Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Alan lukemaan näitä tekstejä niin että jos hän sattuisi kirjoittamaan ne, niin ne ovat jollekin toiselle, eivät ainakaan minulle.

Olli ❤️

Vierailija kirjoitti:

Et taida olla kiinnostunut enää minusta. Ehkä sinulla on jotain ihan uutta jo viritteillä.

Mistä sä niin päättelet?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään ootte ikävöineet jo?

Yli 20 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen just nyt ihmistä joka loukkasi mua ja sitten itse loukkasin sitä. Ikinä ei välejä selvitetty, se jäi kaivelemaan.

Mulla kävi niin että se ensin loukkasi mua ja sitten mä loukkasin sitä. Ja se on katkera siitä kun mä loukkasin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään ootte ikävöineet jo?

Yli 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin sinulle aiemmin täällä tunnisteella, mutta en enää uskalla sitä laittaa. Olen todella ihastunut, kunpa saisin edes tietää oletko sellainen minkä mielikuvan olen sinusta saanut. En saa sinua mielestäni edes unissani. Toivon todella, että elämä antaa meille mahdollisuuden tutustua. Tämä on siis sinulle.

Onko päätös pitänyt?

Oho, kaivoitpa mun vanhan viestin. Täytyy myöntää, että välillä on päässyt lipsumaan tuo tunnisteettomuus, mutta en nyt mitään suurta ole lipsautellut. Hän on mielessä yhä, päivittäin, ja vahvoin tuntein.

En kerro enää mitään, kauan olen kaivannut en mitään tunnisteita.

Hyvää yötä raksu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen just nyt ihmistä joka loukkasi mua ja sitten itse loukkasin sitä. Ikinä ei välejä selvitetty, se jäi kaivelemaan.

Mulla kävi niin että se ensin loukkasi mua ja sitten mä loukkasin sitä. Ja se on katkera siitä kun mä loukkasin sitä.

Joo sama täällä. Tai ei ehkä katkera mut jotain sinne päin. Se ei ehkä tajunnut ite loukkanneensa eka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään ootte ikävöineet jo?

Yli 20 vuotta

Oletko R?

OLET IDIOOTTI, MIES. SELLAISET TERVEISET TÄÄLTÄ SINULLE. TOIVOTTAVASTI ELÄMÄSI SUJUU OIKEIN HUONOSTI. MUN PITÄISI PARANNELLA HAAVOJANI. VANHOJA JA NIITÄ SUN AIHEUTTAMII.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Jotkut haukkuu kumppaniaan kavereilleen, joka on jo vastenmielistä. Sinä haukut häntä koko kaipausketjulle. Suhun voi onneksi luottaa! Just tollasesta kumppanista me kaikki täällä haaveillaan.

Eihän tuossa edes ollut haukkumista. Kirjoittaja kertoi yllättävän asiallisesti tilanteestaan kun ottaa huomioon, kuinka ahdistava tilanne on.

Oletko sinä sellainen puolisoa hiljaa henkisesti hengiltä kuristava hirviö, vai miksi vedit herneen nenään tuntemattoman anonyymistä avautumisesta?

Kirjoittaa samalla tyylillä kuin aiemminkin täällä viestitolkulla vaimonsa huonoutta ruotinut. Ei minulla ole puolisoa.

Mikä sun ohje mulle sitten on? Älä avaudu äläkä kysy apua keltään. Pidä paha olo sisälläsi. Älä pakene todellisuutta haaveilemalla toisesta. Opettele ottamaan vastaan puolison huono käytös, koska olet ansainnut sen. Niinkö?

Mun mielestä on hyvä kysyä apuja, jos ihminen on huonossaa jamassa ja elämä potkii. MUTTA pitää osata katsoa myös itseään vaikka kipeää tekisi, ymmärtää myös sitä miksi vaimo pillastuu "minusta ja tekemisistäni" ja tutkia niitä. Pyrkiä ottamaan selvää MIKSI se vaimo nyt noin ja nuin.

Niin no miten voi saada ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä, jos ei ”hauku puolisoa” eli avaudu muille?

Edelleenkään tuo kirjoittaja ei kyllä edes haukkunut, vaan kertoi asiallisesti vaimonsa käytöksestä.

Se teiltä oman elämänne Maaret Kallioilta usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta.

Ja: huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä, vaikka syyt ymmärtäisikin.

Myös: syiden tiedostamisen jälkeen täytyy pyrkiä systemaattiseen muutokseen eli käytösmallien kehittämiseen, eikä piiloutua syiden taakse ja oikeuttaa vahingollisia toimintamalleja niillä syillä.

Minun mielestäni ymmärrystä korostetaan ihan liikaa ja unohdetaan, että syiden ymmärtäminen on vain portti sinne missä todellinen työ alkaa, eli kehitykseen.

Mutta syyt on tosiaan oleellista ymmärtää, jotta voi kehittyä.

Ja jos kyseisen henkilön puoliso itse ei halua kehittää itseään, on kyseinen henkilö käytännössä kädetön hänen kanssaan.

Henkilö voi ymmärtää syyt käytökselleen, mutta ei silti halua kehittää itseään vaan käyttää syitä oikeutuksena huonolle käytökselle ja milloin millekin.

Sellaisia ihmisiä riittää ja ymmärryspuhe on mannaa heidän kaltaisilleen!

"usein unohtuu, että vaikka syiden ymmärtäminen onkin tärkeää ei sillä silti vielä ongelmaa poisteta." 

Sä rupesit käsittelemään jo seuraavaa askelta, "uutta" asiaa.. Tottakai pitäisi pyrkiä systemaattiseen muutokseen.

Olen ajatellut asian niin että joskus se muutos pariskunnilla onnistuu ja joskus ei. Jos kumpikin haluaa pitää kiinni tiukasti omista mieleisistään toimintatavoista, on turha odottaa että muutosta tapahtuisi. Esim jos toinen haluaa että ajetaan ehdottomasti mopolla ja toinen haluaa että ajetaan rekka-autolla ja kumpikaan ei periksi anna, syntyy tietenkin sama närä kuten aina. Tai toinen haluaa että syödään hopealautasilta ja toinen haluaa että syödään kertakäyttölautasilta, närä jatkuu. Toinen haluaa kutsua illanistujaisiin 250 henkilöä ja toinen 2, ei tilanne muutu miksikään edelleenkään, paitsi riitojen osalta. Joskus on vain niin että pariskunnan henkilöt eivät sovi yhteen ajatusmaailmoiltaan, ja joskus molemmat haluavat tulla vastaan että voivat olla yhdessä, mutta silloin on mentävä myös toisen luo (molemmin puolin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Siis kumpikaan ette viihdy tuossa suhteessa, molemmat voitte pahoin. Ette kuitenkaan halua erota joten teidän on vain kestettävä toisianne. Mitä jos vaimosi aistii sinusta että haikailet toisen naisen perään? Entä jos hän käyttäytyy siksi tuolla tavalla? Mitä jos aloittaisit suhteen korjaamisen sillä että unohdat toisesta naisesta haaveilun ja alat keskittyä vaimoosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Eikö tuo hänen arvomaailmansa ollut tiedossa jo ennen avioliittoa ja lapsia?

Ei se silloin häirinnyt. Erilaisuus enemmänkin kiehtoi. Onhan se aika luonnollistakin.

Millainen arvomaailma hänellä sitten on? Entä sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka antaisin puolisoni huonon käytöksen anteeksi, muistan sen ikuisesti. Jatkuessaan se myös oikeuttaa mut haaveilemaan susta, rakas. Oon varma, että sä et ikinä kohtelis mua noin.

💜

Miksi puoliso on käyttäytynyt huonosti, mitkä ovat ne syyt?

Epävakaa persoonallisuus, krooninen väsymys ja hölmö arvomaailma. Ehkä siinä on jotain narsististakin, että syy omaan pahaan oloon on aina muissa.

Onko hän niin itse sanonut että vika on muissa eikä itsessä tahi teidän kahden muodostamassa suhteessa, siinä mitä seikkoja tulee huomioida molemmin puolin. Vai olet sä tulkinnut asian niin että vika on muissa (helppo noin ohittaa riidat, marttyyrimäisesti vain ajatella noin) etkä halua itse alkaa tekemään suhteen eteen mitään? Miten on?

Syy hänen pahantuulisuuteensa on käytännössä aina minussa. Olen tehnyt suhteen eteen ainakin sen, että olen sietänyt vuosia hänen lukemattomia kiukunpurkauksiaan, rahoittanut leveää elämää ja yrittänyt ymmärtää suht erilaista arvomaailmaa. Mun mielestä kaikkein tärkeintä parisuhteessa on ystävällisyys, joustavuus ja toisen arvostus. Mulla ei ole resursseja enempään.

Ero?

Ei onnistu. Liian pienet lapset, liian kallista ja muutenkin ihan liian vaivalloista. Toisinaan kaikki on ihan ok. Selviän tästä kyllä, ja kaikki järjestyy vielä. Mutta haaveita ei voi kukaan viedä multa pois.

Siis kumpikaan ette viihdy tuossa suhteessa, molemmat voitte pahoin. Ette kuitenkaan halua erota joten teidän on vain kestettävä toisianne. Mitä jos vaimosi aistii sinusta että haikailet toisen naisen perään? Entä jos hän käyttäytyy siksi tuolla tavalla? Mitä jos aloittaisit suhteen korjaamisen sillä että unohdat toisesta naisesta haaveilun ja alat keskittyä vaimoosi?

Mitäpä jos sinä lopetat nyt  tuon lypsyhommasi tuosta aiheesta, ja keskityt hoitamaan omaa avioliittoasi siten, ettei tarvitse tulla tällasille saiteille jatkossa puimaan omaa parisuhdettasi. 

Mukavaa hellepäivää ihanalle naiselle, joka lomailee ja jonka nimipäivä on joulukuussa.

Unelma, Anelma, Meri, Vellamo, Airi, Aira, Selma, Kyllikki, Anna, Anne, Anu, Jutta, Tuovi, Seija, Aada, Auli, Aulikki, Raakel, Senni, Eeva, Piia, Rauha?

Olet mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Unelma, Anelma, Meri, Vellamo, Airi, Aira, Selma, Kyllikki, Anna, Anne, Anu, Jutta, Tuovi, Seija, Aada, Auli, Aulikki, Raakel, Senni, Eeva, Piia, Rauha?

Puuttuu muuten monta, ainakin Adele, Beata, Lucia, Angela, Annikki, Annukka, Annika, Tove...