Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Yllätyt vielä. Toivottavasti positiivisella tavalla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.
Niin no miten voi saada ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä, jos ei ”hauku puolisoa” eli avaudu muille?
Edelleenkään tuo kirjoittaja ei kyllä edes haukkunut, vaan kertoi asiallisesti vaimonsa käytöksestä.Se teiltä oman elämänne Maaret Kallioilta usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta.
Ja: huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, vaikka syyt ymmärtäisikin.
Myös: syiden tiedostamisen jälkeen täytyy pyrkiä systemaattiseen muutokseen eli käytösmallien kehittämiseen, eikä piiloutua syiden taakse ja oikeuttaa vahingollisia toimintamalleja niillä syillä.Minun mielestäni ymmärrystä korostetaan ihan liikaa ja unohdetaan, että syiden ymmärtäminen on vain portti sinne missä todellinen työ alkaa, eli kehitykseen.
Mutta syyt on tosiaan oleellista ymmärtää, jotta voi kehittyä.
Ja jos kyseisen henkilön puoliso itse ei halua kehittää itseään, on kyseinen henkilö käytännössä kädetön hänen kanssaan.
Henkilö voi ymmärtää syyt käytökselleen, mutta ei silti halua kehittää itseään vaan käyttää syitä oikeutuksena huonolle käytökselle ja milloin millekin.
Sellaisia ihmisiä riittää ja ymmärryspuhe on mannaa heidän kaltaisilleen!"usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta."
Sä rupesit käsittelemään jo seuraavaa askelta, "uutta" asiaa.. Tottakai pitäisi pyrkiä systemaattiseen muutokseen.
Olen ajatellut asian niin että joskus se muutos pariskunnilla onnistuu ja joskus ei. Jos kumpikin haluaa pitää kiinni tiukasti omista mieleisistään toimintatavoista, on turha odottaa että muutosta tapahtuisi. Esim jos toinen haluaa että ajetaan ehdottomasti mopolla ja toinen haluaa että ajetaan rekka-autolla ja kumpikaan ei periksi anna, syntyy tietenkin sama närä kuten aina. Tai toinen haluaa että syödään hopealautasilta ja toinen haluaa että syödään kertakäyttölautasilta, närä jatkuu. Toinen haluaa kutsua illanistujaisiin 250 henkilöä ja toinen 2, ei tilanne muutu miksikään edelleenkään, paitsi riitojen osalta. Joskus on vain niin että pariskunnan henkilöt eivät sovi yhteen ajatusmaailmoiltaan, ja joskus molemmat haluavat tulla vastaan että voivat olla yhdessä, mutta silloin on mentävä myös toisen luo (molemmin puolin)
Miksi sitten jauhat viesti toisensa jälkeen ymmärryksen ja syiden kaivelun tärkeydestä jos itsekin tiedostat syiden kaivelun ja ymmärryksen olevan ”vain” portti eteenpäin?
Pelkkää syiden ymmärrystä käytetään helposti vain oikeutuksena eikä siihen kohti pitäisi jämähtää.Loppuosan sepostus meni ohi, hirveästi tekstiä ilman mitään asiaa?
Turhaa jankutustahan tämä on, jonka voisi lopettaa eikö?
Alkuperäiselle neuvoisin, että jos mahdollista, videoi tai äänitä puolison sairasta käytöstä ja kohtauksia.
Niitä voi tarvita mahdollisessa erotilanteessa ja niiden avulla saada lasten lähivanhemmuuden, sillä miehet ei yleensä helposti lähivanhemmuutta saa ja sekopäät on loistavia uhriutumaan eli saamaan myös viranomaiset puolelleen.
Jotain dataa olisi siis hyvä olla olemassa.
Jankuti jankuti jäkäti jäkäti ketä sä ikävöit? Missä ne sun ikävöintiviestis on...
Ottakaa selvää tuosta nauhoitusasiasta ennenkuin kokeilette tuon ammattilaisen OHJEITA JA NEROKKAITA NEUVOJA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.
Niin no miten voi saada ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä, jos ei ”hauku puolisoa” eli avaudu muille?
Edelleenkään tuo kirjoittaja ei kyllä edes haukkunut, vaan kertoi asiallisesti vaimonsa käytöksestä.Se teiltä oman elämänne Maaret Kallioilta usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta.
Ja: huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, vaikka syyt ymmärtäisikin.
Myös: syiden tiedostamisen jälkeen täytyy pyrkiä systemaattiseen muutokseen eli käytösmallien kehittämiseen, eikä piiloutua syiden taakse ja oikeuttaa vahingollisia toimintamalleja niillä syillä.Minun mielestäni ymmärrystä korostetaan ihan liikaa ja unohdetaan, että syiden ymmärtäminen on vain portti sinne missä todellinen työ alkaa, eli kehitykseen.
Mutta syyt on tosiaan oleellista ymmärtää, jotta voi kehittyä.
Ja jos kyseisen henkilön puoliso itse ei halua kehittää itseään, on kyseinen henkilö käytännössä kädetön hänen kanssaan.
Henkilö voi ymmärtää syyt käytökselleen, mutta ei silti halua kehittää itseään vaan käyttää syitä oikeutuksena huonolle käytökselle ja milloin millekin.
Sellaisia ihmisiä riittää ja ymmärryspuhe on mannaa heidän kaltaisilleen!"usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta."
Sä rupesit käsittelemään jo seuraavaa askelta, "uutta" asiaa.. Tottakai pitäisi pyrkiä systemaattiseen muutokseen.
Olen ajatellut asian niin että joskus se muutos pariskunnilla onnistuu ja joskus ei. Jos kumpikin haluaa pitää kiinni tiukasti omista mieleisistään toimintatavoista, on turha odottaa että muutosta tapahtuisi. Esim jos toinen haluaa että ajetaan ehdottomasti mopolla ja toinen haluaa että ajetaan rekka-autolla ja kumpikaan ei periksi anna, syntyy tietenkin sama närä kuten aina. Tai toinen haluaa että syödään hopealautasilta ja toinen haluaa että syödään kertakäyttölautasilta, närä jatkuu. Toinen haluaa kutsua illanistujaisiin 250 henkilöä ja toinen 2, ei tilanne muutu miksikään edelleenkään, paitsi riitojen osalta. Joskus on vain niin että pariskunnan henkilöt eivät sovi yhteen ajatusmaailmoiltaan, ja joskus molemmat haluavat tulla vastaan että voivat olla yhdessä, mutta silloin on mentävä myös toisen luo (molemmin puolin)
Miksi sitten jauhat viesti toisensa jälkeen ymmärryksen ja syiden kaivelun tärkeydestä jos itsekin tiedostat syiden kaivelun ja ymmärryksen olevan ”vain” portti eteenpäin?
Pelkkää syiden ymmärrystä käytetään helposti vain oikeutuksena eikä siihen kohti pitäisi jämähtää.Loppuosan sepostus meni ohi, hirveästi tekstiä ilman mitään asiaa?
Turhaa jankutustahan tämä on, jonka voisi lopettaa eikö?
Alkuperäiselle neuvoisin, että jos mahdollista, videoi tai äänitä puolison sairasta käytöstä ja kohtauksia.
Niitä voi tarvita mahdollisessa erotilanteessa ja niiden avulla saada lasten lähivanhemmuuden, sillä miehet ei yleensä helposti lähivanhemmuutta saa ja sekopäät on loistavia uhriutumaan eli saamaan myös viranomaiset puolelleen.
Jotain dataa olisi siis hyvä olla olemassa.
Kukahan sinua kaipaa?
Vierailija kirjoitti:
Yllätyt vielä. Toivottavasti positiivisella tavalla. :)
Anna vähän vinkkejä. Täällä saa kysyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.
Niin no miten voi saada ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä, jos ei ”hauku puolisoa” eli avaudu muille?
Edelleenkään tuo kirjoittaja ei kyllä edes haukkunut, vaan kertoi asiallisesti vaimonsa käytöksestä.Se teiltä oman elämänne Maaret Kallioilta usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta.
Ja: huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, vaikka syyt ymmärtäisikin.
Myös: syiden tiedostamisen jälkeen täytyy pyrkiä systemaattiseen muutokseen eli käytösmallien kehittämiseen, eikä piiloutua syiden taakse ja oikeuttaa vahingollisia toimintamalleja niillä syillä.Minun mielestäni ymmärrystä korostetaan ihan liikaa ja unohdetaan, että syiden ymmärtäminen on vain portti sinne missä todellinen työ alkaa, eli kehitykseen.
Mutta syyt on tosiaan oleellista ymmärtää, jotta voi kehittyä.
Ja jos kyseisen henkilön puoliso itse ei halua kehittää itseään, on kyseinen henkilö käytännössä kädetön hänen kanssaan.
Henkilö voi ymmärtää syyt käytökselleen, mutta ei silti halua kehittää itseään vaan käyttää syitä oikeutuksena huonolle käytökselle ja milloin millekin.
Sellaisia ihmisiä riittää ja ymmärryspuhe on mannaa heidän kaltaisilleen!"usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta."
Sä rupesit käsittelemään jo seuraavaa askelta, "uutta" asiaa.. Tottakai pitäisi pyrkiä systemaattiseen muutokseen.
Olen ajatellut asian niin että joskus se muutos pariskunnilla onnistuu ja joskus ei. Jos kumpikin haluaa pitää kiinni tiukasti omista mieleisistään toimintatavoista, on turha odottaa että muutosta tapahtuisi. Esim jos toinen haluaa että ajetaan ehdottomasti mopolla ja toinen haluaa että ajetaan rekka-autolla ja kumpikaan ei periksi anna, syntyy tietenkin sama närä kuten aina. Tai toinen haluaa että syödään hopealautasilta ja toinen haluaa että syödään kertakäyttölautasilta, närä jatkuu. Toinen haluaa kutsua illanistujaisiin 250 henkilöä ja toinen 2, ei tilanne muutu miksikään edelleenkään, paitsi riitojen osalta. Joskus on vain niin että pariskunnan henkilöt eivät sovi yhteen ajatusmaailmoiltaan, ja joskus molemmat haluavat tulla vastaan että voivat olla yhdessä, mutta silloin on mentävä myös toisen luo (molemmin puolin)
Mikä täskii on muka elämää suurempi ongelma? Kun maso pyytää sadistia potkiin kasseille niin kumpi saa nauttii enemmän...vai häh?
Mukavaa kesää kummiskii kaikille kaipaajille ja parisuhdeterapeuteille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.
Niin no miten voi saada ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä, jos ei ”hauku puolisoa” eli avaudu muille?
Edelleenkään tuo kirjoittaja ei kyllä edes haukkunut, vaan kertoi asiallisesti vaimonsa käytöksestä.Se teiltä oman elämänne Maaret Kallioilta usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta.
Ja: huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, vaikka syyt ymmärtäisikin.
Myös: syiden tiedostamisen jälkeen täytyy pyrkiä systemaattiseen muutokseen eli käytösmallien kehittämiseen, eikä piiloutua syiden taakse ja oikeuttaa vahingollisia toimintamalleja niillä syillä.Minun mielestäni ymmärrystä korostetaan ihan liikaa ja unohdetaan, että syiden ymmärtäminen on vain portti sinne missä todellinen työ alkaa, eli kehitykseen.
Mutta syyt on tosiaan oleellista ymmärtää, jotta voi kehittyä.
Ja jos kyseisen henkilön puoliso itse ei halua kehittää itseään, on kyseinen henkilö käytännössä kädetön hänen kanssaan.
Henkilö voi ymmärtää syyt käytökselleen, mutta ei silti halua kehittää itseään vaan käyttää syitä oikeutuksena huonolle käytökselle ja milloin millekin.
Sellaisia ihmisiä riittää ja ymmärryspuhe on mannaa heidän kaltaisilleen!"usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta."
Sä rupesit käsittelemään jo seuraavaa askelta, "uutta" asiaa.. Tottakai pitäisi pyrkiä systemaattiseen muutokseen.
Olen ajatellut asian niin että joskus se muutos pariskunnilla onnistuu ja joskus ei. Jos kumpikin haluaa pitää kiinni tiukasti omista mieleisistään toimintatavoista, on turha odottaa että muutosta tapahtuisi. Esim jos toinen haluaa että ajetaan ehdottomasti mopolla ja toinen haluaa että ajetaan rekka-autolla ja kumpikaan ei periksi anna, syntyy tietenkin sama närä kuten aina. Tai toinen haluaa että syödään hopealautasilta ja toinen haluaa että syödään kertakäyttölautasilta, närä jatkuu. Toinen haluaa kutsua illanistujaisiin 250 henkilöä ja toinen 2, ei tilanne muutu miksikään edelleenkään, paitsi riitojen osalta. Joskus on vain niin että pariskunnan henkilöt eivät sovi yhteen ajatusmaailmoiltaan, ja joskus molemmat haluavat tulla vastaan että voivat olla yhdessä, mutta silloin on mentävä myös toisen luo (molemmin puolin)
Miksi sitten jauhat viesti toisensa jälkeen ymmärryksen ja syiden kaivelun tärkeydestä jos itsekin tiedostat syiden kaivelun ja ymmärryksen olevan ”vain” portti eteenpäin?
Pelkkää syiden ymmärrystä käytetään helposti vain oikeutuksena eikä siihen kohti pitäisi jämähtää.Loppuosan sepostus meni ohi, hirveästi tekstiä ilman mitään asiaa?
Turhaa jankutustahan tämä on, jonka voisi lopettaa eikö?
Alkuperäiselle neuvoisin, että jos mahdollista, videoi tai äänitä puolison sairasta käytöstä ja kohtauksia.
Niitä voi tarvita mahdollisessa erotilanteessa ja niiden avulla saada lasten lähivanhemmuuden, sillä miehet ei yleensä helposti lähivanhemmuutta saa ja sekopäät on loistavia uhriutumaan eli saamaan myös viranomaiset puolelleen.
Jotain dataa olisi siis hyvä olla olemassa.Jankuti jankuti jäkäti jäkäti ketä sä ikävöit? Missä ne sun ikävöintiviestis on...
Ottakaa selvää tuosta nauhoitusasiasta ennenkuin kokeilette tuon ammattilaisen OHJEITA JA NEROKKAITA NEUVOJA.
Niitä voi näyttää läheisille ja läheiset todistaa.:)
Joku muu tässä kyllä jankutti samaa viestistä toiseen ja halusi väen vängällä tehdä avautujasta syyllistä tai vähintään ymmärtämätöntä hölmöä (kuka sanoi, ettei hän ole jo yrittänyt ymmärtää, kenties liikaakin?).
Minä vähän puolustin.
Turhan pitkäksi menee kyllä tämä jaappaus!
Kehityttäispä me johonki suuntaan. Mä haluan sua niin paljon. Miehelle naiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinkoista hellepäivää sinulle, kaivattuni. Töissä on tylsää ilman sinua. Odotan koko ajan, että ilmestyt jostain ja näen ihanan hymysi. Tulee surullinen olo, kun et ole siellä. En tule ikinä kestämään sitä ikävää, kun syksyllä emme enää näe. Halauksia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.
💜
Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?
Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.
Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?
Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.
Ero?
Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.
Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?
Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.
Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.
Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.
Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?
Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.
Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?
Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.
Niin no miten voi saada ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä, jos ei ”hauku puolisoa” eli avaudu muille?
Edelleenkään tuo kirjoittaja ei kyllä edes haukkunut, vaan kertoi asiallisesti vaimonsa käytöksestä.Se teiltä oman elämänne Maaret Kallioilta usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta.
Ja: huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, vaikka syyt ymmärtäisikin.
Myös: syiden tiedostamisen jälkeen täytyy pyrkiä systemaattiseen muutokseen eli käytösmallien kehittämiseen, eikä piiloutua syiden taakse ja oikeuttaa vahingollisia toimintamalleja niillä syillä.Minun mielestäni ymmärrystä korostetaan ihan liikaa ja unohdetaan, että syiden ymmärtäminen on vain portti sinne missä todellinen työ alkaa, eli kehitykseen.
Mutta syyt on tosiaan oleellista ymmärtää, jotta voi kehittyä.
Ja jos kyseisen henkilön puoliso itse ei halua kehittää itseään, on kyseinen henkilö käytännössä kädetön hänen kanssaan.
Henkilö voi ymmärtää syyt käytökselleen, mutta ei silti halua kehittää itseään vaan käyttää syitä oikeutuksena huonolle käytökselle ja milloin millekin.
Sellaisia ihmisiä riittää ja ymmärryspuhe on mannaa heidän kaltaisilleen!"usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta."
Sä rupesit käsittelemään jo seuraavaa askelta, "uutta" asiaa.. Tottakai pitäisi pyrkiä systemaattiseen muutokseen.
Olen ajatellut asian niin että joskus se muutos pariskunnilla onnistuu ja joskus ei. Jos kumpikin haluaa pitää kiinni tiukasti omista mieleisistään toimintatavoista, on turha odottaa että muutosta tapahtuisi. Esim jos toinen haluaa että ajetaan ehdottomasti mopolla ja toinen haluaa että ajetaan rekka-autolla ja kumpikaan ei periksi anna, syntyy tietenkin sama närä kuten aina. Tai toinen haluaa että syödään hopealautasilta ja toinen haluaa että syödään kertakäyttölautasilta, närä jatkuu. Toinen haluaa kutsua illanistujaisiin 250 henkilöä ja toinen 2, ei tilanne muutu miksikään edelleenkään, paitsi riitojen osalta. Joskus on vain niin että pariskunnan henkilöt eivät sovi yhteen ajatusmaailmoiltaan, ja joskus molemmat haluavat tulla vastaan että voivat olla yhdessä, mutta silloin on mentävä myös toisen luo (molemmin puolin)
Mikä täskii on muka elämää suurempi ongelma? Kun maso pyytää sadistia potkiin kasseille niin kumpi saa nauttii enemmän...vai häh?
Mukavaa kesää kummiskii kaikille kaipaajille ja parisuhdeterapeuteille!
Olisi kiva ottaa sinun kanssasi "vääntöä" irl, beibii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aurinkoista hellepäivää sinulle, kaivattuni. Töissä on tylsää ilman sinua. Odotan koko ajan, että ilmestyt jostain ja näen ihanan hymysi. Tulee surullinen olo, kun et ole siellä. En tule ikinä kestämään sitä ikävää, kun syksyllä emme enää näe. Halauksia sinulle.
Kerkiit sä näkemään sitä ollenkaan enään? Jotain sä voisit tehdä sillai muutakin kuin kirjoitella tänne ;) kuten irl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aurinkoista hellepäivää sinulle, kaivattuni. Töissä on tylsää ilman sinua. Odotan koko ajan, että ilmestyt jostain ja näen ihanan hymysi. Tulee surullinen olo, kun et ole siellä. En tule ikinä kestämään sitä ikävää, kun syksyllä emme enää näe. Halauksia sinulle.
Kerkiit sä näkemään sitä ollenkaan enään? Jotain sä voisit tehdä sillai muutakin kuin kirjoitella tänne ;) kuten irl.
En luultavasti. En näe häntä missään muuallakaan enkä tiedä, miten tässä asiassa etenisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aurinkoista hellepäivää sinulle, kaivattuni. Töissä on tylsää ilman sinua. Odotan koko ajan, että ilmestyt jostain ja näen ihanan hymysi. Tulee surullinen olo, kun et ole siellä. En tule ikinä kestämään sitä ikävää, kun syksyllä emme enää näe. Halauksia sinulle.
Kerkiit sä näkemään sitä ollenkaan enään? Jotain sä voisit tehdä sillai muutakin kuin kirjoitella tänne ;) kuten irl.
En luultavasti. En näe häntä missään muuallakaan enkä tiedä, miten tässä asiassa etenisin.
Onko sinulla hänen yhteystietojaan? Voisiko hän löytyä esim facebookista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aurinkoista hellepäivää sinulle, kaivattuni. Töissä on tylsää ilman sinua. Odotan koko ajan, että ilmestyt jostain ja näen ihanan hymysi. Tulee surullinen olo, kun et ole siellä. En tule ikinä kestämään sitä ikävää, kun syksyllä emme enää näe. Halauksia sinulle.
Kerkiit sä näkemään sitä ollenkaan enään? Jotain sä voisit tehdä sillai muutakin kuin kirjoitella tänne ;) kuten irl.
En luultavasti. En näe häntä missään muuallakaan enkä tiedä, miten tässä asiassa etenisin.
Onko sinulla hänen yhteystietojaan? Voisiko hän löytyä esim facebookista?
Yhteystiedot varmaan löytyisivät, mutta en uskalla ottaa yhteyttä. Facebookissa hän ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä muru. Yritin tänään saada sinuun telepaattisesti yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kehityttäispä me johonki suuntaan. Mä haluan sua niin paljon. Miehelle naiselta.
Ruskeasilmäiselle miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä muru. Yritin tänään saada sinuun telepaattisesti yhteyttä.
No sitäkö se oli? Telepaattinen suudelma lähetetty hetki sitten. Tuntuiko missään?
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä muru. Yritin tänään saada sinuun telepaattisesti yhteyttä.
Laita mielummin viesti kun oon niin huono ton telepatian kanssa.
Ohoh. Sain virtuaalisuukon joltain, jonka puhelinnumero päättyy... seiskaan.
Ketju on lukittu.
Miksi sitten jauhat viesti toisensa jälkeen ymmärryksen ja syiden kaivelun tärkeydestä jos itsekin tiedostat syiden kaivelun ja ymmärryksen olevan ”vain” portti eteenpäin?
Pelkkää syiden ymmärrystä käytetään helposti vain oikeutuksena eikä siihen kohti pitäisi jämähtää.
Loppuosan sepostus meni ohi, hirveästi tekstiä ilman mitään asiaa?
Turhaa jankutustahan tämä on, jonka voisi lopettaa eikö?
Alkuperäiselle neuvoisin, että jos mahdollista, videoi tai äänitä puolison sairasta käytöstä ja kohtauksia.
Niitä voi tarvita mahdollisessa erotilanteessa ja niiden avulla saada lasten lähivanhemmuuden, sillä miehet ei yleensä helposti lähivanhemmuutta saa ja sekopäät on loistavia uhriutumaan eli saamaan myös viranomaiset puolelleen.
Jotain dataa olisi siis hyvä olla olemassa.