Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi saavuttaa sellaisen tunteen, että on aidosti hyväksytty sellaisena kuin on?
21.05.2018 |
Miten voisi aikuistena päästä ihmissuhteissa päästä kiinni tällaiseen tunteeseen, kun lapsena vanhemmilta saatu hyväksyntä on aina ollut vain ehdollista ja suorituksiin sidottua?
Kommentit (97)
Pitää itse hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ja ottaa vastuu omasta itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää itse hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ja ottaa vastuu omasta itsestään.
Koen, että minun pitäisi olla parempi. Tunne ei poistu, vaikka miten yritän päässäni sitä käsitellä ja toistella, että vähempikin riittää.
Ja tämä tunne siitä, että pitäisi olla jollakin tavoin nykyistä parempi on hyvin epämääräinen ja synnyttää ahdistusta. Hirveän helposti ristiriitatilanteissa tulee sellainen tunne, että nyt muille on selvinnyt kuinka huono ja keskinkertainen olen. Ja että siksi minulle sanotaanko ikävästi yms.
En tiedä. :/
Auttaisikohan aiheesta keskustelu ystäviesi kanssa? He varmasti näkevät sinussa paljon arvostettavaa ja hyvää mitä et itse näe. Ja voi olla että tuntevat samoin omalta kohdaltaan. Tosin tuollainen pitämisen ja hyväksynnän vakuuttelu voidaan kyllä kokea energiaa vievänä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. :/
Auttaisikohan aiheesta keskustelu ystäviesi kanssa? He varmasti näkevät sinussa paljon arvostettavaa ja hyvää mitä et itse näe. Ja voi olla että tuntevat samoin omalta kohdaltaan. Tosin tuollainen pitämisen ja hyväksynnän vakuuttelu voidaan kyllä kokea energiaa vievänä.
Toivottavasti. Kerran yhdessä ryhmässä pyydettiin antamaan positiivista palautetta toisista. Minä sain kiitosta nätistä meikistä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä aika auttaa tuohon asiaan. Monesti iän myötä tulee lisää itsevarmuutta.
No, et hae hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen alkanut kapinalliseksi. Henkisesti siis. Olen kaikkea moitittavaa, erityisesti ihan liian laiska. Ja kapinahengellä totean jonkun moittiessa että pitäähän jonkun levätäkin; kun ei kukaan muu ole halunnut ottaa sitä hommakseen niin mä olen ottanut. Siinähän rutisette ja ihmettelette sitten, minua ei liikuta.
Joku kirjallisuus voi auttaa tällaisen asenteen kehittämisessä. Esim. Havahtuminen, Fuck it, Viisveisaamisen taito yms. teokset...
Vierailija kirjoitti:
No, et hae hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Kaikki ihmiset kaipaavat hyväksyntää. Se on aivan inhimillistä. Ihminen ei ole saari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aika auttaa tuohon asiaan. Monesti iän myötä tulee lisää itsevarmuutta.
Tätä todella toivon!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut kapinalliseksi. Henkisesti siis. Olen kaikkea moitittavaa, erityisesti ihan liian laiska. Ja kapinahengellä totean jonkun moittiessa että pitäähän jonkun levätäkin; kun ei kukaan muu ole halunnut ottaa sitä hommakseen niin mä olen ottanut. Siinähän rutisette ja ihmettelette sitten, minua ei liikuta.
Joku kirjallisuus voi auttaa tällaisen asenteen kehittämisessä. Esim. Havahtuminen, Fuck it, Viisveisaamisen taito yms. teokset...
Olet todella rock! Ihailen asennettasi. ✌️ Tuo ei vain ole minulle oikein luontevaa, koska jännitän ristiriitatilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan kyllä esiintyä siten, kuin minulla olisi hyvä itsetunto, koska kotona ei saanut näyttää omaa pahaa oloa vaan piti olla reipas. Feikkaaminen ei silti tuonut hyvää itsetuntoa mukanaan, vaan synnyttänyt ihmissuhteissa hämmennystä. Se ei ole ollut hyvä juttu, että itsevarmalta vaikuttava tyyppi onkin myöhemmin paljastunut hyvin epävarmaksi itsestään.
Kaikki kaipaavat hyväksyntää mutta, jos on huono itsetunto niin sitä hyväksyntää hakee liiaksi muilta, janoaa muiden huomiota ja hyväksyntää. Kadottaa itsensä ja elää ikään kuin muille. Tällöin negatiiviset kommentit voi ottaa hyvin vahvasti itseensä, kun kokee muilla olevan se parempi tietämys itsestä. Sitten taas kaikenlaiset kehut ja positiivinen huomio ovat hunajaa ja jatkossakin yrittää elää niin, että kehuja satelee. Eli elää toisten hyväksynnälle.
Ensisijaisesti pitää vain elää niin, että hyväksyy itse itsensä ja omat valintansa. Onhan se helpommin sanottu kuin tehty. Mutta varmasti lähtee osittain itsetunnosta ja - luottamuksesta. PItää yrittää elää sellaista elämää, jossa miellyttää ensisijaisesti itseään. Tällöin muutkin ennen pitkää varmasti hyväksyvät, kun on itse varma. Jos on ollut koko elämänsä ns. muiden sätkynukke niin silloin varmaan liiaksikin jää jumiin siihen ettei hyväksytä ja alkaa muokata itseään ja omaa elämäänsä toiseen eli ns. väärään suuntaan. Jos ihmiset eivät millään hyväksy niin ehkä kannattaa myös tarkastaa lähipiiri uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyväksyntäähän tunnetusti haetaan irtosuhteilla. Näkee että kelpaako.
Vierailija kirjoitti:
Osaan kyllä esiintyä siten, kuin minulla olisi hyvä itsetunto, koska kotona ei saanut näyttää omaa pahaa oloa vaan piti olla reipas. Feikkaaminen ei silti tuonut hyvää itsetuntoa mukanaan, vaan synnyttänyt ihmissuhteissa hämmennystä. Se ei ole ollut hyvä juttu, että itsevarmalta vaikuttava tyyppi onkin myöhemmin paljastunut hyvin epävarmaksi itsestään.
Varmasti kaikki tekevät tätä jossain määrin. Mutta miten sulla se epävarmuus suhteissasi sitten ilmenee ?
Kohtaamalla sellaisen jonkun ihanan ihmisen, jonka kanssa sinulla on hyvä olla, jonka seurassa saat olla myös väsynyt, rikkinäinen, haavoittunutkin. Sellainen, joka "kestää" sinut väsyneenäkin yms, saat olla oma itsesi, ei tarvitse feikata mitään, ei tarttee olla mikään ylireipas.
Vierailija kirjoitti:
No hyväksyntäähän tunnetusti haetaan irtosuhteilla. Näkee että kelpaako.
Eivät ole oikein todellinen vaihtoehto tilanteessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan kyllä esiintyä siten, kuin minulla olisi hyvä itsetunto, koska kotona ei saanut näyttää omaa pahaa oloa vaan piti olla reipas. Feikkaaminen ei silti tuonut hyvää itsetuntoa mukanaan, vaan synnyttänyt ihmissuhteissa hämmennystä. Se ei ole ollut hyvä juttu, että itsevarmalta vaikuttava tyyppi onkin myöhemmin paljastunut hyvin epävarmaksi itsestään.
Varmasti kaikki tekevät tätä jossain määrin. Mutta miten sulla se epävarmuus suhteissasi sitten ilmenee ?
Kuten jo aiemmin kerroin, niin epävarmuuteni vahvistaa ristiriitoja ihmissuhteissani. Koska pelkään konfliktitilanteita, niin olen taipuvainen muun muassa ghostaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kohtaamalla sellaisen jonkun ihanan ihmisen, jonka kanssa sinulla on hyvä olla, jonka seurassa saat olla myös väsynyt, rikkinäinen, haavoittunutkin. Sellainen, joka "kestää" sinut väsyneenäkin yms, saat olla oma itsesi, ei tarvitse feikata mitään, ei tarttee olla mikään ylireipas.
Joo, tuollaisia ei vain kasva puissa, joten itse olen saanut hyväksyntää vain terapiasta. Vaikka ei terapeuttikaan kaikkia ajatuksiani toki "hyväksy"(mutta ymmärtää ne), jos ne on tyyliä tekisi mieli tappaa kaikki.
Toivoisin tähän vinkkejä, koska huonon itsetunnon takia alan helposti hyvissäkin ihmissuhteissa epäillä, etteivät toiset oikeasti pidä minusta. Se synnyttää ongelmia.