Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria ja ihmisten suvaitsemattomuus
29.05.2018 |
Olen polyamorisesti/monisuhteisesti suuntautunut. Oma perheeni ja tuttavapiirini on ollut asian suhteen suvaitsevaista ja ymmärtäväistä, joten en ole aiemmin tajunnutkaan miten negatiivisesti ihmiset voivat suhtautua tähän. Nyt olen lyhyen ajan sisällä törmännyt useita kertoja siihen, että tämä herättääkin ihmisissä suorastaan aggressiivista tuomitsemista ja ihmeellistä vastaanvänkäämistä (uusissa harrastuspiireissä ym. missä asiasta on tullut puhetta).
Mua ihmetyttää ehkä eniten tuo vastaanvänkääminen, eli siis mulle väitetään, että en voi rakastaa useampaa ihmistä yhtäaikaa romanttisesti. En kuulemma vaan oo ikinä ollut oikeasti rakastunut, kunhan tapaan sen oikean niin moiset hömpötykset unohtuu jne. Ei suostuta uskomaan, että suhteissani on tunteet mukana eikä ne oo pelkkää seksiä. Väitetään kivenkovaa, että kyse on silti pettämisestä, vaikka kuinka olisi kaikkien osapuolten suostumus, koska periaatteellisesti kuulemma vaan näin on.
Onko tuommoinen asenne oikeasti yleinen? Oonko elänyt jossain kuplassa kun oon tottunut, että ihmiset uskoo kyllä että mä itse tiedän millainen oon ja mikä mulle sopii ja mitä tunnen? Oon hämmentynyt. Ei mulle oo tullut mieleen väittää vaikka onnellisesti yksisuhteisille ihmisille, että odottakaa vaan, kyllä te vielä tajuatte, että toi on joku vaihe vaan, ja oikeesti ootte tekin polyja.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en oikein tajua ja se on, miten selvitä suhteen epätasapainosta, silloin kun se on päällä. Sanotaan, että Seija on ollut Jarin kanssa naimisissa 10 vuotta. Harrastusympyröissä Seija tutustuu Anteroon ja he rakastuvat tulisesti ja tulee se "ei-voi-pitää-näppejään-erossa"-vaihe, haluaa nähdä toista ja olla koko ajan lähellä ja seksiäkin on alun kiihkossa jatkuvasti. Miten Jari siellä kotona pärjää? Hänellä ei ehkä ole sillä hetkellä ketään toista Seijan lisäksi.
Mitä yli-ihmisiä nämä polyamoristit oikein ovat?Normaalit ihmiset hoitasivat asian niin, että Seija ja Antero nussivat salaa, ja Jari ja Seija jatkavat normaalia arkea. Seija ei suinkaan esittelisi Anteroa Jarille.
Näin on toimittu niin kauan, kuin on "rakkausliittoja" ollut. Sillon kun nainen oli vielä miehen omaisuutta, mies saattoi nussia muita ihan avoimesti, esim piikoja jne. Mutta ei mennä siihen. Nykyaikaisessa parisuhteessa pidetään kolmannet pyörät ulkopuolella ja piilossa, jos niitä on.Polyamoristeilla tosiaan tuntuu joku ruuvi uupuvan.
Niin, mutta tarkoitinkin, että koska tätä ei salailla, mitä yli-inhimillisiä ponnistuksia Jarilla pitää olla, että kestää Seijan rakkaushuuruisuutta - onhan Jarilla ja Seijalla rakkausliitto, ei mikään kaverisuhde. Kun Seija umpirakastuneena tulee kotiin ja kaikesta huokuu oikein se alkuajan kiihkeys, josta Jari ei ole osallinen. Miten hän selviää tilanteesta?
Eihän normimies sellasesta selviäkään, joko alkaa nyrkki heilua tai tarttuu pulloon, tai molemmat. Siis yleensä. Voihan olla että Jari onkin erilainen suomalainen mies, joka ei esim juo alkoholia, hän menee ja hirttää itsensä. Ainakin ajautuu pahaan masennukseen.
Tämä on normaalien miesten tapa. Joten jops joku väittää, että olisi parempi että Jari vain toivottaisi Anteron iloisesti tervetulleeksi hymyillen saadessaan uuden kaverin, hän valehtelee tai on pahasti ihmispsyykestä täysin pihalla. Nämä polyamoristit tuntuu olevan pihalla ihmisen toimintatavoista ja tunteista.
Kyllä minä väitän että perinteinen pettäminen on parempi vaihtoehto. Ja kun Seijan ja Anteron huuma haihtuu, Seija huomaa olevansa onnellinen, että hänellä on Jarin kaltainen kumppani.
Polyamoristeja tosiaankin on huomattavasti vähemmän kuin monogamisia. Mutta sen vuoksi ei ehkä "normimiehen" kannattaisikaan mennä kertomaan, mikä polyamerisen Jarin reaktio on, hän kun ei osaa sitä edes kuvitella, saati tietäisi siitä jotakin.
Tarkoititko "normimiehellä" minua, olen kyllä ihan nainen.
Kyllä sen ihan järki sanoo, että miesten reaktio ei ole hyvä, jos ehdotellaan suhteeseen vielä toista miestä, siinä voi lähteä henki.
Sitä en tiennyt että Jari on joku himokas polymeeri, ajattelin hänellä ja Seinalla olevan ihan normaali parisuhde. Onko tämä Jari siis miehiin päin kallellaan, ja haluisi homostella Aanteron kanssa?Minulla ei ole aavistustakaan, mitä nämä fiktiiviset hahmot tuumailevat, sitä pitää kysyä häneltä, joka ne keskusteluun loi, ellet se ole sinä.
On vain ilmeistä, että monet täällä eivät todellakaan ymmärrä, minkälainen polyameerinen suhde on, vaan vertailee sitä sitkeästi monogamiseen ja kuvittelee, että ihmiset reagoivat niissä samalla tavalla.
Eli APlle vastaus: eivät varmaankaan niinkään ole suvaitsemattomia, ovatpahan vaan totaalisen tietämättömiä, mutta sen sijaan, että tunnistaisivat tietämättömyytensä huutelevat "faktojaan" ja mukanokkeluuksiaan.
Minä toin keskusteluun nämä fiktiiviset hahmot, koska halusin filosofoinnin sijaan osoittaa, mikä tilanne on, kun teoriasta tulee käytäntöä ja polyamorisen parin elämä on sitten tässä pisteessä. On hampaitaan kiristelevä, toisten tuoreesta seksihuuruisesta onnesta osattomaksi jäänyt Jari, uudesta rakkaudestaan huumaantunut Seija ja Antero, jolle tällainen tilanne joko sopii tai ei sovi. Oikeat ihmiset varsinaisessa ihmissuhdesotkussa.
Niin, osoitit, mitä monogamisessa suhteessa tapahtuu, kun Seija rakastuu. Et muuta, kun et muuta ilmeisesti osaa ajatella. Vakaassa, polyamerisessa suhteessa Jari odottaisi Seijaa jännittyneenä kotiin, toiveikkaana, että ehkä vihdoin suhteestamme tulee täydempi, kenties Antero todellakin on se oikea, joka voi liittyä suhteeseemme ja täydentää sitä. Ei siis olemassa tilannetta, jossa Jari kiristelee hampaitaan osattomuutensa vuoksi, koska heidän suhteensa perustuu siihen, että tämän toivotaan tapahtuvan.
Sen sijaan tosiaan Antero on villi kortti. Hän voi olla kapinavaihetta elävä shoppailija, joka haluaa kokeilla kaikkea, miksi ei myös polyamerismia. Hän voi olla teeskennellä, että asia sopii hänelle, koska hän haluaa Seijaa. Hän voi jopa kusettaa ihan tarkoituksella.
Silloin on polyamerisessa suhteessa suru puserossa, kun ilmenee, että näin kävi, mutta sellaista rakkauselämä on, siinä tulee joskus takkiin.
Ok, kiitos tästä vastauksesta.
Siis polyamoriset eivät vain hyväksy, vaan aktiivisesti toivovat toiselle tulevan rinnakkaisuhde/suhteita, koska muutoin pariskunta Seija ja Jari eivät kokisi olevansa onnellisia? Oikein etsivät kolmansia tai neljänsiä osapuolia?
Vai ovat onnellisia kaksinkin, mutta voivat kumpikin tahoillaan kokea romansseja muiden kanssa yhden yön jutuista pitempiin suhteisiin, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan?
Mikä tämä Jarin jännittyneisyyskomponentti tässä oikein oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi itsekin polyamoriaa "harrastaneen" näkemys asiaan. Olin melko nuori, normeja vastaan kapinoimista rakastava ja sanalla sanoen naiivi kun tuo polyamoriajaksoni oli. ..
Eli siis olet itse ollut aivan ulalla siitä, kuka olet ja mitä haluat, ja tämän kokemuksen perusteella tulet sitten kertomaan, minkälaisia ovat ihmiset, joille asia on elämäntapa, suuntauminen, eikä harrastus?
Jep, olet asiantuntija, joka kannattaa ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en oikein tajua ja se on, miten selvitä suhteen epätasapainosta, silloin kun se on päällä. Sanotaan, että Seija on ollut Jarin kanssa naimisissa 10 vuotta. Harrastusympyröissä Seija tutustuu Anteroon ja he rakastuvat tulisesti ja tulee se "ei-voi-pitää-näppejään-erossa"-vaihe, haluaa nähdä toista ja olla koko ajan lähellä ja seksiäkin on alun kiihkossa jatkuvasti. Miten Jari siellä kotona pärjää? Hänellä ei ehkä ole sillä hetkellä ketään toista Seijan lisäksi.
Mitä yli-ihmisiä nämä polyamoristit oikein ovat?Normaalit ihmiset hoitasivat asian niin, että Seija ja Antero nussivat salaa, ja Jari ja Seija jatkavat normaalia arkea. Seija ei suinkaan esittelisi Anteroa Jarille.
Näin on toimittu niin kauan, kuin on "rakkausliittoja" ollut. Sillon kun nainen oli vielä miehen omaisuutta, mies saattoi nussia muita ihan avoimesti, esim piikoja jne. Mutta ei mennä siihen. Nykyaikaisessa parisuhteessa pidetään kolmannet pyörät ulkopuolella ja piilossa, jos niitä on.Polyamoristeilla tosiaan tuntuu joku ruuvi uupuvan.
Niin, mutta tarkoitinkin, että koska tätä ei salailla, mitä yli-inhimillisiä ponnistuksia Jarilla pitää olla, että kestää Seijan rakkaushuuruisuutta - onhan Jarilla ja Seijalla rakkausliitto, ei mikään kaverisuhde. Kun Seija umpirakastuneena tulee kotiin ja kaikesta huokuu oikein se alkuajan kiihkeys, josta Jari ei ole osallinen. Miten hän selviää tilanteesta?
Eihän normimies sellasesta selviäkään, joko alkaa nyrkki heilua tai tarttuu pulloon, tai molemmat. Siis yleensä. Voihan olla että Jari onkin erilainen suomalainen mies, joka ei esim juo alkoholia, hän menee ja hirttää itsensä. Ainakin ajautuu pahaan masennukseen.
Tämä on normaalien miesten tapa. Joten jops joku väittää, että olisi parempi että Jari vain toivottaisi Anteron iloisesti tervetulleeksi hymyillen saadessaan uuden kaverin, hän valehtelee tai on pahasti ihmispsyykestä täysin pihalla. Nämä polyamoristit tuntuu olevan pihalla ihmisen toimintatavoista ja tunteista.
Kyllä minä väitän että perinteinen pettäminen on parempi vaihtoehto. Ja kun Seijan ja Anteron huuma haihtuu, Seija huomaa olevansa onnellinen, että hänellä on Jarin kaltainen kumppani.
Polyamoristeja tosiaankin on huomattavasti vähemmän kuin monogamisia. Mutta sen vuoksi ei ehkä "normimiehen" kannattaisikaan mennä kertomaan, mikä polyamerisen Jarin reaktio on, hän kun ei osaa sitä edes kuvitella, saati tietäisi siitä jotakin.
Tarkoititko "normimiehellä" minua, olen kyllä ihan nainen.
Kyllä sen ihan järki sanoo, että miesten reaktio ei ole hyvä, jos ehdotellaan suhteeseen vielä toista miestä, siinä voi lähteä henki.
Sitä en tiennyt että Jari on joku himokas polymeeri, ajattelin hänellä ja Seinalla olevan ihan normaali parisuhde. Onko tämä Jari siis miehiin päin kallellaan, ja haluisi homostella Aanteron kanssa?Minulla ei ole aavistustakaan, mitä nämä fiktiiviset hahmot tuumailevat, sitä pitää kysyä häneltä, joka ne keskusteluun loi, ellet se ole sinä.
On vain ilmeistä, että monet täällä eivät todellakaan ymmärrä, minkälainen polyameerinen suhde on, vaan vertailee sitä sitkeästi monogamiseen ja kuvittelee, että ihmiset reagoivat niissä samalla tavalla.
Eli APlle vastaus: eivät varmaankaan niinkään ole suvaitsemattomia, ovatpahan vaan totaalisen tietämättömiä, mutta sen sijaan, että tunnistaisivat tietämättömyytensä huutelevat "faktojaan" ja mukanokkeluuksiaan.
Minä toin keskusteluun nämä fiktiiviset hahmot, koska halusin filosofoinnin sijaan osoittaa, mikä tilanne on, kun teoriasta tulee käytäntöä ja polyamorisen parin elämä on sitten tässä pisteessä. On hampaitaan kiristelevä, toisten tuoreesta seksihuuruisesta onnesta osattomaksi jäänyt Jari, uudesta rakkaudestaan huumaantunut Seija ja Antero, jolle tällainen tilanne joko sopii tai ei sovi. Oikeat ihmiset varsinaisessa ihmissuhdesotkussa.
Niin, osoitit, mitä monogamisessa suhteessa tapahtuu, kun Seija rakastuu. Et muuta, kun et muuta ilmeisesti osaa ajatella. Vakaassa, polyamerisessa suhteessa Jari odottaisi Seijaa jännittyneenä kotiin, toiveikkaana, että ehkä vihdoin suhteestamme tulee täydempi, kenties Antero todellakin on se oikea, joka voi liittyä suhteeseemme ja täydentää sitä. Ei siis olemassa tilannetta, jossa Jari kiristelee hampaitaan osattomuutensa vuoksi, koska heidän suhteensa perustuu siihen, että tämän toivotaan tapahtuvan.
Sen sijaan tosiaan Antero on villi kortti. Hän voi olla kapinavaihetta elävä shoppailija, joka haluaa kokeilla kaikkea, miksi ei myös polyamerismia. Hän voi olla teeskennellä, että asia sopii hänelle, koska hän haluaa Seijaa. Hän voi jopa kusettaa ihan tarkoituksella.
Silloin on polyamerisessa suhteessa suru puserossa, kun ilmenee, että näin kävi, mutta sellaista rakkauselämä on, siinä tulee joskus takkiin.
Ok, kiitos tästä vastauksesta.
Siis polyamoriset eivät vain hyväksy, vaan aktiivisesti toivovat toiselle tulevan rinnakkaisuhde/suhteita, koska muutoin pariskunta Seija ja Jari eivät kokisi olevansa onnellisia? Oikein etsivät kolmansia tai neljänsiä osapuolia?
Vai ovat onnellisia kaksinkin, mutta voivat kumpikin tahoillaan kokea romansseja muiden kanssa yhden yön jutuista pitempiin suhteisiin, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan?
Mikä tämä Jarin jännittyneisyyskomponentti tässä oikein oli?
Riippuu polyameerisesta suhteesta, miten suhtaudutaan yhden yön juttuihin yms, eli onko suhde avoin suhde vai ei. Mutta kyllä yleensä ihan etsimällä etsitään niitä kolmansia ja neljänsiä - se on ihan se polyamerian juttu. Muutoinhan kyse olisi monogamisesta avoimesta suhteesta.
Ja varmaan voivat olla onnellisia kahdestaankin, ellei sopivaa vaan suhteeseen löydy. Voi sinkkukin olla onnellinen, vaikka ei oikeaa partneria löydy.
Ja Jarin jännitysmomentti on se, että eihän siitä Anterosta tosiaan tiedä, onko hänestä aidosti polyameeriseen suhteeseen, vaiko onko tässä nyt jotain muuta. Kuten sinkkua jännittää, tuleeko tästä jutusta jotain vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en oikein tajua ja se on, miten selvitä suhteen epätasapainosta, silloin kun se on päällä. Sanotaan, että Seija on ollut Jarin kanssa naimisissa 10 vuotta. Harrastusympyröissä Seija tutustuu Anteroon ja he rakastuvat tulisesti ja tulee se "ei-voi-pitää-näppejään-erossa"-vaihe, haluaa nähdä toista ja olla koko ajan lähellä ja seksiäkin on alun kiihkossa jatkuvasti. Miten Jari siellä kotona pärjää? Hänellä ei ehkä ole sillä hetkellä ketään toista Seijan lisäksi.
Mitä yli-ihmisiä nämä polyamoristit oikein ovat?Normaalit ihmiset hoitasivat asian niin, että Seija ja Antero nussivat salaa, ja Jari ja Seija jatkavat normaalia arkea. Seija ei suinkaan esittelisi Anteroa Jarille.
Näin on toimittu niin kauan, kuin on "rakkausliittoja" ollut. Sillon kun nainen oli vielä miehen omaisuutta, mies saattoi nussia muita ihan avoimesti, esim piikoja jne. Mutta ei mennä siihen. Nykyaikaisessa parisuhteessa pidetään kolmannet pyörät ulkopuolella ja piilossa, jos niitä on.Polyamoristeilla tosiaan tuntuu joku ruuvi uupuvan.
Niin, mutta tarkoitinkin, että koska tätä ei salailla, mitä yli-inhimillisiä ponnistuksia Jarilla pitää olla, että kestää Seijan rakkaushuuruisuutta - onhan Jarilla ja Seijalla rakkausliitto, ei mikään kaverisuhde. Kun Seija umpirakastuneena tulee kotiin ja kaikesta huokuu oikein se alkuajan kiihkeys, josta Jari ei ole osallinen. Miten hän selviää tilanteesta?
Eihän normimies sellasesta selviäkään, joko alkaa nyrkki heilua tai tarttuu pulloon, tai molemmat. Siis yleensä. Voihan olla että Jari onkin erilainen suomalainen mies, joka ei esim juo alkoholia, hän menee ja hirttää itsensä. Ainakin ajautuu pahaan masennukseen.
Tämä on normaalien miesten tapa. Joten jops joku väittää, että olisi parempi että Jari vain toivottaisi Anteron iloisesti tervetulleeksi hymyillen saadessaan uuden kaverin, hän valehtelee tai on pahasti ihmispsyykestä täysin pihalla. Nämä polyamoristit tuntuu olevan pihalla ihmisen toimintatavoista ja tunteista.
Kyllä minä väitän että perinteinen pettäminen on parempi vaihtoehto. Ja kun Seijan ja Anteron huuma haihtuu, Seija huomaa olevansa onnellinen, että hänellä on Jarin kaltainen kumppani.
Polyamoristeja tosiaankin on huomattavasti vähemmän kuin monogamisia. Mutta sen vuoksi ei ehkä "normimiehen" kannattaisikaan mennä kertomaan, mikä polyamerisen Jarin reaktio on, hän kun ei osaa sitä edes kuvitella, saati tietäisi siitä jotakin.
Tarkoititko "normimiehellä" minua, olen kyllä ihan nainen.
Kyllä sen ihan järki sanoo, että miesten reaktio ei ole hyvä, jos ehdotellaan suhteeseen vielä toista miestä, siinä voi lähteä henki.
Sitä en tiennyt että Jari on joku himokas polymeeri, ajattelin hänellä ja Seinalla olevan ihan normaali parisuhde. Onko tämä Jari siis miehiin päin kallellaan, ja haluisi homostella Aanteron kanssa?Minulla ei ole aavistustakaan, mitä nämä fiktiiviset hahmot tuumailevat, sitä pitää kysyä häneltä, joka ne keskusteluun loi, ellet se ole sinä.
On vain ilmeistä, että monet täällä eivät todellakaan ymmärrä, minkälainen polyameerinen suhde on, vaan vertailee sitä sitkeästi monogamiseen ja kuvittelee, että ihmiset reagoivat niissä samalla tavalla.
Eli APlle vastaus: eivät varmaankaan niinkään ole suvaitsemattomia, ovatpahan vaan totaalisen tietämättömiä, mutta sen sijaan, että tunnistaisivat tietämättömyytensä huutelevat "faktojaan" ja mukanokkeluuksiaan.
Minä toin keskusteluun nämä fiktiiviset hahmot, koska halusin filosofoinnin sijaan osoittaa, mikä tilanne on, kun teoriasta tulee käytäntöä ja polyamorisen parin elämä on sitten tässä pisteessä. On hampaitaan kiristelevä, toisten tuoreesta seksihuuruisesta onnesta osattomaksi jäänyt Jari, uudesta rakkaudestaan huumaantunut Seija ja Antero, jolle tällainen tilanne joko sopii tai ei sovi. Oikeat ihmiset varsinaisessa ihmissuhdesotkussa.
Niin, osoitit, mitä monogamisessa suhteessa tapahtuu, kun Seija rakastuu. Et muuta, kun et muuta ilmeisesti osaa ajatella. Vakaassa, polyamerisessa suhteessa Jari odottaisi Seijaa jännittyneenä kotiin, toiveikkaana, että ehkä vihdoin suhteestamme tulee täydempi, kenties Antero todellakin on se oikea, joka voi liittyä suhteeseemme ja täydentää sitä. Ei siis olemassa tilannetta, jossa Jari kiristelee hampaitaan osattomuutensa vuoksi, koska heidän suhteensa perustuu siihen, että tämän toivotaan tapahtuvan.
Sen sijaan tosiaan Antero on villi kortti. Hän voi olla kapinavaihetta elävä shoppailija, joka haluaa kokeilla kaikkea, miksi ei myös polyamerismia. Hän voi olla teeskennellä, että asia sopii hänelle, koska hän haluaa Seijaa. Hän voi jopa kusettaa ihan tarkoituksella.
Silloin on polyamerisessa suhteessa suru puserossa, kun ilmenee, että näin kävi, mutta sellaista rakkauselämä on, siinä tulee joskus takkiin.
Ok, kiitos tästä vastauksesta.
Siis polyamoriset eivät vain hyväksy, vaan aktiivisesti toivovat toiselle tulevan rinnakkaisuhde/suhteita, koska muutoin pariskunta Seija ja Jari eivät kokisi olevansa onnellisia? Oikein etsivät kolmansia tai neljänsiä osapuolia?
Vai ovat onnellisia kaksinkin, mutta voivat kumpikin tahoillaan kokea romansseja muiden kanssa yhden yön jutuista pitempiin suhteisiin, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan?
Mikä tämä Jarin jännittyneisyyskomponentti tässä oikein oli?
Riippuu polyameerisesta suhteesta, miten suhtaudutaan yhden yön juttuihin yms, eli onko suhde avoin suhde vai ei. Mutta kyllä yleensä ihan etsimällä etsitään niitä kolmansia ja neljänsiä - se on ihan se polyamerian juttu. Muutoinhan kyse olisi monogamisesta avoimesta suhteesta.
Ja varmaan voivat olla onnellisia kahdestaankin, ellei sopivaa vaan suhteeseen löydy. Voi sinkkukin olla onnellinen, vaikka ei oikeaa partneria löydy.
Ja Jarin jännitysmomentti on se, että eihän siitä Anterosta tosiaan tiedä, onko hänestä aidosti polyameeriseen suhteeseen, vaiko onko tässä nyt jotain muuta. Kuten sinkkua jännittää, tuleeko tästä jutusta jotain vai ei.
Ok, kiitos. Huomaan, että sotkin käsitteitä ja nyt ymmärrän, mitä tuolla polyamorialla oikein tarkoitetaan. Ei tuota fiktiivisen parin eli ulkopuolelle jääneen Jarin ja Anteroon rakastuneen Seijan tapausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en oikein tajua ja se on, miten selvitä suhteen epätasapainosta, silloin kun se on päällä. Sanotaan, että Seija on ollut Jarin kanssa naimisissa 10 vuotta. Harrastusympyröissä Seija tutustuu Anteroon ja he rakastuvat tulisesti ja tulee se "ei-voi-pitää-näppejään-erossa"-vaihe, haluaa nähdä toista ja olla koko ajan lähellä ja seksiäkin on alun kiihkossa jatkuvasti. Miten Jari siellä kotona pärjää? Hänellä ei ehkä ole sillä hetkellä ketään toista Seijan lisäksi.
Mitä yli-ihmisiä nämä polyamoristit oikein ovat?Normaalit ihmiset hoitasivat asian niin, että Seija ja Antero nussivat salaa, ja Jari ja Seija jatkavat normaalia arkea. Seija ei suinkaan esittelisi Anteroa Jarille.
Näin on toimittu niin kauan, kuin on "rakkausliittoja" ollut. Sillon kun nainen oli vielä miehen omaisuutta, mies saattoi nussia muita ihan avoimesti, esim piikoja jne. Mutta ei mennä siihen. Nykyaikaisessa parisuhteessa pidetään kolmannet pyörät ulkopuolella ja piilossa, jos niitä on.Polyamoristeilla tosiaan tuntuu joku ruuvi uupuvan.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi itsekin polyamoriaa "harrastaneen" näkemys asiaan. Olin melko nuori, normeja vastaan kapinoimista rakastava ja sanalla sanoen naiivi kun tuo polyamoriajaksoni oli. ..
Eli siis olet itse ollut aivan ulalla siitä, kuka olet ja mitä haluat, ja tämän kokemuksen perusteella tulet sitten kertomaan, minkälaisia ovat ihmiset, joille asia on elämäntapa, suuntauminen, eikä harrastus?
Jep, olet asiantuntija, joka kannattaa ottaa huomioon.
Olin joo siinä mielessä ulalla, että tuollaista anomaliaa teki mieli edes kokeilla. Mutta tutustuin kyllä todella moniin polyamoristeihin ja valitettavasti he kaikki olivat iästä riippumatta vielä pahemmin ulalla. Pidän mahdollisena, että joillekin ihmisille kyseessä on todella "suuntautuminen", mutta he ovat kyllä aivan selvä vähemmistö jopa polyamoristien keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en oikein tajua ja se on, miten selvitä suhteen epätasapainosta, silloin kun se on päällä. Sanotaan, että Seija on ollut Jarin kanssa naimisissa 10 vuotta. Harrastusympyröissä Seija tutustuu Anteroon ja he rakastuvat tulisesti ja tulee se "ei-voi-pitää-näppejään-erossa"-vaihe, haluaa nähdä toista ja olla koko ajan lähellä ja seksiäkin on alun kiihkossa jatkuvasti. Miten Jari siellä kotona pärjää? Hänellä ei ehkä ole sillä hetkellä ketään toista Seijan lisäksi.
Mitä yli-ihmisiä nämä polyamoristit oikein ovat?Normaalit ihmiset hoitasivat asian niin, että Seija ja Antero nussivat salaa, ja Jari ja Seija jatkavat normaalia arkea. Seija ei suinkaan esittelisi Anteroa Jarille.
Näin on toimittu niin kauan, kuin on "rakkausliittoja" ollut. Sillon kun nainen oli vielä miehen omaisuutta, mies saattoi nussia muita ihan avoimesti, esim piikoja jne. Mutta ei mennä siihen. Nykyaikaisessa parisuhteessa pidetään kolmannet pyörät ulkopuolella ja piilossa, jos niitä on.Polyamoristeilla tosiaan tuntuu joku ruuvi uupuvan.
Niin, mutta tarkoitinkin, että koska tätä ei salailla, mitä yli-inhimillisiä ponnistuksia Jarilla pitää olla, että kestää Seijan rakkaushuuruisuutta - onhan Jarilla ja Seijalla rakkausliitto, ei mikään kaverisuhde. Kun Seija umpirakastuneena tulee kotiin ja kaikesta huokuu oikein se alkuajan kiihkeys, josta Jari ei ole osallinen. Miten hän selviää tilanteesta?
Eihän normimies sellasesta selviäkään, joko alkaa nyrkki heilua tai tarttuu pulloon, tai molemmat. Siis yleensä. Voihan olla että Jari onkin erilainen suomalainen mies, joka ei esim juo alkoholia, hän menee ja hirttää itsensä. Ainakin ajautuu pahaan masennukseen.
Tämä on normaalien miesten tapa. Joten jops joku väittää, että olisi parempi että Jari vain toivottaisi Anteron iloisesti tervetulleeksi hymyillen saadessaan uuden kaverin, hän valehtelee tai on pahasti ihmispsyykestä täysin pihalla. Nämä polyamoristit tuntuu olevan pihalla ihmisen toimintatavoista ja tunteista.
Kyllä minä väitän että perinteinen pettäminen on parempi vaihtoehto. Ja kun Seijan ja Anteron huuma haihtuu, Seija huomaa olevansa onnellinen, että hänellä on Jarin kaltainen kumppani.
Polyamoristeja tosiaankin on huomattavasti vähemmän kuin monogamisia. Mutta sen vuoksi ei ehkä "normimiehen" kannattaisikaan mennä kertomaan, mikä polyamerisen Jarin reaktio on, hän kun ei osaa sitä edes kuvitella, saati tietäisi siitä jotakin.
Tarkoititko "normimiehellä" minua, olen kyllä ihan nainen.
Kyllä sen ihan järki sanoo, että miesten reaktio ei ole hyvä, jos ehdotellaan suhteeseen vielä toista miestä, siinä voi lähteä henki.
Sitä en tiennyt että Jari on joku himokas polymeeri, ajattelin hänellä ja Seinalla olevan ihan normaali parisuhde. Onko tämä Jari siis miehiin päin kallellaan, ja haluisi homostella Aanteron kanssa?Minulla ei ole aavistustakaan, mitä nämä fiktiiviset hahmot tuumailevat, sitä pitää kysyä häneltä, joka ne keskusteluun loi, ellet se ole sinä.
On vain ilmeistä, että monet täällä eivät todellakaan ymmärrä, minkälainen polyameerinen suhde on, vaan vertailee sitä sitkeästi monogamiseen ja kuvittelee, että ihmiset reagoivat niissä samalla tavalla.
Eli APlle vastaus: eivät varmaankaan niinkään ole suvaitsemattomia, ovatpahan vaan totaalisen tietämättömiä, mutta sen sijaan, että tunnistaisivat tietämättömyytensä huutelevat "faktojaan" ja mukanokkeluuksiaan.
Kyllä minä puhuin "normimiehistä" parissa kommentissa.
Miksi sinä niin kovasti uskot,. että polyamoristen ihmisten käytösmallit, tunteet ja reaktiot poikkeaa tavallisesta ihmislajista. Kyllä kaikkien ihmisten kaava on melko samanlainen ja ennalta arvattava. Onko se sinusta ihan tervettä, että ihmiset kiusaavat toisiaan elämällä monen ihmisen parisuhteessa, ja näyttelevät toisilleen suvaitsevaisia ja onnellisia, vaikka sisällä velloo ihan normitunteet mitä ihmismieli tuottaa.
Minusta aika raadollista. Kuitenkin siellä aina joku kärsii ja tuntee sisäistä kaunaa, vaikka sitä ei koskaan myöntäisi.Paljon parempi on perinteinen tapa, eli kolmas pyörä pidetään visusti piilossa puolisolta, jos sellanen hankitaan. Jos ollaan niin tyhmiä, että sellanen hankitaan.
Jos ihminen todellakin kaunaantuu, tuntee itsensä kiusatuksi, näyttelee suvaitsevaista ja onnellista ja hänen sisällään velloo normimonogamisen ihmismielen tuottamat tunteet, hän ei ole polyameerinen. Hän on monogaminen henkilö, joka jostakin valitsemastaan syystä teeskentelee olevansa polyameerinen.
Aivan samalla tavallahan joskus homoseksuaalinen ihminen teeskentelee olevansa heteroseksuaalinen, jostakin syystä.
Miksi sinun on tätä niin vaikeaa ymmärtää? Että ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät koe, että heidän elämänsä on täyttä, onnellista, vain yhden ihmisen kanssa, vaan tuntevat, että haluavat suhteen useampaan ihmiseen? Että kyseessä on vain yksi elämisen ja tuntemisen muoto? Miksi sinusta on parempaa, että he eivät eläisi omien mieltymyksiensä mukaan, vaan toteuttaisivat sinun mieltymyksiäsi?
Koita nyt ymmärtää, että kaikilla ihmisillä on sama ennalta asennettu toimintakaava ja tunteet, ihan sama miksi niiden suhtekoukeroita kutsut. Ei ole olemassa mitään pyhiä polygamia-ihmisiä, jotka ovat irti normaaleista ihmistoiminnoista, joihin kuuluu myös kaunaa ja mustasukkaisuutta.
Missa haavemaailmassa lie elät. Mutta sanonpa tämän, pyörää ei voi keksiä uudelleen. muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups, toi muutu tuli tonne vahingossa. :D Ei tarvi muuttua, mutta kannattaa myöntää tosiasiat ihmisluonnosta.
t.128
Tunnen yhden polyamoriapariskunnan(vai miksi sitä nyt sanotaan "trio"?). Olen ihan sinut asian kanssa ollut alusta asti. Lapsia en oikein osaa kuvitella tuollaiseen suhteeseen,mutta aikuisten kesken asia on ihan ok. Oma parisuhteeni on tavallinen mies+nainen. En hyväksy omaan parisuhteeseeni muita osapuolia. En miehiä enkä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en oikein tajua ja se on, miten selvitä suhteen epätasapainosta, silloin kun se on päällä. Sanotaan, että Seija on ollut Jarin kanssa naimisissa 10 vuotta. Harrastusympyröissä Seija tutustuu Anteroon ja he rakastuvat tulisesti ja tulee se "ei-voi-pitää-näppejään-erossa"-vaihe, haluaa nähdä toista ja olla koko ajan lähellä ja seksiäkin on alun kiihkossa jatkuvasti. Miten Jari siellä kotona pärjää? Hänellä ei ehkä ole sillä hetkellä ketään toista Seijan lisäksi.
Mitä yli-ihmisiä nämä polyamoristit oikein ovat?Normaalit ihmiset hoitasivat asian niin, että Seija ja Antero nussivat salaa, ja Jari ja Seija jatkavat normaalia arkea. Seija ei suinkaan esittelisi Anteroa Jarille.
Näin on toimittu niin kauan, kuin on "rakkausliittoja" ollut. Sillon kun nainen oli vielä miehen omaisuutta, mies saattoi nussia muita ihan avoimesti, esim piikoja jne. Mutta ei mennä siihen. Nykyaikaisessa parisuhteessa pidetään kolmannet pyörät ulkopuolella ja piilossa, jos niitä on.Polyamoristeilla tosiaan tuntuu joku ruuvi uupuvan.
Niin, mutta tarkoitinkin, että koska tätä ei salailla, mitä yli-inhimillisiä ponnistuksia Jarilla pitää olla, että kestää Seijan rakkaushuuruisuutta - onhan Jarilla ja Seijalla rakkausliitto, ei mikään kaverisuhde. Kun Seija umpirakastuneena tulee kotiin ja kaikesta huokuu oikein se alkuajan kiihkeys, josta Jari ei ole osallinen. Miten hän selviää tilanteesta?
Eihän normimies sellasesta selviäkään, joko alkaa nyrkki heilua tai tarttuu pulloon, tai molemmat. Siis yleensä. Voihan olla että Jari onkin erilainen suomalainen mies, joka ei esim juo alkoholia, hän menee ja hirttää itsensä. Ainakin ajautuu pahaan masennukseen.
Tämä on normaalien miesten tapa. Joten jops joku väittää, että olisi parempi että Jari vain toivottaisi Anteron iloisesti tervetulleeksi hymyillen saadessaan uuden kaverin, hän valehtelee tai on pahasti ihmispsyykestä täysin pihalla. Nämä polyamoristit tuntuu olevan pihalla ihmisen toimintatavoista ja tunteista.
Kyllä minä väitän että perinteinen pettäminen on parempi vaihtoehto. Ja kun Seijan ja Anteron huuma haihtuu, Seija huomaa olevansa onnellinen, että hänellä on Jarin kaltainen kumppani.
Polyamoristeja tosiaankin on huomattavasti vähemmän kuin monogamisia. Mutta sen vuoksi ei ehkä "normimiehen" kannattaisikaan mennä kertomaan, mikä polyamerisen Jarin reaktio on, hän kun ei osaa sitä edes kuvitella, saati tietäisi siitä jotakin.
Tarkoititko "normimiehellä" minua, olen kyllä ihan nainen.
Kyllä sen ihan järki sanoo, että miesten reaktio ei ole hyvä, jos ehdotellaan suhteeseen vielä toista miestä, siinä voi lähteä henki.
Sitä en tiennyt että Jari on joku himokas polymeeri, ajattelin hänellä ja Seinalla olevan ihan normaali parisuhde. Onko tämä Jari siis miehiin päin kallellaan, ja haluisi homostella Aanteron kanssa?Minulla ei ole aavistustakaan, mitä nämä fiktiiviset hahmot tuumailevat, sitä pitää kysyä häneltä, joka ne keskusteluun loi, ellet se ole sinä.
On vain ilmeistä, että monet täällä eivät todellakaan ymmärrä, minkälainen polyameerinen suhde on, vaan vertailee sitä sitkeästi monogamiseen ja kuvittelee, että ihmiset reagoivat niissä samalla tavalla.
Eli APlle vastaus: eivät varmaankaan niinkään ole suvaitsemattomia, ovatpahan vaan totaalisen tietämättömiä, mutta sen sijaan, että tunnistaisivat tietämättömyytensä huutelevat "faktojaan" ja mukanokkeluuksiaan.
Kyllä minä puhuin "normimiehistä" parissa kommentissa.
Miksi sinä niin kovasti uskot,. että polyamoristen ihmisten käytösmallit, tunteet ja reaktiot poikkeaa tavallisesta ihmislajista. Kyllä kaikkien ihmisten kaava on melko samanlainen ja ennalta arvattava. Onko se sinusta ihan tervettä, että ihmiset kiusaavat toisiaan elämällä monen ihmisen parisuhteessa, ja näyttelevät toisilleen suvaitsevaisia ja onnellisia, vaikka sisällä velloo ihan normitunteet mitä ihmismieli tuottaa.
Minusta aika raadollista. Kuitenkin siellä aina joku kärsii ja tuntee sisäistä kaunaa, vaikka sitä ei koskaan myöntäisi.Paljon parempi on perinteinen tapa, eli kolmas pyörä pidetään visusti piilossa puolisolta, jos sellanen hankitaan. Jos ollaan niin tyhmiä, että sellanen hankitaan.
Jos ihminen todellakin kaunaantuu, tuntee itsensä kiusatuksi, näyttelee suvaitsevaista ja onnellista ja hänen sisällään velloo normimonogamisen ihmismielen tuottamat tunteet, hän ei ole polyameerinen. Hän on monogaminen henkilö, joka jostakin valitsemastaan syystä teeskentelee olevansa polyameerinen.
Aivan samalla tavallahan joskus homoseksuaalinen ihminen teeskentelee olevansa heteroseksuaalinen, jostakin syystä.
Miksi sinun on tätä niin vaikeaa ymmärtää? Että ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät koe, että heidän elämänsä on täyttä, onnellista, vain yhden ihmisen kanssa, vaan tuntevat, että haluavat suhteen useampaan ihmiseen? Että kyseessä on vain yksi elämisen ja tuntemisen muoto? Miksi sinusta on parempaa, että he eivät eläisi omien mieltymyksiensä mukaan, vaan toteuttaisivat sinun mieltymyksiäsi?
Koita nyt ymmärtää, että kaikilla ihmisillä on sama ennalta asennettu toimintakaava ja tunteet, ihan sama miksi niiden suhtekoukeroita kutsut. Ei ole olemassa mitään pyhiä polygamia-ihmisiä, jotka ovat irti normaaleista ihmistoiminnoista, joihin kuuluu myös kaunaa ja mustasukkaisuutta.
Missa haavemaailmassa lie elät. Mutta sanonpa tämän, pyörää ei voi keksiä uudelleen. muutu.
Minustakaan monisuhteiset eivät ole immuuneja mustasukkaisuudelle, mutta mustasukkaisuus pyritään käsittelemään vaarattomaksi, jolloin se ei aiheuta sellaisia tunnemyrskyjä kuin monogamiassa. Polyamoriassakin on fiksuinta olla hienotunteinen kutakin kumppania kohtaan eikä hehkuttaa toiselle kokemuksia, joita on ollut jonkun toisen kanssa. Toisaalta on aika vapauttavaa huomata, että suhde kantaa, vaikka siinä on mukana useampia osapuolia, eli tajuta, että on toiselle niin tärkeä, etteivät muut suhteet sitä pysty horjuttamaan.
Mielestäni yksi tämän maailmanajan ongelmista on se, että kaikkien pitää saada olla ja toteuttaa itseään niin kuin haluavat. Ennen tiesimme suurinpiirteiden vain homojen ja lesbojen olemassaolosta, nyt on bi't ja transseksuaalit ja aseksuaalit ja polyamoriset jne jne loputtomiin. Ja kaikki nämä tuhannet alalajit vaativat kovaan ääneen oikeuksiaan ja että minkälaiset vessat kenelläkin pitää olla. Todella rasittavaa.
Eräässä lehdessä oli artikkeli kolmesta- neljästä naisesta, jotka eivät halunneet olla naisia, sitoivat rintansa litteiksi jne. Kun sitten luki juttua eteenpäin, kävi ilm, että jokaista näistä naisista oli lapsena/nuorina käytetty hyväksi. Eli nin kuin itse asian ymmärrän, ei synny koko ajan uusia seksuaalisuuden alalajeja, vaan nämä naiset purkivat elinikäistä ahdistustaan ottamalla uuden "sukupuoli-identiteetin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)
Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?
Oli, viestiin 49, jossa kirjoittaja kertoi, että hänestä kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Niin tätä kommentoin, että eiköhän kaikki ihmiset, kutsuivat nyt itseään heteroiksi tai poluamorisiksi, ole monenlaista joukkoa ja siten epäilyttäviä.
Niin arvelinkin, kirjoitin kommentissani kuitenkin aivan vilpittömin aikein myös:
"Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu."
Eli en "tuominnut koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä" omien kokemusteni takia, kuten kommentissasi kirjoitit. Ajattelen, että monet ovat varsin epäkypsiä ja itsekkäitä nuorena intoillessaan polyamoriasta, mikä johtaa niihin kokemuksiin, joita minulla on ollut, mutta vastuullisilla ihmisillä voi tottakai toimia. Halusin vain tarkentaa :)
Jatkan vielä viestiin 71, että toki on mahdollista olla epäkypsä ja itsekäs myös yksiavioisessa suhteessa. Samat vaikeudet eri paketissa, mutta polyamoriassa on itselleni liikaa porukkaa, joiden kanssa setviä ongelmia.
Niin juuri tämä hämmästyttikin tavallaan minua. Olet siis kohdannut polyamoristen kanssa täsmälleen samanlaisia ongelmia kuin kaikilla muillakin on. Mutta vain heidän kohdallaan se tuntuu olevan sinulle "liikaa tuollaista porukkaa". Kyllä väitän, että jo ihan määrällisesti enemmän törmäät päivittäin tapaheteroihin yksiavioisiin, jotka ovat epäkypsiä ja itsekkäitä. Sen vuoksi en ymmärrä, edelleenkään, miksi juuri polyamoriset tämä tekee epäilyttäväksi.
Ellei sitten tarkoituksesi ollut sanoa, että heistä enemmistö, suurin osa, on mielestäsi "tuota porukkaa"?
No sanotaan niin, että polymorikot useammin pitävät itseään keskivertoa ihmissuhdetaitoisempina ja esittävät usein mielipiteitä, joiden mukaan yksiavioisuus on jonkinlainen lähes parantamista kaipaava mielenterveysongelma, mutta totuus paljastuu pian. Yksiavioiset eivät toitota sellaista. Siksi hiertää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kuitenkin on vähän outoa tietysti tuomita koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä sen vuoksi, että välillä sieltä löytyy kyseenalaista toimintaa tms. Niinhän aina ihmisten kesken löytyy, joten en usko, että kyseessä on varsinaisesti heterous, polyamoria, tai muukaan vastaava, vaan semmoinen nyt on ihmisluonto ylipäätään. Noin yleensä:-)
Oliko tämä vastaus johonkin kommenttiin?
Oli, viestiin 49, jossa kirjoittaja kertoi, että hänestä kokemusperäisesti polyamoria on epäilyttävää, koska polyamorisiksi itseään kutsuvat ovat monenlaista joukkoa. Niin tätä kommentoin, että eiköhän kaikki ihmiset, kutsuivat nyt itseään heteroiksi tai poluamorisiksi, ole monenlaista joukkoa ja siten epäilyttäviä.
Niin arvelinkin, kirjoitin kommentissani kuitenkin aivan vilpittömin aikein myös:
"Joillain polyamoria varmasti toimii, en epäile ollenkaan. En kyllä tajua yhtään miten lasten hankkiminen ristiin, asuminen, kustannusten jakaminen, muutot toiselle paikkakunnalle esim. työn perässä ym. onnistuu, mutta varmaan joillain onnistuu."
Eli en "tuominnut koko polyamoria-ajatusta tai polyamorisia ihmisiä" omien kokemusteni takia, kuten kommentissasi kirjoitit. Ajattelen, että monet ovat varsin epäkypsiä ja itsekkäitä nuorena intoillessaan polyamoriasta, mikä johtaa niihin kokemuksiin, joita minulla on ollut, mutta vastuullisilla ihmisillä voi tottakai toimia. Halusin vain tarkentaa :)
Jatkan vielä viestiin 71, että toki on mahdollista olla epäkypsä ja itsekäs myös yksiavioisessa suhteessa. Samat vaikeudet eri paketissa, mutta polyamoriassa on itselleni liikaa porukkaa, joiden kanssa setviä ongelmia.
Niin juuri tämä hämmästyttikin tavallaan minua. Olet siis kohdannut polyamoristen kanssa täsmälleen samanlaisia ongelmia kuin kaikilla muillakin on. Mutta vain heidän kohdallaan se tuntuu olevan sinulle "liikaa tuollaista porukkaa". Kyllä väitän, että jo ihan määrällisesti enemmän törmäät päivittäin tapaheteroihin yksiavioisiin, jotka ovat epäkypsiä ja itsekkäitä. Sen vuoksi en ymmärrä, edelleenkään, miksi juuri polyamoriset tämä tekee epäilyttäväksi.
Ellei sitten tarkoituksesi ollut sanoa, että heistä enemmistö, suurin osa, on mielestäsi "tuota porukkaa"?
No sanotaan niin, että polymorikot useammin pitävät itseään keskivertoa ihmissuhdetaitoisempina ja esittävät usein mielipiteitä, joiden mukaan yksiavioisuus on jonkinlainen lähes parantamista kaipaava mielenterveysongelma, mutta totuus paljastuu pian. Yksiavioiset eivät toitota sellaista. Siksi hiertää :D
Yksiavioiset eivät siis mielestäni yleensä väitä olevansa ihmissuhdetaitoisempia kuin ovat, tarkoitan. Minulla on enemmän huonoja kokemuksia polytyypeistä kuin yksiavioisista. Kerron vain oman kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassakaan mitä erilaisen seksuaalisuuden omaavia "polyamorikkoja". Monisuhteissa eläminen on valinta ja elämäntapa, ei seksuaalinen suuntaus.
Ei kiinnosta tuomita kenenkään elämäntapaa, mutta keskenkasvuisten nuorten vouhkaaminen ja saarmaaminen alkaa välillä kyllästyttää ja välillä naurattaakin. Kuulkaa, ei polyamoria mikään uusi asia ole, vaikka termi onkin!
Niillä nihkeästi suhtautuvilla kalkkiksilla yleensä on vain tietoa, että elämänkumppanuudeksi ei polysuhteista ole.
Tunteeko tai tietääkö kukaan vakiintuneessa, pitkäikäisessä polysuhteessa eläviä ihmisiä?
Itse olen törmännyt juttuihin vain melko tuoreista suhteista ja nuorista, lapsettomista polyamorikoista. Toinen vaihtoehto ovat kevytsuhteet varttuneemmassa iässä, lapsien jo aikuistuttua. Suhdekumppanien kanssa eletään melko erillistä ja itsenäistä elämää.
Kiinnostaisi tietää, voiko monisuhde kestää vuosikymmenestä toiseen, kuten kahdenkeskinen liitto.
Parisuhteen pidetessä romanttisen rakkauden ja seksielämän rinnalle nousee yhtä tarkeäksi juridinen ja taloudellinen kumppanuus, oma tiimi, perusyksikkö. Miten polysuhteissa voidaan järjestää esim. perintömökin ylläpito ja omistussuhteet, koko perheen aikaavievä harrastus, asuinpaikan vaihdokset ulkomaankomennuksen tai lasten koulun takia tai puolison elatus sairauden, työttömyyden tai opiskelujen ajan? Kuinka monesta henkilöstä sinä olisit valmis huolehtimaan? Entä olisitko valmis siihen, että puoliso käyttää usean vuoden johonkin toiseen kumppaniin, kaiken ajan ja taloudelliset resurssit? Mites oma asuntolainasi sillä välin?
Elävätkö polyamorikot omia erillisiä elämiään ja tapaavat vain yhdessäolon merkeissä? Vai onko tyypillistä, että kuitenkin yksi puolisoista on se todellinen kumppani ja muut vaihtuvia sivusuhteita?
Olen vilpittömän kiinnostunut, kuinka polyamoristisissa suhteissa elämän isot kysymykset ratkaistaan. Kukaan ei kuitenkaan koskaan vastaa, vaan jauhaminen "Rakastaa voi montaa yhtä aikaa" sen kun jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskammoa? Eikö ajatuksena useinkin ole, että polyamorikko nimenomaan sitoutuu useaan ihmiseen? Toisin kuin esimerkiksi avoimissa suhteissa, joissa välttämättä ei sitouduta muihin kuin yhteen.
Eihän se tarkoita, ettei olisi kykenevä sitoutumaan, vaikka ihmisiä olisi mukana kuvioissa enemmän.
Näinpä. Enemmän tuossa polyamoriassa sitoudutaan, kuin siinä että vaihdetaan parin vuoden välein se johon ollaan sitoutuneita.
Kyllä polyamorisetkin suhteet päättyvät siinä missä yksiavioisetkin, vai onko jotain tutkimusdataa, joka osoittaa että yksittäisten parien väliset suhteet polykuvioissa ovat pidempiaikaisempia kuin parisuhteet yleensä? Polyilla on vaan monta suhdetta samaan aikaan ja niistä myös osa päättyy kuten yksiavioisillakin.
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko tai tietääkö kukaan vakiintuneessa, pitkäikäisessä polysuhteessa eläviä ihmisiä?
Tietää. Tuntee. Veljeni on nyt elänyt polysuhteessa, hetkinen, 21 vuotta. Riittääkö tämä vakiintuneeksi, pitkäaikaiseksi suhteeksi? Ainakin omissa monopiireissäni se on jo pitkä.
Syy, miksi esim. sinä olet nähnyt vain näitä muita, johtuu siitä, mikä tässäkin ketjussa on tullut selväksi: kun näistä asioista ei saa vouhkata, niitä ei saa toitottaa, jumankauta mulla ei kuulu teidän seksielämä yöks älkää hieroko mun naamaan. Haluan heteromonogamiakuplani, kiiiitos.
Mutta jos alat katsella ympärilläsi, saatat havaita pariskuntia, joilla tuntuu olevan poikkeuksellisen rakkaita ystäviä. Aina vietetään lomaa sen saman tyypin kanssa, molemmat nähdään liikkumassa usein hänen kanssaan, outoa muuten, että se tyyppi avasi oven, kun menin tapaamaan tuttuani. Onpa hienoa, että vuosikymmeniä jopa, erilaisten muuttojen, ulkomailla asumisien, elämän muutoksienkin jälkeen ystävyys on säilynyt! No, he vaikuttavatkin niin mukavalta ja tasapainoiselta pariskunnalta.
Se, miten ihmiset juridiset asiansa, perintömökkiensä ja osakkeidensa, omistuksen toteuttavat, ei tule myöskään tietoosi.
Lopuksi, mitä tulee tiimiin, vanhuuden turvaan, jne: kun minun puolisoni kuolee, jään yksin. Kun veljeni puoliso kuolee, toinen ei todennäköisesti kuole yhtä aikaa. Kun heillä riehuu vatsatauti, sitä harvemmin sairastavat kaikki 3 yhtä aikaa. Kun heillä unohtuu lompakko, jommalla kummalla yleensä on aikaa tulla pelastamaan.
Aika usein olen kadehtinut veljeni helppoa elämää.
Lisään vielä, että oikein nauratti nuo monogamistien (joka siis itsekin toki olen) tyypilliset ennakkoluulot: kuinka monesta olet valmis huolehtimaan? miten paljon siedät, että kumppaniSI, siis sinun kumppaniSI, antaa aikaa, rahaa ja resursseja toiselle?
Kun ei siinä polyliitossa ole sinun yksi kumppanisi, vaan tavallisimmin (kai, tästä en tiedä), sinun kaksi kumppaniasi. Se on se juttu! Sinusta on valmis huolehtimaan 2 ihmistä yhden sijasta. Sinulle on valmiina 2 ihmistä antamaan aikaa, rahaa ja resursseja yhden sijasta.
Se siis todella on KOLMEN ihmisen liitto, ei yhden ihmisen liitto kahden kanssa. Tämähän tosiaan on se monogamistien normi, kuten täällä yksi väkevästi todistaa: yhdellä ihmisellä on liitto kahden toisistaan erillisen ihmisen kanssa, joko sallitusti tai salatusti. Yhdeltä on pois, kun toiselle viedään aikaa ja rahaa. Yleensä tosiaan on vielä normi, että salaa hipsitään sen hyväuskoisen, yhteistä pesää muuttoineen, murheineen, lasten koulutuksineen, jne jne kannatelleen selän takana viemään pesästä pois resursseja. Näin ei se poly tosiaan toimi.
Kolmen seura huono seura. En usko, että oikeasti tuollainen toimii tasapuolisesti. Siinä on jatkuvasti oltava puolustamassa asemaansa.
Entä jos sairaus kohtaa. Jäätelö ulkopuolelle ja ne on kaksin. Vaikka dementia tai ms-tauti tms.
Voisikohan polyamorian ja kotikurisuhteen yhdistää?
Näin muuten lesbona sanon, että voi jeesus miten vkkttaaa nää trendien shoppaajat, jotka kokeiltuaan itsetuntemuksensa puutteen vuoksi sitä ja tätä tulevat sitten kertomaan, mitä vikaa meissä on, jotka ei mennä sinne normiheteron määreen alle.
Kasvakaa ensin itse ihmisenä ja ottakaa selvää, mitä olette tai ette ole, sen verran monet itkut oon saannut itkeä näiden takia, no vihdoin onneks kyynistynyt ja osaan epäillä kaikkia.