Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteellisia ja velvollisuudentuntoisia ihmisiä ahdistaa vähäinen tunnetason sitoutuminen ystävyyteen, joka ilmenee huolettomana ystävän kohteluna, mm. ohareina. Tunne-elämältään etäisemmät ihmiset taas kokevat toisen voimakkaan tunneyhteyden hakemisen ja ajallisen sitoutumisen henkisesti painostavana ja vapauttaan uhkaavana. Ystävyys voi toimia hyvin, jos kumpikin on valmis tulemaan toista puolitiehen vastaan. Muussa tapauksessa ystävien sijaan lopulta on vain kaksi hyvin pettynyttä ihmistä.

Jotta kompromissi kannattaa, suhteessa pitää sitten vastapainoksi olla runsaasti hyviä asioita. Muuten tahtoa joustaa tuskin on.

Mutkattomalle joustamisen luulisi olevan helppoa, jos hänestä parasta ihmissuhteissa on tilaisuus oppia lisää ihmisistä. Tuossahan on erinomainen tilaisuus oppia lisää omista ja toisen reaktioista uudenlaisen toimintavan myötä.

Mutkaton usein joustaakin paljon (enemmän), koska se on hänelle helppoa (helpompaa).

Tarkoittaako joustavuus nykyään ohareiden tekemistä ja muuta sellaista vastaavaa? Epäilemättä mutkattomat silloin joustavat paljon muita enemmän.

ja taas kiltti ja tunnollinen yksinäinen haukkuu muunlaisia ihmisiä. Aplodit sille. Hyvä sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteellisia ja velvollisuudentuntoisia ihmisiä ahdistaa vähäinen tunnetason sitoutuminen ystävyyteen, joka ilmenee huolettomana ystävän kohteluna, mm. ohareina. Tunne-elämältään etäisemmät ihmiset taas kokevat toisen voimakkaan tunneyhteyden hakemisen ja ajallisen sitoutumisen henkisesti painostavana ja vapauttaan uhkaavana. Ystävyys voi toimia hyvin, jos kumpikin on valmis tulemaan toista puolitiehen vastaan. Muussa tapauksessa ystävien sijaan lopulta on vain kaksi hyvin pettynyttä ihmistä.

Jotta kompromissi kannattaa, suhteessa pitää sitten vastapainoksi olla runsaasti hyviä asioita. Muuten tahtoa joustaa tuskin on.

Mutkattomalle joustamisen luulisi olevan helppoa, jos hänestä parasta ihmissuhteissa on tilaisuus oppia lisää ihmisistä. Tuossahan on erinomainen tilaisuus oppia lisää omista ja toisen reaktioista uudenlaisen toimintavan myötä.

Mutkaton usein joustaakin paljon (enemmän), koska se on hänelle helppoa (helpompaa).

Tarkoittaako joustavuus nykyään ohareiden tekemistä ja muuta sellaista vastaavaa? Epäilemättä mutkattomat silloin joustavat paljon muita enemmän.

Mikä on oharit? Minusta se on poisjäänti ilman ilmoittamista, se on väärin ja näin sanovat kaikki. Jos sama tyyppi aina jää pois, niin miksi enää kutsua häntä? 

Jos taas ystävällä on oikeasti jokin akuutti kriisi, niin eikö ole parempi että hän ei sillä kertaa tule, tuskin on kovin juhlatuulellakaan. En tajua niin itsekeskeistä ihmistä, jonka mielestä hänen juhlansa  ja pettymyksensä ovat tärkeämmät kun se todellinen kriisi ystävällä. En tahtoisi omiin juhliin esim pariskuntaa, josta toiselle on juuri selvinnyt että puoliso on pettänyt, pilaisi vaan juhlatunnelman muiltakin. 

En ole törmännyt tyyppeihin, jotka jäävät pois kynnen katkeamisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Juuri näin. Yksinäiset valittavat, kun sosiaaliset ei käyttäydy heidän toiveiden mukaan, mutta silti halutaan juuri heidän seuraan. Kun koko ketjun aikana ei edelleen ole selvinnyt, miksi he eivät sen sijaan hakeudu toisten yksinäisten seuraan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteellisia ja velvollisuudentuntoisia ihmisiä ahdistaa vähäinen tunnetason sitoutuminen ystävyyteen, joka ilmenee huolettomana ystävän kohteluna, mm. ohareina. Tunne-elämältään etäisemmät ihmiset taas kokevat toisen voimakkaan tunneyhteyden hakemisen ja ajallisen sitoutumisen henkisesti painostavana ja vapauttaan uhkaavana. Ystävyys voi toimia hyvin, jos kumpikin on valmis tulemaan toista puolitiehen vastaan. Muussa tapauksessa ystävien sijaan lopulta on vain kaksi hyvin pettynyttä ihmistä.

Jotta kompromissi kannattaa, suhteessa pitää sitten vastapainoksi olla runsaasti hyviä asioita. Muuten tahtoa joustaa tuskin on.

Mutkattomalle joustamisen luulisi olevan helppoa, jos hänestä parasta ihmissuhteissa on tilaisuus oppia lisää ihmisistä. Tuossahan on erinomainen tilaisuus oppia lisää omista ja toisen reaktioista uudenlaisen toimintavan myötä.

Mutkaton usein joustaakin paljon (enemmän), koska se on hänelle helppoa (helpompaa).

Tarkoittaako joustavuus nykyään ohareiden tekemistä ja muuta sellaista vastaavaa? Epäilemättä mutkattomat silloin joustavat paljon muita enemmän.

Mikä on oharit? Minusta se on poisjäänti ilman ilmoittamista, se on väärin ja näin sanovat kaikki. Jos sama tyyppi aina jää pois, niin miksi enää kutsua häntä? 

Jos taas ystävällä on oikeasti jokin akuutti kriisi, niin eikö ole parempi että hän ei sillä kertaa tule, tuskin on kovin juhlatuulellakaan. En tajua niin itsekeskeistä ihmistä, jonka mielestä hänen juhlansa  ja pettymyksensä ovat tärkeämmät kun se todellinen kriisi ystävällä. En tahtoisi omiin juhliin esim pariskuntaa, josta toiselle on juuri selvinnyt että puoliso on pettänyt, pilaisi vaan juhlatunnelman muiltakin. 

En ole törmännyt tyyppeihin, jotka jäävät pois kynnen katkeamisen vuoksi. 

Yksinäisille tätä tuntuu tapahtuvan jatkuvasti. Jonkin näköistä vainoharhaisuutta alkaa olla ilmassa. Hehän ovat kuin työnantajia, että jos ei ole lääkärintodistusta, epäillään heti pinnaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Juuri näin. Yksinäiset valittavat, kun sosiaaliset ei käyttäydy heidän toiveiden mukaan, mutta silti halutaan juuri heidän seuraan. Kun koko ketjun aikana ei edelleen ole selvinnyt, miksi he eivät sen sijaan hakeudu toisten yksinäisten seuraan

Kysymykseesi on useampaan kertaan vastattu eri tavoin. Et vain tunnu ymmärtävän vastauksia. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Entä jos kaikki ilmoittautuneet tulevatkin? Ketkä jätät silloin ilman ruokaa ja juomaa?

Haloo, missä juhlissa syödään kaikki viimeiseen muruseen? Eiköhän kaikki juhlia järjestäneet ymmärrä varata sopivasti ruokaa, eikä tule maailmaloppua jos jokin ruokalaji loppuu kesken. Samoin juomista puhuttaessa, kyllä ne ylimääräiset pullot voidaan juoda myöhemminkin, ei  ne heti pilaannu. Ei ole koskaan muodostunut ongelmaksi, joskus on syöty täytekakkua pari päivää perheen parissa jälkikäteen, joskus on mennyt koko kakku juhlissa jo, molempi parempi. Ellei ole varaa, ei kannata juhlia järjestää muutenkaan.

Ihmiset eivät tule juhliin tankatakseen, vaan tavatakseen ystäviä.  

Ehkä minulla on sitten luotettavampia ystäviä, kun yleensä kaikki ilmoittautuneet ovat tulleet paikalle.

Tai sitten he tuntevat sinut ja tietävät, että loukkaannut verisesti, jos vaikka sairasta lasta yön hoitanut ihminen jättää tällä kertaa väliin. Ja kiroavat sinua, tulevat paikalle ja lähtevät heti kun kehtaavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Juuri näin. Yksinäiset valittavat, kun sosiaaliset ei käyttäydy heidän toiveiden mukaan, mutta silti halutaan juuri heidän seuraan. Kun koko ketjun aikana ei edelleen ole selvinnyt, miksi he eivät sen sijaan hakeudu toisten yksinäisten seuraan

Minusta se kävi selväksi jo 100 sivua sitten. Koska jos ystävystyy sen toisen yksinäisen kanssa, ei voi kokea olevansa suosittu, koska kokee jäävänsä syrjään kaikesta kivasta sen toisen yksinäisen kanssa. Suositun seurassa saa osan siitä kuvitellusta loistosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Entä jos kaikki ilmoittautuneet tulevatkin? Ketkä jätät silloin ilman ruokaa ja juomaa?

Haloo, missä juhlissa syödään kaikki viimeiseen muruseen? Eiköhän kaikki juhlia järjestäneet ymmärrä varata sopivasti ruokaa, eikä tule maailmaloppua jos jokin ruokalaji loppuu kesken. Samoin juomista puhuttaessa, kyllä ne ylimääräiset pullot voidaan juoda myöhemminkin, ei  ne heti pilaannu. Ei ole koskaan muodostunut ongelmaksi, joskus on syöty täytekakkua pari päivää perheen parissa jälkikäteen, joskus on mennyt koko kakku juhlissa jo, molempi parempi. Ellei ole varaa, ei kannata juhlia järjestää muutenkaan.

Ihmiset eivät tule juhliin tankatakseen, vaan tavatakseen ystäviä.  

Ehkä minulla on sitten luotettavampia ystäviä, kun yleensä kaikki ilmoittautuneet ovat tulleet paikalle.

Tai sitten he tuntevat sinut ja tietävät, että loukkaannut verisesti, jos vaikka sairasta lasta yön hoitanut ihminen jättää tällä kertaa väliin. Ja kiroavat sinua, tulevat paikalle ja lähtevät heti kun kehtaavat. 

Heikkotasoinen provosointiyritys. Yritä paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Entä jos kaikki ilmoittautuneet tulevatkin? Ketkä jätät silloin ilman ruokaa ja juomaa?

Haloo, missä juhlissa syödään kaikki viimeiseen muruseen? Eiköhän kaikki juhlia järjestäneet ymmärrä varata sopivasti ruokaa, eikä tule maailmaloppua jos jokin ruokalaji loppuu kesken. Samoin juomista puhuttaessa, kyllä ne ylimääräiset pullot voidaan juoda myöhemminkin, ei  ne heti pilaannu. Ei ole koskaan muodostunut ongelmaksi, joskus on syöty täytekakkua pari päivää perheen parissa jälkikäteen, joskus on mennyt koko kakku juhlissa jo, molempi parempi. Ellei ole varaa, ei kannata juhlia järjestää muutenkaan.

Ihmiset eivät tule juhliin tankatakseen, vaan tavatakseen ystäviä.  

Ehkä minulla on sitten luotettavampia ystäviä, kun yleensä kaikki ilmoittautuneet ovat tulleet paikalle.

Tai sitten he tuntevat sinut ja tietävät, että loukkaannut verisesti, jos vaikka sairasta lasta yön hoitanut ihminen jättää tällä kertaa väliin. Ja kiroavat sinua, tulevat paikalle ja lähtevät heti kun kehtaavat. 

Heikkotasoinen provosointiyritys. Yritä paremmin!

Taisi totuus kolahtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa

Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".

Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista. 

Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.

Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?

Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta. 

Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.

Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin. 

Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen. 

Ja jos pitää spontaanista elämästä, niin silloinhan ei pidä sopia mitään! Problem solved, ei voi tehdä tällöin ohareita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa

Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".

Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista. 

Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.

Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?

Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta. 

Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.

Miten selviät työelämässä?

Hyvin. Työssä työelämän säännöillä. Ja juuri siksi minulle on erityisen tärkeää voida vapaa-aikanani toimia toisin.

Toki mullekin kävisi hyvin, että tavataan ex tempore kavereiden kanssa. Koska mä en vietä sen spesiaalimpeja ruuhkavuosia. Mutta lähipiirin takia jos suunnittelua ei tehtäisi, niin eihän me nähtäisi ikinä. En siis väitä, että minä erityisesti kaipaisin viikkokausien suunnittelua, mutta se on pakollista, halusi sitä joku neiti X tai ei. Tietysti mä voisin tehdä niin, että pitäisin mammoja, yh:ita sun muita nipottajina, mutta eihän siitä olisi edes kyse, vaan siitä, että muuten tapaaminen tosiaan ei vaan onnistu. Mitä edes tuolla voittaisin? Sen, että mulle sanottaisiin, että no jos ärsyttää tää 4 vkoa etukäteen suunnittelu, niin eihän sun tarvitse tulla paikan päälle lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, mitä joku psykologi tähän sanoisi. "Mutkattomat" ja hektiset ihmiset sättivät virtuaaliset kynät sauhuten täällä yksinäisiä ja muita heidän hengenheimolaisiaan. Kovasti jaksetaan jokaisesta asiasta olla eri mieltä, pitää pilkkana ja vihastua yksinäisten vääristä mielipiteistä. Arka paikka? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Joukkoon mahtuu myös joku, joka heittää sarkastista kommenttia mukamas-yksinäisenä, yrittäen samalla ivata yksinäisiä. 

Jotenkin koomista on se, että täällä rinnat röyheinä pistetään koko ystävyys käsitteenä umpisurkeaan jamaan. Että kunhan se on ihan silkkoa sisältä vailla minkään sortin sitoutumista ja tarvetta tai halua nähdä, niin hienoa on! Muut ovat kurjia nipottajia. Miksi kukaan haluaisi ylpistellä tällaisilla näkemyksillä? Sillä, että pyrkii tekemään hyvästä pahaa ja pahasta hyvää?

 

Mieluummin mutkaton pintaliitäjä, jonka ei tarvitse kärsiä ahdistuksesta ja kaverittomuudesta, kuin kotona nököttävä kyttääjä, joka nillittää, kun kaveri ei päässyt kylään, kun on kuumeessa kotona

Tosi huono yritys. Kuume on force majeure, ei oharit. 

Mut jos se ohitetaan, niin mieluummin kyllä ei. Mieluummin ahdasmielinen nipottaja, joka arvostaa ystäviä, sitoutumista ja lojaaliutta. <3

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen pitää olla erehtymätön ja luotettava ja virheitä ei saa tehdä, jos haluaa pitää uskollisen ystävän. Ei ystävää saa hylätä miehen ja vauvan takia, kuin jotain roskaa. Näin toimii rehti ystävä.

Oot ymmärtänyt asian oikean laidan!

(Ei noi sarkastiset jutut nyt toimi, kirjoitat niihin liikaa silkkaa asiaa. Toisaalta ihan hauska komppailla ihmistä, joka yrittää vinoilla.)

Tämän ketjun lukeminen tuntuu itselle ahdistavalta. Minä en koe, että ystävyyssuhteessa pitää sitoutua johonkin. Tai ainakaan en halua olla ystävyyssuhteessa, jossa vaaditaan sitoutumista. En toki tee ohareita, se on vain huonotapaista. Ystävyyssuhteeni ovat tässä suhteessa vastavuoroisia: kukaan ei vaadi, ei loukkaannu, osataan olla myös omissa oloissaan ja ymmärretään toisten tilantarve ja energiavajeet. Välillä nähdään tiheämmin, välillä ei nähdä eikä olla yhteydessä. Takertujatyypit ovat minulle raskaita, enkä hanki elämääni sellaisia. Kaksi takertujaa varmasti viihtyvät keskenään ja hyvä niin. Älkää asettako ystävyyssuhteelle vaatimuksia, katkeruus ja takertuminen paistaa läpi ja karkottaa monet.

Odotelkaapa rauhassa siellä sen seitsemän sortin pullien kanssa kahvikekkereille, minä lähden pitämään hauskaa mukavamman seuran kanssa. Ei kait tuollaista vääntämistä jaksa erkkikään.

Vierailija kirjoitti:

Odotelkaapa rauhassa siellä sen seitsemän sortin pullien kanssa kahvikekkereille, minä lähden pitämään hauskaa mukavamman seuran kanssa. Ei kait tuollaista vääntämistä jaksa erkkikään.

Henkisesti kypsä ihminen ei sovi juttuja etukäteen, jos kaikki toteutetaan vain kyseisen päivän fiiliksen mukaan. Niin toimii munaton luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos pitää spontaanista elämästä, niin silloinhan ei pidä sopia mitään! Problem solved, ei voi tehdä tällöin ohareita. 

Kyllä. Surkimus pitää muita varalla ja peruu juttuja heppoisin perustein. Tällainen ihminen ei kestä itsensä kanssa olemista hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun lukeminen tuntuu itselle ahdistavalta. Minä en koe, että ystävyyssuhteessa pitää sitoutua johonkin. Tai ainakaan en halua olla ystävyyssuhteessa, jossa vaaditaan sitoutumista. En toki tee ohareita, se on vain huonotapaista. Ystävyyssuhteeni ovat tässä suhteessa vastavuoroisia: kukaan ei vaadi, ei loukkaannu, osataan olla myös omissa oloissaan ja ymmärretään toisten tilantarve ja energiavajeet. Välillä nähdään tiheämmin, välillä ei nähdä eikä olla yhteydessä. Takertujatyypit ovat minulle raskaita, enkä hanki elämääni sellaisia. Kaksi takertujaa varmasti viihtyvät keskenään ja hyvä niin. Älkää asettako ystävyyssuhteelle vaatimuksia, katkeruus ja takertuminen paistaa läpi ja karkottaa monet.

Mä olen tismalleen samaa mieltä. Myös "livenä" takertujakaverit ovat saaneet ahdistumaan ja ottamaan etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.

Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.

Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa. 

Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö). 

Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.