Lue keskustelun säännöt.
Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?
10.06.2018 |
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin. En pystynyt pidättelemään pierua ensimmäisten 2 viikon ajan. Sen jälkeen kyky onneksi palautui.
-21
Nyt käsi sydämelle etkö tehnyt yhtään researchia ennen raskautumistasi? Netti on täynnä kokemuksia laidasta laitaan, ja kaveritkin varmaan kertovat kokemuksistaan mielellään, ENNEN kuin olet raskaana. Raskaana JO olevalle on kuule todella vaikea sanoa oikein mistää mitään, kun hernettä vedetään nokkaan monesti kiihtyvällä tahdilla. Kun ihminen on JO siinä tilanteessa että maito on maassa, ja synnytys on joka tapauksessa tulossa, niin siihen on vaikea alkaa kommentoimaan että voi että, tiedätkös että rintasi menevät kipeiksi ja roikkuviksi imetyksen jälkeen? Ymmärrätkös sitä että alapääsi nyt sitten vuotaa kuukauden kaikkea epämääräistä?
Nämä asiat saa jokainen normaalilla järjellä varustettu kyllä tietoonsa netistä ja neuvolasta(jossa myös varotaan säikyttelemästä JO raskaana olevaa, koska sitten tulee valitusta kun uhkailtiin).
Eli tällä kokemuksela veikkaisin lapsetonta trollia, joka yrittää saada ensimmäistä kertaa raskaanaoleville palan kurkkuun.
Ai, oma terkkarini jauhoi kyllästymiseen saakka kaikista synnytyksen jälkeisistä potentiaalisista ongelmista. Ja sitten kaikki menikin hyvin, jälkivuotokin kesti vain 2vk.
Mä tajusin vasta jokin vuosi sitten, että raskaana olevaa onnitellaan siksi, että onnea tämä tulee totisesti tarvitsemaan. Sen jälkeen olenkin onnitellut ihan täydestä sydämestä enkä vain tavan vuoksi.
Omani on 17. En valitettavasti kuulunut niihin, joilla aika kultaa muistot odotuksesta, synnytyksestä tai vauva-ajasta, joten lapsia on yksi. Luonto ei hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
Neuvolassa voi itsekin olla aktiivinen ja kysellä. Kai nyt jokainen tajuaa, että harva on 2h synnytyksen jälkeen elämänsä kunnossa. Voi kysellä toipumisajoista jne ja viritellä siitä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla oli näistä kaikista tietoa. Eli näitä voi siis osalla synnyttäjiä esiintyä.
Esim. kipu on hyvin suhteellinen käsite eli miten siitä voisi olla eksaktia tietoa ja kaikilla ei edes kipua ole synnytyksen jälkeen.
Esim. minulle imetys oli täysin kivutonta alusta asti ja repeämä oli niin pieni, että ei ollut istumisvaikeuksia.
Ei sikään olisi järkevää, että ihmisiä pelotellaan väittämällä, että kaikilla näitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No minusta ne ikävyydet ainakin olivat ihan aidosti peanuts. Siis jälkiharmit raskaudesta, itsellä oli heikkous, menetin 1,4l verta, uimarenkaan päällä istuminen ja jomottava kipu kolme viikkoa, useamman viikon jälkivuoto ja imetyksen alun nänniärsytys. Ei todellakaan mitään, mistä ois syytä ollut pitää mitään isompaa ääntä synnytykseen verrattuna, esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No kysyn sitten niin, että kenen tai minkä tahon pitäisi olla vastuussa siitä, että raskaana olevalle jää sellainen fiilis, että synnytyksen jälkeiset x viikkoa ovat automaattisesti kurjia ja kamalia? Kun ei se automaattisesti niinkään ole, hormonit tekevät monelle ihmeitä ja ne vaivat tuntuvat kaikessa ärsyttävyydessään sen vauvan rinnalla aika pieniltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin vasta jokin vuosi sitten, että raskaana olevaa onnitellaan siksi, että onnea tämä tulee totisesti tarvitsemaan. Sen jälkeen olenkin onnitellut ihan täydestä sydämestä enkä vain tavan vuoksi.
Omani on 17. En valitettavasti kuulunut niihin, joilla aika kultaa muistot odotuksesta, synnytyksestä tai vauva-ajasta, joten lapsia on yksi. Luonto ei hoitanut.
Mulla ainokainen lapsi 18, ja ei tosiaan ollut mitään vauvapalstoja silloin, muuta kuin paperilehdissä :D Jo silloin sai tietoonsa nämä asiat, niin nykypäivänä kaikki tieto on vain oman puhelimen päässä, ei muuta kuin etsimään.
Mullakin lapsi jäi ainoaksi siksi, että oli 100 prosenttisen mahdotonta valvoa enää mahdollisesti seuraavia neljää vuotta uuden lapsen kanssa. Vaikka raskaus oli kuin oppikirjasta, ja synnytyskin ihan ilman apuvoimia hoidettu, ja tiesin mitä jälkivuoto on, niin silti se ettei kukaan auta ja ettei saa oikeasti nukkua kuin minuutin per vuorokausi, tuli minulle yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon yksi niistä äideistä jotka voi rehellisesti sanoa että yllätyin kuinka äkkiä synnytyksestä voi palautua. Ekassa tuli pieni nirhauma, seuraavissa kahdessa ei mitään. Yhtään särkylääkettä en syönyt. Mulle sanottiin kyllä että ilmeisesti mulla on synnyttäjälle sopiva lantio ja joustavat kudokset. Synnytykset olivat 6, 2 ja 2 h.
Kyllä mä silti tiesin repeämistä ja jälkivuodoista ja että voi olla kipuja. Ettekö lukeneet niitä lärpäkkeitä joita jaettiin? Ainoa mistä en tiennyt, olivat kipeät jälkisupistukset ja se kammottava mahan painelu osastolla. Ne jälkisupparit tulivat kyllä kunnolla kolmannen jälkeen vasta. Ihan kuin ois uudelleen synnyttämässä ollut, kaameita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
Ei se ole mitään vähättelyä, jos ei todellakaan vain pidä noita minään. Osa meistä osaa katsos suhteuttaa. Kannattaa sinunkin opetellla, se helpottaa elämässä kummasti. Että jos on juuri synnyttänyt, niin siihen kuuluu tukko vaivoja. Ihan tavallisena asiana, olossakin siihen saa ihan varautua. Ei ole mitään, mikä siinä tulee yllätyksenä, jos se on akselilla kipu, vuoto, nänniärsytys tmv. Saattehan te herkät valittaa asiasta, mutta jo on paksua valittaa siitä, ettei joku valittanut enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No minusta ne ikävyydet ainakin olivat ihan aidosti peanuts. Siis jälkiharmit raskaudesta, itsellä oli heikkous, menetin 1,4l verta, uimarenkaan päällä istuminen ja jomottava kipu kolme viikkoa, useamman viikon jälkivuoto ja imetyksen alun nänniärsytys. Ei todellakaan mitään, mistä ois syytä ollut pitää mitään isompaa ääntä synnytykseen verrattuna, esim.
Todistit juuri pointtini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No minusta ne ikävyydet ainakin olivat ihan aidosti peanuts. Siis jälkiharmit raskaudesta, itsellä oli heikkous, menetin 1,4l verta, uimarenkaan päällä istuminen ja jomottava kipu kolme viikkoa, useamman viikon jälkivuoto ja imetyksen alun nänniärsytys. Ei todellakaan mitään, mistä ois syytä ollut pitää mitään isompaa ääntä synnytykseen verrattuna, esim.
Todistit juuri pointtini.
Ei sulla ole mitään pointtia! Pointtisi on se, että sä veivaat itkua asioista, joista valtaosa ei kärsi, vaikka kokee ne samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No minusta ne ikävyydet ainakin olivat ihan aidosti peanuts. Siis jälkiharmit raskaudesta, itsellä oli heikkous, menetin 1,4l verta, uimarenkaan päällä istuminen ja jomottava kipu kolme viikkoa, useamman viikon jälkivuoto ja imetyksen alun nänniärsytys. Ei todellakaan mitään, mistä ois syytä ollut pitää mitään isompaa ääntä synnytykseen verrattuna, esim.
Todistit juuri pointtini.
Ei sulla ole mitään pointtia! Pointtisi on se, että sä veivaat itkua asioista, joista valtaosa ei kärsi, vaikka kokee ne samat.
Ja jatkan vielä, että haluaisit, että muut valittaisivat sinun, heikkotasoisen tasoilla, eivätkä olisi kypsempiä ja kestävämpiä, toisin sanoen, eivät omaisi sinua enemmän maalaisjärkeä siitä, mitä odottaa. Mitä sä sitten odotit!? Ja okei, odotetussakin asiassa voi olla kurjuutta, mutta mitä kurjaa on 6 viikon jälkivuodossa? Pitää sidettä ja siinä se. Tai kolmen viikon istumiskivuissa? Istuu vain vähemmän ja käyttää rengasta. Ei voi olla noin vaikeaa.
Eipä minullekkaan kukaan sitä kertonut että raskaudet voivat aiheuttaa palleatyrän ja todella veemäisen refluksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, kuka muka ei jälkivuodosta tiennyt ja saanut tietoa? Tai siitä, että pienet repeämät ovat ihan tavallisia? Tai että istuminen voi olla kivualiasta useita viikkoja?
Isommista komplikaatioista ei hirveästi puhuta, se on totta, mutta eivät ne niin arkipäivää olekaan. Turhaa pelottelua se mielestäni olisi.
No esim. minä. Sivumennen taidettiin näistä toki joissain sivulauseessa mainita. Eikä nyt puhuttu mistään pikkurepeämisistä. Niistä ei ylipäätään kerrota riittävästi.
Joko olen keskivertoa huomattavasti surkeampi synnyttäjä tai sitten suuri osa äideistä on salaliitossa tai heidän päänsä on muuten vaan pehmennyt.
Höps. Itsekin repesin niin, että useamman kuukauden olin kipeä. Ja kyllä ihan tasan tarkkaan tiesin, että se on mahdollista ja tavallista. Pointti on siinä, että ihmettelen miten et muka olisi saanut näistä tietoa. Etkö käynyt esim synnytysvalmennuksessa tai lukenut niitä neuvolan oppaita?
Vakavat vauriot, joita ei voi korjata ovat silti harvinaisia. Ei 2kk jatkuva jälkivuoto ole harvinaista tai se, että ei voi istua moneen viikkoon.
Kyllähän minäkin noista nyt TIESIN. Eiköhän jokainen raskaana ollut noista tiedä. Pointti on, että ikäviä kokemuksia vähätellään runsaasti.
Ja nämä "ei minulla vaan"-tyypit ja muut vähättelijät ovat eniten äänessä.
No minusta ne ikävyydet ainakin olivat ihan aidosti peanuts. Siis jälkiharmit raskaudesta, itsellä oli heikkous, menetin 1,4l verta, uimarenkaan päällä istuminen ja jomottava kipu kolme viikkoa, useamman viikon jälkivuoto ja imetyksen alun nänniärsytys. Ei todellakaan mitään, mistä ois syytä ollut pitää mitään isompaa ääntä synnytykseen verrattuna, esim.
Todistit juuri pointtini.
Ei sulla ole mitään pointtia! Pointtisi on se, että sä veivaat itkua asioista, joista valtaosa ei kärsi, vaikka kokee ne samat.
Juuri tuollaisella asenteella on ikävän moni äiti-ihminen varustettu. Että pitää vaan kestää ja kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin vasta jokin vuosi sitten, että raskaana olevaa onnitellaan siksi, että onnea tämä tulee totisesti tarvitsemaan. Sen jälkeen olenkin onnitellut ihan täydestä sydämestä enkä vain tavan vuoksi.
Omani on 17. En valitettavasti kuulunut niihin, joilla aika kultaa muistot odotuksesta, synnytyksestä tai vauva-ajasta, joten lapsia on yksi. Luonto ei hoitanut.Mulla ainokainen lapsi 18, ja ei tosiaan ollut mitään vauvapalstoja silloin, muuta kuin paperilehdissä :D Jo silloin sai tietoonsa nämä asiat, niin nykypäivänä kaikki tieto on vain oman puhelimen päässä, ei muuta kuin etsimään.
Mullakin lapsi jäi ainoaksi siksi, että oli 100 prosenttisen mahdotonta valvoa enää mahdollisesti seuraavia neljää vuotta uuden lapsen kanssa. Vaikka raskaus oli kuin oppikirjasta, ja synnytyskin ihan ilman apuvoimia hoidettu, ja tiesin mitä jälkivuoto on, niin silti se ettei kukaan auta ja ettei saa oikeasti nukkua kuin minuutin per vuorokausi, tuli minulle yllätyksenä.
Itse asiassa, parikymppinen aihe vapaa oli jo tuolloinkin olemassa. :) Itse eksyin tänne äitiiyslomalla. Netin käyttö tosin oli ihan erilaista (sekä määrällisesti että laadullisesti), ja olen myöhemmin ollut kiitollinenkin sìitä, että ihan kaikkea tietoa ei ollut tuolloin saatavilla. Nimittäin eivät näytä äitiyden suorituspaineet ainakaan vähenneen,kun tutkimustietoa, ohjeita, suosituksia ja mielipiteitä on jos jonkinlaisia. Mun aikana väännettiin lähinnä klassikoista työäiti/kotiäiti ja imetys/pullottelu. Voi kun joku olisi silloin kertonut, että hei, ei noilla ole 5 tai 10 vuoden päästä enää mitään merkitystä. - Kasvatan tytärtä, ja olen ollut omien kokemusteni suhteen kaunistelemattoman rehellinen kaikissa äitiyteen liittyvissä asioissa. Neito haluaa silti lapsia, joskus.
Minäkin pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeen, vaikka välilihaa oli leikattu pitkältä matkalta. Särkylääkkeitä söin päivittäin viikon ajan synnytyksen jälkeen, minkä vuoksi kovia kipuja ei tullut missään vaiheessa. Leikkausarpi on mielestäni siisti. Jälkivuoto oli toki inhottavaa. Se kesti minulla 6 viikkoa. Imetys oli ensimmäisten viikkojen ajan ihan tuskaa. Vauva halusi olla rinnalla käytännössä koko ajan, ja minulla oli nännit verillä siitä imetysmaratonista. Ne oikeesti vuotivat verta. Se oli kuvottavaa ja sattui hirveästi. Pakko oli kuitenkin imettää. Rintakumit auttoivat pahimman yli.
Ja kun sanotaan, että vauvat vain syövät ja nukkuvat, niin tiedoksi, että eivät välttämättä nuku.