Miten te vanhat äidit jaksatte?

Vierailija kirjoitti:

Paremmin jaksan 1v taaperon kanssa kuin töissä.

42v

Minä taas laitoin lapsen 1,5-vuotiaana päiväkotiin, ja palasin töihin lepäämään. Ei se fyysinen puoli, mutta se henkinen, huh!

T. Myös 42 v.

Ai ap puhuitkin mummoista.

No hyvin jaksan, sekä "vanhana" äitinä että sopivan ikäisenä mummona. Tänään viimeksi oli 7,5 vkoa ja 6,5kk vanhat ipanat hoidossa. Oma kuopus on jo 16v ja minä 58v.

Ei mulla ole ollut mitään ongelmia jaksamisessa tarhaikäisen, alakoululaisen tai nyt teinin kanssa. Onhan mulla mieskin joka on lapsia hoitanut, ei ne yksin mun kontolla ole koskaan olleet. 

Nyt noiden lastenlasten kanssa huomaa että kun heitä ei näe päivittäin kroppa ei totukaan kantamiseen kuten oman lapsen kanssa. Tuo puolivuotias on jo tosi painava ja kiemurteleva:) Se kai ainoa ongelma tällähetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 52 ja minun nuorimmainen 6-v. Hyvin jaksan. Ihanaa, että on näin pieni kotona. Ei mitään jaksamisongelmia enää, toista oli alle 30-v esikoisen kanssa.

Mutta vieläkö kuuskymppisenä jaksat järjestää rippijuhlia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.

Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?

Terv. 44-vuotias

Kerron salaisuuden: kyllä se 50v täyttänyt jaksaa kivoja asioita, mutta ei enää viitsisi heittää elämäänsä hukkaan valvomalla lasten kanssa. Semmoinen kuuluu varhaisempiin vuosiin, 50v iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että ymmärtää panostaa ensisijaisesti omaan mukavuuteen!

Suunnilleen 10v kuluttua sinäkin havaitset, että et enää halua miellyttää kaikkia ja että saa ja voi valita, mitä tekee. Silloin voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä kunnostamaan vanhoja ikkunanpokia sen sijaan, että ottaisi 2v:n yökylään. Tietty voi syytellä omaa jaksamistaan, vaikka tosiasiassa kyse on valinnoista.

Kannattaa sitten vanhainkodissa muistella kuinka hauskaa niiden ikkunanpokien kunnostus oli kun lapset ja lapsenlapset eivät halua miellyttää sinua tulemalla käymään ja tekevät sen hyvällä omallatunnolla. Sillä tärkeintähän on omaan mukavuuteen panostaminen.

Voi kuule niissä vanhainkodeissa on paljon mummoja, jotka hoitivat lapset ja lapsenlapset, eikä kukaan käy tapaamassa kuin korkeintaan jouluna ja äitienpäivänä - jos silloinkaan. Nämä jotka kunnostivat ikkunanpokia, ehtivät pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, ja heillä käy yllättäen paljonkin vieraita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 52 ja minun nuorimmainen 6-v. Hyvin jaksan. Ihanaa, että on näin pieni kotona. Ei mitään jaksamisongelmia enää, toista oli alle 30-v esikoisen kanssa.

Mutta vieläkö kuuskymppisenä jaksat järjestää rippijuhlia?

Mikäs ihme rippijuhlien järjestämisessä on? Rakastan juhlien järjestämistä. Olen meidän koko suvun juhlamestari, hoituu niin lastenkestit kuin häät tai kastejuhlatkin. Lasten synttäreitä oikein odotan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi toiseen huoneeseen nukkumaan, siihen loppuu yöheräilyt. Tuossa iässä ei ole mitään syytä heräillä öisin, joten isoäiti jaksaa paremmin, kun on välissä vähintäänkin suljettu ovi.

Mä välillä nousen tarkastamaan ihan vaan, että hengittääkö se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 50 vee, ja olen aivan poikki aina kun olen pari-3 päivää hoitanut 1v lapsenlastani. Varsinkin yöheräilyt rassaa, vaikka nukun päikkärit samaan aikaan lapsen kanssa. Toki tässä ei pääse oikein kiinni rutiiniin, kun tämä on satunnaista, mutta silti kauhistuttaa, jos olisi erehtynyt tekemään vanhana vielä iltatähden.

Miksi lapsen vanhemmat eivät hoida häntä? Etkö uskalla kieltäytyä?

Tarvitsevat apua työmatkojensa ajaksi. Ja toki haluan auttaa. Ja lapsesta tykkään. Olen kieltäytynytkin, jos itsellä on ollut töitä tai muuta menoa. Ja yhdellä täydellä yöunella ongelma kyllä vielä korjautuu. Siksi ajattelenkin kauhulla, jos olisi tupsahtanut iltatähti vanhana, eikä saisi nukkua koskaan täysiä öitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.

Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?

Terv. 44-vuotias

Aamen!

Geeneilleen ja huonolle tuurille ei voi mitään, mutta omilla elämäntavoilla, valinnoilla ja tottumuksilla voi vaikuttaa todella paljon elämänlaatuun ja jaksamiseen. 

T. tänä vuonna 50 vuotta täyttävä

Olen 55 v ja kotona on iltatähti 10v.

Joskus mietin, mitähän oikein ajattelin silloin 45 -vuotiaana.. Kun tulee 50 v mittariin, vanheneminen alkaa ihan erilailla tuntua kuin noin neljävitosena. Ja itsekin olen sellaista pitkää ja hoikkaa laatua, josta ei mummoikä näy kilometrin päähän.  

Olen jo miettinyt näin yh:na. kuinka ihmeessä jaksan, kun murkkuikä iskee ? Kolme sain jo aikuisiksi ja kova työ oli siinäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 52 ja minun nuorimmainen 6-v. Hyvin jaksan. Ihanaa, että on näin pieni kotona. Ei mitään jaksamisongelmia enää, toista oli alle 30-v esikoisen kanssa.

Mutta vieläkö kuuskymppisenä jaksat järjestää rippijuhlia?

Täh? Mun täti järjesti viime kesänä ensin kuopuksen yo-juhlat, kesäkuussa omat 60-vuotispäivänsä. Hän oli tosin aloittanut treenaamaan jo alkuvuodesta miehensä 60-vuotispäivien järjestämisellä. Hyvin jaksoi kaikki juhlat järjestää ja juhlia! 

Vierailija kirjoitti:

Ai ap puhuitkin mummoista.

No hyvin jaksan, sekä "vanhana" äitinä että sopivan ikäisenä mummona. Tänään viimeksi oli 7,5 vkoa ja 6,5kk vanhat ipanat hoidossa. Oma kuopus on jo 16v ja minä 58v.

Ei mulla ole ollut mitään ongelmia jaksamisessa tarhaikäisen, alakoululaisen tai nyt teinin kanssa. Onhan mulla mieskin joka on lapsia hoitanut, ei ne yksin mun kontolla ole koskaan olleet. 

Nyt noiden lastenlasten kanssa huomaa että kun heitä ei näe päivittäin kroppa ei totukaan kantamiseen kuten oman lapsen kanssa. Tuo puolivuotias on jo tosi painava ja kiemurteleva:) Se kai ainoa ongelma tällähetkellä.

Mulla ei ole miestä. Yh-äidistä yh-mummoksi siis. Se kyllä auttaisi, jos voisi edes hetkeksi sanoa toiselle, että vahdi lasta, menen suihkuun.

Tuo kantaminen taas sujuu suht hyvin, vaikka lapsi on nyt noin 10 kiloa, kun olen fyysisessä duunissa ja tottunut raskaiden kollien nostelemiseen. 1v ottaa jo itse kaulasta lujasti kiinni, kun pyydän.

No en minä nyt 50+ vauvaa jaksaisikaan.

Mutta nelikymppisenä jaksoi hyvin - lisäksi raskaushormonit jylläsivät kybällä jokseenkin tasan kaksi vuotta (oppikirjaäiti) synnytyksestä. Tämä auttoi jaksamaan. Imetin pitkään, joten tämä auttoi asiaa.

Onnekseni vauva oli helppo. Mutta olin minä ikäni ja kokemukseni puolesta relamutsikin, joten sekin varmaan auttoi asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 55 v ja kotona on iltatähti 10v.

Joskus mietin, mitähän oikein ajattelin silloin 45 -vuotiaana.. Kun tulee 50 v mittariin, vanheneminen alkaa ihan erilailla tuntua kuin noin neljävitosena. Ja itsekin olen sellaista pitkää ja hoikkaa laatua, josta ei mummoikä näy kilometrin päähän.  

Olen jo miettinyt näin yh:na. kuinka ihmeessä jaksan, kun murkkuikä iskee ? Kolme sain jo aikuisiksi ja kova työ oli siinäkin. 

Ehkä et vaan jaksa enää välittää ja murehtia turhia silloin?

No, ellet tiedä, niin yleensä raskautuminen ja raskauden loppuun saattaminen ei 50-vuotiaana ole mahdollista. Nelikymppinen taas on kaikin tavoin eri asia kuin viisikymppinen. Ja äitoys väsyttää iästä riippumatta. Jos sinulla on pitkä aika omasta pikkuvauvanhoitovaiheestasi, aika on todennäköisesti kullannut ja pehmentänyt muistoja. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.

Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?

Terv. 44-vuotias

Kerron salaisuuden: kyllä se 50v täyttänyt jaksaa kivoja asioita, mutta ei enää viitsisi heittää elämäänsä hukkaan valvomalla lasten kanssa. Semmoinen kuuluu varhaisempiin vuosiin, 50v iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että ymmärtää panostaa ensisijaisesti omaan mukavuuteen!

Suunnilleen 10v kuluttua sinäkin havaitset, että et enää halua miellyttää kaikkia ja että saa ja voi valita, mitä tekee. Silloin voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä kunnostamaan vanhoja ikkunanpokia sen sijaan, että ottaisi 2v:n yökylään. Tietty voi syytellä omaa jaksamistaan, vaikka tosiasiassa kyse on valinnoista.

Mutta etkö sinä (ap) juuri sanonut, että et jaksa? Sehän on ihan eri asia kuin se, että et halua enää hoitaa pientä lasta.

Toivon, että kun olen itse 5-kymppinen, osaan edelleen avata suuni ja kertoa muille ihmisille, mitä haluan ettei tarvitse heittäytyä martyyriksi.

Sulla meni nyt 2 kirjoittajaa sekaisin. Ap ja ikkunanpoka on eri ihmisiä.

Ap haluaa ja luulee jaksavansa hoitaa, mutta välillä totuus iskee päin naamaa, että enää ei olekaan ihan nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi toiseen huoneeseen nukkumaan, siihen loppuu yöheräilyt. Tuossa iässä ei ole mitään syytä heräillä öisin, joten isoäiti jaksaa paremmin, kun on välissä vähintäänkin suljettu ovi.

Mä välillä nousen tarkastamaan ihan vaan, että hengittääkö se.

Mitä järkeä tuossa on? Jos lapsi ei hengittäisi, kaikilla todennäköisyyksillä olisi jo liian myöhäistä elvyttää. Kannattaisiko hankkia hengityshälytin...

Vierailija kirjoitti:

No, ellet tiedä, niin yleensä raskautuminen ja raskauden loppuun saattaminen ei 50-vuotiaana ole mahdollista. Nelikymppinen taas on kaikin tavoin eri asia kuin viisikymppinen. Ja äitoys väsyttää iästä riippumatta. Jos sinulla on pitkä aika omasta pikkuvauvanhoitovaiheestasi, aika on todennäköisesti kullannut ja pehmentänyt muistoja. :)

Joo tiedän, että on harvinaista. Mutta onhan näitä, luomuja tai hoidettuja.

Nyt kun sanot, niin olihan se raskasta se oma pikkuvauvanhoitovaihekin, ja silloin ei sentään tarvinnut käydä töissä ekat 10 kuukautta.

Ilmeisesti tyttäresikin oli väsynyt ja nuori, kun hoidit noin monta päivää 1 vuotiasta. Harvalla 50 v. on iltatähtenä 1 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi toiseen huoneeseen nukkumaan, siihen loppuu yöheräilyt. Tuossa iässä ei ole mitään syytä heräillä öisin, joten isoäiti jaksaa paremmin, kun on välissä vähintäänkin suljettu ovi.

Mä välillä nousen tarkastamaan ihan vaan, että hengittääkö se.

Mitä järkeä tuossa on? Jos lapsi ei hengittäisi, kaikilla todennäköisyyksillä olisi jo liian myöhäistä elvyttää. Kannattaisiko hankkia hengityshälytin...

Ei siinä järkeä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.

Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?

Terv. 44-vuotias

Kerron salaisuuden: kyllä se 50v täyttänyt jaksaa kivoja asioita, mutta ei enää viitsisi heittää elämäänsä hukkaan valvomalla lasten kanssa. Semmoinen kuuluu varhaisempiin vuosiin, 50v iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että ymmärtää panostaa ensisijaisesti omaan mukavuuteen!

Suunnilleen 10v kuluttua sinäkin havaitset, että et enää halua miellyttää kaikkia ja että saa ja voi valita, mitä tekee. Silloin voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä kunnostamaan vanhoja ikkunanpokia sen sijaan, että ottaisi 2v:n yökylään. Tietty voi syytellä omaa jaksamistaan, vaikka tosiasiassa kyse on valinnoista.

Kannattaa sitten vanhainkodissa muistella kuinka hauskaa niiden ikkunanpokien kunnostus oli kun lapset ja lapsenlapset eivät halua miellyttää sinua tulemalla käymään ja tekevät sen hyvällä omallatunnolla. Sillä tärkeintähän on omaan mukavuuteen panostaminen.

Voi kuule niissä vanhainkodeissa on paljon mummoja, jotka hoitivat lapset ja lapsenlapset, eikä kukaan käy tapaamassa kuin korkeintaan jouluna ja äitienpäivänä - jos silloinkaan. Nämä jotka kunnostivat ikkunanpokia, ehtivät pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, ja heillä käy yllättäen paljonkin vieraita. 

Sivusta kommentoin: normaalisti ihmiset nauttivat siitä, että saavat viettää aikaa pienten lastenlastensa kanssa. Jokainen on tietty yksilö, mutta minusta on outoa, ettei halua lastenlasta yökylään, aika moni muu isovanhempi hihkuisi onnesta.