Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Ikävä. Sinua vain M.
Täällä myös. Sinua vain R.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin on seuraava hetkemme?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet nainen "meistä"?
Kaipaan sinua.
Ajattelen että mikähän meidän "suhteen" tilanne on tällä hetkellä? Mitä mieltä sinä olet?
Ja edelleen odottelen että otat yhteyttä. Tavataan ja jutellaan näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Milloin on seuraava hetkemme?
Sitten kun sinulle sopii ja ehdotat jotain.
Päivän piristykset. Soitit mulle, työasiassa. Pien sun äänestä todella todella paljon. Aurinkoa päivääsi mies ☀️
Juteltiin myös enemmän, mutta ei enää kahdestaan. Niistäkin hetkistä nautin mut ei se tietenkään ole sama asia kuin kahden kesken juttelu.
Eilinen autoilu kahdestaan oli mukavinta aikoihin. Hymyä on vaikea peittää sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin on seuraava hetkemme?
Ei ikinä, koska et ehdota ikinä enää mitään. Se olen aina minä, joka ottaa yhteyttä. Ei sua kiinnosta OIKEESTI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Toinen ei voi sietää hammastuubin puristamista "väärästä" kohdasta tai wc-paperirullan "väärinpäin" olemista. Toiselle se väärinpäin oleminen on oikeinpäin oleminen. Kumpikaan ei anna periksi.
Millä tavalla siis neuvoisit lähimmäistäsi antamaan periksi esim. päihdeongelman tai pahan persoonallisuushäiriön edessä?
Millä tavoin ihmisen tulisi mielestäsi joustaa ja antaa periksi vakaumuksellisissa asioissa?En tarkoittanut päihde- enkä vakaumuksellisia asioita, vaan vertauskuvallisesti mikä toisesta on väärin voi toisesta olla oikein ja miten asiat tehdään; toisesta voi olla oikein, kun toisesta se on väärin.
Miten ketään kiinnostaa mitenpäin vessapaperi on telineessä tai olisi väärä tapa toisen puristaa hammastahnaa tuubista? 😂
Jos noi jo häiritsee ihmisessä, niin miten sinun käy kun puhutaan vaikeimmista toisten omista valinnoista joita sitten tuomitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Toinen ei voi sietää hammastuubin puristamista "väärästä" kohdasta tai wc-paperirullan "väärinpäin" olemista. Toiselle se väärinpäin oleminen on oikeinpäin oleminen. Kumpikaan ei anna periksi.
Millä tavalla siis neuvoisit lähimmäistäsi antamaan periksi esim. päihdeongelman tai pahan persoonallisuushäiriön edessä?
Millä tavoin ihmisen tulisi mielestäsi joustaa ja antaa periksi vakaumuksellisissa asioissa?En tarkoittanut päihde- enkä vakaumuksellisia asioita, vaan vertauskuvallisesti mikä toisesta on väärin voi toisesta olla oikein ja miten asiat tehdään; toisesta voi olla oikein, kun toisesta se on väärin.
Miten ketään kiinnostaa mitenpäin vessapaperi on telineessä tai olisi väärä tapa toisen puristaa hammastahnaa tuubista? 😂
Jos noi jo häiritsee ihmisessä, niin miten sinun käy kun puhutaan vaikeimmista toisten omista valinnoista joita sitten tuomitset.
Etkö ymmärrä lukemaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Toinen ei voi sietää hammastuubin puristamista "väärästä" kohdasta tai wc-paperirullan "väärinpäin" olemista. Toiselle se väärinpäin oleminen on oikeinpäin oleminen. Kumpikaan ei anna periksi.
Millä tavalla siis neuvoisit lähimmäistäsi antamaan periksi esim. päihdeongelman tai pahan persoonallisuushäiriön edessä?
Millä tavoin ihmisen tulisi mielestäsi joustaa ja antaa periksi vakaumuksellisissa asioissa?En tarkoittanut päihde- enkä vakaumuksellisia asioita, vaan vertauskuvallisesti mikä toisesta on väärin voi toisesta olla oikein ja miten asiat tehdään; toisesta voi olla oikein, kun toisesta se on väärin.
Miten ketään kiinnostaa mitenpäin vessapaperi on telineessä tai olisi väärä tapa toisen puristaa hammastahnaa tuubista? 😂
Jos noi jo häiritsee ihmisessä, niin miten sinun käy kun puhutaan vaikeimmista toisten omista valinnoista joita sitten tuomitset.Etkö ymmärrä lukemaasi?
Ymmärrän. Sinulla on joku trauma kun joku laittaa vessapaperin väärin telineeseen. Vai mikä vertauskuva toisessa ihmisessä on tähän arkiseen ongelmaan verrattavissa?
Älä käytä vertauskuvaa noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Toinen ei voi sietää hammastuubin puristamista "väärästä" kohdasta tai wc-paperirullan "väärinpäin" olemista. Toiselle se väärinpäin oleminen on oikeinpäin oleminen. Kumpikaan ei anna periksi.
Millä tavalla siis neuvoisit lähimmäistäsi antamaan periksi esim. päihdeongelman tai pahan persoonallisuushäiriön edessä?
Millä tavoin ihmisen tulisi mielestäsi joustaa ja antaa periksi vakaumuksellisissa asioissa?En tarkoittanut päihde- enkä vakaumuksellisia asioita, vaan vertauskuvallisesti mikä toisesta on väärin voi toisesta olla oikein ja miten asiat tehdään; toisesta voi olla oikein, kun toisesta se on väärin.
Miten ketään kiinnostaa mitenpäin vessapaperi on telineessä tai olisi väärä tapa toisen puristaa hammastahnaa tuubista? 😂
Jos noi jo häiritsee ihmisessä, niin miten sinun käy kun puhutaan vaikeimmista toisten omista valinnoista joita sitten tuomitset.Etkö ymmärrä lukemaasi?
Ymmärrän. Sinulla on joku trauma kun joku laittaa vessapaperin väärin telineeseen. Vai mikä vertauskuva toisessa ihmisessä on tähän arkiseen ongelmaan verrattavissa?
Älä käytä vertauskuvaa noin!
Noh. Vertauskuvat ovat vähän vaikeita joskus, kuten rakkaus ja kaipauskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Toinen ei voi sietää hammastuubin puristamista "väärästä" kohdasta tai wc-paperirullan "väärinpäin" olemista. Toiselle se väärinpäin oleminen on oikeinpäin oleminen. Kumpikaan ei anna periksi.
Millä tavalla siis neuvoisit lähimmäistäsi antamaan periksi esim. päihdeongelman tai pahan persoonallisuushäiriön edessä?
Millä tavoin ihmisen tulisi mielestäsi joustaa ja antaa periksi vakaumuksellisissa asioissa?En tarkoittanut päihde- enkä vakaumuksellisia asioita, vaan vertauskuvallisesti mikä toisesta on väärin voi toisesta olla oikein ja miten asiat tehdään; toisesta voi olla oikein, kun toisesta se on väärin.
Miten ketään kiinnostaa mitenpäin vessapaperi on telineessä tai olisi väärä tapa toisen puristaa hammastahnaa tuubista? 😂
Jos noi jo häiritsee ihmisessä, niin miten sinun käy kun puhutaan vaikeimmista toisten omista valinnoista joita sitten tuomitset.Etkö ymmärrä lukemaasi?
Ymmärrän. Sinulla on joku trauma kun joku laittaa vessapaperin väärin telineeseen. Vai mikä vertauskuva toisessa ihmisessä on tähän arkiseen ongelmaan verrattavissa?
Älä käytä vertauskuvaa noin!
Sitä että joku asia toisesta on väärin ja se sama asia toisesta on oikein. Joko käsität? Vessapaperin laitto oli esimerkki, tosin monissa pariskunnissa siitäkin vessapaperirullan "oikeinpäin" laittamisesta riidellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä sä taas oot koko ajan aktiivisena facessa, mutta viestiä ei saa laittaa. On niin ikävä :( Päivittäisit sitä facee edes joskus, ni tietäis vähän, et mitä sulle kuuluu. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)
Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.
Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)
Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.
Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.
Hienoa. :)
No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.
Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.
Täällähän kai nyt nimenomaan saa avautua. Lataan laidallisen takaisin, ite aloitit. :)
Itse yritän ymmärtää noita ikäviä ja ilkeitäkin viestejä (tiettyyn pisteeseen asti), ja joskus kun on johonkin vähän liian sopivaan pieneen aikaikkunaan pamahtanut jotain, niin tokihan se on mietityttänyt, että voisiko toinen oikeasti ajatella noin. Mutta ne on niitä hetkiä, kun on pitänyt kaivaa se järki sieltä kopan perältä. Näin varmaan myös muilla, toivottavasti.
Ehkä enemmän kuitenkin “huolettanut” jotkut vähän liiankin hyvin tilanteeseen sopivat viestit, joista on tullut mieleen, että ei kai se (kaipaamani ihminen) nyt luule, että tuo on mun kirjoittama. Siitäkin huolimatta, ettei ikinä uskoisi toisen edes ketjuun saatika sivuille eksyvän. Ja eihän tuossakaan siis ole tolkkua, mutta kun sen tiedostaa, että siinä ei ole tolkkua, niin on suht selvillä vesillä vielä.
Olen muutaman kerran käyttänyt tunnisteita, mutta en käytä enää. Huomasin, että niiden käyttämisestä tulee vähän vainoharhainen olo. Tulee mieleen, että mitä jos se on käynyt täällä ja tunnistanut itsensä ja on nyt jossain, että voi ei! Eli eiköhän nämä asiat monia mietitytä, moneltakin kantilta, ihmehän se olisi jos ei.
Näinhän se menee, että jos kaipailee niin yrittää asettua sen toisen asemaan ja on juuri huolissaan sen toisen jaksamisesta (jos sillä toisellakin siis olisi tunteita). Pelkää juuri, että toinen tekee olettamuksia foorumin perusteella kun viestit sopivat tilanteeseen. Joo ja kyllähän sitä itsekin on tehnyt johtopäätöksiä harhoissaan, mutta aika nopeasti on tajunnut että seilaa syvillä vesillä.
Vainoharha ja häpeä ovat juuri niitä tunteita mitä itsekin olen tuntenut kun olen käyttänyt tunnisteita ja ne varmasti ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseen paljon kyseisen ihmisen aikana, vaikka aika hyvin osaankin näytellä. Aitous katoaa ja näkemiset ovat enemmänkin suorituksia.
Harmittaa kyllä paljon kun asiat eivät edisty ja aika syyllistävästikin on tullut katseltua peiliin. Sitä kuitenkin on ihan tosissaan eikä tämä foorumille kirjoittelu ole ainakaan itselleni mitään viihdettä jolla täytän tylsiä hetkiäni. Jos en olisi koskaan käyttänyt tunnisteita (pelko että viettää vapaa-aikansa täällä) niin en täällä enää pyörisi, mutta olisin saattanut myös luovuttaa. Sinänsä myös on ihan mahdollista, että jotain olisi tapahtunut jo aikoja sitten kun olisi rohkeutta niin kuin normaalisti elämässä eikä alitajuisesti stressaisi kaikesta täysin tarpeettomasta/merkityksettömästä.
En ole oikeastaan koskaan kirjoitellut palstoille, vaikka vauva-palsta onkin tuttu paikka jo vuosien ajalta. Laiskanpuoleisesti on siis tullut käytyä, kunnes jossain vaiheessa hoksasin tämän ketjun. Tänne on sitten tullut kirjoitettua aikanaan useampikin viesti, mutta viime aikoina vähemmän.
En tiedä, onko se luovuttamista vai väsymistä vai mitä, mutta lähinnä tämä ketju vain nykyään hiukan ärsyttää, siis ei muiden kirjoittelu vaan varmaankin ihan itsessään se, että vieläkin ajaudun tänne. Jollain tavalla tämä ketju on kai se viimeinen, vaikkakin absurdi, toivo yhteydestä häneen.
En häpeä mitään tänne kirjoittamaani, siis itsessään niitä asioita ja sanoja, vaan enemmänkin ehkä tuntunut pahalta ajatus hänen mahdollisesta kiusaantumisesta. Vai tarkoititkohan tätä samaa, että tämän vuoksi on vaikea olla hänen seurassaan?
Tuon asioista turhaan stressaamisen ja niiden ylianalysoinnin kun saisi lopetettua, niin elämä olisi aavistuksen helpompaa. Olen kokenut, että se helpottuu vuosien varrella, mutta ei lähellekään riittävästi.
Näissä asioissa ei kai ole syyllisiä, vain ihmisiä. Näin haluaisin ajatella, armollisesti itseänikin kohtaan.
Hyvää yötä, oli kiva “jutella”.
Ylianalysoiminen on se omakin pahe. Monella tapaa noita kiusaantumisia ajattelee.
Kyllä muakin on viime aikoina ärsyttänyt tämä mesta vaikka en täällä nyt montaa kuukautta olekaan ollut. Tajunnut kuinka monelle tämä on vain pelkkää fantasiaa, joku kaipailee oikeasti niin joku fantasioi että olisi itselleen se viesti ja vastailee ihan innoissaan vaikka hyvin tietää että ihminen ei ole missään nimessä sitä hänelle tarkoittanut. Toiset ovat saattaneet keskustella jo monen viestin edestä, mutta silti änkeää vastaamaan siihen esittäen toista. En jaksa edes sääliä, pelkkiä tunneloisia.
Sitten nämä miehet täällä. Valtaosa on aivan liian siirappisia ollakseen miehiä tai jos ovat niin muistuttavat lähinnä sellaisia takertujia jotka tunnustavat rakkautta ensimmäisien treffien jälkeen eivätkä voi olla sekuntiakaan ilman sitä naista. Tiedät tyypin? Saa joltain naiselta ensimmäistä kertaa elämässään huomiota ja alkaa häiriköimään viesteillä 24/7. Yleensä naiset ymmärtävät juosta näitä karkuun ja on ymmärtääkseni naisten keskuudessa ihan yleinen vitsi. Miehet eivät rakastamisesta puhu kuin pitkäaikaiselle kumppanille, kavereille ohimennen tuhannen humalassa tai jotkut avoimet tapaukset vaikka lähisukulaisilleen.
Toivottavasti ei ollut liian negatiivinen viesti. Kunhan pääsin vauhtiin tuosta mikä täällä minua ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä sä taas oot koko ajan aktiivisena facessa, mutta viestiä ei saa laittaa. On niin ikävä :( Päivittäisit sitä facee edes joskus, ni tietäis vähän, et mitä sulle kuuluu. <3
Saa laittaa viestiä. Olisi jopa toivottavaa. ❤️❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)
Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.
Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)
Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.
Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.
Hienoa. :)
No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.
Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.
Täällähän kai nyt nimenomaan saa avautua. Lataan laidallisen takaisin, ite aloitit. :)
Itse yritän ymmärtää noita ikäviä ja ilkeitäkin viestejä (tiettyyn pisteeseen asti), ja joskus kun on johonkin vähän liian sopivaan pieneen aikaikkunaan pamahtanut jotain, niin tokihan se on mietityttänyt, että voisiko toinen oikeasti ajatella noin. Mutta ne on niitä hetkiä, kun on pitänyt kaivaa se järki sieltä kopan perältä. Näin varmaan myös muilla, toivottavasti.
Ehkä enemmän kuitenkin “huolettanut” jotkut vähän liiankin hyvin tilanteeseen sopivat viestit, joista on tullut mieleen, että ei kai se (kaipaamani ihminen) nyt luule, että tuo on mun kirjoittama. Siitäkin huolimatta, ettei ikinä uskoisi toisen edes ketjuun saatika sivuille eksyvän. Ja eihän tuossakaan siis ole tolkkua, mutta kun sen tiedostaa, että siinä ei ole tolkkua, niin on suht selvillä vesillä vielä.
Olen muutaman kerran käyttänyt tunnisteita, mutta en käytä enää. Huomasin, että niiden käyttämisestä tulee vähän vainoharhainen olo. Tulee mieleen, että mitä jos se on käynyt täällä ja tunnistanut itsensä ja on nyt jossain, että voi ei! Eli eiköhän nämä asiat monia mietitytä, moneltakin kantilta, ihmehän se olisi jos ei.
Näinhän se menee, että jos kaipailee niin yrittää asettua sen toisen asemaan ja on juuri huolissaan sen toisen jaksamisesta (jos sillä toisellakin siis olisi tunteita). Pelkää juuri, että toinen tekee olettamuksia foorumin perusteella kun viestit sopivat tilanteeseen. Joo ja kyllähän sitä itsekin on tehnyt johtopäätöksiä harhoissaan, mutta aika nopeasti on tajunnut että seilaa syvillä vesillä.
Vainoharha ja häpeä ovat juuri niitä tunteita mitä itsekin olen tuntenut kun olen käyttänyt tunnisteita ja ne varmasti ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseen paljon kyseisen ihmisen aikana, vaikka aika hyvin osaankin näytellä. Aitous katoaa ja näkemiset ovat enemmänkin suorituksia.
Harmittaa kyllä paljon kun asiat eivät edisty ja aika syyllistävästikin on tullut katseltua peiliin. Sitä kuitenkin on ihan tosissaan eikä tämä foorumille kirjoittelu ole ainakaan itselleni mitään viihdettä jolla täytän tylsiä hetkiäni. Jos en olisi koskaan käyttänyt tunnisteita (pelko että viettää vapaa-aikansa täällä) niin en täällä enää pyörisi, mutta olisin saattanut myös luovuttaa. Sinänsä myös on ihan mahdollista, että jotain olisi tapahtunut jo aikoja sitten kun olisi rohkeutta niin kuin normaalisti elämässä eikä alitajuisesti stressaisi kaikesta täysin tarpeettomasta/merkityksettömästä.
En ole oikeastaan koskaan kirjoitellut palstoille, vaikka vauva-palsta onkin tuttu paikka jo vuosien ajalta. Laiskanpuoleisesti on siis tullut käytyä, kunnes jossain vaiheessa hoksasin tämän ketjun. Tänne on sitten tullut kirjoitettua aikanaan useampikin viesti, mutta viime aikoina vähemmän.
En tiedä, onko se luovuttamista vai väsymistä vai mitä, mutta lähinnä tämä ketju vain nykyään hiukan ärsyttää, siis ei muiden kirjoittelu vaan varmaankin ihan itsessään se, että vieläkin ajaudun tänne. Jollain tavalla tämä ketju on kai se viimeinen, vaikkakin absurdi, toivo yhteydestä häneen.
En häpeä mitään tänne kirjoittamaani, siis itsessään niitä asioita ja sanoja, vaan enemmänkin ehkä tuntunut pahalta ajatus hänen mahdollisesta kiusaantumisesta. Vai tarkoititkohan tätä samaa, että tämän vuoksi on vaikea olla hänen seurassaan?
Tuon asioista turhaan stressaamisen ja niiden ylianalysoinnin kun saisi lopetettua, niin elämä olisi aavistuksen helpompaa. Olen kokenut, että se helpottuu vuosien varrella, mutta ei lähellekään riittävästi.
Näissä asioissa ei kai ole syyllisiä, vain ihmisiä. Näin haluaisin ajatella, armollisesti itseänikin kohtaan.
Hyvää yötä, oli kiva “jutella”.
Ylianalysoiminen on se omakin pahe. Monella tapaa noita kiusaantumisia ajattelee.
Kyllä muakin on viime aikoina ärsyttänyt tämä mesta vaikka en täällä nyt montaa kuukautta olekaan ollut. Tajunnut kuinka monelle tämä on vain pelkkää fantasiaa, joku kaipailee oikeasti niin joku fantasioi että olisi itselleen se viesti ja vastailee ihan innoissaan vaikka hyvin tietää että ihminen ei ole missään nimessä sitä hänelle tarkoittanut. Toiset ovat saattaneet keskustella jo monen viestin edestä, mutta silti änkeää vastaamaan siihen esittäen toista. En jaksa edes sääliä, pelkkiä tunneloisia.
Sitten nämä miehet täällä. Valtaosa on aivan liian siirappisia ollakseen miehiä tai jos ovat niin muistuttavat lähinnä sellaisia takertujia jotka tunnustavat rakkautta ensimmäisien treffien jälkeen eivätkä voi olla sekuntiakaan ilman sitä naista. Tiedät tyypin? Saa joltain naiselta ensimmäistä kertaa elämässään huomiota ja alkaa häiriköimään viesteillä 24/7. Yleensä naiset ymmärtävät juosta näitä karkuun ja on ymmärtääkseni naisten keskuudessa ihan yleinen vitsi. Miehet eivät rakastamisesta puhu kuin pitkäaikaiselle kumppanille, kavereille ohimennen tuhannen humalassa tai jotkut avoimet tapaukset vaikka lähisukulaisilleen.
Toivottavasti ei ollut liian negatiivinen viesti. Kunhan pääsin vauhtiin tuosta mikä täällä minua ärsyttää.
Sen verran lisään, että tosiaan miehille tunteista puhuminen tai jopa kirjoittaminen on vaikeaa. Siksi sitä voi jonkun tunteellisen viestin jälkeen tuntea itsensä jotenkin haavoittuvaksi ja alastomaksi.
No en tiiä mikä tää juttu on, mutta olen kaivannut sua jo vuosia ja kaipaan varmaan hamaan tappiin. Ohuesti ärsyttää, sillä et välitä musta tuon taivaallista ja meidän välillä on miljoona estettä ihan ilman sitäkin. En vaan voi olla ajattelematta ja kaipaamatta.
On aivan kauhea ikävä sinua ja sitä paikkaa, jossa näimme/näemme. Olen ollut uudessa paikassa ja täällä on ihan kamalaa. Odotan koko ajan, että näkisin sinut jossain. Tule hakemaan minut pois täältä. :(
Kylläpä otatte vakavissanne tämän ketjun, te jotkut!
Luulin joskus olevani (liian) kova analysoimaan, mutta en vissiin olekaan.
Stressi ja taipumus katastrofiajatteluun on myös vierasta, nuo piirteet kai ovat ylianalysoijille ominaisia?
Tännehän saa jokainen kirjoittaa mitä haluaa, kunhan ei tahalleen ärsytä tai häiriköi.
Siirappisuuskin on mieltymyskysymys; minusta mies ei voi olla liian siirappinen.
Ja tokihan sinustakin 12670 voi syntyä mielikuvia, eikä välttämättä kovin hienoja.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuva susta ei ole enää niin tarkkarajainen vaan päivä päivältä enemmän arjen aaltojen pehmittämä. Vieläkin tulee kuitenkin hetkiä, kun joku yksittäinen muistikuva asennostasi, äänestäsi tai tuoksustasi jossain tilanteessa syöksyy mieleen ja saa hengen salpautumaan. Voikin olla, että isommalla altistuksella olisit ollut mulle terveyshaitta, hengittäminen kun on kuitenkin aika kivaa. (miehelle)
Valitettavasti sitå isompaa altistusta ei nyt pääse tapahtumaan. Olisin tarvittaessa voinut turvautua vaikka tekohengitykseen, jos hengenahdistus olisi mennyt vakavaksi. Olet liian arvokas menetettäväksi.
Olen tämän oppinut hyväksymään, ja toivon joskus kohtaavani jonkun kaltaisesi. Ja kiitos avuntarjouksesta, olisi tuo varmaan aika metkaksi mennyt. :)
Toivottavasti et anna näiden viestien vaikuttaa oikeaan elämääsi kun tosiaan täysin anonyymit vastailevat toisilleen. Tsemppiä.
Siis miten niin, kun oli noin hyvät tunnisteetkin... Mutta joo, en ole (vielä) niin tärähtänyt, että sekoittaisin tätä oikeaan elämään. Sait mut hymyilemään.
Hienoa. :)
No vähän itsekkäistäkin syistä vastailen täällä muistuttelijana kun en jaksa henkilökohtaisesti vastailla muiden kaipailuihin. Mistä mennäänkin siihen suurimpaan pelkoon, että jos oikeasti oma ihastus olisi näille foorumeille eksynyt niin ottaisi jotain haukkuvia viestejä tosissaan tai tekisi olettamuksia jostain viesteistä jotka saattavat pintaraapaisuna vaikka sopia tilanteeseen, mutta ovat joltain toiselta, koska tilanteet loppujen lopuksi ovat kaikilla hyvin samanlaisia. Tiedän, että on epätodennäköistä että olisi tänne löytänyt tai että edes kaipailisi, mutta kun oman psyykkeensä tuntee mutta toisista ihmisistä ei voi olla koskaan varma. Varsinkin jos ei ole nähnyt hetkeen niin harmittaa aina sellaiset viestit joissa joku oikein hieroo jonkun naamalle, että ei muuten tulla enää näkemään. Kuka henkisesti stabiili kirjoittaa sellaisia edes anonyymille foorumille? Joku jonka itsetunto on niin nollissa, että toivoo jonkun toisen jäävän kaipaamaan.
Tuli vähän avauduttua, mutta tämä on myös syy miksi ihmisten ei kannata käyttää tunnisteita jos ei ole rohkeutta tai tilaisuutta tehdä asioiden eteen mitään. Pahimmassa tapauksessa saat ihmisen josta välität koukuttumaan palstaan (tilanteessa jossa olisi eksynyt tänne) ja odottamaan että jotain tapahtuu. Mahdollisuus siitä taas luo tunnisteiden käyttäjälle aina vaan suurempia paineita jos yrittää siis tällä tavoin asettua toisen asemaan. En voi olla ainut joka on pohtinut tällaisia psykologisia seikkoja.
Täällähän kai nyt nimenomaan saa avautua. Lataan laidallisen takaisin, ite aloitit. :)
Itse yritän ymmärtää noita ikäviä ja ilkeitäkin viestejä (tiettyyn pisteeseen asti), ja joskus kun on johonkin vähän liian sopivaan pieneen aikaikkunaan pamahtanut jotain, niin tokihan se on mietityttänyt, että voisiko toinen oikeasti ajatella noin. Mutta ne on niitä hetkiä, kun on pitänyt kaivaa se järki sieltä kopan perältä. Näin varmaan myös muilla, toivottavasti.
Ehkä enemmän kuitenkin “huolettanut” jotkut vähän liiankin hyvin tilanteeseen sopivat viestit, joista on tullut mieleen, että ei kai se (kaipaamani ihminen) nyt luule, että tuo on mun kirjoittama. Siitäkin huolimatta, ettei ikinä uskoisi toisen edes ketjuun saatika sivuille eksyvän. Ja eihän tuossakaan siis ole tolkkua, mutta kun sen tiedostaa, että siinä ei ole tolkkua, niin on suht selvillä vesillä vielä.
Olen muutaman kerran käyttänyt tunnisteita, mutta en käytä enää. Huomasin, että niiden käyttämisestä tulee vähän vainoharhainen olo. Tulee mieleen, että mitä jos se on käynyt täällä ja tunnistanut itsensä ja on nyt jossain, että voi ei! Eli eiköhän nämä asiat monia mietitytä, moneltakin kantilta, ihmehän se olisi jos ei.
Näinhän se menee, että jos kaipailee niin yrittää asettua sen toisen asemaan ja on juuri huolissaan sen toisen jaksamisesta (jos sillä toisellakin siis olisi tunteita). Pelkää juuri, että toinen tekee olettamuksia foorumin perusteella kun viestit sopivat tilanteeseen. Joo ja kyllähän sitä itsekin on tehnyt johtopäätöksiä harhoissaan, mutta aika nopeasti on tajunnut että seilaa syvillä vesillä.
Vainoharha ja häpeä ovat juuri niitä tunteita mitä itsekin olen tuntenut kun olen käyttänyt tunnisteita ja ne varmasti ovat vaikuttaneet omaan käyttäytymiseen paljon kyseisen ihmisen aikana, vaikka aika hyvin osaankin näytellä. Aitous katoaa ja näkemiset ovat enemmänkin suorituksia.
Harmittaa kyllä paljon kun asiat eivät edisty ja aika syyllistävästikin on tullut katseltua peiliin. Sitä kuitenkin on ihan tosissaan eikä tämä foorumille kirjoittelu ole ainakaan itselleni mitään viihdettä jolla täytän tylsiä hetkiäni. Jos en olisi koskaan käyttänyt tunnisteita (pelko että viettää vapaa-aikansa täällä) niin en täällä enää pyörisi, mutta olisin saattanut myös luovuttaa. Sinänsä myös on ihan mahdollista, että jotain olisi tapahtunut jo aikoja sitten kun olisi rohkeutta niin kuin normaalisti elämässä eikä alitajuisesti stressaisi kaikesta täysin tarpeettomasta/merkityksettömästä.
En ole oikeastaan koskaan kirjoitellut palstoille, vaikka vauva-palsta onkin tuttu paikka jo vuosien ajalta. Laiskanpuoleisesti on siis tullut käytyä, kunnes jossain vaiheessa hoksasin tämän ketjun. Tänne on sitten tullut kirjoitettua aikanaan useampikin viesti, mutta viime aikoina vähemmän.
En tiedä, onko se luovuttamista vai väsymistä vai mitä, mutta lähinnä tämä ketju vain nykyään hiukan ärsyttää, siis ei muiden kirjoittelu vaan varmaankin ihan itsessään se, että vieläkin ajaudun tänne. Jollain tavalla tämä ketju on kai se viimeinen, vaikkakin absurdi, toivo yhteydestä häneen.
En häpeä mitään tänne kirjoittamaani, siis itsessään niitä asioita ja sanoja, vaan enemmänkin ehkä tuntunut pahalta ajatus hänen mahdollisesta kiusaantumisesta. Vai tarkoititkohan tätä samaa, että tämän vuoksi on vaikea olla hänen seurassaan?
Tuon asioista turhaan stressaamisen ja niiden ylianalysoinnin kun saisi lopetettua, niin elämä olisi aavistuksen helpompaa. Olen kokenut, että se helpottuu vuosien varrella, mutta ei lähellekään riittävästi.
Näissä asioissa ei kai ole syyllisiä, vain ihmisiä. Näin haluaisin ajatella, armollisesti itseänikin kohtaan.
Hyvää yötä, oli kiva “jutella”.
Ylianalysoiminen on se omakin pahe. Monella tapaa noita kiusaantumisia ajattelee.
Kyllä muakin on viime aikoina ärsyttänyt tämä mesta vaikka en täällä nyt montaa kuukautta olekaan ollut. Tajunnut kuinka monelle tämä on vain pelkkää fantasiaa, joku kaipailee oikeasti niin joku fantasioi että olisi itselleen se viesti ja vastailee ihan innoissaan vaikka hyvin tietää että ihminen ei ole missään nimessä sitä hänelle tarkoittanut. Toiset ovat saattaneet keskustella jo monen viestin edestä, mutta silti änkeää vastaamaan siihen esittäen toista. En jaksa edes sääliä, pelkkiä tunneloisia.
Sitten nämä miehet täällä. Valtaosa on aivan liian siirappisia ollakseen miehiä tai jos ovat niin muistuttavat lähinnä sellaisia takertujia jotka tunnustavat rakkautta ensimmäisien treffien jälkeen eivätkä voi olla sekuntiakaan ilman sitä naista. Tiedät tyypin? Saa joltain naiselta ensimmäistä kertaa elämässään huomiota ja alkaa häiriköimään viesteillä 24/7. Yleensä naiset ymmärtävät juosta näitä karkuun ja on ymmärtääkseni naisten keskuudessa ihan yleinen vitsi. Miehet eivät rakastamisesta puhu kuin pitkäaikaiselle kumppanille, kavereille ohimennen tuhannen humalassa tai jotkut avoimet tapaukset vaikka lähisukulaisilleen.
Toivottavasti ei ollut liian negatiivinen viesti. Kunhan pääsin vauhtiin tuosta mikä täällä minua ärsyttää.
Sen verran lisään, että tosiaan miehille tunteista puhuminen tai jopa kirjoittaminen on vaikeaa. Siksi sitä voi jonkun tunteellisen viestin jälkeen tuntea itsensä jotenkin haavoittuvaksi ja alastomaksi.
Riippuu miehistä, jotkut ovat jonkinlaisia toiset toisenlaisia ja jotkut heiluttelevat sukupuolikorttia toiset ei.
Rakastuminen lie itse kullekin (sukupuolesta riippumatta) psyykettä heilauttava kokemus ja se on ihan psykologiaa, että ihminen menee ns. emotionaaliselle vereslihalle kun tunteet on suuret.
Eli on haavoittuvaisessa tilassa, pelottaa, haluttaa suojautua ja tuntee itsensä alastomaksi raottaessaan tunteitaan.
Ketju on lukittu.
Niin joo, se on totta.:)
Itsellänikin on paljon sellaisia asioita, ettei niissä ole oikeata tai väärää, mutta itse en vain kestä kodissani niitä.