Lue keskustelun säännöt.
Miten te vanhat äidit jaksatte?
17.05.2018 |
Olen kohta 50 vee, ja olen aivan poikki aina kun olen pari-3 päivää hoitanut 1v lapsenlastani. Varsinkin yöheräilyt rassaa, vaikka nukun päikkärit samaan aikaan lapsen kanssa. Toki tässä ei pääse oikein kiinni rutiiniin, kun tämä on satunnaista, mutta silti kauhistuttaa, jos olisi erehtynyt tekemään vanhana vielä iltatähden.
Kommentit (63)
Olisiko se raskauden aiheuttamien hormonien ja lapsen toiveen puute? On varmaan aika erilaista nauttia esikoisesta 40-vuotiaana kuin hoitaa lapsenlasta 50-vuotiaana kun vaihdevuodetkin pukkaa päälle. Näin päättelisin vaikka vielä en tiedä milloin hankin viimeisen lapseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä määkin lastenlasten kanssa väsähdän, mutta kyllä niitä vahtiikin paljon tarkemmin kun omia lapsia aikoinaan.
Jaksan tosi hyvin. Hormonit auttavat jaksamaan, samoin se ettei enää oikein edes yritä päästä "tuulettumaan" vaan menee nukkumaan vauvan kanssa.
T. 41 v, vauva ja kaksi leikki-ikäistä.
Ihan samalla tavalla kuin nuorenakin.
Käyn töissä enkä tosiaan vapaapäiviä hoida työssäkayvien lasteni lapsia. Nuorimmainenkin asuu vielä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on ihan eri asia, jos lapset omia vai lastenlapsia. Koko suhtautuminen jatkuvaan hoitoon on erilaista; lastenlasten kohdalla tiedät sen olevan väliaikaista ja odotat milloin pääset taas omillesi, mutta vanhempi ajattelee ja jaksaa toisin.
En tiedä kun en ole vanha, tai siis ei ainakaan väsytä yhtään, jaksan juosta lasten perässä ja jaksan juosta maratonejakin.. T. 43v ja pienet lapset
Ps. Jos otatte 100 45v naista riviin niin huomaatte että osa näyttää vanhalta, osa nuorelta, osa huippukunnossa, osa rupsahtanut, osa energisiä, osa toivoo kuolemaa... joten eipä oiken voi kysyä että miten te vanhat jaksatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kyllä hieno kuulla kuinka nämä nousukkaat hoitelevat lapsenlapsiaan kun ovat about 70- vuotiaita kun ensimmäiset syntyvät tässä urakeskeisessa maailmassanne?
Sain lapsen 40-vuotiaana. Ei ole jaksamisongelmia vaan minusta on ihana hoitaa lasta, leikkiä ja touhuta hänen kanssaan. Ehkä on ihan eri asia hoitaa omaa lasta kuin toisten lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen tehtiin iltatähdet alle 30v. Nykyään silloin vasta aloitellaan ja varmaan geenipankin kautta.
Ihmisten elinaika on noussut jatkuvasti. Ei kaikkea voi verrata antiikinaikaan, jolloin tehtiin lapset nuorina, mutta myös kuoltiin "nuorina".
Nykyajan seitsenkymppinen on entisajan viiskymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olis kyllä hieno kuulla kuinka nämä nousukkaat hoitelevat lapsenlapsiaan kun ovat about 70- vuotiaita kun ensimmäiset syntyvät tässä urakeskeisessa maailmassanne?
Isäni oli iltatähti ja mummini tuon ikäinen kun olin lapsi. Eihän se mummi hoitanutkaan. Meidän toisen puolen suvussa aina kunnioitus ollut sellaista, että vanhukset eivät töitä tee. Kävin mummin luona aina joskus esim. yökylässä yhden yön ja katsottiin joku leffa. Kesät mökillä kuuntelin mummin tarinoita, luki myös monesti kirjaa ja mielikuvitusleikit ihan uskomattoman hauskoja hänen kanssaan. Itsestä olisi myös parempi olla mummi noin eikä vaihdella esim. vaippoja. Mummina hän paras juuri siitä syystä, että toisiin aikuisiin verrattuna piti erityisen tärkeänä että lapsien kanssa tulee leikkiä. Toinen nuorempi mummi sitten tämmöinen hoitosuhde, jossa suhde ei ole kehittynyt niin läheiseksi vaikka aikaa vietettiin hänen hoiteissaan enemmän. Ei esim. koskaan jaksanut/välittänyt leikkiä, kun lapsen hoito niin raskasta muiden töiden ohella.
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tosi hyvin. Hormonit auttavat jaksamaan, samoin se ettei enää oikein edes yritä päästä "tuulettumaan" vaan menee nukkumaan vauvan kanssa.
T. 41 v, vauva ja kaksi leikki-ikäistä.
Ei se vielä tuossa vaiheessa tunnukaan. Sitten se väsymys vasta alkaa, kun itse olet +50 v ja lapset koululaisia. Yhden lapsenkin kanssa se on melkoista touhua tuo kouluikä...
Varsinkin jos lapset harrastaa, niin kalenteri on aivan täynnä ja itsekin tuossa iässä alkaa palautuminen olemaan hitaampaa. Treenejä, pelejä, kavereiden synttäreitä. Koulu tykittää vanhempainiltoja ja juhlia ja teemapäiviä ja leirikoulua ja vanhempainvarttia ja luistelu-/hiihto-/sisäliikunta-/pyöräilyvarusteita jne.jne. Kaikki vaatteet koko ajan joko rikki tai pieniä. Tietokoneet ja xboxit rikki, puhelin pitää olla uudempi, potkulauta pieni ja laskettelemaankin on menossa.
Eihän nämä juuri mitkään tietty pakollisia ole, mutta tätä se normaalin koululaisen elo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskin sulla 50-vuotiaana olisi alle 6-vuotiasta lasta, vaikka olisit sen iltatähden tehnytkin. Ja 6-vuotiaat harvoin heräilee öisin eikä niiden perässä tarvitse juosta :) Oma kuopukseni syntyy kun olen jo täyttänyt 40, ja uskon jaksavani ihan hyvin. Esikoinen syntyi kun olin 30 ja valvoi 3 vuotta - se oli rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en ole vanha, tai siis ei ainakaan väsytä yhtään, jaksan juosta lasten perässä ja jaksan juosta maratonejakin.. T. 43v ja pienet lapset
Ps. Jos otatte 100 45v naista riviin niin huomaatte että osa näyttää vanhalta, osa nuorelta, osa huippukunnossa, osa rupsahtanut, osa energisiä, osa toivoo kuolemaa... joten eipä oiken voi kysyä että miten te vanhat jaksatte.
En tarkoittanut vanhalla äidillä 40v synnyttäneitä, vaan näitä 45-50-vuotiaita, jotka pyöräyttävät vielä lapsen. Kyllä itsekin jaksoin vielä 40-vuotiaana leikkiä ja juosta lasten mukana, volttejakin heiteltiin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä määkin lastenlasten kanssa väsähdän, mutta kyllä niitä vahtiikin paljon tarkemmin kun omia lapsia aikoinaan.
Kiitos tästä. Tämä on hyvä selitys, ehkä pitäisi vähän relata.
Vanhat äidit on huonoja vanhempia. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tosi hyvin. Hormonit auttavat jaksamaan, samoin se ettei enää oikein edes yritä päästä "tuulettumaan" vaan menee nukkumaan vauvan kanssa.
T. 41 v, vauva ja kaksi leikki-ikäistä.
Ei se vielä tuossa vaiheessa tunnukaan. Sitten se väsymys vasta alkaa, kun itse olet +50 v ja lapset koululaisia. Yhden lapsenkin kanssa se on melkoista touhua tuo kouluikä...
Varsinkin jos lapset harrastaa, niin kalenteri on aivan täynnä ja itsekin tuossa iässä alkaa palautuminen olemaan hitaampaa. Treenejä, pelejä, kavereiden synttäreitä. Koulu tykittää vanhempainiltoja ja juhlia ja teemapäiviä ja leirikoulua ja vanhempainvarttia ja luistelu-/hiihto-/sisäliikunta-/pyöräilyvarusteita jne.jne. Kaikki vaatteet koko ajan joko rikki tai pieniä. Tietokoneet ja xboxit rikki, puhelin pitää olla uudempi, potkulauta pieni ja laskettelemaankin on menossa.
Eihän nämä juuri mitkään tietty pakollisia ole, mutta tätä se normaalin koululaisen elo on.
Nuo kaikki luettelemasi asiat kyllä ovat enemmänkin rahanmenoa kuin suorastaan fyysistä rasitusta. Kun olen 50+, vanhin lapseni on kuitenkin jo 16+, joten voisin kuvitella hänen selviytyvän harrastukseen menosta, kaverin synttäreistä tai ostoksien tekemisestä itsekin.
Mutta siitä olen varma, että elämä on ihanimmillaan just nyt.
-Se 41 v. vauvan äiti.
Lapsenlapsi toiseen huoneeseen nukkumaan, siihen loppuu yöheräilyt. Tuossa iässä ei ole mitään syytä heräillä öisin, joten isoäiti jaksaa paremmin, kun on välissä vähintäänkin suljettu ovi.
Samalla tavalla kuka tahansa väsyy, nuori tai vanha.