Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Kyllähän miehet tykkää aloitteellisista naisista. Mieskin haluaisi edes joskus tuntea olevansa haluttu, se tavoiteltu yksilö. Ei mies tykkää siitä ainaisesta naisten saalistamisesta jossa itse joutuu tekemään kaiken.

Moni mies pelkää että ei ole tarpeeksi hyvä naiselle.

Yksikään mies EI KOSKAAN ole tarpeeksi hyvä naiselle.

Heh, äläpä yleistä omasta epäonnisen kokemuksestasi. Itsellä nytkin mielessä mies, joka olisi enemmän kuin paras just mulle. ❤️

T: ensimmäinen lainattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Eikä ole, jos ihmiset eivät sitten uskalla kohdata toisiaan, vaan jokainen elää sitten riuduttavassa yksinäisyydessä!! Se on ainoastaan TYHMÄÄ!!!

Eipä ainakaan tule nolatuksi kun pitää omana tietonaan.

M35

Tiedätkö, tutkimusten mukaan kuolinvuoteellaan ihmiset harmittelevat kaikkein eniten sellaisia asioita, mitä eivät olleet tehneet vaikka olisivat halunneet.

Mutta sitten se on jo myöhäistä, kun suurinpiirtein elämätön elämä on ohi.

Tiedän, mutta en aio silti muuttaa toimintaa asian suhteen. Kynnys on liian suuri.

M35

Mitä jos kävisit juttelemassa terveysasemallasi vaikka psykiatr.hoitajan kanssa. Olet sentään jo 35-vuotias mies ja noin äärimmäisen ujo.

Ei se varmaan pahaakaan tekisi, tiedän monia, jotka ovat saaneet apua tätä kautta.

Olisi surullista, että elämäsi jäisi niin rajoittuneeksi ujoutesi takia, kyllä keinoja aina on. Vaikka terapia tai kevyt lääkitys ym ym. 

No en kyllä ajatellut mennä. Ei ole mun milelestä sellainen asia jota pitäisi alkaa lääkärin kanssa keskustelemaan.

M35

Mä voisin tutustua sinuun.

N39

Mutta missä on M35? Aina muuten paikalla paitsi silloin kun tarvitaan..

Paikalla. Veikkaan, että n39 on pk-seudulta.

M35

Savolainen :)

Paskassa suhteessa, eroa harkitsemassa! Että sekin vielä, mutta en halua loppuikää miettiä, millaista se tosi rakkaus olisi. N39

Suosittelen selkiyttämään olemassaolevan parisuhteen tilanteen, ennenkuin rupeat tekemään tuttavuutta uuden miehen kanssa.

Tapasin eilen iltavuorossa ihastukseni kun hän palasi kesälomalta. Halattiin kun näimme pitkästä aikaa ja höpöteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Iltavuoro kului kuin siivillä. 

Välillä haaveilen kuinka hienoa olisi viettää vaikka koko loppuelämänsä tuon upean naisen kanssa ja hemmotella sekä rakastaa häntä. 

Kuulemma kaikki ennen mutta-sanaa on p-puhetta, MUTTA - en ole tarpeeksi hyvä mies hänelle, en komea, en edes tavallinen. En ikinä uskaltaisi yrittää jotain ja siten pilata edes sitä vähää mikä minulla hänen kanssaan on. Sekin tekee minut onnelliseksi ja nytkin odotan ensi viikkoa ja sitä, kun olemme taas samassa vuorossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Eikä ole, jos ihmiset eivät sitten uskalla kohdata toisiaan, vaan jokainen elää sitten riuduttavassa yksinäisyydessä!! Se on ainoastaan TYHMÄÄ!!!

Eipä ainakaan tule nolatuksi kun pitää omana tietonaan.

M35

Tiedätkö, tutkimusten mukaan kuolinvuoteellaan ihmiset harmittelevat kaikkein eniten sellaisia asioita, mitä eivät olleet tehneet vaikka olisivat halunneet.

Mutta sitten se on jo myöhäistä, kun suurinpiirtein elämätön elämä on ohi.

Tiedän, mutta en aio silti muuttaa toimintaa asian suhteen. Kynnys on liian suuri.

M35

Mitä jos kävisit juttelemassa terveysasemallasi vaikka psykiatr.hoitajan kanssa. Olet sentään jo 35-vuotias mies ja noin äärimmäisen ujo.

Ei se varmaan pahaakaan tekisi, tiedän monia, jotka ovat saaneet apua tätä kautta.

Olisi surullista, että elämäsi jäisi niin rajoittuneeksi ujoutesi takia, kyllä keinoja aina on. Vaikka terapia tai kevyt lääkitys ym ym. 

No en kyllä ajatellut mennä. Ei ole mun milelestä sellainen asia jota pitäisi alkaa lääkärin kanssa keskustelemaan.

M35

Mä voisin tutustua sinuun.

N39

Mutta missä on M35? Aina muuten paikalla paitsi silloin kun tarvitaan..

Paikalla. Veikkaan, että n39 on pk-seudulta.

M35

Savolainen :)

Paskassa suhteessa, eroa harkitsemassa! Että sekin vielä, mutta en halua loppuikää miettiä, millaista se tosi rakkaus olisi. N39

Ja oletat että joku random vauvapalstailija vois olla sun tosi rakkaus? Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä... Mutta M35:n suhteen mä olin kyllä ainakin ennen sua!

N30

Neuvo: Vältä radikaaleja ehdotuksia jos et ole varma. Usein se menee niin, että joku kehittää päässään jotain fantasiaa ja jos sen.jälkeen tekee radikaalin lähestymisen niin lopputulos on nolo. Tämä neuvo niille jotka pelkäävät sitä. Jos ihminen kestää torjutuksitulemista niin kannatta vain yrittää.

Parempi on tunnustella sitä kiinnostaako toista. Jos toinen torjuu ja alkaa vältellä ärtyneenä niin voi vielä vetäytyä.

Pelkkä ystävällisyys ja hymy ei vielä kerro siitä, että saa vastakaikua. Nainen voi kokea toisen kivana ihmisenä, mutta ei missään nimessä sen enempää.

Annan kovettuneen penikseni pullottaa näkyvästi ihastukseni lähellä. Röyhistän rintaani ja kerron härskejä/sovinistisia vitsejä.

Käyttäjä12181 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(+ osa naisista osaa olla melkos tylyjä, vaikka itse olisi kuinka asiallinen).

M30

Sitä varten itse tulee aina vedettyä se pieni rohkaisuryyppy. Pienessä nousuhumalassa ei toisten haistattelut ja torjumiset viillä lähellekään niin pahasti mutta silti keskustelu ja järjenkäyttö vielä sujuu. Kukaan ei ole ikinä lähestynyt minua missään vaiheessa elämää. Ei ikinä. Varmaan siksi että näytän paljon siltä Disneyn Herkuleksen pukkimieheltä. Mutta noin parilla naisella sadasta käy tuuri, joten ne sosiaaliset- ja puheenlahjat tuovat ainakin sen kahden prosentin onnistumismahdollisuuden jossei muuta.

Kerran haastateltiin miestä jolla oli ollut satoja naisia. Taktiikka oli yksinkertainen, eli kysyy niin kauan että onnistuu. Miehellä oli kai kehittynyt rautainen kyky ottaa torjuntoja vastaan. Sitä se vaatii myös jos haluaa suhteen.

Itse olen oppinut, että jos sanotaan ei niin se on ei. Eihän kukaan tykkää kun joku vaan jankkaa ja jankkaa samaa asiaa, vaikka on jo sanottu ei.

Siis tuon miehen tapauksessa jolla oli ollut paljon naissuhteita ei siis ollut kyse siitä että olisi jankannut saman naisen parissa. Eihän siinä olisi järkeä. Kun tuli kielto, mies vaihtoi vain kohdetta. Huom. tuossa tapauksessa mies etsi vain seksiä. Mutta etsiipä mitä tahansa, joutuu olemaan valmis torjuntoihin.

Yleensä mietin miten lähestyisin tms.  ja pysyttelen välimatkan päässä, vilkuilen. Ja sitten kun se hetki tulee takeltelen, sanon jotain todella umpityperää ja naurahdan vielä typerämmin.

Vierailija kirjoitti:

Neuvo: Vältä radikaaleja ehdotuksia jos et ole varma. Usein se menee niin, että joku kehittää päässään jotain fantasiaa ja jos sen.jälkeen tekee radikaalin lähestymisen niin lopputulos on nolo. Tämä neuvo niille jotka pelkäävät sitä. Jos ihminen kestää torjutuksitulemista niin kannatta vain yrittää.

Parempi on tunnustella sitä kiinnostaako toista. Jos toinen torjuu ja alkaa vältellä ärtyneenä niin voi vielä vetäytyä.

Pelkkä ystävällisyys ja hymy ei vielä kerro siitä, että saa vastakaikua. Nainen voi kokea toisen kivana ihmisenä, mutta ei missään nimessä sen enempää.

Riippuu kulttuurista.

Maskuman kirjoitti:

Yleensä mietin miten lähestyisin tms.  ja pysyttelen välimatkan päässä, vilkuilen. Ja sitten kun se hetki tulee takeltelen, sanon jotain todella umpityperää ja naurahdan vielä typerämmin.

Saat vilkuilla mua, katseesi vie multa jalat alta. Joten älä hätäile, mä mokailen kaverina (ja ihan vaan siks kun sä saat minussa aikaan merkillisiä tuntemuksia.........)!

Nimimerkissäsi jotain tuttua.....?

Vierailija kirjoitti:

Maskuman kirjoitti:

Yleensä mietin miten lähestyisin tms.  ja pysyttelen välimatkan päässä, vilkuilen. Ja sitten kun se hetki tulee takeltelen, sanon jotain todella umpityperää ja naurahdan vielä typerämmin.

Saat vilkuilla mua, katseesi vie multa jalat alta. Joten älä hätäile, mä mokailen kaverina (ja ihan vaan siks kun sä saat minussa aikaan merkillisiä tuntemuksia.........)!

Nimimerkissäsi jotain tuttua.....?

Luultavasti sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Katsekontakti ja hymy on varmaan se mistä voi eniten tulkita.

Mulla kävi kerran uimahallissa niin että yksi jumalaisen söpö uimaopettajanainen katsoi minua kohti hymyillen ja tietenkin itseäkin alkoi hymyilyttämään mutta laskin pään alas kun alkoi samalla ujostuttamaan niin paljon.

Eli vinkkinä voisin sanoa että jos mies hymyilee sinut nähdessään ja pää painuu samalla alas niin mies on selvää kauraa.. Pätee ainakin ujoihin miehiin.

Samaa olen lukenut myös naisten kehonkielestä, että se pään kääntymisen suunta hymyn kera on asia mikä paljastaa, jos pää painuu alas niin henkilö on kiinnostunut mutta jos kääntyy sivulle tai ylös niin sitten ei.

Kokeilin tätä yhteen kiinnostavaan mieheen... Katsoin ja hymyilin, mies käänsi katseen alas ja hymyili

Itse en voi kuin hymyillä holtittomasti, mutta muuten pysyy pakka kasassa. Hymyilen muutenkin mielestäni aivan liikaa, olen aina pitänyt itseäni jurona ja kasvottomana härmäläisenä mutta todellisuudessa suupielet on korvissa heti kun edes yhtään viehättävä nisällinen moikkaa.

Hypokriitti kirjoitti:

Käyttäjä12181 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M30 ja latino kirjoitti:

Vaikka nämä onkin vitsinä kirjoitettuja vastauksia niin tämä on asia, missä en ymmärrä suomalaisia ollenkaan.

Mä menen tietysti juttelemaan. Sittenhän sen vasta näkee kuinka käy ja löytyykö molemminpuoleista kiinnostusta.

Tämä m30 ja Latino paljastui jonkun näyttelijän kuvia käyttäväksi pari viikkoa sitten, mutta se ketju poistettiin.

Ihan sama kenen kuvia käyttää kun kirjoittaa noin fiksusti ja kivasti. Mää ainakin tykkää. Kivaa vaihtelua valittaviin palstamiehiin.

Mikäs siinä jos ei haittaa, että tavallinen suomimies esittää latinonäyttelijää.

Aika hyvin puhuu espanjaa ja tuntee Medellinia ja latinokulttuuria perus suomijuntiksi. -Ohis

Mutta kuvat oli kaikki joltain näyttelijältä kopioitu. Yllättäen ei enää ole profiilissa niitä kuvia.

Ja esitteli ominaan.

Ihanko tosissaan joku luuli kuvia omiksi?! Miettikääpä nyt, vauvalla palstaileva mies omalla kuvalla. Öhöm... Jos tää palstailu on naisille noloa, niin kyllä mä uskon, että miehelle tämä on muuten ihan todella erityisen noloa. Terkkuja eräälle kaksilahkeiselle, jonka täältä (eri ketjusta) tunnistin.

Minä olen täällä omalla kuvalla enkä ymmärrä, miksi en olisi? Miksi Vauva-palstailu olisi jotenkin noloa? Kaverit nauravat? Entä sitten? Ja jos joku saa tietää, että olen täällä, silloinhan hän itsekin on ollut täällä, joten..... Ei ongelmaa.

Millä omalla kuvalla? Ei näy sun viestin ylänurkassa eikä profiilissa. Anonyymi olet ja piiloutunut käyttäjä 100000000 joukkoon.

Väärä tili:)

Tässä alkuperäinen tili kuvan kera. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakeli miten epäreilua ja tyhmää elämä on :D nainen tekee lähes kaikkensa nähdäkseen ihastuksensa jatkuvasti ja yrittämällä yrittää ”vahingossa” törmätä koko ajan ja samaan aikaan mies välttelee kohtaamista :D

Niin totta! Kuinkakohan monta kertaa olen hengaillut ihan ajan kanssa siinä kaupassa, missä olen muutaman kerran ihastukseeni törmännyt? Enkä ole edes mikään nuori tyttönen, vaan ihan aikuinen nainen...

Viime kerralla kun ihastukseni siellä näin, jutteli mies minulle pienesti hymyillen muutaman sanan. Tai oikeastaan hän vastasi parilla sanalla hyvin neutraaleihin ja hyväntuulisiin mitä sinulle kuuluu -tyyppisiin kysymyksiini, sanoi, että oli mukava jutella ja juoksi kassajonoon. Sieltä jonosta hän loi pitkän vakavan katseen minuun ja kun yritin avata vielä keskustelua, niin hän pinkaisi ohitseni kuin hirvi. Oliko tuo sitten ihastusta vai inhoa, se jäi täysin arvoitukseksi, mutta enpä kyllä enää uskalla hänen kanssaan keskustelua aloittaa.

Mulle kävi niin että törmäsin ihastukseeni myös kaupassa. Oli kassajonossa mun edellä (meidän välissä oli pari asiakasta). Huomasi mut jo jonossa ja tervehdittiin (ollaan ns hyvän päivän tuttuja) Mies jäi kuitenkin "odottamaan" mua ostoksiensa kanssa (pari ostosta) kassan päähän. Nosteli tavaroitaan hihnalta taskuihinsa kui hidastetussa filmissä ja seurasi mua. Maksoin ja pakkasin ostokset ja lähdettiin siitä sit yhdessä ulos. (Hän siis seisoi koko tämän ajan siinä kassan jälkeen) Vähä jotain sanoja vaihdeltiin siinä samalla, kysyin miten menee, oliko raskas työpäivä jne. Pihalla sit sanottiin heit ja lähdettiin eri suuntiin. Mietityttää vaan tälläinen käytös et miksi? Ihastusta muhun myös vai oliko mies jotenkin "kohtelias" kun jäi odottamaan mua 🤔 Vai onko toiveajattelua et merkitsisin myös miehelle jotain. Ollaan siis vaihdettu pitkiä katseita aina kun nähty.. Mut itse en miehen asemassa olisi jäänyt odottamaan esim häntä enkä ketään hyvän päivän tuttua. Ystävääni ehkä olisin jäänyt jonka kanssa olis ollu kiva vaihtaa kuulumisia.

No mikset hein sijaan pyytänyt vaikkapa kahville? Eihän siinä mitään kasvojen menetystä olisi tullut vaikka hän olisi siitä kieltäytynyt. Entäpä jos olisi suostunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakeli miten epäreilua ja tyhmää elämä on :D nainen tekee lähes kaikkensa nähdäkseen ihastuksensa jatkuvasti ja yrittämällä yrittää ”vahingossa” törmätä koko ajan ja samaan aikaan mies välttelee kohtaamista :D

Niin totta! Kuinkakohan monta kertaa olen hengaillut ihan ajan kanssa siinä kaupassa, missä olen muutaman kerran ihastukseeni törmännyt? Enkä ole edes mikään nuori tyttönen, vaan ihan aikuinen nainen...

Viime kerralla kun ihastukseni siellä näin, jutteli mies minulle pienesti hymyillen muutaman sanan. Tai oikeastaan hän vastasi parilla sanalla hyvin neutraaleihin ja hyväntuulisiin mitä sinulle kuuluu -tyyppisiin kysymyksiini, sanoi, että oli mukava jutella ja juoksi kassajonoon. Sieltä jonosta hän loi pitkän vakavan katseen minuun ja kun yritin avata vielä keskustelua, niin hän pinkaisi ohitseni kuin hirvi. Oliko tuo sitten ihastusta vai inhoa, se jäi täysin arvoitukseksi, mutta enpä kyllä enää uskalla hänen kanssaan keskustelua aloittaa.

Mulle kävi niin että törmäsin ihastukseeni myös kaupassa. Oli kassajonossa mun edellä (meidän välissä oli pari asiakasta). Huomasi mut jo jonossa ja tervehdittiin (ollaan ns hyvän päivän tuttuja) Mies jäi kuitenkin "odottamaan" mua ostoksiensa kanssa (pari ostosta) kassan päähän. Nosteli tavaroitaan hihnalta taskuihinsa kui hidastetussa filmissä ja seurasi mua. Maksoin ja pakkasin ostokset ja lähdettiin siitä sit yhdessä ulos. (Hän siis seisoi koko tämän ajan siinä kassan jälkeen) Vähä jotain sanoja vaihdeltiin siinä samalla, kysyin miten menee, oliko raskas työpäivä jne. Pihalla sit sanottiin heit ja lähdettiin eri suuntiin. Mietityttää vaan tälläinen käytös et miksi? Ihastusta muhun myös vai oliko mies jotenkin "kohtelias" kun jäi odottamaan mua 🤔 Vai onko toiveajattelua et merkitsisin myös miehelle jotain. Ollaan siis vaihdettu pitkiä katseita aina kun nähty.. Mut itse en miehen asemassa olisi jäänyt odottamaan esim häntä enkä ketään hyvän päivän tuttua. Ystävääni ehkä olisin jäänyt jonka kanssa olis ollu kiva vaihtaa kuulumisia.

No mikset hein sijaan pyytänyt vaikkapa kahville? Eihän siinä mitään kasvojen menetystä olisi tullut vaikka hän olisi siitä kieltäytynyt. Entäpä jos olisi suostunut...

Tuollaisessa tilanteessa kahville pyyntäminen ei ole tökeröä. Sen voi jopa vaihtaa kaverilliseksi vielä jos huomaakin olevansa yksipuolisesti kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Eikä ole, jos ihmiset eivät sitten uskalla kohdata toisiaan, vaan jokainen elää sitten riuduttavassa yksinäisyydessä!! Se on ainoastaan TYHMÄÄ!!!

Eipä ainakaan tule nolatuksi kun pitää omana tietonaan.

M35

Tiedätkö, tutkimusten mukaan kuolinvuoteellaan ihmiset harmittelevat kaikkein eniten sellaisia asioita, mitä eivät olleet tehneet vaikka olisivat halunneet.

Mutta sitten se on jo myöhäistä, kun suurinpiirtein elämätön elämä on ohi.

Tiedän, mutta en aio silti muuttaa toimintaa asian suhteen. Kynnys on liian suuri.

M35

Mitä jos kävisit juttelemassa terveysasemallasi vaikka psykiatr.hoitajan kanssa. Olet sentään jo 35-vuotias mies ja noin äärimmäisen ujo.

Ei se varmaan pahaakaan tekisi, tiedän monia, jotka ovat saaneet apua tätä kautta.

Olisi surullista, että elämäsi jäisi niin rajoittuneeksi ujoutesi takia, kyllä keinoja aina on. Vaikka terapia tai kevyt lääkitys ym ym. 

No en kyllä ajatellut mennä. Ei ole mun milelestä sellainen asia jota pitäisi alkaa lääkärin kanssa keskustelemaan.

M35

Mä voisin tutustua sinuun.

N39

Mutta missä on M35? Aina muuten paikalla paitsi silloin kun tarvitaan..

Paikalla. Veikkaan, että n39 on pk-seudulta.

M35

Savolainen :)

Paskassa suhteessa, eroa harkitsemassa! Että sekin vielä, mutta en halua loppuikää miettiä, millaista se tosi rakkaus olisi. N39

Ja oletat että joku random vauvapalstailija vois olla sun tosi rakkaus? Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä... Mutta M35:n suhteen mä olin kyllä ainakin ennen sua!

N30

Oho 😮

Vierailija kirjoitti:

Itse en voi kuin hymyillä holtittomasti, mutta muuten pysyy pakka kasassa. Hymyilen muutenkin mielestäni aivan liikaa, olen aina pitänyt itseäni jurona ja kasvottomana härmäläisenä mutta todellisuudessa suupielet on korvissa heti kun edes yhtään viehättävä nisällinen moikkaa.

Ihana! :) Olen ihastunut erääseen sinunlaiseen "juroon ja kasvottomaan Härmäläiseen", jonka en nähnyt hymyilevän kertaakaan ainakaan puoleen vuoteen. Kun hymyilin hänelle sinnikkäästi ja silmiin katsoin aina nähdessämme, niin jo alkoi miehen suupielet hymyyn nousevan.

Nyt hymyä ei enää tarvitse houkutella, vaan huomaan jo kaukaa hänen katsovan minua ja lämpöisen ihanasti hymyilevän. Myös jutellessamme hän on yhtä hymyä ellei sitten puheenaihe ole vakava. Jos aihe on vakava, niin tunnen olevani hänelle luotettava ystävä ja se on mielestäni todella iso luottamuksen osoitus.

Vastatkaas miehet. Jos ihastus kuuntelee mitä olet puhunut, muistaa sanomasi asiat, välillä on etäisempi, välillä huomioi enempi, onko hyvä? Ja mistä tää etäisyys välillä? Sitten taas jos tulee tilanne tai mahdollisuus, tulee esim töissä viereen seisomaan niin että käsivarret koskettaa. Seuraa somessa, mutta sielläkin välillä tykkää kaikesta, eniten sun omista naamakuvista, välillä taas on etäinen. Hirveä jännite tuntuu olevan välillämme, mutta sitten tätä soutaamista ja huopaamista. Itse olen niin paniikissa välillä että siksi vähän "viileä", vaikka olen omasta mielestä tehnyt tunteeni selväksi. En halua liikaa alleviivata enkä todellakaan tyrkyttää itseäni saati että kukaan muu huomaa.

Tää kaikki alkoi yhteisestä työpaikan illanvietosta jossa hurmaavana pitämäni mies "lähenteli" ja sain vähän erilaista huomiota, ei kuitenkaan mitään mitä kukaan muu olisi huomannut.

Unohdanko? Kirjoittaja siis nainen.

Tuollaisessa tilanteessa kahville pyyntäminen ei ole tökeröä. Sen voi jopa vaihtaa kaverilliseksi vielä jos huomaakin olevansa yksipuolisesti kiinnostunut.[/quote]

Olin varmaan n. 25v kun kesällä baarissa tapasin kivan espanjalaisen tytön samassa kaveriporukassa. Seuraavana päivänä mietin viitsisinkö mennä kysymään häntä mukaan autoajelulle Lappeenrannasta Imatralle ihan vaan katsomaan maisemia. Ajattelin kuitenkin että ehkä kysyn häntä vain kahville Lappeenrantaan ja Sonjahan lähti. Parasta oli se kun hän ujosti kysyi: " ei sinun tarvitse, mutta haluaisiko läheä kanssani käymään Imatralla?" Käytiin sitten katsomassa Valtiohotellia ja Imatran koskea."  Aina kannattaa kysyä.