Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Enkä myöskään haluaisi mitään ”pakotettua” rakkautta, eihän se edes ole rakkauyta.

Sehän tässä nyt itkettääkin, kun hän ei koe minua rakastettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaipaus on M, ja mä oon idiootti.

Millainen idiootti sä olet? Tietääkö M että olet idiootti?

Ihastunut idiootti ❤ Kyllä sillä joku aavistus voi olla.

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut aiemmin samanlaista vetovoimaa ja tunnetta mitä tunsin sun lähellä. Jäin siihen tunteeseen kiinni ja siksi kaipaan sua joka päivä ja haaveilen sinusta. Miehelle.

Tämä vois olla mun näppikseltäni :D Mutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on elämässänne rakas, josta haluatte pitää kiinni, niin panostakaa suhteeseen.

Kliseitä pukkaa, mutta: kunnioittakaa kumppanianne kohtelemalla häntä kuten haluaisitte itseännekin kohdeltavan. Älä pidä toista itsestäänselvyytenä, vaan panosta siihen, että vietätte (molempien mielestä) tarpeeksi paljon aikaa yhdessä.

T: nainen, josta mies ei osaa pitää kiinni...

Totta puhut, itse kadun sitä miten kohtelin exääni. Kaduttaa, ja hävettää mikä paskiainen olinkaan meidän suhteessamme. Aivan tolkuton, aivan itsepäinen, aivan jyrä olin. Olin välillä ihanakin, mutta enimmäkseen se kuuluisa riivinrauta. Toivottavasti exälleni ei jäänyt pahoja traumoja....... aion pyytää joskus anteeksi, kunhan saadaan välit siihen kuntoon.

Hyvä tiedostaa virheensä, oppia niistä ja pyytää anteeksi.

Ihmissuhde on kuitenkin kahden kauppa eli pitäisi molempien mennä itseensä ja yhdessä pohtia, miksi tilanteet menee tuollaisiksi.

Jotkut on kyllä turhasta rähiseviä lillukanvarsiin keskittyjiä, mutta joskus huono käytös on vain toisen peili.

Vetäytyvä lussukkamies voi saada aikaan tuollaista käytöstä.

Ja on ihmisiä ketkä ovat ainoastaan tottuneet huolehtimaan itsestään ja omista tarpeistaan. Välillä toisen kustannuksella. Joskus ehkä huomaamatta. Aina ei tarvi olla se kuka joustaa ja tekee kaiken mahdolliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koin jonkun oudon aikuisiän teinirakastumisen sun kanssas. Se ei tunnu helpottavan, ja sun lähtös täältä on saanu mut paristi vollottamaan kui pikkukakaran. Älytön tunne.

Mä jään tänne sua kaipaamaan. Oot paikoissa ja lauluissa. Näen sua kaikkialla. Ehkä joku päivä palaat ja törmätään. Siihen asti kurkin salaa somessa mitä sulle kuuluu. Ja utelen tutuilta.

Ja tiedät mistä osoitteesta mut löydät jos sattumalta kaipaat :)

Miehelle vihreissä tennareissa.

Vihreät tennarit aikaa sitten puhki kulutettu ja roskiin heitetty ja sä vaan jaksat niistä täällä mäyrytä.

Sä olet oikeasti paha ihminen. Oikeesti. Paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden kaivattu on varattu, toivotteko millään tasolla sitä, että hän eroaisi?

En oikeastaan ole ajatellut sitä. Tiedostan vain että meidän välillä on jotain jota minun on hyvin vaikea ohittaa tai unohtaa. Muutoin minun tunteet tai haluaminen on toissijaisia asioita.

Tällä hetkellä haluaisin vain unohtaa. En tiedä mitä minun on tarkoitus tästä oppia tai miksi meidän piti kohdata.

Tää saattaa särkeä mun sydämen.

Onko kaivattusi mies vai nainen?

Mies. Oli tarkoitus kirjoittaa vaan unohdin. Vaikkei sillä sinänsä väliä ole, muutenkaan voi tietää kenelle keneltä.

Ja se myös kun koen syviä tunteita häntä kohtaan, itken jos tunnen (tai luulen tuntevani) hänen kipuja, tunnen suunnatonta suojeluhalua ja tarvetta rakastaa konkreettisesti, niin sitten sen pulppuavan rakastamisen halun jälkeen seuraa aina tietoisuus siitä, etten voi koskaan tehdä niin.

Ettei hän halua minulta rakkautta.

Ja siihen vielä päälle se nainen jota hän kaikesta päätellen rakastaa.

Kaikki tuo on niin m u s e r t a v a a

Vierailija kirjoitti:

Rakas. Haluaisin tutustua sinuun todella. Myös siihen puoleen sinusta, millainen olet silloin, kun sinulla ei ole hyvä päivä. Rakastan sinua.

Rakas. Mitä voisimme tehdä sen eteen, että tutustuisimme toisiimme paremmin?

Mulla on oikeastaan kaksi vaihdetta sun kanssa. Toinen on pöljäilyvaihde, koska se oma typeräkin huumori tarjoaa hetkittäisen teflonin. Sitten on se toinen, kun pelkkä ajatus susta tuo kyyneleet silmiin. Se on se yksityisempi ja kipeämpi, jota ei oikein voi jakaa kenenkään kanssa, täälläkään.

Haluaisin niin paljon pystyä suhtautumaan suhun neutraalisti, että jos joskus vielä nenukkain joutuisin, niin voisin ajatella aidosti, että tossa se nyt on ja morjens ja mitäpä tässä ja kato miten hieno keli.

Anteeksi, että tuhlasin koko kesän vääriin tyyppeihin, enkä "huomannut" sinua kuin vasta liian myöhään. Kiitos kuitenkin eilisestä ja toivon, että vielä tapaamme.

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään haluaisi mitään ”pakotettua” rakkautta, eihän se edes ole rakkauyta.

Sehän tässä nyt itkettääkin, kun hän ei koe minua rakastettavaksi

Miksi sen pitäisi sua rakastaa, hänellähän on oikeus rakastaa jotakuta toista ja kokea sut epämiellyttäväksi vaihtoehdoksi tai  jotain muuta kielteistä. Sä olet aika luuseri, kun et pääse tollasesta tilanteesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään haluaisi mitään ”pakotettua” rakkautta, eihän se edes ole rakkauyta.

Sehän tässä nyt itkettääkin, kun hän ei koe minua rakastettavaksi

Miksi sen pitäisi sua rakastaa, hänellähän on oikeus rakastaa jotakuta toista ja kokea sut epämiellyttäväksi vaihtoehdoksi tai  jotain muuta kielteistä. Sä olet aika luuseri, kun et pääse tollasesta tilanteesta pois.

Tajuatko kuinka epämiellyttävä itse olet kun vastaat ventovieraalle noin? Vai kuvittelitko että se olisi sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään haluaisi mitään ”pakotettua” rakkautta, eihän se edes ole rakkauyta.

Sehän tässä nyt itkettääkin, kun hän ei koe minua rakastettavaksi

Miksi sen pitäisi sua rakastaa, hänellähän on oikeus rakastaa jotakuta toista ja kokea sut epämiellyttäväksi vaihtoehdoksi tai  jotain muuta kielteistä. Sä olet aika luuseri, kun et pääse tollasesta tilanteesta pois.

Tottakai se tuntuu pahalta, kun ei saa vastarakkautta eikä myöskään saa itse ilmentää rakkautta häneen mitenkään.

Se ei liity mitenkään siihen, kenellä on OIKEUS mihinkin.

Tunteisiin on kaikilla ”oikeus” ja tottakai jokaisella on myös ”oikeus” itse valita kenen kanssa on eikä rakkaus ole edes oma valinta ts. eihän hän voi sille mitään, ettei rakastunut minuun enkä minä taas sille, että rakastan häntä.

Kummallista, miten näet tämän asian edes minään oikeus-asiana.

En häiritse häntä mitenkään tms., ei nämä tunteet syö ketään muita kuin itseäni.

Mutta jos sulla on jotain hyviä vinkkejä kuinka päästä näistä tunteista eroon, niin otetaan toki vastaan ilolla.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään haluaisi mitään ”pakotettua” rakkautta, eihän se edes ole rakkauyta.

Sehän tässä nyt itkettääkin, kun hän ei koe minua rakastettavaksi

Miksi sen pitäisi sua rakastaa, hänellähän on oikeus rakastaa jotakuta toista ja kokea sut epämiellyttäväksi vaihtoehdoksi tai  jotain muuta kielteistä. Sä olet aika luuseri, kun et pääse tollasesta tilanteesta pois.

Tajuatko kuinka epämiellyttävä itse olet kun vastaat ventovieraalle noin? Vai kuvittelitko että se olisi sinulle?

Minua inhottaa tuollaiset pakonomaisesti johonkin tunteeseen jäävät tai henkilöön pakonomaisesti kiinni jäävät, joiden päähän ei mahdu se tosiasia, että ei kelpaa sille kohteelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos sulla on jotain hyviä vinkkejä kuinka päästä näistä tunteista eroon, niin otetaan toki vastaan ilolla.:)

Lopetat tuon tunteissasi vellomisen ihan tietoisesti, niin eiköhän muu elämä saa sijaa sinunkin ajatuksissasi.

Rakas. Huomaan taas haaveilevana sinusta. Kätesi ympärilläni, se vetovoima, kaikki. Vaikea olla kun haluan sinut tähän viereeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään haluaisi mitään ”pakotettua” rakkautta, eihän se edes ole rakkauyta.

Sehän tässä nyt itkettääkin, kun hän ei koe minua rakastettavaksi

Miksi sen pitäisi sua rakastaa, hänellähän on oikeus rakastaa jotakuta toista ja kokea sut epämiellyttäväksi vaihtoehdoksi tai  jotain muuta kielteistä. Sä olet aika luuseri, kun et pääse tollasesta tilanteesta pois.

Tajuatko kuinka epämiellyttävä itse olet kun vastaat ventovieraalle noin? Vai kuvittelitko että se olisi sinulle?

Minua inhottaa tuollaiset pakonomaisesti johonkin tunteeseen jäävät tai henkilöön pakonomaisesti kiinni jäävät, joiden päähän ei mahdu se tosiasia, että ei kelpaa sille kohteelleen.

Kyllä se on ollut ensisilmäyksestä saakka hyvin oletettava vaihtoehto, etten ”kelpaa”.

Ns. järjellä ajateltuna ei muita vaihtoehtoja olekaan, sillä olen kaikinpuolin ”heikompitasoinen” kuin hän, mutta sitten tunnepuoli on mitä on ja olen jaksanut pitkäänkin toivoa/odotella jotain.

Ei nuista viesteistäsi nyt kyllä uutta infoa tullut, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Rakas. Huomaan taas haaveilevana sinusta. Kätesi ympärilläni, se vetovoima, kaikki. Vaikea olla kun haluan sinut tähän viereeni.

Rakas. Minäkin haaveilen sinusta. Nähdäänkö tänään vai milloin? Voisit tulla kyytiini ja ajaisimme kävelylle ihanaan paikkaan tai sitten tapaisimme siellä missä näimme ensimmäisen ja toistaiseksi myös viimeisen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos sulla on jotain hyviä vinkkejä kuinka päästä näistä tunteista eroon, niin otetaan toki vastaan ilolla.:)

En keksi muuta kun että a) tartutaan härkää sarvista ja katsotaan kuinka käy, sen kanssa voi sit elää, tietää eikä tarvi sekoilla mielessään, tai b) kärvistellään loppuelämä ja mietitään miten ja koska tää loppuu.

En mä tiedä. Tää kommentti naiselta joka on kaivannut yhtä miestä ihan liian kauan.