Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos pitää spontaanista elämästä, niin silloinhan ei pidä sopia mitään! Problem solved, ei voi tehdä tällöin ohareita.
Minä en teekkään koskaan sopimuksia epäsäännöllisten työvuorojeni ja ison perheeni takia. Mutta sekään ei tunnu kelpaavan, vaan siitäkin valitetaan.
Mulla on sekä luotettavia ystäviä että "mutkattomia ja spontaaneja" kavereita. Ystävien kohdalla pyrin pitämään kiinni sovitusta ja pitää olla tosiaan jokin todella hyvä syy, että perun sovitun asian. Monta kertaa on ollut niin, ettei millään jaksaisi tai huvittaisi lähteä, mutta kun olen kuitenkin lähtenyt, olen piristynyt ja ystävien seurasta olen saanut voimaa. Näille kavereille taas teen ihan samaa kuin hekin tekevät eli pidän sovitusta kiinni vain, jos sattuu just silloin huvittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
En sovikaan ystävieni kanssa mitään sellaiseksi päiväksi, että olen töissä. Ei kaikilla ole vuorotyö vaan joillain on ihan aina viikonloput vapaata. Spontaanien kavereiden kanssa voin sopia jotain arki-illaksikin, koska niistä sopimuksistahan ei edes tarvitse pitää kiinni, jos ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
Hyvin, jopa 3-vuoroa. Ilmoittavat toiveisiin hyvissä ajoin, ettei käy se ja se vuoro sinä ja sinä päivänä. Ja kun sitä on jopa mennyt toivomaan, siihen myös sitoutuu.
Jos on menoa, niin mitään poikkeuksellisia työjuttuja ei vaan voi tehdä. Se on ihan kiinni siitä, mitä arvostaa. Vuorotöissä harvemmin pakotetaan tekemään ylitöitä tai kahta vuoroa vuorokaudessa, vaan kysytään, että hei, käykö sulle tää. Ai ei, no se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
En sovikaan ystävieni kanssa mitään sellaiseksi päiväksi, että olen töissä. Ei kaikilla ole vuorotyö vaan joillain on ihan aina viikonloput vapaata. Spontaanien kavereiden kanssa voin sopia jotain arki-illaksikin, koska niistä sopimuksistahan ei edes tarvitse pitää kiinni, jos ei huvita.
No näin arvasin. Nämä ihmiset eivät pysty ymmärtämään, että kaikkien ihmisten työ ei ole säännöllistä. Vuorot saattavat vaihtua tai joutuu tekemään toisen vuoron perään. Kun itse tehdään säännöllistä työaikaa, kuvitellaan, että muut ovat vain spontaaneja oharintekijöitä, jos iltalainen sairastuukin ja joutuu jäämään vielä iltavuoroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
Hyvin, jopa 3-vuoroa. Ilmoittavat toiveisiin hyvissä ajoin, ettei käy se ja se vuoro sinä ja sinä päivänä. Ja kun sitä on jopa mennyt toivomaan, siihen myös sitoutuu.
Jos on menoa, niin mitään poikkeuksellisia työjuttuja ei vaan voi tehdä. Se on ihan kiinni siitä, mitä arvostaa. Vuorotöissä harvemmin pakotetaan tekemään ylitöitä tai kahta vuoroa vuorokaudessa, vaan kysytään, että hei, käykö sulle tää. Ai ei, no se on ok.
Esimies voi kyllä velvoittaa jäämään. Toiseksi, haluaisitko sinä, että omaisesi hoito viivästyy, kun Sari sairaanhoitajan pitää lähteä ystävien nyyttäreihin, ettei ystävät suutu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.
Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.
Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi
Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.
Tottakai tapaamisia on normaalia perua jne mutta kyllä itseäni tympi eräs tyyppi joka oli joka ainoan kerran vähintään puoli tuntia myöhässä, joskus enemmänkin, ihan vain siksi ettei lähde kotoaan ajoissa, vaikka siihen kuitenkin kykenisi kun töistään ei ole joka päivä puolta tuntia myöhässä. Samoin oli eräässä porukassa heppu, joka jätti tulematta sovittuihin juttuihin mitään ilmoittamatta tai tuli monta tuntia myöhässä, lähes joka kerta. Joitain nämä ei haittaa mutta ei siinä ole mitään outoa jos puolestaan häiritsee ja antaa ihmisestä epäluotettavan kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
Hyvin, jopa 3-vuoroa. Ilmoittavat toiveisiin hyvissä ajoin, ettei käy se ja se vuoro sinä ja sinä päivänä. Ja kun sitä on jopa mennyt toivomaan, siihen myös sitoutuu.
Jos on menoa, niin mitään poikkeuksellisia työjuttuja ei vaan voi tehdä. Se on ihan kiinni siitä, mitä arvostaa. Vuorotöissä harvemmin pakotetaan tekemään ylitöitä tai kahta vuoroa vuorokaudessa, vaan kysytään, että hei, käykö sulle tää. Ai ei, no se on ok.
Esimies voi kyllä velvoittaa jäämään. Toiseksi, haluaisitko sinä, että omaisesi hoito viivästyy, kun Sari sairaanhoitajan pitää lähteä ystävien nyyttäreihin, ettei ystävät suutu
Mä en tunne hoitoalaa, mutta miten pitkäksi aikaa voi velvoittaa jäämään ilman, että rikkoo työehtosopimusta?
Noh. Sanoisin niin, että työt kannattaa pitää sote-alalla töinä, vaikka en alan ammattilainen olekaan, vaan tehnyt aikoinaan vain määräaikaista hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.
Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.
Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi
Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.
Näitä paikkoja on paljon. Sen huomaa jo kun hoitoalalla on vuoronvaihtokielto pari päivää, niin leikkaukset siirtyvät heti usealla vuorokaudella, jopa viikoilla. Mutta ehkä hoitajien pitäisikin alkaa itsekkäämmiksi ja kieltäytyä vuoronvaihdoista muutenkin, vaikka sen pikkupotilaan hoito viivästyy, kun vuorosta on kaksi sairaana. Kun tärkeämpää on se kavereiden tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tapaamisia on normaalia perua jne mutta kyllä itseäni tympi eräs tyyppi joka oli joka ainoan kerran vähintään puoli tuntia myöhässä, joskus enemmänkin, ihan vain siksi ettei lähde kotoaan ajoissa, vaikka siihen kuitenkin kykenisi kun töistään ei ole joka päivä puolta tuntia myöhässä. Samoin oli eräässä porukassa heppu, joka jätti tulematta sovittuihin juttuihin mitään ilmoittamatta tai tuli monta tuntia myöhässä, lähes joka kerta. Joitain nämä ei haittaa mutta ei siinä ole mitään outoa jos puolestaan häiritsee ja antaa ihmisestä epäluotettavan kuvan.
No niin, ja nyt minä voinkin sitten tässä kohdin sanoa, että minä inhoan ohareita, mutta jep, olen lähes aina myöhässä. Vaikkakin olen siinä parantanut tapojani viime aikoina. Minusta täysin ymmärrettävää, että se ärsyttää ihmisiä. Minussakin kummallista on se, että töihin menen hyvissä ajoin, vaan illanistujaiset, niin kylläpä kestää itsensä laittaminen.
Olen miettinyt, mistä tuo johtuu. Ei siitä, ettenkö arvostaisi ihmisiä. Arvioin ajankäyttöni väärin, se on kai se suurin ongelma. Toinen ongelma on se, että pitäisi vaan lähteä vaikka hiukset märkinä, jos pakko on. Ei jäädä taivastelemaan, että nyt olen myöhässä ja nyt pitää vielä tehdä sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
Hyvin, jopa 3-vuoroa. Ilmoittavat toiveisiin hyvissä ajoin, ettei käy se ja se vuoro sinä ja sinä päivänä. Ja kun sitä on jopa mennyt toivomaan, siihen myös sitoutuu.
Jos on menoa, niin mitään poikkeuksellisia työjuttuja ei vaan voi tehdä. Se on ihan kiinni siitä, mitä arvostaa. Vuorotöissä harvemmin pakotetaan tekemään ylitöitä tai kahta vuoroa vuorokaudessa, vaan kysytään, että hei, käykö sulle tää. Ai ei, no se on ok.
Esimies voi kyllä velvoittaa jäämään. Toiseksi, haluaisitko sinä, että omaisesi hoito viivästyy, kun Sari sairaanhoitajan pitää lähteä ystävien nyyttäreihin, ettei ystävät suutu
Mä en tunne hoitoalaa, mutta miten pitkäksi aikaa voi velvoittaa jäämään ilman, että rikkoo työehtosopimusta?
Noh. Sanoisin niin, että työt kannattaa pitää sote-alalla töinä, vaikka en alan ammattilainen olekaan, vaan tehnyt aikoinaan vain määräaikaista hommaa.
Tee niin tai näin, aina väärin päin. Jos lähdet kotiin, vaikka vuoroon ei jää ketään lääkeluvallista ja töitä osaavaa, haukutaan itsekkääksi, kun ei välitetä juuri sinun omaisestasi.
Jos jäät, haukutaan, kun olet itsekäs, etkä välitä ystävistäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.
Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.
Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi
Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.
Näitä paikkoja on paljon. Sen huomaa jo kun hoitoalalla on vuoronvaihtokielto pari päivää, niin leikkaukset siirtyvät heti usealla vuorokaudella, jopa viikoilla. Mutta ehkä hoitajien pitäisikin alkaa itsekkäämmiksi ja kieltäytyä vuoronvaihdoista muutenkin, vaikka sen pikkupotilaan hoito viivästyy, kun vuorosta on kaksi sairaana. Kun tärkeämpää on se kavereiden tapaaminen.
Oletko sinä omasta mielestäsi sellainen korvaamaton ihminen? Näitä riittää työpaikoilla. Muut eivät yleensä ole asiasta samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tapaamisia on normaalia perua jne mutta kyllä itseäni tympi eräs tyyppi joka oli joka ainoan kerran vähintään puoli tuntia myöhässä, joskus enemmänkin, ihan vain siksi ettei lähde kotoaan ajoissa, vaikka siihen kuitenkin kykenisi kun töistään ei ole joka päivä puolta tuntia myöhässä. Samoin oli eräässä porukassa heppu, joka jätti tulematta sovittuihin juttuihin mitään ilmoittamatta tai tuli monta tuntia myöhässä, lähes joka kerta. Joitain nämä ei haittaa mutta ei siinä ole mitään outoa jos puolestaan häiritsee ja antaa ihmisestä epäluotettavan kuvan.
No niin, ja nyt minä voinkin sitten tässä kohdin sanoa, että minä inhoan ohareita, mutta jep, olen lähes aina myöhässä. Vaikkakin olen siinä parantanut tapojani viime aikoina. Minusta täysin ymmärrettävää, että se ärsyttää ihmisiä. Minussakin kummallista on se, että töihin menen hyvissä ajoin, vaan illanistujaiset, niin kylläpä kestää itsensä laittaminen.
Olen miettinyt, mistä tuo johtuu. Ei siitä, ettenkö arvostaisi ihmisiä. Arvioin ajankäyttöni väärin, se on kai se suurin ongelma. Toinen ongelma on se, että pitäisi vaan lähteä vaikka hiukset märkinä, jos pakko on. Ei jäädä taivastelemaan, että nyt olen myöhässä ja nyt pitää vielä tehdä sitä ja tätä.
Voisiko sinulla olla tarkkaavaisuushäiriö. Myöhästely on yksi oire siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.
Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.
Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi
Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.
Näitä paikkoja on paljon. Sen huomaa jo kun hoitoalalla on vuoronvaihtokielto pari päivää, niin leikkaukset siirtyvät heti usealla vuorokaudella, jopa viikoilla. Mutta ehkä hoitajien pitäisikin alkaa itsekkäämmiksi ja kieltäytyä vuoronvaihdoista muutenkin, vaikka sen pikkupotilaan hoito viivästyy, kun vuorosta on kaksi sairaana. Kun tärkeämpää on se kavereiden tapaaminen.
Oletko sinä omasta mielestäsi sellainen korvaamaton ihminen? Näitä riittää työpaikoilla. Muut eivät yleensä ole asiasta samaa mieltä.
Kun sinun läheisesi odottaa rintasyöpäleikkausta, mutta se viivästyy vuoronvaihtokiellon takia, niin yhtäkkiä olenkin sinun mielestä korvaamaton. Kummallista, että mieli muuttuu, kun se osuu omalle kohdalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.
Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.
Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi
Varmasti väsyttää. Mutta jos tiedät, että nyt on tänään se tapaamispäivä, jota on pitkään sumplattu porukan kanssa, niin miksi uuvutat itsesi ihan täysillä silloin? Tai ehkä et niin teekään, vaan pidät sen mielessä? Siis juu, varmaan sellaisiakin paikkoja voi olla, että on vaan ihan pakko tai on esim. yrittäjä, mutta toivottavasti tällaisia pakkoja ja paikkoja kuitenkin harvemmin palkkatyöläisillä on.
Näitä paikkoja on paljon. Sen huomaa jo kun hoitoalalla on vuoronvaihtokielto pari päivää, niin leikkaukset siirtyvät heti usealla vuorokaudella, jopa viikoilla. Mutta ehkä hoitajien pitäisikin alkaa itsekkäämmiksi ja kieltäytyä vuoronvaihdoista muutenkin, vaikka sen pikkupotilaan hoito viivästyy, kun vuorosta on kaksi sairaana. Kun tärkeämpää on se kavereiden tapaaminen.
Oletko sinä omasta mielestäsi sellainen korvaamaton ihminen? Näitä riittää työpaikoilla. Muut eivät yleensä ole asiasta samaa mieltä.
Näinkin sen voi ajatella. Kun päivystävä leikkurihoitaja sairastuu ja kukaan ei ole korvaamaton, on vaihtoehtona se, että siltä illalla jononpurkuleikakukset jää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tapaamisia on normaalia perua jne mutta kyllä itseäni tympi eräs tyyppi joka oli joka ainoan kerran vähintään puoli tuntia myöhässä, joskus enemmänkin, ihan vain siksi ettei lähde kotoaan ajoissa, vaikka siihen kuitenkin kykenisi kun töistään ei ole joka päivä puolta tuntia myöhässä. Samoin oli eräässä porukassa heppu, joka jätti tulematta sovittuihin juttuihin mitään ilmoittamatta tai tuli monta tuntia myöhässä, lähes joka kerta. Joitain nämä ei haittaa mutta ei siinä ole mitään outoa jos puolestaan häiritsee ja antaa ihmisestä epäluotettavan kuvan.
No niin, ja nyt minä voinkin sitten tässä kohdin sanoa, että minä inhoan ohareita, mutta jep, olen lähes aina myöhässä. Vaikkakin olen siinä parantanut tapojani viime aikoina. Minusta täysin ymmärrettävää, että se ärsyttää ihmisiä. Minussakin kummallista on se, että töihin menen hyvissä ajoin, vaan illanistujaiset, niin kylläpä kestää itsensä laittaminen.
Olen miettinyt, mistä tuo johtuu. Ei siitä, ettenkö arvostaisi ihmisiä. Arvioin ajankäyttöni väärin, se on kai se suurin ongelma. Toinen ongelma on se, että pitäisi vaan lähteä vaikka hiukset märkinä, jos pakko on. Ei jäädä taivastelemaan, että nyt olen myöhässä ja nyt pitää vielä tehdä sitä ja tätä.
Voisiko sinulla olla tarkkaavaisuushäiriö. Myöhästely on yksi oire siitä
En usko kyllä, kun tosiaan haluamiini paikkoihin ehdin suorastaan etuajassa. Niihin, joihin on pakko. Mutta kun laittaa itseään ja on vapaalla, niin kas, siinähän tuleekin välillä oltua koneella ja välillä syötyä. Ja ohhoh, onkin aikaa jäljellä enää tunti. Mun pitäisi varmaan vaan laskea, että oikeasti mulla menee reippaasti enemmän aikaa eikä kuvitella, että nääh, kyllä mä nyt ehdin kaiken parissa tunnissa. Vaikka ehtisinkin, niin sitten yleensä tapahtuu just jotain töppäyksiä, joille en ole laskenut varoaikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nämä velvollisuudentuntoiset hyvikset pärjäisi työelämässä, missä joutuu vaihtamaan vuoroja, jatkamaan päivää, tekemään iltavuoron jälkeen yön. Kun heille on pyhää, että pysytään suunnitellussa struktuurissa ja mikään ei saa muuttua, kun kaiken pitää pysyä juuri sellaisena, kuin se on kuukausi sitten sovittu.
En sovikaan ystävieni kanssa mitään sellaiseksi päiväksi, että olen töissä. Ei kaikilla ole vuorotyö vaan joillain on ihan aina viikonloput vapaata. Spontaanien kavereiden kanssa voin sopia jotain arki-illaksikin, koska niistä sopimuksistahan ei edes tarvitse pitää kiinni, jos ei huvita.
No näin arvasin. Nämä ihmiset eivät pysty ymmärtämään, että kaikkien ihmisten työ ei ole säännöllistä. Vuorot saattavat vaihtua tai joutuu tekemään toisen vuoron perään. Kun itse tehdään säännöllistä työaikaa, kuvitellaan, että muut ovat vain spontaaneja oharintekijöitä, jos iltalainen sairastuukin ja joutuu jäämään vielä iltavuoroon.
Mä ymmärrän oikein hyvin, koska olen tehnyt vuorotyötä itsekin. Mutta pointti olikin just siinä, että tällaisten kavereiden kanssa en tee minäkään mitään sitovia sopimuksia. Tavataan, jos se sattuu molemmille sopimaan. Enhän mä ala suunnittelemaan omia menojani jonkun kaverini työnantajan mukaan. Eli sopimus on silloin molemmin puolin yhtä häilyvä.
Alue: Aihe vapaa
Joskus vain voi olla niin hirveitä työpäiviä, ettei jaksa muuta, kuin raahautua sänkyyn. Nimim. toissapäivänä 14 tunnin työvuoron tehnyt ja senkin vajaalla miehityksellä.
Mutta saa haukkua ihan vapaasti oharien tekijäksi, sillä minä olen jo niin sinut itseni kanssa, että en polta itseäni loppuun sen vuoksi, että mietin, mitä ystävät sanovat, jos en nyt pystykkään tulemaan tai tekemään jotain.
Jos ystäväni sanoisi tuollaisen työpäivän jälkeen, että teet oharit, kun sinua vähän ramasee, niin olisi kyllä entinen ystävä, enkä kyllä perään kaipaisi