Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

Tämä tarjottavien paloittelu on muuten niin ärsyttävä tapa! On todistettu niin kotioloissa kuin työpaikoillakin. Kerrankin työpaikan kahvipöydässä todistin tilannetta, jossa kollega paloitteli tarjoilulautasella olevasta (ei edes viimeisestä) muffinista itselleen puolet. Ilmeisesti puolikas muffini ei kuitenkaan kahvin painikkeeksi riittänyt, koska hän leikkeli vielä siitä puolikkaastakin puolet pienempinä osina. Tarjolle jäi siis kyseisestä muffinista vielä neljäsosa. Ehkä hän ei halunnut turhaan ottaa kokonaista, jos se ei olisi sitten maistunutkaan, mutta minun silmääni tällainen tyyli näyttää kummalliselta ja rumatapaiselta närppimiseltä. Jos aikuinen ihminen haluaa syödä jotakin pöydässä tarjolla olevaa, niin ottakoon sitten ihan asiallisesti kokonaisen tarjottavan! Jotenkin inhottavaa käpälöidä tarjoomuksia ja jättää toisten vaivoiksi epämääräisiä muruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit

Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä

Kerrohan et miten 5-vuotias lapsi voisi tietää tämmöisestä kirjoittamattomasta säännöstä, jos kukaan ei ole kertonut siitä? :D

No siinähän sun äiti siitä kerto kun sanoi että ei saa mennä ekana ahnehtimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse totean kun kutsun pöytään vaikka "noniin pöytä katettu tulkaahan vaikka te rouva x ja herra y siitä ensimmäisenä ottamaan." Jos alkaa jäkittää että enhän nyt minä... niin sanon vaan okei no tulkaapa te siitä sitten rouva a ja rouva b" alkaa yleensä siinä vaiheessa niille porukan kahdelle iäkkäämmäälle ja ensin tarjotulle tulla vipinää kinttuun kun luulevat että jäävät ilman kahvia ja paakkelssia.

Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.

Kyseessä äitini ja hänen ystävättärensä.

Ihan sama, kun se tuputtajatäti käy siskonsa luona kylässä, niin lähtiessään haluaa antaa rahaa kaikesta tarjoilusta ja vaivannäöstä, ja sitten sitä seteliä työnnetään kädestä toiseen ja piilotellaan "salaa" toisen käsilaukkuun tai kukkaruukun alle. Ihan ihme peliä. Pahinta on, kun keksitään vetää mukaan "riitaan" sivullinen lapsi, että ota sinä sitten tämä raha... Sama peli sitten, kun se sisko on tuputtajatädillä kylässä. Vuoroin kuitenkin vierailevat eli kustannukset menevät tasan, eikä kumpikaan ihan niin köyhä ole, mutta kun ei saa vaivaksi olla.

Mä lopetin yhden sukulaisen kanssa kaikki syntymäpäivälahjat jne. tällaisen vuoksi. Hän osti minulle omana syntymäpäivänään kalliimman lahjan kun olin ostanut hänelle. Tuli tosi mitätöity ja tyhmä olo.

Pari kertaa tein sitten niin, että annoin ulkona syödessä hänen maksaa, kun kerran asiasta jankkasi. 

Enää emme käy ulkona syömässä tai tosiaan ostele toisillemme lahjoja. Ah mikä kepeys, aivan yhdentekevää millainen hirviö minusta on maalattu kyseisessä sukuhaarassa. :D

Vierailija kirjoitti:

Äitini taas ei raaski ottaa erillistä vesilasia, vaan sen sijaan juo vettä kahvikupista, siis sen jälkeen, kun on ensin juonut siitä kupista kahvia. Nami nami...

En ole ennen kuullut että tuo olisi outoa, teen noin aina jos kahvikuppi sattuu olemaan käsillä. Huuhtaisee ensin kerran niin ei se kahvi siellä enää maistu. Turha sitä nyt on kahta eri juoma-astiaa pyöritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini taas ei raaski ottaa erillistä vesilasia, vaan sen sijaan juo vettä kahvikupista, siis sen jälkeen, kun on ensin juonut siitä kupista kahvia. Nami nami...

En ole ennen kuullut että tuo olisi outoa, teen noin aina jos kahvikuppi sattuu olemaan käsillä. Huuhtaisee ensin kerran niin ei se kahvi siellä enää maistu. Turha sitä nyt on kahta eri juoma-astiaa pyöritellä.

Minäkin teen noin Kotioloissa ja kylässäkin joskus. Mun mielestä on turhaa tehdä lisää tiskiä, kun voin ihan hyvin juoda siitä samasta kupista. En ajatellut sen olevan erityisen epäkohteliasta.

Muistan ekan avomieheni tädin käytöksen. Ilmeisesti oli pienipalkkainen asuntosäästäjä aikoinaan 80-luvulla, vanhapiikatäti kuitenkin. Tottunut vähään. Oli joku Pääsiäinen tms ja hänetkin oli kutsuttu aterialle, aikaa avomiehen vanhemmille. Pöytä notkui. Hänelle tuputettiin ruokaa, koska oli laiha luikku ja otti lautaselleen hyvin vähän. Ruoka juomana oli punaista maitoa. Hän kaatoi lasin vain puolilleen ja lisäsi siihen vettä loput, koska ei häneen kuulemma tarvitse tuhlata.

Kova taistelu siitä, että aviomies sai viedä tätinsä Espoosta autollaan tädin kotiin Itä-Helsinkiin, kun ei hänen takiaan tarvitse ja hän pääsee bussillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Anoppi sanoi, ettei häntä varten tarvitse näin hienoja servettejä laittaa ja oli hakenut vessasta kahvipöytään vessapaperirullan.

On muuuten toisaalta tosi itsekeskeistä olla tuollainen kursailija. Anoppihan on vain yksi osallistuja vierasjoukosta, ei juhlia häntä varten ole järjestetty. Epäkohteliasta tehdä itsestään tuolla lailla numeroa.

Seuraavalla kerralla sit se rulla jo valmiiksi pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit

Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä

Sano lapsille sitten kaikkien kuullen, että päivänsankari ottaa ensin. Ehkä juhlakalu ymmärtää vihjeen ja kaikki pääsevät pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Puolison mummo on aivan kamala tuputtaja! Lisäksi laittaa esille aivan järkyttäviä määriä tarjottavia. Viimeksi söimme klo 12 valtavat lautaselliset riisipuuroa kiisselillä, tarjolla myös itsetehtyä leipää, mitä oli pakko maistaa. 15 aikaan tarjolla oli makaronilaatikkoa, mureketta, perunoita, pinaattilettuja, salaattia, leipiä, vihanneksia... Koko ajan tarjosi jotain lisää ja laittoi väkisin lautasille jotain minitomaatteja ja lettuja lisää! Melko pian ruoan jälkeen kävi kutsu kahvipöytään, jossa oli munkkeja, piirakkaa, kääretorttua ja kaikkea ylimakeaa. Vielä lähtiessämme toi jokaiselle oman jäätelön suoraan käteen...

Tuo mummo muistaa vielä aina kertoa, miten ei meinannut jaksaa leipoa, mutta leipoi silti. Ja että ruokaa pitää syödä, koska muuten menee roskiin, kun hänelle ei maistu. Kieltäytymiset taitaa ottaa kursailuna, vaikka kuinka olemme yrittäneet selittää, ettemme syö kotonakaan niin paljon.

Olemme lopulta pyytäneet evästä kotimatkalle, niin ei jää mummolle ainakaan paha mieli, ettei vartavasten leivottu pulla kelvannutkaan tarpeeksi.

Voi apua, oma rakas anoppivainaa tuli tuosta mieleen.

Tuputus paheni dementian mukana niin, ettei mistään muusta voinut puhua, kuin no ota ota tuota ja tuota ottakaa nyt.

Suorastaan aggressiivisesti.

Puhelimella sai sitten ne asiat hänen kanssaan hoidettua.

Kursailun mestari myös sitten itse, nämä aiemmin toisten kertomat jutut niin tuttuja.

Kerrankin oli lähtenyt meille rollaattoreineen kylään muutaman kilometrin päästä kotoaan ja palannutkin kertomansa mukaan portilta takaisin, ettei sittenkään olisi ollut meille vaivoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa kursailua, vaan nykyään itsekin haen nisuni alta pois, sillä aikaa kun muut vielä jahkailee.

Kerron ensimmäisen muistoni kursailusta; olin ehkä 4-5-vuotias ja kylässä äitini kanssa hänen ystävällään. Emäntä oli kova leipuri ja pöydällä oli kymmenkunta pullaa korissa meille kolmelle. Muistan syöneeni yhden ja emäntä tarjosi toista.. Kurotuin ottamaan, jolloin äitini karjaisi vahvasti häveten ja kieltäen; "Anna!!" Ja hyvä ettei läppäisyt käsille. Ei saanut ottaa. Valitettavan monta vuotta menin siinä uskossa että oikeasti ei saa syödä vaikka tarjottavaa on vielä paljon jäljellä ja vaikka pyydetään ottamaan. Näin varmaan monella asia on selkärangassa.

Tuttua! Lapsena olin kahvilla(tai no mehulla) äitini kaverin luona. Kaveri oli kattanut aimo kasan pikkuleipiä pöydälle ja toki kaikkea muutakin. Otin palan pullaa ja kolme pientä keksiä. Kotona äiti läksytti, että kyllä taas sai hävetä, tarjottavia ei saa rohmuta vaan yhden kutakin lajia täytyy riittää. Oli pitkään tosi paha mieli asiasta. :(

Naapurissa kasvatettiin tuolla tavalla ja kyllä siitä oli riesaa, kun siinä ruuhkavuosien tiimellyksessä olisi pitänyt heille loihtia useampaa sorttia kahvipöytään. Vaikka olisi ollut pellillinen piirakkaa, niin yksi pala vain otettiin, kotona oli opetettu, että yksi kappale kaikkia sortteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit

Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä

Niin häpeäisin minäkin, mutta lähinnä omasta puolestani, kun en ole opettanut lapselleni tuota etikettiä ja toinen menee itsensä nolaamaan.

Kursailu on kyllä hieno länsisuomalainen tapa ja toivottavasti pysyy voimissaan vielä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit

Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä

Niin häpeäisin minäkin, mutta lähinnä omasta puolestani, kun en ole opettanut lapselleni tuota etikettiä ja toinen menee itsensä nolaamaan.

Kyllä olen lapseni opettanut jo pienenä tuon järjestyksen ja osaavat käyttäytyä sen mukaan mutta jos unohtaisivat opetuksen niin häpeäisin ja kyllä tulisi painokkaasti toistettua miten käyttäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit

Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä

Sano lapsille sitten kaikkien kuullen, että päivänsankari ottaa ensin. Ehkä juhlakalu ymmärtää vihjeen ja kaikki pääsevät pöytään.

Ei onneksi tarvitse kun kaikki tietää järjestyksen ilmankin niin ei tule kursailua siitä kuka menee ensin. Joskus kyllä sitten kursaillaan siitä että kehtaako ottaa lisää vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli meillä kerran kolem yörä eikä suostunut käymään suihkussa koko aikana, koska ei halunnut liata pyyhettä turhaan. Omaakaan ei kyllä sitten ollut ottanut mukaansa.

Tää on niin totta! Itsellä oli jokin aika sitten sama tyyppinen tilanne päällä. Anoppi oli kylässä kaksi viikkoa eikä käyttänyt vessapaperia koko aikana. Ei halunnut tuhlata vessapaperia. Ihmeteltiin oikein porukalla outoa hajua sohvassa ja muutenkin asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, näin ei-länsisuomalaisena ja suora-aivoisena/sanaisena...just sattui että tuttu joka osti mulle jalan murruttua ruokaa, maksoin hälle sitten kuittien mukaan. Yhtenä päivänä löysin vielä yhden kauppakuitin ja soitin hänelle. Kysyin "onko tämä maksamatta", mihin hän heti alkoi että pidä sinä vaan se. Ettei hän osaa sanoa. Kysyin että ihan tottako. Sanoin 2-3 kertaa että kyllä voin maksaa. Viimein sanoin: no kiitos.

Tästä jäi olo että jokin meni väärin.

Taidan olla eri kulttuurikoodin alueella. Mutta suomea puhuttiin ja monta kertaa koetin maksaa vaikka asia oli epäselvä. Liekö samaa?

Meillä päin ei on ei ja kyllä on kyllä....Huoks.

Mun mielestä tässä kohtaa olisi pitänyt vain suoraan maksaa sen kuitin mukainen summa auttajan tilille, jos sulla oli jo se tilinumero olemassa ja olit maksanut muutkin menot sovitusti. Kun kysyit, että löysit kuitin ja että maksanko tämänkin, niin oikeastaan laitoit hänet hankalaan tilanteeseen. Nyt hänen oli osoitettava, ettei muutamilla euroilla ole hänelle merkitystä ja hän joutui sanomaan, että ei tarvitse maksaa. Tämä on mielestäni vähän eri asia kuin kahvipöytäkursailu. Itse olisin maksanut ja ilmoittanut vain, että löysin vielä yhden kuitin ja pistin rahan siirtymään.

Mietin samaa kuin ylläoleva. Olen itse juuri tällainen raha-asioista vaivaantuja. Ymmärrän kyllä tätä kuitinlöytäjääkin, jos on tottunut erilaiseen kulttuuriin. Jos joku soittaisi minulle ja kysyisi, että haluatko rahat takaisin tällaisesta kuitista, en kehtaisi suin surminkaan sanoa, että kyllä haluan. Eihän siinä tietenkään järjellä ajateltuna ole mitään väärää, mutta jotenkin se vain tuntuisi siltä, että annan itsestäni pihin ja tiukkapipoisen vaikutelman. 

Tällaisissa tilanteissa odotan yleensä velallisen hoksaavan oma-aloitteisesti sen verran, että maksaa velkansa enempiä kyselemättä. Kuten edellinen kommentoija sanoi,  tuollainen "pitääkö tämä maksaa" -kysymys asettaisi minut hankalaan tilanteeseen, koska rehellinen vastaus olisi että totta kai pitää, mutta tämän asian kyseenalaistamalla velallinen pistäisi minut vaatimaan summaa takaisin, ja sitä ei kursaileva sieluni siedä. 

Kyllähän tämä "ei se oo niin muutaman euron päälle" -kursailu on tullut sitten maksamaankin, kun minulla ei yksinkertaisesti ole pokkaa alkaa kyselemään esim. porukkalahjoista sentintarkkoja rahasummia takaisin. Ajattelen jotenkin niin, että se on ihmisen oma häpeä, jos ei ymmärrä osuuttaan maksaa. Itse siitä kuitenkin sitten kärsin. :D Tämän kursailutavan takia tyrkytän aina aktiivisesti rahaa erilaisiin yhteishankintoihin ja muihin, etten vain olisi se törppö, jolta joku joutuu omiaan kyselemään.

Vierailija kirjoitti:

. Anoppi sanoi, ettei häntä varten tarvitse näin hienoja servettejä laittaa ja oli hakenut vessasta kahvipöytään vessapaperirullan.

Ajatus siitä, että kahvipöydässä on vessapaperirulla, jota ihmiset on käpälöineet vessareissuillaan (ei kukaan pese käsiä välissä jos ottaa lisää paperia pyyhkimiseen), ja johon on voinut pyttyä vetäessä roiskua ikävänlaisia pisaroita.............. D:

Olisin vienyt rullan pois saman tien. En käsitä, että joku muukin sitä paperia huoli suunsa pyyhkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit

Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä

Sano lapsille sitten kaikkien kuullen, että päivänsankari ottaa ensin. Ehkä juhlakalu ymmärtää vihjeen ja kaikki pääsevät pöytään.

Kun lapseni olivat pieniä, sanoin heille ennen juhlapaikkaan menoa säännöt. Ei lähdetä ottamaan pöydästä mitään itse ja ekana, vaan tullaan mun perässä ja otetaan maltillisesti (seurasin touhua), koska lisääkin ehkä saadaan. Monesti kävi niin, että juhlan isäntä ymmärsi lasten malttamattomuuden ja ehdotti itse, että jospa kaikki lapset ottaisivat ensin, jos se vain muille sopii. Mun lapset eivät juosseet ryöstämään pöydästä keksejä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit

Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä

Sano lapsille sitten kaikkien kuullen, että päivänsankari ottaa ensin. Ehkä juhlakalu ymmärtää vihjeen ja kaikki pääsevät pöytään.

Kun lapseni olivat pieniä, sanoin heille ennen juhlapaikkaan menoa säännöt. Ei lähdetä ottamaan pöydästä mitään itse ja ekana, vaan tullaan mun perässä ja otetaan maltillisesti (seurasin touhua), koska lisääkin ehkä saadaan. Monesti kävi niin, että juhlan isäntä ymmärsi lasten malttamattomuuden ja ehdotti itse, että jospa kaikki lapset ottaisivat ensin, jos se vain muille sopii. Mun lapset eivät juosseet ryöstämään pöydästä keksejä yms.

Silloin kun itse kasvoin niin lapset otti _aina_ viimeisenä. Meille se oli niin paukutettu päähän ettei tullut mielenkään mennä rohmimaan ennen sitä omaa vuoroa.

Ei mun takia tartte keittää kahvia. (SIlti tullu kahville)