Mies heitti ulos ja lopetti suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin tehnyt ihan samoin, jos joku heittäisi minun tavaroita roskiin. Kyllä se teidän suhde oli siinä.

No jos minä olen muuttamassa sinne jossain vaiheessa ja seurustelen miehen kanssa, en halua että siellä on jostain eks vaimosta muistuttavia asioita. Mies sanoi, että on päässyt eksästä yli, mutta haluaa lähinnä lasten takia kunnioittaa eksän muistoa. Joo, olisihan mun varmaan pitänyt sanoa asiasta, mutta ajattelin helpottaa miehen tuskaa, jos hän joutuu ne heittämään roskiin. Ja olen erittäin surulline  jos tämä suhde oli tässä, koska mies on erittäin komea ja hurmaava. AP

Jos asia sinua häiritsi, niin olisit sanonut etukäteen tai vaikka jättänyt muuttamatta yhteen. Ei sinulla ole yhteen muuton jälkeenkään oikeutta heittää toisen tietämättä hänen tavaroitaan roskiin! Vai olisiko sulle ihan ok, että miesystävä nakkelisi sinun tavaroita roskiin ihan oman maun mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimovainaja ei ole eksä. Olisi todella outoa, jos lasten äitivainajan kuvat ei saisi olla esillä.

Leski ei ole eronnut. Leski olisi vaimonsa kanssa edelleen, ellei tämä olisi kuollut. Joten tottakai vaimovainajan tekemiä esineitä vaalitaan suurin piirtein pyhäinjäännöksinä.

On aivan eri asia tapailla leskeä kuin eronnutta. Se parisuhde on päättynyt traagisesti, vaikkei kumpikaan osapuoli ole halunnut sitä. Toipuminen on paljon hitaampaa kuin erossa eikä rakkaus vainajaan häviä ehkä koskaan.

Ymmärrän että vaimon menetys oli suuri tradegia ja että olisivat varmaan vielä yhdessä jos onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Ja en minä tarkoituksella leskeä alkanut tapailla, tapasimme sattumalta samoissa illaistujaisissa ja meillä synkkasi heti ja hyviä keskusteluja ja molemmille alkoi tulemaan tunteita. Olihan se minullekkin pieni shokki saada tietää, että hän oli jäänyt leskeksi. Ja ymmärrän, että vaimon tavarat ovat tärkeitä, mutta jos puhutaan yhteenmuutosta uuden kumppanin kanssa, pitäisi minun mielestäni jo luopua vaimon tavaroista. En halua elää talossa, missä se vaimo on läsnä. Ja edelleenkin ymmärrän, jos lapsilla on valokuvia huoneessaan äitistään ja he haluavat puhua äitistään isänsä kanssa, mutta tarviiko minun kuunnell sitä uutena kumppanina? Ei minun mielestäni, koska minä olen nyt ja vaimo oli ennen. AP

Sinä et koskaan tule olemaan hänen lastensa äiti etkä se vaimo, jonka hän traagisesti menetti. Olisit voinut olla hänen uusi vaimo, lasten äitipuoli tai jopa elämänsä rakkaus. Jos sinulla on noin vaikea hyväksyä toisen historiaa suosittelen, että etsit seuraa nuorista miehistä tai peräkammarin pojista.

Siis miehen komeus tulee sinulle ensimmäisenä mieleen, kun suret teidän suhteen loppumista?

Joo, karma teki oikein ja jatkatte eri teitä, reilua molemmille.

Käsittämätöntä......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin tehnyt ihan samoin, jos joku heittäisi minun tavaroita roskiin. Kyllä se teidän suhde oli siinä.

No jos minä olen muuttamassa sinne jossain vaiheessa ja seurustelen miehen kanssa, en halua että siellä on jostain eks vaimosta muistuttavia asioita. Mies sanoi, että on päässyt eksästä yli, mutta haluaa lähinnä lasten takia kunnioittaa eksän muistoa. Joo, olisihan mun varmaan pitänyt sanoa asiasta, mutta ajattelin helpottaa miehen tuskaa, jos hän joutuu ne heittämään roskiin. Ja olen erittäin surulline  jos tämä suhde oli tässä, koska mies on erittäin komea ja hurmaava. AP

Miksi ne piti heittää roskiin? Olisiko voinut vain laittaa jonnekin laatikkoon ja varaston kätköihin.

Niin jos on totta, niin vaimon tavarat pitää pakata vähintään lapsille ja kyllä jotain on mahdollista hyväksyäkin, normaalin ihmisen..

Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on rankka paikka.

Vaikuttaa ehkä kuitenkin siltä, ettei mies ole vielä valmis siirtymään eteenpäin elämässään. Tai jos on, niin ei uusi kumppani ole mikään psykologi, jolle purkaa ex-vaimoon kohdistuvaa ikävää. Tarkoitushan on rakentaa uusi parisuhde.

Ei ole varmaan kiva aloittaa suhdetta jos koti on ex-vaimolle pyhitettyä alttaria. Etenkin jos muutenkin kuulee henkilöstä paljon.

Mutta ymmärrettävästi mies loukkaantui kun heitit ne tavarat roskiin. Olisit vaan pakannut ja laittanut varastoon lapsia varten, jos sinä et niistä pitänyt. Teidän olisi hyvä jutella ja päättää juttu yhteisymmärryksessä. Sinulle löytyy mies jolla ei ole tuollaista taustaa, ja tämä mies siirtyy eteenpäin sitten kun on itse siihen valmis.

Minulle alttari tarkoittaisi sitä, että olisi koottu johonkin lipaston päälle valokuvia ja muistoesineitä. Sen sijaan se, että on edelleen käytössä peittoja ja reseptejä ja muita käyttötavaroita, ei todellakaan ole alttarilla pitämistä. Eikä toisen ihmisen tavaroita pakata edes varastoon ellei siitä ole yhdessä sovittu.

Miksei kuolleelle puolisolle voisi olla ihan alttariakin? Äidilläni on edesmenneille vanhemmilleen. Heidän kuolemastaan on 20 vuotta ja aina äiti syntymä- ja kuolinpäivinä syttyttää kynttilän.

Kuollut puoliso ei ole sama asia kuin sellainen josta on erottu. Ei siitä kuulukaan "päästä yli" ihan täysin. Ei minua haittaisi jos alkaisin leskeä tapailla, vaikka sillä olisikin LASTENSA ÄIDILLE  alttari. Minusta se olisi kaunis tapa.

Anders kirjoitti:

Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.

Sanotko lapsillekin noin? Ihan sama kuka nainen tässä leikkii nyt äitiänne, pääasia että iskä saa taas pi*peroa? Sellainen mies siellä.

Kuinka kauan mies ja edesmennyt vaimo olivat yhdessä? Ei sinulla ole oikeutta mennä koskemaan kenenkään tavaroihin ilman lupaa. Vaikutat hyvin empaattomalta ja kylmältä ihmiseltä. Onneksi mies jätti sinut.

Anders kirjoitti:

Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.

Et sitten ole koskaan todella rakastanut ketään. Tai menettänyt.

Anders kirjoitti:

Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.

= ap

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.

Sanotko lapsillekin noin? Ihan sama kuka nainen tässä leikkii nyt äitiänne, pääasia että iskä saa taas pi*peroa? Sellainen mies siellä.

Kun EI se vainaja palaa takaisin niin eikö olisi järkevintä ja kaikille parasta suunnata energia tulevaisuuteen eikä rämpiä vanhassa? Pi*pero on sinun ajatuksesi, ei minun. Tällainen mies täällä.

Se vanha on niiden lapsien lapsuus, ja lasten kanssa usein puhutaan siitä millaisia he olivat aiemmin ja millaisia nykyään.

Jos joku vanhempi siitä traagisesti poistuu, niin sitten sekin tulee mukaan näihin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis noin puolenvuoden ajan tapaillut ja alkanut seurustelemaan leskeksi jääneen miehen kanssa. Mies oli jäänyt leskeksi noin 5 vuotta sitten (vaimo oli menehtynyt onnettomuudessa) ja heillä on 11.v tyttö ja 17.v poika. Olin siis ensimmäinen nainen, jota mies oli alkanut tapailemaan kunnolla onnettomuuden jälkeen, vaimon menetys oli kuulemma helvet#n kova ja nyt vasta alkoi olemaan valmis kokeilemaan uutta suhdetta.

Jo alkuvaiheessa tapailua mua alko ärsyttämään kun kävin miehen luona ja siellä oli valokuvia ex vaimosta (lasten huoneessa ehkä ymmärrän, mutta vitriinissä oli pari valokuvaa lapsista ja ex vaimosta), exsän maalaama taulu, eksän tekemä tilkkutäkki.

Kaikki suju ihan hyvin, mies on kiltti, hauska, hyvä isä, fiksu ja erittäin komea. Meillä oli hyviä keskusteluja, hän oli erittäin hurmaava ja huomioon ottava. Mutta kokoajan tuntu että eksä on siellä jossain taustalla. Tottakai hän kertoi eksästään, mutta pyysin ettei hän puhuisi hänestä. Ymmärrän että vaimon menetys oli rankka, mutta siitä oli jo 5 vuotta. Oltiin puhuttu jopa yhteenmuutosta jossain vaiheessa, kuhan lapset tottuvat ajatukseen ja minuun, ei halunnut hätiköidä tai hämmentää lapsiaa. Minun mielestä kyllä lapsienkin pitäisi jo päästä asiasta pikkuhiljaa yli, vaikka ymmärrän että lapsille vanhemman menetys on rankka asia, mutta asiasta on jo sen 5 vuotta ja lapsetkin olivat sen verran pieniä.

Mutta tavattiin viime lauantaina ja tarkoitus oli olla yötä hänen luonaan. Mies alkoi tekemään ruokaa ja otti kaapistaan jonkun vanhan keittokirjan. Autoin häntä ruoan jälkeen siivoamaan keittiön ja huomasin, että keittokirja on eksän tekemä ja minulla keitti yli. Mies lähti hakemaan tytärtään kaveriltaan ja minä jäin hänen luokseen siksi aikaa. Päätin sitten heittää keittokirjan pois ja sen vanhan ruman tilkkutäkin, jos sinne aion kerran muuttaakkin. Vein eksän valokuvat lasten huoneeseen. En halua elää talossa, missä on kuollut eksvaimo läsnä. Mies tietenkin huomasi asian ja alkoi huutamaan minulle, että minulla ei ole oikeutta koskea hänen eksänsä tavaroihin ja paineli hakemaan kirjan ja täkin roskiksesta. Yritin selittää hänelle, että hänen on aika päästä yli eksästään, koska tämä on kuollut ja en aio asua talossa, missä on jonkun eks akan tavaroita. Mies heitti pyysi minua poistumaan ja sain illalla viestin, että tämä on tässä.

En tiedä mitä ajatella, miehen pitäisi päästä jo yli jos on minun kanssani. Yritin laittaa hänelle vielä viestiä ja soittaa, mutta hän ei vastaa. Mitä tehdä?

Minä ymmärrän Sinua.

Kamala asua "kodissa" missä exän haamu leijuu ikuisuuksiin suhteen ympärillä.

Tuttavani rakastui vilipttömästi leskimieheen. Kävi kuitenkin ilmi että suhteen kolmas osapuoli olisi jo vuosia aiemmin kuollut vaimo, jonka haudalla vierailtaisiin 3 kertaa viikossa muistelemassa. Tuttava oli niin rakastunut että kesti tuota järjestelyä 2 vuotta, kunnioittaen exän muistoa ja oli koskematta hänen tavaroihinsa ymv.  Kuitenkin hänen tajutessaan selkeästi että oli kumppanin asemesta joutunut terapeutiksi ja olkapääksi kenen kanssa muisteloidaan entista kuollutta vaimoa kaihoten, hän pakkasi tavaransa. Eikä kuulemma ole katunut. Miehellähän oli jo kumppani - se kuolleen vaimon haamu. Jonka kanssa on varmaan vaikea kilpailla. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on rankka paikka.

Vaikuttaa ehkä kuitenkin siltä, ettei mies ole vielä valmis siirtymään eteenpäin elämässään. Tai jos on, niin ei uusi kumppani ole mikään psykologi, jolle purkaa ex-vaimoon kohdistuvaa ikävää. Tarkoitushan on rakentaa uusi parisuhde.

Ei ole varmaan kiva aloittaa suhdetta jos koti on ex-vaimolle pyhitettyä alttaria. Etenkin jos muutenkin kuulee henkilöstä paljon.

Mutta ymmärrettävästi mies loukkaantui kun heitit ne tavarat roskiin. Olisit vaan pakannut ja laittanut varastoon lapsia varten, jos sinä et niistä pitänyt. Teidän olisi hyvä jutella ja päättää juttu yhteisymmärryksessä. Sinulle löytyy mies jolla ei ole tuollaista taustaa, ja tämä mies siirtyy eteenpäin sitten kun on itse siihen valmis.

Minäkin ymmärtäisin aloittajan tuntemuksia siinä tapauksessa, jos miehen koti tosiaan olisi kuolleelle vaimolle pystytetty alttari. Mutta siis reseptikirja keittiön kaapissa, tilkkutäkki sohvan käsinojalla ja taulu seinällä. Kaksi ensimmäistä on käyttöesineitä ja jälkimmäinen on koriste, jolla toki lienee mitä tahansa tauluja suurempi tunnearvo. Ei tuo minusta miltään alttarilta kuulosta, vaan melko tavanomaiselta. Meillä on terassilla mieheni exän vanha iso kukkaruukku, johon mieheni kylvää chiliä joka kevät. Tämä exä on elossa edelleen, mutta ei kuulemma kaipaa ruukkuaan takaisin. Pitäisikö mun vetää kilarit siitä kukkaruukusta ja vaatia sen hävittämistä vain siksi, että sen 25 vuotta sitten omisti ihminen, jota mieheni silloin rakasti? Meillä on myös minun yhdessä oman exäni kanssa ostamia astioita ja molemmilla vanhoja valokuva-albumeita, joissa on myös sellaisia kuvia joissa myös exiä esiintyy.

Nuo tavarat mitä ap:n miehellä (tai siis nyt exällä) on kotonaan, ovat minusta varsin pientä, semminkin kun kyseessä on miehen lasten äiti, josta varmaan lapset saattavat kotoa muuttaessaan haluta jotain muistoksi mukaansa. Torkkupeitto, taulu, reseptivihko ja valokuvat ovat sellaisia esineitä, jotka voi ottaa mukaan opiskelijaboksiinkin, pitää mukana muutosta toiseen. Toisaalta niille on käyttöä nytkin ihan arkielämässä. Ei tuollaiset pikkujutut kodista kuolleen vaimon muistoksi pykättyä alttaria tee. Minusta on käsittämätöntä olla mustasukkainen noin vähäisestä määrästä muistoja ja niiden roskiin heittäminen ilman lupaa menee jo todella absurdiksi. Hyvänen aika sentään. Se nainen on kuollut. Hän oli miehen lasten äiti. Ei hän ole aloittajalle minkäänlainen uhka haudan takaa.

Anders kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.

Sanotko lapsillekin noin? Ihan sama kuka nainen tässä leikkii nyt äitiänne, pääasia että iskä saa taas pi*peroa? Sellainen mies siellä.

Kun EI se vainaja palaa takaisin niin eikö olisi järkevintä ja kaikille parasta suunnata energia tulevaisuuteen eikä rämpiä vanhassa? Pi*pero on sinun ajatuksesi, ei minun. Tällainen mies täällä.

Jep, eteenpäin mennään. Mutta jokaisen elämässä on myös historia joka ei tarvitse unohtaa. Omat sukujuurensa suurin osa haluaa tietää. Siksi ihmiset etsivät biloogisia vanhempia jne. Kyllä vainajasta pitää puhua, kertoa, pitää muistuttaa hyvistä asioista. Ei se tarkoita, että elää menneisyydessä vaan sen, että ihminen joka on tärkeä elää muistossa. 

Anders kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Miehenä en kyllä ymmärrä tuota äijää lainkaan. Toki edesmennyttä pitää kunnioittaa, mutta ei se exä sieltä takaisin palaa vaikka sitä vuosikaudet muistelisi ja kuvia toljottaisi. Kyllä oikeasti olisi aika siirtyä eteenpäin elämässä eikä jäädä muistojen vankilaan, olkoon se kuinka ihana paikka tahansa.

Sanotko lapsillekin noin? Ihan sama kuka nainen tässä leikkii nyt äitiänne, pääasia että iskä saa taas pi*peroa? Sellainen mies siellä.

Kun EI se vainaja palaa takaisin niin eikö olisi järkevintä ja kaikille parasta suunnata energia tulevaisuuteen eikä rämpiä vanhassa? Pi*pero on sinun ajatuksesi, ei minun. Tällainen mies täällä.

Sulle se on ollut vaimo, ei mitään sukua. Lapsille ainoa äiti, samaa verta ja lihaa. Uskon että miehet mielellään jatkavat parissa kuukaudessa eteenpäin, mutta lapsilta et voi vaatia samaa, koska olette täysin eri asemassa vainajaan nähden. Älä tyrkytä huonoja neuvojasi muille, elä kuin sika pellossa mutta älä odota että muut toimivat niin.

Vierailija kirjoitti:

Takaisin et tuota miestä saa, valitettavasti, joten nyt katse eteenpäin.

Onneksi et saa. Mieshän ei ole päässyt yli tragediasta. Karse tuollaisen kanssa on elää.

Vierailija kirjoitti:

Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)

No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa. 

Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan mies ja edesmennyt vaimo olivat yhdessä? Ei sinulla ole oikeutta mennä koskemaan kenenkään tavaroihin ilman lupaa. Vaikutat hyvin empaattomalta ja kylmältä ihmiseltä. Onneksi mies jätti sinut.

Olivat olleet siitä asti kun mies oli 19 ja vaimo 16. Ja ei olekkaan, ymmärrän sen nyt. Olen pyytänyt anteeksi, jota olen hokenut täällä kokoajan. Ja kyllä minulla on empatiakyky, usko pois. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ja mies ovat tavanneet noin puoli vuotta sitten ja puhuneet yhteen muutosta, kunhan lapset tottuvat ajatukseen. Suhde on siis todella alkuvaiheessa, eikä ap ole vielä muuttamassa, siihenhän voisi mennä vuosia. Kamalan määräilevän asenteen ap on silti suhteessa ja toisen kodissa ottanut. Ei kyllä pääsisi jatkoon minunkaan suhteeni. En ylipäätäänkään hyväksy määräilyjä ja toisen muuttamistavoitteita. Ap taitaa olla todella omistushaluinen ja itsestään epävarma ihminen (jos ei ole provo)

No minä kyllä sain käsityksen, että muuttaisimme tämän vuoden puolella vielä. Ja kuten olen täällä jo monesti sanonut, että olen ymmärrän kyllä käyttäytyneeni väärin ja pyytänyt asiaa anteeksi. Ja minä en ole määräilevä tai empatiokyvytön. Ja ymmärrän kyllä senkin, että mies välittää edesmenneestä vaimostaan, mutta jos olen suhteessa ihmisen kanssa, minä haluan olla se ainut nainen. Mutta en ole syrjäyttämässä edemennyttä vaimoa tai vähättelemässä hänen merkitystä miehen ja lasten elämässä. JA en ole muuttamassa miestä millään tavalla. Haluan että hän olisi onnellinen nyt minun kanssani, kuin oli aikoinaan edesmenneen vaimonsa kanssa. 

Mutta tarkoitukseni ei ollut tahallaan ketään loukata vaikka käyttäydyinkin tyhmästi.

Omituisen ehdottomasti ja joustamattomasti käyttäytyi ko mies.  Ei mitään kykyä ymmärtää ja keskustella, ei rakasta aidosti sinua eikä ole valmis kokonaisvaltaiseen parisuhteeseen. Anna äijän olla omassa rauhassa fiilistellen mennyttä ja muistoissaan eläen.  Kyllä multa ainakin menisi fiilikset ja tulisi paha mieli jatkuvasti törmätä exän olemassaoloon - oli exä sitten kuollut tai hengissä.  Mitä jos itse olisit ripotellut exäsi ja lapsesi isän tavaroita yhteiseen asuntoon muistuttamassa menneestä rakkaudesta. Ei kuolema mitään glorifoi jos on aidosti valmis uuteen parisuhteeseen panostamaan, eikä vain tarvitse itsekkäästi henkistä kukkakeppiä.

Kuolleen exän  vihkikuva yöpöydällä tuijottamassa makkarissa veisi halut asap.