Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko tämä, koska minulla oli haluamani, mutta menkööt hyvän ketjun elävöittämiseksi.
Meillä oli siis lapsuudenkotini pihassa pieni mansikkamaa. Rakastin sitä ihan yli kaiken, vietin kaikki kesäpäivät pienen mansikkamaan luona ja söin kaikki mansikat mitkä vaan bongasin. Minusta on älyttömästi kuvia missä vietän aikaani tämän pienen pläntin kohdalla :D Valitettavasti mansikkamaa pistettiin sileäksi, ei kuulemma ollut aikaa hoitaa sitä. Voi miten pieni sydämeni murtui. Edelleen rakastan mansikoita enemmän kuin mitään herkkuja ikinä :D Kaipaan mansikkamaata edelleen, ehkä joku päivä..
Ei ollut aikaa hoitaa sitä vaikka lorvailit siellä kaiket päivät? Oma vikasi kun et hoitanut!
Olin siis 4-5 vuotias. Valitettavasti vastuuta ei silloin pistetty mun harteille. On minusta kuvia kun kastelen kastelukannun kanssa mansikoita, eli kai mä jotain yritin :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kummityttö kysyi saisiko hän pestä naapurin veneen. Olin ihan monttu auki, että miksi se tuollaista haluaa. :O Äitinsä sanoi, että siksi kun hän on lapsi. :D Minusta se vaan oli tosi outoa.
Jossain vaiheessa halusin hirveästi olla maailman ainoa ihminen ja taisin jopa rukoillakin iltaisin ennen nukahtamista sängyssä että kun aamulla herään, niin kaikki muut ihmiset ovat kadonneet ja mietin, että miten hienoa olisi jos ei olisi kukaan käskemässä mitä saan tehdä ja mitä en saa tehdä. Päiväkotiin ei tarvitsisi mennä muiden lasten kiusattavaksi vaan saisin olla kaiket päivät kotona leikkimässä, katsomassa televisiota ja syömässä karkkeja. Jossain vaiheessa totuus alkoi vähitellen valjeta minulle kun ymmärsin, että ihmisiä tarvitaan pyörittämään tätä yhteiskuntaa eli esim. televisiosta ei tule ohjelmia eikä kauppaan ilmesty karkkeja jos ei ole olemassa muita ihmisiä minun lisäkseni.
Olen varma, että minulla on jonkinasteinen autismin kirjon häiriö tai muu sellainen vaiva jota ei ole vain diagnosoitu koska yhä joskus mietin, että minkälaista elämä olisi täysin ilman kontakteja muihin ihmisiin ja onnistuisiko ihmisen elää yksin ilman muita ihmisiä ainoana seuranaan eläimet.
Halusin oman ponin.
Se olisi mielestäni voinut hyvin asustella vaikkapa autotallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silmälasit, kyynärsauvat ja r-vian. :D
Minäkin halusin puhevian. Sen takia, että olisin päässyt erityisopettajan tunnille, kun puhevikainen kaverikin pääsi. 😄
Olisin halunnut joskus 4-5 vuotiaanapäästä juomaan maitoa suoraan lehmän utareesta koska Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjassa muistaakseni Kille yritti samaa. Käytännössä siis toivoin, että lehmä olisi imettänyt minun samaan tapaan kuin vasikkaa. En sitten tiedä, että olisiko se onnistunut.
Kun sain 5-vuotiaana pikkusisaruksen, niin toivoin että olisin ollut itsekin vauva mutta se ei kai ole kovin harvinaista kun lapsesta tulee isosisko tai isoveli. Muistan kuitenkin joskus imeneeni salaa tuttia ja sitten välillä keinon vauvaa konttaamalla lattialla ja itkien tekoitkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin lapsena tarkkailuluokalle. Kyselin tarkkislaisilta miten luokalle pääsee. Aloin järjestelmällisen häiriköinnin tunneilla. Vanhemmat kutsuttiin koululle useampaan kertaan. Ja pääsin tarkkailuluokalle. 10 oppilasta. Koin olevani erityinen. Toivoin myös kipsiä, hammasrautoja ja astmaa. Myöhemmin sairastuin astmaan, ei ollutkaan hienoa. Koska Töölössä oli hieno orpokoti, toivoin että jäisin orvoksi. Luokallani oli orpotyttö joka söi aina purkkaa 70 luvulla. Hän otti maasta muiden heittämiä syötyjä purkkia. Yök. Silloin ihailin tätä tyttöä. En ilmeisesti ole saanut huomiota tarpeeksi lapsena. Omat vanhemmat ei pitäneet koskaan sylissä tai suukotelleet. Itse äitinä olen hukuttanut lapseni hellyyteen, annan sitä heille mitä en itse saanut.
Mulla oli lapsena aina otsatukka ja kadehdin niitä tyttöjä jotka saivat laitettua pitkät hiukset korvien taakse niin että "takahiukset" laskeutuivat siihen korvien eteen. Hankala selittää mutta muistan elävästi kuinka kiihkeästi haaveilin tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko tämä, koska minulla oli haluamani, mutta menkööt hyvän ketjun elävöittämiseksi.
Meillä oli siis lapsuudenkotini pihassa pieni mansikkamaa. Rakastin sitä ihan yli kaiken, vietin kaikki kesäpäivät pienen mansikkamaan luona ja söin kaikki mansikat mitkä vaan bongasin. Minusta on älyttömästi kuvia missä vietän aikaani tämän pienen pläntin kohdalla :D Valitettavasti mansikkamaa pistettiin sileäksi, ei kuulemma ollut aikaa hoitaa sitä. Voi miten pieni sydämeni murtui. Edelleen rakastan mansikoita enemmän kuin mitään herkkuja ikinä :D Kaipaan mansikkamaata edelleen, ehkä joku päivä..
Jos sulla on parveke, niin mansikoita voi kasvattaa myös ruukussa. Altakasteluruukku tai -amppeli on kätevin. Riittävän valoisassa eikä liian kuumassa voi saada kylmänäkin kesänä kivasti satoa, jopa aikaisemmin kuin avomaalta. Tuohon tarkoitukseen on kehitetty erikseen jatkuvasatoisia lajikkeita (parvekemansikoita), eli satoa saa koko kesän. Onnea kokeiluun!
Mun serkkujen naapurissa asui semmoinen vanha juoppo mies, nimeltään Esko. Oli tosi mukava meille lapsille ja harmiton vaikka aina humalassa olikin, mutta olin jotenkin ihastunut häneen ja vaadin et muakin pitää kutsua Eskoksi.
Olin siis joku alle kouluikäinen tyttö tuolloin. Nykyään oon lähemmäs nelikymppinen mutta edelleen mun serkkujen isä kutsuu Eskoksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa lukea tästä ketjusta, etten ole ollut ainoa outo noiden haluamisteni kanssa.
Esim juurikin halusin hammasraudat, silmälasit ja diabeteksen lapsena. Kipsikin olisi käynyt, mutta kunhan olis ollut jotain... jotenkin näin ne cooleina juttuina.
Viidennellä lykästi vähän. Parhaalta kaverilta murtui jalka hiihtomäessä ja mä sain olla tämän avustajana koko sen ajan! Olin varmasti aivan järkyttävä päälle päsmäri ja komentelija.. Sai kuulla, jos vahingossakin auttoi ja nosti tämän kipsijalan reppua liian aikaisin tai yleensäkään tuli mun reviirille.
Pahoittelut kaikille asianomaisille, etenkin tälle parhaalle kaverille. Mä oli varmasti rasittava, mutten mä potkujakaan saanut. Kaverin äiti vei meidät leffaan ja carrollisiin syömään kiitokseksi. Se oli todella harvinaista kasarilla.
Noitiin poksahdin myös hyvin nuorena. Hekla Velho ja Milla Magia olivat suuria sankarittaria. Nyttemmin on tullut paljon lisää ja elänkin jonkinlaista sisäisen noidan elämää yhä viidenkympin kynnyksellä. Olin innokas mustiin pukeutuja jo alle kouluikäisenä. Kasarilla ei lapsille mustia vaatteita hirveesti ollut, joten äiti välillä ompeli mulle jotain kolttuja ja viittoja. Ja nimenomaan halusin pitää hameita ja mekkoja. Äidistä ne ei ollut käytännöllisä vaatteita tämmöiselle ojissa rämpijälle...
Toiset leikkii ruokaalaittaessaan telkkarikokkia (mieheni ja tyttäreni) ja mä laahustan metsissä etsien "yrttejä taikajuomiin", vaikka nyt ihan vaan mustikoita poimisinkin.
Alkuketjua lukiessa tajusin, että yhden asian olen saanut aika komeestikin läpi. Pikku veljeni nimen!!! :D
Hänelle on annettu nimi ja sitten käytössä on nimi, jota mä olen käyttänyt aina. Tai olihan se jo kouluikään vakiintunut hänen nimekseen. jne. Hänen oikeaa nimeään harva edes tietää tai muistaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapsena tarkkailuluokalle. Kyselin tarkkislaisilta miten luokalle pääsee. Aloin järjestelmällisen häiriköinnin tunneilla. Vanhemmat kutsuttiin koululle useampaan kertaan. Ja pääsin tarkkailuluokalle. 10 oppilasta. Koin olevani erityinen. Toivoin myös kipsiä, hammasrautoja ja astmaa. Myöhemmin sairastuin astmaan, ei ollutkaan hienoa. Koska Töölössä oli hieno orpokoti, toivoin että jäisin orvoksi. Luokallani oli orpotyttö joka söi aina purkkaa 70 luvulla. Hän otti maasta muiden heittämiä syötyjä purkkia. Yök. Silloin ihailin tätä tyttöä. En ilmeisesti ole saanut huomiota tarpeeksi lapsena. Omat vanhemmat ei pitäneet koskaan sylissä tai suukotelleet. Itse äitinä olen hukuttanut lapseni hellyyteen, annan sitä heille mitä en itse saanut.
Mulla oli tuommoinen tarkkisfiksaatio myös. Tosin en sinne yrittänyt päästä, mutta ihailin niitä tarkkislaisia. Sitten veljeni pääsi tarkkikselle. Sitä kateellisuuden määrää!!! :D
Tuota miettinyt monesti, että kun on noita outoja kipsihaluja ja rautoja ja mulla diabetes (jonkun kirjasarjan päähenkilöllä oli) tai tosiaan tuo sieppausjuttu (viisikoista tuttu) tai edes puoliorpo.. Kirjoistahan nämä suurin osa mulle oli tullut, mutta sitten pakkohan siinä on ollut jotain huomatkaa mut!!. Kotona ei vaan huomioitu sitä kilttiä siskoa tarpeeksi?
Mehän oltiin uusperhe ja tosiaan veli kipuili eroa ja nuorempien sisarusten tuloa koulussa häiriköimällä ja mä taas sulkeudun kirjoihin ja haluaamaan kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloitin koulun niin halusin keliakian. Heillä oli hienoja valkoisia näkkileipä ja olin varma, että ne olivat parempia kuin tavalliset. :D
Vierailija kirjoitti:
Tämä on parasta AVta, hauskoja juttuja! Mulla oli kai ne tavalliset, tiikeri, apina ja isoveli olisi pitänyt saada. Taisi loukata ihan kelpoisaa isosiskoa moiset horinat.
Lisäksi en koskaan tykännyt (enkä vieläkään) erityisesti makeasta, niin outoa kuin se lapselle onkin. Siksi pyysinkin aina metwurstia koko paketillisen (siihen aikaan se tarkoitti varmaan n. 100 g) karkkipussin sijaan. Jostain syystä tämä ei vanhemmille käynyt, enkä muuten tajua vieläkään, miksi ei. Jos tykkäsivät, että on liikaa rasvaa ja suolaa, olisivat ostaneet vähemmän. Karkkipussista nimittäin söin aina muutaman karkin ja isosisko syötyään omansa söi munkin karkit. Höh. Eli symppaus tälle mozzarellan toivojalle!
Oma tytär suht usein haluaa Aura juustoa köntin tai mozzarellaa, kun muut syö makiaa. Ok. En näe mitään syytä miksi se pitäisi kieltää. Hän saa oman herkkunsa, kuten muutkin sisarukset.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa halusin hirveästi olla maailman ainoa ihminen ja taisin jopa rukoillakin iltaisin ennen nukahtamista sängyssä että kun aamulla herään, niin kaikki muut ihmiset ovat kadonneet ja mietin, että miten hienoa olisi jos ei olisi kukaan käskemässä mitä saan tehdä ja mitä en saa tehdä. Päiväkotiin ei tarvitsisi mennä muiden lasten kiusattavaksi vaan saisin olla kaiket päivät kotona leikkimässä, katsomassa televisiota ja syömässä karkkeja. Jossain vaiheessa totuus alkoi vähitellen valjeta minulle kun ymmärsin, että ihmisiä tarvitaan pyörittämään tätä yhteiskuntaa eli esim. televisiosta ei tule ohjelmia eikä kauppaan ilmesty karkkeja jos ei ole olemassa muita ihmisiä minun lisäkseni.
Olen varma, että minulla on jonkinasteinen autismin kirjon häiriö tai muu sellainen vaiva jota ei ole vain diagnosoitu koska yhä joskus mietin, että minkälaista elämä olisi täysin ilman kontakteja muihin ihmisiin ja onnistuisiko ihmisen elää yksin ilman muita ihmisiä ainoana seuranaan eläimet.
Minäkin mietiskelin tuota lapsena, mutta olin jo sen verran vanha että tajusin yksin pärjäämisen olevan mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni haaveili pikkutyttönä, että kotiseudullemme olisi tullut valtava tulva. Sitten olisi kuulemma ollut kiva seilata tulvivilla kaduilla esimerkiksi irronneen oven päällä. Onneksi tämäkään toive ei toteutunut.
Tästä muistinkin, että mä olisin halunnut, että olis tullut joku kauhea lumimyrsky, niin että talotkin olis hautautuneet lumeen. Mulla oli varmaan jostain kirjasta tai ohjelmasta, joku idyllinen kuva päässäni, miten tunnelmallista olisi ollut olla jumiutuneena sisälle lumimyrskyn takia :D
Joo, talosta taloon kaivettu sellaisia lumiluolia. Tuollaisesta kai sitä lapsena haaveili. :D
Ja koulu olisi suljettu lumen takia.
Olisin halunnut Tylypahkaan ja vaikka sisimmässäni tiesun, että Harry Potter-kirjat eivät ole totta, niin en voinut mitään sille, että olin 11 vuotta täyttäessäni illalla nukkumaan mennessäni pettynyt, kun Hagrid ei tullutkaan hakemaan minua lentävällä moottoripyörällä suoraan Tylypahkaan. Minä kun täytin 11 elokuun viimeisenä päivänä ja Harry Potter-kirjoissa opetus alkaa syyskuun ensimmäinen päivä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei ole mitenkään outoa enkä edes ollut kovin lapsi enää mutta 13+ ikäisenä alkoi hirveä Jenkkimania. Rakastin High school -leffoja yli kaiken. Synttärit, pretty in pink jne. olisin halunnut syntyä USAan, vaihtariksi olisin halunnut myös mutta rohkeus ei riittänyt. Elin aina haaveissani jossain Kalifornian rannikolla ja olin cheerleader ja koulun suosituin tyttö. Todellisuudessa olin finninaamainen tavis suomalaisessa pikkukaupungissa... olihan se silti ihanaa unelmoida. 😀
Edelleen ykköstoiveeni lomakohteesi on USA ja olen siellä muutamaan otteeseen käynytkin mm.autolomalla Kaliforniassa ja New Yorkissa. Niin ja työskentelen nykyisin jenkkifirmassa eli niin lähelle amerikkalaista unelmaa olen päässyt 😅