Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
On ihmisiä, jotka ottaa aina yhteyttä minuun, vaikka minä en koskaan ota heihin. En koskaan kutsu juhliini tai ehdota matkoja yms. mutta toisinpäin aina kutsutaan, en ymmärrä miksi.
Tiedän että suora sanominen että en halua / jaksa olla tekemisissä, loukkaisi ja suututtaisi sekä vaikuttaisi ikävästi laajemmin muihin ja esim. lapsiin.
Toivon näille ihmisille kaikkea hyvää, eikä heissä ole mitään vikaa. Mukavia ihmisiä kaikki. Itse en vain yksinkertaisesti jaksa ja halua olla joka puolelle tekemisissä, elämäntilanteet ja asiat muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllästynyt ihmisiin. Lauantaina eräs entinen naapuri tuli vastaan, kun tulin kaupasta. Pysähdyimme siihen jutteleen. Minä sanoin että nyt oli tuuria kun sain kalaa kaupasta punaisella lapulla kun kala on niin kallista muuten. Hän vastasi että osta onki ja mene tuonne järvelle onkimaan, niin sieltä saat kalaa. Minä sanoin että oletko sinä käynyt itse onkimassa johon hän vastasi että hän tietää jonkun miehen joka kolmekymmentä vuotta kalastanut. Minä sanoin että olen sen verran laiska että vaikka saisin tuoreen kalan en tykkää siitä suomustamisesta ja perkkaamisesta. Hän vastasi että ihan itseäsi saat syyttää jos niin laiska olet, niin tosiaan syytä vaan itseäsi. Minusta juttelu oli ihan typerää ja keski ikäinen nainen väitteli kuin pikku pentu vai liekkö sitten vika oli minussa kun niin kovasti itseäni käski syyttämäänkin.
Kyllä ihmiset osaa olla outoja. Miksi ei voinut olla iloinen puolestasi ja vaikka kysynyt miten aiot laittaa kalan ruuaksi? Tuollainen inttäminen vihoviimeistä keskustelutaidottomuutta. Toisaalta tulee mieleen onko tyypillä ollut huono päivä ja purkaa sen sinuun. Luulisi kyllä päivän siitä pahentuvan, kun noin vastailee.
Joskus on sellaisia ihmisiä joita en kertakaikkiaan ymmärrä. Vaikken tunne heitä sen kummemmin niin puhuminen heidän kanssaan on kuin, ei oltaisi samalla planeetalla. Eräs naapurini on sellainen, en ymmärrä häntä lainkaan. Vaikea puhua mitään ja joskus törmätessä alan sekoilla sanoissani ja kun kyselen, niin vastaukset on lyhyitä ja syvä hiljaisuus laskeutuu. Suorastaan oudoksun häntä mutta vielä enemmän itseäni. Joskus aikoinaan oli työkaveri sellainen, en ymmärtänyt häntä ollenkaan. Varmaan jotenkin persoonallisuuksista johtuvaa. En tiedä, olen vain ihmetellyt tälläistä. Yleensä pystyn vaihtamaan ajatuksia tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa.
En paljon perusta vaikkei ikinä soisi puhelin, olen vihainen akka ja haistatan pitkät paskat häirintäsoittelijoille!!
Sinkut ei ymmärrä,jos on perhe. Silloin ei ole aina aikaa ystävyyssuhteille. Joskus kaipaan omaa ystävää, mutta mies on mun paras ystävä. On huonoja kokemuksia "ystävistä". Siksi en helposti päästä lähelle ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Lehdessäkin luki etteivät ihmiset enää vastaa edes viranomaispuheluihin ja terkkareiden takaisinsoitot eivät samasta syystä onnistu. Eli nykyään vain kaikesta päätellen tekstaillaan.
Tekstailu on kätevää, koska voi vastata silloin, kun ehtii. Jos mä kuitenkin odotan lääkärin soittoa, niin kuljen "kännykkä kädessä" siihen asti, että lääkäri on soittanut. Mutta myönnän, että se on vähän ärsyttävää. Normaalisti mulla saattaa olla kännykkä yläkerrassa yöpöydällä enkä ota sitä mukaani, kun menen alakertaan keittiöön laittamaan ruokaa. Jos kuitenkin odotan jotain tärkeää puhelua, otan kännykän mukaani. Ja ennenkuin äitini muistisairaus paheni (eli ei vielä karkaillut), en koskaan ottanut kännykkää mukaan, kun lähdin koiran kanssa lenkille. Jotenkin oudosti sitä selvisi hengissä ja ystävyyssuhteetkin säilyivät lankapuhelintenkin aikana, vaikka ei ollutkaan 24/7 tavoitettavissa.
Voisin myös kuvitella, että puhelinmyyjien soitot ovat yksi syy siihen, että ihmiset eivät vastaa tuntemattomiin numeroihin. Vaikka laitatkin soiton jälkeen ko numerolle eston, samasta firmasta soitetaan myöhemmin jostain toisesta numerosta.
Yksi kaveri soittaa maratonpuheluita ja kertoo muiden sukulaistensa tekemisistä. Kysyy johonkin typerään asiaan mielipidettä, jos sanon mitä ajattelen, kilahtaa. Yleensä aina kiertelen ja kaartelen näitä mielipiteeni sanomisiani, kun en viitsi sanoa mitä ajattelen. Pitää hauskaa omille jutuilleen, jotka ei mua naurata yhtään. Puhelun lopetus aina yhtä tuskaa..yleensä puuhailen omiani, puhuu hän mitä puhuu, kun ei saa lopetettua millään puhelua. Vasta kun hänelle tulee nälkä tai jano, voidaan lopettaa. No ny ei ole kuulunna mittään yli puoleen vuoteen. Taisi suuttua kun jouduin väkisin lopettamaan puhelun ja löin luurin korvaan, tein sen kuitenkin ystävällisesti, kun oli pakko lopettaa. Kauhea juorumaan toisten asioita.
Hän on sanunut joskus että pitää mua mm. nynnynä. En ole sanonut omaa mielipidettäni hänestä, miksi pitäisi loukata. Tosin välillä herkuttelen muistoillani, rupesi aikoinaan kiukuttelemaan tanssipaikassa kun kukaan ei hakenut tanssimaan, niin yhden pojan lahjoin lupaamalla että tanssin hänen kanssaan seuraavaksi, jos hakisi tuota kiukuttelevaa naisihmistä tanssimaan, hän teki niin, jo loppui naisen kiukuttelu ja palasi rauha meidän pöytäämme. En ole kertonut sitäkään hänelle että eräskin kundi juoksi karkuun häntä, kun hän yritti liimautua kiinni. Näitä tapauksia riitti. Joskus tosin sanoin että anna olla, löytyy niitä muitakin. Itsepäisyys ei ole hyve, eikä ainakaan hänellä.. huohkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin olemasta sirkustirehtööri ja soittelija. Jos muut eivät pysty pitämään porukkaa kasassa ja ole aktiivisia, niin porukka saikin hajota. Pasiiviset apinat.
Ei ne ole oikeita kavereita jos ei kiinnosta yhteydenpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki aito, läsnäoleva ystävyys kadonnut somen myötä? Facebookit, instat ja snäpit syrjäyttää aidot kohtaamiset.
Mitä jos on tällainen ihminen, joka ei halua olla facessa tai jakaa kuviaan instassa?
Tuomittu yksinäisyyteen?
Kyllä näin on.
Varsinkaan, jos sinulla ei ole vahvaa, nuoruudesta saakka yhdessä pysynyttä ystäväpiiriä, ilman somea sinua ei ole olemassa.
Someton on epähenkilö. Kuollut sielu, jota kukaan ei muista.
Pitää siis perustaa joku mammapalstan Teams-kokous, jolta voi suorilla viesteillä siirtyä yksityiseen kokoukseen, missä saa sitten kahdestaan jauhaa tuntitolkulla? Lol, missä tapasitte?, No kuule Teamsissä, Missä menitte kihloihin?, No kuule Teamsissä? Missäs häät oli? No kuule ihan Teamsissä nekin, oli kokouksessa... ööö... siis vihkitilaisuudessa ja häissä 300 osanottajaa ja kirkon serveri hehkui hellankoukunpunaisena.