Rikastuneet kaverit ja kaveruuden loppu

Sinulla ei ole varaa mennä pelaamaan biljardia tai sulkista?

Tiedän tunteen ap. 

Riippuu yksilöistä, mutta tunnistan. Osa vaurastuneista yrittää häivyttää asiaa olettamalla kohteliaasti, että muilla on varaa samaan kuin hänellä.

Ne piirtää kenellä on liitua, loput ulisee. 

Minulla on ollut yläasteelta lähtien tiivis ystäväporukka. Nyt ollaan jo yli viisikymppisiä, joten elämäntilanteet ovat kulkeneet eri suuntiin. Yksi kaverimme joutui jo nuorena sairaseläkkeelle. Olemme halunneet pitää hänet porukassa mukana, joten tarjoamme aina hänelle ruuat ja juomat illanistujaisissamme. 

Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.

varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.

Enemmän haittaa köyhän jatkuva vasemmistolainen ulina. 

No me olemme vaurastuneet melkoisestikin. Mutta kaverit ovat pysyneet samoina. Samoin harrastukset. 

Ihan samalla tavalla grillaillaan kaveriporukalla kuin ennenkin  ja pelaillaan golfia tai lasketellaan.

Ehkä tarjotaan kavereille joku päivällinen vuodessa enemmän kuin ennen, mutta mitään mainittavaa eroa ei ole missään. 

Oikeastaan vanhojen kavereiden merkitys on vaan korostunut. Kun ihmisen on tuntenut vuosikymmeniä, niin matkan varrelle on sattunut niin monta kriisiä puolin ja toisin ettei sitä yksi vaurastuminen mihinkään heilauta. 

Välillä rahaa tulee ja välillä sitä yllättäen työttömyyksien, sairauksien ja erojen vuoksi myös menee. Ei mikään ole maan päällä varmaa.

Jos joku kaveri pysyy hyvänä kaverina hän on silloin hyvä kaveri. Jos muutos on selkeää, välit muuttuvat, en tiedä onko kaveruus ollut alkujaankaan aitoa. Ehkä kannattaa kuunnella itseään ja valita seuransa tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.

Ilmaiset jutut voivat olla niitä parhaita. 

Mikä on rentouttavampaa ja ihanampaa yhdessäoloa kuin pitkä kävelylenkki kaverin kanssa vaikka meren tai järven rannalla niin että on eväät ja retkituolit mukana. Saa valita parhaat maisemapaikat ruokailuun ja keskustelurauha on taattu.

Tai pojilla. joku pilkkiretki kaverin mökille, missä laitetaan itse ongittua kalaa ?

Vierailija kirjoitti:

varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.

Omasta mielestäni vaurastuminen ei ole vaikuttanut omaan käytökseemme, mutta sen sijaan sukulaisilta on tullut yllättäviä reaktioita. 

Esim. sukulainen on vaatinut yhtäkkiä meiltä kymppintonnien tukea omiin harrastuksiin tai loma-asuntoamme omaan käyttöönsä keskellä kesää, korvauksetta tietenkin.

Näille ihmisille ei tule mieleen että vaurastuminen on vaatinut meiltä suurta työpanosta ja haluamme tietysti itse nauttia työmme hedelmistä. 

Emme ole itsekään koskaaan saaneet ilmaiseksi mitään.

Ja jonkun loma-asunnon ylläpito vaatii myös paljon työtä että todellakin haluamme siitä itse nauttia kesällä emmekä noin vaan luovuttaa sitä jonkun muun sotkettavaksi ja rikottavaksi vaikka emme ihan joka päivä siinä itse olisikaan.

Kyllä siihen herkästi säröä tulee. Itsellä varallisuuden karttuessa joidenkin kavereiden kanssa hieman tuli ongelmia. Syystä tai toisesta osalle on vaikea hyväksyä sitä, että minulla on enemmän rahaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita enemmän. Yksi sanoi reilusti, että yrityksistä huolimatta kateutta on vaikea hallita ja se riepoo itseänsä myös. Osa kavereista taas ei ole piitannut lainkaan. Omalta osalta olen muuttunut varovaiseksi ja sekin luo hieman juopaa, kun en enää samalla tavalla kerro elämästäni ja asioistani eli etäännytään. Sääli, mutta tähän kai ei oikein voi vaikuttaa paljoakaan, joten näillä mennään. 

Helpompi olla sellaisten kanssa, joilla itselläänkin on rahaa sen verran, ettei sillä ole enää juurikaan väliä ja siitä ei tarvitse puhua, mutta toisaalta ei tarvitse myöskään piilotella.

Vierailija kirjoitti:

varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.

Kyllä se on se kateus mikä ihmisten päähän nousee, jos joku vaurastuu. 

Vaurastumisen myötä olen tullut tietoisemmaksi siitä miten säästöjä pitäisi hoitaa. Olen sijoittanut rahastoihin ja osakkeisiin, vähän asuntoihinkin.

Tuskastuttaa joiden kavereiden passiivisuus ja osaamattomuus omien vähäisten rahojen  suhteen. Surullista että mitä köyhempi kaveri, sitä varmemmin hän antaa perintörahojen ja säästöjen lojua vuodesta toiseen korottomalla tilillä inflaation syötävänä. Eräskin jatkuvaa rahapulaa valittanut kaveri olisi 20 000-30 000e vauraampi jos olisi tajunnut pitää viimeisen 10 vuotta säästöjään rahastoissa tai osakkeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.

Omasta mielestäni vaurastuminen ei ole vaikuttanut omaan käytökseemme, mutta sen sijaan sukulaisilta on tullut yllättäviä reaktioita. 

Esim. sukulainen on vaatinut yhtäkkiä meiltä kymppintonnien tukea omiin harrastuksiin tai loma-asuntoamme omaan käyttöönsä keskellä kesää, korvauksetta tietenkin.

Näille ihmisille ei tule mieleen että vaurastuminen on vaatinut meiltä suurta työpanosta ja haluamme tietysti itse nauttia työmme hedelmistä. 

Emme ole itsekään koskaaan saaneet ilmaiseksi mitään.

Ja jonkun loma-asunnon ylläpito vaatii myös paljon työtä että todellakin haluamme siitä itse nauttia kesällä emmekä noin vaan luovuttaa sitä jonkun muun sotkettavaksi ja rikottavaksi vaikka emme ihan joka päivä siinä itse olisikaan.

ettekö ole saaneet ilmaiseksi mitään... paitsi osakeosinkoja, alempia veroja, ym. rikkaiden etuja joita köyhemmillä ei ole...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen herkästi säröä tulee. Itsellä varallisuuden karttuessa joidenkin kavereiden kanssa hieman tuli ongelmia. Syystä tai toisesta osalle on vaikea hyväksyä sitä, että minulla on enemmän rahaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita enemmän. Yksi sanoi reilusti, että yrityksistä huolimatta kateutta on vaikea hallita ja se riepoo itseänsä myös. Osa kavereista taas ei ole piitannut lainkaan. Omalta osalta olen muuttunut varovaiseksi ja sekin luo hieman juopaa, kun en enää samalla tavalla kerro elämästäni ja asioistani eli etäännytään. Sääli, mutta tähän kai ei oikein voi vaikuttaa paljoakaan, joten näillä mennään. 

Helpompi olla sellaisten kanssa, joilla itselläänkin on rahaa sen verran, ettei sillä ole enää juurikaan väliä ja siitä ei tarvitse puhua, mutta toisaalta ei tarvitse myöskään piilotella.

Siitä se alkaa se irtoaminen normaalien ihmisten arkitodellisuudesta oman pehmustetun ja vääristyneen kuplanne sisälle...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen herkästi säröä tulee. Itsellä varallisuuden karttuessa joidenkin kavereiden kanssa hieman tuli ongelmia. Syystä tai toisesta osalle on vaikea hyväksyä sitä, että minulla on enemmän rahaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita enemmän. Yksi sanoi reilusti, että yrityksistä huolimatta kateutta on vaikea hallita ja se riepoo itseänsä myös. Osa kavereista taas ei ole piitannut lainkaan. Omalta osalta olen muuttunut varovaiseksi ja sekin luo hieman juopaa, kun en enää samalla tavalla kerro elämästäni ja asioistani eli etäännytään. Sääli, mutta tähän kai ei oikein voi vaikuttaa paljoakaan, joten näillä mennään. 

Helpompi olla sellaisten kanssa, joilla itselläänkin on rahaa sen verran, ettei sillä ole enää juurikaan väliä ja siitä ei tarvitse puhua, mutta toisaalta ei tarvitse myöskään piilotella.

Ihan mielenkiinnosta, mikä on sellaista tekemistä mikä kavereita riipii ? 

Oma kaveriporukkani on aina käyttänyt rahaa kuka mitenkin. Joku on laittanut kaikki rahansa harrastuksiin, toinen matkusteluun. Kolmas taiteeseen ja designiin. 

Itse elän aika samalla tavalla kuin ennen vaurastumistakin. Asunnon vaihdoimme, mutta muuten elämä on samanlaista kuin aiemmin. Olen säästäväinen, harkitsen tarkkaan mihin rahani laitan. 

Voi olla että teemme 1-2 ulkomaanmatkaa vuodessa enemmän, mutta ei minulla ole ollut mitään tarvetta dokumentoida jonnekin instaan tai  facebookkiin yksityiskohtaisesti 5 tähden hotelleja joissa yövymme tms. Eikä kukaan ystävistäni tiedä osakesijoitusteni tms määrää. En anna rahan näkyä julkisesti erityisemmin.

Ja näin on hyvä.

ok

Köyhää kaveria harmittaa kun ei voikaan pyyhkiä persettään tonnin seteleillä kuten me rikkaat.