Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?

Vierailija kirjoitti:

Kellään negistelijällä ei ole mitään kauhean hyvää perustelua. "Se on noloo", "rikollinen"...ööh. Okei. Kannustan ap sua vaihtamaan nimesi, jos haluat. Itse asiassa kannatan tätä trendiä, että ihmiset keksivät vuosi vuodelta enemmän uusia sukunimiä. On kivempi, että työpaikallakin olisi vaikka pari virtasta vähemmän ja niiden sijaan vaikka Simpukkaluoto ja Lammenhelmi. 

Samaa mieltä. Tavallisia sukunimiä on liikaa! Itselläni on yksi näistä tylsistä sukunimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä keksityt sukunimet ovat kyllä teennäisiä ja korneja, en kannata.

Montako tiedät? Yhden Helmenkalastajan ja siinä se?

Eiköhän näitä keksittyjä sukunimiä ole ihan pilvin pimein; aitolehti, sarasvuo, närhinsalo noin aluksi mainittuna!

Onko Martina Aitolehden ja Jari Sarasvuon sukunimet keksittyjä? Tämä oli mulle ihan uusi tieto :O

Mun oli pakko googlata. Siis en voi uskoa, että Jari Sarasvuo ei ole alunperin ollut Jari Sarasvuo vaan Jari Heinonen. Ei vaan pysty yhtään kuvittelemaan häntä Heinosena. Ihan on Sarasvuo. On Sarasvuo muutenkin mukavamman kuuloinen ja mieleenpainuvampi sukunimi kuin Heinonen. Aitolehden alkuperäinen Kortelampi sen sijaan on mielestäni nätimpi kuin Aitolehti. Aitolehti on jotenkin outo. Aito iltalehti. Emt. Ei uppoa. Mitäköhän hän on maistraatille perustellut, että miksi haluaa olla Aitolehti? Omapa on asiansa. 

Sarasvuo on hyvä esimerkki hyvästä keksitystä ninestä. Kuulostaa luontevalta ja on kivan kuuloinen. Paljon parempi kuin tusina-Heinonen.

Me ollaan otettu uusi nimi, kun mentiin naimisiin. Ei otettu keksittyä, mutta kirkon kirjat kahlattiin läpi, mistä löytyi nimi josta molemmat tykkäsi. Mulle oli tärkeintä, että koko perheellä on sama nimi. Molempien omat nimet oli hyvin perinteisiä suomalaisia, pitkiä ja sisälsi ääkkösiä. Uusi sukunimi on lyhyt ja kansainvälinen, on ollut hyvä valinta monessa tilanteessa, varsinkin kun matkustetaan paljon ja muutenkin kv-firmoissa työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaiholla luin noita suomennettuja kauniitakin ruotsinkielisiä nimiä, jotka joku linkkasi aiemmin. Niin vain tuli  Cavénista Ahonen, Seppelinistä Salojärvi ja Abelstedtistä Roine. Niinpä en katso lainkaan pahalla, jos Korhosesta tulee vaikka Dahlensten. 

Sukunimien suomentamisen taustalla olivat yleensä ideologiset perusteet, kansallinen herääminen. Jos olet joku svekomaani, nii mikäs siinä, ota (keksitty) ruotsinkielinen nimi.

Tulee mieleen rikollliset, jotka vaihtavat nimeään aina vankilasta vapuduttuaan.

Itselläni parhaillaan nimenvaihtoprosessi menossa. Tavissukunimeni vaihdan isoäidin tyttönimeen, joka on kaunis ja olen kauan aikaa vaihtamisesta haaveillut. Mielenkiinnolla odottelen, miten sukulaiset ja työyhteisö suhtautuu että vaihdan nimeä vaikken edes mene naimisiin. Kukaan ei tiedä asiasta vielä, edes puoliso.

Minulla on keksitty sukunimi. En ole itse keksinyt, vaan isoisän isoisä.

Tuolloin tosin säännöt eivät olleet nykyiset, joten nimi on voinut olla käytössä monilla muillakin.

Mun yhden ex-koulukaverin nimi oli tyyliä Löppönen. Nykyisin hän on tyyliin Van Löppendorf, kun nimi ei kelvannut vaimolle. Ei siis ole oikeasti mikään aatelinen.

kirjoitti:

Itselläni parhaillaan nimenvaihtoprosessi menossa. Tavissukunimeni vaihdan isoäidin tyttönimeen, joka on kaunis ja olen kauan aikaa vaihtamisesta haaveillut. Mielenkiinnolla odottelen, miten sukulaiset ja työyhteisö suhtautuu että vaihdan nimeä vaikken edes mene naimisiin. Kukaan ei tiedä asiasta vielä, edes puoliso.

Hienoo! Sitten, joka kerta kun vaikka allekirjoitat jotain, sulle tulee hyvä mieli. Ihmisten pitäisi tehdä tämä useammin eikä vain tyytyä nimeen josta eivät tykkää.

Tyhmää jos Sarasvuo on keksitty nimi. Meni viimeinenkin piste siltä pässiltä.

Edellä mainitut Kiurulehto ja Kurkilehto ovat valitettavan luonnonvastaisia nimiä. Kiuru pesii pelloilla ja kurki suolla.

Luonto huomioon kirjoitti:

Edellä mainitut Kiurulehto ja Kurkilehto ovat valitettavan luonnonvastaisia nimiä. Kiuru pesii pelloilla ja kurki suolla.

Minullakin tuli mieleen tuo että jos ovat tuolla tavalla hulluja nimiä, mutta nehän olivatkin hatusta vetäistyjä esimerkkejä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun yhden ex-koulukaverin nimi oli tyyliä Löppönen. Nykyisin hän on tyyliin Van Löppendorf, kun nimi ei kelvannut vaimolle. Ei siis ole oikeasti mikään aatelinen.

Itseään ei voi feikki-aateloida, eli ei voi ottaa sukunimeä van/von/af/mitä näitä nyt on etuliitteellä.

Luonto huomioon kirjoitti:

Edellä mainitut Kiurulehto ja Kurkilehto ovat valitettavan luonnonvastaisia nimiä. Kiuru pesii pelloilla ja kurki suolla.

Mutta sekä kiuru että kurki voivat eksyä suolle. Eli kyllä voi käydä suolla vaikkei pesisikään siellä.

Muistakaa, että jos sukunimeä vaihtaa keksittyyn, siihen pitää varata kauemmin aikaa kuin normaalisti avioliittosopimuksen teon yhteydessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas te jotka olette mieheni kanssa samaa mieltä, että mistä johtuen se olisi hävettävää ja hienostelua tai muuta vastaavaa? 

AP

Mun äiti sanoisi, että mikä sekin luulee olevansa, kun ei tavallinen nimi kelpaa. Luuleeko olevansa jotenkin hienompi ja parempi ihminen. Vai häpeääkö se meitä maatiaisia sukulaisia, kun ei kehtaa samaa nimeä käyttää.

Mun äiti piti aikanaan naimisiin mentyään oman harvinaisen ja kauniin sukunimensä. Työkaverit kyselivät häiden jälkeen että ”eikö Virtanen kelvannutkaan?” Äiti vastasi kyselijöille aina että kyllä kelpasi, menin hänen kanssaan naimisiin.

Olen tässä samaa mieltä, nimi on vain nimi, sen suhteen saa tehdä mitä vaan. Olen nyt itse se Virtanen, joka pitää oman nimensä eikä ota miehen ”hienoa” sukunimeä.

Tarkoittaako hieno jotain tunnettua eliittisukua? Vai kivan kuuloista?

Täällä nen -loppuisten sukunimien alueella hieno oli arvostelijoiden mukaan melkein mikä tahansa muu. Tässä tapauksessa sukunimi oli ruotsinkielinen, ihan hyvä suku.

Siis jos vaikka Korpinen ja Laaksonen muokkaisivat yhteisen nimen -> Korpilaakso, niin sehän on ihan jees. Sopii suomalaisen suuhun ja kuvaa muutenkin suomalaisia sukunimiä, jotka on otettu hyvin pitkälti maisemista (niemet, joet, laaksot, harjut jne).

Mutta sitten nämä teko/feikkinimityyliset taas *peukku alas*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin sukunimen vaihtaminen itse keksittyyn itsessään kenenkään mielikuvia ihmisestä muuttaa, mutta kyllähän tuo ilmiö kasaantuu tietyntyyppisille ihmisille. En ole koskaan tavannut ketään normaalia ihmistä, joka olisi noin tehnyt. Mutta ehkä tuon tarkoituksena onkin alleviivata, ettei olla "normaaleja" ja "kaavoihin kangistuneita"?

Tässä luonnehdinta tietämistäni itsekeksittyä sukunimeä käyttävistä.

1. Lepakon näköinen ja oloinen feministinainen, joka pyrkii kovasti media-alalle, ja uusi sukunimi vaikuttaisi olevan osa henkilöbrändiä.

2. Nainen, joka hurahti new age -kulttiin, kristallijuttuihin ym. Halusi vaihtaa koko nimen uuden elämänsä kunniaksi, koska kokee jälleensyntyneensä hurahtamisensa yhteydessä.

3. Pajautteleva rastapäinen nainen, joka muutti sukunimensä katkaistuaan ensin välit kaikkiin entisiin ystäviinsä, eli "teennäisiin oravanpyörän uhreihin". Ei enää hengaa kenenkään kanssa, jolla ei ole rastat ja joka ei polta pilveä. Eli tavallaan uusi elämä hänelläkin, jota uusi sukunimi symboloi.

4. & 5. Humanistipariskunta, joka keksi uuden yhteisen nimen naimisiin mennessä. Mies hintelä, sinapinväriin ja raitapaitoihin pukeutuva hissukka. Nainen on entinen hissukka, joka on kuitenkin onneksi voimaantunut kovasti muutettuaan pieneltä paikkakunnalta etelämmäs opiskelemaan.

Näiden nimenmuutoksen jälkeen ajatus on ollut lähinnä "no eipähän ollut yllätys". Ei siis ole muuttanut mielikuvaa ihmisestä, lähinnä vahvistanut. Itse en tunne ketään, joka olisi vaihtanut nimen vain siksi, koska se on kaunis. Enemmän se liittyy joko elämänmuutokseen tai irtiottoon menneestä.

Jos nyt mietitään näitä julkisuudessa esiintyneitä nimensä vaihtaneita, niin ei kyllä istu monikaan tuohon sinun listaasi. Esimerkkeinä vaikka Jari Sarasvuo ja Juhana Helmenkalastaja. Lisäksi Hesarissa esiintynyt nainen sukunimeltään Helsinki ei myöskään sovi noihin sinun listauksiisi. Että aika kapeakatseinen olet.

Kyllähän nuo Sarasvuo ja Helmenkalastajakin ovat sellaisia ihmistyyppejä, että heidän nimenvaihtonsa erikoisuudentavoittelun vuoksi on tuskin yllättänyt ketään.

Suomessa on sukunimi ollut pakollinen vasta 1920- luvulta asti. Siihen asti on nimi voinut vaihdella useastikin elämän aikana riippuen asuinpaikasta. Parin suomalaistumisaallon mukana nimiä suomennettiin.

Sotaväkeen menneille keksittiin omat ruotsinkieliset sukunimet, samoin kuin maatiaispoika meni opiskelemaan, hänelle keksittiin joku hieno ruotsinkielinen nimi, jonka monet sitten suomensivat suomalaistumisen yhteydessä, esimerkkinä Kukkonen - Renqvist - Reenpää. Samoin aatelisille usein keksittiin joku aivan uusi nimi aateloimisen yhteydessä.

Eli sukunimiperinne on maassamme niin nuorta, että aivan hyvin voit ottaa itsellesi keskityn nimen, niinhän esivanhempasikin ovat tehneet, osa vielä useampaan kertaan. Melko pakko se ottaakin keksitty nimi, koska ymmärtääkseni voit ottaa joku sen tai sitten suvussa aiemmin olleen nimen.