Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?
Mitä mieltä mammat on sukunimen vaihtamisesta täysin itse keksittyyn nimeen? Turhaa hienostelua, turhamaisuutta tai erikoisuudentavoittelua? Aiemmasta suvusta irtautumista ja hylkäämistä vai "vain nimi"? Vai onko jokaisella oikeus halutessaan ollakin sitten vaikka vähän turhamainen ja vaihtaa vaikkapa itsestä rumalta kuulostava sukunimi kauniimpaan?
Asia ajankohtainen, koska ollaan menossa naimisiin ja yhtenä vaihtoehtona olis tuo keksitty nimi. Mies vaan ei lämpene asialla. Hänestä teennäistä hienostelua, "paskan kuorruttamista kermavaahdolla" ja kuulemma hävettäisi. Musta taas tosi hyvä idea, koska miehen nimeä en halua ottaa ja omastani en oo kauheesti koskaan tykännytkään, joten olis hyvä tilaisuus nyt keksiä kaunis nimi ja ottaa vieläpä perheen yhteiseksi.
Kommentit (253)
Jos miehesi ei halua keksiä uutta nimeä niin mitä jos ottaisitte jommankumman suvusta jonkun vanhan nimen? Tai jos mies ei lämpene ajatukselle mutta itse haluat vaihtaa nimesi niin voit ottaa esim. isomummosi tyttönimen tai jotain. Muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin saa mennä, sitä pidemmälle ei.
Vierailija kirjoitti:
Nuo viestissä 77 mainitsemani esimerkkinimet ovat kaikki Väestörekisterikeskuksen mukaan vapaita, eli siitä vaan ensimmäinen vaihtamaan nimensä Kurkilehdoksi.
Kyllähän nämä kaksiosaiset väännetyltä kuulostavat luontonimet nyt coolilta ja persoonalliselta kuulostavat, mutta niin kuulosti coolilta ja persoonalliselta myös Annikan kirjoittaminen "Annica" vuonna 1999. Aika tehnee tehtävänsä kaikkien muoti-ilmiöiden suhteen.
Heh, nämä ilmiöt eivät ole lainkaan verrannollisia. Noita kaksiosaiset luontonimet ovat hyvin vakiintunut osa suomen sukunimistöä. Eli jos keksii itselleen kaksiosaisen luontonimen, tällöin juuri mukailee jo olemassa ollutta nimistöä. Ei tuo sukunimityyppi todellakaan mikään uusi ole. Tämä sukunimityyppi ei siis ole muoti-ilmiö vaan vakiintunut osa suomalaista sukunimistöä.
Mielestäni ne eivät edes kuulosta "coolilta" tai "persoonalliselta" vaan usein ihan asiallisilta suomalaisilta nimiltä. Jotkut näistä ovat kauniita, jotkut eivät.
Keksi ehdottomasti itsellesi uusi nimi! Suomi on täynnä rumia ja mitäänsanomattomia nimiä, turha niitä on vaalia ja palleroida, jos ei itsekään niistä pidä!
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti tuo on jotain mitä vankilaroskaväki touhuaa
Vaikka et ilmaissutkaan asiaa kovin kauniisti, niin onhan tuossa tietty pointti. Jos joku on vaihtanut etunimensä tai vaihtanut sukunimen muusta syystä kuin avioliiton takia, niin monet voivat olettaa että kyseessä on alamaailman ihminen, ainakin entinen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti tuo on jotain mitä vankilaroskaväki touhuaa
Vaikka et ilmaissutkaan asiaa kovin kauniisti, niin onhan tuossa tietty pointti. Jos joku on vaihtanut etunimensä tai vaihtanut sukunimen muusta syystä kuin avioliiton takia, niin monet voivat olettaa että kyseessä on alamaailman ihminen, ainakin entinen sellainen.
Heh, kun naapurin Sirpa vaihtaa Mönttölä-nimensa Sammallehdoksi, niin ensimmäinen ajatus toki on, että jaaha, mikäs diileri se Sirpa oikein onkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti tuo on jotain mitä vankilaroskaväki touhuaa
Vaikka et ilmaissutkaan asiaa kovin kauniisti, niin onhan tuossa tietty pointti. Jos joku on vaihtanut etunimensä tai vaihtanut sukunimen muusta syystä kuin avioliiton takia, niin monet voivat olettaa että kyseessä on alamaailman ihminen, ainakin entinen sellainen.
Heh, kun naapurin Sirpa vaihtaa Mönttölä-nimensa Sammallehdoksi, niin ensimmäinen ajatus toki on, että jaaha, mikäs diileri se Sirpa oikein onkaan!
No itselleni tulee mieleen, että Sirpa on oman elämänsä Hyacinth Bucket.
Tuskin kukaan tutun ihmisen nimenvaihdoksen jälkeen epäilee tämän salailevan rikoksia, mutta kyllähän esim. työympyröissä se antaa ihmisestä tietynlaisen kuvan. Mieleen voi tulla rikollisuus, eikä sekään anna monien silmissä imartelevaa kuvaa, jos joku kertoo avoimesti vaihtaneensa nimensä, koska "uusi on hianompi ja uniikimpi ja kuvaa paremmin mun sialum maisemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti tuo on jotain mitä vankilaroskaväki touhuaa
Vaikka et ilmaissutkaan asiaa kovin kauniisti, niin onhan tuossa tietty pointti. Jos joku on vaihtanut etunimensä tai vaihtanut sukunimen muusta syystä kuin avioliiton takia, niin monet voivat olettaa että kyseessä on alamaailman ihminen, ainakin entinen sellainen.
Heh, kun naapurin Sirpa vaihtaa Mönttölä-nimensa Sammallehdoksi, niin ensimmäinen ajatus toki on, että jaaha, mikäs diileri se Sirpa oikein onkaan!
No itselleni tulee mieleen, että Sirpa on oman elämänsä Hyacinth Bucket.
Tuskin kukaan tutun ihmisen nimenvaihdoksen jälkeen epäilee tämän salailevan rikoksia, mutta kyllähän esim. työympyröissä se antaa ihmisestä tietynlaisen kuvan. Mieleen voi tulla rikollisuus, eikä sekään anna monien silmissä imartelevaa kuvaa, jos joku kertoo avoimesti vaihtaneensa nimensä, koska "uusi on hianompi ja uniikimpi ja kuvaa paremmin mun sialum maisemaa. <3"
No Sammallehto olisi aivan tavisnimi, jos joku siitä noin provosoituisi niin olisin aika huvittunut. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä keksityt sukunimet ovat kyllä teennäisiä ja korneja, en kannata.
Montako tiedät? Yhden Helmenkalastajan ja siinä se?
Tiedän useita ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet nimiään (etu- ja suku-) ja yleensä ne uudet ovat olleet teennäisiä, hienostelevia ja/tai korneja. Helmenkalastajasta en ole ennen kuulutkaan. En viitsi mainita nimiä, koska en halua mahdollisia ongelmia. Sukunimet ovat kaikki olleet ainoita laatuaan, joten ihmiset tunnistaisi esimerkeistä. En ole lainattu henkilö.
Yleensä toiset ihmiset ei jaksa olla kauhean kiinnostuneita muiden tekemisistä. Usein kun miettii, että mitähän muut ajattelee tästä, niin todennäköisesti ei mitään. En siis miettisi asiaa sen kannalta, miten ihmiset suhtautuvat. Ja miksei voisi tehdä asioita eri tavalla kuin muut? Se on mielestäni usein kiinnostavampaa kuin se, että pyrkii olemaan tavallinen ja jättää jotain tekemättä mitä haluaisi tehdä. Siinä on tietysti mietittävää miten ratkaisette asian, jos miehesi ei haluaisi keksittyä sukunimeä.
Mun kaveri keksi miehensä kanssa omista sukunimistään uuden yhteisen nimen. Kummallakin oli varsin yleiset sukunimet tyyliin Nieminen ja Virtanen niin naimisiin mennessä yhdistivät nimet, joten heistä tuli ''Virtaniemet''. Kiva idea minusta.
Historiassa, suomettumisen aikakaudella, moni suomenkielinen vaihtoi ruotsinkielisen sukunimensä itse keksimäänsä suomenkieliseen.
Siitä vielä hieman taaksepäin, nimet olivat muotoa "Antti Matinpoika".
Eli monessa tapauksessa nykyisetkään sukunimet eivät ole kovin vanhoja.
Sinussa on vain geenien rippeet henkilöltä, joka alunperin keksi sukunimesi. Olet saanut geenejä monelta muultakin esi-isältä ja -äidiltä. Miksi siis yhden esi-isän nimi olisi tärkeämpi kuin muiden?
Kellään negistelijällä ei ole mitään kauhean hyvää perustelua. "Se on noloo", "rikollinen"...ööh. Okei. Kannustan ap sua vaihtamaan nimesi, jos haluat. Itse asiassa kannatan tätä trendiä, että ihmiset keksivät vuosi vuodelta enemmän uusia sukunimiä. On kivempi, että työpaikallakin olisi vaikka pari virtasta vähemmän ja niiden sijaan vaikka Simpukkaluoto ja Lammenhelmi.
Kaiholla luin noita suomennettuja kauniitakin ruotsinkielisiä nimiä, jotka joku linkkasi aiemmin. Niin vain tuli Cavénista Ahonen, Seppelinistä Salojärvi ja Abelstedtistä Roine. Niinpä en katso lainkaan pahalla, jos Korhosesta tulee vaikka Dahlensten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä keksityt sukunimet ovat kyllä teennäisiä ja korneja, en kannata.
Montako tiedät? Yhden Helmenkalastajan ja siinä se?
Eiköhän näitä keksittyjä sukunimiä ole ihan pilvin pimein; aitolehti, sarasvuo, närhinsalo noin aluksi mainittuna!
Harvemmin sukunimen vaihtaminen itse keksittyyn itsessään kenenkään mielikuvia ihmisestä muuttaa, mutta kyllähän tuo ilmiö kasaantuu tietyntyyppisille ihmisille. En ole koskaan tavannut ketään normaalia ihmistä, joka olisi noin tehnyt. Mutta ehkä tuon tarkoituksena onkin alleviivata, ettei olla "normaaleja" ja "kaavoihin kangistuneita"?
Tässä luonnehdinta tietämistäni itsekeksittyä sukunimeä käyttävistä.
1. Lepakon näköinen ja oloinen feministinainen, joka pyrkii kovasti media-alalle, ja uusi sukunimi vaikuttaisi olevan osa henkilöbrändiä.
2. Nainen, joka hurahti new age -kulttiin, kristallijuttuihin ym. Halusi vaihtaa koko nimen uuden elämänsä kunniaksi, koska kokee jälleensyntyneensä hurahtamisensa yhteydessä.
3. Pajautteleva rastapäinen nainen, joka muutti sukunimensä katkaistuaan ensin välit kaikkiin entisiin ystäviinsä, eli "teennäisiin oravanpyörän uhreihin". Ei enää hengaa kenenkään kanssa, jolla ei ole rastat ja joka ei polta pilveä. Eli tavallaan uusi elämä hänelläkin, jota uusi sukunimi symboloi.
4. & 5. Humanistipariskunta, joka keksi uuden yhteisen nimen naimisiin mennessä. Mies hintelä, sinapinväriin ja raitapaitoihin pukeutuva hissukka. Nainen on entinen hissukka, joka on kuitenkin onneksi voimaantunut kovasti muutettuaan pieneltä paikkakunnalta etelämmäs opiskelemaan.
Näiden nimenmuutoksen jälkeen ajatus on ollut lähinnä "no eipähän ollut yllätys". Ei siis ole muuttanut mielikuvaa ihmisestä, lähinnä vahvistanut. Itse en tunne ketään, joka olisi vaihtanut nimen vain siksi, koska se on kaunis. Enemmän se liittyy joko elämänmuutokseen tai irtiottoon menneestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä keksityt sukunimet ovat kyllä teennäisiä ja korneja, en kannata.
Montako tiedät? Yhden Helmenkalastajan ja siinä se?
Eiköhän näitä keksittyjä sukunimiä ole ihan pilvin pimein; aitolehti, sarasvuo, närhinsalo noin aluksi mainittuna!
Onko Martina Aitolehden ja Jari Sarasvuon sukunimet keksittyjä? Tämä oli mulle ihan uusi tieto :O
Kyllä nimellä on merkitystä. Kaikki jotka tunnen ovat nimensä "näköisiä". Olisko joku vanha nimi jommankumman suvusta mistä molemmat tykkäätte? Minäkin vaihtaisin nimeni jos vihaisin sitä, ilman muuta.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin sukunimen vaihtaminen itse keksittyyn itsessään kenenkään mielikuvia ihmisestä muuttaa, mutta kyllähän tuo ilmiö kasaantuu tietyntyyppisille ihmisille. En ole koskaan tavannut ketään normaalia ihmistä, joka olisi noin tehnyt. Mutta ehkä tuon tarkoituksena onkin alleviivata, ettei olla "normaaleja" ja "kaavoihin kangistuneita"?
Tässä luonnehdinta tietämistäni itsekeksittyä sukunimeä käyttävistä.
1. Lepakon näköinen ja oloinen feministinainen, joka pyrkii kovasti media-alalle, ja uusi sukunimi vaikuttaisi olevan osa henkilöbrändiä.
2. Nainen, joka hurahti new age -kulttiin, kristallijuttuihin ym. Halusi vaihtaa koko nimen uuden elämänsä kunniaksi, koska kokee jälleensyntyneensä hurahtamisensa yhteydessä.
3. Pajautteleva rastapäinen nainen, joka muutti sukunimensä katkaistuaan ensin välit kaikkiin entisiin ystäviinsä, eli "teennäisiin oravanpyörän uhreihin". Ei enää hengaa kenenkään kanssa, jolla ei ole rastat ja joka ei polta pilveä. Eli tavallaan uusi elämä hänelläkin, jota uusi sukunimi symboloi.
4. & 5. Humanistipariskunta, joka keksi uuden yhteisen nimen naimisiin mennessä. Mies hintelä, sinapinväriin ja raitapaitoihin pukeutuva hissukka. Nainen on entinen hissukka, joka on kuitenkin onneksi voimaantunut kovasti muutettuaan pieneltä paikkakunnalta etelämmäs opiskelemaan.
Näiden nimenmuutoksen jälkeen ajatus on ollut lähinnä "no eipähän ollut yllätys". Ei siis ole muuttanut mielikuvaa ihmisestä, lähinnä vahvistanut. Itse en tunne ketään, joka olisi vaihtanut nimen vain siksi, koska se on kaunis. Enemmän se liittyy joko elämänmuutokseen tai irtiottoon menneestä.
Jos nyt mietitään näitä julkisuudessa esiintyneitä nimensä vaihtaneita, niin ei kyllä istu monikaan tuohon sinun listaasi. Esimerkkeinä vaikka Jari Sarasvuo ja Juhana Helmenkalastaja. Lisäksi Hesarissa esiintynyt nainen sukunimeltään Helsinki ei myöskään sovi noihin sinun listauksiisi. Että aika kapeakatseinen olet.
Nuo viestissä 77 mainitsemani esimerkkinimet ovat kaikki Väestörekisterikeskuksen mukaan vapaita, eli siitä vaan ensimmäinen vaihtamaan nimensä Kurkilehdoksi.
Kyllähän nämä kaksiosaiset väännetyltä kuulostavat luontonimet nyt coolilta ja persoonalliselta kuulostavat, mutta niin kuulosti coolilta ja persoonalliselta myös Annikan kirjoittaminen "Annica" vuonna 1999. Aika tehnee tehtävänsä kaikkien muoti-ilmiöiden suhteen.