Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
. Anoppi sanoi, ettei häntä varten tarvitse näin hienoja servettejä laittaa ja oli hakenut vessasta kahvipöytään vessapaperirullan.
On muuuten toisaalta tosi itsekeskeistä olla tuollainen kursailija. Anoppihan on vain yksi osallistuja vierasjoukosta, ei juhlia häntä varten ole järjestetty. Epäkohteliasta tehdä itsestään tuolla lailla numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytekakun kohdalla on yllättävän usein niin, että osa ihmisistä ei oikeasti oivalla, miten se eka pala kannattaa leikata ja ajatellaan, että antaa muiden ottaa se eka. Ihan siis vain noloutta siitä, että saatetaan sen palan kanssa räpeltää ja joku näkee. Moni välttää ylipäätään leikkaamasta kakunpalaa, eli kakkua kyllä vilkuillaan, mutta siitä ei oteta. Sitten, kun joku lähestyy kakkua leikatakseen siitä palasen, kakun viereen ojennetaankin monta lautasta, että "leikkaatkos samalla minullekin".
Olin joskus työpaikan juhlissa. Siellä istuttiin hienoissa pöydissä, mutta ruoka haettiin buffet-pöydästä. Ruoat tuotiin tarjolle sillä aikaa, kun seurasimme meille järjestettyä ohjelmaa. Ohjelman päätyttyä tuli keittiöltä joku toivottamaan hyvää ruokahalua ja selkeästi ilmaisi, että olkaa hyvät, ruoka on tarjolla ja sitä saa hakea. Kylläpä päät pyörivät..! Jokainen pöytäseurue vilkuili muihin pöytiin, että ketkähän hakevat ruokaa ensin. Pöydissä kävi myös kuhina, että kumma, kun ei kukaan lähde hakemaan ruokaa, pitäisiköhän meidän, odotettaisiinko kumminkin, että muut hakevat ensin? No jos me sitten mennään... En minä kehtaa olla eka, kuka menisi?
Katselin hämmästyneenä sitä touhua hetken, kun olin jotenkin ajatellut, että juuri se vanhempi ja kokenut porukka osaisi selvitä tuollaisesta tilanteesta. Mutta ei. Minä sitten porukan nuorimpana kyllästyin jahkaamiseen ekana ja nousin seisaalleni. Hirmuinen kolina kävi, kun koko pitkän pöydän väki ampaisi myös jaloilleen, että jes, päästään syömään. Jono muodostui vielä tarkoituksellisen hitaasti, että jouduin etummaiseksi. Onneksi olin se "rohkea" tai istuttaisiin siellä varmaan nälkäisinä vieläkin.
Palattuamme pöytään muissa pöydissä jatkui kuhina, kun yrittivät päättää, kenen vuoro olisi seuraavaksi. Välillä buffettiin ei ollut ollenkaan jonoa, kun setvivät lähtöjärjestystä, kunnes jostain nousi taas joku kyllästynyt jaloilleen. :D
En tiedä onko tässä kyse varsinaisesti kursailusta, vaan käytöstapojen puutteesta. Illan isännän (työpaikan juhlissa yleensä organisaation ylin, paitsi jos on kyse esim. jostain jonkun osaston juhlista, jolloin osaston ylin) olisi pitänyt ohjata joko oma pöytänsä ottamaan tai sitten muuten ohjata tilannetta, että vasen pöytä siellä seinustalla aloittaa, sitten mennään järjestyksessä pöytä kerrallaan). Nämä ovat asioita, jotka pitää juhlissa, myös työpaikan, miettiä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat istuvat kuin tatit kunnes viidennen kerran huikkaan "kahvi on valmista! ", sen jälkeen voivotellaan ettei heidän takiaan olisi tarvinnut ( vaikka vain keksipaketti pöydässä) ja kahvin jälkeen tehdään kiirellä lähtöä "ettei olla vaivaksi"...
Oma isäni tekee juuri tuota. Mikään ei kelpaisi, jos ruuan tarjoaa, syödään pikkuinen nokare, kun ei heille tarvitsisi ja sitten sutena ulos talosta "ettei ole vaivaksi". Koen sen loukkaavana. Kerrankin olivat yökylässä ja lähtivät ennen aamiaista "etteivät ole vaivoiksi". Meillä oli aamiaiset jo tuloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytekakun kohdalla on yllättävän usein niin, että osa ihmisistä ei oikeasti oivalla, miten se eka pala kannattaa leikata ja ajatellaan, että antaa muiden ottaa se eka. Ihan siis vain noloutta siitä, että saatetaan sen palan kanssa räpeltää ja joku näkee. Moni välttää ylipäätään leikkaamasta kakunpalaa, eli kakkua kyllä vilkuillaan, mutta siitä ei oteta. Sitten, kun joku lähestyy kakkua leikatakseen siitä palasen, kakun viereen ojennetaankin monta lautasta, että "leikkaatkos samalla minullekin".
Olin joskus työpaikan juhlissa. Siellä istuttiin hienoissa pöydissä, mutta ruoka haettiin buffet-pöydästä. Ruoat tuotiin tarjolle sillä aikaa, kun seurasimme meille järjestettyä ohjelmaa. Ohjelman päätyttyä tuli keittiöltä joku toivottamaan hyvää ruokahalua ja selkeästi ilmaisi, että olkaa hyvät, ruoka on tarjolla ja sitä saa hakea. Kylläpä päät pyörivät..! Jokainen pöytäseurue vilkuili muihin pöytiin, että ketkähän hakevat ruokaa ensin. Pöydissä kävi myös kuhina, että kumma, kun ei kukaan lähde hakemaan ruokaa, pitäisiköhän meidän, odotettaisiinko kumminkin, että muut hakevat ensin? No jos me sitten mennään... En minä kehtaa olla eka, kuka menisi?
Katselin hämmästyneenä sitä touhua hetken, kun olin jotenkin ajatellut, että juuri se vanhempi ja kokenut porukka osaisi selvitä tuollaisesta tilanteesta. Mutta ei. Minä sitten porukan nuorimpana kyllästyin jahkaamiseen ekana ja nousin seisaalleni. Hirmuinen kolina kävi, kun koko pitkän pöydän väki ampaisi myös jaloilleen, että jes, päästään syömään. Jono muodostui vielä tarkoituksellisen hitaasti, että jouduin etummaiseksi. Onneksi olin se "rohkea" tai istuttaisiin siellä varmaan nälkäisinä vieläkin.
Palattuamme pöytään muissa pöydissä jatkui kuhina, kun yrittivät päättää, kenen vuoro olisi seuraavaksi. Välillä buffettiin ei ollut ollenkaan jonoa, kun setvivät lähtöjärjestystä, kunnes jostain nousi taas joku kyllästynyt jaloilleen. :D
En tiedä onko tässä kyse varsinaisesti kursailusta, vaan käytöstapojen puutteesta. Illan isännän (työpaikan juhlissa yleensä organisaation ylin, paitsi jos on kyse esim. jostain jonkun osaston juhlista, jolloin osaston ylin) olisi pitänyt ohjata joko oma pöytänsä ottamaan tai sitten muuten ohjata tilannetta, että vasen pöytä siellä seinustalla aloittaa, sitten mennään järjestyksessä pöytä kerrallaan). Nämä ovat asioita, jotka pitää juhlissa, myös työpaikan, miettiä etukäteen.
Pöydissä istui johtoportaan väkeä siellä täällä, ihan yhtä pöllämystyneenä kuin muukin porukka. Puheita kyllä uskalsivat pitää, mutta eivät hakea ruokaa. :)
Kaverini oli kerran autoani korjaamassa, eikä suostunut pesemään käsiään hänelle tarjoamallani korjaamoiden käyttämällä tehokkaalla mutta hellävaraisella pesuaineella vaan pesi väkisin jollain halvalla Bliwillä, jolla käsiä ei edes saanut puhtaiksi. Tarjoamani aine oli kuulemma liian kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
appivanhemmat yökylässä, mutta eivät levittäneet vuodesohvaa, vaan ahtauituivat molemmat samaan puolikkaaseen.
Äitini kertoo vieläkin toisinaan tarinaa nyt jo aikoja sitten edesmenneestä isoisästään sukujuhlissa. Isoisä oli karjalainen ja sielläpäin tuota kursailua kutsuttiin vätskäämiseksi ja ruoan tuputtaminen oli maan tapa (äidilläni tuo omasta mielestäni ärsyttävä tapa on perintönä tuosta suvusta - kun ei usko, vaikka kolme kertaa on sanonut, etten jaksa/halua/ei maistu). No, kahvikutsuilla olivat sukulaisten luona ja talon emäntä oli tullut neljä kertaa kysymään isoisältä, josko ottaisi lisää kakkua. Joka kerta oli isoisä kieltäytynyt. Kotiintulon aika kun oli koittanut, ja perhe käveli kotiaan kohden, oli isoisä kuulemma näyttänyt myrtsiltä ja valitellut, miten oli huonot kekkerit ja tarjoamiset "kun ei kakkuakaan lisää saanut". Poikansa siihen, että "ihan itse vieressä istuin ja kuulin, kun neljä kertaa sinulle tarjottiin ja joka kerta kieltäydyit". Isoisä siihen, että "no jos olisi viidennen kerran tarjonnut, niin olisin ottanut". Oli ollut kuulemma ihan vakaasti sitä mieltä, että oil huono emäntä, kun ei tarpeeksi monta kerta tullut tuputtamaan, että vieras olisi ottanut lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Anoppi sanoi, ettei häntä varten tarvitse näin hienoja servettejä laittaa ja oli hakenut vessasta kahvipöytään vessapaperirullan.
On muuuten toisaalta tosi itsekeskeistä olla tuollainen kursailija. Anoppihan on vain yksi osallistuja vierasjoukosta, ei juhlia häntä varten ole järjestetty. Epäkohteliasta tehdä itsestään tuolla lailla numeroa.
Niinpä. Oli siellä paljon vieraita myös minun puoleltani, myös mm. lapsen toiset isovanhemmat. Kukaan heistä ei onneksi pitänyt Marimekon servettejä heille sopimattomina, heh. Eipä ole näkynyt anopin juhlissa koskaan vessapaperia pöydässä. Toisaalta hänellä taitaa yleensä olla ihan talouspaperirulla. Varmaan hän etsi ensin sellaista meiltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytekakun kohdalla on yllättävän usein niin, että osa ihmisistä ei oikeasti oivalla, miten se eka pala kannattaa leikata ja ajatellaan, että antaa muiden ottaa se eka. Ihan siis vain noloutta siitä, että saatetaan sen palan kanssa räpeltää ja joku näkee. Moni välttää ylipäätään leikkaamasta kakunpalaa, eli kakkua kyllä vilkuillaan, mutta siitä ei oteta. Sitten, kun joku lähestyy kakkua leikatakseen siitä palasen, kakun viereen ojennetaankin monta lautasta, että "leikkaatkos samalla minullekin".
Olin joskus työpaikan juhlissa. Siellä istuttiin hienoissa pöydissä, mutta ruoka haettiin buffet-pöydästä. Ruoat tuotiin tarjolle sillä aikaa, kun seurasimme meille järjestettyä ohjelmaa. Ohjelman päätyttyä tuli keittiöltä joku toivottamaan hyvää ruokahalua ja selkeästi ilmaisi, että olkaa hyvät, ruoka on tarjolla ja sitä saa hakea. Kylläpä päät pyörivät..! Jokainen pöytäseurue vilkuili muihin pöytiin, että ketkähän hakevat ruokaa ensin. Pöydissä kävi myös kuhina, että kumma, kun ei kukaan lähde hakemaan ruokaa, pitäisiköhän meidän, odotettaisiinko kumminkin, että muut hakevat ensin? No jos me sitten mennään... En minä kehtaa olla eka, kuka menisi?
Katselin hämmästyneenä sitä touhua hetken, kun olin jotenkin ajatellut, että juuri se vanhempi ja kokenut porukka osaisi selvitä tuollaisesta tilanteesta. Mutta ei. Minä sitten porukan nuorimpana kyllästyin jahkaamiseen ekana ja nousin seisaalleni. Hirmuinen kolina kävi, kun koko pitkän pöydän väki ampaisi myös jaloilleen, että jes, päästään syömään. Jono muodostui vielä tarkoituksellisen hitaasti, että jouduin etummaiseksi. Onneksi olin se "rohkea" tai istuttaisiin siellä varmaan nälkäisinä vieläkin.
Palattuamme pöytään muissa pöydissä jatkui kuhina, kun yrittivät päättää, kenen vuoro olisi seuraavaksi. Välillä buffettiin ei ollut ollenkaan jonoa, kun setvivät lähtöjärjestystä, kunnes jostain nousi taas joku kyllästynyt jaloilleen. :D
En tiedä onko tässä kyse varsinaisesti kursailusta, vaan käytöstapojen puutteesta. Illan isännän (työpaikan juhlissa yleensä organisaation ylin, paitsi jos on kyse esim. jostain jonkun osaston juhlista, jolloin osaston ylin) olisi pitänyt ohjata joko oma pöytänsä ottamaan tai sitten muuten ohjata tilannetta, että vasen pöytä siellä seinustalla aloittaa, sitten mennään järjestyksessä pöytä kerrallaan). Nämä ovat asioita, jotka pitää juhlissa, myös työpaikan, miettiä etukäteen.
Pöydissä istui johtoportaan väkeä siellä täällä, ihan yhtä pöllämystyneenä kuin muukin porukka. Puheita kyllä uskalsivat pitää, mutta eivät hakea ruokaa. :)
Joka tapauksessa joku siitä johtoportaan väestä on se ylin:). Tai jos ylin ei ole päässyt, olisi johtoportaan keskenään pitänyt sopia, kuka toimii tilaisuuden isäntänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä juhlassa oli kahvitarjoilu ja istumapaikkoja vähän niukasti ja ahtaasti, kuitenkin tarpeeksi monta että jokaiselle riitti tuoli. Yksi vieras SEISOI pöydän vieressä juomassa kahviaan, ettei vain olisi vaivaksi tai muiden tiellä. Olipa siinä rentoa kaikkien juoda kahvia ja jutustella. /sarkasmi
Kursailua tämäkin. . teini-iässä isotädin luona ensimmäistä kertaa kylässä sedän kanssa reissussa ollessa, kärsin päänsärystä. Täti tarjosi kakkua kysymättä ja söin palasen kun en kehdannut enää kieltäytyä kun nenän alla oli. Huono olo yltyi ja täti tuputtaa lisää. Kieltäydyin kohteliaasti ainakin puolenkymmentä kertaa ja toinen vain tuputtaa. Lopulta minua jo nolotti tädin tuputus ja sanoin että no jos ihan pieni pala. Täti laski lautasen eteen ja kun olin puolet saanut nieltyä kommentoi että kyllä pitäisi sinunkin vähän katsoa kuinka paljon syöt tuota makeaa, taidat periä isäsi geenit kun näytät alkavan pyöristyä!
Öööö.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäistä kertaa kun koin kursailua, en edes tiennyt mistä se on kyse. Tuli vaan olo, että ei tarjoilut kelpaa, kun vieraat eivät siirtyneet kahvipöytään. Ihan hölmö tapa mielestäni ja moni tavasta tietämätön voi kokea loukkaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kursailua, vaan nykyään itsekin haen nisuni alta pois, sillä aikaa kun muut vielä jahkailee.
Kerron ensimmäisen muistoni kursailusta; olin ehkä 4-5-vuotias ja kylässä äitini kanssa hänen ystävällään. Emäntä oli kova leipuri ja pöydällä oli kymmenkunta pullaa korissa meille kolmelle. Muistan syöneeni yhden ja emäntä tarjosi toista.. Kurotuin ottamaan, jolloin äitini karjaisi vahvasti häveten ja kieltäen; "Anna!!" Ja hyvä ettei läppäisyt käsille. Ei saanut ottaa. Valitettavan monta vuotta menin siinä uskossa että oikeasti ei saa syödä vaikka tarjottavaa on vielä paljon jäljellä ja vaikka pyydetään ottamaan. Näin varmaan monella asia on selkärangassa.
Tuttua! Lapsena olin kahvilla(tai no mehulla) äitini kaverin luona. Kaveri oli kattanut aimo kasan pikkuleipiä pöydälle ja toki kaikkea muutakin. Otin palan pullaa ja kolme pientä keksiä. Kotona äiti läksytti, että kyllä taas sai hävetä, tarjottavia ei saa rohmuta vaan yhden kutakin lajia täytyy riittää. Oli pitkään tosi paha mieli asiasta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit
Vierailija kirjoitti:
Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit
Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä
Puolison mummo on aivan kamala tuputtaja! Lisäksi laittaa esille aivan järkyttäviä määriä tarjottavia. Viimeksi söimme klo 12 valtavat lautaselliset riisipuuroa kiisselillä, tarjolla myös itsetehtyä leipää, mitä oli pakko maistaa. 15 aikaan tarjolla oli makaronilaatikkoa, mureketta, perunoita, pinaattilettuja, salaattia, leipiä, vihanneksia... Koko ajan tarjosi jotain lisää ja laittoi väkisin lautasille jotain minitomaatteja ja lettuja lisää! Melko pian ruoan jälkeen kävi kutsu kahvipöytään, jossa oli munkkeja, piirakkaa, kääretorttua ja kaikkea ylimakeaa. Vielä lähtiessämme toi jokaiselle oman jäätelön suoraan käteen...
Tuo mummo muistaa vielä aina kertoa, miten ei meinannut jaksaa leipoa, mutta leipoi silti. Ja että ruokaa pitää syödä, koska muuten menee roskiin, kun hänelle ei maistu. Kieltäytymiset taitaa ottaa kursailuna, vaikka kuinka olemme yrittäneet selittää, ettemme syö kotonakaan niin paljon.
Olemme lopulta pyytäneet evästä kotimatkalle, niin ei jää mummolle ainakaan paha mieli, ettei vartavasten leivottu pulla kelvannutkaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.
Itäsuomalaisena kassatyttönä tämä on kyllä sekä hämmentävää että kiusallista. Keskikesän kiireessä jonon ollessa kahvilan ovelle asti on rasittavaa, jos rouvat alkavat kassalla kinastelemaan siitä, kumpi maksaa ja mitä. Jono kun ei liiku mihinkään niin kauan kun tädit siinä kursailevat - väittelisivät tästä jonottaessaan! Nykyään otan sen kortin/setelin mitä minulle ensin ojennetaan, enää en jaksa seurata hymyillen rouvien kinastelua.
Kursailun lisäksi vihaan sitä, että tuputetaan syömistä. Nostellaan jopa lautaselle lisää ja lisää vaikka on sanonut, että ei kiitos enempää. Sitten kohteliaisuudesta pitää yrittää lautasella olevia asioita syödä vaikka on jo normaaliin syömismääräänsä syönyt jo tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan meidänkin äitin sheimanneen meitä lapsia kun oltiin "tietty ekana tarjoilujen kimpussa". Ja siis opin tämän kursailu -termin vasta täältä av-palstalta joku vuos sitten. Sitä ennen olen vain ihmetellyt miksi kukaan ei ota kuuleviin korviinsa, kun juhlien pitäjä ilmoittaa tarjoilujen olevan nyt valmiit
Hyviin käytöstapoihin kuuluu että juhlakalu menee ensin ja sitten vanhimmat ha muut arvovieraat ja loput sitten. Jos mun lapset ois ekana ottamassa häpeäisin silmät päästä
Kerrohan et miten 5-vuotias lapsi voisi tietää tämmöisestä kirjoittamattomasta säännöstä, jos kukaan ei ole kertonut siitä? :D
apua, nyt repesin ! Vessapaperia kahvitarjoilulla... huh huh!