En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te nyt tajua, että juuri ne "ihan ok" -suhteet ovat juuri niitä, joista naiset ottavat eroja. Eli teidän pitää nyt päättää, haluatteko, että naiset valikoivat tarkemmin, vai että he pysyvät parisuhteissa. 

Juuri haukuttiin palstamiehiä siitä, että heittelevät hatusta väitteitä.

Miten tämä viesti voi saada yläpeukkusateen päälleen? Tuohan on täysin spekulatiivinen arvaus.

Ei taida logiikka olla vahvimpia puoliasi, jos oikeasti tuo on sinusta pelkkä arvaus

Arvaus se on.

Ehkä "ihan ok"-suhteet on tehty rationaalisemmin, jolloin niiden kestäminen arjessa on todennäköisempää. Sukkienpyörimismies osoittautuukin laiskaksi siaksi, mutta toimeentuleva ja läheisistään huolehtivaksi todettu mies jatkaa sitä toimintaansa ja suhde kestää.

Tai ehkä "ihan ok"-suhteisiin menee useammin naisia, jotka eivät etsi hetken huumaa vaan suunnittelevat ja elävät elämäänsä käytännön asioita ajatellen. Heillä kumppanin vaihtaminen on epätodennäköisempää.

Tai ehkä...

Mitään näistä sinä et tiedä, eikä varsinkaan mikään näistä ole itsestäänselvää.

Valitettavasti sinä ja alkuperäinen kirjoittaja ette ole kovin kummoisia ajattelijoita, vaikka tykkäätkin toisia haukkua logiikan puutteesta. Se on tyypillistä: tyhmät ihmiset eivät tajua olevansa tyhmiä.

Ihan ok-miehet ovat läheisistään huolehtivia, mutta jos mies on valloittava, niin hän on laiska sikä? Entäs kun minun mieheni oli vau-mies mutta myös huolehtivaisin ja avuliain mies, jonka kanssa koskaan olen ollut? Ensimmäisillä treffeillämme hän jäi pyyteettömästi auttamaan pulassa olevaa vierasta ihmistä, ja se oli se juttu, jonka jälkeen olin aivan varma, että tähän mieheen haluan todellakin tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Eli sinulle ei tule vau-efektiä esim hienosta maisemasta tai ällistyttävästä taikatempusta?

Mitä ällistyttävä taikatemppu tekee tässä ketjussa? Pystyn elämään ihan hyvin ilman taikatemppuja. Kaunista maisemaa tykkään katsella ja kauniita taulujakin, mutta ne on erilaisia elämyksiä mitä hain takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

Vierailija kirjoitti:

Itselle taisi sitten olla mahdotonta löytää naista. Olen omasta ja muiden mielestä ihan normaali ja hyvä tyyppi. Iso kaveripiiri, harrastuksia ja vaativa työ. Ei masennusta tai alko-ongelmaa. Ei lapsuuden traumoja. Itseasiassa ’täydellinen’ lapsuus oli.

Silti, nyt jo yli 40-vuotias enkä ole koskaan ollut suhteessa naisen kanssa jota olisin rakastanut tai ollut edes ihastunut. Kokeilin reilu kolmikymppiseksi asti seurustelua, mutten vaan koskaan saanut vastakaikua naisilta joihin ihastuin. Heitä on ollut noin kymmenen koko elämän aikana.

Kaikki seurustelukokeilut alkoivat hyvin, oli yhteisiä intressejä ja ulkonäkö miellytti. Se kuuluisa kemia vain puuttui aina. Itse en lopulta jaksanut enää edes yrittää, koska ei herännyt mitään tunteita. Pisin suhde kesti 6 kuukautta.

Nyt olen sitten jäänyt yksin eikä niitä lapsiakaan taida saada tehtyä näin vanhana. Uskon etten ihan yksin voi olla asian kanssa, vaan moni vaan ottaa jonkun ihan jees tyypin suhteeseen. Ehkä itsekin olisi pitänyt tyytyä...

Ulioppien mukaan sinun olisi pitänyt valita nimenomaan sellaisia naisia, joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä eikä ulkonäkökään miellyttänyt.

Tai sitten ei kuitenkaan. Arvaanko oikein, että kaikki nuo suhteet alkoivat virtuaalisesti eli netistä tai Tinderistä? Ei siitä, että ensin näit livenä ihmisen, joka viehätti sinua, ja sitten teit hänelle aloitteen? Vaan niin päin, että määrittelit millaista naista etsit, sitten etsit ja löysit sellaisen netistä, menitte treffeille, totesit että ei herätä wau-oloa mutta on mukava ja sopivan oloinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

En tiedä, ainakaan ketään omista tutuista ei ole ''ihan kivan'' kanssa, vaan kaikkien rakas on se wau. Siis heille wau, ei minulle.

Hirveäähän se olis jos oma puoliso pitäis mua ihan kivana ja olis tyytyny muhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh! Tuhlasinpas paljon aikaa ihmisistä vieraantuneiden miesten kanssa keskustelemiseen. Nyt lähden lapseni kanssa lounaalle, illalla mulla on treffit:)

Hah hah älä odota liikoja. Kemiaa on niiin harvassa . Paitsi jos tietty on komea peluri.

Odotan kivaa iltaa, en tähyä sen pidemmälle.

Jaa eiköhän tänä iltana taas ( jos on tavis) joku mies saa viestin: "olet tosi mukava ja oli kiva ilta mutta ei ollut sitä jotain kemiaa". Jos olet saanut jonkun alfan, niin sehän saa sitten vertikaalihymyä.. :D niin yksinkertaista se kemia on.

Olisiko tällainen viesti sitten parempi: "Olet tosi mukava ja oli kiva ilta. Voin tyytyä sinuun eli ruvetaanko parisuhteeseen?"

Tarvittaessa tuohon voisi vielä kirjoittaa auki lisäksi, että "Sitä en voi sinulle luvata, että voisit koskaan kokea itsesi todella halutuksi, koska miehistä ilmausta käyttääkseni 'viisari ei värähtänyt', mutta näen, että välillemme voisi kehittyä ihan hyvä järkisuhde."

No olisihan tuokin parempi kun ei mitään, voittaa yksinolon selkeästi.

Naiset ei ehkä ymmärrä että teidän miesmaku on täsmälleen samanlainen. Ei mies tule koskaan löytämään sitä poikkeuksen tekevää viehättävää naista joka oikeasti haluaisi häntä.

Itse olen ollut suhteessa epäviehättävän naisen kanssa joka himoitsi minua ja sitten olen ollut suhteessa viehättävän naisen kanssa joka ei himoinnut minua mutta minä himoitsin häntä.

Ihastuminen ei ole ikinä molemminpuolista.

Eikö hyvä ystävyyssuhde kimppakämpässä ajaisi ihan saman asian kuin suhde, jossa ollaan kuin kavereita; on ihan mukavaa yhdessä mutta fyysinen vetovoima puuttuu täysin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Eli sinulle ei tule vau-efektiä esim hienosta maisemasta tai ällistyttävästä taikatempusta?

Ei tee mieli p^nna maisemaa tai taikatemppua.

Mutta taloa tai autoa tekee mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Eli sinulle ei tule vau-efektiä esim hienosta maisemasta tai ällistyttävästä taikatempusta?

Mitä ällistyttävä taikatemppu tekee tässä ketjussa? Pystyn elämään ihan hyvin ilman taikatemppuja. Kaunista maisemaa tykkään katsella ja kauniita taulujakin, mutta ne on erilaisia elämyksiä mitä hain takaa.

Etkö siis pysty elämään ilman parisuhdetta? Siitähän tässä vau-efektissä oli kyse. Minusta hassua jos vau-efektin pitäisi liittyä pelkästään asioihin, joita ilman ei voi elää. Minusta vau on juuri sellaista, mitä ei ole pakko saada, mutta se tuo siihen normaalielämään lisäarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh! Tuhlasinpas paljon aikaa ihmisistä vieraantuneiden miesten kanssa keskustelemiseen. Nyt lähden lapseni kanssa lounaalle, illalla mulla on treffit:)

Hah hah älä odota liikoja. Kemiaa on niiin harvassa . Paitsi jos tietty on komea peluri.

Odotan kivaa iltaa, en tähyä sen pidemmälle.

Jaa eiköhän tänä iltana taas ( jos on tavis) joku mies saa viestin: "olet tosi mukava ja oli kiva ilta mutta ei ollut sitä jotain kemiaa". Jos olet saanut jonkun alfan, niin sehän saa sitten vertikaalihymyä.. :D niin yksinkertaista se kemia on.

Olisiko tällainen viesti sitten parempi: "Olet tosi mukava ja oli kiva ilta. Voin tyytyä sinuun eli ruvetaanko parisuhteeseen?"

Tarvittaessa tuohon voisi vielä kirjoittaa auki lisäksi, että "Sitä en voi sinulle luvata, että voisit koskaan kokea itsesi todella halutuksi, koska miehistä ilmausta käyttääkseni 'viisari ei värähtänyt', mutta näen, että välillemme voisi kehittyä ihan hyvä järkisuhde."

No olisihan tuokin parempi kun ei mitään, voittaa yksinolon selkeästi.

Naiset ei ehkä ymmärrä että teidän miesmaku on täsmälleen samanlainen. Ei mies tule koskaan löytämään sitä poikkeuksen tekevää viehättävää naista joka oikeasti haluaisi häntä.

Itse olen ollut suhteessa epäviehättävän naisen kanssa joka himoitsi minua ja sitten olen ollut suhteessa viehättävän naisen kanssa joka ei himoinnut minua mutta minä himoitsin häntä.

Ihastuminen ei ole ikinä molemminpuolista.

Ootko sä lukenut näitä viestejä täällä yhtään. Esimerkiksi edellisen sivun viestistäsi. Vai kenties haluat kovasti pysyä tuolla ihmeellisellä kannalla. Selvä. Ei voi mitään.

Tuo viesti mihin vastasit oli mun eka viesti koko pitkässä ketjussa.. En ole edes lukenut ketjusta kuin 2 viimeistä sivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

Kenkäesimerkki: muutama vuosi sitten olin lähdössä USAan kansainväliseen konferenssiin. Edellisenä iltana multa murtui varvas, jalkateräni turposi eikä matkalle hankkimani kengät mahtuneet tähän jalkaan. Koska lento oli jo aikaisin aamulla, jouduin lähtemään oransseissa crockseissa. Miamissa ensimmäisenä menin kenkäkauppaan ja ostin ensimmäiset "ihan kivat" kengät, jotka mahtuivat jalkaani ja jotka sopivat konferenssitilaisuuteen. En ole käyttänyt niitä kenkiä kertaakaan sen reissun jälkeen. Voin siis ostaa "ihan kivat" kengät, jos kengille on kova tarve eikä mulla ole aikaa lähteä etsimään itseäni enemmän miellyttäviä kenkiä. 

Parisuhteeseen mulla ei ole ollut koskaan niin kiire, että olisi pitänyt ottaa joku "ihan kiva".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh! Tuhlasinpas paljon aikaa ihmisistä vieraantuneiden miesten kanssa keskustelemiseen. Nyt lähden lapseni kanssa lounaalle, illalla mulla on treffit:)

Hah hah älä odota liikoja. Kemiaa on niiin harvassa . Paitsi jos tietty on komea peluri.

Odotan kivaa iltaa, en tähyä sen pidemmälle.

Jaa eiköhän tänä iltana taas ( jos on tavis) joku mies saa viestin: "olet tosi mukava ja oli kiva ilta mutta ei ollut sitä jotain kemiaa". Jos olet saanut jonkun alfan, niin sehän saa sitten vertikaalihymyä.. :D niin yksinkertaista se kemia on.

Olisiko tällainen viesti sitten parempi: "Olet tosi mukava ja oli kiva ilta. Voin tyytyä sinuun eli ruvetaanko parisuhteeseen?"

Tarvittaessa tuohon voisi vielä kirjoittaa auki lisäksi, että "Sitä en voi sinulle luvata, että voisit koskaan kokea itsesi todella halutuksi, koska miehistä ilmausta käyttääkseni 'viisari ei värähtänyt', mutta näen, että välillemme voisi kehittyä ihan hyvä järkisuhde."

No olisihan tuokin parempi kun ei mitään, voittaa yksinolon selkeästi.

Naiset ei ehkä ymmärrä että teidän miesmaku on täsmälleen samanlainen. Ei mies tule koskaan löytämään sitä poikkeuksen tekevää viehättävää naista joka oikeasti haluaisi häntä.

Itse olen ollut suhteessa epäviehättävän naisen kanssa joka himoitsi minua ja sitten olen ollut suhteessa viehättävän naisen kanssa joka ei himoinnut minua mutta minä himoitsin häntä.

Ihastuminen ei ole ikinä molemminpuolista.

Ootko sä lukenut näitä viestejä täällä yhtään. Esimerkiksi edellisen sivun viestistäsi. Vai kenties haluat kovasti pysyä tuolla ihmeellisellä kannalla. Selvä. Ei voi mitään.

Tuo viesti mihin vastasit oli mun eka viesti koko pitkässä ketjussa.. En ole edes lukenut ketjusta kuin 2 viimeistä sivua.

Silti kirjoitit miesmaun olevan samanlainen.

Mikä tää ihastumis kommentti on? Suhde on yhtäkuin molemminpuolista ihastusta.

Siinä välissä oleva teksti menee ohi, en tiedä johtuuko väsymyksestä mutta pahoittelen, etten ymmärrä nyt täysin viestiäsi.

Kannattaisi olla tyytyväinen jos löydätte ylipäätään miehen jolla on edes jotain yhteistä teidän kanssanne, jaksaa kuunnella teitä päivästä toiseen, yrittää ymmärtää teitä, pyrkii käymään töissä, suihkussa ja lenkkipolulla huoltamassa kuntoaan. Ja haluaa harrastaa seksiä kanssanne. Nämä ovat realimismia ja näillä kriteereillä voitte löytää miehen (pitemmäksikin aikaa).

Vaatimuslistanne "sielunkumppanuudesta" ei ole tästä maailmasta.

Havaintojeni mukaan otatte ennemmin retkun jonka koette sielunkumppaniksenne kun perheestä haaveilevan miehen. Kannattaisikohan tarkastaa omaa päätänne vaikka terapiassa ja laittaa lääkitys kuntoon ja itkeä vasta sitten kun omat asiat on reilassa ja miestä ei siltikään löydy. Huono "miesonni" voi juontaa juurensa isäsuhteeseen - tätä mieltä myös monet psygologit ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

Kenkäesimerkki: muutama vuosi sitten olin lähdössä USAan kansainväliseen konferenssiin. Edellisenä iltana multa murtui varvas, jalkateräni turposi eikä matkalle hankkimani kengät mahtuneet tähän jalkaan. Koska lento oli jo aikaisin aamulla, jouduin lähtemään oransseissa crockseissa. Miamissa ensimmäisenä menin kenkäkauppaan ja ostin ensimmäiset "ihan kivat" kengät, jotka mahtuivat jalkaani ja jotka sopivat konferenssitilaisuuteen. En ole käyttänyt niitä kenkiä kertaakaan sen reissun jälkeen. Voin siis ostaa "ihan kivat" kengät, jos kengille on kova tarve eikä mulla ole aikaa lähteä etsimään itseäni enemmän miellyttäviä kenkiä. 

Parisuhteeseen mulla ei ole ollut koskaan niin kiire, että olisi pitänyt ottaa joku "ihan kiva".

Miehillä ja naisilla taitaa olla erilainen pariutumiskäyttäytyminen. Mies tavoittelee haluamaansa naista, ja nainen joko hyväksyy tai ei! Ihan kuin luonnosta eikö?

Itse en ole miehenä koskaan valikoinut ketää suhteeseen, vaan koittanut onneani sen kiinnostavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

Kenkäesimerkki: muutama vuosi sitten olin lähdössä USAan kansainväliseen konferenssiin. Edellisenä iltana multa murtui varvas, jalkateräni turposi eikä matkalle hankkimani kengät mahtuneet tähän jalkaan. Koska lento oli jo aikaisin aamulla, jouduin lähtemään oransseissa crockseissa. Miamissa ensimmäisenä menin kenkäkauppaan ja ostin ensimmäiset "ihan kivat" kengät, jotka mahtuivat jalkaani ja jotka sopivat konferenssitilaisuuteen. En ole käyttänyt niitä kenkiä kertaakaan sen reissun jälkeen. Voin siis ostaa "ihan kivat" kengät, jos kengille on kova tarve eikä mulla ole aikaa lähteä etsimään itseäni enemmän miellyttäviä kenkiä. 

Parisuhteeseen mulla ei ole ollut koskaan niin kiire, että olisi pitänyt ottaa joku "ihan kiva".

Miehillä ja naisilla taitaa olla erilainen pariutumiskäyttäytyminen. Mies tavoittelee haluamaansa naista, ja nainen joko hyväksyy tai ei! Ihan kuin luonnosta eikö?

Itse en ole miehenä koskaan valikoinut ketää suhteeseen, vaan koittanut onneani sen kiinnostavan kanssa.

psst.. Eikö toi oo just valikoimista...?

Vinkkimies kirjoitti:

Kannattaisi olla tyytyväinen jos löydätte ylipäätään miehen jolla on edes jotain yhteistä teidän kanssanne, jaksaa kuunnella teitä päivästä toiseen, yrittää ymmärtää teitä, pyrkii käymään töissä, suihkussa ja lenkkipolulla huoltamassa kuntoaan. Ja haluaa harrastaa seksiä kanssanne. Nämä ovat realimismia ja näillä kriteereillä voitte löytää miehen (pitemmäksikin aikaa).

Vaatimuslistanne "sielunkumppanuudesta" ei ole tästä maailmasta.

Havaintojeni mukaan otatte ennemmin retkun jonka koette sielunkumppaniksenne kun perheestä haaveilevan miehen. Kannattaisikohan tarkastaa omaa päätänne vaikka terapiassa ja laittaa lääkitys kuntoon ja itkeä vasta sitten kun omat asiat on reilassa ja miestä ei siltikään löydy. Huono "miesonni" voi juontaa juurensa isäsuhteeseen - tätä mieltä myös monet psygologit ovat.

Etkö huomannut, että mainitsit itsekin tuossa ne sielunkumppanin olennaisimnat ominaisuudet: on jotain yhteistä, jaksaa kuunnella ja ymmärtää. Miksi sinun sanomana nuo vaatimukset ovat ihan ok, mutta naisten sanomana ne ovat yliluonnollista hömppää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

Kenkäesimerkki: muutama vuosi sitten olin lähdössä USAan kansainväliseen konferenssiin. Edellisenä iltana multa murtui varvas, jalkateräni turposi eikä matkalle hankkimani kengät mahtuneet tähän jalkaan. Koska lento oli jo aikaisin aamulla, jouduin lähtemään oransseissa crockseissa. Miamissa ensimmäisenä menin kenkäkauppaan ja ostin ensimmäiset "ihan kivat" kengät, jotka mahtuivat jalkaani ja jotka sopivat konferenssitilaisuuteen. En ole käyttänyt niitä kenkiä kertaakaan sen reissun jälkeen. Voin siis ostaa "ihan kivat" kengät, jos kengille on kova tarve eikä mulla ole aikaa lähteä etsimään itseäni enemmän miellyttäviä kenkiä. 

Parisuhteeseen mulla ei ole ollut koskaan niin kiire, että olisi pitänyt ottaa joku "ihan kiva".

Miehillä ja naisilla taitaa olla erilainen pariutumiskäyttäytyminen. Mies tavoittelee haluamaansa naista, ja nainen joko hyväksyy tai ei! Ihan kuin luonnosta eikö?

Itse en ole miehenä koskaan valikoinut ketää suhteeseen, vaan koittanut onneani sen kiinnostavan kanssa.

Olethan sinä valikoinut! Tuo, että koitat onneasi kiinnostavan naisen kanssa, on juuri sitä valikoimista. Jos et valikoisi, koittaisit onneasi myös epäkiinnostavien naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

Kenkäesimerkki: muutama vuosi sitten olin lähdössä USAan kansainväliseen konferenssiin. Edellisenä iltana multa murtui varvas, jalkateräni turposi eikä matkalle hankkimani kengät mahtuneet tähän jalkaan. Koska lento oli jo aikaisin aamulla, jouduin lähtemään oransseissa crockseissa. Miamissa ensimmäisenä menin kenkäkauppaan ja ostin ensimmäiset "ihan kivat" kengät, jotka mahtuivat jalkaani ja jotka sopivat konferenssitilaisuuteen. En ole käyttänyt niitä kenkiä kertaakaan sen reissun jälkeen. Voin siis ostaa "ihan kivat" kengät, jos kengille on kova tarve eikä mulla ole aikaa lähteä etsimään itseäni enemmän miellyttäviä kenkiä. 

Parisuhteeseen mulla ei ole ollut koskaan niin kiire, että olisi pitänyt ottaa joku "ihan kiva".

Miehillä ja naisilla taitaa olla erilainen pariutumiskäyttäytyminen. Mies tavoittelee haluamaansa naista, ja nainen joko hyväksyy tai ei! Ihan kuin luonnosta eikö?

Itse en ole miehenä koskaan valikoinut ketää suhteeseen, vaan koittanut onneani sen kiinnostavan kanssa.

Näin minäkin naisena olen aina tehnyt. Sitä juuri tarkoitin edellisessä, että mulla ei ole koskaan ollut niin kiire parisuhteeseen, että olisi pitänyt ottaa joku "ihan kiva". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo "ihan kiva" ja "wau" sellaiset ominaisuudet, joka ihmisellä joko on tai ei? Itse huomasin, että lähes kaikki rahalla ostettava on minulla "wau". Iltalenkillä olin katsellut kivan näköistä taloa ja mietin, että tuossa voisi olla hyvä asua. Tuttavan tuttavalta kuultiin, että siinä on huoneisto myynnissä. Päästiin katsomaan ja jo eteisessä minusta tuntui, että nyt tultiin kotiin. Edellinen autoni oli tullut jo käyttöikänsä päähän ja uutta etsin muutaman vuoden ajan. Sitten autokaupassa istahdin yhteen autoon ja se tuntui just siltä, että tämän minä haluan. Sama juttu vaatekaupassa, joskus olen erehtynyt ostamaan "ihan kiva"-vaatteita ja ne tuppaa jäämään vaatekaappiin. Niitä wau-vaatteita tulee aika harvoin vastaan. Sen lisään vielä, että haluamani jutut ei ole kalleinta luksusta vaan sellaista, joka on minulle mieluista.

Ei ole ominaisuuksia. Sinun wau ei ole minun wau.

En tarkoittanut tuota. En halua jotain, että se on ihan kiva, pitää olla wau. En ole väittänytkään, että minun makuni on absoluuttinen totuus.

Et, vastasin vain kysymykseesi. Ne ei ole ominaisuuksia ihmisissä.

Miksi sitten toisille riittää puolisoksikin "ihan kiva", mutta toiselle ei? Miksi toinen ostaa "ihan kiva" kengät, mutta toinen jättää ne kauppaan?

Kenkäesimerkki: muutama vuosi sitten olin lähdössä USAan kansainväliseen konferenssiin. Edellisenä iltana multa murtui varvas, jalkateräni turposi eikä matkalle hankkimani kengät mahtuneet tähän jalkaan. Koska lento oli jo aikaisin aamulla, jouduin lähtemään oransseissa crockseissa. Miamissa ensimmäisenä menin kenkäkauppaan ja ostin ensimmäiset "ihan kivat" kengät, jotka mahtuivat jalkaani ja jotka sopivat konferenssitilaisuuteen. En ole käyttänyt niitä kenkiä kertaakaan sen reissun jälkeen. Voin siis ostaa "ihan kivat" kengät, jos kengille on kova tarve eikä mulla ole aikaa lähteä etsimään itseäni enemmän miellyttäviä kenkiä. 

Parisuhteeseen mulla ei ole ollut koskaan niin kiire, että olisi pitänyt ottaa joku "ihan kiva".

Jos olisit ollut koko elämäsi tahattomasti yksin ilman ensimmäistäkään miehen kosketusta, niin kyllä näyttäisi maailma erilaiselta sinullekin. Kepeät tarinat jäisivät sikseen ja miettisit kyynelsilmin kotona, että miksi et kelpaa.

".[/quote]

Miehillä ja naisilla taitaa olla erilainen pariutumiskäyttäytyminen. Mies tavoittelee haluamaansa naista, ja nainen joko hyväksyy tai ei! Ihan kuin luonnosta eikö?

Itse en ole miehenä koskaan valikoinut ketää suhteeseen, vaan koittanut onneani sen kiinnostavan kanssa.[/quote]

Tuo on valikointia LOL

Vierailija kirjoitti:

Vinkkimies kirjoitti:

Kannattaisi olla tyytyväinen jos löydätte ylipäätään miehen jolla on edes jotain yhteistä teidän kanssanne, jaksaa kuunnella teitä päivästä toiseen, yrittää ymmärtää teitä, pyrkii käymään töissä, suihkussa ja lenkkipolulla huoltamassa kuntoaan. Ja haluaa harrastaa seksiä kanssanne. Nämä ovat realimismia ja näillä kriteereillä voitte löytää miehen (pitemmäksikin aikaa).

Vaatimuslistanne "sielunkumppanuudesta" ei ole tästä maailmasta.

Havaintojeni mukaan otatte ennemmin retkun jonka koette sielunkumppaniksenne kun perheestä haaveilevan miehen. Kannattaisikohan tarkastaa omaa päätänne vaikka terapiassa ja laittaa lääkitys kuntoon ja itkeä vasta sitten kun omat asiat on reilassa ja miestä ei siltikään löydy. Huono "miesonni" voi juontaa juurensa isäsuhteeseen - tätä mieltä myös monet psygologit ovat.

Etkö huomannut, että mainitsit itsekin tuossa ne sielunkumppanin olennaisimnat ominaisuudet: on jotain yhteistä, jaksaa kuunnella ja ymmärtää. Miksi sinun sanomana nuo vaatimukset ovat ihan ok, mutta naisten sanomana ne ovat yliluonnollista hömppää?

Noilla ominaisuuksilla mies ei vielä suhteeseen pääse. Komeus, status ja sellaiset asiat tulevat aina kuvioon.

Vai onko joku swaipannut oikeaan suuntaan miehen, jolla ”on edes jotain yhteistä teidän kanssanne, jaksaa kuunnella teitä päivästä toiseen, yrittää ymmärtää teitä, pyrkii käymään töissä, suihkussa ja lenkkipolulla huoltamassa kuntoaan. Ja haluaa harrastaa seksiä kanssanne”, mutta joka ei ole kuvassa komea?