Lue keskustelun säännöt.
Muunsukupuolinen Jonna, 17, jännitti vanhemmilleen kertomista ettei ollutkaan tyttö – eikä poika
25.05.2018 |
Onkohan tämä taas niitä nykyajan juttuja ja parin vuoden päästä ollaankin toisessa ääripäässä ??
Joensuulainen Jonna Penttinen, 17, vietti jännitystä kipristellen erään sunnuntain ja maanantain välisen yön. Jo sunnuntai-iltana hän oli päättänyt tulla kaapista ulos ja kertoa vanhemmilleen, ettei ollutkaan tyttö – eikä poika. Hänelle oli selvinnyt, ettei kumpikaan näistä sukupuolista tuntunut omalta. Hän koki olevansa muunsukupuolinen.
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/182204-muu…
Kommentit (190)
pulutossu kirjoitti:
Itse olen SETAn jäsen ja ahdasmielisyys ei ole ensimmäisiä adjektiiveja joita minusta voisi käyttää. Ystävissäni on jos jonkinlaista ihmistyyppiä, mutta muunsukupuolisuus on sellainen asia, mistä en edes asianomaisten kanssa keskusteltuani pääse ymmärrykseen. Asiaan vaikuttaa myös se, että eräs tuttavani, kolmekymppinen henkilö (no, nainen minun ja yhteiskunnan silmissä) saarnasi muunsukupuolisuudestaan päivittäin ja tuomitsi kaikki cis-ihmiset samaan lokeroon. Kerran yritin oikeasti keskustella hänen kanssaan asiallisesti ja kerroin, että haluaisin ymmärtää muunsukupuolisuuden merkityksen ja idean, mutta hän totesi passiivis-aggressiivisesti, että minun ei tarvitse ymmärtää, minun tarvitsee vain hyväksyä.
No, nyt tänä vuonna hän kertoi, että onkin transsukupuolinen eli mies, eikä muunsukupuolinen. Kolme vuotta saarnausta hänen muunsukupuolisuudestaan ja nyt hän onkin transsukupuolinen.
Tuttavallasi on ollut sama vaiva koko kolme vuotta. Hän on sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin nämä setalaiset ja muunsukupuoliset näkevät nais- ja mieskäsitykset erittäin ahtaina. Etenkin ajatus siitä, mitä on olla nainen, vaikuttaa hyvin rajoittuneelta. Jos et tykkää meikata tai muista "tyttöjen jutuista", olet heti muunsukupuolinen.. Mitä ihmettä? Eikö viisaampaa olisi puhua sitä, että nainen (tai mies) voi olla monella tapaa?
Onko yleisempää, että naiset tuntevat itsensä useammin muunsukupuoliseksi kuin miehet?
Varmaan naisilla yleisempää siksi että vaikkapa tv-sarjoissa naishahmoja on ehkä kolmenlaisia, kun taas miehiä löytyy laidasta laitaan.
Jokunen on täällä sanonut, että ihmiset ovat ahdasmielisiä, eivätkä voi ymmärtää, millaista on olla muunsukupuolinen, kun eivät ole kokeneet samaa.
Siinä he ovat oikeassa, että valtaosa ihmisistä ei pysty samaistumaan. Tämä johtuu siitä, että suurimmalle osalle oma sukupuoli ei ole kovin vahvasti elämää määrittävä tekijä. Valtaosa länsimaisista ihmisistä ei anna sukupuolensa ohjata elämänvalintojaan (toki biologian vuoksi keskimääräisiä henkisiä eroja ja kiinnostustaipumuksia löytyy, mutta poikkeuksia on paljon). Valtaosa ihmisistä ei jätä haluamiansa asioita tekemättä siksi, koska ovat "väärää" sukupuolta. Valtaosa länsimaisista ihmisistä ei pidä epänaisena lyhyttukkaista ja meikkaamatonta reisitaskuhousunaista, eikä epämiehenä pullaa leipovaa ja ripsiväriä käyttävää homoseksuaalimiestä. Luulen, että tähän muunsukupuolisuus-aatteen ymmärtävät ennemmin ne ahdasmielisiksi mielletyt ihmiset, joiden sukupuolikäsitykset ovat ahtaat. Heidän lienee helpompi ymmärtää, että jos tähän heidän rooliinsa ei mahdu, ei muka voi olla tätä heidän sukupuoltaan.
Uskon, että muunsukupuolisuus on olemassa. Voisiko kuitenkin olla, että se on osa omaan seksuaaliseen identiteettiin kasvua, joka voi kestää vuosia? Jotkut löytävät itsensä vasta vanhalla iällä.
"Ei tuntenut olevansa.." voi jösses, jos kaikki määritellään oman tuntemuksien tai tuntemattomuuksien mukaan, niin johan meillä olisi liuta teräsmiehiä, joulupukkeja, hobitteja ja haltioita ympärillämme, barbeista ja keneistä puhumattakaan. Jonna on nainen, johan sen nimestä kuulee. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin pettynyt itseeni, jos lapseni kertoisi minulle tuollaista. Kokisin epäonnistuneeni sukupuolikasvatuksessa: tarjonneeni liian ahtaan kuvan sukupuolista, ja toisaalta epäonnistuneeni sen opettamisessa, miten vähän sukupuolella on merkitystä. Lähinnä säälittää, jos joku teini kuvittelee, että naiseus edellyttää naisten vaatteiden käyttöä tai "naisten juttujen" harrastamista. Itse olen nähnyt läheltä, että nainen voi olla diplomi-insinööri ja nainen voi käydä armeijan ym. Nainen kuitenkin menee uimahallissa naisten pukuhuoneeseen, ja nainen käy läpi raskauden, jos haluaa lapsia - miksi naiseuden pitäisi tarkoittaa itsestäänselvästi näitä kummempia asioita?
Itse olen yrittänyt kasvattaa lapseni juuri tuohon henkeen: Sinä voit tehdä ihan mitä haluat. Sinä voit valita minkä ammatin haluat. Sinä voit pukeutua niin kuin haluat. Sinä voit harrastaa mitä haluat. Sinä voit rakastaa ketä haluat, miestä tai naista. Mutta jos sinulla on munat, sinua kutsutaan pojaksi, muussa tapauksessa tytöksi. Jos sinulla on munat, käytät miesten vessaa, muussa tapauksessa naisten vessaa. (Intersukupuoliset ovat sitten asia erikseen...)
Ei sukupuolen luulisi olevan sen kummempi juttu kuin vaikkapa sen oletko ruskea- vai sinisilmäinen. Enkä ymmärrä tuota sosiaalisen sukupuolen käsitettä. Mitä muuta se sosiaalinen sukupuoli sitten muka on, kuin stereotypioita sukupuolten ulkonäöstä ja käyttäytymisestä? Ja kannattaako tuollaisia rakenteita, kuin sosiaalinen sukupuoli, sitten tukea? Miksi niitä pitäisi ylläpitää?
Jos sukupuoli riippuu vain elimistä, miksi edes on erilliset vessat? Aika naurettavan vähäpätöisen syyn varjolla ne vessat on tehty erilliseksi. Munalliset ja munattomat voisivat aivan yhtä hyvin käyttää samoja vessoja. Sielläkin voisi olla pisuaarit, mutta vain halukkaat käyttäisivät. Erilliset vessat pelkän sukuelimen perusteella on yhtä outoa kuin jos olisi erilliset vessat ruskea- ja sinisilmäisille.
pulutossu kirjoitti:
Itse olen SETAn jäsen ja ahdasmielisyys ei ole ensimmäisiä adjektiiveja joita minusta voisi käyttää. Ystävissäni on jos jonkinlaista ihmistyyppiä, mutta muunsukupuolisuus on sellainen asia, mistä en edes asianomaisten kanssa keskusteltuani pääse ymmärrykseen. Asiaan vaikuttaa myös se, että eräs tuttavani, kolmekymppinen henkilö (no, nainen minun ja yhteiskunnan silmissä) saarnasi muunsukupuolisuudestaan päivittäin ja tuomitsi kaikki cis-ihmiset samaan lokeroon. Kerran yritin oikeasti keskustella hänen kanssaan asiallisesti ja kerroin, että haluaisin ymmärtää muunsukupuolisuuden merkityksen ja idean, mutta hän totesi passiivis-aggressiivisesti, että minun ei tarvitse ymmärtää, minun tarvitsee vain hyväksyä.
No, nyt tänä vuonna hän kertoi, että onkin transsukupuolinen eli mies, eikä muunsukupuolinen. Kolme vuotta saarnausta hänen muunsukupuolisuudestaan ja nyt hän onkin transsukupuolinen.
Uskon, että muunsukupuolisuus on ollut osa kasvua häneen seksuaaliseen identiteettiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en naisena kyllä halua istua miesten kuseskelemille vessanreunuksille. Ei sen syvempää symboliikkaa tai kannaottoa sukupuoleen.
Jos 80- tai 90-luvulla joku olisi sanonut, ettei ole tyttö/nainen tai poika/mies vaan jotain kolmatta sukupuolta, olisi viety samantien hoitoon.
Nykyään on suuremmat toleranssit. Sairauskin on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokunen on täällä sanonut, että ihmiset ovat ahdasmielisiä, eivätkä voi ymmärtää, millaista on olla muunsukupuolinen, kun eivät ole kokeneet samaa.
Siinä he ovat oikeassa, että valtaosa ihmisistä ei pysty samaistumaan. Tämä johtuu siitä, että suurimmalle osalle oma sukupuoli ei ole kovin vahvasti elämää määrittävä tekijä. Valtaosa länsimaisista ihmisistä ei anna sukupuolensa ohjata elämänvalintojaan (toki biologian vuoksi keskimääräisiä henkisiä eroja ja kiinnostustaipumuksia löytyy, mutta poikkeuksia on paljon). Valtaosa ihmisistä ei jätä haluamiansa asioita tekemättä siksi, koska ovat "väärää" sukupuolta. Valtaosa länsimaisista ihmisistä ei pidä epänaisena lyhyttukkaista ja meikkaamatonta reisitaskuhousunaista, eikä epämiehenä pullaa leipovaa ja ripsiväriä käyttävää homoseksuaalimiestä. Luulen, että tähän muunsukupuolisuus-aatteen ymmärtävät ennemmin ne ahdasmielisiksi mielletyt ihmiset, joiden sukupuolikäsitykset ovat ahtaat. Heidän lienee helpompi ymmärtää, että jos tähän heidän rooliinsa ei mahdu, ei muka voi olla tätä heidän sukupuoltaan.
Luulen että aika moni "olen nainen vain koska xx" -ihmisistä huomaisi kokevansa itsensä myös hieman syvemmin naiseksi, jos teini-iässä tulisi liikaa testosteronia ja tulee leveät hartiat, karvat kasvaa kuin pojilla, tulee näkyvä aataminomena, ei saa tissejä eikä lantiota ja muut luulevat tai haukkuvat mieheksi. Tuolloin ehkä kiinnittäisi huomiota siihen mikä tuntee sisällään olevansa (johtui se tunne mistä tahansa). Jos on nainen ja saa siltä näyttää muidenkin silmissä, on onnekas eikä joudu miettimään koko asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena kyllä halua istua miesten kuseskelemille vessanreunuksille. Ei sen syvempää symboliikkaa tai kannaottoa sukupuoleen.
Tuskin kukaan miehenkään haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenestä muunsukupuoliset kokevat olevansa seksuaalisesti kiinnostuneita, miten he sen määrittelevät? Parissa tapauksessa kyse oli lesbonaisista, jotka kokivat aikuisenaolevansa muunsukupuolisia, koska he eivät lapsena edes tienneet, että joku voi olla lesbo eli varmasti lapsena ajattelivat, etteivät he sitten ole tyttöjäkään.
Voi hemmetti. Minä olin kolitsihousuissa ja ilman meikkiä viihtyvä, kaikkea muuta kuin tyttömäinen teinityttö mutta en silti pitänyt itseäni minään "muusukupuolisena"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena kyllä halua istua miesten kuseskelemille vessanreunuksille. Ei sen syvempää symboliikkaa tai kannaottoa sukupuoleen.
Munalliset voisivat opetella käyttämään sitä heille tarkoitettua pisuaaria, tai sitten he voisivat pissiä istualteen kuten munattomatkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi hemmetti. Minä olin kolitsihousuissa ja ilman meikkiä viihtyvä, kaikkea muuta kuin tyttömäinen teinityttö mutta en silti pitänyt itseäni minään "muusukupuolisena"!
Ja siksi et varmaan oletakaan, että muutkaan pitäisivät itseään muunsukupuolisena vain siksi?
Kyllä totuus on, että suurin osa ihmisistä mieltää mies- ja nainen-sanoihin myös muita ominaisuuksia kuin sen, mikä heidän elimensä on tai mitkä kromosomit heillä on. Hekin, jotka jaksavat huudella miten sukupuoli on vain sama kuin se mitä housuista löytyy.
Kun itse näen esim. naisen kaupungilla, en tosiaankaan mieti mitä housuissa on. Jos toinen pukeutuu ja käyttäytyy kuin nainen, se riittää mulle naiseuden merkiksi, vaikka saisinkin myöhemmin selville, että sillä sattuisi - niin epätodennäköisestä kuin se tietysti olisikin - olemaan penis ja/tai XY-kromosomit.
Jos joku pukeutuu ja käyttäytyy "sukupuolettomasti" mutta näyttää keholtaan naiselta, oletan kyllä silloinkin naiseksi, koska se on todennäköisintä, ellei muuta tietoa anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena kyllä halua istua miesten kuseskelemille vessanreunuksille. Ei sen syvempää symboliikkaa tai kannaottoa sukupuoleen.
Munalliset voisivat opetella käyttämään sitä heille tarkoitettua pisuaaria, tai sitten he voisivat pissiä istualteen kuten munattomatkin.
Miksi me niin tehtäisiin?
Sinä kärsit. Emme me.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena kyllä halua istua miesten kuseskelemille vessanreunuksille. Ei sen syvempää symboliikkaa tai kannaottoa sukupuoleen.
Munalliset voisivat opetella käyttämään sitä heille tarkoitettua pisuaaria, tai sitten he voisivat pissiä istualteen kuten munattomatkin.
Miksi me niin tehtäisiin?
Sinä kärsit. Emme me.
Sinkkumies
En minä kärsi, musta tää on oikein kiva näin. Mutta tuolla aiempi sanoi, ettei sukupuoli ole muuta kuin se mitä housuista löytyy. Osoitin miten huvittava ajatus se on.
Huomenna luulee olevansa koira.
Annetaanko sitte vaan olla?
Itse olen SETAn jäsen ja ahdasmielisyys ei ole ensimmäisiä adjektiiveja joita minusta voisi käyttää. Ystävissäni on jos jonkinlaista ihmistyyppiä, mutta muunsukupuolisuus on sellainen asia, mistä en edes asianomaisten kanssa keskusteltuani pääse ymmärrykseen. Asiaan vaikuttaa myös se, että eräs tuttavani, kolmekymppinen henkilö (no, nainen minun ja yhteiskunnan silmissä) saarnasi muunsukupuolisuudestaan päivittäin ja tuomitsi kaikki cis-ihmiset samaan lokeroon. Kerran yritin oikeasti keskustella hänen kanssaan asiallisesti ja kerroin, että haluaisin ymmärtää muunsukupuolisuuden merkityksen ja idean, mutta hän totesi passiivis-aggressiivisesti, että minun ei tarvitse ymmärtää, minun tarvitsee vain hyväksyä.
No, nyt tänä vuonna hän kertoi, että onkin transsukupuolinen eli mies, eikä muunsukupuolinen. Kolme vuotta saarnausta hänen muunsukupuolisuudestaan ja nyt hän onkin transsukupuolinen.