Lue keskustelun säännöt.
Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?
10.06.2018 |
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Kommentit (328)
Olen palstan ikäloppu. Olen synnyttänyt kolme kertaa 80-90 -lukujen taitteen molemmin puolin kuten lukuisat tuttavani.
Olen miettinyt, miksi se silloin tuntui olevan useimmille niin paljon helpompaa. Olisko tässä ainakin osasyy:
-synnytysikä oli paljon alhaisempi. Kudokset tietysti ovat paljon joustavammat nuorena. 22-23 vuotta oli aivan tavallinen ensisynnyttäjän ikä paremmissakin piireissä. Hyvin tavallista oli akateemisissa piireissä synnyttää opiskeluaikana.
-raskaana olevien ylipaino on nykyään paljon yleisempää. Raskaus ja synnytys tietysti kuormittavat lihavaa paljon enemmän.
-ehkä henkinenkin ilmapiiri oli erilainen. Kaikesta ei ollut tapana suureen ääneen valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut mitään käsitystä, että itse raskaus on jo todella kurjaa. Olo on ollut ihan hirveä koko ajan ja ilmeisesti kaikki vaan pahenee. Liitoskivut - kuulin niistä ensimmäisen kerran kun ihmettelin miksi olen niin saakelin kipeä. Närästys on suorastaan epäinhimillistä. Väsyttää kaikki ja selkään sattuu jos mitään yrittää tehdä. Kaikkein paras oli havainto, että vaikka tunnen oloni todella surkeaksi ja raihnaiseksi, mun kehoni itseasiassa on kestänyt raskauden esimerkillisesti. Kaveri muutaman kuukauden jäljessä ja lähes työkyvytön. Itse pystyn tekemään vielä raskasta fyysistä työtäni, jota rakastan ja aion todellakin jatkaa kunnes en pääse ylös sängystä.
Tämän kokemuksen jälkeen en ihmettele niitä naisia, jotka jää kotiin makaamaan kun ovat raskaana ja tiedän, että ne jotka hehkuttaa oloaan somessa ovat vajaita tai valehtelevat - todennäköisesti molempia.
Toi mitä on tulossa synnytyksen jälkeen... Siitäkin olisi tarpeellista tietää enemmän. Neuvolassa ei ole kertaakaan mainittu jälkivuodoista tai mistään synnytyksen jälkeisestä haitasta.
Ehdottomasti raskauden ja synnytyksen kaunistelu pitäisi lopettaa. Tämä on ihan syvältä. Ja aion tehdä tämän toisenkin kerran, prkl.
Synnytyksestä en mitään tiedä, kun olen vasta viikolla 36, mutta eipä sitä tarvitse olla vajaa tai valehdella, että voi hehkuttaa raskausaikaa. Minä en ole oksentanut kertaakaan (toki huonoa oloa oli muutama viikko, mutta sen kanssa pystyi elämään normaalisti, kun vain muisti syödä tasaisesti). Ei ole (vielä) ollut mitään liitoskipuja, supistuksia tms. Kahtena päivänä oli VK 30 tienoilla selkä todella kipeä, mutta sekin meni levolla ja jumpalla ohi. Öiset jalkakrampit sain loppumaan nopeasti magnesiumilla. Ainoa jokapäiväinen ongelma tähän mennessä on suonikohjut ja siihen liittyen jalkojen heikotus. Koen kuitenkin, että olen vähällä selvinnyt, eikä nuo asiat ole sellaisia, joiden takia valittaisin.
Päinvastoin, olen ystävilleni puhunut, että nyt varmasti hehkutan raskausaikaa, koska on ihana tehdä kaikkea, kun vauva on aina mukana ja sen kanssa saa kommunikoida, mutta sitten synnytyksen ja vauva-arjen jälkeen varmasti sanon, että älkää koskaan hankkiko lapsia.
Ei siis kannata yleistää, jotkut ovat nauttineet raskaudesta, vaikka toisille se on ollut tuskien taival. Synnytys ja sen jälkeinen aika taasen varmaan ovat sellaisia, että niitä tuskin kauhean moni konkreettisesti kaipaa tai olisi niistä oikeasti _nauttinut_ (vaikka siedettäviä voivat ollakin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkisupistuksista olisi tosiaan ollut kiva tietää että ne tuntuu kuin toiselta synnytykseltä. Ehkä kaikilla ei ole niin kivuliaat mutta mulla oli kyllä vedet silmissä monta päivää. Ja että ne on erittäin kivuliaat nimenomaan silloin kun yrität opetella imettämään.
Tämä kanssa niin paljon. Miten unohdinkin mainita.
Ap
Voi nyyh. Oletko kuitenkin selviytynyt tästä kamaluudesta jotenkin takaisin elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No minusta ne ikävyydet ainakin olivat ihan aidosti peanuts. Siis jälkiharmit raskaudesta, itsellä oli heikkous, menetin 1,4l verta, uimarenkaan päällä istuminen ja jomottava kipu kolme viikkoa, useamman viikon jälkivuoto ja imetyksen alun nänniärsytys. Ei todellakaan mitään, mistä ois syytä ollut pitää mitään isompaa ääntä synnytykseen verrattuna, esim.
Todistit juuri pointtini.
Ei sulla ole mitään pointtia! Pointtisi on se, että sä veivaat itkua asioista, joista valtaosa ei kärsi, vaikka kokee ne samat.
Juuri tuollaisella asenteella on ikävän moni äiti-ihminen varustettu. Että pitää vaan kestää ja kärsiä.
No mitä vaihtoehtoja muka on? Ei jälkivuotoa saa pois vaikka päällään seisoisi. Jos lapsen haluaa, niin ne tietyt hankaluudet vaan pitää olla valmis kestämään.
Synnytyskipuja voi lievittää, samoin särkylääkkeillä monia vaivoja synnytyksen jälkeen, mutta joku repeämä tai jälkivuoto nyt ovat sellaisia että ne ovat mitä ovat, ja se on yksilöllistä millaisia ovat ja miten ne kokee. Itse voin täysin rehellisesti sanoa, että 2 ekaa päivää synnytyksen jälkeen oli tosi kurja olo, ja sitten sitten vaan toipui todella nopeasti. Jälkivuotokin oli ekan viikon jälkeen pientä tiputtelua.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Naiset ei myöskään halua millään ottaa oikeita faktoja vastaan.
Jos sanoo, että kannattaa valmistautua siihen synnytykseen ja välttää kaikkia turhia toimenpiteitä, koska kun esim. otat puudutuksen, joudut myös oksitosiinitippaan jne. ja jokainen toimenpide lisää aina komplikaatioriskia. Niin hirveä ulinahan siitä aina tulee.
Vaikka se on moneen kertaan tutkittu asia: mitä luonnollisemmin ja vähemmällä puuttumisella synnytys menee, sen vähemmän siitä jää myös mitään haittoja, tai mikään matkalla alkaa mennä dramaattisesti pieleen.
Sekin on osa synnytykseen valmistautumista. Mutta kun naiset ei edes halua tietää tällaisiakaan asioita, kun pitää vaan saada mahdollisimman kivuton synnytys... ja sitten itketään, kun synnytyksestä pitää toipua viikkotolkulla.
Ja kyllä, tajuan ja tiedän että aina asioihin ei todellakaan voi vaikuttaa. Mutta yli 90% tapauksista voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Voi hyvänen aika, maailma on internetin kautta auki ja sinä et löydä tietoa!
Olen kaksi lasta synnyttänyt, tein heidät 24- ja 26-vuotiaana, paino nousi 25-kiloa raskauksien aikana, yhtään lisäkiloa ei jäänyt, ainuttakaan raskausarpea ei ole. Nuoremman synnyttyä tikattiin välilihasta kohdunnipukkaan asti (lapsi oli isoja, piti pään ja hartioiden synnyttyä vetää ulos). Jälkivuoto loppui hyvin nopeasti. Ainoa harmi oli tikit, jotka esikoisen jälkeen sulivat hitaasti, kuopuksen jälkeen eivät ollenkaan. Lääkäri joutui kaivelemaan ne yksi kerrallaan emattimestä, hikinen homma oli. 😏😊
Pidätyskyky säilyi, pimppi on tiukka, välillä jopa liian. Puristusvoima on hyvä, voimistan lihaksia säännöllisesti.
Olen nyt 61-vuotias.
Älkää jättäkö lasten hankintaa liian myöhäiseen, 10 vuotta tekee erittäin paljon esim. ihon palautumiskyvylle.Ei mullekaan tullut yhtään raskausarpea, vaikka sain lapset 35- ja 38-vuotiaana. Ja sehän riippuu ihan ihon kudostyypistä, tuleeko niitä, ei mistään mitä itse teit.
En minäkään revennyt, paljon sekin varmaan kiitos kudostyyppini. Muita vaivoja toki oli, mutta nehän kuuluvat asiaan. Ei se tai edes niistä tiedottaminen voi kenenkään vastuulla olla milläänlailla. Neuvolassa voi itse kysyä, jos on vauva ja ei kestä mitään, niin osaa sitten itkeskellä asioille jo etukäteen.
Oli kudostyyppi mitä tahansa, on iho aina joustavampi kuten muutkin kudokset ja nivelet nuorempana.
Kuulun itsekin näihin onnekkaisiin, että iltatähdenkään kohdalla (39v.) en tullut mitään arpia tai repeymiä.
Joo, jälkisupistukset oli kamalia. Ne kuulemma pahenee synnytysten myötä. Niin minullakin oli pahemmat toisen lapsen synnyttyä. Tuntui, että niillä supistuksilla olisi synnyttänyt toisen lapsen. Siihen en tosiaankaan ollut varautunut! Ilmeisesti liittyy siihen miten tehokkaasti kohtu supistuu, eli voi olla yksilöllistä. Minulla kohtu oli palautunut alkuperäiseen kokoonsa jo sairaalassa ollessa, eikä jälkivuotokaan kestänyt kuin vähän aikaa, eli ilmeisesti kohtu vain palautui tosi tehokkaasti.
Vuonna 2000 ja 2002 näistä ei ollut varoittanut kukaan! Siis siitä, että ne ovat niin kipeitä, että on vaikea olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?
Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti kivunlievityksen panttaus ja synnyttäessä tuntemusten vähättely. Ei voi muka vielä olla auki, menkää nyt kotiin vielä ja kappas lapsi syntyykin muutaman tunnin kuluttua. Se jatkuva vähättely otti todella päähän.
Pelkopolilla kerrotaan vain sektion vaaroista eikä oteta kantaa alatiesynnytyksen mahdollisiin riskeihin. Pelkoa vähätelläänja lapsen mahdolliselle vammautumiselle pudistellaan vain olkia.
Olen korkeakoulutettu nainen ja tiedän että sektiossa on ongelmansa. Tiedän myös että yhtä lailla on alatiesynnytyksessäkin, mutta siitä ei nyt vain saa jostain syystä puhua. Inhottaa ihmisten aliarviointi! Tiedän jopa sektiolla synnyttäneen kätilön, joka ei uskaltanut ryhtyä alatiesynnytykseen koska oli nähnyt liikaa pieleen menneitä tapauksia. Ja meille neuvolassa vain hymyillään säälivästi että sellaista se nyt vain on 🙂
Synnyttää aion silti toisenkin kerran koska haluan toisen lapsen. Tiedän että synnytys seuraa väistämättä kun on raskaaksi hankkiutunut, mutta siihen osaisi paljon paremmin valmistautua, jos siitä puhuttaisiin totuudenmukaisesti. Ei lässytettäisi ainoastaan voimaantumisista yms vaan puhuttaisiin niinkuin normaaleille aikuisille ilman vähättelyä ja aliarviointia! Keskustelemassa olisi kiihkottomasti kaksi tasavertaista aikuista kuten esimerkiksi polvileikkausten tapauksessa. En ymmärrä miksei synnyttämisessä tällainen onnistu 😤
Ehkä siksi, ettet itse suhtaudu tähän kiihkottomasti. Kyllä mulla vaan onnistui se kiihkoton keskustelu etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
Samaa mieltä, kyllähän jokaisessa synnytyksestä kertovassa opuksessa puhutaan noista. Ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mielialoista, siitä että imetyksen käynnistyminen voi olla kivuasta jne. Missä kuplassa pitää elää, että näiltä välttyy?
Eikä tarvitse lukea edes mutään synnytysopasta, vaan tavallinen naistenlehti tai vaikka tämä palsta riittää. Joka puolellahan noista toitotetaan.
No ehkä ei nyt kuitenkaan tämä palsta. Täällä olevia juttuja ei varmaan kovin tosissaan kannata ottaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kysyn sitten niin, että kenen tai minkä tahon pitäisi olla vastuussa siitä, että raskaana olevalle jää sellainen fiilis, että synnytyksen jälkeiset x viikkoa ovat automaattisesti kurjia ja kamalia? Kun ei se automaattisesti niinkään ole, hormonit tekevät monelle ihmeitä ja ne vaivat tuntuvat kaikessa ärsyttävyydessään sen vauvan rinnalla aika pieniltä.
Olet itse vastuussa itsestäsi, ja myöskin tulevista lapsistasi. Me emme voi sinun puolestasi teistä vastuussa olla muuten kuin yhteiskunnan jäseninä jotka eivät anna täysien urpojenkaan syrjäytyä tai kuolla vahingossa omaan typeryyteensä.
"Olet"? Katsoitko yhtään kommenttia, johon vastaat?
Kun kysytään kuka on vastuussa siitä ja tästä omista fiiliksistä, niin kyllä se on se fiilistelijä itse joka vastuussa on.
Niin, ap täällä suree, ettei kukaan ole hänelle maalannut kauhukuvaa synnytyksen jälkeisestä ajasta ja toinen kysyy kenen se olisi pitänyt tehdä. Ja sinä alat vinkumaan tälle kysyjälle.
Luetunymmärtäminen on katoava taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Voi hyvänen aika, maailma on internetin kautta auki ja sinä et löydä tietoa!
Olen kaksi lasta synnyttänyt, tein heidät 24- ja 26-vuotiaana, paino nousi 25-kiloa raskauksien aikana, yhtään lisäkiloa ei jäänyt, ainuttakaan raskausarpea ei ole. Nuoremman synnyttyä tikattiin välilihasta kohdunnipukkaan asti (lapsi oli isoja, piti pään ja hartioiden synnyttyä vetää ulos). Jälkivuoto loppui hyvin nopeasti. Ainoa harmi oli tikit, jotka esikoisen jälkeen sulivat hitaasti, kuopuksen jälkeen eivät ollenkaan. Lääkäri joutui kaivelemaan ne yksi kerrallaan emattimestä, hikinen homma oli. 😏😊
Pidätyskyky säilyi, pimppi on tiukka, välillä jopa liian. Puristusvoima on hyvä, voimistan lihaksia säännöllisesti.
Olen nyt 61-vuotias.
Älkää jättäkö lasten hankintaa liian myöhäiseen, 10 vuotta tekee erittäin paljon esim. ihon palautumiskyvylle.Ei mullekaan tullut yhtään raskausarpea, vaikka sain lapset 35- ja 38-vuotiaana. Ja sehän riippuu ihan ihon kudostyypistä, tuleeko niitä, ei mistään mitä itse teit.
En minäkään revennyt, paljon sekin varmaan kiitos kudostyyppini. Muita vaivoja toki oli, mutta nehän kuuluvat asiaan. Ei se tai edes niistä tiedottaminen voi kenenkään vastuulla olla milläänlailla. Neuvolassa voi itse kysyä, jos on vauva ja ei kestä mitään, niin osaa sitten itkeskellä asioille jo etukäteen.Oli kudostyyppi mitä tahansa, on iho aina joustavampi kuten muutkin kudokset ja nivelet nuorempana.
Kuulun itsekin näihin onnekkaisiin, että iltatähdenkään kohdalla (39v.) en tullut mitään arpia tai repeymiä.
Mitä väliä, kun kudostyyppi vaikuttaa enemmän, kuin ikä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, jälkisupistukset oli kamalia. Ne kuulemma pahenee synnytysten myötä. Niin minullakin oli pahemmat toisen lapsen synnyttyä. Tuntui, että niillä supistuksilla olisi synnyttänyt toisen lapsen. Siihen en tosiaankaan ollut varautunut! Ilmeisesti liittyy siihen miten tehokkaasti kohtu supistuu, eli voi olla yksilöllistä. Minulla kohtu oli palautunut alkuperäiseen kokoonsa jo sairaalassa ollessa, eikä jälkivuotokaan kestänyt kuin vähän aikaa, eli ilmeisesti kohtu vain palautui tosi tehokkaasti.
Vuonna 2000 ja 2002 näistä ei ollut varoittanut kukaan! Siis siitä, että ne ovat niin kipeitä, että on vaikea olla.
Ei kaikille tule kipeitä jälkisupistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kysyn sitten niin, että kenen tai minkä tahon pitäisi olla vastuussa siitä, että raskaana olevalle jää sellainen fiilis, että synnytyksen jälkeiset x viikkoa ovat automaattisesti kurjia ja kamalia? Kun ei se automaattisesti niinkään ole, hormonit tekevät monelle ihmeitä ja ne vaivat tuntuvat kaikessa ärsyttävyydessään sen vauvan rinnalla aika pieniltä.
Olet itse vastuussa itsestäsi, ja myöskin tulevista lapsistasi. Me emme voi sinun puolestasi teistä vastuussa olla muuten kuin yhteiskunnan jäseninä jotka eivät anna täysien urpojenkaan syrjäytyä tai kuolla vahingossa omaan typeryyteensä.
"Olet"? Katsoitko yhtään kommenttia, johon vastaat?
Kun kysytään kuka on vastuussa siitä ja tästä omista fiiliksistä, niin kyllä se on se fiilistelijä itse joka vastuussa on.
Niin, ap täällä suree, ettei kukaan ole hänelle maalannut kauhukuvaa synnytyksen jälkeisestä ajasta ja toinen kysyy kenen se olisi pitänyt tehdä. Ja sinä alat vinkumaan tälle kysyjälle.
Luetunymmärtäminen on katoava taito.
Just tämä 😂 Ja nyt ap-vauva suree, että joutui ottamaan kaikki omat hämmästymisensä ja reaktionsa ihan yksin vastaan! Nyyh!
Vierailija kirjoitti:
Olen palstan ikäloppu. Olen synnyttänyt kolme kertaa 80-90 -lukujen taitteen molemmin puolin kuten lukuisat tuttavani.
Olen miettinyt, miksi se silloin tuntui olevan useimmille niin paljon helpompaa. Olisko tässä ainakin osasyy:
-synnytysikä oli paljon alhaisempi. Kudokset tietysti ovat paljon joustavammat nuorena. 22-23 vuotta oli aivan tavallinen ensisynnyttäjän ikä paremmissakin piireissä. Hyvin tavallista oli akateemisissa piireissä synnyttää opiskeluaikana.
-raskaana olevien ylipaino on nykyään paljon yleisempää. Raskaus ja synnytys tietysti kuormittavat lihavaa paljon enemmän.
-ehkä henkinenkin ilmapiiri oli erilainen. Kaikesta ei ollut tapana suureen ääneen valittaa.
Minä voin luvata sinulle, että 30 vuoden päästä 2010-luvun synnyttäjillä on mennyt kaikki ihan hirmu paljon paremmin kuin silloisella nuorella polvella. Niin toimii ihmismieli.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa 2010-luvulla, ilman pakollisia isoja episiotomioita, peräruiskeita ja sänkyyn köyttämisiä, jotka olivat muotia 1980-90-luvuilla. Hyvin meni. Kaiken kaikkiaan synnyttäminen on turvallisempaa kuin koskaan, ja siinä on nykyään synnyttäjällä itselläänkin vähän sananvaltaa. Parempaan voi ja kuuluukin toki pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
Samaa mieltä, kyllähän jokaisessa synnytyksestä kertovassa opuksessa puhutaan noista. Ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mielialoista, siitä että imetyksen käynnistyminen voi olla kivuasta jne. Missä kuplassa pitää elää, että näiltä välttyy?
Eikä tarvitse lukea edes mutään synnytysopasta, vaan tavallinen naistenlehti tai vaikka tämä palsta riittää. Joka puolellahan noista toitotetaan.
En mä ainakaan 25veenä mitään naisten lehtiä lukenut. Harrastin kovaa kaikkea kivaa vapaa-aikani, ja vasta synnytyssalissa sain kuulla, että mulla oli tiukat vatsalihakset, kaikkien läskien alla! Repeämistä olin onneksi kuullut sattumalta kaverilta, joka oli kuullut niistä siskoiltaan. Mutta vieläkään en tiedä, miksi mun synnytys kesti 2 päivää, ja olisiko asialle voinut tehdä jotain enemmän. Ja miksi lääkäri arvioi lapseni yli kilon kevyemmäksi, vaikka olin turvonnut enemmän kuin tarpeeksi. Olisi kiva ollut käydä joku loppukeskustelu. Imetys opeteltiin sitten kaksin vauvan kanssa, sairaalasta sai toki ohjeet, muttei etukäteen kerrottu esim. sitä, että nännit menevät rikki.
Mulla tuli myös yllätyksenä kuinka voimakasta raskauspahoinvointi oli alussa, ja kuinka paljon väsyttää ja närästyttää. Onhan näistäkin ollut paljon juttua mutta oon vaan suodattanut ne pois (ja tietysti jokainen äiti kokee raskauden omalla tavalla, jotkut voi oikeasti tosi hyvin koko raskauden.) Samalla tavalla varmaan synnytyksen jälkivaivat yllättää kun ei niihin kiinnitä juuri huomiota. Mä oon kuullut ainakin repeämisistä ja jälkivuodoista mutta uskottelen että ei oo kovin pahat omalla kohdalla. Oon kyllä samaa mieltä että niistä voitaisiin jutella esimerkiksi neuvolassa enemmän, omat tiedot lähinnä kirjoista (ja vauva.fi kun täällä niistä usein valitetaan :D)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?
Onko sinulla itselläsi Asperger? Eiköhän jokainen tiedä mitä aloituksessa tarkoitettiin. Paitsi tietysti sinä. Taisit tosiaan synnyttää aivosi lastesi mukana.
No mitä siinä tarkoitettiin? Kerro toki viisaampana?
Näin siinä luki:
"Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Tarkoittiko se siis jotain ihan muuta? En mitenkään pysty ymmärtämään sitä muuten kuin että aloittaja on ollut autuaan tietämätön normaaleista synnytyksen vaivoista. Ja muutama viesti myöhemmin myöntää tienneensä noista. Ei tässä puhuta mistään vakavista komplikaatioista, joista kieltämättä virallisesti on aika vaikea mitään tietoa saada, keskustelupalstoilla toki sitäkin enemmän mässäillään.
Vai haluaako hän, että terkkarit, synnärin henkilökunta ja viralliset opukset kertovat hänelle, että johtuen noista vauvoista tuoreella äidillä voi olla kurja olo? Ei sitten tajunnut sitä itse?
Etukäteen kätilön kanssa puhuttiin koko loppuajan vain mahdollisesta raskausmyrkytyksestä, jota ei sitten lopulta koskaan tullut.
No kirjoitit aloituksessa "Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen"
Ja nyt sitten sanoit, että tiesit niistä. Niin mikä oli ongelma?