Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ottaa päähän oma kiltteys
Nössö
30.05.2018 |
Tuohon "Parisuhteesi pahin ongelma/pahimmat ongelmat?" -keskusteluun joku vastasi näin:
"Minun liiallinen miellyttämishaluni ja se, että toinen ottaa itsestäänselvyytenä ja passuuttaa. Aika pahaan kierteeseen ollaan näillä jouduttu. Minä en osaa sanoa mihinkään ei, en osaa pitää puoliani. Puoliso sitten teettää kaikenlaista. Osaa kyllä kiittää, mutta minä toivoisin, ettei edes pyytäisi, koska en osaa kieltäytyä, tai siis en uskalla, koska pelkään, että olen huono puoliso. Olen sanonut tästä kyllä, mutta asia ei ole muuttunut. Tiedän, tiedän, sen kun sanon, että tekee itse. Käyttäytymismalli vaan on varhaislapsuudessa opittu ja terapiassa työstämisestä huolimatta yhä liian vallitseva."
Tämä on tietyllä tapaa tuttua itsellenikin.
- Kiittelen töissä ja siviilissä ihmisiä tilanteissa, joissa kaikki muut ovat neutraaleja tai jopa tylyjä tai joissa ei edes tarvitse kiittää. Esim. pomo tuo kolmannen kerran saman päivän aikana ylitöitä niin minä otan ne vastaan aloittamalla: "kiitos".
- Jos en halua tehdä jotain (esim. mies ehdottaa leffaa enkä jaksa/halua mennä), en koskaan vastaa vain "En mä nyt jaksa" tai "Emmä halua", vaan koen aina tarpeelliseksi jatkaa kieltäytymistä selityksillä ja haluan tarkkaan selvittää vähän anteeksipyydellen, että MIKSI kieltäydyn.
ÄRSYTTÄÄ tämä piirre itsessäni!
Haluan tästä eroon ja aion nyt lopettaa esimerkiksi yllämainitut asiat tästä päivästä lähtien. En kiittele ja pokkuroi tilanteissa joissa muutkaan (normaalit) ei tee niin ja jos en halua jotain tehdä, "emmä nyt" tai "en mä tänään jaksa" saa riittää ilman selityksiä! Katsotaan pystynkö tähän, yritän ainakin.
Kertokaa jotain esimerkkejä omasta liiallisesta kiltteydestänne? Myös omat kokemukset asiasta eroon pääsemisessä kiinnostaa.
Itselläni ehkä räikeimpiä esimerkkejä kiltteydestä ja nössöydestä on muinoin parisuhteissa oman seksuaalisten tarpeiden unohtaminen ja toisen "robottina" toimiminen. Tuli suostuttua usein asioihin, jotka ei ole yhtään mun juttu. Lisäksi ohareita, pettämisiä ja loukkaavia sanoja on tullut siedettyä aivan liikaa.
Kommentit (93)
Olen esimerkiksi jatkanut suhdetta miehen kanssa, joka sanoi että minun pitäisi tappaa itseni jotta hän pääsisi kusemaan haudalleni. Viimeisin nimitys oli sontasäkki.
Olen myös jatkanut suhdetta jossa oli seksuaalista väkivaltaa.
Työelämässä olen sietänyt asioita, joita kukaan terve ja normaali ihminen ei sietäisi.
Olen hullu ja sairas. Häpeän itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteys on minusta väärä sana. Ei tuollainen toiminta ole kilttiä, vaan jotain muuta, ja sinunkin voisi olla helpompi muuttaa toimintaasi, kun puhuisit asiasta oikeilla sanoilla. Onko kyseessä hylätyksi tulemisen pelko? Vai pelkäätkö väkivaltaa? Uskotko jääväsi yksin, jos et mielistele kaikkia? Onko sinulla ollut hyvin alistava kasvatus?
Kirjoitin vastauksen nro 2, ja omalla kohdallani syynä on ainakin yksinäisyyden pelko. Ei ketään kenen kanssa viettää aikaa, ei ketään kenelle jutella - se on niin hyytävää etten jaksa sitäkään.
Olen ollut yksinäinen aina, kaikenikäisenä. Osaan kyllä olla yksin ja pystyn nauttimaan siitä, jossain määrin olen jopa erakkoluonne. Mutta totaalinen ihmisseuran puute... Tiedän millaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys on minusta väärä sana. Ei tuollainen toiminta ole kilttiä, vaan jotain muuta, ja sinunkin voisi olla helpompi muuttaa toimintaasi, kun puhuisit asiasta oikeilla sanoilla. Onko kyseessä hylätyksi tulemisen pelko? Vai pelkäätkö väkivaltaa? Uskotko jääväsi yksin, jos et mielistele kaikkia? Onko sinulla ollut hyvin alistava kasvatus?
Mielestäni kiltteys on ihan hyvä sana, syyt siihen voi olla sitten moninaiset.
Mutta vastaukset kysymyksiisi:
Onko kyseessä hylätyksi tulemisen pelko?
- Hyvin monessa tilanteessa kyllä. Mutta usein kyse on myös siitä, että kohtelen ihmisiä kuten haluaisin heidän kohtelevan minua. Ikävä kyllä en koskaan saa tätä kohtelua samanlaisena takaisin.
Vai pelkäätkö väkivaltaa?
- En, ainakaan fyysistä.
Uskotko jääväsi yksin, jos et mielistele kaikkia?
- Järjellä ajateltuna en, mutta alitajuisesti varmasti kyllä, koska toimin näin. Katso myös ensimmäisen kysymyksen vastaus, eli kaipaan myös itselleni tätä kohtelua, jota teen muille.
Onko sinulla ollut hyvin alistava kasvatus?
- Ei, vaan väkivaltainen ja laiminlyövä
Terapiaa en koe enää tarvitsevani, vaan ihan käytännön tsemppiä ja vinkkejä, miten uskaltaa olla enemmän itsekäs terveellä tavalla ja oppia hyväksymään se, etten saa muilta sellaista tukea ja käytöstä, mitä itse annan.
- AP
Olen ollut hirveän kiltti koko ikäni. Aina kiittelin ja pyytelin anteeksi kaikkea. Sain tylyjä kommentteja että 'älä kiittele kokoajan, älä pyytele anteeksi kokoajan' jne. Nykyisin kyllä pyrin edelleen kiittämään ja pyytämään anteeksi koska kunnioitan käytöstapoja ja kiitollisuutta, mutta en niin paljon kuin ennen. Täytyy vaan myöntää että harva on pyydellyt minulta anteeksi tai kiitellyt mistään. Oikein äimistyin kun kumppani pyysi viimeviikolla anteeksi rumaa käytöstään. Minulla oli myös esim. miespuolinen tuttu joka laukoi kokoajan 'totuuksia' minusta, mutta koskaan ei pyytänyt mitään rumia sanojaan anteeksi, eikä koskaan kiittänyt mistään kun kuuntelin hänen vuodatuksiaan päivästä toiseen. Ei minusta sellainenkaan oikein ole ja on valtavan moukkamaista käytöstä ja niinpä tuo miestuttu on nyt entinen miestuttu.
Olen yrittänyt kovettaa itseäni näin aikuisena valtavasti mutta minkäs teet kun perusluonne on kiltti niin sitä on äärimmäisen vaikea muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin vastauksen nro 2, ja omalla kohdallani syynä on ainakin yksinäisyyden pelko. Ei ketään kenen kanssa viettää aikaa, ei ketään kenelle jutella - se on niin hyytävää etten jaksa sitäkään.
Olen ollut yksinäinen aina, kaikenikäisenä. Osaan kyllä olla yksin ja pystyn nauttimaan siitä, jossain määrin olen jopa erakkoluonne. Mutta totaalinen ihmisseuran puute... Tiedän millaista se on.
Jos joskus kieltäydyt jonkun ihmisen ehdotuksesta, niin miksi siitä seuraisi totaalinen ihmisseuran puute? Onko sinulla siis vain yksi ihmissuhde, josta yrität pitää kiinni kynsin ja hampain? Kaikki on yhden kortin varassa?
Olen ylikiltti. Mukautuva ja miellyttämisen haluinen. Lapsuuden kokemukset aiheuttaneet tämän. Kyllä inhoan tätä ominaisuutta itsessäni.
Ihan inhottaa ajatus, että joku pitää minusta ihan ja juuri vain koska olen kiltti. Eräs seurustelukumppani sanoikin, kun halusi loukata, että olen tosi kiltti mutta aika tyhmä. Kyllä se sattui. Kun minussa sitä paitsi on hirmusti paljon muutakin kuin tämä kirottu kiltteys. Olen oikeasti hyvinkin erikoinen ja särmikäs ihminen. Kiltteys on vain sellainen päällikerros, ja jotakin, mistä saan joka päivä yrittää opetella pois. En todellakaan halua, että jonkun mielestä kiltteys on parasta minussa!
Suosittelen keskusteluterapiaa ja kirjallisuutta, kyllä niistä on apua. Ja kärsivällinen pitää olla, vaatii aikaa oppia pitämään rajojaan. Hyväksikäyttäjät ja jyrääjät pitää sulkea elämästä pois.
Maailma olisi kyllä ihana paikka, jos kaikki, tai edes suurin osa, olisi kilttejä. Mutta kun niin moni on täys kuspää, tahtovat nöyryyttää, alistaa ja hyväksi käyttää kilttejä ihmisiä. Onpa sankarillista ja urheaa olevinaan sellainen. Luulevat että kiltti on vain tyhmä ja heikko. Usein ovat ihan päinvastaista, hyvin viisaita ja omalla tavallaan hyvin vahvoja ja urheita!
Minusta on ihanaa olla mahdollisimman kiltti kaikille kilteille ihmisille, ihan herää sellainen suojelunhalu, kun huomaan että toinen on kovin kiltti ja miellyttävä. Heillä on myös yleensä mielenkiintoisimmat ajatukset ja näkemykset, kun vähän rohkaisee heitä puhumaan, ja antaa aikaa avautua.
Itse olen vuosien varrella oppinut vähän kovettamaan nahkaani, ja pikkaisen puolustamaan rajojani, ja kehittänyt sellaisen aika rempseän roolin, vaikka sisimmässäni olen yhä aika kiltti ja miellyttämisen haluinen. Pitää olla hyvin tarkka, kenet päästää lähelle, kehen voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys on minusta väärä sana. Ei tuollainen toiminta ole kilttiä, vaan jotain muuta, ja sinunkin voisi olla helpompi muuttaa toimintaasi, kun puhuisit asiasta oikeilla sanoilla. Onko kyseessä hylätyksi tulemisen pelko? Vai pelkäätkö väkivaltaa? Uskotko jääväsi yksin, jos et mielistele kaikkia? Onko sinulla ollut hyvin alistava kasvatus?
Mielestäni kiltteys on ihan hyvä sana, syyt siihen voi olla sitten moninaiset.
Mutta vastaukset kysymyksiisi:
Onko kyseessä hylätyksi tulemisen pelko?
- Hyvin monessa tilanteessa kyllä. Mutta usein kyse on myös siitä, että kohtelen ihmisiä kuten haluaisin heidän kohtelevan minua. Ikävä kyllä en koskaan saa tätä kohtelua samanlaisena takaisin.
Vai pelkäätkö väkivaltaa?
- En, ainakaan fyysistä.
Uskotko jääväsi yksin, jos et mielistele kaikkia?
- Järjellä ajateltuna en, mutta alitajuisesti varmasti kyllä, koska toimin näin. Katso myös ensimmäisen kysymyksen vastaus, eli kaipaan myös itselleni tätä kohtelua, jota teen muille.
Onko sinulla ollut hyvin alistava kasvatus?
- Ei, vaan väkivaltainen ja laiminlyövä
Terapiaa en koe enää tarvitsevani, vaan ihan käytännön tsemppiä ja vinkkejä, miten uskaltaa olla enemmän itsekäs terveellä tavalla ja oppia hyväksymään se, etten saa muilta sellaista tukea ja käytöstä, mitä itse annan.
- AP
Toivotko sinä oikeasti, että muut ihmiset teeskentelisivät sinulle tekevänsä mielellään jotain, vaikka se oikeasti herättäisi katkeruutta ja vihaa sinua kohtaan? Ei se ole kiltteyttä, vaan alistuvuutta.
Aidosti kiltti ihminen on rehellinen ja luotettava. Sellainen, josta tiedät, että kun hän auttaa sinua, hän oikeasti haluaa auttaa, eikä vain tee sitä pelosta, ja salaa katkeroituu. Siksi toimintasi ei ole kilttiä, eikä minusta ole hyödyllistä sinulle itsellesi ajatella sitä sellaisena.
Kiltti ihminen saa sanoa ei, ja asettaa rajoja. Monessa tilanteessa juuri se on kilttiä.
Minusta terapia voisi sinulle tehdä oikein hyvää. Näet varmasti joitakin asioita käytöksessäsi ihan oikein, mutta et vielä näe sitä, mikä olisi oikeasti rakentava tapa käyttäytyä. Esim jos aidosti kunnioitat toista ihmistä, uskot, että tämä asiallisesti kestää myös kieltäytymisen.
En ole AP, mutta ymmärrän pointtisi, ja olen törmännyt tuohon kantaan hyvin usein. Käytännössä kuitenkin yleensä puhutaan juurikin liian kilteistä ihmisistä, kun tarkoitetaan ihmistä, joka ei osaa sanoa ei.
T: eräs kilteistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienempänä olen ollut koulukiusattu, ja kotona isä oli auktoriteettinen kasvattaja (sain selkääni jne), siitä tullut kiltteys ja miellyttämisen halu. Nyt aikuisena ja "kilometrejä nähneenä" olen kovettanut itseni ja alkanut sanoa ns. vastaan ja olemaan niin ei-miellyttävä. Ystäväni skannaan hyvin tarkkaan ja menee kauan, ennenkuin päästän heidät lähelleni. Tuosta vastaan sanomisesta, kaikki aina olettavat, että sinkkuna olen valmis lapsenvahdiksi, muuttoavuksi, talkooavuksi jne, ennen en osannut sanoakaan ei, mutta nyt kun olen ryhtynyt ns. kapinalliseksi, ja se ei löytyy, niin ollaan ihan hoomoilasena, tyyliin, "olethan sä ennenkin tullut, ja ollut ja tehnyt!". Joo, se olikin ennen, nyt on nyt.
Eräs viisas ihminen sanoi kerran, että "Kiltti ihminen on maailman suurin valehtelija".
Samoin hän sanoi, että "ihmisen päälle saa vaikka paskantaa, jos ihminen itse antaa sen tapahtua"
On jokaisen omalla vastuulla asettaa omat rajat, olla oman muotoisensa.
Jos valehtelet tahdostasi, mielipiteistäsi, tunteistasi vaikenemalla, miten kukaan voi rakastaa sinua, kun ei oikeasti tunne sinua? Kiltti salaa minuutensa ja jää lopulta yksin, koska ei uskalla olla totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kapris kirjoitti:
Eräs viisas ihminen sanoi kerran, että "Kiltti ihminen on maailman suurin valehtelija".
Samoin hän sanoi, että "ihmisen päälle saa vaikka paskantaa, jos ihminen itse antaa sen tapahtua"
On jokaisen omalla vastuulla asettaa omat rajat, olla oman muotoisensa.
Jos valehtelet tahdostasi, mielipiteistäsi, tunteistasi vaikenemalla, miten kukaan voi rakastaa sinua, kun ei oikeasti tunne sinua? Kiltti salaa minuutensa ja jää lopulta yksin, koska ei uskalla olla totta.
Mun mielestä tuo kaikki on sinällään tottakin, ja ihan hyvää mietittävää meille kilteille. Kuitenkin äärettömän armotonta ja ymmärtämätöntä tekstiä, joka ei yhtään auta, vaan komentaa vaan siihen kliseiseen itteään niskasta kiinni ottamiseen. Kyllä meitä on komennettu ja käsketty, vaikka mihin - ei se vaan auta, siksihän juuri liian kilttejä ollaankin.
Vierailija kirjoitti:
kapris kirjoitti:
Eräs viisas ihminen sanoi kerran, että "Kiltti ihminen on maailman suurin valehtelija".
Samoin hän sanoi, että "ihmisen päälle saa vaikka paskantaa, jos ihminen itse antaa sen tapahtua"
On jokaisen omalla vastuulla asettaa omat rajat, olla oman muotoisensa.
Jos valehtelet tahdostasi, mielipiteistäsi, tunteistasi vaikenemalla, miten kukaan voi rakastaa sinua, kun ei oikeasti tunne sinua? Kiltti salaa minuutensa ja jää lopulta yksin, koska ei uskalla olla totta.
Mun mielestä tuo kaikki on sinällään tottakin, ja ihan hyvää mietittävää meille kilteille. Kuitenkin äärettömän armotonta ja ymmärtämätöntä tekstiä, joka ei yhtään auta, vaan komentaa vaan siihen kliseiseen itteään niskasta kiinni ottamiseen. Kyllä meitä on komennettu ja käsketty, vaikka mihin - ei se vaan auta, siksihän juuri liian kilttejä ollaankin.
Oman ajattelun muuttamisesta oikeasti voisi olla hyötyä. Voisi oikeasti miettiä, onko valehtelu toisille kilttiä? Joku tässä ketjussa piti ihmisiä yleisesti k-päinä, ja itseään kilttinä. Eikö kukaan näe tässä ristiriitaa? Onko aidosti kunnioittavaa toista ihmistä kohtaan olettaa heistä pahaa, ja uskoa, että he eivät kestäisi rehellisyyttä? Ei se ainakaan kilttiä ole.
Ja kun oikeasti kohtaa oman ajattelunsa, voi oikeasti muuttaa toimintaa. Voi ajatella, että minä olen kiltti, kun sanon kaverille/pomolle/äidille, että nyt ei sovi, koska olen rehellinen, arvostan heitä, enkä halua, että suhtautumiseni heihin muuttuu vastenmielisemmäksi. Ja että sitten he voivat luottaa minuun, kun oikeasti sanon kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, voisitko kirjoittaa minulle cv:n kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana aikaiseksi. Kiitos paljon jo etukäteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys on minusta väärä sana. Ei tuollainen toiminta ole kilttiä, vaan jotain muuta, ja sinunkin voisi olla helpompi muuttaa toimintaasi, kun puhuisit asiasta oikeilla sanoilla. Onko kyseessä hylätyksi tulemisen pelko? Vai pelkäätkö väkivaltaa? Uskotko jääväsi yksin, jos et mielistele kaikkia? Onko sinulla ollut hyvin alistava kasvatus?
Mielestäni kiltteys on ihan hyvä sana, syyt siihen voi olla sitten moninaiset.
Mutta vastaukset kysymyksiisi:
Onko kyseessä hylätyksi tulemisen pelko?
- Hyvin monessa tilanteessa kyllä. Mutta usein kyse on myös siitä, että kohtelen ihmisiä kuten haluaisin heidän kohtelevan minua. Ikävä kyllä en koskaan saa tätä kohtelua samanlaisena takaisin.
Vai pelkäätkö väkivaltaa?
- En, ainakaan fyysistä.
Uskotko jääväsi yksin, jos et mielistele kaikkia?
- Järjellä ajateltuna en, mutta alitajuisesti varmasti kyllä, koska toimin näin. Katso myös ensimmäisen kysymyksen vastaus, eli kaipaan myös itselleni tätä kohtelua, jota teen muille.
Onko sinulla ollut hyvin alistava kasvatus?
- Ei, vaan väkivaltainen ja laiminlyövä
Terapiaa en koe enää tarvitsevani, vaan ihan käytännön tsemppiä ja vinkkejä, miten uskaltaa olla enemmän itsekäs terveellä tavalla ja oppia hyväksymään se, etten saa muilta sellaista tukea ja käytöstä, mitä itse annan.
- AP
Toivotko sinä oikeasti, että muut ihmiset teeskentelisivät sinulle tekevänsä mielellään jotain, vaikka se oikeasti herättäisi katkeruutta ja vihaa sinua kohtaan? Ei se ole kiltteyttä, vaan alistuvuutta.
Aidosti kiltti ihminen on rehellinen ja luotettava. Sellainen, josta tiedät, että kun hän auttaa sinua, hän oikeasti haluaa auttaa, eikä vain tee sitä pelosta, ja salaa katkeroituu. Siksi toimintasi ei ole kilttiä, eikä minusta ole hyödyllistä sinulle itsellesi ajatella sitä sellaisena.
Kiltti ihminen saa sanoa ei, ja asettaa rajoja. Monessa tilanteessa juuri se on kilttiä.
Minusta terapia voisi sinulle tehdä oikein hyvää. Näet varmasti joitakin asioita käytöksessäsi ihan oikein, mutta et vielä näe sitä, mikä olisi oikeasti rakentava tapa käyttäytyä. Esim jos aidosti kunnioitat toista ihmistä, uskot, että tämä asiallisesti kestää myös kieltäytymisen.
Enhän minä siitä kiltteydestä ole katkeroitunut, vaan siitä etten saa sitä samalla tavalla takaisin eli se on yksipuolista. Katkeroidun siis siitä, että aina vain minä tunnun kiittelevän jne. Ja koska haluan samaa kohtelua itselleni mitä itse teen, olen hakenut sitä olemalla kokoajan kiltimpi ja kiltimpi, jolloin se on mennyt yli. Eli en vain ole vielä oppinut, että minunlaiseni ovat harvassa ja itsekkäämpi/"kylmempi" tapa on maailmassa suurempi, vallitsevampi normi.
- AP
Minä kirjoitin tuon alkuperäisen viestin, jota lainasit.
Sama ongelma on kaikissa elämäni ihmissuhteissa. Kiittelen liikaa, pyytelen anteeksi, en vaadi itselleni mitään. Tuntuu, että joka päivä minun on tehtävä kaikenlaista hyvää muille, jotta "ansaitsen olemassaoloni". On kuin olisin olemassa vain palvellakseni ja ilahduttaakseni muita.
Lukemattomia kertoja tätä on sitten käytetty hyväksi – parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, opiskeluelämässä ja työelämässä.
Koettu on burnout ja vaikea masennus.
Vuosia on jo terapiaa takana, ja varmasti vähintään yhtä monta edessä.
Haluan aina ajatella kaikista ihmisistä pelkkää hyvää, ja annan aina uuden mahdollisuuden. Annan anteeksi mitä tahansa.
Kun on luonnostaan kiltti ihminen ja vielä varhaislapsuudessa piti olla kiltti orjuuteen ja/tai näkymättömyyteen saakka, sitä on todella vaikeaa enää tässä vaiheessa muuttaa.
Minulla on tapana sanoa kiitos, koska se on fiksua käytöstä. Joskus jopa tympeän ihmisen saa muuttamaan asennettaan olemalla itse sitkeän kohtelias ja asiallinen.
Tuosta selittelystä haluan sanoa, että useimmista ihmisistä on kokemukseni mukaan mukavinta, ettei vastausta seuraa pitkä selitys. Selittely kuulostaa helposti epärehelliseltä, tai muuten vain pitkällinen jaarittelu on aika turhauttavaa, eikä millään muotoa kohteliasta käytöstä. Jos kaveri kysyy leffaan etkä jaksa mennä, sano esim. "olisi kiva mennä, mutta tänään en jaksa". Silloin vastaus sisältää kysytyn asian, eikä ole tyly. Voit myös ehdottaa toista päivää. Jos kaveri kysyy vaikkapa fudismatsiin etkä yhtään pidä jalkapallosta, voit sanoa senkin. "Anteeksi, mutta en ollenkaan välitä jalkapallosta" olisi tässä täysin hyväksyttävä reaktio.
Vierailija kirjoitti:
Minä kirjoitin tuon alkuperäisen viestin, jota lainasit.
Sama ongelma on kaikissa elämäni ihmissuhteissa. Kiittelen liikaa, pyytelen anteeksi, en vaadi itselleni mitään. Tuntuu, että joka päivä minun on tehtävä kaikenlaista hyvää muille, jotta "ansaitsen olemassaoloni". On kuin olisin olemassa vain palvellakseni ja ilahduttaakseni muita.
Lukemattomia kertoja tätä on sitten käytetty hyväksi – parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, opiskeluelämässä ja työelämässä.
Koettu on burnout ja vaikea masennus.
Vuosia on jo terapiaa takana, ja varmasti vähintään yhtä monta edessä.
Haluan aina ajatella kaikista ihmisistä pelkkää hyvää, ja annan aina uuden mahdollisuuden. Annan anteeksi mitä tahansa.
Kun on luonnostaan kiltti ihminen ja vielä varhaislapsuudessa piti olla kiltti orjuuteen ja/tai näkymättömyyteen saakka, sitä on todella vaikeaa enää tässä vaiheessa muuttaa.
Minulla myös burn out koettuna, sekin liian usein meitä kilttejä tai "kilttejä" (=alistuvia miellyttäjiä) yhdistää.
Minä en usko ihmisistä "pelkkää hyvää", päinvastoin, usein jopa ajattelen että tuossakin on varmasti jotain vikaa lopulta tai että onpa ilkeä ihminen, mutta silti olen heille kiltti. Kai minä yritän hakea välittämistä muilta enkä osaa tehdä sitä kuin yrittämällä "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" -tekniikkaa, joka selvästi ei toimi.
Mieheni on täysin päinvastainen, tekee elämällään mitä haluaa eikä omaa kauheasti "me"-henkeä, on jopa tyly joinain päivinä, jos siltä tuntuu. Suuttuessaan raivostuu ja lähtee menemään siinä missä minä taas sovittelen ja alistun.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tapana sanoa kiitos, koska se on fiksua käytöstä. Joskus jopa tympeän ihmisen saa muuttamaan asennettaan olemalla itse sitkeän kohtelias ja asiallinen.
Tuosta selittelystä haluan sanoa, että useimmista ihmisistä on kokemukseni mukaan mukavinta, ettei vastausta seuraa pitkä selitys. Selittely kuulostaa helposti epärehelliseltä, tai muuten vain pitkällinen jaarittelu on aika turhauttavaa, eikä millään muotoa kohteliasta käytöstä. Jos kaveri kysyy leffaan etkä jaksa mennä, sano esim. "olisi kiva mennä, mutta tänään en jaksa". Silloin vastaus sisältää kysytyn asian, eikä ole tyly. Voit myös ehdottaa toista päivää. Jos kaveri kysyy vaikkapa fudismatsiin etkä yhtään pidä jalkapallosta, voit sanoa senkin. "Anteeksi, mutta en ollenkaan välitä jalkapallosta" olisi tässä täysin hyväksyttävä reaktio.
Tässä on hienoja esimerkkejä oikeasti kiltin ihmisen sanomisista. Tällaiseen ihmiseen voi luottaa, ja siihen, että kun tehdään jotain yhdessä, hän aidosti sitä haluaa. Valitettavasti tuo on hyvin vaikeaa. Minä en ole ylikiltti, mutta en osaa silti pitää kunnolla puoliani, vaan lankean tekosyihin. Ja se varmasti näkyy läpi ja loukkaa muita. Toinen huono tapa minulla on välttely. Kun joku ihminen rikkoo rajojani, en sano sitä, vaan otan etäisyyttä. Se loukkaa toista, mutta ei anna toiselle mahdollisuutta korjata virheitään ja oppia. Siksi se ei ole kilttiä.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään samansuuntaista?