Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytys! Tajusin vasta nyt, minkä näköinen todellisuudessa olen!
16.05.2018 |
Kaikki alkoi siitä, kun näin töissä otetun videon, jossa näyn taustalla. Rehellisesti ottaen vähän järkytyin, että tuoko todella olen minä. Pienet tihrusilmät syvällä päässä, perussuomalainen taikinanaama ja vielä isohko nenä siihen seuraksi. Piirteet tuntuivat jotenkin hukkuvan, en näyttänyt miltään ja jos joltain edes, niin aika rumalta.
Olen elänyt nyt kolmekymppiseksi asti siinä luulossa, että olen perusnätti. No menin nyt sitten katsomaan vanhoja kuvia, joissa näin omat piirteeni eri silmin. Sama taikinanaama ja tihrusilmät siellä on olleet kuusitoistavuotiaanakin.
Eniten hämää se, että selfieissä ja joissakin muiden ottamissa kuvissa näytän todella erilaiselta. Läheltä katsottuna kasvot ovat kapeammat, silmät ja niiden väri tulevat esiin jne. Minulla on siis ihan sievät piirteet kuitenkin sen kaiken taikinanaaman keskellä... Olen kuitenkin tämän "lähietäisyyden" varaan rakentanut koko ulkonäköni, ja nyt tajuan, ettei se olekaan totuus.
Miksi tämä tuntuu näin pahalta?! Onko kukaan kokenut samaa? Tuntuu typerältä valittaa tällaisista asioista, mutta tuntuu että olen rakentanut kuvan omasta ulkonäöstäni ihan valheellisesti.
Kommentit (191)
Minulla on hyvä iho, jotenkin sen heleys häviää kuvissa, näytän kalpean sairaalta. Lisäksi olen vaivaantuneen näköinen kuvissa ja kummallisia ilmeitä, vähän kuin Chandler Frendien jaksossa, jossa kihlajaiskuva ei meinannut onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo! Tajusin vasta joskus yli parikymppisenä että nenäni on sivulta päin katsottuna sellainen alaspäin kääntyvä noita-akka nenä :,D edestä normaali. No, onneksi en sivulta juurikaan katsele itseäni.
Hei rakkaat ihmiset nyt... Te olette itse aina itsenne pahin kriitikko, juuri siksi että ette tiedä yhtään kuinka kauniilta näytätte jonkun muun silmissä, ja olette aina pienestä asti kiinnittäneet huomion kaverikuvissakin vain omiin virheisiinne, joista 90% muut ei yleensä edes huomaa.
Lisäksi on kaksi erittäin tärkeää faktaa mitkä kannattaa muistaa: 1) kaikki elolliset asiat ovat paljon kauniimpia liikkeessä kuvattuina, ja vielä kymmenen kertaa kauniimpia livenä nähtynä. Vai vastaako teidän mielestänne kännykkäkameralla otettu kuva hulppeasta Alppien maisemasta LAINKAAN todellisuutta, puhumattakaan vaikka live-konsertissa otettu kuva artistista vs se kaikki valojen, värien ja liikkeiden moninaisuus, mitä te näitte kun olitte itse paikan päällä katsomassa karismaattisen henkilön X soittoa? No niinpä. 2) Suurin osa ihmisistä ei osaa kuvata kunnollisia kuvia, varsinkaan millään räppänällä parin sadan kännykkäkameralla, mikä lisäksi VÄÄRISTÄÄ reunoilta kehon muotoja.
Ja se kun ihmiset valittaa passikuvista, kun ihmiselle sanotaan että katso tänne ja älä hymyile... Suurin osa aktivoi naamalleen vihaisen ilmeen normaalin neutraalin sijasta, sen takia kuva voi näyttää ihan hirveältä. Lisäksi passikuvan idea on ottaa pari räpsäystä ja alta pois. Ammattimallien kuvaajat ottavat malleistaan SATOJA kuvia saadakseen sen yhden täydellisen kuvan, ja sitä ennen on käytetty tunteja meikin ja hiusten laittoon ammattilaisten voimin, stylisti on valinnut vaatteet ja yleensä kuvaus on otettu sisällä, joten hiukset eivät ole tiellä eikä naama heloita punaisena.
Olkaa pliis armollisia itsellenne... Aloittakaa vaikka siitä että pyydätte parturia kertomaan mikä väri ja leikkaus sopii juuri teille, menkää kysymään ammattimeikkaajalta ohjeistusta mikä meikki on paras, valkaiskaa hampaanne (nuorentaa ketä tahansa vähintään viisi, usein kymmenen vuotta), käykää stylistilla kysymässä mitkä ovat teidän iholle parhaat värit vaatetuksessa, opetelkaa pukeutumaan kehonne mittasuhteiden mukaan imartelevasti, syökää terveellisesti, juokaa 3 litraa vettä päivässä, nukkukaa 8 tunnin yöunet, liikkukaa päivittäin 45 minuuttia...
Jos teette nuo asiat, niin alkaa olla jo tosi hankalaa näyttää rumalta, siihen tarvitsee sitten jo oikeasti huonot geenit. Suurin osa tästäkään valittajajoukosta TUSKIN on oikeasti rumia ihmisiä, ainoastaan "laiskoja" ihmisiä.
Joskus oli sellainen ketä julkkista muistutat -testi. Mulle tuli John Cusack.
N52
Minua ihan turhauttaa alkaa katselemaan esim. kesälomakuvia, koska tiedän jo etukäteen etten mihinkään ole tyytyväinen. Peilistä katsottuna olen ihan perusnätti, kuvissa sitten en ole tunnistaa itseäni. En tykkää poseerata enkä muutenkaan olla kuvattavana, ja sen takia näytän kuvissa sitruunan imeskelleeltä. Nenäni jotenkin nyrpistyy, ja huomio kiinnittyy aina sieraimiini, näyttää siltä kuin naamassa olisi kaksi kärpästä, leukalinja katoaa johonkin ja pääni näyttää epämuodostuneelta, silmät sirrissä joka saa aikaan polviin asti roikkuvat silmäpussit, eikä unohdeta sitä vasikannuolemaa tukkaa. Ryhtini lösähtää myös kuvanottotilanteessa joka saa minut näyttämään 10kg paksummalta. Niin ja tummissa värjätyissä hiuksissa oranssihtava tyvikasvu saa hiukseni näyttämään siltä kuin keskeltä päätä menisi kalju viiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin siitepölyaikaan kun koko naama on pöhössä, silmät vuotaa ja nenä on ruvella kaikesta niistämisestä niin etenkin ilman meikkiä näytän omasta mielestä ihan Jaajon ja Vesku Loirin rakkauslapselta. Sitten kuitenkin töissä eräskin ihana pikkuoppilas huokasi minulle miten nätti olenkaan :D Kauneus on katsojan silmässä, sano.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana nätimpi, ja myös meikkasin ja muutenkin laittauduin. Hitto miten ihanaa kun en enää ole niin nätti. En yhtään kaipaa sellaista huomiota puoleeni nyt. Riittää että olen siistin taviksen näköinen.
Mitä ihanaa tuossa on, ettei ole enää niin nätti? Itse olen aina ollut sellainen "perusnätti", ja olen kyllä kokenut sen työmaailmassa pelkästään eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ihan normi kivannäkönen nainen, mut valokuviin tulee liian usein humalainen ilme. Silmät just menossa kiinni, muttei vielä kokonaan. Katse suuntautunut ylös ja silmäluomet tulossa alas, joten silmistä näkösällä vain silmämunat. Karmivaa. Parasta on, jos on just vielä purskahtanut nauruun. Suu luonnottomassa irveessä, huulet mutkalla ku Billy Idolilla. Kaikki tämä tottakai vesiselvänä. Selfiet ei onnistu yhtään paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan normi kivannäkönen nainen, mut valokuviin tulee liian usein humalainen ilme. Silmät just menossa kiinni, muttei vielä kokonaan. Katse suuntautunut ylös ja silmäluomet tulossa alas, joten silmistä näkösällä vain silmämunat. Karmivaa. Parasta on, jos on just vielä purskahtanut nauruun. Suu luonnottomassa irveessä, huulet mutkalla ku Billy Idolilla. Kaikki tämä tottakai vesiselvänä. Selfiet ei onnistu yhtään paremmin.
Haha... Mulla on kanssa tuo "lahja", kuva on pysäytys mitä omituisimmasta ilmeestä. Tätä piirrettä esiintyy suvussani, joten ei voi syyttää kuin geenejä :-D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut olevani nätti, mutta hyvänä päivänä söpö. Painoa on tullut vuosien myötä, mutta ajattelin ettei sitä varmaan montaa kiloa ole tullut. Tulipa sitten vietettyä kesäpäivä rannalla perheen kanssa ja mies räppäisi minustakin pari kuvaa. Ja mikä kauhistus kun latasin kuvat kamerasta koneelle: näytän kaljulta Pullervolta jolla on kaskelotin otsa ja hiuksina joku ruskolevän ja hamppukasan risteymä. Sen sijaan lähikuva näytti oikein sievät varpaat, mutta se ei hirveästi lohduta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana nätimpi, ja myös meikkasin ja muutenkin laittauduin. Hitto miten ihanaa kun en enää ole niin nätti. En yhtään kaipaa sellaista huomiota puoleeni nyt. Riittää että olen siistin taviksen näköinen.
Mitä ihanaa tuossa on, ettei ole enää niin nätti? Itse olen aina ollut sellainen "perusnätti", ja olen kyllä kokenut sen työmaailmassa pelkästään eduksi.
Tavallisuuden hyvä puoli on, ettei tarvitse hätistää kaikenmaailman periksiantamattomia "valloittajia" ympäriltään eikä toiset naiset suhtaudu kateellisen vihamielisesti. Ymmärrän siis tuota ylempää kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jaksaa aina järkyttää nenäni sivusta katsottuna eli jos satun sen jostain sivupeilistä tai kuvasta näkemään. Edestä päin nenä on suhteiltaan ihan ok kun on isot silmät ja pyöreät posket, mutta sivusta AIVAN JÄRKYTTÄVÄ NOITA-AKKA!! Epäuskoisena ja järkyttyneenä sitä tuijotan "Tältä mä näytän" ja menen apaattisena röökille.
Mietin tuota ihmisen vääristymistä valokuvalle, siinähän ihminen menee kaksiulotteiseksi, syvyyssuhteet kaukana niin tarkasta mihin silmä pystyy..Mutta miten sitten peili? Syvyyssuhteet näkyvät ihan eri tavalla kuin kuvissa mutta silti heijastus on kuvastunut tasaiselle peilitasolle..eli miten peilin kuva oikein muuttuu ihmisen silmän näkemästä kuvasta? ...Olipas sekavasti selitettyjä mietteitä...
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli sellainen ketä julkkista muistutat -testi. Mulle tuli John Cusack.
N52
John Cusack oli mun teini-iän ihastus, kun näin hänet Stand by me -leffassa.
Omassa ulkonäössä eniten harmittaa ehkä todella tummat silmänaluseni. En ole jaksanut opetella meikkaamaan niitä piiloon, niin saan jatkuvasti kuulla näyttäväni väsyneeltä. Ei kiva. Muista epäkohdista en edes aloita, sanon vaan monelle tässä ketjussa että I feel YouTube, sis. Tsemiä meille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli taannoin aika terapeuttinen kampaajan tuolissa -ketju, ja itsekin olen etenkin viime vuosina ollut ihan järkyttynyt siitä miltä sitä näyttää tukka märkänä musta kaapu päällä...huhhuh. Vielä pahempi kuin ne lomakuvat, joista kerta toisensa jälkeen järkyttyy. Kuitenkin peilistä katsoo etenkin meikattuna ihan näpsäkkä likka, jota ainakin oma mies jaksaa kehua.
Harvassa kuitenkin on ainakin live-elämässä ne tyrmistyttävän kauniit naiset, vaikka joskus toki näkee niitäkin jotka on kuin photoshopattuja ja joiden ihokin tuntuu olevan ihan eri materiaalia kuin meidän tavallisten kuolevaisten. Silloin melkee miettii että voi kun olisi mies ja pääsisi tuollaisen kanssa vällyjen väliin :D
Valokuvassa kaikki on "toisinpäin", kuin silloin kun katsot peiliin. Tästä se enimmäkseen johtuu, että sitä muka näyttää hirveältä kuvissa. Selfietä ei kuitenkaan kannata kääntää näyttämään peilikuvalta, koska silloin se taas näyttää muiden silmiin oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kampaajan tuolissa istuminen on ihan hirveää kun näkee itsensä. Mä näytän Jabbalta kun isken ruhoni siihen tuoliin. Ja hoikka kampaaja simpsakkana pyörii siinä ympärillä. Ristus mikä itseinho aina iskee.
Mä olen valokuvamalli, oikeasti mielestäni hyvinkin kaunis. Minulla on selkeät ja tummat piirteet, olen erittäin hoikka, hyvät ja valkoiset hampaat jne.
Sitten kun kampaaja laittaa sen pressun päälle ja kastelee hiukset, vieläpä kampa ne keskijakaukselle, on pakko pistää silmät kiinni. Ihan karsee näky. Kaikilla meillä on huonot hetkemme :D
No mut entäs ne kuvat ja selfiet? Näetkö niissä kauniin naisen vai jotain muuta?
Hih, sama täällä. Selfie -kuvissa ja peilissä saa itsensä väännettyä siihen parhaaseen kulmaan. Totuus ei sitten olekaan sitä..
Mun mielestä se on oudointa, että olen normaalipainoinen ja käytän 36-38-koon vaatteita, mutta näytän kuvissa ihan 100-kiloiselta. Järkytyn aina 😂
Huumorintaju ja itseironia paikkaavat mennen tullen puutteita ulkonäössä. Hauskin ketju aikoihin.
Erityisesti mua huvittaa - en tiedä miksi - että aika iso osa av-mammoista näyttää ilmeisesti Jaajolta! :DD
Alue: Aihe vapaa
Me tehtiin sama, ja mies järkyttyi niin, että erästä asentoa ei vähään aikaan käytetty :D Mun mielestä hän näytti siinä juuri siltä miltä pitääkin näyttää, eli syötävän hyvältä, mutta hän itse näki suurinpiirtein painajaisia. Oma ääni on aina ollut hirveä, mutta nyt kun olen joutunut laulamaan, ja kuuntelemaan/kuunteluttamaan muilla sitä, niin ei enää häiritse niin pahasti. Videota minusta on vähän, jos ollenkaan, mutta kuvissa olen ihan järkyttävä. Toisaalta olen aina tiedostanut ne piirteet jotka ovat kamalia, kuten pienet (siis oikeasti pienet, sellaiset joitta ei ole kellään näistä tihrusilmiksi itseään kutsuvilla) huulet ovat epäsymmetrisen(siksi en voi käyttää voimakasta huulipunaa, en kyllä muutenkaan meikkaa) kropasta puhumattakaan, kun olen leveäharteinen ja kapealanteinen, enkä niin kuin muut joilla mittasuhteet on "oikeinpäin". Hiuksia ei päässä ole juuri ollenkaan, vaan kaljut loistaa pörröttyvässä tukassa.