Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)

Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.

Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)

Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.

Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.

Hienoa. :)

No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.

Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.

Täällähän kai nyt nimenomaan saa avautua. Lataan laidallisen takaisin, ite aloitit. :)

Itse yritän ymmärtää noita ikäviä ja ilkeitäkin viestejä (tiettyyn pisteeseen asti), ja joskus kun on johonkin vähän liian sopivaan pieneen aikaikkunaan pamahtanut jotain, niin tokihan se on mietityttänyt, että voisiko toinen oikeasti ajatella noin. Mutta ne on niitä hetkiä, kun on pitänyt kaivaa se järki sieltä kopan perältä. Näin varmaan myös muilla, toivottavasti.

Ehkä enemmän kuitenkin “huolettanut” jotkut vähän liiankin hyvin tilanteeseen sopivat viestit, joista on tullut mieleen, että ei kai se (kaipaamani ihminen) nyt luule, että tuo on mun kirjoittama. Siitäkin huolimatta, ettei ikinä uskoisi toisen edes ketjuun saatika sivuille eksyvän. Ja eihän tuossakaan siis ole tolkkua, mutta kun sen tiedostaa, että siinä ei ole tolkkua, niin on suht selvillä vesillä vielä.

Olen muutaman kerran käyttänyt tunnisteita, mutta en käytä enää. Huomasin, että niiden käyttämisestä tulee vähän vainoharhainen olo. Tulee mieleen, että mitä jos se on käynyt täällä ja tunnistanut itsensä ja on nyt jossain, että voi ei! Eli eiköhän nämä asiat monia mietitytä, moneltakin kantilta, ihmehän se olisi jos ei.

Näinhän se menee, että jos kaipailee niin yrittää asettua sen toisen asemaan ja on juuri huolissaan sen toisen jaksamisesta (jos sillä toisellakin siis olisi tunteita). Pelkää juuri, että toinen tekee olettamuksia foorumin perusteella kun viestit sopivat tilanteeseen. Joo ja kyllähän sitä itsekin on tehnyt johtopäätöksiä harhoissaan, mutta aika nopeasti on tajunnut että seilaa syvillä vesillä.

Vainoharha ja häpeä ovat juuri niitä tunteita mitä itsekin olen tuntenut kun olen käyttänyt tunnisteita ja ne varmasti ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseen paljon kyseisen ihmisen aikana, vaikka aika hyvin osaankin näytellä. Aitous katoaa ja näkemiset ovat enemmänkin suorituksia.

Harmittaa kyllä paljon kun asiat eivät edisty ja aika syyllistävästikin on tullut katseltua peiliin. Sitä kuitenkin on ihan tosissaan eikä tämä foorumille kirjoittelu ole ainakaan itselleni mitään viihdettä jolla täytän tylsiä hetkiäni. Jos en olisi koskaan käyttänyt tunnisteita (pelko että viettää vapaa-aikansa täällä) niin en täällä enää pyörisi, mutta olisin saattanut myös luovuttaa. Sinänsä myös on ihan mahdollista, että jotain olisi tapahtunut jo aikoja sitten kun olisi rohkeutta niin kuin normaalisti elämässä eikä alitajuisesti stressaisi kaikesta täysin tarpeettomasta/merkityksettömästä.

En ole oikeastaan koskaan kirjoitellut palstoille, vaikka vauva-palsta onkin tuttu paikka jo vuosien ajalta. Laiskanpuoleisesti on siis tullut käytyä, kunnes jossain vaiheessa hoksasin tämän ketjun. Tänne on sitten tullut kirjoitettua aikanaan useampikin viesti, mutta viime aikoina vähemmän.

En tiedä, onko se luovuttamista vai väsymistä vai mitä, mutta lähinnä tämä ketju vain nykyään hiukan ärsyttää, siis ei muiden kirjoittelu vaan varmaankin ihan itsessään se, että vieläkin ajaudun tänne. Jollain tavalla tämä ketju on kai se viimeinen, vaikkakin absurdi, toivo yhteydestä häneen.

En häpeä mitään tänne kirjoittamaani, siis itsessään niitä asioita ja sanoja, vaan enemmänkin ehkä tuntunut pahalta ajatus hänen mahdollisesta kiusaantumisesta. Vai tarkoititkohan tätä samaa, että tämän vuoksi on vaikea olla hänen seurassaan?

Tuon asioista turhaan stressaamisen ja niiden ylianalysoinnin kun saisi lopetettua, niin elämä olisi aavistuksen helpompaa. Olen kokenut, että se helpottuu vuosien varrella, mutta ei lähellekään riittävästi.

Näissä asioissa ei kai ole syyllisiä, vain ihmisiä. Näin haluaisin ajatella, armollisesti itseänikin kohtaan.

Hyvää yötä, oli kiva “jutella”.

Ylianalysoiminen on se omakin pahe. Monella tapaa noita kiusaantumisia ajattelee.

Kyllä muakin on viime aikoina ärsyttänyt tämä mesta vaikka en täällä nyt montaa kuukautta olekaan ollut. Tajunnut kuinka monelle tämä on vain pelkkää fantasiaa, joku kaipailee oikeasti niin joku fantasioi että olisi itselleen se viesti ja vastailee ihan innoissaan vaikka hyvin tietää että ihminen ei ole missään nimessä sitä hänelle tarkoittanut. Toiset ovat saattaneet keskustella jo monen viestin edestä, mutta silti änkeää vastaamaan siihen esittäen toista. En jaksa edes sääliä, pelkkiä tunneloisia.

Sitten nämä miehet täällä. Valtaosa on aivan liian siirappisia ollakseen miehiä tai jos ovat niin muistuttavat lähinnä sellaisia takertujia jotka tunnustavat rakkautta ensimmäisien treffien jälkeen eivätkä voi olla sekuntiakaan ilman sitä naista. Tiedät tyypin? Saa joltain naiselta ensimmäistä kertaa elämässään huomiota ja alkaa häiriköimään viesteillä 24/7. Yleensä naiset ymmärtävät juosta näitä karkuun ja on ymmärtääkseni naisten keskuudessa ihan yleinen vitsi. Miehet eivät rakastamisesta puhu kuin pitkäaikaiselle kumppanille, kavereille ohimennen tuhannen humalassa tai jotkut avoimet tapaukset vaikka lähisukulaisilleen.

Toivottavasti ei ollut liian negatiivinen viesti. Kunhan pääsin vauhtiin tuosta mikä täällä minua ärsyttää.

Sen verran lisään, että tosiaan miehille tunteista puhuminen tai jopa kirjoittaminen on vaikeaa. Siksi sitä voi jonkun tunteellisen viestin jälkeen tuntea itsensä jotenkin haavoittuvaksi ja alastomaksi.

Tämä keskustelu on näköjään lähtenyt elämään omaa elämäänsä, mutta vastaan nyt vielä tähän. Eniten mua siis ärsyttää se, etten osaa/ymmärrä pysyä täältä poissa, ja muutenkin siis ajattelen niin, että jos muut ovat mun mielestä ärsyttäviä, niin poistan itseni yhtälöstä, koska mähän silloin olen se, jolla on se ongelma (ja muut saavat jatkaa rauhassa heilumistaan).

Tunteista puhuminen voi olla ihan yhtä vaikeata naisillekin. En ole koskaan avannut tunteita näin paljon sanoiksi ennen kuin tapasin hänet, mutta toisaalta mun siirappimaisuus on toisten mielestä kai lähinnä lämmintä lakoniaa.

Mies, en uskalla edes ihastua sinuun, sillä en tiedä, voisitko koskaan rakastaa tytärtäni ja helliä kuin omaasi? Tällaiset asiat ovat minulle nykyään tärkeitä. En kykenisitkö siihen. Luultavasti se muistuttaisi sinua liikaa menneistä. Siksi koitan vetäytyä sinusta vain kauemmas, vaikka se on vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies, en uskalla edes ihastua sinuun, sillä en tiedä, voisitko koskaan rakastaa tytärtäni ja helliä kuin omaasi? Tällaiset asiat ovat minulle nykyään tärkeitä. En kykenisitkö siihen. Luultavasti se muistuttaisi sinua liikaa menneistä. Siksi koitan vetäytyä sinusta vain kauemmas, vaikka se on vaikeaa. 

* En tiedä kykenisitkö rakastamaan häntä kuin omaasi. 

Tässä tohinassa näköjään katkeaa ajatus ja lauseet.

Täällä on nykyään yhä enemmän jutustelua ja häviävän pieni osa runollisia, kauniita, tuskaisiakin kaipausviestejä.

Onkohan muillakin käynyt niin, että on vähän jumahtanut tänne vaikka tunteet ovatkin laimenneet, vai onko täällä vaihtunut porukka esim. vuoden takaisesta?

Mulla ei ainakaan enää ole sellaisia mielen matkoille laittavia tunteita häntä kohtaan, mutta täällä käyn vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

No en tiiä mikä tää juttu on, mutta olen kaivannut sua jo vuosia ja kaipaan varmaan hamaan tappiin. Ohuesti ärsyttää, sillä et välitä musta tuon taivaallista ja meidän välillä on miljoona estettä ihan ilman sitäkin. En vaan voi olla ajattelematta ja kaipaamatta.

Otan osaa. T. Kohtalotoveri

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nykyään yhä enemmän jutustelua ja häviävän pieni osa runollisia, kauniita, tuskaisiakin kaipausviestejä.

Onkohan muillakin käynyt niin, että on vähän jumahtanut tänne vaikka tunteet ovatkin laimenneet, vai onko täällä vaihtunut porukka esim. vuoden takaisesta?

Mulla ei ainakaan enää ole sellaisia mielen matkoille laittavia tunteita häntä kohtaan, mutta täällä käyn vieläkin.

Olisipa omatkin tunteet laimenneet. Vaan vahvenevat koko ajan, mitä paremmin häntä tunnen :/. Olisipa se varmuus, että mitään ei voisi olla. Vaan ei, tiedän, että voisi. En vain halua olla se ihminen, joka tekee niin.

Sen yhden tunteen kun voisin leikata pois niin kaikki olisi helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tiiä mikä tää juttu on, mutta olen kaivannut sua jo vuosia ja kaipaan varmaan hamaan tappiin. Ohuesti ärsyttää, sillä et välitä musta tuon taivaallista ja meidän välillä on miljoona estettä ihan ilman sitäkin. En vaan voi olla ajattelematta ja kaipaamatta.

Otan osaa. T. Kohtalotoveri

Hymy!

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä mies ajattelet "meistä" tällä hetkellä?

Haluaisin puhua kanssasi kahden kesken todellisessa elämässä. Oletko valmis siihen vai pelkäätkö tunteitasi? Minun tunteeni ovat selvät. Rakastan sinua todella paljon. Mutta tangoon tarvitaan kaksi.

Shall we dance, my love?

Sun kroppa näyttää nykyään paremmalta kuin koskaan. Huomaa todella, että olet käynyt salilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä mies ajattelet "meistä" tällä hetkellä?

Haluaisin puhua kanssasi kahden kesken todellisessa elämässä. Oletko valmis siihen vai pelkäätkö tunteitasi? Minun tunteeni ovat selvät. Rakastan sinua todella paljon. Mutta tangoon tarvitaan kaksi.

Shall we dance, my love?

Olen valmis!

Ei täällä käymisestä kyllä enää nauti. Muutenkin vähänkin pidempien kirjoittajien tekstejä lukiessa tietää heti kuka on kyseessä. Kai se johtuu siitä, että ollaan anonyymilla foorumilla niin alkaa kehittyä melkein savant ihmisen kyky nähdä tekstit väreinä.

Eiköhän ole jo aika lopettaa kokonaan kirjoittelu (viimeksi kestin pari viikkoa kirjoittaen yhden hyvää yötä viestin) ja toivottaa kaikille onnea. Ennen kaikkea itselle. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä mies ajattelet "meistä" tällä hetkellä?

Haluaisin puhua kanssasi kahden kesken todellisessa elämässä. Oletko valmis siihen vai pelkäätkö tunteitasi? Minun tunteeni ovat selvät. Rakastan sinua todella paljon. Mutta tangoon tarvitaan kaksi.

Shall we dance, my love?

En pelkää tunteitani ja haluan jutella.

Olisin sanonut sinulle aamulla hyvää huomenta, olisit saanut suukonkin.

Mietin millaista olisi jos voisin töissä ruokatauolla laittaa sinulle viestin ja sinä vastaisit siihen.

Lähtisitkö kanssani kävelylle illalla? Laittaisimmeko yhdessä ruokaa? Häiritsisikö sinua se, että olen niin huono kokki? En haluaisi aina syödä yksin... Menetkö sinäkin yksinäisenä nukkumaan kuten minä? Pelottaako sinua vanheta yksin?Näenkö sinua koskaan?

Miehelle joka elää vain mielikuvissani.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nykyään yhä enemmän jutustelua ja häviävän pieni osa runollisia, kauniita, tuskaisiakin kaipausviestejä.

Onkohan muillakin käynyt niin, että on vähän jumahtanut tänne vaikka tunteet ovatkin laimenneet, vai onko täällä vaihtunut porukka esim. vuoden takaisesta?

Mulla ei ainakaan enää ole sellaisia mielen matkoille laittavia tunteita häntä kohtaan, mutta täällä käyn vieläkin.

Joo, tunteet on laimenneet ajat sitten, mutta tätä ketjua on pakko käydä vaan silti lähes joka päivä lukemassa. Toki edelleen ajattelen että olishan sen ihmisen kanssa kiva ystävystyä, mutta eipä tosielämässä ole näkynyt mitään merkkejä että häntä kiinnostais.

Minä kyllä rakastaisin kaikkea sinussa nainen jos vain omakseni saisin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä rakastaisin kaikkea sinussa nainen jos vain omakseni saisin.

Kaikkine arpineni ja vatsamakkaroinenikin ko vai?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nykyään yhä enemmän jutustelua ja häviävän pieni osa runollisia, kauniita, tuskaisiakin kaipausviestejä.

Onkohan muillakin käynyt niin, että on vähän jumahtanut tänne vaikka tunteet ovatkin laimenneet, vai onko täällä vaihtunut porukka esim. vuoden takaisesta?

Mulla ei ainakaan enää ole sellaisia mielen matkoille laittavia tunteita häntä kohtaan, mutta täällä käyn vieläkin.

Vähän kuin olisi juossut pitkän matkan ja nyt täytyy vain käveleskellä, että hengitys tasaantuu. Se hiivatin maali on edelleen silmänkantamattomisssa, mutta tallustellaan nyt tässä vielä hetki. Tältä musta tuntuu, ja siksi on mennyt löysäksi jutusteluksi omalta osalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä käymisestä kyllä enää nauti. Muutenkin vähänkin pidempien kirjoittajien tekstejä lukiessa tietää heti kuka on kyseessä. Kai se johtuu siitä, että ollaan anonyymilla foorumilla niin alkaa kehittyä melkein savant ihmisen kyky nähdä tekstit väreinä.

Eiköhän ole jo aika lopettaa kokonaan kirjoittelu (viimeksi kestin pari viikkoa kirjoittaen yhden hyvää yötä viestin) ja toivottaa kaikille onnea. Ennen kaikkea itselle. ;)

Täytyy olla poikkeuksellinen kielentaju, jotta voi sanoa tunnistavansa anonyymejä tekstien perusteella. Yksikin ihminen voi kirjoittaa monella eri tavalla, eri rytmillä, erityylisillä sanoilla, jopa eri tavalla välimerkkejä käyttäen.

Ääntiömieshän muutti tyyliään, mutta hänet on helppo tunnistaa edelleen. Samoin se n-n rakas ja häntä imitoiva mies.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään yhdelle henkilölle, vaan lähetän tervetulokutsun mahdollisimman monelle nuorelle muslimimiehelle. Eli tervetuloa Suomeen!

Välkommen i Finland alla flyktingarna.