Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.
Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.
Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?
En arvostele, enkä mieti muiden tekemisiä. Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa. Ei kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?
Mikä on motiivisi puhua erosta kannustavasti, vaikka et edes tunne tilannetta?
Tottakai jälkipolvillekin täytyy siirtää sellaista arvopohjaa, ettei ihmissuhteet ole kertakäyttökamaa.
Itse kieltäytyisin kohteliaasti tapaamasta lapsen kumppaneita, jos kovin vaihtuvia alkaisi olemaan.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?Mikä on motiivisi puhua erosta kannustavasti, vaikka et edes tunne tilannetta?
Tottakai jälkipolvillekin täytyy siirtää sellaista arvopohjaa, ettei ihmissuhteet ole kertakäyttökamaa.
Itse kieltäytyisin kohteliaasti tapaamasta lapsen kumppaneita, jos kovin vaihtuvia alkaisi olemaan.Sivusta
Juuri näin ja tämä koskee myös vanhempien vaihtuvia kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katsoit minuun...
anteeksi nainen se hetki, kun tuotin sinulle pettymyksen.
En tiedä, ymmärrätkö, mutta olen jonkin sortin asperger.
Aivojeni vanki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?Mikä on motiivisi puhua erosta kannustavasti, vaikka et edes tunne tilannetta?
Tottakai jälkipolvillekin täytyy siirtää sellaista arvopohjaa, ettei ihmissuhteet ole kertakäyttökamaa.
Itse kieltäytyisin kohteliaasti tapaamasta lapsen kumppaneita, jos kovin vaihtuvia alkaisi olemaan.Sivusta
Juuri näin ja tämä koskee myös vanhempien vaihtuvia kumppaneita.
Jep. Todella traagista, että joidenkin lasten on vaan pakko sietää niitä vanhempien vaihtuvia kumppaneita, kun eivät voi alaikäisenä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoit minuun...
anteeksi nainen se hetki, kun tuotin sinulle pettymyksen.
En tiedä, ymmärrätkö, mutta olen jonkin sortin asperger.
Aivojeni vanki.
Keneltä pyydät anteeksi?
Toivottavasti sulle kuuluu hyvää, olosuhteet huomioon ottaen. Itse taas olen ihan jaksamiseni äärirajoilla, tuntuu että kohta on mentävä, rajan yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?Mikä on motiivisi puhua erosta kannustavasti, vaikka et edes tunne tilannetta?
Tottakai jälkipolvillekin täytyy siirtää sellaista arvopohjaa, ettei ihmissuhteet ole kertakäyttökamaa.
Itse kieltäytyisin kohteliaasti tapaamasta lapsen kumppaneita, jos kovin vaihtuvia alkaisi olemaan.Sivusta
Juuri näin ja tämä koskee myös vanhempien vaihtuvia kumppaneita.
Jep. Todella traagista, että joidenkin lasten on vaan pakko sietää niitä vanhempien vaihtuvia kumppaneita, kun eivät voi alaikäisenä valita.
Ihan sivusta kysäsen, että olitkos sinä se, joka ei tiennyt lähipiiristään yhtään eronnutta pariskuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sulle kuuluu hyvää, olosuhteet huomioon ottaen. Itse taas olen ihan jaksamiseni äärirajoilla, tuntuu että kohta on mentävä, rajan yli.
Mitä tarkoitat? Mikä sinulla on hätänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoit minuun...
anteeksi nainen se hetki, kun tuotin sinulle pettymyksen.
En tiedä, ymmärrätkö, mutta olen jonkin sortin asperger.
Aivojeni vanki.
Ei se mitään. Minäkin olen as!
Ajoitko myös vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?Mikä on motiivisi puhua erosta kannustavasti, vaikka et edes tunne tilannetta?
Tottakai jälkipolvillekin täytyy siirtää sellaista arvopohjaa, ettei ihmissuhteet ole kertakäyttökamaa.
Itse kieltäytyisin kohteliaasti tapaamasta lapsen kumppaneita, jos kovin vaihtuvia alkaisi olemaan.Sivusta
Juuri näin ja tämä koskee myös vanhempien vaihtuvia kumppaneita.
Jep. Todella traagista, että joidenkin lasten on vaan pakko sietää niitä vanhempien vaihtuvia kumppaneita, kun eivät voi alaikäisenä valita.
Lapsillehan on tärkeää nähdä että vanhemmatkin ovat onnellisia, olivat he yhdessä tai eivät.
Suhteen muodot ovat muuttuneet. Nyt ei enää sitouduta loppu elämäksi. Se on vanhanaikaista ajattelua. On hyvä sopia että yhdessä ollaan niin kauan kun se on antoisaa ja arvostavaa. Me muutumme, kasvamme henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoit minuun...
anteeksi nainen se hetki, kun tuotin sinulle pettymyksen.
En tiedä, ymmärrätkö, mutta olen jonkin sortin asperger.
Aivojeni vanki.
Keneltä pyydät anteeksi?
No vaikka kaikilta naisilta, joita minä ja kaltaiseni olemme loukanneet olemalla yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa aivan pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoit minuun...
anteeksi nainen se hetki, kun tuotin sinulle pettymyksen.
En tiedä, ymmärrätkö, mutta olen jonkin sortin asperger.
Aivojeni vanki.
Ei se mitään. Minäkin olen as!
Ajoitko myös vastaan?
En tietääkseni, muuta onhan se mahdollista, sillä olin omissa maailmoissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen mies, että oletteko puhuneet eroamisesta?
Me emme ole puhuneet vuosiin mistään parisuhteeseen liittyvästä. On ehkä vähän vaiettu aihe. Eletään vain eteenpäin.
Eikö teillä ole koskaan mitään riitoja, joita pitäisi selvittää?
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.
Ei asioiden lakaiseminen maton alle ole yhtä kuin avioliitto.
Se on hienoa jos osataan puhua ja sopia asioita. Se ettei puhuta koska "tietää" mitä toinen on mieltä on jo hänen pitämistä itsestäänselvyytenä. Ei toista koskaan voi täysin tuntea! Vaikka miten puhuu, kaikki me muututaan vuosien varrella.Avioliittoon kuuluu ala- ja ylämäkiä. Ei ole yhtään hyvä ettei puhuta, koska vältellä kuitenkin riidat. Etkö näe tuossa ironiaa?
Joku on vaan mukamas kiltti ja elää sitten omien tehtyjen kompromissien vuoksi "itsekkäästi" josta kumppani ei pidä. Ei noin voi elää hyvää suhdetta, te ette oikeasti osaa sopia asioita. Puhumattomuudella vain kuvittelet että joustat tiettyyn pisteeseen saakka ja sen jälkeen sinä teet miten tahdot.Kuulostaa oudolta ettette eroa. Onko tuossa periaateliitto?
Ja jos sinulla on lapsia niin opetatko heillekin ettei avioliitosta lähdetä kun siihen kerran alkaa?
Mitä mieltä olet jos avoparit eroaa?
Onko sinkussa jotain vikaa?Mikä on motiivisi puhua erosta kannustavasti, vaikka et edes tunne tilannetta?
Tottakai jälkipolvillekin täytyy siirtää sellaista arvopohjaa, ettei ihmissuhteet ole kertakäyttökamaa.
Itse kieltäytyisin kohteliaasti tapaamasta lapsen kumppaneita, jos kovin vaihtuvia alkaisi olemaan.Sivusta
Juuri näin ja tämä koskee myös vanhempien vaihtuvia kumppaneita.
Jep. Todella traagista, että joidenkin lasten on vaan pakko sietää niitä vanhempien vaihtuvia kumppaneita, kun eivät voi alaikäisenä valita.
Lapsillehan on tärkeää nähdä että vanhemmatkin ovat onnellisia, olivat he yhdessä tai eivät.
Suhteen muodot ovat muuttuneet. Nyt ei enää sitouduta loppu elämäksi. Se on vanhanaikaista ajattelua. On hyvä sopia että yhdessä ollaan niin kauan kun se on antoisaa ja arvostavaa. Me muutumme, kasvamme henkisesti.
Ei todellakaan ole, jossain roskasakissa ehkä tyynnytellään näin huonoa omatuntoa. Opettele ensin edes yhdyssanat ennen kuin jakelet vakuuttavia lausuntojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoit minuun...
anteeksi nainen se hetki, kun tuotin sinulle pettymyksen.
En tiedä, ymmärrätkö, mutta olen jonkin sortin asperger.
Aivojeni vanki.
Keneltä pyydät anteeksi?
No vaikka kaikilta naisilta, joita minä ja kaltaiseni olemme loukanneet olemalla yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa aivan pihalla.
Kaikki eli ei kukaan erityinen, hohhoijakkaa. Käy hyvillä mielin nukkumaan veikkoseni. Sinut on kuultu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoit minuun...
anteeksi nainen se hetki, kun tuotin sinulle pettymyksen.
En tiedä, ymmärrätkö, mutta olen jonkin sortin asperger.
Aivojeni vanki.
Keneltä pyydät anteeksi?
No vaikka kaikilta naisilta, joita minä ja kaltaiseni olemme loukanneet olemalla yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa aivan pihalla.
Kaikki eli ei kukaan erityinen, hohhoijakkaa. Käy hyvillä mielin nukkumaan veikkoseni. Sinut on kuultu.
Olisitko halunnut kuulla oman nimesi? No, olen loukannut vuosien mittaan monia naisia, mutta viimeksi Hannaa. Tämä oli hänelle. Voi olla, että juuri oikea Hanna lukee tämän joskus, sillä hänellä on lapsia. Anteeksi Hanna.
Ketju on lukittu.
Ehkä me hyväksymme molemmat, että jotain asioita toisessa ei voi muuttaa ja molemmat tietävät toistensa kannan niihin, niin mitäpä niistä sitten riitelemään, vaikka joskus ärsyttäisikin. Molemmat ovat valmiita tekemään asioissa kompromisseja ja hankalimmat asiat on lakaistu maton alle tai kumpikin tekee niinkuin tykkää. Tietysti joskus riidelläänkin, mutta kun se ei yleensä johda mihinkään, niin ei kumpikaan viitsi aloittaa. Oisko tää jonkinlainen jäätynyt konflikti tai toiselta nimeltään tyypillinen avioliitto. Onhan sitä ihmisellä muutakin tekemistä kuin riidellä.