Lue keskustelun säännöt.
Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?
Mitä mieltä mammat on sukunimen vaihtamisesta täysin itse keksittyyn nimeen? Turhaa hienostelua, turhamaisuutta tai erikoisuudentavoittelua? Aiemmasta suvusta irtautumista ja hylkäämistä vai "vain nimi"? Vai onko jokaisella oikeus halutessaan ollakin sitten vaikka vähän turhamainen ja vaihtaa vaikkapa itsestä rumalta kuulostava sukunimi kauniimpaan?
Asia ajankohtainen, koska ollaan menossa naimisiin ja yhtenä vaihtoehtona olis tuo keksitty nimi. Mies vaan ei lämpene asialla. Hänestä teennäistä hienostelua, "paskan kuorruttamista kermavaahdolla" ja kuulemma hävettäisi. Musta taas tosi hyvä idea, koska miehen nimeä en halua ottaa ja omastani en oo kauheesti koskaan tykännytkään, joten olis hyvä tilaisuus nyt keksiä kaunis nimi ja ottaa vieläpä perheen yhteiseksi.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Eihän se vaihdon jälkeen ole enää mikään sukunimi.
Se on sen yhden ihmisen nimi.
Eihän syntymässä saatu sukunimikään ole koko suvun nimi, vaan jommankumman vanhemman yhden sukuhaaran nimi, tavallisesti isän isän isän... jne.
Suvussa on jos jonkun nimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kaikki sukunimet ole joskus joku keksinyt? Minulle ei ole ongelma, millä aikakaudella kenenkin nimi on "keksitty". Eikö uusi sukuhaara voi aloittaa uudella nimellä?
Vierailija kirjoitti:
Peitellään jotain. Taustalla rikollisuutta tai mt-ongelmia. Halutaan jostain syystä esiintyä muuna.
Mitähän sekin hyödyttää, kun tuolla lehdissä ym. sitten kuitenkin toitotetaan koko kansalle se uusi nimi, että koko maailma tietää että "Mikko Tommila" ja "Tommi Mikkola" on yksi ja sama henkilö.
Meilläpäin on yksi pari joka naimisiinmenon yhteydessä otti molemmille yhteisen, keksityn nimen. Kaksi lasta, joiden nimi myös vaihdettiin.
Ei mennyt kuin jotain kolme vuotta, niin pari erosi. Kumpikin on silti pitänyt yhteisen, uniikin keksityn nimensä, kun se kerran on lapsillakin. Mutta siis koska maassa on vain nämä neljä sennimistä ihmistä, niin kuka tahansa näkee heti, että hei noi on olleet naimisissa ja nyt toisella kierroksella uusien kumppaneiden kanssa. Lapset on teinejä ja vaihtavat kotia säännöllisen epäsäännöllisesti.
Noin siinä sitten kävi heille, ja tämän esimerkin takia en kyllä suosittele mitään kovin erikoista, uutta nimeä, joka erottuu kuin sika lampaiden joukossa.
En ainakaan pitäisi sitä, jos tulisi ero. Mutkunelapset... kun ei sitten haluaisi olla eriniminen kuin he, tai vaihtaa heidänkin nimiään eestaas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies kuulostaa niin wt:ltä. "Paskan kuorruttamista kermavaahdolla" jne. Mutta kai se osasi jossain räkälässä esittää maailman kuningasta, kun ap siihen ihastui.
Ei mieheni ole wt. Yksi hänen argumenteistaan itse asiassa oli, että hänen mielestään sukunimen vaihtaminen keksittyyn on wt-ihmisten hommia samoin kuin muka-kuninkaallisilta tai muuten muka-hienot etunimet lapsille, kuten Yadessa, Wanessa, Serafina, Mico yms. Minusta eivät ole yhtään sama asia.
AP
Onhan tuo nyt rahvaan puheenparsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan aio ikinä vaihtaa nimeäni vaikka en ole isäni kanssa hirvesti tekemisissä. Äidilläni on isäni nimi ja veljelläni. Kumminkin harvinainen nimi. Lisäksi kauhea paperisota vaihdella ees taas.
Vaihda jos haluat, mutta älä nyt miestäsi painosta samaan hömppään ryhtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin on yksi pari joka naimisiinmenon yhteydessä otti molemmille yhteisen, keksityn nimen. Kaksi lasta, joiden nimi myös vaihdettiin.
Ei mennyt kuin jotain kolme vuotta, niin pari erosi. Kumpikin on silti pitänyt yhteisen, uniikin keksityn nimensä, kun se kerran on lapsillakin. Mutta siis koska maassa on vain nämä neljä sennimistä ihmistä, niin kuka tahansa näkee heti, että hei noi on olleet naimisissa ja nyt toisella kierroksella uusien kumppaneiden kanssa. Lapset on teinejä ja vaihtavat kotia säännöllisen epäsäännöllisesti.
Voi kauhistus sentään!
Minulla on kaveri, jonka suvussa on enää pari ihmistä jäljellä tietyllä sukunimellä. Pitääkö heidänkin nyt sitten hävetä, koska kaikki näkevät, että ovat samaa sukua?
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan pitäisi sitä, jos tulisi ero. Mutkunelapset... kun ei sitten haluaisi olla eriniminen kuin he, tai vaihtaa heidänkin nimiään eestaas.
Mutkunela voisi juuri ja juuri olla sellainen sukunimi, johon suostuisin vaihtamaan. Ei olisi ainakaan mikään sellainen teennäisen söpöstelevä luontonimi kuin joku Tähdenlehto tms. typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on äitini sukunimi. Isä otti siis äidin sukunimen itselleen, kun menivät aikoinaan naimisiin. Ihan kiva luontoon ja asuinpaikkaan liittyvä nimi. Miehen sukunimi taas on tyyliin "Roteva", jota en aio ottaa itselleni. Uusi yhteinen sukunimi olisi mielestäni hyvä vaihtoehto, mutta mies ei halua vaihtaa omaansa vaan haluaa "jatkaa sukunsa nimeä". Itse en kuitenkaan aio ottaa hänen nimeään vaan pidän sitten myös oman nimeni, joka tulee myös automaattisesti meidän lapsille. Olisi kiva, että koko perheellä olisi sama nimi, mutta ei voi mitään.
Miksei muka voi mitään?
Otat miehen nimen, niin koko perheellä on sama nimi. Ei se ole sen vaikeampaa sinulle kuin miehellesi suostua tuohon sinun ehdotukseesi kokonaan uudesta nimestä. Ei voi mitään, koska sinä olet niin itsepäinen.
Roteva olisikin nimi, jota ihan hyvin voisin kantaa! Sen verran huumorintajua löytyy. Mikään ketjussa esiin heitetty Kuurankimmel ei kelpaisi kuuna päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisten kielten keskus laati listan luontoaiheisia sukunimiä ja siellä oli monia ihan kivojakin. Tyttäreni nimen kanssa olisi sopinut kivasti yhteen esim. listalla ollut Peurapuro joka minusta oli todella kaunis, mutta vävylle oli tärkeä päästä jatkamaan omalla sukunimellä. Minusta olisi ollut kiva ajatus aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä ja perustaa kokonaan uusi suku omalla nimellä.
Ehkäpä mitään uutta sukua ei olisi perustunut, kun lapset olisivat tuumanneet, että Peurapuro on ihan typerä ja teennäinen nimi, ja olisivat vaihtaneet johonkin suvusta löytyvään vanhaan kunnon nimeen tyyliin Huttunen ja Mälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tästä tulee todella kova trendi lähivuosina.
Itse vaihdoin jo melkein 20 vuotta sitten itse keksittyyn. Oli hyvä veto. En ole saanut kommentteja asiasta. Kukaan tuskin ajattelee mitään.
Onhan tuo ollut trendi jo vuosisata/vuosisatoja sitten. Selvittelin esivanhempiani MyHeritagessa ja löysin isän puolelta ainakin 10 eri sukunimeä. Joka sukupolvi oli aina ottanut uuden nimen. Ja veljekset vielä usein eri nimet.
Ihan oma asia. Tosin täytyy myöntää, että keksityt uudet sukunimet ovat usein aika korneja ja juurikin keksimällä keksityn oloisia, mutta poikkeuksiakin toki on. Joskus pariskunnan aiemmista sukunimistä saa muodostettus hauskan yhteisen uuden sukunimen, mutta tuskin kovin monella käy niin hyvä tuuri.
Minullakaan ei identiteetti ole nimestä kiinni, ei varsinkaan sukunimestä.
Minä otin naimisiin mennessäni miehen sukunimen, koska halusin eroon omastani. Myöhemmin vaihdoin vielä mummoni tyttönimeen (olen silti edelleen naimisissa saman miehen kanssa eli vaihdos ei johtunut erosta).