Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?
Mitä mieltä mammat on sukunimen vaihtamisesta täysin itse keksittyyn nimeen? Turhaa hienostelua, turhamaisuutta tai erikoisuudentavoittelua? Aiemmasta suvusta irtautumista ja hylkäämistä vai "vain nimi"? Vai onko jokaisella oikeus halutessaan ollakin sitten vaikka vähän turhamainen ja vaihtaa vaikkapa itsestä rumalta kuulostava sukunimi kauniimpaan?
Asia ajankohtainen, koska ollaan menossa naimisiin ja yhtenä vaihtoehtona olis tuo keksitty nimi. Mies vaan ei lämpene asialla. Hänestä teennäistä hienostelua, "paskan kuorruttamista kermavaahdolla" ja kuulemma hävettäisi. Musta taas tosi hyvä idea, koska miehen nimeä en halua ottaa ja omastani en oo kauheesti koskaan tykännytkään, joten olis hyvä tilaisuus nyt keksiä kaunis nimi ja ottaa vieläpä perheen yhteiseksi.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sukunimen vaihtaminen keksittyyn uuteen ole yleensä joko menneisyyden piiloittamista tai siitä pakenemista tai sitten se on erikoisuuden tavoittelua. Sukunimen vaihtaneilla on usein rikolinen menneisyys, historiassa hankalia ihmissuhteita, tai sitten halutaan turhakisi julkkikseksi.
Jos kuulen jonku vaihtaneen nimen keksittyyn, niin ensimämisenä tulee mieleen että on joku vankilassa istunut tappaja. Murhaajathan vaihtaa melkein joka kerta sukunimeä kun istuvat vankilassa.
Juha Veikko Valjakkala, Aslak Valdemar Ahonen, Nikita Joakim Fouganthine, Nikita Bergenström
Yleensä noi vankilaheebot vaihtaa kaikki nimensä ja vieläpä joihinkin todella outoihin. Niinku se sarjakuristajakin ja toi valjakkala/fouganthine
Valjakkala otti vaimonsa nimen (oli jossain vaiheessa naimisissa ruotsalaisen Fouganthine-nimisen naisen kanssa), ei siis keksinyt mitään nimeä. Nimi taisi vielä olla joku aatelinen ja suku paheksui syvästi että nyt se yhdistyi rikolliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sukunimi on tyyliä Virtanen. Siinä ei kyllä ole mitään juuria, koska niitä on ympäri Suomen, ja vastaan tulee joka päivä ihmisiä joilla on sama nimi, eikä mitään sukua. Jopa täyskaimoja on niin paljon että haittaa elämää, kun sähköpostiosoitteen perässäkin pitää lukea joku 78.
Nimen pitäisi yksilöidä ihmiset ja kertoa muille kenestä puhutaan. Mari Virtanen ei kyllä palvele tarkoitusta. Mieluummin sitten vaikka Marianna Koskivirta tai jotain.
Vaihdan taas työpaikkaa, ei ne siellä ihmettelisi jos olisin vaihtanut nimen ja esittelen itseni Marianna Koskivirraksi. Yhtä hyvä nimi kuin mikä muu tahansa.
Keksityt nimet voi olla hienoja olematta hienostelevia. Esim. Iiu Susiraja on minusta tosi hieno ja sopii taiteilijalle.
Me muutimme nimemme keksittyyn joku kuutisen vuotta sitten. Elämäni parhaita päätöksiä. Usein kuulee sukunimestä kehuja. En ymmärrä miksi ihmiset ovat mielellään Junttiloita, Ylipainoja, Kemppaisia, Alaspäitä kun voisivat luoda oman kauniin nimen tai suvusta valita jonkun vanhan, hienon nimen.
Kun miehellä on noin huono itsetunto, että kutsuu itseään paskaksi niin ei kannata edes nimenvaihtoa ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaihdoin sukunimeni erottuani. En halunnut isäni nimeä, enkä liioin ent. mieheni sukunimeä. En halunnut enää patriarkaalista jatkumoa. Halusin oman sukunimen, jota ei ole kenellekään.
Se on hyvä, minun oloinen suomalainen nimi, jolla syvempi merkitys joka sen hoksaa.
Mun mielestä jos ap haluaa vaihtaa nimensä, senkun vaihtaa. Jos ongelma on se että haluaisi saman nimen kuin miehellä, ja mies ei halua vaihtaa, niin sitten on ihan ap:n oma ongelma. Jos mies tykkää omasta nimestään niin hän saa pitää omansa. Sitten ap:n vaan pitää päättää, miten tärkeää hänelle on olla miehen kanssa saman nimiset, että ottaako miehen nimen vai jonkun uuden. Jos ei kerran omaa nimeään halua enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei halua keksittyä nimeä, niin eihän sitä oikein voi ottaa yhteiseksi sukunimeksi. Yksi vaihtoehto tietysti on, että teette sukututkimusta ja otatte jonkin suvussa aikaisemmin käytetyn nimen.
Lasten nimiä valitessa vanha nyrkkisääntö on, että erikoisen sukunimen kanssa sopii tavallinen etunimi ja tavallisen sukunimen kanssa harvinainen etunimi. Nykyään monet tuntuvat ajattelevan, että lapsen etunimestä voi päätellä vanhempien älykkyyden tason. Jos nimi on tavallinen ja perinteinen tyyliin "Antti", niin ajatellaan että vanhemmat ovat varmaan fiksuja ihmisiä. Sitten taas jos nimi on jollain lailla erikoinen, oletetaan että vanhemmat eivät ole kovin järkeviä.
En kannata nimen vaihtamista johonkin keinotekoiseen. Tällä nimellä ei kannata työhakemuksia lähettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksisi uutta sukunimeä mutta voisin tarvittaessa vaihtaa esim isoäitini/miehen isoäidin tyttönimeen tai vastaavaan. Ehkä tuollainen vielä saattaisi mennä että yhdistäisin oman ja miehen sukunimen järkevästi. Muussa tapauksessa tuntuisi vähän oudolta...
Miten ihmisellä voi olla tällainen sukunimi-pakkomielle? SUKUNIMI. Olisi edes jokin looginen pakkomielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä keksityt sukunimet ovat kyllä teennäisiä ja korneja, en kannata.
Montako tiedät? Yhden Helmenkalastajan ja siinä se?
Eiköhän näitä keksittyjä sukunimiä ole ihan pilvin pimein; aitolehti, sarasvuo, närhinsalo noin aluksi mainittuna!
Onko Martina Aitolehden ja Jari Sarasvuon sukunimet keksittyjä? Tämä oli mulle ihan uusi tieto :O
Kaikki sukunimet ovat jonkun keksimiä.
Minulla on menossa juuri sukunimenvaihdosprosessi. Olen halunnut lapsesta lähtien vaihtaa sukunimeni, sillä en ole koskaan kokenut sitä millään tapaa omakseni. On vielä tuiki yleinen kotipuolessa. Uusi sukunimi tuntui välittömästi omalta ja sointuu etunimiini. En malta odottaa, että pääsen virallisesti käyttämään sitä! Uusi sukunimi kunnioittaa suomalaisia perinteitä, eikä ole kummankaan vanhemman suvusta. Halusin ihan oman nimen siksi, etten halunnut suosia kumpaakaan vanhemmistani tai heidän suvustaan, ja aiheuttaa turhaa harmia sitten sille suvulle, jota ei suosittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matti Visvavuo kirjoitti:
En kannata nimen vaihtamista johonkin keinotekoiseen. Tällä nimellä ei kannata työhakemuksia lähettää.
Samat sanat.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisellä voi olla tällainen sukunimi-pakkomielle? SUKUNIMI. Olisi edes jokin looginen pakkomielle.
Ei voi ymmärtää.
KAIKKI SUKUNIMET ON JOSKUS KEKSITTY.
Lisäksi olet varmaan 1% nimellesi sukua kun tosissasi alat laskemaan.
Sit on viel täysin suomalaiset jotka unohtivat suomentaa nimensä vaikka ovat jotain täyssavolaisia Bergejä yms :)
Suomessa on ollut sukunimipakko vasta noin sata vuotta. Ennen sitä sukunimi saattoi vaihtua moneenkin kertaan riippuen asuinpaikasta. Lisäksi nimet vaihdettiin ruotsinkielisiksi, kun lähdettiin opintielle tyyliin: Kekkonen Kekoni, Ilmonen Ilmoni, Kiljunen Kiljander jne. Sotilaille annettiin sukunimet. Joku satoja vuosia vanha aatelissukunimikin on lähes aina aateloitu eri nimille kuin alkuperäinen sukunimi.
Sitten 1900- luvun alussa ja uudelleen 1930- luvulla oli nimien suomalaistamisaalto. Alkuperäisiä ja otettuja ruotsinkielisiä nimiä suomennettiin, esim. Rehnqvist, jonka alkuperäinen nimi oli ollut Kukkonen, suomensi nimen Reenpääksi. Suomalainen sukunimikäytäntö on nuorta ja ollut vaihtelevaa, joten nimenvaihdossa ei ole mielestäni mitään ihmeellist.
Jos nimi ei ole ollut suvussa ja haluat vaihtaa sen, niin on pakko ottaa käyttöön joku keksitty nimi.
Miksi ylipäätään pitää olla nimiä?
Nykyisin ihmisillä on niin paljon identiteetin pirstoutumista ja juurettomuutta, että en yhtään yllättyisi, että omasta päästä keksittyjen nimien vaihtelu mielentilan ja senhetkisen elämäntilanteen vuoksi voisi yleistyä jopa some-ilmiöksi.
Todennäköisesti tässä käy, kuten etunimienkin kohdalla eli etunimien mukaan ihmisiä pystyy luokittelemaan helposti sosiaalisiin ryhmiin, ja nimienvaihtajista tulee kakkosluokan kansalaisia, joilta puuttuu sukuhistoria ja vakaa identiteetti. Vähän kuin joitain moderneja mäkitupalaisia, jotka ovat siirtyneet suuriin kaupunkeihin etsimään itseään ja jotain uutta entisen ja vähän hankalalta tuntuvan tilalle.
Korostan, että loppujen lopuksi itselleni on ihan sama, minkä nimisenä itsekukin täällä heiluu.
Joskus on varmaan ihan hyviäkin perusteita nimen vaihtamiselle, esim. joku sellainen, jonka saa helposti väännettyä johonkin pilkkamoodiin, jolloin on ihan järkevää esim. jälkipolvien kannalta vaihtaa sellainen nimi, jonka kanssa nyt ei joudu koulunpihalla heti ekasta päivästä alkaen liemeen.
Mutta toisaalta, kun tätä nykypäivän menoa katsoo, niin arvelen tämänkin monelle olevan vain jonkinsortin epätoivoinen yritys tehdä siitä omasta surkeasta elämästä jotenkin parempaa, sen sijaan että katsottaisiin sinne peiliin ja funtsattaisiin, että mitä sen oman itsen kanssa voisi tehdä, että voisi paremmin.
No, se siitä. Kyllähän näistä sukunimenvaihtajista ensimmäisenä tulevat mieleen linnakundit ja julkisuuden turhakkeet, mutta nimenvaihto voi tosiaan olla perusteltukin.
Itse en vaihtaisi oikeastaan sen takia, että nimi on ihan ok, lisäksi se on sama kuin paikannimi, jossa suku on satoja vuosia asunut. Itsellänikin on kesämökin takia vielä siteitä kyseiseen paikkaan, jossa olen koko lapsuuteni tottunut käymään, joten jollain tavalla kyllä identifioidun sinne ja siihen nimeen.