Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Kursailu on rasittavaa. Jos ei kelpaa, niin sitten ilmoitan, että voitte lähteä ja kutsua ei enää tarvitse odottaa. Kun yhden kerran potkii vieraat ulos lahjoineen, sana kiertää sen verran, että seuraavat vieraat osaavat tulla pöytään, kun käsketään. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus aikaa sitten entisen miehen kanssa tuli riita kursailusta. Läheinen sukulaiseni oli kuollut ja pienessä piirissä järjestettiin hautajaisten jälkeen kahvitilaisuus toisen sukulaisen kotona. Siinä taisi olla peruskierros kursailua ensin, en muista tarkalleen, mutta sen muistan, että mies lappoi itselleen lautasen täyteen tarjolla olleita piirakoita, voileipäkakkua, leivonnaisia niin, että lautanen tursusi ja pöydässä alkoi haukkoa tarjottavia nopeaan tahtiin. Häpesin silmät päästäni kun muut sukulaiset tuijottivat ja kommentoivat, että hyvähän se tietysti on syödä jos on kova nälkä. Ja tämän kuullessaan mies tietysti oli pohtinut, että on ihan ok että hän käy vielä hakemassa toisen kierroksen jonka hän pian tekikin. Muut närppivät pieniä annoksiaan ja pääasiassa vain joivat kahvia. Kotona yritin sanoa tästä hänelle, että olipa vähän hankala tilanne, mutta mies tiuski, että jos ruokaa on sitä syödään ja muu on pelleilyä. Luulin j

Miksi ne ruoat sitten olivat tarjolla? Ymmärrän kiusaantumisen etuilusta yms. kuten tätini perheineen äitini hautajaisissa, mutta en siitä, että syö tarjottavia, ellei sitten rohmua kohtuuttomasti ja jätä osaa syömättä.

Tädilläni on sellainen tapa, että hän on aina ottamassa sitä vaihtoehtoa joka on jotenkin viallinen tai sekunda, koska hän ajattelee siten jotenkin tekevänsä muille palveluksen.

Muistuu mieleen tapaus, kun olin lapsi. Olimme äitini kanssa tädin luona kylässä, ja kävimme jossain elintarvikekioskissa tjsp. Tädin piti ostaa kahvipaketti. Yksi paketeista oli selvästi rikki; se oli kauttaaltaan pehmeä. Tätini valitsi sen, ja sanoi, että hänpä ostaa tämän viallisen tästä, niin ei jää sitten muille vaivoiksi. Äitini pyöritteli silmiään ja sanoi, että hyvänen aika, eihän sinun tarvitse sitä viallista ottaa, ja vieläpä maksaa siitä. 

Ainakin sellaiseen tapaan törmää usein, että jotkut eivät ota vastaan tarjousta, että avaa heille oven ja päästää heidät ensin ulos jostain, ennen kuin tulee itse sisälle. Usein kyseessä iäkkäämmät ihmiset. Enhän minä, mene sinä vain ensin. Homma sitäpaitsi vaikeutuu, kun joutuu sitten sisään ängetessä väistämään tätä, joka urheasti vältti avuntarjoamisen, että kaikkien toiminta olisi ollut jouhevampaa, mutta ei sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Onni on olla karjalainen hämäläissuvussa. Saa parhaat palat kaikesta.

Ärsyttävä sana koko kursailu. Jos ei halua syödä tarjottua pullaa, niin se ei ainakaan omalta osaltani ole mitään kursailua, sa*tana! Tuputus on se mikä raivostuttaa ja se, kun ei mene jakeluun yhdestä kerrasta etten nyt ota mitään tai otan vain kahvia kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Kursailu on rasittavaa. Jos ei kelpaa, niin sitten ilmoitan, että voitte lähteä ja kutsua ei enää tarvitse odottaa. Kun yhden kerran potkii vieraat ulos lahjoineen, sana kiertää sen verran, että seuraavat vieraat osaavat tulla pöytään, kun käsketään. 

Välähtikö mieleen, että niitä ei kiinnostanut sun tuputtaminen? Että osaavat kyllä syödä jos haluavat. 

Tuputtaminen on rasittavaa, suorastaan raivostuttavaa. Olen joutunut joskus jopa välttelemään sellaisia ihmisiä. Olet rasittava, yäk.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävä sana koko kursailu. Jos ei halua syödä tarjottua pullaa, niin se ei ainakaan omalta osaltani ole mitään kursailua, sa*tana! Tuputus on se mikä raivostuttaa ja se, kun ei mene jakeluun yhdestä kerrasta etten nyt ota mitään tai otan vain kahvia kiitos. 

Täysin eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävä sana koko kursailu. Jos ei halua syödä tarjottua pullaa, niin se ei ainakaan omalta osaltani ole mitään kursailua, sa*tana! Tuputus on se mikä raivostuttaa ja se, kun ei mene jakeluun yhdestä kerrasta etten nyt ota mitään tai otan vain kahvia kiitos. 

Täysin eri asia. 

No ei ole.

Miehelleni oli ilmeisesti pienenä opetettu tämä yks lajiaan. Kun meille tuli vieraita, niin hän sitten kattoi kahvipöytään pullia ja pikkuleipiä vieraiden lukumäärän mukaan. Eikä tarjolla tainnut olla kun yhtä sorttia pullaa ja yhtä pikkuleipää. Hävetti tämä tarjoilu.

Jälkikäteen selitin, että tarjolle laitetaan enemmän ja vieraat saavat ottaa sen verran mitä tahtovat. Eikä niin että nuukaasti tarjottavaa esiin. Jos sitten vielä kurssaillaan, että viimeistä ei saa että, niin kuka jää ilman? Ei meinannut ymmärtää.

Kun ruotsalainen kirjailija Selma Lagerlöf voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon, hänelle järjestettiin joskus virallisen juhlan jälkeen kahvikekkerit ehkäpä naistuttavien kesken. Lagerlöf ajatteli, että kun tässä nyt häntä juhlitaan, niin hänen täytyy kunniavieraana mennä ensimmäisenä ottamaan kahvia, mutta emäntä tuli kuiskuttamaan, että "ei Selma, ensin menevät toki naimisissa olevat naiset".

Onneksi tuo tapa on katoamassa, ja nykyisin ihmiset ovat iloisen ja kiitollisen näköisiä kun heille tarjotaan, ja syövät hyvällä halulla. Minulla on paljon hämäläisiä suvussa ja exän perhe oli sieltä, ja oli kyllä tosi vaikea ymmärtää sitä kursailua, kun se kääntyi siihen, että joskus tarjoilujani ei edes maistettu, ja ne jäivät koskemattomian pöytään. En osannut jotenkin oikealla tavalla maanitella. Tuntui vaikealtakin kun ystävällisesti kehotin ottamaan ja kaikki käänsivät päänsä ruuista, ihan kuin ne olisivat jotenkin vastenmielisiä. Kerran ex-anoppi tuli koko päiväksi auttamaan lasten hoitamisessa ja kysyin mielestäni ihan tavalliseen tapaan että syötäisiinkö mutta hän sanoi jyrkästi ettei halua  ja sitten kai söin itse siinä jotain voikkaria tai lämmitin jotain ruokaa itselle ja lapsille. Hän ei ollut syönyt sitten yhtään mitään ja lähti kotimatkalle illalla ja vittuili ovelta että "onpa kiva lähteä maha täynnä". MITÄ???? 

Nainen ylenkatsoi kepakkoani - joka sentään on yli 10cm :(

Vierailija kirjoitti:

Anoppi. Kutsuu esim äitienpäiväkakulle. Kakku on jaettu valmiiksi niin moneen osaan kuin on syöjiä. Ei ota omaa palaansa en minä nyt välttämättä tartte. Kertoo että tämä on hänen lempikakkuaan. Odottaa että muut on syöneet omansa. Sitten alkaa tarjota jäljelle jäänyttä palaa muille suurieleisesti. Pelin tarkoitus on käsittääkseni saada muut vakuuttelemaan että toki hänen omilla äitienpäiväkahveillaan kuuluu kakkua saada. Tai en tiedä. Joskus pelin on pilannut lapseni joka mielellään ottaa tarjotun toisenkin palan, jos en jaksa lähteä leikkiin mukaan kieltämään ettet toki syö mummin kakkua.
Kattaa myös pöytään arvokkaat vanhat posliinit muille, itselleen ruman mukin, kun eihän hän mitään hienoa tarvitse.

Ei tule unohtaa, että naisen osa oli olla ennen kaikkea perheen miesväen palvelija ja paikka hierarkiassa alimmaisena vielä niinkin lähihistoriassa kuin vajaa sata vuotta sitten Suomessa. Ja niiltä ajoiltahan kursailukulttuurikin juontaa juurensa. Eli vanhemmat naiset tekevät vain juuri kuten heidät on kasvatettu ja kulttuuriin iskostettu, eivät "etuile" eivätkä koe ansaitsevansa mitään hyvää. Kovin surullista, ihmisarvon polkemista tuollainen tyttöjen kasvatus ja naisten kohtelu on ollut. Toivottavasti nykyisin jo kasvatetaan tyttölapsiakin kunnioittavammin eikä enää perheen pikkupiioiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei halua juoda kahvia "noin hienoista kupeista".
Alkoi vaatimaan itselleen huonompaa kuppia vaikka pöytä oli jo katettu.
Hänelle piti erikseen selventää ettei hänellä ole oikeutta pilata tekemääni kattausta.

Todellakin, vaatimuksensa olisi pilannut kattauksen ja aiheuttanut minulle ylimääräistä työtä 😲
Varsinaista kursailua.

Tällä ihmisellä on muutenkin sellainen tapa, että mikään esillä oleva tai valmiiksi laitettu ei kelpaa. Hänelle pitäisi erikseen hakea jotain huonompaa.

Vanhempi sukulaisrouva kyseessä.

Ei kaikki naiset, aina nainen