Lue keskustelun säännöt.
Miten te vanhat äidit jaksatte?
17.05.2018 |
Olen kohta 50 vee, ja olen aivan poikki aina kun olen pari-3 päivää hoitanut 1v lapsenlastani. Varsinkin yöheräilyt rassaa, vaikka nukun päikkärit samaan aikaan lapsen kanssa. Toki tässä ei pääse oikein kiinni rutiiniin, kun tämä on satunnaista, mutta silti kauhistuttaa, jos olisi erehtynyt tekemään vanhana vielä iltatähden.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tosi hyvin. Hormonit auttavat jaksamaan, samoin se ettei enää oikein edes yritä päästä "tuulettumaan" vaan menee nukkumaan vauvan kanssa.
T. 41 v, vauva ja kaksi leikki-ikäistä.
Ei se vielä tuossa vaiheessa tunnukaan. Sitten se väsymys vasta alkaa, kun itse olet +50 v ja lapset koululaisia. Yhden lapsenkin kanssa se on melkoista touhua tuo kouluikä...
Varsinkin jos lapset harrastaa, niin kalenteri on aivan täynnä ja itsekin tuossa iässä alkaa palautuminen olemaan hitaampaa. Treenejä, pelejä, kavereiden synttäreitä. Koulu tykittää vanhempainiltoja ja juhlia ja teemapäiviä ja leirikoulua ja vanhempainvarttia ja luistelu-/hiihto-/sisäliikunta-/pyöräilyvarusteita jne.jne. Kaikki vaatteet koko ajan joko rikki tai pieniä. Tietokoneet ja xboxit rikki, puhelin pitää olla uudempi, potkulauta pieni ja laskettelemaankin on menossa.
Eihän nämä juuri mitkään tietty pakollisia ole, mutta tätä se normaalin koululaisen elo on.
Joku ehti kirjoittaakin minua ennen :)
Hyvin jaksoi vauva-ajat ja taaperoajat. Mutta tiukille otti koululaiset ja murkkuaika. Ja en minäkään mikään rajus ollut. Maratoneja olin juossut itsekin. Matka vain vaihtui puolikkaaksi, kun oli tiukimmilla, kun ei aika riittänyt pitkiin lenkkeihin.
Mutta väsynein olin kyllä siinä viidenkympin paikkeilla, kun oli murkkua, esimurkkua ja rahanmenokin oli todella hurjaa. Mutta niin siitä vain selvittiin ja saatiin lapset kasvatettua kunnialla.
Yks "vanha äiti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.
Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?
Terv. 44-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.
Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?
Terv. 44-vuotias
Kerron salaisuuden: kyllä se 50v täyttänyt jaksaa kivoja asioita, mutta ei enää viitsisi heittää elämäänsä hukkaan valvomalla lasten kanssa. Semmoinen kuuluu varhaisempiin vuosiin, 50v iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että ymmärtää panostaa ensisijaisesti omaan mukavuuteen!
Suunnilleen 10v kuluttua sinäkin havaitset, että et enää halua miellyttää kaikkia ja että saa ja voi valita, mitä tekee. Silloin voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä kunnostamaan vanhoja ikkunanpokia sen sijaan, että ottaisi 2v:n yökylään. Tietty voi syytellä omaa jaksamistaan, vaikka tosiasiassa kyse on valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 50 vee, ja olen aivan poikki aina kun olen pari-3 päivää hoitanut 1v lapsenlastani. Varsinkin yöheräilyt rassaa, vaikka nukun päikkärit samaan aikaan lapsen kanssa. Toki tässä ei pääse oikein kiinni rutiiniin, kun tämä on satunnaista, mutta silti kauhistuttaa, jos olisi erehtynyt tekemään vanhana vielä iltatähden.
Miksi lapsen vanhemmat eivät hoida häntä? Etkö uskalla kieltäytyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan tosi hyvin. Hormonit auttavat jaksamaan, samoin se ettei enää oikein edes yritä päästä "tuulettumaan" vaan menee nukkumaan vauvan kanssa.
T. 41 v, vauva ja kaksi leikki-ikäistä.
Ei se vielä tuossa vaiheessa tunnukaan. Sitten se väsymys vasta alkaa, kun itse olet +50 v ja lapset koululaisia. Yhden lapsenkin kanssa se on melkoista touhua tuo kouluikä...
Varsinkin jos lapset harrastaa, niin kalenteri on aivan täynnä ja itsekin tuossa iässä alkaa palautuminen olemaan hitaampaa. Treenejä, pelejä, kavereiden synttäreitä. Koulu tykittää vanhempainiltoja ja juhlia ja teemapäiviä ja leirikoulua ja vanhempainvarttia ja luistelu-/hiihto-/sisäliikunta-/pyöräilyvarusteita jne.jne. Kaikki vaatteet koko ajan joko rikki tai pieniä. Tietokoneet ja xboxit rikki, puhelin pitää olla uudempi, potkulauta pieni ja laskettelemaankin on menossa.
Eihän nämä juuri mitkään tietty pakollisia ole, mutta tätä se normaalin koululaisen elo on.
Nuo kaikki luettelemasi asiat kyllä ovat enemmänkin rahanmenoa kuin suorastaan fyysistä rasitusta. Kun olen 50+, vanhin lapseni on kuitenkin jo 16+, joten voisin kuvitella hänen selviytyvän harrastukseen menosta, kaverin synttäreistä tai ostoksien tekemisestä itsekin.
Mutta siitä olen varma, että elämä on ihanimmillaan just nyt.
-Se 41 v. vauvan äiti.
Rahanmenon lisäksi tuo on juuri sitä kuuluisaa metatyötä, mikä rasittaa ainakin itseäni enemmän kuin pienen lapsen hoitaminen. Varsinkin kun on päivät suht vaativassa työssä. Mutta nuorin lapsesi on tuolloin vasta 10 v ja hän ei selviydy näistä yksin. Tai yleensähän vanhat vanhemmat laittavat kuopuksensa selviytymään, koska haluavat jo omaakin aikaa. Että se on tietty ehkä yksi vaihtoehto myös...
Tulet muuten vielä yllättymään näistä teineistä, kyllä se 16 v. myös välillä melkoisen ja valitettavan avuton joissain asioissa on :))
Hauska tuo "yleensähän vanhat vanhemmat..." -kohta. Yleensähän vanhoja vanhempia näissä keskusteluissa syytetään lastensa paapomisesta ja hemmottelusta.
Mutta niin tai näin, aina toimii jonkun mielestä väärin. Mieluummin onnellisena nelikymppisenä ja väsyneenä viisikymppisenä kuin levänneenä ja lapsettomana koko ikänsä.
T. Se 41 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina puhutaan vanhojen äitien kohdalla vauvavuodesta. Huomasin tämän etenkin erään kansanedustajan ”iäkkään” vaimon kohdalla. Mutta kyllä se aika helppoa aikaa vielä on, varsinkin kun mies osallistuu vauvan hoitoon. Mutta kyllä ikä tekee tehtävänsä kaikilla. Olen nyt itse 42v ja teinien hyväkuntoinen vanhempi ja kyllä tämäkin ikä alkaisi jo riittämään meillä kaikilla :)
Vierailija kirjoitti:
Olis kyllä hieno kuulla kuinka nämä nousukkaat hoitelevat lapsenlapsiaan kun ovat about 70- vuotiaita kun ensimmäiset syntyvät tässä urakeskeisessa maailmassanne?
Jos noin pitkälle aletaan miettiä, niin pitää ottaa vielä huomioon vanhuksienkin hoitaminen. Jos lapset tekee nuorena, joutuu 70-vuotias hoitamaan 90-vuotiasta äitiään ja isäänsä. Paljon vetreämmin se omaishoitajuus onnistuu viisikymppiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 52 ja minun nuorimmainen 6-v. Hyvin jaksan. Ihanaa, että on näin pieni kotona. Ei mitään jaksamisongelmia enää, toista oli alle 30-v esikoisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.
Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?
Terv. 44-vuotias
Kerron salaisuuden: kyllä se 50v täyttänyt jaksaa kivoja asioita, mutta ei enää viitsisi heittää elämäänsä hukkaan valvomalla lasten kanssa. Semmoinen kuuluu varhaisempiin vuosiin, 50v iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että ymmärtää panostaa ensisijaisesti omaan mukavuuteen!
Suunnilleen 10v kuluttua sinäkin havaitset, että et enää halua miellyttää kaikkia ja että saa ja voi valita, mitä tekee. Silloin voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä kunnostamaan vanhoja ikkunanpokia sen sijaan, että ottaisi 2v:n yökylään. Tietty voi syytellä omaa jaksamistaan, vaikka tosiasiassa kyse on valinnoista.
Mutta etkö sinä (ap) juuri sanonut, että et jaksa? Sehän on ihan eri asia kuin se, että et halua enää hoitaa pientä lasta.
Toivon, että kun olen itse 5-kymppinen, osaan edelleen avata suuni ja kertoa muille ihmisille, mitä haluan ettei tarvitse heittäytyä martyyriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon tän vain omasta puolestani. Mutta kun sain ainokaisen lapseni myöhään, lähemmäs nelikymppisenä, mulla ei ollut alla yksiäkään yövalvomisia. Hyvin jaksoin. Ja jaksan leikkiä, kiipeillä, juosta, tanssia nyt kun hän on kuusivuotias.
Toivottavasti isovanhemmuus antaa sulle paljon hyviä hetkiä, ap. Muista oma jaksamisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen tehtiin iltatähdet alle 30v. Nykyään silloin vasta aloitellaan ja varmaan geenipankin kautta.
No ei. Ennen ehkäisyn keksimistä niitä lapsia tuppasi tulemaan niin kauan kuin vaan luonto määräsi, vaikkei niin olisi enää lisää haluttukaan. Aika tavallista oli 40-46 vuotiaana saada viimeinen ison lapsilauman jatkoksi.
Sit ku mä 50 vuotias mun kuopus on 10 vuotias niin ihan hyvin tulen jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen tehtiin iltatähdet alle 30v. Nykyään silloin vasta aloitellaan ja varmaan geenipankin kautta.
Höpö höpö. Tutkipas vähän vaikka omaa sukupuuta. Ennen moni sai viimeisen lapsensa 43-47 -vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.
Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?
Terv. 44-vuotias
Kerron salaisuuden: kyllä se 50v täyttänyt jaksaa kivoja asioita, mutta ei enää viitsisi heittää elämäänsä hukkaan valvomalla lasten kanssa. Semmoinen kuuluu varhaisempiin vuosiin, 50v iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että ymmärtää panostaa ensisijaisesti omaan mukavuuteen!
Suunnilleen 10v kuluttua sinäkin havaitset, että et enää halua miellyttää kaikkia ja että saa ja voi valita, mitä tekee. Silloin voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä kunnostamaan vanhoja ikkunanpokia sen sijaan, että ottaisi 2v:n yökylään. Tietty voi syytellä omaa jaksamistaan, vaikka tosiasiassa kyse on valinnoista.
Kannattaa sitten vanhainkodissa muistella kuinka hauskaa niiden ikkunanpokien kunnostus oli kun lapset ja lapsenlapset eivät halua miellyttää sinua tulemalla käymään ja tekevät sen hyvällä omallatunnolla. Sillä tärkeintähän on omaan mukavuuteen panostaminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen, miten vanhoja monet ovat jo viisikymppisinä. 50-vuotiaalla on työelämääkin edessä vielä ainakin 15 vuotta, mutta tosi moni on päästänyt itsensä jo aika huonoon kuntoon. On kaikenlaista terveysongelmaa ja on reilusti ylipainoa, joka itsessään jo vanhentaa ainakin sen 10-15 vuotta.
Kyllä terveen 5-kymppisen pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä. Sehän voi elääkin 90-vuotiaaksi. Meinaatteko köpötellä raihnaisina elämänne viimeiset 40 vuotta?
Terv. 44-vuotias
Oletko ajatellut, että esim. fyysisesti raskas työ ja yötyö vie ihan eri tavalla voimia, kuin siisti sisätyö päivisin. Monta muutakin asiaa vaikuttaa ihmisten "vanhenemiseen". Minä tiedän jo, että en tule elämään ysikymppiseksi, enkä todella sitä toivokaan. 'Ei mitään hinkua maata terveyskeskussairaalassa kymmentä vuotta. Harvempi ysikymppinen nimittäin asuu yksin kotonaan ja voi hyvin.
Minun jaksamista on syönyt vuorotyö, perinnölliset sairaudet ja monta murhetta, mitkä ovat kohdanneet minua. Lisäksi se aika, kun huolsin omia vanhempiani ja samaan aikaan omat lapset vielä tarvitsivat minua, pahensivat perinnöllisiä vaivojani (sydän ja selkä).
Ylipainoa ei ole grammaakaan ja liikun sen mukaan, mitä lääkäri on antanut luvan. En todellakaan usko, että voin olla työelämässä 65 vuotiaaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä määkin lastenlasten kanssa väsähdän, mutta kyllä niitä vahtiikin paljon tarkemmin kun omia lapsia aikoinaan.
Komppi tälle. Omien lasten kanssa ottaa rennommin kuin vieraan lapsen (vaikka olisi siis lapsen lapsia).
Ja sitä paitsi on hyvin eri asia vahtia lapsia omassa, lapsiturvalliseksi sisustetussa kodissa, jossa kaikki tarpeellinen on tarkoituksenmukaisessa paikassa kuin jos hoidokki on tuotu sinun kotiisi, jossa joudut koko ajan vahtimaan, mitä lapsi saattaa keksiä. TAI jos vahdit lasta hänen kodissaan, joudut etsiskelemään kaikenlaista tarpeellista.
Eli ei, ei voi verratakaan.
Sitä paitsi kaikkeen tottuu. Alkaa nukkua paremmin päikkärit, eikä "koiranunta" eli samalla yritä valvoa lasta - KUN on hommaan taas tottunut ja kunnolla väsyksissä.
Paremmin jaksan 1v taaperon kanssa kuin töissä.
42v
Vierailija kirjoitti:
Paremmin jaksan 1v taaperon kanssa kuin töissä.
42v
Niinhän sitä kotona jaksaakin. Mutta töihinkin yleensä pitää mennä ja viedä lapsi päiväkotiin. Siitä se sitten alkaa ja itse vanhenee koko ajan. Tätä juuri tarkoitin tuossa aiemmin, että miksi ”vanhojen” äitien kohdalla puhutaan aina vaan vauva-ajasta ja kehuskellaan kuinka hyvin kotona jaksetaan.
Rahanmenon lisäksi tuo on juuri sitä kuuluisaa metatyötä, mikä rasittaa ainakin itseäni enemmän kuin pienen lapsen hoitaminen. Varsinkin kun on päivät suht vaativassa työssä. Mutta nuorin lapsesi on tuolloin vasta 10 v ja hän ei selviydy näistä yksin. Tai yleensähän vanhat vanhemmat laittavat kuopuksensa selviytymään, koska haluavat jo omaakin aikaa. Että se on tietty ehkä yksi vaihtoehto myös...
Tulet muuten vielä yllättymään näistä teineistä, kyllä se 16 v. myös välillä melkoisen ja valitettavan avuton joissain asioissa on :))