Järkytys! Tajusin vasta nyt, minkä näköinen todellisuudessa olen!

Mies kyseessä.

Kun katsoo kaupungilla vastaantulevia ihmisiä, niin voi todeta, että kyllä suomalaiset vaan ovat rumia ja pukeutuvat kamalasti. En sitten ihan liikaa stressaa omasta rumuudestani.

dfgsdfgdsgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamera vääristää kasvonpiirteitä, ei siinä sen ihmeellisempää ole. Yllättävää, etteivät kaikki tunnu sitä tietävän.

Eihän, vaan kamera näyttää totuuden kun taas peilikuva vääristää kääntämällä kasvot peilikuvaksi.

Kamera voi väärentää mittasuhteita toki, jos kuva otetaan ihan käsivarren mitan päästä erikoisesta kulmasta.

Sen lisäksi useimmissa "tavallisissa" kameroissa on oletusasetuksena lievä laajakulma (38 mm objektiivi), joka läheltä kuvatessa vääristää. Zoomaamalla hivenen päästään ns. normaaliobjektiiviin (50 mm), joka vastaa sitä, että katsottaisiin kohdetta tavallisesti putken läpi. Muutenkin kolmiuloitteisen kohteen esittäminen kaksiuloitteisena ei ole täysin luonnollista vastaavaa.

Voi ei :(

Mulla on vähän sama, mutta niin, että kuvissa ja videoissa näytän yleensä tosi hyvältä, peilistä katsoo ihan eri ihminen; rasvaa siellä ja täällä, karseat tummat silmäpussit, ryppyjä, juonteita, arpi kasvoissa, punakka iho.. En tosiaan tiedä miltä näytän ulkopuolisen silmin, jos se tieto nyt ylipäänsä olisi tarpeellinenkaan. Ehkä jotain siltä kuvien kuumiksen ja peilin kammotuksen väliltä. Oman äänen kuuleminen on kyllä kanssa aika kamala kokemus :D Ajattelin aina että mulla on matala ja kova puheääni, äänitykseltä paljastui että ääneni on heleä ja hento, vähän kuin 8-vuotias tyttölapsi kuiskailisi. Kamalaa.

Tuo kampaajan tuolissa istuminen on ihan hirveää kun näkee itsensä. Mä näytän Jabbalta kun isken ruhoni siihen tuoliin. Ja hoikka kampaaja simpsakkana pyörii siinä ympärillä. Ristus mikä itseinho aina iskee.

Mä olen oppinut sen verran näistä asioista että ylhäältä tuleva valo luo kasvojen alaosaan varjoa joka ei ole hyvä. Näyttää olevan myynnissä puhelimiin sellaisia "selfievaloja" joilla saa valon edestä päin kasvoille, kuten se siinä vessan peilissä usein on.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kampaajan tuolissa istuminen on ihan hirveää kun näkee itsensä. Mä näytän Jabbalta kun isken ruhoni siihen tuoliin. Ja hoikka kampaaja simpsakkana pyörii siinä ympärillä. Ristus mikä itseinho aina iskee.

Mä olen valokuvamalli, oikeasti mielestäni hyvinkin kaunis. Minulla on selkeät ja tummat piirteet, olen erittäin hoikka, hyvät ja valkoiset hampaat jne.

Sitten kun kampaaja laittaa sen pressun päälle ja kastelee hiukset, vieläpä kampa ne keskijakaukselle, on pakko pistää silmät kiinni. Ihan karsee näky. Kaikilla meillä on huonot hetkemme :D

Tuttua, tuttua :-). Itse en osaa poseerata sitten millään, kuvani näyttävät etsintäkuulutusten seipään nielleiltä mugshoteilta. Ihmisten positiivisesta suhtautumisesta päätellen näytän luultavasti - ja toivottavasti - livenä ystävällisemmältä. Muutkin ihmiset näyttävät usein valokuviaan kivammilta luonnossa, joskus olen sen heille kertonutkin. Sen lisäksi olen ihan kasvotustenkin jutellessa huomannut ihmisten muuttuvan "kauniimmiksi", kun he rentoutuvat ja nauttivat keskustelusta. Ihmisen olemus koostuu niin paljon muustakin kuin poskiluista, rasvaprosentista ja ryppyjen määrästä. Karismahan ei näy valokuvassa.

Omien kuvien katsominen kauhistuttaa, mutta ainakin näin keski-ikäisenä olen alkanut oppia viittaamaan kintaalla oman ulkonäön  epätäydellisyydelle. Eihän se ole itsellenikään tärkein asia muissa ihmisissä ja huomionsa ja energiansa voi suunnata muihinkin asioihin.

Mä näytän järkyttävältä kuvissa. Näytän myös järkyttävältä peilistä, meikattuna ehkä jotenkin vielä kaameammalta. MUTTA. Poikaystävät, säädöt, minua iskemään tulleet miehet ovat kaikki aina olleet todella hyvännäköisiä. Siis omalla logiikallani ajatellen aivan "out of my league", eräänkin varakkaan, pitkän ex-ammattiurheilijamiehen eksä oli missi, ja hyvin tunnuin sille kelpaavan. En tiedä, mistä tämä johtuu, olen päätellyt että ehkä olemukseni tai ilmeeni jotenkin kohottaa keskinkertaista ulkonäköäni, ja olen kyllä iloinen ja ulospäinsuuntautunut persoonakin. Aina kun tekisi mieli vajota maan alle peiliin tuijottaessa (tai kun näkee itsensä vahingossa jostain peilistä/heijastuksesta, ne on kamalimpia!), lohduttaudun sillä, että onneksi muut ihmiset eivät tunnu näkevän minua yhtä "rumana".

Vierailija kirjoitti:

Mä olen oppinut sen verran näistä asioista että ylhäältä tuleva valo luo kasvojen alaosaan varjoa joka ei ole hyvä. Näyttää olevan myynnissä puhelimiin sellaisia "selfievaloja" joilla saa valon edestä päin kasvoille, kuten se siinä vessan peilissä usein on.

Olet oikeassa! Useimmissa sovituskopeissa on kova, ylhäältä tuleva selluliittiä korostava loisteputkivalaistus. Jäi oikein positiivisena mieleen vaatekauppa, jonka valot oli sijoitettu peilin ympärille, kuin filmitähtien pukuhuoneissa, jolloin valo tuli edestä päin.

Muutama vuosi sitten olin töissä mediapajassa, jossa muun muassa kuvattiin asiakasvideoita. Kerran kuvausten yhteydessä kuvattiin lyhyet videot myös henkilökunnasta. Järkytyin, kun näin oman videoni. Oli vuoden pimein aika, ja näytin kalpealta, väsyneeltä ja ikäistäni huomattavasti vanhemmalta. Kokonaiskuvaa ei parantanut se, että kyyhötin tuolissa huonoryhtisenä, mikä sai minut vaikuttamaan myös lihavammalta.

Kävi kerran että puhelin soi, avasin kännykän kannen ja kauhea selfie-naama iski ruutuun. Järkyttävä meikitön punakka naama, kaksoisleuka, roikkuvat posket. Säikähdin niin että suljin kannen välittömästi enkä vastannut puhelimeen. Koskaan ennen ei kukaan ole yrittänyt soittaa facetime-puhelua.

Kaikissa meissä on jotain kaunista <3

Istuin tänään hetken puistosa ja ajattelin kohentaa meikkiäni. En koskaan ennen ollut nähnyt tollaisia silmäryppyjä silmieni alla! Tai yhet rypyt molemien alla, sellaset viirut. Valaistuksesta varmaankin on kiinni, niin kuin täällä on sanottukin. Kamalaa kuitenkin.

Minä näytän rumalta niin peileissä, valokuvissa, videokuvissa kuin livenäkin. Olkaa onnellisia että näytätte hyvältä edes joissain noista.

En. Päinvastoin ihmettelen että tuoko olen minä, noin kaunis. Mielentilasta se lähtee.

Yst.

Aika ruma akka

Mä näytän samalta mutta olen aina tiennyt sen

Vierailija kirjoitti:

Aika kertoa omat pohditani asiasta. :D

Näin miehenä on jotenkin helpompaa hyväksyä oma ulkonäkönsä, sellaisena kun se on.

Omalla kohdallani olen pitänyt itseäni ehkä vähän nörtin näköisenä tai ns. tyhmemmän näköisenä, mitä oikeasti olen, siis sen perusteella mitä on kuvista ja peleistä näkynyt.

Toisaalta oon kuullut nuorempana olevani "v*tun ruma" yms. mutta kuitenkin on aina monikin nainen nainen pitänyt minusta juuri tuolloin teininä mm. Mut nyt 26 vuotiaana, siitä 16 vuodesta eteenpäin, oon saanut kuulla olevani myös komea ja jopa naiset itse ovat tehneet aloitteen lähestyä minua, josta olenkin ollut aina hyvin otettu. Ja tyttöystävä tai itseasiassa kohta vaimo löytyy.

Mut toi on todella kapeakatseista arvioida ulkonäköään sen perusteella, miten itse näkee itsensä peilistä tai valokuvista, vaikka se kuinka järkyttävältä tuntuisikin nähdä niitä kuvia.

Koska omasta mielestäni kun pidän naaman neutraalina ja katon peilistä itteäni, niin omasta mielestä näytän oikeestaan aika rumalta vieläkin, vaikka tietyllä tapaa kasvot ovatkin muuttuneet miehekkäämmiksi ja komeammiksi, niinkun yleensä kasvaessa tapahtuu.

Mut muut ihmisethän näkevät teidät, tai siis teidän kehonne, kulkupelinne, niin monesta eri kulmasta ja samalla, kun teette jotain, puhutte, hymyilette, nauratte, mitä kaikkea. Silmänne ja suunne asennot muuttuvat paljon. Jos olette hyvällä tuulella ja tyytyväisiä itseenne, niin kyllä se silmistä ja naamasta näkyy ja fiilisket välittyy olemuksenne perusteella.

Todellakin teistä itsestänne välittyy täysin erilaiset energiat muille ihmisille, koska he näkevät ja tuntevat teidät kokonaisvaltaisesti, kuin se fillis mitä itse kelaatte itsestänne, kun järkyttyneenä tuijotatte omaa naamaanne tai kehoanne jostain valokuvasta. :D

Ja cmoon, useimmat meistä ihmisistä on jollain tavalla tyhmännäköisiä, whats the big deal. Ja monet kelaa tänkin ketjun perusteella itsestään ja ulosannistaan ehkä turhankin harhaisesti, niinkun itsekin sillon tein.

Ja onhan jotkut joo todella todella kuvankauniita ja veistoksellisen komeita, mut ei se todellakaan loppujenlopuksi paljoa merkkaa ! Paitsi ehkä omalle egolle se voikin olla kysymys elämästä ja kuolemasta, näin pinnalliset asiat. Ja oma mieli vielä boostii niitä "olen niin kauhea" ajatuksia.

Ja se ei merkkaa sen takia, koska jos palataan nyt tosielämään ja siihen, mitä sillä veistoksellisella komeudella tai kuvankauneudella voi voittaa, niin ei loppupeleissä yhtään mitään, jos se Todellinen Itse on jotain ihan muuta.

Omasta mielestä se hehku ja kauneus, puoleensa vetävyys, loistaa silmistä ja siitä olemuksesta.

Oon kuitenkin aina ollut jollain tavalla omalaatuinen, outolinto, tai omantien kulkija ja oikeasti pidän muista ihmisistä (jos he eivät ole ilkeitä minulle :D) ja heidän kanssaan toimimisesta ja olenkin kuullut omaavani todella ihanan ja mahtavan luonteen. (Ja juuu, on mussa ne huonotkin puolet, joiden kanssa olenkin tehnyt tuttavuutta viimeaikoina).

Ei me olla muille ihmisille pelkästään sitä, ja VARSINKAAN sitä, mitä itse kelaamme itsestämme, kun arvostelemme ulkonäköämme ja ulkomuotoamme.

Sitä vaan jotenkin niin helposti ajautuu oman mielen vietäväksi, kun tollasia alkaa kelaamaan jotain kuvaa katsoessaan ja ahdistuu, oikeestaan ihan turhaan. Se on se oma EGO!

Mun mies oli myös nuorempana semmoinen kuikelo, rumat rillit 185 pitkä ja 60kg :D Tosi lapsekkaan näköinen, jota korosti vielä sellainen kestotyperä ilme kuvissa. En olisi iki päivänä häneen vilkaissutkaan nuorempana. Mies myös itse "tietää" olevansa "ruma". Eli hänen on vaikea muistaa miltä hän nykyään näyttää, koska nuorempana oli aina se joka jäi ilman naisseuraa. Itse taas olin nuorena sellainen eksoottisen näköinen kaunotar. Pojat ihastuivat, ja tytöt olivat kateellisia :D Mieheni on muka vieläkin aivan päästä pyörällään äiden vuosien jälkeen että miten hänellä voi olla näin kaunis nainen kun hän on "vain" tämmöinen. Heh, mulle se "vain" on parasta ja komeinta mitä koskaan olen nähnyt :D En voi käsittää miten mies voi päivä päivältä komistua. Lisäksi hän on niin pöljä, ettei tajua yhtään milloin joku nainen on iskutuulella, kun ei ole sellaiseen ikinä tottunut. Ennen naiset katsoivat ohi, ja vaihtoivat pöytää jos mies tuli siihen, nykyään naiset tekevät tikusta asiaa,jotta pääsisivät jutuille. Mukana on myös niitä joihin mies on nuorempana yrittänyt tutustua itse ollessaan kiinnostunut. Mieheni vain ihmettelee että onpa jännää että nyt on muka koko ajan asiaa, mutta aiemmin eivät vilkaisseetkaan häntä. 

Näinhän se on :D

Miehestä kasvoi siis raamikas, sai 30kg lisää painoa aikuistuttuaan, Silmälaseja ei ole enää(vaikka ne eivät rumennakaan, mutta muuttavat silti ulkonäköä, varsinkin mieheni tapauksessa, kun hänellä on niin kauniit silmät ettei mitään järkeä) Tumma, melkein musta luonnonkihara tukka, musta parta, itsevarma ryhti, ja ympäristöön säteilevä itseluottamus joka on kasvanut kohinalla (kuulemma siitä lähtien kun on minut löytänyt). Parasta hänessä kuitenkin on se, ettei hän ole ihmisenä muuttunut mulkeroksi, ja lähtenyt naisia jahtaamaan, vaikka voisi olla että kiusaus tulisi tasata vähän tilejä menneen kanssa. 

Minä taas näytän videolla paljon paremmalta kuin kuvissa. Minusta ei vaan kuvat onnistu. Peilistäkin katsottuna näytän paremmalta kuin kuvissa.

Olen kuitenkin ihan kaunis, ainakin hyvännäköisiä miehiä on ollut (olen nyt kyllä naimisissa) .

Minä järkytyin, kun näin työssä otetuin kuvan itsestäni. Vaalea, läski, pullanaama. Peilistä katsottuna omaa naamaa ei huomaa kokonaisuutta. Sama on jumppasalin peileistä. Ei vaan ymmärrä, missä vaiheessa olen tähän kuntoon päässyt. Terv. 40 v. Ent. Laiheliini