Lue keskustelun säännöt.
Mies heitti ulos ja lopetti suhteen.
07.06.2018 |
Olen siis noin puolenvuoden ajan tapaillut ja alkanut seurustelemaan leskeksi jääneen miehen kanssa. Mies oli jäänyt leskeksi noin 5 vuotta sitten (vaimo oli menehtynyt onnettomuudessa) ja heillä on 11.v tyttö ja 17.v poika. Olin siis ensimmäinen nainen, jota mies oli alkanut tapailemaan kunnolla onnettomuuden jälkeen, vaimon menetys oli kuulemma helvet#n kova ja nyt vasta alkoi olemaan valmis kokeilemaan uutta suhdetta.
Jo alkuvaiheessa tapailua mua alko ärsyttämään kun kävin miehen luona ja siellä oli valokuvia ex vaimosta (lasten huoneessa ehkä ymmärrän, mutta vitriinissä oli pari valokuvaa lapsista ja ex vaimosta), exsän maalaama taulu, eksän tekemä tilkkutäkki.
Kaikki suju ihan hyvin, mies on kiltti, hauska, hyvä isä, fiksu ja erittäin komea. Meillä oli hyviä keskusteluja, hän oli erittäin hurmaava ja huomioon ottava. Mutta kokoajan tuntu että eksä on siellä jossain taustalla. Tottakai hän kertoi eksästään, mutta pyysin ettei hän puhuisi hänestä. Ymmärrän että vaimon menetys oli rankka, mutta siitä oli jo 5 vuotta. Oltiin puhuttu jopa yhteenmuutosta jossain vaiheessa, kuhan lapset tottuvat ajatukseen ja minuun, ei halunnut hätiköidä tai hämmentää lapsiaa. Minun mielestä kyllä lapsienkin pitäisi jo päästä asiasta pikkuhiljaa yli, vaikka ymmärrän että lapsille vanhemman menetys on rankka asia, mutta asiasta on jo sen 5 vuotta ja lapsetkin olivat sen verran pieniä.
Mutta tavattiin viime lauantaina ja tarkoitus oli olla yötä hänen luonaan. Mies alkoi tekemään ruokaa ja otti kaapistaan jonkun vanhan keittokirjan. Autoin häntä ruoan jälkeen siivoamaan keittiön ja huomasin, että keittokirja on eksän tekemä ja minulla keitti yli. Mies lähti hakemaan tytärtään kaveriltaan ja minä jäin hänen luokseen siksi aikaa. Päätin sitten heittää keittokirjan pois ja sen vanhan ruman tilkkutäkin, jos sinne aion kerran muuttaakkin. Vein eksän valokuvat lasten huoneeseen. En halua elää talossa, missä on kuollut eksvaimo läsnä. Mies tietenkin huomasi asian ja alkoi huutamaan minulle, että minulla ei ole oikeutta koskea hänen eksänsä tavaroihin ja paineli hakemaan kirjan ja täkin roskiksesta. Yritin selittää hänelle, että hänen on aika päästä yli eksästään, koska tämä on kuollut ja en aio asua talossa, missä on jonkun eks akan tavaroita. Mies heitti pyysi minua poistumaan ja sain illalla viestin, että tämä on tässä.
En tiedä mitä ajatella, miehen pitäisi päästä jo yli jos on minun kanssani. Yritin laittaa hänelle vielä viestiä ja soittaa, mutta hän ei vastaa. Mitä tehdä?
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan mies ja edesmennyt vaimo olivat yhdessä? Ei sinulla ole oikeutta mennä koskemaan kenenkään tavaroihin ilman lupaa. Vaikutat hyvin empaattomalta ja kylmältä ihmiseltä. Onneksi mies jätti sinut.
Olivat olleet siitä asti kun mies oli 19 ja vaimo 16. Ja ei olekkaan, ymmärrän sen nyt. Olen pyytänyt anteeksi, jota olen hokenut täällä kokoajan. Ja kyllä minulla on empatiakyky, usko pois. AP
Eli ovat olleet todennäköisesti ainakin yli parikymmentä vuotta yhdessä ja sinä kuvittelet puolenvuoden jälkeen, että sinulla on oikeus heittää edesmenneen vaimon tavaroita pois? Uskomatonta, että tälläisiä ihmisiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollut puoliso ei ole mikään eksxä.
Puoli vuotta seurustelua on niin lyhyt aika. Jos yhteen muuttamisesta on puhuttu, niin se on ollut vasta puhetta, ei päätös eikä lupaus. Ap:n kannattaa opetella vastaisen varalle kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Minä olen kolme vuotta seurustellut, eikä tulisi mieleenkään heittää miesystäväni talossa hänen tavaroitaan pois, eikä hän minun luonani. Yhteen muuttoa emme toki suunnittelekaan. Miesystäväni luokse olen vienyt villasukat, pyyhkeen ja villatakin, pyysin luvan.
Olisin kyllä saanut melkoiset raivarit, jos isän uusi naisystävä olisi heittänyt äidin tekemän reseptikirjan roskiin.
Ja mitä pahaa on jossain reseptikirjassa? Jos on hyväksi todettuja reseptejä, niin miksi se pitäisi hävittää?
Ei voi olla todellista. Mä tapailin joskus miestä, joka oli mennyt tosi nuorena naimisiin ja jo muutaman avioliittovuoden jälkeen vaimo menehtyi ja mies oli siis parikymppinen leski. En missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että heidän hääkuvansa yms oli miehen kodissa näkyvillä, puhuttiin myös paljon edesmenneestä vaimostaan ja heidän avioliitostaan. Eipä tullut mieleenkään olla mustasukkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)
No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa.
Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.
Kissan viikset, sinun käytöksesi laukaisi varmaan totaali kypsyminen ja olit takuulla nielly jo jonkin aikaa asioita exän muiston vaalimisen varjolla mieheltä. Et tehnyt mitään väärää vaan reaktiosi oli normaali. Sen sijaan tuo mies kuulostaa jo omituiselta tilkkutäkkeineen jonka paikka olisi vaikka ullakolla lapsille säilytettynä tai vaikka lapsien huoneessa jos haluavat äiskän vanhan tilkkutäkin välttämättä.
Parisuhde on kakasisuuntainen tie ja miehen olisi luullut heräävän koomastaan viimeistään tässä vaiheessa keskutelemaan ja käsittelemään asiaa - suuttumuksestaan huolimatta.
Oliko miehellä siis seinillä ja vitriinissä heidän hääkuvia tai muita yhteisiä valokuvia yms näytillä ja oliko edesmenneen vaimon tavaroita kämpässä ja vaatteet yms vaatekaapissa vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla todellista. Mä tapailin joskus miestä, joka oli mennyt tosi nuorena naimisiin ja jo muutaman avioliittovuoden jälkeen vaimo menehtyi ja mies oli siis parikymppinen leski. En missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että heidän hääkuvansa yms oli miehen kodissa näkyvillä, puhuttiin myös paljon edesmenneestä vaimostaan ja heidän avioliitostaan. Eipä tullut mieleenkään olla mustasukkainen.
Muisteleminen on ookoo. Mutta kyllä mä ymmärrän tuota aapeetä että liika on liikaa. Aika mennä kohti yhteistä tulevaisuutta sen menneen (vaikkakin rakkaan, mutta menneen) sijasta.
Jotkut ei kykene siihen vaikka muuta esittävätkin kun eivät halua elää yksin. Kauhea siinä sitten uuden siipan kärvistellä ettei vain loukkaa kuolleen muistoa tai vaikuta mustasukkaiselta pöpiltä.
Vierailija kirjoitti:
Eli mikä se nyt oli? Eks, ex, eksä, exsä, ecksä... Valitse yksi ja pysy siinä, jooko. Toisaalta kivasti lisäsi ärsyttävyyden astetta, siitä puolikas piste, jolloin kokonaispisteet 1,5/5.
Lisäksi kyseessä ei ole ex-vaimo, kun eivät olleet eronneet. Ensimmäinen vaimo ehkä, tai edesmennyt vaimo.
Toivottavasti tämä tapahtui Porvoossa, ikävä ajatella että ap:n kaltaisia hirviöitä on olemassa.
Itselläni pitkä suhde päättyi kumppanin kuolemaan, hienotunteisuudesta uutta kumppaniavkohtaan en pidä valokuvia esillä, mutta muita muistoesineitä kyllä. Ei se mennyt elämä ole pois pyyhittävissä eikä tarvitsekaan.
Jos on mustasukkainen toisen menneisyydelle, ei kannata seurustella lesken kanssa ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)
No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa.
Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.
No, mikä estää sinut jatkossa käyttäytymästä kuin pikku kakara kun suutut? Heitätkö tavaroita muutenkin, kiukutteletkö?. Olet pyytänyt anteeksi, et voi muuta tehdä. Ja, jos hän ei halua olla sinun kanssa, niin et voi pakottaa. Joskus joutuu kärsimään kun käyttäytyy huonosti, siksi ihmiset yleensä ajattelevat ennen kuin tekee tyhmiä asioita.
Voi olla, että hän ei voi olla onnellinen sinun kanssa, se ei muutu vaikka kuinka ruikutat. Anna hänen nyt miettiä ja anna hänen ottaa yhteyttä kun hän on valmis. Voi olla, että soittaa tai sitten ei. Sitä ei kukaan voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla todellista. Mä tapailin joskus miestä, joka oli mennyt tosi nuorena naimisiin ja jo muutaman avioliittovuoden jälkeen vaimo menehtyi ja mies oli siis parikymppinen leski. En missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että heidän hääkuvansa yms oli miehen kodissa näkyvillä, puhuttiin myös paljon edesmenneestä vaimostaan ja heidän avioliitostaan. Eipä tullut mieleenkään olla mustasukkainen.
No tapailujen aikana nyt jaksaa olla hyvinkin suvereeni mutta muutapa jonkun lesken kotiin, joka yllätys-yllätys on muutettu mausoleumiksi menehtyneelle vaimolle - ja tarkoitus pitääkin sellaisena- ja jonka eteisessä olevia kenkäparejakaan ei saa siirtää. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)
No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa.
Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.
Kissan viikset, sinun käytöksesi laukaisi varmaan totaali kypsyminen ja olit takuulla nielly jo jonkin aikaa asioita exän muiston vaalimisen varjolla mieheltä. Et tehnyt mitään väärää vaan reaktiosi oli normaali. Sen sijaan tuo mies kuulostaa jo omituiselta tilkkutäkkeineen jonka paikka olisi vaikka ullakolla lapsille säilytettynä tai vaikka lapsien huoneessa jos haluavat äiskän vanhan tilkkutäkin välttämättä.
Parisuhde on kakasisuuntainen tie ja miehen olisi luullut heräävän koomastaan viimeistään tässä vaiheessa keskutelemaan ja käsittelemään asiaa - suuttumuksestaan huolimatta.
No olisihan minun pitänyt ennemmin se keittokirja ja täkki viedä lasten huoneisiin, kuin heittää roskiin, mutta olin typerä. Ja ihmettelen itsekkin miehen vahvaa reaktiota asiaan. Olisihan hän voinut edes keskustella kanssani, vaikka ymmärränkin suuttumuksen. Mutta olla nyt vastaamatta viesteihin ja puheluihin, tuntuu vaan lapselliselta. Vaikka hän vaikuttikin olevan jo päässyt vaimon yli, mutta taisin osua vaan liian arkaan paikkaan. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on rankka paikka.
Vaikuttaa ehkä kuitenkin siltä, ettei mies ole vielä valmis siirtymään eteenpäin elämässään. Tai jos on, niin ei uusi kumppani ole mikään psykologi, jolle purkaa ex-vaimoon kohdistuvaa ikävää. Tarkoitushan on rakentaa uusi parisuhde.
Ei ole varmaan kiva aloittaa suhdetta jos koti on ex-vaimolle pyhitettyä alttaria. Etenkin jos muutenkin kuulee henkilöstä paljon.
Mutta ymmärrettävästi mies loukkaantui kun heitit ne tavarat roskiin. Olisit vaan pakannut ja laittanut varastoon lapsia varten, jos sinä et niistä pitänyt. Teidän olisi hyvä jutella ja päättää juttu yhteisymmärryksessä. Sinulle löytyy mies jolla ei ole tuollaista taustaa, ja tämä mies siirtyy eteenpäin sitten kun on itse siihen valmis.
Minulle alttari tarkoittaisi sitä, että olisi koottu johonkin lipaston päälle valokuvia ja muistoesineitä. Sen sijaan se, että on edelleen käytössä peittoja ja reseptejä ja muita käyttötavaroita, ei todellakaan ole alttarilla pitämistä. Eikä toisen ihmisen tavaroita pakata edes varastoon ellei siitä ole yhdessä sovittu.
Miksei kuolleelle puolisolle voisi olla ihan alttariakin? Äidilläni on edesmenneille vanhemmilleen. Heidän kuolemastaan on 20 vuotta ja aina äiti syntymä- ja kuolinpäivinä syttyttää kynttilän.
Kuollut puoliso ei ole sama asia kuin sellainen josta on erottu. Ei siitä kuulukaan "päästä yli" ihan täysin. Ei minua haittaisi jos alkaisin leskeä tapailla, vaikka sillä olisikin LASTENSA ÄIDILLE alttari. Minusta se olisi kaunis tapa.
Mulle tuli mieleen kirja Seljan tytöt. Siinä oli leskimies, joka meni uusiin naimisiin. Hänellä oli kuolleen vaimonsa kanssa neljä teini-ikäistä lasta. (Kolme biologista ja yksi adoptoitu.)
Heillä oli seinällä muotokuva kuolleesta äidistä. Kun uusi vaimo muutti taloon, hän ensitöikseen hankki pienen lipaston muotokuvan alle ja laittoi lipaston päälle kauniin maljakon. Sen jälkeen hän huolehti siitä, että maljakossa kuvan alla oli aina tuoreita kukkia.
Noin minä voisin kuvitella että olisin ap:n asemassa tehnyt sen vaimovainaan maalaaman taulun suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)
No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa.
Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.
Kissan viikset, sinun käytöksesi laukaisi varmaan totaali kypsyminen ja olit takuulla nielly jo jonkin aikaa asioita exän muiston vaalimisen varjolla mieheltä. Et tehnyt mitään väärää vaan reaktiosi oli normaali. Sen sijaan tuo mies kuulostaa jo omituiselta tilkkutäkkeineen jonka paikka olisi vaikka ullakolla lapsille säilytettynä tai vaikka lapsien huoneessa jos haluavat äiskän vanhan tilkkutäkin välttämättä.
Parisuhde on kakasisuuntainen tie ja miehen olisi luullut heräävän koomastaan viimeistään tässä vaiheessa keskutelemaan ja käsittelemään asiaa - suuttumuksestaan huolimatta.
No olisihan minun pitänyt ennemmin se keittokirja ja täkki viedä lasten huoneisiin, kuin heittää roskiin, mutta olin typerä. Ja ihmettelen itsekkin miehen vahvaa reaktiota asiaan. Olisihan hän voinut edes keskustella kanssani, vaikka ymmärränkin suuttumuksen. Mutta olla nyt vastaamatta viesteihin ja puheluihin, tuntuu vaan lapselliselta. Vaikka hän vaikuttikin olevan jo päässyt vaimon yli, mutta taisin osua vaan liian arkaan paikkaan. AP
Menit hävittämään toisen omaisuutta luvatta. Se kertoo paljon luonteestasi. En minäkään kattelisi tuollaista päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)
No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa.
Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.
No, mikä estää sinut jatkossa käyttäytymästä kuin pikku kakara kun suutut? Heitätkö tavaroita muutenkin, kiukutteletkö?. Olet pyytänyt anteeksi, et voi muuta tehdä. Ja, jos hän ei halua olla sinun kanssa, niin et voi pakottaa. Joskus joutuu kärsimään kun käyttäytyy huonosti, siksi ihmiset yleensä ajattelevat ennen kuin tekee tyhmiä asioita.
Voi olla, että hän ei voi olla onnellinen sinun kanssa, se ei muutu vaikka kuinka ruikutat. Anna hänen nyt miettiä ja anna hänen ottaa yhteyttä kun hän on valmis. Voi olla, että soittaa tai sitten ei. Sitä ei kukaan voi tietää.
Toivottavasti tuo ukko ei soita sulle ja saat aidosti sua rakastavan miehen jossa koet olevasi arvokas itsenäsi. Tuo ukko oli liian tyly ja ymmärtämätön. Älä vaan jatka hänen kanssaan tai muuta sen luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä AP teki on tyhmää, mutta tuo mies on minusta aivan käsittämätön myöskin tilannetajuttomuudessaan. Jos oma vaimoni kuolisi ja olisin 5v päästä uuden naisen kanssa, olisi jo maalaisjärkeä että ei jätetä muistuttavia esineitä sinne tänne jos on kunnolla tarkoitus seurustella. Jos ei kykene antamaan uudelle naiselle sijaa se pitäisi sanoa reilusti eikä olla puolitiessä, se ei ole mikään mies.
Minun mielipide.
M31
No minä voin kyllä itse myöntää virheeni, että toimin väärin heittäessäni ne tavarat roskiin vieläpä kysymättä. Mutta mies vaikutti olevansa myös tosissaan minun kanssani ja vaikutti onnelliselta. Niin siksi ihmettelenki hänen miksi hänen reaktionsa oli noin vahva, koska olen hänellekkin sanonut, että jos muutamme yhteen, en halua että siellä on hänen entisen vaimonsa tavaroita näytillä. Voin hyväksyä jotkin muisto esineet jos ovat jossain poissa minun silmiltäni ja valokuvat lapsilla, vaimo oli kuitenkin heidän äitinsä, enkä minä sitä ole heiltä pois viemässä tai korvaamassa.
Etkä tajua tekosi vaikutusta lapsiin? Heittämällä äidin tavaroita roskiin, häpäisit heidän äidin muistoa. Tämä voi miehen päätöksessä olla asian ydin.
Niin ja lapsille se tilkkutäkki on voinut olla tärkeä muisto äidistä. Tyttökin vasta 6v kun menetti äidin.
Vierailija kirjoitti:
Oliko miehellä siis seinillä ja vitriinissä heidän hääkuvia tai muita yhteisiä valokuvia yms näytillä ja oliko edesmenneen vaimon tavaroita kämpässä ja vaatteet yms vaatekaapissa vielä?
Yhteisiä kuvia heistä ei ollut esillä, paitsi pojan huoneessa yksi valokuva koko perheestä kehyksissä. Vaatteet ja muut tavarat ovat kuulemma vaimon äidillä vintissä ja osa meni kierrätykseen. Valokuvia on parissa kansiossa hyllyssä ja niissä lähinnä lasten kuvia, joissa myös kuvia heidän äidistään ja koko perheestä. Lapset kuulemma tykkäävät katsella niitä aina välillä. Ja vaimon tärkeimmät henkilökohtaiset tavarat on miehen varastossa lapsien takia.
Miehellä on heidän hääkuva ja sormukset jossain rasiassa tallessa. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)
No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa.
Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.
Kissan viikset, sinun käytöksesi laukaisi varmaan totaali kypsyminen ja olit takuulla nielly jo jonkin aikaa asioita exän muiston vaalimisen varjolla mieheltä. Et tehnyt mitään väärää vaan reaktiosi oli normaali. Sen sijaan tuo mies kuulostaa jo omituiselta tilkkutäkkeineen jonka paikka olisi vaikka ullakolla lapsille säilytettynä tai vaikka lapsien huoneessa jos haluavat äiskän vanhan tilkkutäkin välttämättä.
Parisuhde on kakasisuuntainen tie ja miehen olisi luullut heräävän koomastaan viimeistään tässä vaiheessa keskutelemaan ja käsittelemään asiaa - suuttumuksestaan huolimatta.
No olisihan minun pitänyt ennemmin se keittokirja ja täkki viedä lasten huoneisiin, kuin heittää roskiin, mutta olin typerä. Ja ihmettelen itsekkin miehen vahvaa reaktiota asiaan. Olisihan hän voinut edes keskustella kanssani, vaikka ymmärränkin suuttumuksen. Mutta olla nyt vastaamatta viesteihin ja puheluihin, tuntuu vaan lapselliselta. Vaikka hän vaikuttikin olevan jo päässyt vaimon yli, mutta taisin osua vaan liian arkaan paikkaan. AP
Mikäli hän olisi käsitellyt asian, hän olisi kyennyt keskustelemaan kanssasi vaikka olisi kuinka raivostunut siitä mitä menit tekemään. Kuitenkin suhteessa tekoosi (paiskasi tilkkutäkin ja keittokirjan roskiin) hänen reaktionsa oli omituisen kohtuuton ja paljasti selkeästi että ollut aidosti läsnä sinulle ja parisuhteellenne.
Tällaisilla miehillä, jotka eivät ole tehneet surutyötä vaikka antavat toisin ymmärtää hankkimalla uuden kumppanin, on ikävä taipumus kostaa tälle uudelle pikku hiljaa aikaa myöten ettei uusi kumppani ole yhtään "kuin entinen vaimoni". Siinä tulee henkinen väkivalta kuvioihin ja onnittele itseäsi että tekosi paljasti ettei missään tapauksessa tule sinun mennä moiseen (vaikka varmasti houkuttelevaan) sinua pelkästään syyllistävään loukkoon vailla kykyä keskustella tekojen syistä ja ratkaisuista.
Älä jatka tämän miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla todellista. Mä tapailin joskus miestä, joka oli mennyt tosi nuorena naimisiin ja jo muutaman avioliittovuoden jälkeen vaimo menehtyi ja mies oli siis parikymppinen leski. En missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että heidän hääkuvansa yms oli miehen kodissa näkyvillä, puhuttiin myös paljon edesmenneestä vaimostaan ja heidän avioliitostaan. Eipä tullut mieleenkään olla mustasukkainen.
Muisteleminen on ookoo. Mutta kyllä mä ymmärrän tuota aapeetä että liika on liikaa. Aika mennä kohti yhteistä tulevaisuutta sen menneen (vaikkakin rakkaan, mutta menneen) sijasta.
Jotkut ei kykene siihen vaikka muuta esittävätkin kun eivät halua elää yksin. Kauhea siinä sitten uuden siipan kärvistellä ettei vain loukkaa kuolleen muistoa tai vaikuta mustasukkaiselta pöpiltä.
No mun mielestä mikään ap:n kertomassa ei viitannut siihen, että menisi jotenkin "överiksi" se edesmemneen muistelu. Tosin uskon aloituksen olevan provo.
T. Se jota lainasit
Toisen tavaroita ei viedä roskiin, eikä mihinkään muuallekaan. Ap sai mitä ansaitsi.