Jos olet masentunut, mutta jaksat liikkua ja nähdä kavereita, miksi olet sairaslomalla työstä?

Se on sairausloma, ei ole olemassa sairaslomaa.

No olisko ne niitä viimeisiä asioita, jotka pitää elämässä kiinni? Olen itsekin ollut pahasti masentunut, ja juuri em. asiat saivat jaksamaan. Kävin jopa töissä jonkin verran.

Koska se työ masentaa ja tekee onnettomaksi? Liikkuminen ja kavereiden näkeminen on hyvä lääke masennukseen. Ehkä jopa parempi kuin kemialliset ssri- yms. lääkkeet.

Yleensä itselle miellyttävien asioiden tekeminen auttaa masennukseen.

Kyllä se psykiatri jopa suosittelee liikkumaan ihmisten parissa. Joskus  se voi olla vaikeaa, tulee tunne, että kaikki huomaavat etten ole terve.  Jos ei pääsisi sängystä ylös, silloin olisi jo vaikeasti masentunut. Ja siihen voi kyllä päätyäkin sisällä yksin ongelmia vatvoessa. Kerran psykiatri sanoi, että tanssimaan siitä, kun kerran tykkäät tanssia. Se ei kuitenkaan kiinnostanut silloin, eikä etelänmatka, jota myöskin suositteli. Yksinasuvan on kuitenkin pakko käydä kaupassa ja apteekissakin, kun ei ole ketään, jota haluaisi vaivata.

Minua joskus jopa naurattaa, ajattele!  Keskivaikea masennus on kroonistunut. Tosin minun työssäolostani ei kannata kenenkään olla huolissaan, olen jo eläkkeellä, ihan vanhuseläkkeellä.

Kerran vielä työssäollessani olin Anttilassa ja katselin jotain vaatteita. Niitä kun on masentuneenkin pakko joskus ostaa. Olin sairauslomalla. Siihen hyökkää sitten yksi esimiehistäni (julkisella puolella esimiehiä saattaa olla monessa montakin...), naispuolinen talouspäällikkö, joka alkaa kailottaa: Onko sulla sellainen kevätmasennus josta puhutaan?!!!  Olin taas kerran yllättynyt koulutetun ihmisen käytöstavoista. Tai niiden puutteesta.  

Pelkästään sängyssä makaava masentunut kuuluu sairaalaan. Se ap vasta kallista lystiä on jos asioita ei hoideta ennen sitä pistettä.

Liikunta auttaa varsinkin lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa. Masennus ei välttämättä näy juuri muualla kuin työnteossa kognitiivisten oireiden takia, esim.olematon stressin ja kritiikin sietokyky, sosiaalisten tilanteiden pelko, huono muisti ja keskittymiskyky. Olen siitä onnekas että saan tehdä puolipäivätyötä. Ehtii palautua eikä tarvitse sairauslomia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se psykiatri jopa suosittelee liikkumaan ihmisten parissa. Joskus  se voi olla vaikeaa, tulee tunne, että kaikki huomaavat etten ole terve.  Jos ei pääsisi sängystä ylös, silloin olisi jo vaikeasti masentunut. Ja siihen voi kyllä päätyäkin sisällä yksin ongelmia vatvoessa. Kerran psykiatri sanoi, että tanssimaan siitä, kun kerran tykkäät tanssia. Se ei kuitenkaan kiinnostanut silloin, eikä etelänmatka, jota myöskin suositteli. Yksinasuvan on kuitenkin pakko käydä kaupassa ja apteekissakin, kun ei ole ketään, jota haluaisi vaivata.

Minua joskus jopa naurattaa, ajattele!  Keskivaikea masennus on kroonistunut. Tosin minun työssäolostani ei kannata kenenkään olla huolissaan, olen jo eläkkeellä, ihan vanhuseläkkeellä.

Kerran vielä työssäollessani olin Anttilassa ja katselin jotain vaatteita. Niitä kun on masentuneenkin pakko joskus ostaa. Olin sairauslomalla. Siihen hyökkää sitten yksi esimiehistäni (julkisella puolella esimiehiä saattaa olla monessa montakin...), naispuolinen talouspäällikkö, joka alkaa kailottaa: Onko sulla sellainen kevätmasennus josta puhutaan?!!!  Olin taas kerran yllättynyt koulutetun ihmisen käytöstavoista. Tai niiden puutteesta.  

Törkeä esimies. Ei yöntekijän masennuksista saa puhua missään muualla kuin työpaikalla suljetussa tilassa, jos työntekijä ottaa asian puheeksi. Esimiehelle ei kuulu siitä jauhaminen. Se on lääkärin ja potilaan asia ja palkkikseen annetaan tiedoksi sairaslomatodistus.

Okei, mäkin oon "masentunut" kun pitää lähtee aamuisin töihin.

Mutta kavereita jaksaisin nähdä ja urheilla.

Menenpä lekuriin!

Minä oon sitä mieltä että jos ihminen on masentunut, ei juuri jaksa sängystä nousta!

Ei masentunut naura, bailaa ja iloisena näe ystäviä.

Muutenhan kaikki on masentuneita.

Koska pomo pakotti ja uhkailemali potkuilla, muuten olisin tehnyt töitä vielä burnoutissakin.

Sillon kun mä olen ollut sairauslomalla töistä masennuksen takia, en ole kyllä tehnyt mitään muuta kun maannut sängyssä. Toki kerran viikossa jaksanut raahautua kauppaan (pakko käydä sillä kukaan ei tee sitä mun puolesta) mutta esim kotitöitä en ole tehnyt. En myöskään ole saanut itseäni käymään edes suihkussa. Kavereita mulla ei ole, mutta jos olisi, tuskinpa heitäkään jaksaisin kaikkein pahimpana masennusjaksonani nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Se on sairausloma, ei ole olemassa sairaslomaa.

Sairaita lomiakin on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun mä olen ollut sairauslomalla töistä masennuksen takia, en ole kyllä tehnyt mitään muuta kun maannut sängyssä. Toki kerran viikossa jaksanut raahautua kauppaan (pakko käydä sillä kukaan ei tee sitä mun puolesta) mutta esim kotitöitä en ole tehnyt. En myöskään ole saanut itseäni käymään edes suihkussa. Kavereita mulla ei ole, mutta jos olisi, tuskinpa heitäkään jaksaisin kaikkein pahimpana masennusjaksonani nähdä.

juurikin näin!!! Minä en ymmärrä että hillutaan iloisina pitkin poikin etelänlomilla, koska masennus vaatii sitä itsensä ilahduttamista. Miettikääs nyt kerran kuinka moni käyttää diagnoosia huvikseen kun se antaa mahdollisuuden pitää hauskaa ja olla käymättä töissä. Koska masentaa, tarvitsee vapaata ja iloisia juttuja. Luuletteko ettei muut tarvitsisi?

Ylläoleva on selkeästi ollut oikeasti masentunut. Toivottavasti olet parempaan päin <3

Jos ap koet että työn teko on yhtä helppoa ja vähän kuormittavaa kuin ystävien tapaaminen tai puolen tunnin kävely, niin missä oikein olet töissä??

Masennustakin on erilaista. Lievä, keskivaikea, vaikea. Niiden mukaan menee jaksaminenkin. Ei masennusta välttämättä täysin ymmärrä, jos ei sitä ole itse kokenut.

Niin, masentuneenhan pitäisi vain keskittyä todistelemaan, että on varmasti oikeasti masentunut. Ei saa siis edes yrittää piristää itseään, jotta pääsisi siitä suosta joskus ylös vaan pitää pysyäkin masentuneena. Ja kaikki masentuneet ovat samanlaisia.

Ihmisen seurankaipuu on erilaista, itse en ole mielestäni masentunut, mutten jaksa ihmisiä, se uuvuttaa. Joku taas masentuneena voi jaksaa, mutta ei sitten jaksa jotain muuta. Kaikilla on erilaiset voimavarat, mutta sekin vaihtelee mihin samantasoiset voimat kenelläkin riittävät, koska kaikki eivät uuvu samoista asioista. Minulla jo ihan perus alhainen mieliala vaikuttaa paljon fyysiseenkin suorituskykyyn, esimerkiksi suihkussa seisominenkin on silloin raskasta.

Joku on voinut tehdä itsemurhan, vaikka on todistettavasti ollut seurallinen ja jaksanut kävellä ympäriinsä kaupungilla ennen sitä. Ei sitten varmaan ole ollut kyseessä todellinen masennus...

Vierailija kirjoitti:

Jos ap koet että työn teko on yhtä helppoa ja vähän kuormittavaa kuin ystävien tapaaminen tai puolen tunnin kävely, niin missä oikein olet töissä??

Joo, sinne minäkin muuten haluan. Nyt kyllä hävettää, kun olen ollut vuosia työtön ja ihan turhaan!

"Hillutaan iloisina pitkin poikin etelänlomilla". Mä en kyllä tunne ketään tuollaista, taitaa olla tuossa vähän liioittelun makua. Tuosta saa kuvan niin kuin olisi koko ajan lomailemassa ja nautiskelemassa iloisesti olostaan. Tuskin on ollut tuo kirjoittaja koko ajan kärpäsenä katossa näkemässä miten toinen elää.

No, tietysti on olemassa ihmisiä jotka huijaavat ja valehtelevat, miksipä joku tällainen epärehellinen ihminen ei väittäisi siis olevansa masentunutkin, jos hyötyy siitä jotenkin? On kuitenkin törkeää kyseenalaistaa masennus yleisesti sellaistan takia. Samalla saisi kyseenalaistaa kaiken muunkin mitä ihmiset kertovat. "Onkohan tuokaan oikeasti pyörätuolissa, kun eräs tubettaja esitti pyörätuolissa olevaa saadakseen rahalahjoituksia..."

Psykiatrit suorastaan pakottavat harrastamaan liikuntaa ja tapaamaan ihmisiä. Koska se ihan tutkimusten mukaan auttaa masennukseen. Mulla on tyypin 2 kaksisuuntainen mielialahäiriö, enkä ole masennusjaksolla työkykyinen. Mun on silti pakko laittaa itseni liikkumaan ja näkemään kavereita, että toipuisin takaisin työkykyiseksi. Yleensä se vaatii niin paljon voimavaroja, että loppupäivä menee sängyssä maatessa. Mutta kuntoutumista vartenhan se sairasloma on, ethän sinä menisi selkänsä vuoksi sairaslomalla olevalle ja liikunnalla sitä kuntouttavalle sanomaan että miksi et ole töissä kun kerta liikkumaan pystyt. Mielen sairaudet ovat samanlaisia sairauksia kuin fyysiset sairaudetkin, vaikka oireet eivät juuri päälle päin näy.