Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.
19.05.2018 |
Puhun siis heteronaisista. Itse olen parisuhteessa, mutta jatkuvasti olisi vientiä arjessa ja somessa. En ole mikään kaunotar ja kärsin monenlaisesta mielenterveysongelmasta. Ikääkin jo yli 30.
Kommentit (1094)
Ja osa ei tykkää tummista, vaan suosii vaaleita. Ja näitä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa. Itsekin olen tämmöinen ja niin on miehenikin, mutta uli varmasti keksii perustelun, miksi näin ei voi olla.
Kun uli syyttää nykyaikaa, niin mikä onkaan ollut pienen ja lahjattoman miehen asema joskus aikaisemmin, kun koko ja voima ovat ratkaisseet? Silloin ulin kaltaiset vasta ovatkin jääneet ilman, jos naiset olisivatkin suosineet, niin luolamiehet eivät taatusti naisiaan jakaneet ulin tapaisten kanssa.
Ei rakkautta saa, ellei sitä osaa antaa. Ulit vihaavat naisia, kaikki rumat sanat ovat käytössä. Mutta jostakin syystä pitäisi silti saada nainen? Kerropa ulisija tässä oleva logiikka. Kun miehet ovat kaikin puolin parempia, mitä jos deittaisit vaihteeksi miestä? Kun kerran reikä kun reikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon alfojen kemia-asiaan sen verran, että jos alfalla on "jokaisen" panemansa naisen kanssa kemiaa, sehän ei vielä kerro muista naisista kuin niistä, jotka lähtivät alfan matkaan. Alfa on voinut saada pakit useammalta naiselta tai muuten ovat välttyneet edes kohtaamasta alfaa. Se baarissa pörräävä alfa ei tietenkään ota baarista mukaan naista, joka ei siellä baarissa edes ole. Ja juuri tällaisella naisella todennäköisesti se kemia on todella kaukana sen alfan kanssa.
Kun yhtään ajattelee pidemmälle, niin eihän tässä ole mitään ihmeellistä.
Ei kemiaa tarvita kertapanoon niin ei se montaa alfa panee kerro miten monen kanssa on ollut kemiaa.
Nimenomaan. Siksi onkin naurettavaa väittää, että alfoilla olisi kemiaa muka ihan kaikkien naisien kanssa.
Kertapanoon sitä vasta tarvitaankin kemiaa ja hormonihuumaa. Miten muuten on selitettävissä, että 1. Panon vuoksi otetaan riski sukupuolitaudeista, väkivallasta, raskaudesta yms. 2. Ne on aina samat miehet, joita tämä irtopano valinta koskee.
Hormonit siihen vaikuttavat, kemia ei. Hormonit sillä että panettaako edes, tekeekö silloin mieli seksiä. Sitten vaikuttaa myös millainen päivä tai viikko on itsellä ollut, millä mielellä ja seurassa lähtenyt ulos.
Hormonitoiminta on kemiaa. Ai niin tämä on tis-horoskooppualkemiaa..
Nyt tämä ongelma on täysin semanttinen. Sanaa kemia ei käytetä tässä nyt tieteellisenä terminä, vaan sillä kuvataan sitä tilannetta ja tunnetta, joka syntyy kahden ihmisen kohdatessa. Tätä on kuvattu nyt useilla arkikielisillä sanoilla varsin maanläheisesti, mutta sinusta abstraktit helpotkin käsitteet ovat jotain yliluonnollista magiaa.
Koetapas kommentoida yhteenkin viestiin käyttämättä sanoja tis-horoskooppi tai alkemia. Sinun viesteissäsi ei nyt ole moneen sivuun ollut mitään muuta sisältöä. Jos sovitaan, että juu, se kemia on juuri sitä sinun tis-horoskooppialkemiaasi, mutta käytetään siitä nyt vain sanaa kemia, niin mistä sinä nyt oikeastaan haluat keskustella ja mikä on vielä epäselvää.
No minä olen tyytyväinen. Nyt on monessa viestissä naisten taholta myönnetty uliteoriat tosiksi. Eli on alfat ja betat (tietysti on kun ollaan nisäkkäitä) Ja naisilla on heille eri roolit. Alfojen kanssa pidetään hauskaa ja nussitaan. Betan kanssa perustetaan perhe ja sitten pahimpien vuosien jälkeen erotaan, kun tulee luonnollisena naiseuteen kuuluvana vaiheena se kepeä oma aika ja uusi maistiaiskierros alfojen kanssa. Kerropa rehellisesti miksi tälläiset opportunistiset hyväksikäyttäjä edes ansaitsisi hyvää parisuhdetta?
Mutta kun näin ei ole sanottu. Joissain viesteissä joku on sanonut, että kunnollisen kumppanin puutteessa joku fyysisesti puoleensavetäjä riittää. Siis paremman puutteessa. Useimmille ideaali on sopiva kumppani, jonka kanssa kaikki natsaa, he eivät ole mitään "betoja", vaan ihannekumppaneita.
Nyt sanomisia jo vedetään pois. On sanottu ja monessa kohtaa. Nyt vain on teidän omasta pokasta kiinni nimittelettekö uleja jatkossa hulluiksi kun itsekin olette samaa mieltä.
Jos tasoteoriamiehet väittävät sitä ja tätä, niin se ei tarkoita, että se olisi totta. Se ei ole totta vaikka monessa kohtaa niin olisi sanottu. Ketjussa jankkaavat miehet nyt eivät tunnu kelpaavan yhdellekään naiselle kertapanoksi saati parisuhteeseen. Ei kelpaa minullekaan.
Hyvin täällä oltiin jo konsensuksessa kunnes sinä aloit kollektiivisesti syömään sanoja:D en kelpuuta sanansyöntiä. Kertapanoksi nyt on niin vaikea miehen päästä, että uskon ilman vakuuttelujasi sen. Parisuhteessa Ikävä kyllä olen.
Logiikka, jota en vaan opi ymmärtämään. Ihan jokaisella naisella on taatusti paljon kovemmat kriteerit parisuhdekumppanille kuin yhden yön jutulle. Itselläni on ollut arviolta yli 90 yhden yön kumppania mutta vain kourallinen parisuhdekandidaatteja/-kumppaneita. Kummaksi miehen siis on ollut vaikeampi päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmät dissaavat tunteita, kun eivät niitä ymmärrä. Ellei ole edes ihastumista, ei koskaan tule rakastumista. Surkea suhde, alusta loppuun.
Mihinkään "järkiliittoon" ei nykyään ole mitään oikeasti järkeviä perusteita (se että ulit haluavat reiän ja ilmaisen siivoojaan, ei ole mikään järkiperuste).
Tunnekylmä=realistit.. ja kuten sanottua tuosta teidän kemiastanne huolimatta naiset käytännössä aina sen eron pistää vireille. Paskan arvoisia siis teidän tunteet. Ne ailahtelee ja kohde vaihtuu tiuhaan. Kuten alussa jo totesin naisen rakkaus miehelle on huono diili ja illuusio. Siksi jaksan asiasta keskuskustella, että muut nuoret miehet tietäisi mistä on kyse ja kohtelee naisia kuten he ansaitsevat; ylimielisesti, oikukkaasti, no kuin hupakkoja ja ikinä..korostan ikinä ei pidä olla naiselle ns helppo. Tämän kun miehet tajuaisi, niin olisi murheita vähemmän.
No ihan taatusti jokainen pistää eron vireille jos jostakin syystä haksahtaisi tuollaiseen tyyppiin. Hyvä morkata tunteiden vaihtumisesta, kun itsellä ei ole niitä tunteita lainkaan (itsesääliä ja itserakkautta ei tässä lasketa).
Ole vaan mahdollisimman vaikea, noiden geenien ei pidäkään jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon alfojen kemia-asiaan sen verran, että jos alfalla on "jokaisen" panemansa naisen kanssa kemiaa, sehän ei vielä kerro muista naisista kuin niistä, jotka lähtivät alfan matkaan. Alfa on voinut saada pakit useammalta naiselta tai muuten ovat välttyneet edes kohtaamasta alfaa. Se baarissa pörräävä alfa ei tietenkään ota baarista mukaan naista, joka ei siellä baarissa edes ole. Ja juuri tällaisella naisella todennäköisesti se kemia on todella kaukana sen alfan kanssa.
Kun yhtään ajattelee pidemmälle, niin eihän tässä ole mitään ihmeellistä.
Ei kemiaa tarvita kertapanoon niin ei se montaa alfa panee kerro miten monen kanssa on ollut kemiaa.
Nimenomaan. Siksi onkin naurettavaa väittää, että alfoilla olisi kemiaa muka ihan kaikkien naisien kanssa.
Samalla on myös naurettava välittää, että sillä kemialla olisi mitään merkitystä naisille, jos naiset kuitenkin lähtevät sen alffan mukaan panemaan oli kemiaa tai ei.
Keskustelut av:lla tästä aihepiiristä muuttuvat aina kummalliseksi jankkaamiseksi, johtuen että eräät puhuvat parisuhteesta ja toiset pimppalooran saannista. Mikä siinä on niin vaikea erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan? Onko aikuisella ihmisellä tosiaan noin huono lukutaito ja/tai luetun ymmärtäminen?
Ei, vaan aikuinen ihminen saa lukea täällä kerrottavan miten naiset eivät ole pelkän komean kullin perässä, vaan tahtovat oikeasti parisuhteen. Samaan aikaan toisessa paikassa saa lukea, että naisia kiinnosta irtopanot, vaikka kyseisen ihmisen kanssa ei voisi olla minkäänlaista kemiaa tai tulevaisuutta.
Täysin käsittämätöntä että naisissa olisi erillaisia ihmisä ja naisiakin kiinnostaa seksi? Siksi se on irtopano kun ei siitä ole muuhun.
Se irtopano on miehelle niin kova saavutus, että sellaisesta on vaikka mihin. Se on suurin kunnianosoitus ja mitali miehelle. Siksi ihmettelen miksi tätä kunnian osoitusta tarjotaan aina vain samoille miehille, joilla sitä prenikkaa jo on. Naiset taitaa salaa olla todella kovia kapitalisteja. Raha rahan luokse ja seksi seksin luokse.
Normaalille, tervepäiselle miehelle irtopanoksi pääseminen on asia, joka unohtuu hyvin nopeasti. Ei todellakaan riemuvoitto.
Seksi ei liioin ole kunnianosoitus, jota tarjotaan jollekin. Minulla ei miestä iskiessäni ole koskaan ollut tietoa, kuinka monen muun kanssa hän on pannut tai ollut.
Trollihan sinä olet, mutta ei se sinusta silti tervepäistä tee, koska kyllähän tuollaisen trollaamisen keksimiseenkin tarvitaan todella kieroutunutta ajatusmaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima pitääkin olla todella korkealla, sekä miehillä että naisilla. En ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät seurustelemaan koska tyyppi on "ihan kiva". Olisin mielummin yksin.
Yksi ystävä lopulta otti avioeron kun sellaisen "ihan kivan" miehen kanssa ei sitten rakkautta tai syvempää kumppanuutta tai sopivaa kemiaa parin vuoden aikana syntynyt. Oli kysynyt mieheltä, että "miksi olet minun kanssani?"
Mies oli kohauttanut olkapäitään ja sanonut että "kun ei nyt mitään parempaakaan ole."
Ilmeisesti sitten ainakin osalle miehistä kelpaa ihan mikä tahansa edes marginaalisesti parisuhdetta muistuttava asia, rakkaudella tai yhteenkuuluvuudella (tai ylipäätään tunteilla toista kohtaan) ei ole hitonkaan väliä.(Tulee vähän sellainen fiilis, että miehet ovat pohjimmiltaan melkoisen tunnekylmiä olentoja, joilla ei tikitä rinnassa mitään muuta kuin mahdollisesti vanhemmiten sydämentahdistin.)
Joo semmosia me kaikki ollaan. Ihan niinkuin kaikki naisetkin on vain rahan perässä.
M35
Kaikenlainen yleistäminen on tyhmää ja turhaa, kun jokainen tuntee ja toimii yksilönä.
Se velkaneuvoja, jolla oli kivat treffit😬
Vain kivat...aijai ei ollut horoskoopit oikeassa eikä tähdet kohdillaan. Aijai voivoi. Siellä sai Zeus viestin " ei kemiaa"
Mutta mahtoiko hän jäädä "velkaa" miehelle? No ei nainen ei ole koskaan velkaa! Hänellä on oikeus! Naiseuden toteuttaminen pyhittää keinot, oman elämänsä jumalatar ei ole väärässä!
Nyt on aamuyhdeksän ja kaveri on jo noin vauhdissa. Taisi jäädä yöunet kokonaan väliin?
Menin aikaisin nukkumaan ja heräsin varhain. Kaksi pientä lasta talossa, joista vanhemman nukutan minä :D Pienistä lapsista huolimatta nukuttiin ihan hyvin. Mutta vauhti on päällä tottakai. Täytyy ollakin tässä ammatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on aina niin hämmentäviä nää keskustelut. Itse aloin tällä kertaa miettimään, että valitsinkohan aikoinaan oikein?
Yhdessä tässä ollaan oltu jo 15 vuotta, naimisissa 12. Kaksi lasta. Meidän on helppo olla yhdessä, nauretaan, puhutaan ja vietetään aikaa paljon yhdessä, seksikin vain paranee ajan kuluessa. Mies usein sanoo rakastavansa minua ja niin minäkin häntä. Mieheni on pitkä, tumma, komea, huumorintajuinen ja todella hyvä isä. Hyvin toimeentuleva. Lempeä ja rauhallinen.
Kaikin puolin meidän on ilmeisen hyvä näin ja sitä haukuttua kemiaa on edelleen ilmassa.
Palstaheppujen teorioiden mukaan minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa joku muu. Joku, joka ei silmissäni ole komea. Jonka kanssa en tunne sitä kummaa kemiaa. Joka olisi "ihan ok". Jaa miksi? Koska se kemia kuulemma kuolee kuitenkin ja minä olen hölmö, pinnallinen Cosmonainen, kun rinnallani on komea mies, eikä se joku joka ei herätä mitään tunteita, vaan joka minun olisi pitänyt onkia mukaani ja "antaa mahdollisuus". Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä.Komea komea komea.
Ehkä palstaheppujen vinkki onkin se, että miehessä on muutakin kuin komeus. Ehkä siihen vähän ei-niin-komistukseenkin voisi tutustua ja katsoa, onko sitä kemiaa.
Toki jos kemia on komeutta, tai ainakin vaatii sen, kuten sinulla ilmeisesti, niin ei kai asiaa voi mitenkään muuttaa. Sitten toivotaan, että oma ulkonäkö riittää komistukseen.
Luit sen jälleen vain sanan sieltä ja toisen täältä. Tässä vielä suora lainaus edellisestä viestistä, jossa lueteltiin muutama muukin miehen ominaisuus;
"Meidän on helppo olla yhdessä, nauretaan, puhutaan ja vietetään aikaa paljon yhdessä, seksikin vain paranee ajan kuluessa. Mies usein sanoo rakastavansa minua ja niin minäkin häntä. Mieheni on pitkä, tumma, komea, huumorintajuinen ja todella hyvä isä. Hyvin toimeentuleva. Lempeä ja rauhallinen.
Kaikin puolin meidän on ilmeisen hyvä näin ja sitä haukuttua kemiaa on edelleen ilmassa."Samalla kyllä hyvin vahvistit edellisen viestin pointin. Hyvännäköinen mies on automaattisesti paha, naisten tulisi keskittyä niihin miehiin, joihin eivät tunne minkäänlaista vetoa ja hyväntekeväisyytenä alkaa heidän kanssaan parisuhteeseen, tai ainakin antaa piparia.
Ymmärtääkseni palstamiesten näkemys on ollut, että komeus on keskeisin ja välttämätön vaatimus. Kuinka ollakaan sinullakin mies on kuin sattumalta pitkä, tumma ja komea.
Olisiko teillä kemiaa, jos mies olisikin lyhyt, maantienvärinen ja ei-komea?
Olisiko teillä kemiaa, jos mies olisi vaikkapa vain keskinkertaisesti toimeentuleva?
Logiikka on aina sama: miehen ei tarvitse olla komea, mutta minun valitsemani miehet nyt sattuvat olemaan. Moni muu nainen haluaa toisenlaisiakin miehiä, mutta minä nyt satun pitämään juuri komeusstandardien mukaisista miehistä.
Tuon naisen silmissä hänen miehensä on pitkä, tumma ja komea. Minä voisin olla siitä eri mieltä, jos miehen näkisin. Minä näen oman mieheni komeana vaikka hän taitaa olla ihan tavallinen. Tukka hapsottaa ja parta rehottaa, paidassa tuntuu olevan aina tahroja ja kenkien paikka olisi ollut pitkään kaatopaikka, mutta kun ne on niin mukavat jalassa.
Aivan, kiitos!
Minä tuon viestin kirjoitin, jossa ilmeisesti sanoin vain ja ainoastaan mieheni olevan komea. Minun silmissäni hän sitä on, muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi. On hänessä "vikojakin", mutta niin minussakin. Ystäväni eivät muuten näe miestäni komeana, enkä minä pidä heidän miehiään mitenkään vetävinä, noin niinkuin ulkonäön puolesta. Kummaa, eikös?
Kuka oikeasti parisuhteessaan onnellinen sanoisi puolisoaan rumaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on aina niin hämmentäviä nää keskustelut. Itse aloin tällä kertaa miettimään, että valitsinkohan aikoinaan oikein?
Yhdessä tässä ollaan oltu jo 15 vuotta, naimisissa 12. Kaksi lasta. Meidän on helppo olla yhdessä, nauretaan, puhutaan ja vietetään aikaa paljon yhdessä, seksikin vain paranee ajan kuluessa. Mies usein sanoo rakastavansa minua ja niin minäkin häntä. Mieheni on pitkä, tumma, komea, huumorintajuinen ja todella hyvä isä. Hyvin toimeentuleva. Lempeä ja rauhallinen.
Kaikin puolin meidän on ilmeisen hyvä näin ja sitä haukuttua kemiaa on edelleen ilmassa.
Palstaheppujen teorioiden mukaan minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa joku muu. Joku, joka ei silmissäni ole komea. Jonka kanssa en tunne sitä kummaa kemiaa. Joka olisi "ihan ok". Jaa miksi? Koska se kemia kuulemma kuolee kuitenkin ja minä olen hölmö, pinnallinen Cosmonainen, kun rinnallani on komea mies, eikä se joku joka ei herätä mitään tunteita, vaan joka minun olisi pitänyt onkia mukaani ja "antaa mahdollisuus". Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä.Komea komea komea.
Ehkä palstaheppujen vinkki onkin se, että miehessä on muutakin kuin komeus. Ehkä siihen vähän ei-niin-komistukseenkin voisi tutustua ja katsoa, onko sitä kemiaa.
Toki jos kemia on komeutta, tai ainakin vaatii sen, kuten sinulla ilmeisesti, niin ei kai asiaa voi mitenkään muuttaa. Sitten toivotaan, että oma ulkonäkö riittää komistukseen.
Luit sen jälleen vain sanan sieltä ja toisen täältä. Tässä vielä suora lainaus edellisestä viestistä, jossa lueteltiin muutama muukin miehen ominaisuus;
"Meidän on helppo olla yhdessä, nauretaan, puhutaan ja vietetään aikaa paljon yhdessä, seksikin vain paranee ajan kuluessa. Mies usein sanoo rakastavansa minua ja niin minäkin häntä. Mieheni on pitkä, tumma, komea, huumorintajuinen ja todella hyvä isä. Hyvin toimeentuleva. Lempeä ja rauhallinen.
Kaikin puolin meidän on ilmeisen hyvä näin ja sitä haukuttua kemiaa on edelleen ilmassa."Samalla kyllä hyvin vahvistit edellisen viestin pointin. Hyvännäköinen mies on automaattisesti paha, naisten tulisi keskittyä niihin miehiin, joihin eivät tunne minkäänlaista vetoa ja hyväntekeväisyytenä alkaa heidän kanssaan parisuhteeseen, tai ainakin antaa piparia.
Ymmärtääkseni palstamiesten näkemys on ollut, että komeus on keskeisin ja välttämätön vaatimus. Kuinka ollakaan sinullakin mies on kuin sattumalta pitkä, tumma ja komea.
Olisiko teillä kemiaa, jos mies olisikin lyhyt, maantienvärinen ja ei-komea?
Olisiko teillä kemiaa, jos mies olisi vaikkapa vain keskinkertaisesti toimeentuleva?
Logiikka on aina sama: miehen ei tarvitse olla komea, mutta minun valitsemani miehet nyt sattuvat olemaan. Moni muu nainen haluaa toisenlaisiakin miehiä, mutta minä nyt satun pitämään juuri komeusstandardien mukaisista miehistä.
Tuon naisen silmissä hänen miehensä on pitkä, tumma ja komea. Minä voisin olla siitä eri mieltä, jos miehen näkisin. Minä näen oman mieheni komeana vaikka hän taitaa olla ihan tavallinen. Tukka hapsottaa ja parta rehottaa, paidassa tuntuu olevan aina tahroja ja kenkien paikka olisi ollut pitkään kaatopaikka, mutta kun ne on niin mukavat jalassa.
Aivan, kiitos!
Minä tuon viestin kirjoitin, jossa ilmeisesti sanoin vain ja ainoastaan mieheni olevan komea. Minun silmissäni hän sitä on, muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi. On hänessä "vikojakin", mutta niin minussakin. Ystäväni eivät muuten näe miestäni komeana, enkä minä pidä heidän miehiään mitenkään vetävinä, noin niinkuin ulkonäön puolesta. Kummaa, eikös?
On muute kumma, kaverien miehet on aina ollu ei minkään näkösiä ja oon ihmetelly niitten makua (siis keskenkasvusena teininä, 19v ajattelin näin). Mutta näinhän se menee, ystävällä se kemia kohtas kumppaninsa kanssa jolloin hän tuntee hänet tavalla, jolla minä en pysty tuntemaan, enkä koskaan näkemään samalla tavalla.
En tiedä, vähän pelottaa se ajatus miksei miehet ymmärrä tätä.
Jos kerran elämä muuttuu laakisti siitä kun saa seksiä, niin asiahan on helppo hoitaa, prostituutio on ihan laillista. Noissa on sekin etu, ettei ole mitään turhia tunteita mukana.
Miksei käy? Sen verran rahaa saa säästettyä vaikka viikkorahoista, sen ikäiseltä ulisija kuulostaa. Koska prostituutiossa ei ole tunnetta? Mutta juurihan sanottiin, ettei tarvita tunteita.
Hauskaa nähtävää olisi, kun uli jotenkin vahingossa kerran saisi (ostamatta). Mikä pettymys, kun maailma ei muuttunutkaan toiseksi, vaan kaikki onkin kuten aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te nyt tajua, että juuri ne "ihan ok" -suhteet ovat juuri niitä, joista naiset ottavat eroja. Eli teidän pitää nyt päättää, haluatteko, että naiset valikoivat tarkemmin, vai että he pysyvät parisuhteissa.
Juuri haukuttiin palstamiehiä siitä, että heittelevät hatusta väitteitä.
Miten tämä viesti voi saada yläpeukkusateen päälleen? Tuohan on täysin spekulatiivinen arvaus.
Kuka ottaisi eron suhteesta joka on todella hyvä ja puolisot erittäin rakastuneita toisiinsa??
Vierailija kirjoitti:
Vittu sentään!!! Sen "erityisen" ja "ei kuka tahansa" väliin mahtuu saatana 99% miehistä. On se perkele jos siitä ei sitä oikeaa löydy, ja jos vielä väitetään ettei kriteerit ole liian tiukat.
Suurin osa miehistä menee naisille kategoriaan "ihan sama". Sama toisinpäin. Jokainen etsii kumppania jonka kanssa tulee se "vau, tämä tyyppi on mieletön ja minulle kaikin puolin täydellinen"-tunnetta. Miksi pitäisi tyytyä yhtään vähempään?
Se "vau" -tunne kestäävain muutaman kuukauden tai viikon kun ihastut siihen kuvitelmaan jonka olet luonut miehestä. Yleensä kokemattomat sinkut etsivät näitä hurmion tunteita ja rakkautta ensi silmäyksellä- tunteita. Aika sääli...
Yli 50 vuoden iällä ja noin 40 vuoden seksi- ja parisuhdekokemuksella en olisi tyytynyt vähempään kuin "vau"-tunteeseen edellisestä suhteesta erottuani. Vuosia se vei, mutta sitten vau-mies tuli vastaan ja nyt on oltu muutama vuosi yhdessäja sitouduttu rakentamaan yhteistä loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti parisuhteessaan onnellinen sanoisi puolisoaan rumaksi?
Niinpä. Tietoisella tasolla tiedän, että miehelläni on melkoiset silmäpussit ja mahaakin, ei kaunista. Ja silti minusta ne silmät ja kroppa ovat maailman parhaat, en vaihtaisi yhtään hänen ominaisuuttaan, hän on hyvä juuri tuollaisena kun on.
Mutta sitähän u-li ei tajua.
Itselle taisi sitten olla mahdotonta löytää naista. Olen omasta ja muiden mielestä ihan normaali ja hyvä tyyppi. Iso kaveripiiri, harrastuksia ja vaativa työ. Ei masennusta tai alko-ongelmaa. Ei lapsuuden traumoja. Itseasiassa ’täydellinen’ lapsuus oli.
Silti, nyt jo yli 40-vuotias enkä ole koskaan ollut suhteessa naisen kanssa jota olisin rakastanut tai ollut edes ihastunut. Kokeilin reilu kolmikymppiseksi asti seurustelua, mutten vaan koskaan saanut vastakaikua naisilta joihin ihastuin. Heitä on ollut noin kymmenen koko elämän aikana.
Kaikki seurustelukokeilut alkoivat hyvin, oli yhteisiä intressejä ja ulkonäkö miellytti. Se kuuluisa kemia vain puuttui aina. Itse en lopulta jaksanut enää edes yrittää, koska ei herännyt mitään tunteita. Pisin suhde kesti 6 kuukautta.
Nyt olen sitten jäänyt yksin eikä niitä lapsiakaan taida saada tehtyä näin vanhana. Uskon etten ihan yksin voi olla asian kanssa, vaan moni vaan ottaa jonkun ihan jees tyypin suhteeseen. Ehkä itsekin olisi pitänyt tyytyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?
Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta
Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa.
Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)
Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.
Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista
No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.
Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi
Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää
En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.
Tuon valossa siinä nimenomaan olisi yliluonnollista vai kuinka muuten on selitettävissä , että lähes kaikki naiset kokee kemiaa sen pienen Alfa-populaation kanssa?
Yli 80 % miehistä = pieni alfapopulaatio? Tuo osuus miehistä on parisuhteessa viimeistään 30+ vuotiaina.
Tuskin pätee enää nuorempiin sukupolviin. Ja noistakin suurin on saanut sellainen naisen jolle vauvakuume iskenyt, mutta alfauros ole halunnut sitoutua, joten on jouduttu tyytymään. Tämä taas indikoi eroa kunhan lapset on tarpeeksi isoja naisen mielestä ( n. 5-7 -vuotias).
-ohis-
5-7-vuotiaat lapset eivät ole isoja eikä edes tarpeeksi isoja. Ja jos sinun tuntemista pareista kaikki ovat eronneet lasten kasvettua kouluikään, niin melko erikoisissa piireissä liikut.
- toinen ohis
Vierailija kirjoitti:
Itselle taisi sitten olla mahdotonta löytää naista. Olen omasta ja muiden mielestä ihan normaali ja hyvä tyyppi. Iso kaveripiiri, harrastuksia ja vaativa työ. Ei masennusta tai alko-ongelmaa. Ei lapsuuden traumoja. Itseasiassa ’täydellinen’ lapsuus oli.
Silti, nyt jo yli 40-vuotias enkä ole koskaan ollut suhteessa naisen kanssa jota olisin rakastanut tai ollut edes ihastunut. Kokeilin reilu kolmikymppiseksi asti seurustelua, mutten vaan koskaan saanut vastakaikua naisilta joihin ihastuin. Heitä on ollut noin kymmenen koko elämän aikana.
Kaikki seurustelukokeilut alkoivat hyvin, oli yhteisiä intressejä ja ulkonäkö miellytti. Se kuuluisa kemia vain puuttui aina. Itse en lopulta jaksanut enää edes yrittää, koska ei herännyt mitään tunteita. Pisin suhde kesti 6 kuukautta.
Nyt olen sitten jäänyt yksin eikä niitä lapsiakaan taida saada tehtyä näin vanhana. Uskon etten ihan yksin voi olla asian kanssa, vaan moni vaan ottaa jonkun ihan jees tyypin suhteeseen. Ehkä itsekin olisi pitänyt tyytyä...
Sinä kuulostat hyvältä tyypiltä, tervepäiseltä mieheltä näiden uliulien keskellä.
Onko tuo kemian puute siis sinun kokemuksesi vai naisten puolelta? Sanot, ettei mitään tunteita herännyt, kummallakaan?
Silti sanoisin, että älä heitä kirvestä kaivoon. Sinä miehenä voit hyvinkin vielä saada lapsia, ei elämä nelikymppisenä vielä ohi ole. Ehkä se oikea nainen odottaakin kulman takana ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmät dissaavat tunteita, kun eivät niitä ymmärrä. Ellei ole edes ihastumista, ei koskaan tule rakastumista. Surkea suhde, alusta loppuun.
Mihinkään "järkiliittoon" ei nykyään ole mitään oikeasti järkeviä perusteita (se että ulit haluavat reiän ja ilmaisen siivoojaan, ei ole mikään järkiperuste).
Tunnekylmä=realistit.. ja kuten sanottua tuosta teidän kemiastanne huolimatta naiset käytännössä aina sen eron pistää vireille. Paskan arvoisia siis teidän tunteet. Ne ailahtelee ja kohde vaihtuu tiuhaan. Kuten alussa jo totesin naisen rakkaus miehelle on huono diili ja illuusio. Siksi jaksan asiasta keskuskustella, että muut nuoret miehet tietäisi mistä on kyse ja kohtelee naisia kuten he ansaitsevat; ylimielisesti, oikukkaasti, no kuin hupakkoja ja ikinä..korostan ikinä ei pidä olla naiselle ns helppo. Tämän kun miehet tajuaisi, niin olisi murheita vähemmän.
Ja kuitenkin ne miehet kaipaavat hellyyttä, läheisyyttä ja kosketusta, jota eivät voi saada, mikäli naisella ei ole tunteita heitä kohtaan. Haaveilevat siis sellaisesta, mikä ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmät dissaavat tunteita, kun eivät niitä ymmärrä. Ellei ole edes ihastumista, ei koskaan tule rakastumista. Surkea suhde, alusta loppuun.
Mihinkään "järkiliittoon" ei nykyään ole mitään oikeasti järkeviä perusteita (se että ulit haluavat reiän ja ilmaisen siivoojaan, ei ole mikään järkiperuste).
Tunnekylmä=realistit.. ja kuten sanottua tuosta teidän kemiastanne huolimatta naiset käytännössä aina sen eron pistää vireille. Paskan arvoisia siis teidän tunteet. Ne ailahtelee ja kohde vaihtuu tiuhaan. Kuten alussa jo totesin naisen rakkaus miehelle on huono diili ja illuusio. Siksi jaksan asiasta keskuskustella, että muut nuoret miehet tietäisi mistä on kyse ja kohtelee naisia kuten he ansaitsevat; ylimielisesti, oikukkaasti, no kuin hupakkoja ja ikinä..korostan ikinä ei pidä olla naiselle ns helppo. Tämän kun miehet tajuaisi, niin olisi murheita vähemmän.
Jos kerta realismia on se että miehet (sinä) ei pysty tuntemaan rakkautta toista ihmistä kohtaan niin hyvä että tästä puhutaan kaikkien nuorten kannalta, miesten ja naisten. Sen miten kohtelee kanssaihmisiä tämän tosin valossa päättäköön jokainen itse.
Vierailija kirjoitti:
Itselle taisi sitten olla mahdotonta löytää naista. Olen omasta ja muiden mielestä ihan normaali ja hyvä tyyppi. Iso kaveripiiri, harrastuksia ja vaativa työ. Ei masennusta tai alko-ongelmaa. Ei lapsuuden traumoja. Itseasiassa ’täydellinen’ lapsuus oli.
Silti, nyt jo yli 40-vuotias enkä ole koskaan ollut suhteessa naisen kanssa jota olisin rakastanut tai ollut edes ihastunut. Kokeilin reilu kolmikymppiseksi asti seurustelua, mutten vaan koskaan saanut vastakaikua naisilta joihin ihastuin. Heitä on ollut noin kymmenen koko elämän aikana.
Kaikki seurustelukokeilut alkoivat hyvin, oli yhteisiä intressejä ja ulkonäkö miellytti. Se kuuluisa kemia vain puuttui aina. Itse en lopulta jaksanut enää edes yrittää, koska ei herännyt mitään tunteita. Pisin suhde kesti 6 kuukautta.
Nyt olen sitten jäänyt yksin eikä niitä lapsiakaan taida saada tehtyä näin vanhana. Uskon etten ihan yksin voi olla asian kanssa, vaan moni vaan ottaa jonkun ihan jees tyypin suhteeseen. Ehkä itsekin olisi pitänyt tyytyä...
Tätini sai lapsen 40 vuotiaana, ei se mahdotonta ole. :) Tai sitten vain hyväksyy sen, että juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on aina niin hämmentäviä nää keskustelut. Itse aloin tällä kertaa miettimään, että valitsinkohan aikoinaan oikein?
Yhdessä tässä ollaan oltu jo 15 vuotta, naimisissa 12. Kaksi lasta. Meidän on helppo olla yhdessä, nauretaan, puhutaan ja vietetään aikaa paljon yhdessä, seksikin vain paranee ajan kuluessa. Mies usein sanoo rakastavansa minua ja niin minäkin häntä. Mieheni on pitkä, tumma, komea, huumorintajuinen ja todella hyvä isä. Hyvin toimeentuleva. Lempeä ja rauhallinen.
Kaikin puolin meidän on ilmeisen hyvä näin ja sitä haukuttua kemiaa on edelleen ilmassa.
Palstaheppujen teorioiden mukaan minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa joku muu. Joku, joka ei silmissäni ole komea. Jonka kanssa en tunne sitä kummaa kemiaa. Joka olisi "ihan ok". Jaa miksi? Koska se kemia kuulemma kuolee kuitenkin ja minä olen hölmö, pinnallinen Cosmonainen, kun rinnallani on komea mies, eikä se joku joka ei herätä mitään tunteita, vaan joka minun olisi pitänyt onkia mukaani ja "antaa mahdollisuus". Ei parisuhde ole mitään hyväntekeväisyyttä.Komea komea komea.
Ehkä palstaheppujen vinkki onkin se, että miehessä on muutakin kuin komeus. Ehkä siihen vähän ei-niin-komistukseenkin voisi tutustua ja katsoa, onko sitä kemiaa.
Toki jos kemia on komeutta, tai ainakin vaatii sen, kuten sinulla ilmeisesti, niin ei kai asiaa voi mitenkään muuttaa. Sitten toivotaan, että oma ulkonäkö riittää komistukseen.
Luit sen jälleen vain sanan sieltä ja toisen täältä. Tässä vielä suora lainaus edellisestä viestistä, jossa lueteltiin muutama muukin miehen ominaisuus;
"Meidän on helppo olla yhdessä, nauretaan, puhutaan ja vietetään aikaa paljon yhdessä, seksikin vain paranee ajan kuluessa. Mies usein sanoo rakastavansa minua ja niin minäkin häntä. Mieheni on pitkä, tumma, komea, huumorintajuinen ja todella hyvä isä. Hyvin toimeentuleva. Lempeä ja rauhallinen.
Kaikin puolin meidän on ilmeisen hyvä näin ja sitä haukuttua kemiaa on edelleen ilmassa."Samalla kyllä hyvin vahvistit edellisen viestin pointin. Hyvännäköinen mies on automaattisesti paha, naisten tulisi keskittyä niihin miehiin, joihin eivät tunne minkäänlaista vetoa ja hyväntekeväisyytenä alkaa heidän kanssaan parisuhteeseen, tai ainakin antaa piparia.
Ymmärtääkseni palstamiesten näkemys on ollut, että komeus on keskeisin ja välttämätön vaatimus. Kuinka ollakaan sinullakin mies on kuin sattumalta pitkä, tumma ja komea.
Olisiko teillä kemiaa, jos mies olisikin lyhyt, maantienvärinen ja ei-komea?
Olisiko teillä kemiaa, jos mies olisi vaikkapa vain keskinkertaisesti toimeentuleva?
Logiikka on aina sama: miehen ei tarvitse olla komea, mutta minun valitsemani miehet nyt sattuvat olemaan. Moni muu nainen haluaa toisenlaisiakin miehiä, mutta minä nyt satun pitämään juuri komeusstandardien mukaisista miehistä.
Tuon naisen silmissä hänen miehensä on pitkä, tumma ja komea. Minä voisin olla siitä eri mieltä, jos miehen näkisin. Minä näen oman mieheni komeana vaikka hän taitaa olla ihan tavallinen. Tukka hapsottaa ja parta rehottaa, paidassa tuntuu olevan aina tahroja ja kenkien paikka olisi ollut pitkään kaatopaikka, mutta kun ne on niin mukavat jalassa.
Aivan, kiitos!
Minä tuon viestin kirjoitin, jossa ilmeisesti sanoin vain ja ainoastaan mieheni olevan komea. Minun silmissäni hän sitä on, muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi. On hänessä "vikojakin", mutta niin minussakin. Ystäväni eivät muuten näe miestäni komeana, enkä minä pidä heidän miehiään mitenkään vetävinä, noin niinkuin ulkonäön puolesta. Kummaa, eikös?On muute kumma, kaverien miehet on aina ollu ei minkään näkösiä ja oon ihmetelly niitten makua (siis keskenkasvusena teininä, 19v ajattelin näin). Mutta näinhän se menee, ystävällä se kemia kohtas kumppaninsa kanssa jolloin hän tuntee hänet tavalla, jolla minä en pysty tuntemaan, enkä koskaan näkemään samalla tavalla.
En tiedä, vähän pelottaa se ajatus miksei miehet ymmärrä tätä.
Nämä miehet täällä ovat poikkeus koska eivät ikinä ole edes ihastuneet toiseen ihmiseen. Siksi eivät pysty käsittämään mistä muut täällä puhuvat.
Ketju on lukittu.
Tunnekylmä=realistit.. ja kuten sanottua tuosta teidän kemiastanne huolimatta naiset käytännössä aina sen eron pistää vireille. Paskan arvoisia siis teidän tunteet. Ne ailahtelee ja kohde vaihtuu tiuhaan. Kuten alussa jo totesin naisen rakkaus miehelle on huono diili ja illuusio. Siksi jaksan asiasta keskuskustella, että muut nuoret miehet tietäisi mistä on kyse ja kohtelee naisia kuten he ansaitsevat; ylimielisesti, oikukkaasti, no kuin hupakkoja ja ikinä..korostan ikinä ei pidä olla naiselle ns helppo. Tämän kun miehet tajuaisi, niin olisi murheita vähemmän.