Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vuorotyöntekijät ja perheelliset älkööt vaivautuko, koska heidän elämässään on liian monta liikkuvaa tekijää. Heihin ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyöntekijät ja perheelliset älkööt vaivautuko, koska heidän elämässään on liian monta liikkuvaa tekijää. Heihin ei voi luottaa.
He elävätkin sitä "mutkatonta ja spontaania" elämää eivätkä vaadi muiltakaan yhtään enempää. Eivät sovi asioista etukäteen ja jos sopivatkin, ymmärtävät, että myös toinen osapuoli voi perua sovitun. Vuorotyövuosinani yleensä soitin vapaapäivinä ja lomilla spontaanisti kavereilleni ja sovin tekemistä samaksi päiväksi, en etukäteen sellaiseksi päiväksi, josta en vielä tiennyt aikataulujani. Jos sovin joksikin muuksi päiväksi, sanoin aina, että sovitun toteutuminen ei ole mitenkään varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Mistä valehtelusta? Ja mikä on sinun normaalisi, kun kerran jäät yksin? Ehkei se olekaan enemmistön normaali.
Oharit tarkoittaa että jätetään tulematta ilmoittamatta mitään. Se, että tulee oikeasti jotakin pakollista muuta ja asiasta ilmoitetaan heti kun pystytään, ei ole oharit. Eikä todellakaan ole tarvitse kertoa kaikkea ja pyytää lupaa poisjääntiin, ellei se poisjäänti estä kaikkien muiden suunnitelmia. Ei juhla mene pilalle, jos yksi vieras jää kotiin nukkumaan, eikä tule levittämään sitä lapsensa oksennustautia.
Jos moni tekee ohareita, niin miksei vaihda ystäväpiiriä. Jos kaikki tekevät ohareita, niin onko se vieno viesti siitä, että heidät alunperinkin on painostettu mukaan, heitä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Mistä valehtelusta? Ja mikä on sinun normaalisi, kun kerran jäät yksin? Ehkei se olekaan enemmistön normaali.
Oharit tarkoittaa että jätetään tulematta ilmoittamatta mitään. Se, että tulee oikeasti jotakin pakollista muuta ja asiasta ilmoitetaan heti kun pystytään, ei ole oharit. Eikä todellakaan ole tarvitse kertoa kaikkea ja pyytää lupaa poisjääntiin, ellei se poisjäänti estä kaikkien muiden suunnitelmia. Ei juhla mene pilalle, jos yksi vieras jää kotiin nukkumaan, eikä tule levittämään sitä lapsensa oksennustautia.
Jos moni tekee ohareita, niin miksei vaihda ystäväpiiriä. Jos kaikki tekevät ohareita, niin onko se vieno viesti siitä, että heidät alunperinkin on painostettu mukaan, heitä ei kiinnosta.
Kannattaisiko sinun opetella sanomaan jämptisti ei, jos koet usein joutuvasi erilaisiin juttuihin mukaan sen takia, että muut painostavat? Elämäsi voisi helpottua. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Kerrohan mikä tarkkuudessa sinun mielestäsi on huonoa? Haluaisitko esimerkiksi joukkoliikenteen toimivan miten sattuu kuskien kulloisen fiiliksen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Toisilla on sellaisia kavereita, jotka haluavat olla mukana juhlien järjestämisessä. Se voi olla sellainen kiva yhteinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Olen erittäin sosiaalinen, mutta ei mullakaan ole kahtakymmentä ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen tuntuu itselle ahdistavalta. Minä en koe, että ystävyyssuhteessa pitää sitoutua johonkin. Tai ainakaan en halua olla ystävyyssuhteessa, jossa vaaditaan sitoutumista. En toki tee ohareita, se on vain huonotapaista. Ystävyyssuhteeni ovat tässä suhteessa vastavuoroisia: kukaan ei vaadi, ei loukkaannu, osataan olla myös omissa oloissaan ja ymmärretään toisten tilantarve ja energiavajeet. Välillä nähdään tiheämmin, välillä ei nähdä eikä olla yhteydessä. Takertujatyypit ovat minulle raskaita, enkä hanki elämääni sellaisia. Kaksi takertujaa varmasti viihtyvät keskenään ja hyvä niin. Älkää asettako ystävyyssuhteelle vaatimuksia, katkeruus ja takertuminen paistaa läpi ja karkottaa monet.
Mä olen tismalleen samaa mieltä. Myös "livenä" takertujakaverit ovat saaneet ahdistumaan ja ottamaan etäisyyttä.
Samaa mieltä, sitoutuminen kuuluu parisuhteeseen, ei ystäville. Takertujat saa minutkin ottamaan askelen taaksepäin, en ole tehnyt mitään loppuelämän sitoumuksia kenenkään ystävän kanssa. Ja ahdistaa ihmiset, joiden mielestä ystävyys tarkoittaa elinikäistä palloa jalkaan.
Paradoksaalisesti ne takertujat jäävät yksin, heille ei kelpaa toinen samanlainen takertuja, vaikka luulisi että siitähän tulisi hyvä ystävyys, kun molemmat kerran haluavat sitoutua loppuiäksi. Jos molemmat ovat ujoja tai sosiaalisesti kömpelöitä, luulisi löytyvän ymmärrystä toiselle samanlaiselle. Mutta ei, he haluavat sosiaalisen ihmisen ystäväksi, ja sitten ovat tyytymättömiä kun sillä sosiaalisella on paljon muitakin ystäviä, eikä tämä yksi yksinäinen nousekaan niitä muita tärkeämmäksi. Omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Olen erittäin sosiaalinen, mutta ei mullakaan ole kahtakymmentä ystävää.
Montako sinulla on? Ei yhdellä perheellisellä tarvitsekaan olla 20:tä, riittää kun on muutama, puolisolla on muutama, ja näiden avekit, sekä muutama sukulainen, äkkiä on 20 kasassa. Ja ellei ole, niin kannattaisiko vähän laajentaa piirejään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Olen erittäin sosiaalinen, mutta ei mullakaan ole kahtakymmentä ystävää.
Montako sinulla on? Ei yhdellä perheellisellä tarvitsekaan olla 20:tä, riittää kun on muutama, puolisolla on muutama, ja näiden avekit, sekä muutama sukulainen, äkkiä on 20 kasassa. Ja ellei ole, niin kannattaisiko vähän laajentaa piirejään.
Miten? Tämän keskustelun perusteella uusia ystäviä etsiviin suhtaudutaan kuin spitaalisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Kerrohan mikä tarkkuudessa sinun mielestäsi on huonoa? Haluaisitko esimerkiksi joukkoliikenteen toimivan miten sattuu kuskien kulloisen fiiliksen mukaan?
Onko sun ystävyys minuuttiaikataulutettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Olen erittäin sosiaalinen, mutta ei mullakaan ole kahtakymmentä ystävää.
Montako sinulla on? Ei yhdellä perheellisellä tarvitsekaan olla 20:tä, riittää kun on muutama, puolisolla on muutama, ja näiden avekit, sekä muutama sukulainen, äkkiä on 20 kasassa. Ja ellei ole, niin kannattaisiko vähän laajentaa piirejään.
Mulla on 4 ystävää. Mutta jos täytän vaikkapa 32 v, en tosiaan ala kutsua sukulaisiakin synttäreilleni enkä myöskään miehen kavereita puolisoineen. Ihan vain ystävieni kanssa juhlin. Voin kutsua sitten, kun täytän 50 v. Ihan jo pelkästään senkin vuoksi, että isompiin juhliin täytyy kuitenkin varata jokin juhlatila, ei mun olohuoneeseeni mahdu edes ruokapöydän ääreen kahtakymmentä. Sinä asut mitä ilmeisimmin suuressa omakotitalossa, mutta moni meistä perheellisistäkin asuu ihan vaan kerrostaloneliössä, jossa ei noin isoille porukoille ole mahdollista järjestää juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Toisilla on sellaisia kavereita, jotka haluavat olla mukana juhlien järjestämisessä. Se voi olla sellainen kiva yhteinen juttu.
Vaikuttaa tosi kivalta ja rennolta, kun yhden sairastuminen pilaa koko homman :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Kerrohan mikä tarkkuudessa sinun mielestäsi on huonoa? Haluaisitko esimerkiksi joukkoliikenteen toimivan miten sattuu kuskien kulloisen fiiliksen mukaan?
Onko sun ystävyys minuuttiaikataulutettua?
Mikset vastannut suoraan kysymykseeni vaan yrität kääntää keskustelun toisaalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin mutkattomat edes tarvitsee näitä yhdentekeviä ihmisiä, miksi kukaan käyttää aikaansa täysin merkityksettömien ihmisten kanssa, en ymmärrä.
Ei mihinkään, mutta yksinäiset jostakin syystä tuntuvat kaipaavan meitä sosiaalisia.
Miten kaikesta saakin noin vaikeaa? Esim juhlien osalta voi hyvin ennakoida, että kaikki eivät pääse, joku sairastuu, joku joutuu ylitöihin jne, kutsuu sitten muutaman enemmän. Se on elämää, ei tahallinen loukkaus. Eikä todellakaan ole mitään tilivelvollisuutta kertoa ihan kaikkia asioita ystävälle, en esim avautuisi jostakin akuutista perheongelmasta ystävälle, jäisin kotiin selvittämään asian puolison kanssa.
Varmaan nyt ensinnäkin riippuu juhlien, tai "juhlien" laadusta. Omassa kaveriporukassa yleisimpiä ovat muutamien ihmisten tapaamiset. Vakiporukassa on noin 5 hlöä. Jos kaikki tuo jotain syömistä ja juomista, niin paketti alkaa kaatua jo siinä kohdin, kun todetaan, että se Maija ei nyt sitten tulekaan ja sen piti tuoda jälkiruokaa tai juomista. Joo, kyllä näitä varmaan jostain saadaan, mutta sitten jos näitä on useampia, niin kyllä se hankaloittaa asioita (ja toki myös lisää euromääriä per hlö).
Ei se ole elämää, jos monta viikkoa valmistellusta tapaamisesta jää pois, koska nyt vähän ramaseekin töitten jälkeen. Olisi sitten sanonut jo aiemmin, että muut voivat sopia hyvän ajankohdan, järjestellä asiat ja hän ex tempore -ihmisenä tulee, jos tulee, eikä häntä tarvitse sen kummemmin etukäteen huomioida.
5 ihmistä ei minusta vielä ole juhlat. Miksei kutsu useampia? Ja tarjoa niille ihmisille, ihme nyyttikestejä aikuisilla, kun juhliin pitää tuoda omat eväät.
Meillä on parit juhlat vuodessa, kutsutaan n 20 henkilöä. Vuosien mittaan on lähes aina käynyt niin, että muutamalle on tullut este lyhyellä varoitusajalla. Ei se mitään, ja ensi kerralla sitten, paikalle tulee siinä 15 henkeä. Ei tarvitse selittää tarkasti tai esittää mitään lääkärintodistuksia, eivätkä perujat ole aina samoja ihmisiä. Kaikki viihtyvät, ei ole pakkopullaa ja velvollisuutta.
Miten niin mukavasta asiasta kun juhlat saa niin vaikeaa ja ahdistavaa?
Olen erittäin sosiaalinen, mutta ei mullakaan ole kahtakymmentä ystävää.
Montako sinulla on? Ei yhdellä perheellisellä tarvitsekaan olla 20:tä, riittää kun on muutama, puolisolla on muutama, ja näiden avekit, sekä muutama sukulainen, äkkiä on 20 kasassa. Ja ellei ole, niin kannattaisiko vähän laajentaa piirejään.
Miten? Tämän keskustelun perusteella uusia ystäviä etsiviin suhtaudutaan kuin spitaalisiin.
Ei me kaikki suhtauduta. Mulle ystävyys tarkoittaa samaa asiaa kuin monille ketjun yksinäisillekin. Kaveruus taas on sitä, mitä moni muu tarkoittaa puhuessaan ystävyydestä. Harvoin tulee sellaista syytä, että joutuisin perumaan ystäväni kanssa sovitun asian. Sairastua voi tietenkin, sille ei voi mitään, mutta muuten pyrin pitämään ystävilleni antamani lupaukset. Kavereille taas ei ole niin väliä, pitääkö lupaustaan vai ei, koska eivät he itsekään aina pidä. Kaveruudet on just niitä "mutkattomia". Kavereiden kanssa teen alustavia suunnitelmia esimerkiksi osallistuminen johonkin tapahtumaan yhdessä, mutta jos tuleekin samalle ajalle jotain muuta, ei huvitakaan lähteä tai haluankin mennä tapahtumaan jonkun ystäväni kanssa, silloin en osallistu tapahtumaan tämän kaverini kanssa. Mulla murtui kesällä nilkka ja kavereiden kohdalla sanoin, että en mä viitsikään kyynärsauvojen ja kipsin kanssa lähteä, mutta ystävieni kanssa lähdin, koska ystävät ovat mulle tärkeitä, kaverit eivät.
Aikoinaan järjestin juhlia/illanviettoja useinkin, ja nautin sekä järjestelyistä (siivoamisesta, ruoanlaitosta, koristelusta jne) että itse juhlista. Pikku hiljaa huomasin, että ohareiden määrä lisääntyi. Usein ei ilmoitettu edes syytä, vain lyhyt tekstari ”en pääsekään tulemaan” samana päivänä kuin juhlat olivat, joskus muutamaa minuuttia ennen juhlia, joskus tunti juhlien alkamisen jälkeen. Ja joskus ei ilmoitettu mitään. Alkoi mennä fiilikset järkkäillä mitään. Yksi asia yhdisti näitä mutkattomia ohari-ihmisiä: he eivät itse järjestäneet mitään juhlia. Tulin siihen tulokseen, etteivät he ymmärrä, miten pöntöltä järjestäjästä tuntuu, kun vieras ei saavukaan.
Huomioni on siis, että ennen vanhaan mentiin kylään kun kutsuttiin ja kutsuttiin vastavuoroisesti kylään. Nykyään jengi tapailee ravintoloissa drinksuilla ja kännyköillä voi viime hetkellä perua tapaamisen. Mitään vastavuoroisuutta ei myös näytä olevan tapaamisissa. Itselleni tämä on tarkoittanut, että pidän ystävyyssuhteita yllä lähinnä tekstareilla. Aika yksinäiseltä kyllä olo tuntuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Kerrohan mikä tarkkuudessa sinun mielestäsi on huonoa? Haluaisitko esimerkiksi joukkoliikenteen toimivan miten sattuu kuskien kulloisen fiiliksen mukaan?
Onko sun ystävyys minuuttiaikataulutettua?
Mikset vastannut suoraan kysymykseeni vaan yrität kääntää keskustelun toisaalle?
Jos kysymys oli että mitä vikaa tarkkuudessa on ystävyydessä, niin aika paljon on vikaa ystävyydessä, jossa se ystävyys on suunniteltu minuutin tarkkuudella. Että nyt puhutaan 12 min sinun asioistasi, sitten 7 minuuttia säästä ja sitten on minun 3 minuuttiseni vuoro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa
Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".
Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista.
Hmm, eikös toisen nimittäminen ole juuri sitä eri mieltä olemista ja negatiivista vibaa. Eli toinen saisi sanoa negatiivisesti toisesta mutta toinen ei? Pitäisi vain arvostaa toisen tarkkuutta, täsmällisyyttä, jämptiyttä...ei saisi sanoa jos pitää sitä ankeana nipottamisena.
Jos toinen sanoo asiallisesti, että hei, pahoitit mieleni, tai loukkaannuin tästä, niin vastaiskuna on ihan oikein nimitellä toista? No olen aikas eri mieltä. Miten olisi esimerkiksi sen kuunteleminen, että mistä se toinen loukkaantui ja miksi?
Siitä voin olla samaa mieltä, että joo, todellakin toisen nimittely on negatiivista vibaa - ja jo ihan vääränlaista sellaista. Voi todellakin puhua vain tarkkuudesta ym. ja arvostaa tätä, eikä tarvitse nimitellä toista. Nimittely ei ole sama asia kuin olla eri mieltä. Nimittelyhän on törkyä, kuten myös halpahintainen puhuminen esim. ankeasta nipottamisesta.
Samalla lailla halpahintaista on puhua pintaliitäjistä, ohareiden tekijästä jne. Eli korrektia käytöksen vaatimus koskee molempia. Jos toinen ei sano minua ohareiden tekijäksi voin minäkin olla sanomatta häntä nipottajaksi ja todeta vain että pidän spontaanisti elämästä ja koen kurjaksi sen jos tapasmiset pitää sopia hyvissä ajoin ja ennakkoon.
Harvemmin tulee sanottua jotakuta "ohareiden tekijäksi". Vaikka hän ohareita tekisikin. Mutta toisaalta onhan se fakta eli voisin kyllä sinällään sanoakin. Tosin painottaisin mieluummin tekoja eli verbiä kuin määrittelisin koko henkilön pelkästään noin.
Mutta mä en nyt oikein silti tajua pointtia. Alkaa kuulostaa siltä, että valehtelusta ei saisi sanoa, koska sinusta se ehkä on vain tarinoiden muuttamista hauskemmaksi. Oharit ovat oharit, koska en yksinkertaisesti keksi muuta sanaa, mutta en näe syytä, miksi pitäisi puhua nipottamisesta, jos ihminen puhuu normaalisti tai on tarkka. Aikamoista hiuksenhalkomista jo, ja varmaan ymmärrätkin oikeasti asian ytimen.
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.
Kerrohan mikä tarkkuudessa sinun mielestäsi on huonoa? Haluaisitko esimerkiksi joukkoliikenteen toimivan miten sattuu kuskien kulloisen fiiliksen mukaan?
Onko sun ystävyys minuuttiaikataulutettua?
Mikset vastannut suoraan kysymykseeni vaan yrität kääntää keskustelun toisaalle?
Jos kysymys oli että mitä vikaa tarkkuudessa on ystävyydessä, niin aika paljon on vikaa ystävyydessä, jossa se ystävyys on suunniteltu minuutin tarkkuudella. Että nyt puhutaan 12 min sinun asioistasi, sitten 7 minuuttia säästä ja sitten on minun 3 minuuttiseni vuoro.
Minun ystävyyteni eivät ole tuollaisia. Viitsitkö vihdoinkin vastata kysymykseeni kunnolla?
Alue: Aihe vapaa
Vastauksesi kertoo lähinnä sen ettet näe jonkun voivan pitää tarkkuutta huonona ominaisuutena.