Mistä taas motivaatiota lähteä treffeille kuulemaan, että ei ole kemiaa?

Tästä aiheesta on muuten tehty tutkimustakin. Oli haastateltu ihmisiä ja kysytty, miksi he eivät halunneet toisille treffeille. Samalla kysyttiin toiselta osapuolelta, mitä he arvelivat syyksi siihen, ettei treffikumppani halunnut tavata toista kertaa. Tutkimuksen tulosten mukaan nämä pakit saaneet olivat erittäin huonoja arvaamaan todellista syytä. Yleensä torjunta johtui jostakin, mitä treffien aikana oli tapahtunut, mutta sen kuviteltiin johtuvan jostain muusta.

Älä mene ollenkaan sano olet päättänyt olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on monta miesvihamielistä antifeministiä vastaamassa, mutta "ei kemiaa" tarkoittaa puhtaasti sitä että olet liian ruma.

Ei. Mikä on edes ruma?

Minua on sanottu kauniiksi naiseksi, mutta vain jotkut, eivät kaikki.

Olen seurustellut hyvinkin komeiden miesten kanssa, ja suuri kemia on usein jäänyt puuttumaan. Sitten taas jotkin tärkeimmistä seurustelukumppaneistani ovat varmaan olleet jonkun muun mielestä tavanomaisen tai suorastaan ruman näköisiä. Yksi oli lyhyt, pyöreä ja kalju, yksi pitkä ja suoraan sanoen kuikelo. Ei sillä ole merkitystä, kun on samalla aaltopituudella ja kemiaa. Silloin haluaa olla vain lisää ja lisää sen ihmisen kanssa. Silloin kiinnittää huomiota hänen lumoaviin sielukkaisiin silmiin, tai seksikkääseen ääneen ja aistillisiin huuliin.

twertweertweert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näkyy naisten ja miesten tyypillinen ero.

Nainen, joka ei pääse uusille treffeille kohauttaa olkiaan ja toteaa, että en vaan löydä ketään. Yritänpä uudelleen, tai pidän taukoa.

Mies närkästyy. Hän katkeroituu koko naissukupuolta kohtaan, ja alkaa miettiä miten epäreiluja naiset on ja kehitellä ihme teorioita naisten mieltymyksistä. Hänet on mielestään lytätty miehenä, itsetunto on pilalla.

Näin hän varmistaa, ettei jatkossakaan ole suosiossa.

Voi voi.

Mutta tietenkään ja onneksi kaikki miehet eivät päädy katkeruuden ja naisvihan kehään.

Sen sijaan yhtään naista en ole tavannut, joka tivaisi kiukkuisena miehiltä heidän salattuja tekosyitään, ja alkaisi haukkua koko sukupuolta. Nainen etsii vikaa itsestään tai toteaa vain että ei onnistunut - vielä.

Jos edes yksille treffeille pääsy olisi naisille edes puoliksi yhtä vaikeaa kuin miehille, niin alkaisi naistenkin huoleton ja leppoisa asenne muuttua.

Ei heteronaiset kai yksinään treffeillä käy?

Äläkä nyt selitä, että 10% miehistä deittaa 90%.a naisista.
On tullut selvästi julki, että mies on paljon nirsompi. Jos nainen ei ole kaunis ja laiha, vientiä on vähän. Sen sijaan rumatkin ja lihavat miehet löytää parin. Ainut varma este on katkera naisviha, ja sehän on korjattavissa.

Ja toisaalta meillä on tällä hetkellä toinen ketju käynnissä, jossa naiset kilvan listaavat pienimpiä syitä dumpata mies...

Ne on niitä tekosyitä kun oikea syy on vain ihastumisen ja kemian puute.

Jännä juttu, taidat ihan oikeasti uskoa tuohon selitykseen.

Jännä juttu että sun mielestä nainen dumppaa oikeasti potentiaalisen elämänkumppanin jostain ihan mitättömästä syystä. Kun se on päinvastoin niin että täällä joutuu vähän väliä potkimaan naisia eroamaan törkeitä temppuja harrastavista miehistä joiden kanssa naiset kokee olevan vielä jotain toivoa.

Jos näin on, niin miksi naiset sitten niin sankoin joukoin osallistuvat tuohon kyselyyn ja listaavat eri syitä, kun tosiasiassa jokainen syy pitäisi olla se yksi ja sama: ei ole kemiaa. Vai rustaavatko naiset noita listoja ja syitä sitten puhtaasti vittuilutarkoituksessa?

Itse en ole tuohon ketjuun kirjoittanut, mutta minusta sen ketjun ihan ilmeinen tarkoitus on nimenomaan myöntää, että päätös ei ehkä ollut ulkopuolisen silmiin kovin fiksu ja ehkä itsekin sitä päätöstä vähän ihmettelee. Ja siinä ketjusssahan ei ole kyse mistään kilpailusta tai siitä, että tällaisten syiden takia dumpattaisiin miehiä jatkuvasti tai että haluttaisiin näitä miehiä mollata. Siinä pikemminkin kerrotaan vain kokemuksista. Vähän kuin jossain kännimokaketjussa kerrotaan kokemuksista, eikä niissä mitenkään ole tarkoitus pitää niitä tekoja fiksuina tai ihailtavina. 

Kännimokakeskustelu ei ole samalla tavalla vertailukelpoinen, koska siinä keskustelun kohde on itse kirjoittaja. Sellainen kultainen ohje nettikeskusteluissa on (jota nyt kukaan ei tunnu koskaan noudattavan), että nettiin pitäisi kirjoittaa vain sellaista, jonka pystyy sanomaan julkisesti ääneen. Eli kaiketi sitten siihen keskusteluun osallistuneet naiset pystyvät esim. työkavereilleen tokaisemaan: "Hei kuulkaas, tapasin kivantuntuisen miehen ja päädyttiin sänkyynkin asti, mutta voi pojat mikä katkarapu häneltä löytyi jalkojen välistä. Ja oli tosi lyhyt mies muutenkin. Että se juttu loppui sitten siihen!"

Välttämättä työkavereille ei moisesta avautuisi, mutta helposti omille kavereille.

Naiset = se empaattisempi sukupuoli!

Miksi naisen pitäisi olla empaattisempi ?Itse en ole sitä useimmissa tapauksessa. Niin naisissa kuin miehissä myös tämänkin piirteen suhteen vaihtelu eri yksilöiden kesken on suurempaa kuin eri sukupuolten välillä. On empaattisia naisia ja miehiä ja sitten vähemmän empaattisia naisia ja miehiä. Miehillä taas tuntuu olevan jotenkin hauraampi itsetunto kuin naisilla yleensä ja se tulee näissäkin keskusteluissa esiin. Itsekin pystyn oikeastaan yrittämättä musertamaan oman mieheni ja alkuun niin tein aivan vahingossakin. Mielestäni esitin vaan aiheellista kritiikkiä ja yllätyin kun toiselle se onkin niin iso juttu. Sitten heräsi empatiat kun näki miten pahoillaan ja palasina toinen oli. Nykyään toimin rakentavammin.

Yrittäkää naiset aina muistaa se, että miehellä itsetunnon rakentaminen on todella työlästä, koska se on tehtävä täysin itse ja tavallaan tyhjästä. Meitä ei missään kehuta tai kannusteta, kaikki pitää ansaita. Naisia taas kehutaan ja nostetaan jalustalle pikkutytöistä asti ja kerrotaan miten arvokkaita he ovat ja että miesten pitää kunnioittaa heitä automaattisesti. Lisäksi naisten keskinäinen "ystävyys" perustuu sille, että kehutaan toisiaan ringissä ja kaikki virheet ja puutteet yhdessä tuumin kipataan aina jonkun ulkopuolisen asian, monesti miehen niskoille. Nainen ei yksinkertaisesti kykene hyväksymään ikinä sitä, että hänkin tekee virheitä ja hänessäkin on puutteita, sen on varmaan huomannut jokainen mies siinä vaiheessa kun riitaa tulee.

Voi pojat, tuon kauemmas ei juuri normi tytön elämästä pääse.

Minua ei lakkaa hämästyttämästä tämä asia.

Palsta on täynnä kauniita naisia jotka valitsivat tavallisen näköisen tai ruman miehen, joka ei ollut edes statusmies.

Itse en tunne enkä tiedä ainuttakaan tällaista paria. En ainuttakaan. Jokaisen oikeasti kauniin naisen mies on komea, omaa reippaasti statusta, tai on molempia.

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Jokainen kerta kun olen sitten nähnyt miltä kauniin naisen "tavismies" näyttää, kyseessä on ollut maskuliininen komistus jonka ulkonäössä on just ja just sen verran virheitä ettei pääsisi miesmalliksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi etsiä kemiat kohtaavan sielunkumppanin sijaan jotakuta joka haluaa ns. Järkisuhteeseen. Sielunkumppanin löytäminen nyt vaan on neulan ettimistä heinäsuovasta. Järkisuhteen hankkineet oppivat yleensä ajan kanssa rakastamaan toista omalla tavallaan. Alussa toteavat että riittää kun toisella on samankaltaset arvot ja on ihan mukavaa toisen kanssa. Kiintyvät toisiinsa ajan kanssa syvemmin. Jos etsii kumppania vain kemiaa ajatellen, jää helposti ilman tai haksahtaa alun tunteenpalon mukana vievään suhteeseen josta helposti tulee ero.

Tuollainen suhde sopii naisille, joiden omat rahat eivät riitä sellaiseen elintasoon kuin minkä he haluavat. Tai jos muuten haluavat jakaa asumiskulunsa jonkun kanssa, voi ottaa alivuokralaisen tai kämppiksen. 

121212 kirjoitti:

Minua ei lakkaa hämästyttämästä tämä asia.

Palsta on täynnä kauniita naisia jotka valitsivat tavallisen näköisen tai ruman miehen, joka ei ollut edes statusmies.

Itse en tunne enkä tiedä ainuttakaan tällaista paria. En ainuttakaan. Jokaisen oikeasti kauniin naisen mies on komea, omaa reippaasti statusta, tai on molempia.

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Jokainen kerta kun olen sitten nähnyt miltä kauniin naisen "tavismies" näyttää, kyseessä on ollut maskuliininen komistus jonka ulkonäössä on just ja just sen verran virheitä ettei pääsisi miesmalliksi.

Ei oo sit vaikka toi nimi Harkimo sulle tuttu?

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Minua ei lakkaa hämästyttämästä tämä asia.

Palsta on täynnä kauniita naisia jotka valitsivat tavallisen näköisen tai ruman miehen, joka ei ollut edes statusmies.

Itse en tunne enkä tiedä ainuttakaan tällaista paria. En ainuttakaan. Jokaisen oikeasti kauniin naisen mies on komea, omaa reippaasti statusta, tai on molempia.

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Jokainen kerta kun olen sitten nähnyt miltä kauniin naisen "tavismies" näyttää, kyseessä on ollut maskuliininen komistus jonka ulkonäössä on just ja just sen verran virheitä ettei pääsisi miesmalliksi.

Ei oo sit vaikka toi nimi Harkimo sulle tuttu?

Harkimo ei ole statusmies?

Nimenomaan. Tätä olen itsekin saanut kuulla ihan liikaa. Ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhdffdhgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ulisijat ette tee mitään sille parittomuudelle? Aika moneen kertaan on sanottu, että menkää harrastukseen, jossa sukupuolijakauma on selkeästi sellainen, että vastakkaista sukupuolta on paljon enemmän. Ihan varmasti jos yritätte löydätte jonkin siedettävän kiinnostavan lajin, jossa pystyisitte käymään sen vuoden-pari. Menkää mukaan yhdistykseen ja sen tapahtumiin, ihan varmasti paranee mahdollisuudet tavata itselle sopiva. Sitten tutustutte ihmisiin ihan rauhassa, mitään roolia etsimättä, ilman epätoivoa. Ihan varmasti siellä on joku vastaavasti ujo ja vähän sosiaalisesti osaamaton, joka tökkäisi deittailun keinotekoisessa maailmassa, mutta paljastuisi kiinnostavaksi tyypiksi kun häneen rauhassa tutustuisi.

Mutta ei, yhtään ei saata vaivautua, jatketaan Tinder/baari-linjalla, vaikka selvästi on kokemus, että ei toimi. Vuodesta toiseen.

Tai valitkaa työpaikka alalta jossa sukupuolijakauma on eduksenne. Siellä on helppo tutustua useampaankin ihmiseen aivan viattoman viitekehyksen alla. Ja helppo peruuttaa suhteesta jos joku ei vaikutakaan niin lupaavalta kuin etäämmältä luuli.

Ette kai te nyt ihan tosissanne usko, että joku suunnittelee työuransa sen mukaan, mistä olisi jotenkin teoreettisesti helpompi löytää seuraa? Tai edes aloittaa jonkun harrastuksen joka ei oikeasti kiinnosta? Älkää olko naurettavia.

Mikä vika Tinder/Baari -kombossa on? Niissä on niitä ihan samoja tavallisia ihmisiä kuin työpaikoilla ja harrastuksissakin. Kai se on parempi hakea seuraa niistä paikoista joissa itsekin luontevasti kulkee, siellä on luultavasti samanhenkistä porukkaa. Itse olen saanut baarista kolme parisuhdetta ja viimeisin on Tinderistä.

Ongelmat ovat joillakin ihmisillä pikemminkin kokonaisvaltaisia tällä saralla. Toiset löytävät kumppanin mistä vaan ja toisilla se on kiven takana, vaikka miten olisi teoreettiset mahdollisuudet kohdillaan tietyssä paikassa.

No oletko sinä tyytyväinen näihin neljään baarista tai tinderistä löytämääsi parisuhteeseen? Mun näkökanta on siinä suhteessa vanhanaikainen, että itselläni on ollut ainoastaan yksi parisuhde, joka on kestänyt jo yli 30 v ja jatkuu edelleen. Hämmästyttää se, että jos nämä suhteet ovat niin hyviä, niin miksi ne päättyvät? Eikö se kumppani ollutkaan oikea? Tyytyivätkö molemmat tai toinen siihen minkä sattui saamaan? Vai mikä? Vai onko tämä parisuhdeitten parasta ennen päiväys nykyisin lyhyempi ja kuuluukin harrastaa sarjamonohamiaa?

Miksi yksi ainoa parisuhde elämän aikana olisi se ainut oikea tapa olla parisuhteessa? Ihmiset kasvavat ja kehittyvät vuosikymmenien varrella. Koko ihmisen persoonallisuus muovautuu ja kehittyy luontaisesti sinne 25-ilävuoteen saakka. Meille ei opeteta tunne- ja turvataitoja eikä itsetuntemusta, joten on aika luonnollista, että monien ensimmäinen parisuhde päättyy mm. siksi, ettei kumppani nyt vain kaikista hyvistä piirteistään huolimatta ollutkaan se oikea.

Ihmiset muuttuvat ja kehittyvät sen 25-ilävuoden jälkeenkin. Vakava sairastuminen tai muu voi pistää elämänarvot uusiksi ja silloin voi jälleen huomata, että jakaa elämänsä ihmisen kanssa, joka on itselle täysin väärä kumppani.

Jotenkin todella luutunutta ja vanhanaikaista ajatella, että ainoa oikea suhde on se ensimmäinen ja samalla viimeinen. En minä kadu yhtäkään suhdettani, sillä kaikki ovat opettaneet minulle ennenkaikkea paljon itsestäni. Ja ovat olleet oikeita ihmisiä siinä elämänvaiheessa ja siinä hetkessä.

En arvottanut omaa yhtä pitkää suhdettani yhtään sen paremmaksi kuin jonkun useaa peräkkäistä suhdetta. Ihmettelin vaan mikä siihen johtaa. Itse tapasin mieheni 20 vuotiaana ja rakastuimme syvästi ja perustimme perheen. Olemmehan mekin kehittyneet ja muuttuneet vuosien myötä ja elämässämme on ollut erilaisia vaiheita. Näissä olemme kumminkin olleet aina yhdessä ja sitoutumisemme ja kiintymyksemme on vaan syventynyt. Tästä perspektiivistä katsoen nuo kertakäyttöiset kehityksen mukaan vaihtuvat suhteet vaikuttavat todella vierailta. Meidän kummankin isovanhemmat olivat yhdessä yli 60 v ja se meilläkin on tavoitteena. Joskus kyllä tuntee itsensä niin jäänteeksi menneiltä ajoilta.

Jos ihminen seurustelee vakavasti sen vaikka neljän ihmisen kanssa koko elämänsä aikana, niin en minä sellaisia suhteita kovin kertakäyttöisiksi voisi leimata ja halventaa sillä tavalla. Sitähän tuo nimittäin on, itsesi ylentämistä muiden kustannuksella. Sitä taas en ymmärrä, miten muiden suhteet ja niiden kestot sinua noin paljon ahdistavat ja mietityttävät, jos kerta oma suhteesi on loistava ja onnellinen? Eikö yleensä onnelliset ja itsensä sekä elämänsä kanssa tasapainossa olevat ihmiset keskity siihen omaan elämäänsä, eikä kyttäämään ja arvostelemaan miten muilla menee?

Se koira älähtää, johon kalikka kajahtaa. Miksi otat ihmettelyni arvosteluksi? Tunnetko itsesi jotenkin epäonnistuneeksi? Asia kiinnostaa minua siinäkin suhteessa, että omat lapset alkavat olla parikymppisiä ja siirtyä tähän deittailun ja suhteitten ihmeelliseen aikakauteen.

Jos sinä haluaisit aidosti ymmärtää, et sinä viljelisi mitään lapsellisia ”taisi kalikka kalahtaa”- juttuja, kun joku avaa sinulle sitä ihmetyksen aihettasi. Minä en edes ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, kenelle alunperin ”ihmettelysi” osoitit, vaan kommentoin ohiksena.

Ei, en koe epäonnistuneeni, vaikka en ole naimisissa ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa. En koe tuon kirjoitustyylisi vuoksi hedelmälliseksi alkaa sen enempää avaamaan, koska et aidosti halua ymmärtää sitä, miten valtaosa ihmisistä päätyy lopullisesti yhteen muun kuin ensimmäisen deittinsä kanssa. Aidosti asiasta kiinnostunut ja avaramielinen ihminen ei kirjoittelisi tuollaisia kalikka kalahtaa- juttuja. Toivottavasti lapsesi päätyvät yhteen ensimmäisen kumppaninsa kanssa loppuiäkseen, ettei heidän tarvitse kuunnella tuota sinun ”ihmettelyäsi” eron tullessa.

Miksi aina oletetaan että kumppanitta jäävä istui vain kotona odottamassa?

Olen kyllä 35 vuoden aikana ehtinyt tavata miehiä ja tutustua heihin vaikka missä: koulussa, töissä, kaverin kautta, tapahtumissa, konserteissa, kielikurssilla, musiikkiharjoituksissa, seurakunnassa, iltakoulussa, itsepuolustuslajin parissa, baarissa, netissä, chatissä, foorumilla, radomisti kadulla, kaupassa, ollessani kirpparilla myymässä, lentokoneessa, hostellissa, Kiinan muurilla, häissä, synttäreillä, bileissä, ulkomaalaisten tapaamisessa (olen mamuna ulkomailla)...

Silti olen ikisinkku. Koska kukaan mies ei minusta kiinnostunut muuten kuin kaverina. Kaikkia ihastuksiani en uskaltanut pyytää kahville mutta useita kuitenkin. Ja minua ei ole pyytänyt kukaan.

Mikäköhän olisi se maaginen harrastus jonka parissa se mieskin löytyisi? Vaikka enää sillä ei ole väliä, en taida enää ihastua enkä kaivata parisuhdetta.

121212 kirjoitti:

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Tämä on biologiaa. Mielestäni ALLE 1% miehistä on järisyttävän komeita. Ja ALLE 1% on miehiä joiden kanssa voisin ehkä pariutua (huom ei samat miehet välttämättä). 99% on rumia tai aivan yhdentekeviä. Yhtä kuumottavia kuin naiset eli täysi 0.

En voi sille mitään. Se on biologiaa joka yrittää saada lasta alulle vain parhaan ja sopivimman kanssa. Se että miehen biologia himoitsee lähes jokaista naista ei ole naisten vika eikä velvoita meitä ajattelemaan miehistä samoin.

121212 kirjoitti:

Minua ei lakkaa hämästyttämästä tämä asia.

Palsta on täynnä kauniita naisia jotka valitsivat tavallisen näköisen tai ruman miehen, joka ei ollut edes statusmies.

Itse en tunne enkä tiedä ainuttakaan tällaista paria. En ainuttakaan. Jokaisen oikeasti kauniin naisen mies on komea, omaa reippaasti statusta, tai on molempia.

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Jokainen kerta kun olen sitten nähnyt miltä kauniin naisen "tavismies" näyttää, kyseessä on ollut maskuliininen komistus jonka ulkonäössä on just ja just sen verran virheitä ettei pääsisi miesmalliksi.

Puhuttiinko siis tuossa kyselyssä nimenomaan komeudesta vai seksikkyydestä? Koska ne ovat useinkin kaksi eri asiaa.

Sen voin itsekin naisena myöntää, että harvempi mies on mielestäni erityisen komea. Teemu Selänne, Robin Packalen, Ilkka Villi, Jensen Ackles ja muut vastaavat ovat mielestäni esimerkkejä komeista miehistä eli miehistä, joita voisi tuijotella ihan jo pelkän silmänilon vuoksi.

Ei-niin-järisyttävän-komeakin mies voi kuitenkin olla seksikäs. Esimerkiksi monet koomikot on parhaimmillaankin yleensä ok-näköisiä mutta lähtisin jatkoille silti.

Deittipalveluissa ongelmana on usein se, että miesten seksikkyys ei pääse samalla tavalla esille kuin naisten seksikkyys. Miehelle voi ehkä riittääkin se, että naisella on kuvassa nätti hymy ja kivasti hiukset. Naisena harvemmin jää ihastelemaan miehen kuvaa, ellei se sitten ole tuota edellä mainittua Selänne/Packalen/Villi-tasoa. Deittipalveluiden ulkopuolella sen sijaan törmää harva se päivä miehiin, joihin tuntee seksuaalista vetovoimaa esimerkiksi jo pelkän elekielen tai äänenkäytön vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Tämä on biologiaa. Mielestäni ALLE 1% miehistä on järisyttävän komeita. Ja ALLE 1% on miehiä joiden kanssa voisin ehkä pariutua (huom ei samat miehet välttämättä). 99% on rumia tai aivan yhdentekeviä. Yhtä kuumottavia kuin naiset eli täysi 0.

En voi sille mitään. Se on biologiaa joka yrittää saada lasta alulle vain parhaan ja sopivimman kanssa. Se että miehen biologia himoitsee lähes jokaista naista ei ole naisten vika eikä velvoita meitä ajattelemaan miehistä samoin.

Totta tämäkin.

Jos on naisen seksuaaliselle nirsoudelle kateellinen, onneksi nykyaikana sukupuolen tai ainakin sukupuoli-identiteetin korjaaminen käy nykyään aiempaa helpommin! Munajohdot poikki, mekko päälle ja meidän kanssa mukaan kutsomaan tossuja!

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Minua ei lakkaa hämästyttämästä tämä asia.

Palsta on täynnä kauniita naisia jotka valitsivat tavallisen näköisen tai ruman miehen, joka ei ollut edes statusmies.

Itse en tunne enkä tiedä ainuttakaan tällaista paria. En ainuttakaan. Jokaisen oikeasti kauniin naisen mies on komea, omaa reippaasti statusta, tai on molempia.

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Jokainen kerta kun olen sitten nähnyt miltä kauniin naisen "tavismies" näyttää, kyseessä on ollut maskuliininen komistus jonka ulkonäössä on just ja just sen verran virheitä ettei pääsisi miesmalliksi.

Ei oo sit vaikka toi nimi Harkimo sulle tuttu?

Harkimo ei ole statusmies?

Harkimosta ei juuri kukaan ollut kuullut ennen hänen maailmanympäripurjehdustaan. Siihen aikaan Harkimo oli jo naimisissa mallin kanssa, siis Leena Harkimon, joka oli raskaana.

Kemiaa? Olen aikoinaan deittaillut paljonkin (ennen naimisiin menoa nykyisen kumppanin kanssa), enkä kertaakaan ole kuullut tuota sanaa kenenkään suusta. Mitä se kemia edes on? Tahdotaanko sillä ilmoittaa, että meillä ei synkkaa (kuten entisaikaan sanottiin usein).

Jos toinen ei kiinnosta, niin sitten ei. Mitä suotta teeskentelemään? Ei kaikista voi olla kiinnostunut. Minä kiinnostun yleensä ihmisistä, joilla on sama huumorintaju. Nauru ja hyväntahtoinen huumori tekevät minulle miehestä kiinnostavan. Jos joku on kuivakka, ilkeä tai katkera, en syty millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Tämä on biologiaa. Mielestäni ALLE 1% miehistä on järisyttävän komeita. Ja ALLE 1% on miehiä joiden kanssa voisin ehkä pariutua (huom ei samat miehet välttämättä). 99% on rumia tai aivan yhdentekeviä. Yhtä kuumottavia kuin naiset eli täysi 0.

En voi sille mitään. Se on biologiaa joka yrittää saada lasta alulle vain parhaan ja sopivimman kanssa. Se että miehen biologia himoitsee lähes jokaista naista ei ole naisten vika eikä velvoita meitä ajattelemaan miehistä samoin.

Se että nainen ei löydä miestä johtuu siis 100%:sesti naisen nirsoudesta. Turha on siis naisten enää jatkossa valittaa kun miestä ei löydy.

121212 kirjoitti:

Minua ei lakkaa hämästyttämästä tämä asia.

Palsta on täynnä kauniita naisia jotka valitsivat tavallisen näköisen tai ruman miehen, joka ei ollut edes statusmies.

Itse en tunne enkä tiedä ainuttakaan tällaista paria. En ainuttakaan. Jokaisen oikeasti kauniin naisen mies on komea, omaa reippaasti statusta, tai on molempia.

Naiset selkeästi arvioivat miesten ulkonäön täysin epärealistisesti - niin kuin itse asiassa tutkimukset osoittavatkin. Esim. OKCupidin laajan otannan perusteella naisten silmissä 1% on komeita ja peräti 80% keskivertoa rumempia.

Jokainen kerta kun olen sitten nähnyt miltä kauniin naisen "tavismies" näyttää, kyseessä on ollut maskuliininen komistus jonka ulkonäössä on just ja just sen verran virheitä ettei pääsisi miesmalliksi.

Melkein kaikissa parisuhteissa nainen on paremman näköinen osapuoli. Joskus näkee sellaistakin, että upean näköisellä miehellä on tavallisen näköinen tyttöystävä, mutta silloin mies on yleensä joku syrjäytynyt päihdeongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä kaverinaisena en jaksa enää treffailla, en etsi enää kumppania. Minua usein lähestytään, ulkonäköni on ok ja lämmintä, ihanaa luonnetta kehutaan. Minusta välitetään, mutta- kaverina. En osaa flirttailla, en osaa olla jännittävä jännänainen oikkuineen, enkä naisellisen höpsö.

Vaihdetaan paikkoja ihan milloin vaan. Itse taas en näytä kiinnostavan miehiä kaverina, vaan minusta tahdottaisiin tyttöystävä. Ei se ole hääviä tämäkään.