Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

En tiedä unelmatreffeistä, kun en varsinaisia treffejä oikein harrasta. Mutta sydäntäni kämmenissään pitävän miehen kanssa tahtoisin ensiksi kai kaikista eniten vain makoilla hänen kanssaan sängyllä ja kuunnella musiikkia. Saisi tuntea toisen lämmön ja sen, että hän siinä todella on ihan niiiiiin lähellä. Olisi ihanaa pitää kädestä, tuntea miten toinen ankkuroi siihen hetkeen, rauhaan. Sitten tietysti pienen hiprakan avustuksella voitaisiin puhua tästä...jos mitään nyt varsinaisesti edes on (kun en asiasta ole ollenkaan varma). Suutelu ja pieni pelehtiminen, herkullisen hidas koskettelu tietysti käy mielessä myös...ainahan se on mielessä. Ettenkö enemmänkin haluaisi, mutta alkuun ihan vain vaatteiden päältä tutustuminen olisi tosi paljon. Niin monta vuotta on kulunut, etttä toisaalta haluaisin fyysisen tutustumisenkin hoitaa hitaasti ihan siitä syystä, että se olisi vain niin herkullista joutua vielä vähän odottamaan. Ja että saisi kosketella varastosta ensin pois ne miljoonat pienet kosketukset ja hyväilyt, jotka on jääneet antamatta. Saisi antaa ne halit, hiusten pörrötykset, sivelyt, vasten painamiset ja painautumiset, hyvän olon huokaukset, kevyet suukot kasvojen sivuun ja kaulalle.

Oikeastaan, kaikki kävisi, jos se toinen vain olisi siinä ja olisi lupa myös vähän koskettaa ja puhua näistä asioista. Perus leffateatteri tai leffailta toisen luona voisi olla oikeastaan tosi mukava, koska ei olisi niin hirveitä paineita. Pimeässä elokuvasalissa olisi ihana tuntea, kun kädet vähän kysyvästi koskettaa toisiaan ja lopulta löytää toisensa (tai reiden tai vyötärön kaaren). Haaveilujahan nämä vain. Ei mikään ole toteutumassa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä unelmatreffeistä, kun en varsinaisia treffejä oikein harrasta. Mutta sydäntäni kämmenissään pitävän miehen kanssa tahtoisin ensiksi kai kaikista eniten vain makoilla hänen kanssaan sängyllä ja kuunnella musiikkia. Saisi tuntea toisen lämmön ja sen, että hän siinä todella on ihan niiiiiin lähellä. Olisi ihanaa pitää kädestä, tuntea miten toinen ankkuroi siihen hetkeen, rauhaan. Sitten tietysti pienen hiprakan avustuksella voitaisiin puhua tästä...jos mitään nyt varsinaisesti edes on (kun en asiasta ole ollenkaan varma). Suutelu ja pieni pelehtiminen, herkullisen hidas koskettelu tietysti käy mielessä myös...ainahan se on mielessä. Ettenkö enemmänkin haluaisi, mutta alkuun ihan vain vaatteiden päältä tutustuminen olisi tosi paljon. Niin monta vuotta on kulunut, etttä toisaalta haluaisin fyysisen tutustumisenkin hoitaa hitaasti ihan siitä syystä, että se olisi vain niin herkullista joutua vielä vähän odottamaan. Ja että saisi kosketella varastosta ensin pois ne miljoonat pienet kosketukset ja hyväilyt, jotka on jääneet antamatta. Saisi antaa ne halit, hiusten pörrötykset, sivelyt, vasten painamiset ja painautumiset, hyvän olon huokaukset, kevyet suukot kasvojen sivuun ja kaulalle.

Oikeastaan, kaikki kävisi, jos se toinen vain olisi siinä ja olisi lupa myös vähän koskettaa ja puhua näistä asioista. Perus leffateatteri tai leffailta toisen luona voisi olla oikeastaan tosi mukava, koska ei olisi niin hirveitä paineita. Pimeässä elokuvasalissa olisi ihana tuntea, kun kädet vähän kysyvästi koskettaa toisiaan ja lopulta löytää toisensa (tai reiden tai vyötärön kaaren). Haaveilujahan nämä vain. Ei mikään ole toteutumassa.

Vahinkotuplakirjaimet ei sitten ole vinkki.

Lollll

Kun mä näin sut ekan kerran toukokuussa, seisoit siinä ovella ja meidät esiteltiin, ajattelin heti että sussa on jotain samanlaista kuin mussa ja että wow, ootpa ihana! Sittemmin yhteenkuuluvaisuuden tunne on vain kasvanut. Sekoillaan vähän molemmat asioissa ja joskus ollaan jopa aateltu samaa asiaa samaan aikaan. Siksi oon niin kiinni sussa tunteen tasolla. Mutta kun mulla on jo tää valmis paketti, mä en vaan voi lähteä rikkomaan sitä, vaikka ootkin ihan mun tyylinen ihminen. Kaikella on tarkoitus, sillä että tavattiin ja myös sillä, että mä lähden pois sieltä ens viikolla, missä tää juttu sai alkunsa. Nyt ei vaan ollu oikea ajankohta meille! Kaikkea hyvää sulle toivon! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Travis Bicklekö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha, stalkkaaja taas vauhdissa.

Kuka? :D

Nimesi unohtanut? Ei mitään, sen saa muutkin piakkoin tietää.

Olen melkein sanaton, voi sitä raukkaa joka on joutunut sinun kynsiisi. Salakuunteleeko se sua? Istu kököttääkö autossa pihan lähistöllä?

Voi käydä niin, että saat itse kunnianloukkaus syytteen siltä "stalkkeriltasi". Mutta tietty eihän hulluja laiteta vankilaan. :D

Ihan sivusta kommentoit! Jep. Enköhän minä sen osaa hoitaa palstan etiketin puitteissa. Uli saa kasvot.

Niin, minä kysyin että kuka kun en löytänyt sellaista materiaalia parilta viime sivulta ja sinä päätit harhoissasi alkaa syyttämään minua stalkkeriksesi? Lopeta foorumin lukeminen jos psyykkeesi ei sitä kestä. Haluaisin sanoa, että hae hoitoon mutta veikkaan että et parane tuosta kuin yhdellä lopullisella tavalla rumasti sanottuna. Jos sun kintereillä olisi oikeasti stalkkeri niin silloin ottaisit yhteyttä poliisiin, etkä sekoilisi täällä. Olet ilmiselvästi henkisesti heikompaa tekoa kuin Ikean lastulevystä tehdyt pöydät. :D

EDIT: Totuus sattuu niin, että pitää raportoida asiattomaksi? Miksi alat haastamaan jos tulee heti kyyneleet silmään kun joku vähän antaa takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni loputtoman rumaksi. En ihmettele, ettet halua minua.

No voi ... :´( en haluaisi uskoa noin, mä ainakin ihastun ihmisessä hänen sisimpäänsä. Ei kukaan ole ruma.

Tiedän, ettei meistä voisi tulla mitään, vaikka kuinka haluaisin. Saisinpa edes nähdä sinua joskus. Tykkään seurastasi eniten koko maailmassa, koska olemme niin samanlaisia ja ymmärrämme toisiamme liiankin hyvin. Tuntuu mahdottomalta ajatella, etten ehkä saa tavata sinua enää ikinä. En voi muuta kuin toivoa, että tiemme vielä kohtaavat ja saisin sinut jollakin tavalla pysyväksi osaksi elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äsken Hei-viestin tuntemattomasta numerosta. Kun muuta ei kuulunut, ehdin jo hölmösti toivoa että se olet sinä. Yritin malttaa mieleni mutta en voinut sille mitään, heräsin henkiin ja tunsin kuinka jalat lakkasivat kantamasta. Selitykset sinkoilivat mielessäni ja tiesin tarkalleen mitä sinulle vastaisin, jos se vain olisit sinä. Kuka muu se olisi voinut olla!

Viimein puhelin piippasi. Ystäväni lapsi se vain laittoi viestin. Pojankoltiainen, kohta esiteini. Tainnut ihastua äidin kaveriin, sellaisia ne pikkupojat on. Pusersin hyväntuuliset toivottelut lapsenmieleltäni ja kun suljin viesti-ikkunan, maailma menetti taas värinsä.

Minulla oli lapsena kirja, jossa peikko varasti kaikki värit ja vei ne luolaansa. Nyt sillä on sinun kasvosi.

Kopioitko sä tän jostain harkekiini romaanista? Sinkoilevat ajatukset, ou jee. Intohimoinen suudelma, tähtitaivas, puistonpenkki ja kielletyt haaveet puuttuivat. Go!

Täällä haukut kaipaajien viestejä, sinä säälittävä, pieni ihminen. Pelkäät ja kadehdit muiden rohkeutta ja luulet ivaamalla näyttäväsi vahvemmalta. Tiedätkö, muut näkee noiden sanojen taakse. Eikä kukaan naura sun mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Travis Bicklekö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha, stalkkaaja taas vauhdissa.

Kuka? :D

Nimesi unohtanut? Ei mitään, sen saa muutkin piakkoin tietää.

Olen melkein sanaton, voi sitä raukkaa joka on joutunut sinun kynsiisi. Salakuunteleeko se sua? Istu kököttääkö autossa pihan lähistöllä?

Voi käydä niin, että saat itse kunnianloukkaus syytteen siltä "stalkkeriltasi". Mutta tietty eihän hulluja laiteta vankilaan. :D

Ihan sivusta kommentoit! Jep. Enköhän minä sen osaa hoitaa palstan etiketin puitteissa. Uli saa kasvot.

Niin, minä kysyin että kuka kun en löytänyt sellaista materiaalia parilta viime sivulta ja sinä päätit harhoissasi alkaa syyttämään minua stalkkeriksesi? Lopeta foorumin lukeminen jos psyykkeesi ei sitä kestä. Haluaisin sanoa, että hae hoitoon mutta veikkaan että et parane tuosta kuin yhdellä lopullisella tavalla rumasti sanottuna. Jos sun kintereillä olisi oikeasti stalkkeri niin silloin ottaisit yhteyttä poliisiin, etkä sekoilisi täällä. Olet ilmiselvästi henkisesti heikompaa tekoa kuin Ikean lastulevystä tehdyt pöydät. :D

EDIT: Totuus sattuu niin, että pitää raportoida asiattomaksi? Miksi alat haastamaan jos tulee heti kyyneleet silmään kun joku vähän antaa takaisin?

Jaa, en ajatellut lopettaa. Vahinko jota tyyppi aiheuttanut ( läheisilleni ja yl )saa sattumalta revanssin, ja aina parasta omilla säännöillään. Huom! Sattumalta saa revanssin.

Harhoissa olevalle tuskin yp jaksaa vastata, vai? Minulle tämä helppoa ja vaivatonta, sattuma tarjosi revanssin. Sellasta. Kuten sanottu, asiasta on puhuttu ihan oikean poliisisedän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysely lauantaipäivään: minkälaiset olisi unelmatreffisi kaivattusi kanssa? 

No jos vaikka tavattaisiin aamutuimaan kaupungilla ja suunnattaisiin siitä pyörillä jonnekin 30–40 kilometrin päähän ja istahdettaisiin nuotion ääreen juomaan kahvia (minä) ja teetä (hän). Sitten tutustuttaisiin kaikessa rauhassa toisiimme... jutustelua, naurua, kosketuksia... CC

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei meistä voisi tulla mitään, vaikka kuinka haluaisin. Saisinpa edes nähdä sinua joskus. Tykkään seurastasi eniten koko maailmassa, koska olemme niin samanlaisia ja ymmärrämme toisiamme liiankin hyvin. Tuntuu mahdottomalta ajatella, etten ehkä saa tavata sinua enää ikinä. En voi muuta kuin toivoa, että tiemme vielä kohtaavat ja saisin sinut jollakin tavalla pysyväksi osaksi elämääni.

Onko sulla mitään realistisia mahdollisuuksia edes kohdata häntä? Vai asuuko hän jossain toisella puolella Suomea? Oletko miettinyt, että jos sulla olisi se mahdollisuus joskus hänet tavata, mitä sitten tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysely lauantaipäivään: minkälaiset olisi unelmatreffisi kaivattusi kanssa? 

Kulkea käsi kädessä, istua vastapäätä syvälle hänen kauniisiin silmiinsä katsoen,

tuntea se tunne, jota kauniimpaa en ole kokenut. Voisin edetä juuri niin hitaasti tai nopeasti kuin hän haluaisi, sillä tiedän, että nauttisin kaikesta hänen kanssaan. Olisi ihana suudella hitaasti ja nauttia sen aiheuttamista tuntemuksista. Voisin kuunnella ja katsoa häntä loputtoman pitkään, vaikka samalla olisin kuin kuiva heinä, jonka hän saisi hetkessä lemmen liekkiin.

Sulla on kauniit silmät kultaseni, niin sädehtivät ja kauniit. Voisin vain olla ja katsoa sinua. Sinä olet niin rakas <3

(nähtiin tälläkin viikolla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Travis Bicklekö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha, stalkkaaja taas vauhdissa.

Kuka? :D

Nimesi unohtanut? Ei mitään, sen saa muutkin piakkoin tietää.

Olen melkein sanaton, voi sitä raukkaa joka on joutunut sinun kynsiisi. Salakuunteleeko se sua? Istu kököttääkö autossa pihan lähistöllä?

Voi käydä niin, että saat itse kunnianloukkaus syytteen siltä "stalkkeriltasi". Mutta tietty eihän hulluja laiteta vankilaan. :D

Ihan sivusta kommentoit! Jep. Enköhän minä sen osaa hoitaa palstan etiketin puitteissa. Uli saa kasvot.

Niin, minä kysyin että kuka kun en löytänyt sellaista materiaalia parilta viime sivulta ja sinä päätit harhoissasi alkaa syyttämään minua stalkkeriksesi? Lopeta foorumin lukeminen jos psyykkeesi ei sitä kestä. Haluaisin sanoa, että hae hoitoon mutta veikkaan että et parane tuosta kuin yhdellä lopullisella tavalla rumasti sanottuna. Jos sun kintereillä olisi oikeasti stalkkeri niin silloin ottaisit yhteyttä poliisiin, etkä sekoilisi täällä. Olet ilmiselvästi henkisesti heikompaa tekoa kuin Ikean lastulevystä tehdyt pöydät. :D

EDIT: Totuus sattuu niin, että pitää raportoida asiattomaksi? Miksi alat haastamaan jos tulee heti kyyneleet silmään kun joku vähän antaa takaisin?

Jaa, en ajatellut lopettaa. Vahinko jota tyyppi aiheuttanut ( läheisilleni ja yl )saa sattumalta revanssin, ja aina parasta omilla säännöillään. Huom! Sattumalta saa revanssin.

Harhoissa olevalle tuskin yp jaksaa vastata, vai? Minulle tämä helppoa ja vaivatonta, sattuma tarjosi revanssin. Sellasta. Kuten sanottu, asiasta on puhuttu ihan oikean poliisisedän kanssa.

Rankkaa työtä noilla poliisisedilläkin kun pitää yrittää pitää pokkaa kun joku harhainen syyttelee vauvafoorumin ylläpitäjää ihan tosissaan stalkkerikseen. Niin ja olen tällä hetkellä opiskelija, enkä ole Sanomalla töissä tai tämän sivuston ylläpitäjä.

Tajuatko kuinka monille ihmisille noilla harhoillasi aiheutat pahaa oloa? Aina jotain sekavia agressiivisia vastauksia muiden kaipauksiin. Ja niistä viesteistä voi oikein haistaa ja maistaa kuinka älykkäänä pidät itseäsi, vaikka kirjotat ihan siansaksaa kun yhdistelet kaiken liittymään sinuun tai pakkomielteeseesi ylläpitäjästä.

Mitenköhän reagoisit jos joskus töissä koskettaisin sinua mies?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ettei meistä voisi tulla mitään, vaikka kuinka haluaisin. Saisinpa edes nähdä sinua joskus. Tykkään seurastasi eniten koko maailmassa, koska olemme niin samanlaisia ja ymmärrämme toisiamme liiankin hyvin. Tuntuu mahdottomalta ajatella, etten ehkä saa tavata sinua enää ikinä. En voi muuta kuin toivoa, että tiemme vielä kohtaavat ja saisin sinut jollakin tavalla pysyväksi osaksi elämääni.

Jos tää olis mulle, niin ajattelen samoin sinusta. Ja lähtisin heti mukaasi jos vain ehdottaisit jotain.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee olo etten selviä tästä elämästä ilman sinua. Että tarvitsen sinut tähän viereen koska ilman sinua mikään ei tunnu miltään.

Mulla on samoja ajatuksia.

Mulla on ja sellaisia hyvällä tavalla kesäisiä ajatuksia. Hitsi. (miten ne saisi amputoitua?)

Vierailija kirjoitti:

Tänä viikonloppuna näet mun lapsen, mutta et mua. Innolla odotan niitä tarinoita, joita hän kertoo sinusta taas minulle. Hän palvoo sinua. Äitinsä lapsi. Minä lähden juoksulenkille juoksemaan näitä tunteita pakoon. 

Ihastunut lapsensa valmentajaan?

Maistelen haavetta sinusta.

Se on kuin elämä,

joka odottaa eletyksi tulemistaan.

Se tulee uniini,

kulkee mukanani päivästä yöhön.

Olet lähtemätön innoituksen lähteeni,

niin elämänmakuinen,

että voisin sinua maistella,

päivästä päivään vierelläsi,

enkä koskaan sinusta kyllikseni saisi.