Miksi niin moni käyttäytyy todella huonosti ja suorastaan mielisairaasti omaa puolisoa kohtaan vaikka muuten olisi järkevä ja mukava ihminen?

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Huhhuh. Ja itselläsi ei ole muka vastuuta ottaa selvää kumppanisi todellisesta sisimmästä? Vai, eikö ole aikaisemmin kiinnostanut? Mikäs siinä naisessa on sitten kiinnostanut? Pllu? Kotityöt? Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin nuorempana suhderaivotar. Sitten sain miehen, joka ei hyväksynyt ollenkaan huonoa käytöstä minulta, koska oli joutunut kuuntelemaan omien vanhempiensa riitelyä lapsuudessaan. Nyt kaikki ihmettelevät miten meillä voi mennä niin hyvin ja miten me voimme olla niin onnellisen näköisiä.

Tämä. Monesti katsonut vierestä miten törkeän huonosti,lapsellisesti ja rumasti kaveri käyttäytyy kumppaniaan kohtaan. Vikaa on tietysti myös kumppanissa,joka ANTAA kohdella itseään noin. Miettinyt vaan,että ei tulisi kuuloonkaan omassa suhteessani ja enpä haluaisi kyllä kaverini kanssa seurustella. Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Sääli sinua tietysti käy, jos et ole saanut suhteeseen kuin sellaisia naisia, joille kelpaa kuka vaan, ja tutustuttuaan sinuun haluavat eroon.

Ihmisen, olis sitten mies tai nainen, olisi hyvä ensisijaisesti rakastaa itse itseään. Ja rakastaa itseään niin kuin lähimmäisiään. Tästä seuraa se, ettei ota itseensä kritiikistä, eikä työnnä vastuuta omasta onnellisuudestaan toisen niskaan. Parisuhteista etsitään täyttymystä sen toisen kautta. Ajatellaan, jospa tuo vaan rakastaisi minua tarpeeksi, ja hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, vaikka olisin kuinka paska. Ei se mene noin, jos et edes itse pidä itseäsi hyvänä ja arvokkaana, kuinka toinen voisi? Ja jos kaikesta huolimatta se toinen hyväksyy huonon kohtelun, niin seurauksena ei ole suurempi rakkaus vaan halveksunta ja inho. 

Uhriutuminen on myös kavalaa, jos ajattelee että mullapa oli paskat vanhemmat ja paska lapsuus, siispä mä olen paska ja muiden pitää vaan hyväksyä ja rakastaa, niin eihän sillä tavalla koskaan opi edes itsekunnioitusta. Ja kun puoliso ottaa sitä paskaa niin samalla hän muuttuu kynnysmatoksi, likasangoksi, roskikseksi, eikä kumpikaan enää kunnioita sen enempää toinen toistaan kuin itseäänkään. 

Minulla on tilanne päällä parhaillaan itseni kanssa. Läheiseni on vakavasti sairas ja tämä aihettaa minussa surua ja huolta. Työpäivän ajan ja muiden ihmisten seurassa osaan olla tasapainoinen ja järkevä. Sitten illalla tuittuilen miehelleni ties mistä. Tunnen siitä syyllisyyttä ja se pahentaa tilannetta entisestään. Ja pelkään, että hän vielä jättää minut. Pyydän häneltä anteeksi mielialojen heittelyä ja hän antaa anteeksi "koska sinulla on niin vaikeaa". Minä ajattelen, että hän on liian hyvä mies minulle ja löytää varmaan kohta paremman naisen. Eli myös mustasukkaisuutta (ja huonoa itsetuntoa) nousee pintaan, vaikka se ei ole minulle tyypillinen tunne. Onneksi olen suurimman osan ajatuksista osannut pitää sisälläni, mutta olen aidosti hämilläni, miksi tunnen häntä kohtaan niin negatiivisia tunteita vaikka hän on niin rakas minulle ja en todellakaan halua menettää häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin syyllistynyt siihen suhteen alkuvuosina nuorena ja kokemattomana kun en luottanut siihen että mies pysyy kanssani ja minulla oli ahdistavia mustavalkoisia ajatuksia seksistä ja oma itsetuntoni oli huono.

Nyt kun suhde on monesta syystä ( tärkeimpänä varmasti se miten paskasti kumpikin on kohdellut toista vaikka fyysistä väkivaltaa ei juuri ole ollut eikä pettämisiä) mennyt vuosien aikana todella huonoon kuntoon, tajusin että ihan kaikesta tärkeintä suhteessa on se, miten käyttäytyy puolisoa kohtaan. Puolison ei koskaan pitäisi joutua olemaan toisen lapsuustraumojen kaatopaikka.

Miksi silti moni käyttäytyy kaikista huonoiten juuri puolisoa kohtaan? Jos ero ei ole tavoite, kannattaa lopettaa heti ja muistaa että kaikista maailman ihmisistä oma puoliso on se, jota pitäisi kohdella kaikista parhaiten, aina ja joka tilanteessa.

En tiedä yhden yhtä tällaista parisuhdetta, jossa käyttäydyttäisiin huonosti puolisoa kohtaan. Olen ollut itse mieheni kanssa yli 20 vuotta ja tunnen hyvin monta samankaltaista pitkään yhdessä ollutta onnellista paria. Niin minun kuin mieheni vanhemmat ovat olleet naimisissakin jo 50 vuotta ja ehkä tällaisista lähtökohdista tulevalla jälkipolvella ei tällaisia ihmeellisiä käyttäytymisongelmia ole? En osaa sellaista ainakaan edes kuvitella.

No tuo jo paljastaakin kaiken, (ettet ketään sellaista muka tunne) kuinka realistinen olet. Et taida tajuta et suurin osa ihmisistä ei ole ehkä kotona (huom! omalla porukalla!) sitä mitä julkisivu antaa ilmi

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Näin naisen näkökulmasta sinä olet taas yksi niistä miehistä jotka eivät tajua että suurimman osan aikaa miehen käytös on syypää naisen huonoon oloon. Nainen ei ole itsestäänselvyys, kodinkone ja seksirobotti jota voi  kohdella miten vaan  vaan myös miehen kontolle kuuluu parisuhteen vaaliminen ja puolison kunnioittaminen. Puolison arvostamista ei kuulu näyttää niin että häivytään illoiksi ja viikonlopuiksi  omiin harrastuksiin ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimolle tai  se että jos ollaan kotona, maataan vaan sohvalla ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimon vastuulle.  Henkisesti kypsä mies ei moista tee vaan osallistuu myös kaikkeen kodin toimintaan.

Säkin voisit tulla pois sieltä pimeältä 1950-luvulta jolta kirjoittelet. Sinä ole osavastuussa puolisosi hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä että klo 23 arki-iltana alat lähennellä rättiväsynyttä vaimoasi ja suutut kun hän haluaa mieluummin nukkua.  Suurin osa naisista on henkisesti kypsempiä  ja vastuuntuntoisempia kuin miehet, joten heittosi mielenterveydestä on ala-arvoinen ja typerä. Ihan turha koittaa sysätä omia vikoja naisten harteille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin on tiettyä taakkaa mukana entisestä elämästä ja se näkyy. Luulin asiat käsitelleeni ja pääsääntöisesti olenkin. Mutta sitten joku tietty tilanne voikin yhtäkkiä laukaista ne kaikki epävarmuudet, vaikka järki sanoo muuta. Se on oikeasti vaikeaa, kun haluaa reagoida rationaalisesti, mutta itku ja raivo vaan tunkee pintaan eikä siitä meinaa oikein päästä ylikään. En minä ilkeä tai kohtuuton ole, sillä lailla osaan hillitä käytöstäni, mutta saattaa mennä monta päivää ennenkuin taas pystyy olemaan normaalikaan.

Mitä nämä niin tärkeät asiat ovat, että niiden takia tarvitsee itkeä, potkia ja raivota ja joka vaatii päiviä sinulta palautumiseen normaaliksi? Jos kyseessä on jotkut oikeasti vakavat asiat, niin eikö ero olisi silloin jo oikea vaihtoehto? Ja jos taas pikkujuttuja tai et edes muista niitä kunnolla, niin kannattaako niistä järjestää kohtausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Näin naisen näkökulmasta sinä olet taas yksi niistä miehistä jotka eivät tajua että suurimman osan aikaa miehen käytös on syypää naisen huonoon oloon. Nainen ei ole itsestäänselvyys, kodinkone ja seksirobotti jota voi  kohdella miten vaan  vaan myös miehen kontolle kuuluu parisuhteen vaaliminen ja puolison kunnioittaminen. Puolison arvostamista ei kuulu näyttää niin että häivytään illoiksi ja viikonlopuiksi  omiin harrastuksiin ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimolle tai  se että jos ollaan kotona, maataan vaan sohvalla ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimon vastuulle.  Henkisesti kypsä mies ei moista tee vaan osallistuu myös kaikkeen kodin toimintaan.

Säkin voisit tulla pois sieltä pimeältä 1950-luvulta jolta kirjoittelet. Sinä ole osavastuussa puolisosi hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä että klo 23 arki-iltana alat lähennellä rättiväsynyttä vaimoasi ja suutut kun hän haluaa mieluummin nukkua.  Suurin osa naisista on henkisesti kypsempiä  ja vastuuntuntoisempia kuin miehet, joten heittosi mielenterveydestä on ala-arvoinen ja typerä. Ihan turha koittaa sysätä omia vikoja naisten harteille.

Word!

Meillä syynä ovat vanhat riidat suhteessa toisen sukuun ja ystäviin. Inhottavasti on toimittu puolin ja toisin ja monen ihmisen taholta, ollut kostoa ja kaunaa. Kaikilla on tunne epäreilusta kohtelusta.Siksi saatan vaikuttaa epäreilulta ja psykolta suhteessa miehen sukulaisiin. Oma äitini ei tapaa miestäni enää lainkaan ja mulla anopin nimikin saa kiukkureaktiom aikaan. Ollaan saatu suunta paremmaksi ottamalla reilusti etäisyyttä.

Mutta siis: pitkässä avioliitossa syntyy kerroksia jotka pulpahtelevat riitojen yhteydessä esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin on tiettyä taakkaa mukana entisestä elämästä ja se näkyy. Luulin asiat käsitelleeni ja pääsääntöisesti olenkin. Mutta sitten joku tietty tilanne voikin yhtäkkiä laukaista ne kaikki epävarmuudet, vaikka järki sanoo muuta. Se on oikeasti vaikeaa, kun haluaa reagoida rationaalisesti, mutta itku ja raivo vaan tunkee pintaan eikä siitä meinaa oikein päästä ylikään. En minä ilkeä tai kohtuuton ole, sillä lailla osaan hillitä käytöstäni, mutta saattaa mennä monta päivää ennenkuin taas pystyy olemaan normaalikaan.

Mitä nämä niin tärkeät asiat ovat, että niiden takia tarvitsee itkeä, potkia ja raivota ja joka vaatii päiviä sinulta palautumiseen normaaliksi? Jos kyseessä on jotkut oikeasti vakavat asiat, niin eikö ero olisi silloin jo oikea vaihtoehto? Ja jos taas pikkujuttuja tai et edes muista niitä kunnolla, niin kannattaako niistä järjestää kohtausta?

Millainen kumppani haluaa tulla jätetyksi siksi? Ja eiköhän se ole sen kumppanin vastuulla haluaako erota.

Ihminen muuttuu ihan kenen tahansa jokapäiväisessä intensiivisessä seurassa hulluksi. Varsinkin kun pitää vielä vastuuta jakaa ja tehdä yhdessä päätöksiä. Onko tuo nyt ihme? Ystävät on siitä kivoja, et me saadaan niiltä mitä halutaan ja milloin halutaan. Parisuhde on vastuullisille ja itsekriittisille ihmisille. Sit tulee näitä "mä en kyl tajuu mitä miks parisuhteen eteen pitää muka tehdä töitä?! Mun jokainen pidempi suhde on ollu tosi helppoo hei!" (Sit paljastuu et ne pitkät suhteet on 6kk-1v)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin nuorempana suhderaivotar. Sitten sain miehen, joka ei hyväksynyt ollenkaan huonoa käytöstä minulta, koska oli joutunut kuuntelemaan omien vanhempiensa riitelyä lapsuudessaan. Nyt kaikki ihmettelevät miten meillä voi mennä niin hyvin ja miten me voimme olla niin onnellisen näköisiä.

Tämä. Monesti katsonut vierestä miten törkeän huonosti,lapsellisesti ja rumasti kaveri käyttäytyy kumppaniaan kohtaan. Vikaa on tietysti myös kumppanissa,joka ANTAA kohdella itseään noin. Miettinyt vaan,että ei tulisi kuuloonkaan omassa suhteessani ja enpä haluaisi kyllä kaverini kanssa seurustella. Huhhuh.

Just näin. Itse tein heti suhteen alussa selväksi että en hyväksy huonoa käytöstä minua kohtaan. Ensimmäisinä vuosina piti asiasta muutaman kerran muistuttaa, mutta ei enää. Kun katsoo minkälaista kohtelua jotkut sietää niin en kyllä ymmärrä. Vaikka on lapset, talot ja muut niin menisi minulla kupit jakoon.

Sama pätee myös toisinpäin. En itsekkään pura vitutusta vaimoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Näin naisen näkökulmasta sinä olet taas yksi niistä miehistä jotka eivät tajua että suurimman osan aikaa miehen käytös on syypää naisen huonoon oloon. Nainen ei ole itsestäänselvyys, kodinkone ja seksirobotti jota voi  kohdella miten vaan  vaan myös miehen kontolle kuuluu parisuhteen vaaliminen ja puolison kunnioittaminen. Puolison arvostamista ei kuulu näyttää niin että häivytään illoiksi ja viikonlopuiksi  omiin harrastuksiin ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimolle tai  se että jos ollaan kotona, maataan vaan sohvalla ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimon vastuulle.  Henkisesti kypsä mies ei moista tee vaan osallistuu myös kaikkeen kodin toimintaan.

Säkin voisit tulla pois sieltä pimeältä 1950-luvulta jolta kirjoittelet. Sinä ole osavastuussa puolisosi hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä että klo 23 arki-iltana alat lähennellä rättiväsynyttä vaimoasi ja suutut kun hän haluaa mieluummin nukkua.  Suurin osa naisista on henkisesti kypsempiä  ja vastuuntuntoisempia kuin miehet, joten heittosi mielenterveydestä on ala-arvoinen ja typerä. Ihan turha koittaa sysätä omia vikoja naisten harteille.

Henkisesti kypsä ihminen ymmärtää, että jos häntä inhottaa puolison tupakointi, ryyppäminen, juhliminen, lähentelyt ja viikonlopuiksi häipyminen, niin tämä puoliso ei ole hänelle oikea. Ei edes alkujaan valitse sellaista.

Kaikista ei vaan ole hyviksi puolisoiksi ja sellaista ei silloin siinä omassa elämässä puolisona kannata pitää. Ethän kävelisi vuosia huonoissa kengissäkään? Onko se sitten kenkien tai miesten vika, etteivät he ole soveltuvia ja aiheuttavat tuskaa juuri sinulle on kai makuasia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Näin naisen näkökulmasta sinä olet taas yksi niistä miehistä jotka eivät tajua että suurimman osan aikaa miehen käytös on syypää naisen huonoon oloon. Nainen ei ole itsestäänselvyys, kodinkone ja seksirobotti jota voi  kohdella miten vaan  vaan myös miehen kontolle kuuluu parisuhteen vaaliminen ja puolison kunnioittaminen. Puolison arvostamista ei kuulu näyttää niin että häivytään illoiksi ja viikonlopuiksi  omiin harrastuksiin ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimolle tai  se että jos ollaan kotona, maataan vaan sohvalla ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimon vastuulle.  Henkisesti kypsä mies ei moista tee vaan osallistuu myös kaikkeen kodin toimintaan.

Säkin voisit tulla pois sieltä pimeältä 1950-luvulta jolta kirjoittelet. Sinä ole osavastuussa puolisosi hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä että klo 23 arki-iltana alat lähennellä rättiväsynyttä vaimoasi ja suutut kun hän haluaa mieluummin nukkua.  Suurin osa naisista on henkisesti kypsempiä  ja vastuuntuntoisempia kuin miehet, joten heittosi mielenterveydestä on ala-arvoinen ja typerä. Ihan turha koittaa sysätä omia vikoja naisten harteille.

Kyllä tämäkin on taas aivan älytöntä yleistävää paskapuhetta, jota en naisena missään nimessä suostu allekirjoittamaan. En yhtään ylläty, että tämän kaltaiset kirjoitukset saavat paljon yläpeukkuja. Nainen saa aina yleistää ja kertoa olevansa parempi.

Lisäksi:

Suurin osa naisten pahasta olosta ei johdu kylläkään miehistä, vaan omasta itsestään. Toki kaiken saa vieritettyä toisen syyksi, jos näin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Näin naisen näkökulmasta sinä olet taas yksi niistä miehistä jotka eivät tajua että suurimman osan aikaa miehen käytös on syypää naisen huonoon oloon. Nainen ei ole itsestäänselvyys, kodinkone ja seksirobotti jota voi  kohdella miten vaan  vaan myös miehen kontolle kuuluu parisuhteen vaaliminen ja puolison kunnioittaminen. Puolison arvostamista ei kuulu näyttää niin että häivytään illoiksi ja viikonlopuiksi  omiin harrastuksiin ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimolle tai  se että jos ollaan kotona, maataan vaan sohvalla ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimon vastuulle.  Henkisesti kypsä mies ei moista tee vaan osallistuu myös kaikkeen kodin toimintaan.

Säkin voisit tulla pois sieltä pimeältä 1950-luvulta jolta kirjoittelet. Sinä ole osavastuussa puolisosi hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä että klo 23 arki-iltana alat lähennellä rättiväsynyttä vaimoasi ja suutut kun hän haluaa mieluummin nukkua.  Suurin osa naisista on henkisesti kypsempiä  ja vastuuntuntoisempia kuin miehet, joten heittosi mielenterveydestä on ala-arvoinen ja typerä. Ihan turha koittaa sysätä omia vikoja naisten harteille.

Henkisesti kypsä ihminen ymmärtää, että jos häntä inhottaa puolison tupakointi, ryyppäminen, juhliminen, lähentelyt ja viikonlopuiksi häipyminen, niin tämä puoliso ei ole hänelle oikea. Ei edes alkujaan valitse sellaista.

Kaikista ei vaan ole hyviksi puolisoiksi ja sellaista ei silloin siinä omassa elämässä puolisona kannata pitää. Ethän kävelisi vuosia huonoissa kengissäkään? Onko se sitten kenkien tai miesten vika, etteivät he ole soveltuvia ja aiheuttavat tuskaa juuri sinulle on kai makuasia?

Ja sä kuvittelet, että tuollainen käytös on kuvioissa jo suhteen alkuaikoina? Just. Voin valaista, että ei se ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Näin naisen näkökulmasta sinä olet taas yksi niistä miehistä jotka eivät tajua että suurimman osan aikaa miehen käytös on syypää naisen huonoon oloon. Nainen ei ole itsestäänselvyys, kodinkone ja seksirobotti jota voi  kohdella miten vaan  vaan myös miehen kontolle kuuluu parisuhteen vaaliminen ja puolison kunnioittaminen. Puolison arvostamista ei kuulu näyttää niin että häivytään illoiksi ja viikonlopuiksi  omiin harrastuksiin ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimolle tai  se että jos ollaan kotona, maataan vaan sohvalla ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimon vastuulle.  Henkisesti kypsä mies ei moista tee vaan osallistuu myös kaikkeen kodin toimintaan.

Säkin voisit tulla pois sieltä pimeältä 1950-luvulta jolta kirjoittelet. Sinä ole osavastuussa puolisosi hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä että klo 23 arki-iltana alat lähennellä rättiväsynyttä vaimoasi ja suutut kun hän haluaa mieluummin nukkua.  Suurin osa naisista on henkisesti kypsempiä  ja vastuuntuntoisempia kuin miehet, joten heittosi mielenterveydestä on ala-arvoinen ja typerä. Ihan turha koittaa sysätä omia vikoja naisten harteille.

Kyllä tämäkin on taas aivan älytöntä yleistävää paskapuhetta, jota en naisena missään nimessä suostu allekirjoittamaan. En yhtään ylläty, että tämän kaltaiset kirjoitukset saavat paljon yläpeukkuja. Nainen saa aina yleistää ja kertoa olevansa parempi.

Lisäksi:

Suurin osa naisten pahasta olosta ei johdu kylläkään miehistä, vaan omasta itsestään. Toki kaiken saa vieritettyä toisen syyksi, jos näin haluaa.

Minä kyllä allekirjoitan. Missä kohdassa tuossa sinusta mieheltä odotetaan liikaa? Ja miksi mies menee sihteeseen, jos ei ymmärrä, että se, että itse haluaa paneskella, ei riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauden vakavuutta, yleisyyttä ja henkistä kypsyyttä naisten keskuudessa voisi päätellä siitä, miten helposti nainen haluaa erota. Se, miten nainen käyttäytyy eron hetkellä on myös hyvä mittari, kuten myös sekin, miten usein mahdollisia lapsia käytetään aseena, kun halutaan tehdä miehelle mahdollisimman paljon haittaa ja pahaa oloa.

Näin miehen näkökulmasta katsottuna suurin osa naisista aiheuttaa omalla käytöksellä ja asenteellaan sen, että miesten on suorastaan mahdotonta kunnioittaa naisia siinä vaiheessa, kun näiden todellinen sisin paljastuu.

Näin naisen näkökulmasta sinä olet taas yksi niistä miehistä jotka eivät tajua että suurimman osan aikaa miehen käytös on syypää naisen huonoon oloon. Nainen ei ole itsestäänselvyys, kodinkone ja seksirobotti jota voi  kohdella miten vaan  vaan myös miehen kontolle kuuluu parisuhteen vaaliminen ja puolison kunnioittaminen. Puolison arvostamista ei kuulu näyttää niin että häivytään illoiksi ja viikonlopuiksi  omiin harrastuksiin ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimolle tai  se että jos ollaan kotona, maataan vaan sohvalla ja jätetään koti ja lapset kokonaan vaimon vastuulle.  Henkisesti kypsä mies ei moista tee vaan osallistuu myös kaikkeen kodin toimintaan.

Säkin voisit tulla pois sieltä pimeältä 1950-luvulta jolta kirjoittelet. Sinä ole osavastuussa puolisosi hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä että klo 23 arki-iltana alat lähennellä rättiväsynyttä vaimoasi ja suutut kun hän haluaa mieluummin nukkua.  Suurin osa naisista on henkisesti kypsempiä  ja vastuuntuntoisempia kuin miehet, joten heittosi mielenterveydestä on ala-arvoinen ja typerä. Ihan turha koittaa sysätä omia vikoja naisten harteille.

Kyllä tämäkin on taas aivan älytöntä yleistävää paskapuhetta, jota en naisena missään nimessä suostu allekirjoittamaan. En yhtään ylläty, että tämän kaltaiset kirjoitukset saavat paljon yläpeukkuja. Nainen saa aina yleistää ja kertoa olevansa parempi.

Lisäksi:

Suurin osa naisten pahasta olosta ei johdu kylläkään miehistä, vaan omasta itsestään. Toki kaiken saa vieritettyä toisen syyksi, jos näin haluaa.

Minä kyllä allekirjoitan. Missä kohdassa tuossa sinusta mieheltä odotetaan liikaa? Ja miksi mies menee sihteeseen, jos ei ymmärrä, että se, että itse haluaa paneskella, ei riitä?

Tai jos ei ymmärrä, että se, että haluaa jonkun tekemään kotitöitä ei ole lahja kumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin nuorempana suhderaivotar. Sitten sain miehen, joka ei hyväksynyt ollenkaan huonoa käytöstä minulta, koska oli joutunut kuuntelemaan omien vanhempiensa riitelyä lapsuudessaan. Nyt kaikki ihmettelevät miten meillä voi mennä niin hyvin ja miten me voimme olla niin onnellisen näköisiä.

Tämä. Monesti katsonut vierestä miten törkeän huonosti,lapsellisesti ja rumasti kaveri käyttäytyy kumppaniaan kohtaan. Vikaa on tietysti myös kumppanissa,joka ANTAA kohdella itseään noin. Miettinyt vaan,että ei tulisi kuuloonkaan omassa suhteessani ja enpä haluaisi kyllä kaverini kanssa seurustella. Huhhuh.

Just näin. Itse tein heti suhteen alussa selväksi että en hyväksy huonoa käytöstä minua kohtaan. Ensimmäisinä vuosina piti asiasta muutaman kerran muistuttaa, mutta ei enää. Kun katsoo minkälaista kohtelua jotkut sietää niin en kyllä ymmärrä. Vaikka on lapset, talot ja muut niin menisi minulla kupit jakoon.

Sama pätee myös toisinpäin. En itsekkään pura vitutusta vaimoon.

On ihan hyvä vetää rajoja, mutta tämä kuulostaa jo epäinhimilliseltä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen. Todennäköisesti sinäkin kiinnität huomiota vain tiettyyn käytöksen muotoon, jota juuri Sinä Et Siedä! Mutta sulta jää huomaamatta jotain muuta, mikä voi olla aivan yhtä rumaa käytöstä ja aiheuttaa jollain muulla vastaavan reaktion. Jos näin ei ole, niin todella haluaisin tavata elämäni ensimmäisen kerran sinut, täydellisen ihmisen.