Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria ja ihmisten suvaitsemattomuus
29.05.2018 |
Olen polyamorisesti/monisuhteisesti suuntautunut. Oma perheeni ja tuttavapiirini on ollut asian suhteen suvaitsevaista ja ymmärtäväistä, joten en ole aiemmin tajunnutkaan miten negatiivisesti ihmiset voivat suhtautua tähän. Nyt olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useita kertoja siihen, että tämä herättääkin ihmisissä suorastaan aggressiivista tuomitsemista ja ihmeellistä vastaanvänkäämistä (uusissa harrastuspiireissä ym. missä asiasta on tullut puhetta).
Mua ihmetyttää ehkä eniten tuo vastaanvänkääminen, eli siis mulle väitetään, että en voi rakastaa useampaa ihmistä yhtäaikaa romanttisesti. En kuulemma vaan oo ikinä ollut oikeasti rakastunut, kunhan tapaan sen oikean niin moiset hömpötykset unohtuu jne. Ei suostuta uskomaan, että suhteissani on tunteet mukana eikä ne oo pelkkää seksiä. Väitetään kivenkovaa, että kyse on silti pettämisestä, vaikka kuinka olisi kaikkien osapuolten suostumus, koska periaatteellisesti kuulemma vaan näin on.
Onko tuommoinen asenne oikeasti yleinen? Oonko elänyt jossain kuplassa kun oon tottunut, että ihmiset uskoo kyllä että mä itse tiedän millainen oon ja mikä mulle sopii ja mitä tunnen? Oon hämmentynyt. Ei mulle oo tullut mieleen väittää vaikka onnellisesti yksisuhteisille ihmisille, että odottakaa vaan, kyllä te vielä tajuatte, että toi on joku vaihe vaan, ja oikeesti ootte tekin polyja.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taannoin oli dokkari polyamoriaperheestä ja vaikka siinä kuinka yriteltiin osapuolten toimesta todistella kuinka mahtava juttu polyamoria on, niin todellisuudessa jokainen osapuoli näytti kärsivän siitä lapsia myöden. Paitsi tietysti perhe kunkku, jonka ehdolla sitä polyamoriaan toteutettiin. Vaimokkeiden todellisuus oli jatkuvaa sinnittelyä ja kestämistä, kun pääpukki saneli ehdot. Olisi mielenkiintoista tietää onko tämä helsinkiläinen polykakofonia/ hipsterihelvetti vielä toiminnassa?
Minä en ole mikään polyamorian asiantuntija, mutta tuo ei kyllä kuulosta miltään polyamoriselta suhteelta. Pikemminkin joltain mormoni- tai muulta uskonnolliselta haaremitouhulta, missä suhteessa ei olla niinkään tasa-arvoisesti tai edes vapaaehtoisesti, vaan tosiaan sen kunkun armoilla. Siinä on nyt menneet puurot ja vellit herttaisesti (tai vähemmän herttaisesti) sekaisin. Mikäli olen tuosta polyamoriasta mitään ymmärtänyt, se perustuu nimenomaan tasa-arvoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Tosin - eiväthän perinteisetkään parisuhteet läheskään aina ole tasa-arvoisia tai onnellisia, jompi kumpi niissäkin niin usein päsmäröi ja on diktaattori.
Selitäs nyt meille maallikoille, mitä helvetin eroa on mormoneilla ja polyamorialla, samahan se on minkä nimikkeen alla sitä on suhteessa samaan aikaan monen ihmisen kanssa ja jopa asuu yhdessä.
Rakkaalla (hmm) lapsella on monta nimeä.Lopeta jeeustelu.
Nykyään jeesustellaan sanamuodoilla, eikä keskitytä asiaan, hipsterit ovat pahimpia tällä saralla. Mitä erikoisempi sana, sen parempi. Vielä parempi jos puhuu termeillä, joista kukaan ei tajua mitään. Miten ois vaihteeksi, jos puhuttas vaan ihan asioista selkeästi ja suomeksi. Vaikka se ei näyttäisikään niin intellektuellilta.
Minusta olisi kiva, jos et käyttäisi jeesustelu-sanaa siellä, mihin se ei kuulu :D Minä en suinkaan jeesustellut millään, vaan arvelin, että jollakulla - ehkä tällä dokumentin perheellä tai sitten peräti sinulla - on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Mormonit ovat uskonnonnollinen liike - https://fi.wikipedia.org/wiki/My%C3%B6hempien_aikojen_pyhien_liike
- tässä siitä lisätietoa, ja mitä liikkeestä sen ulkopuolella puhutaan, ei siihen liittyvä moniavioisuus ole aina kovinkaan vapaaehtoista eikä tasa-arvoista. Polyamoriassahan kyse - sikäli kuin olen asiaa ymmärtänyt - ei ole uskonnosta, vaan useamman ihmisen välisestä suhteesta. Mormoniperheessä on yksi mies ja useita vaimoja, tietääkseni polyamoriassa voi olla niinkin päin, että yhdellä naisella on useampi miespuolinen kumppani, tässä on yksi ero mormoneihin. Tietysti - mikäs me olemme mormoneistakaan sanomaan ulkopuolisina mitään, ehkä he kokevat omat suhteensa hyvinkin tasa-arvoisiksi?
En ihan tajua kommenttisi sitä osaa, missä kritisoit (so. arvostella, usein tuomiten) mahdollisesti minun tapaani puhua vaikein termein tai erikoisin sanoin. Ainoat vaikeat tai sivistyssanat kommentissani olivat mormoni ja polyamoria. Muuten kirjoitin kyllä ihan suomea. Ja onhan se niin, että ihmissuhteet ovat hyvin usein monimutkaisia - alistamista ja vääryyttä on kaikenlaisissa suhteissa, niin perinteisissä parisuhteissa, moniavioisissa uskontoon perustuvissa suhteissa kuin vaikkapa näissä polyamorisissakin (suom. Polyamoria eli monisuhteisuus on ajattelu- ja elämäntapa, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde. Kunkin ihmisen polyamoriset suhteet ovat hänen kaikkien kumppaniensa osapuolten tuntemia ja hyväksymiä). Mutta perusajatus noissa monisuhteisissa jutuissa (olisiko termi helpompi kuin polyamoria?) on tasa-arvoisempi kuin vaikka mormoneilla. Selvensikö tämä yhtään, vai vieläkö se jeesus mielestäsi jossain vilahteli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taannoin oli dokkari polyamoriaperheestä ja vaikka siinä kuinka yriteltiin osapuolten toimesta todistella kuinka mahtava juttu polyamoria on, niin todellisuudessa jokainen osapuoli näytti kärsivän siitä lapsia myöden. Paitsi tietysti perhe kunkku, jonka ehdolla sitä polyamoriaan toteutettiin. Vaimokkeiden todellisuus oli jatkuvaa sinnittelyä ja kestämistä, kun pääpukki saneli ehdot. Olisi mielenkiintoista tietää onko tämä helsinkiläinen polykakofonia/ hipsterihelvetti vielä toiminnassa?
Minä en ole mikään polyamorian asiantuntija, mutta tuo ei kyllä kuulosta miltään polyamoriselta suhteelta. Pikemminkin joltain mormoni- tai muulta uskonnolliselta haaremitouhulta, missä suhteessa ei olla niinkään tasa-arvoisesti tai edes vapaaehtoisesti, vaan tosiaan sen kunkun armoilla. Siinä on nyt menneet puurot ja vellit herttaisesti (tai vähemmän herttaisesti) sekaisin. Mikäli olen tuosta polyamoriasta mitään ymmärtänyt, se perustuu nimenomaan tasa-arvoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Tosin - eiväthän perinteisetkään parisuhteet läheskään aina ole tasa-arvoisia tai onnellisia, jompi kumpi niissäkin niin usein päsmäröi ja on diktaattori.
On ihan turkasen yhdentekevää onko joku pielessä noin teoriassa jossain polyamorian määritelmässä, kun se käytännössä kuitenkin on harvinaisen epätasa-arvoista ja perustuu vallankäyttöön. Kyseisessä himmelissä oli vielä sekin ihmeellistä, että polyamorian nimeen kaikki oli mahdollista, mitään rajoituksia ei ollut. Ihmissuhteet eivät todellakaan toimi, jos ei ole mitään keskinäisiä rajoja, eikä niitä kunnioiteta. Niinpä perheen pää jatkuvasti etsi uusia muijia kuvioon lääkkeeksi sille, ettei mikään todellisuudessa toiminut.
Hmm... sinulla on ilmeisesti paljonkin käytännön kokemusta polyamorisista suhteista - ehkä jopa oman (karvaan) kokemuksen kautta, ja sikäli hyvin arvokasta tietoa. Minulla tosiaankaan ei ole, kuten jo sanoin, ja sen takia puhuinkin enemmän teoriatasolla. Minulla on kokemusta vain ns. perinteisistä parisuhteista, ja niissä olen kokenut sekä tasa-arvoa että hyvinkin julmaa vallankäyttöä ja rajojen kunnioittamattomuutta, mitä myös joissakin piireissä pettämiseksi kutsutaan. Minä en ole - tällä olemattomalla kokemuksellani - ihan vakuuttunut, että nämä polyamoriset suhteet olisivat pelkästään huono juttu tai paheksuttavaa ja toisaalta taas ns. perinteiset parisuhteet pelkästään hyvä juttu. Tietysti mikä tahansa toimimaton suhde on huono asia, ja olen pahoillani puolestasi, jos olet joutunut polyamoriseen suhteeseen, joka ei toiminutkaan. Toivottavasti nykyään on paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olen polyamorisesti/monisuhteisesti suuntautunut. Oma perheeni ja tuttavapiirini on ollut asian suhteen suvaitsevaista ja ymmärtäväistä, joten en ole aiemmin tajunnutkaan miten negatiivisesti ihmiset voivat suhtautua tähän. Nyt olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useita kertoja siihen, että tämä herättääkin ihmisissä suorastaan aggressiivista tuomitsemista ja ihmeellistä vastaanvänkäämistä (uusissa harrastuspiireissä ym. missä asiasta on tullut puhetta).
Mua ihmetyttää ehkä eniten tuo vastaanvänkääminen, eli siis mulle väitetään, että en voi rakastaa useampaa ihmistä yhtäaikaa romanttisesti. En kuulemma vaan oo ikinä ollut oikeasti rakastunut, kunhan tapaan sen oikean niin moiset hömpötykset unohtuu jne. Ei suostuta uskomaan, että suhteissani on tunteet mukana eikä ne oo pelkkää seksiä. Väitetään kivenkovaa, että kyse on silti pettämisestä, vaikka kuinka olisi kaikkien osapuolten suostumus, koska periaatteellisesti kuulemma vaan näin on.
Onko tuommoinen asenne oikeasti yleinen? Oonko elänyt jossain kuplassa kun oon tottunut, että ihmiset uskoo kyllä että mä itse tiedän millainen oon ja mikä mulle sopii ja mitä tunnen? Oon hämmentynyt. Ei mulle oo tullut mieleen väittää vaikka onnellisesti yksisuhteisille ihmisille, että odottakaa vaan, kyllä te vielä tajuatte, että toi on joku vaihe vaan, ja oikeesti ootte tekin polyja.
Ehkä ajattelevat että rakastat kuitenkin vain itseäsi ja viestisi antaa jo sen ymmärtää.
Meillä täällä Urjalassa on harrastettu perheen sisäistä polyamoriaa jo vuosikymmeniä. Ei siis mikään uusi juttu.
Itselläni on tuttavapiirissä yksi viisikymppinen nainen, joka mielellään kertoo olevansa polyamorinen. Mielestäni hän hän on kyllä klassinen sarjarakastuja, jolla vain on oma puoliso siellä jossain taustalla. Romanttinen hype on aina välillä kova, sitten kaikki taas kuivuu kokoon (mies perääntyy tai miehen ilkeä vaimo ei hyväksy samaa sukupuolta olevaa "ystävää"). Ja hetken päästä kaikki taas alkaa alusta. Aikoinaan rouva jaksoi somessa hehkuttaa tunteitaan puolisoa kohtaan. Sitten tunteiden kohteet alkoivat vaihdella.
Ennen polyamoriakautta rouvan ykkösvaltti oli biseksuaalisuus, jota hän toi hanakasti esille. Ja todellakin toi esille, muun muassa vihjailevina ja tungettelevina puheina, jotka ahdistavat joskus vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kovin erikoista, että meillä "oikeaksi" pariutumisnormiksi mielletään monogamisuus. Ihmisen luontaiset vietit kuitenkin puhuvat asiaa vastaan.
Harhaluulo on myös se että poly-suhteissa ei olisi mustasukkaisuutta (itselläni ei ole, helpottaa elämää kyllä kovasti). Mustasukkaisuutta on poly-suhteissa aivan luten mono-suhteissakin. Mustasukkaisuus ei tarkoita sitä, etteikö luottamus toiseen/toisiin voisi olla kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
On kovin erikoista, että meillä "oikeaksi" pariutumisnormiksi mielletään monogamisuus. Ihmisen luontaiset vietit kuitenkin puhuvat asiaa vastaan.
Harhaluulo on myös se että poly-suhteissa ei olisi mustasukkaisuutta (itselläni ei ole, helpottaa elämää kyllä kovasti). Mustasukkaisuutta on poly-suhteissa aivan luten mono-suhteissakin. Mustasukkaisuus ei tarkoita sitä, etteikö luottamus toiseen/toisiin voisi olla kunnossa.
Mitä on veljeäni seurannut, siellä on ollut ihan samat ongelmat kuin ihmissuhteissa nyt on. Parempia ja huonompia kausia, ulkoiset olosuhteet vaikuttavat, jne. Eli tässä kumoutuu myös täällä esitetty myytti: mitä paratiisia te kuvittelette niiden pyhien polyamoristien elävän. Ei mitään paratiisia, vaan itselleen sopivaa arkea.
Tälle yhdelle jeesustelijalle: niin sanoinkin jo, että ehkä (tai mistä minä todella tiedän) on eri asia olla polyamorisessa suhteessa uskonnon määräämänä uskonnon määrittelemillä tavoilla kuin suomalaisena, sekulaarina (tiedätkö mitä tämä tarkoittaa, vai pitääkö suomentaa paremmin?) henkilönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.
Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.
Tätä samaa ihmettelin! Siinähän ei kaveria vaihdeta kuin paitaa, vain koska sattuu rakastumaan uuteen. Kumppanin jatkuva vaihtaminenko on sitten sitoutumista? Tai pettäminen? Huh, ajattelen kyllä ihan päinvastoin.
Ehkä tää polyjuttu kiehtookin mua juuri siksi, kun arvostan sitoutumista ja uskollisuutta, mutta toisaalta en ole mustasukkainen ja ajattelen rakkaudesta ja parisuhteesta jotenkin eri tavalla kuin useimmat. Siis ettei se ole omistamista, vaan jakamista.
Jotenkin on huvittavaa, että polyamoristen suhteita verrataan sarjamonogaamisiin suhteisiin eli siihen, että on peräkkäisiä yksiavioisia suhteita. Kaikki ihmiset ei toimi näin vaan on myös olemassa monogaamisia suhteita , joissa eletään siihen asti yhdessä kunnes kuolema erottaa ja vieläpä ihan pettämättä.
Joskus oli tvssä ohjelmaa polyista ja siinä haastatelluista ryhmistä mielestäni kävi selkeästi ilmi, että useimmissa porukoissa oli aina joku joka suostui järjestelyyn vain koska ei oikein muutakaan voinut. Ihmettelen kyllä miten tuo järjestely toimii kaikille tasapuolisesti niin, ettei tosiaan kukaan tunne esim. kateutta ja mustasukkaisuutta.
Se vaan että kukaan ei ihmettele sarjamonogamiaa, mutta polygamia on monelle hirveä kauhistus. Ei ne nyt niin erilaisia elämäntapoja oikeasti ole. Sarjamonogamia vain täyttää päällisin puolin nykyiset moraalivaatimukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.
Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.
Tätä samaa ihmettelin! Siinähän ei kaveria vaihdeta kuin paitaa, vain koska sattuu rakastumaan uuteen. Kumppanin jatkuva vaihtaminenko on sitten sitoutumista? Tai pettäminen? Huh, ajattelen kyllä ihan päinvastoin.
Ehkä tää polyjuttu kiehtookin mua juuri siksi, kun arvostan sitoutumista ja uskollisuutta, mutta toisaalta en ole mustasukkainen ja ajattelen rakkaudesta ja parisuhteesta jotenkin eri tavalla kuin useimmat. Siis ettei se ole omistamista, vaan jakamista.
Jotenkin on huvittavaa, että polyamoristen suhteita verrataan sarjamonogaamisiin suhteisiin eli siihen, että on peräkkäisiä yksiavioisia suhteita. Kaikki ihmiset ei toimi näin vaan on myös olemassa monogaamisia suhteita , joissa eletään siihen asti yhdessä kunnes kuolema erottaa ja vieläpä ihan pettämättä.
Joskus oli tvssä ohjelmaa polyista ja siinä haastatelluista ryhmistä mielestäni kävi selkeästi ilmi, että useimmissa porukoissa oli aina joku joka suostui järjestelyyn vain koska ei oikein muutakaan voinut. Ihmettelen kyllä miten tuo järjestely toimii kaikille tasapuolisesti niin, ettei tosiaan kukaan tunne esim. kateutta ja mustasukkaisuutta.
Se vaan että kukaan ei ihmettele sarjamonogamiaa, mutta polygamia on monelle hirveä kauhistus. Ei ne nyt niin erilaisia elämäntapoja oikeasti ole. Sarjamonogamia vain täyttää päällisin puolin nykyiset moraalivaatimukset.
Niinpä. Olen tätä paljon tietysti miettinyt ja keskustelu on niin perhe- kuin ystäväpiirissä ja luulen, että tämä on asia, joka tulee jotenkin liian lähelle. On helppo hyväksyä lesbot ja homot jne. koska asiahan ei minuun kuulu, heillä on omat piirit ja kaikki eläköön omaa elämäänsä.
Mutta tämä kun on tavallaan niin kuin oma suhde, mutta sitten ei kuitenkaan. Joka herättää kysymyksiä, voiko kuka tahansa koska hyvänsä vain rakastua toiseen ja todeta, että voin mä rakastaa kahtakin? Mitä silloin, pitääkö minun vain hyväksyä tämä asia, jos itse vielä rakastan puolisoani ja sallia kolmas henkilö suhteeseemme? Olenko silloin polyamoristi, jos näin käy?
Oma kokemukseni ja ymmärrykseni on, että kyllä ja ei. Ikävä tosiasia, jota olemme todistaneet mm. tällä foorumilla usein, on, että kyllä, kuka vaan voi rakastua koska vaan toiseen, mutta ei halua luopua entisestäkään. Silloin on pariskunnan ja sen kolmannenkin mietittävä, miten edetään. Siihen ei kenelläkään muilla ole kovin käteviä neuvoja.
Sen sijaan tuleeko ihmisistä näiden päätösten perusteella polyameerisia, sanoisin, ei. Mitä veljeeni tulee, oli jotenkin aina selvää, että hän ei halua ns. tavallista, monogamista parisuhdetta. Yritykset siihen suuntaan kariutuivat aina. Hän mietti vakavasti vikojaan, sitä, mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa on, jne. Sitten vain kerralla kolahti, kun kohtasi samankaltaisen tyypin ja juttelivat siitä, mitä suhteelta, elämältä, tulevaisuudelta haluavat. SIis seurusteltuaan jonkun aikaa.
En minäkään ehkä kutsuisi polyameriaa seksuaaliseksi suuntautumiseksi, mutta vakavaksi elämänkatsomukseksi ja -valinnaksi kyllä. Katsoisin, että se on jotain samankaltaista kuin ikisinkkuus (ei tosiaankaan ikinä halua minkäänlaiseen pari- tai muuhun suhteeseen) tai vapaaehtoinen lapsettomuus. Se on vakaumus siitä, miten elämänsä haluaa elää ja järjestää.
On vaikea ymmärtää, paitsi ehkä noiden (osin varmaan tiedostamattomien) uhkakuvien kautta, mikä siinä nyppii muita, joille asia ei todellakaan tippaakaan kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani on kertonut miten mies hyväksyy hänen toisen suhteensa ja kaikki on vallan ihanaa. Hän on korostanut miehen hyväksyvää asennetta niin paljon että se jo vaikutti vähän epäaidolta. Nyt sitten mies kuulemma haluaa erota, hän ei. Ero on joka tapauksessa päätetty, ei mahda mitään. Tuntuu että mies on pitkän alistumisen jälkeen saanut suunsa auki.
Kuulemma oli polyamoriasta kyse, ei avoimesta liitosta. Ei näemmä niin hyvin toiminut sittenkään.
En ole skeneen tutustunut mutta onko siinä pitkäikäisiä loppuelämän suhteita joissa kaikki osapuolet elävä siinä tilanteessa kuin toivoisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta luepa miten vaikka tällä palstalla suhtaudutaan transihmisiin. He saavat ihan samaa kommenttia, että kokemuksensa on väärä jne.
Ei heidän kokemuksensa ole väärä. He ansaitsevat ihan saman hoidon ja terapian kuin muutkin mielenterveyden häiriöistä kärsivät.
Mutta jos ja kun he eivät koe olevansa sairaita? Onko heillä silloin oikeus elää tavalla jonka itse valitsevat? Minusta on täysin, koska mikään laki ei sitä kiellä eikä asia vahingoita ketään.
Sairaudentunnon puuttuminen kuuluu joihinkin mielenterveyssairauksiin.
Esim. pedofiilit eivät tunnista sairauttaan vaan elävät tavalla jonka valitsevat. Todella ääriesimerkki mutta auttaa hahmottamaan.
Suvaitsemattomuus toisten rakkautta ja parisuhteita kohtaan tuntuu olevan hyvin yleistä, jos se parisuhde ei ole jonkun salaperäisen, ylöskirjoittamattoman standardin mukainen.
Jos olet suhteessa liian usean kanssa tai et ole suhteessa ollenkaan, se on tuomittavaa. Jos kumppanisi on sinuun nähden liian köyhä tai rikas, ei käy. Jos henkilö on liian nuori tai vanha, vääränvärinen, väärää uskontokuntaa, väärästä maasta tai kaupungista, liian kouluttamaton tai koulutettu - ei tuu kauppoja! Näitä sääntöjä on niin paljon ja ne ovat niin moninaisia, että paremmin pärjäät, kun annat koirien haukkua ja elät elämääsi juuri niin kuin haluat. Pääasia on, että et loukkaa itseäsi etkä rakastamiasi ihmisiä - tässä kohtaa tarkoitan kumppaneitasi, voi olla, että suhteesi loukkaa joitakin muita läheisiäsi, ja sille sinä et voi mitään.
Sinä tiedät, mikä sinulle on hyvin ja oikein. Elä sen mukaan, ja anna muiden jeesustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää :( itse ainakin hyväksyn polyamorian täysin, vaikka itse en ole niin suuntautunut. Uskon kyllä, että suhtautuminen tulee kulkemaan samoja linjoja kuin homoihin suhtautuminen on kehittynyt viimeisten 30v aikana.
Mutta luepa miten vaikka tällä palstalla suhtaudutaan transihmisiin. He saavat ihan samaa kommenttia, että kokemuksensa on väärä jne.
Niin, homojen päästäminen kaapistahan olikin se portti joka avasi tien näille kaikille kummallisuuksille (transut, polyt yms...). Ja tuo oli tiedossa jos silloin kun homot sieltä kaapista kurkisti, mutta sitä ei vaan haluttu silloin tunnustaa. Lopputulos on että kuka tahansa voi itse päättää miten suuntautunut on ja vielä laittaa sen käytäntöön.
Tässä ei ole mitään hyvää, ei kaikenmaailman kummallisuuksia tarvitse hyväksyä vain siksi "kun minä näin vaan haluan".
En hirveästi jaksa suvaita, kun ihminen jolla on jo rakas pilaa minun mahdollisuudet kahmimalla minun ihastuksen haaremiinsa. Sori siitä.
Niin, hyi että olemme niin iloisia toisistamme:-)!