Autatko pyytteettömästi ketään?
Ilman että odotat vastapalvelusta.
Itsellä ainakin tällä viikolla tein tällaisen teon.
Niin tuli tosi hyvä mieli myös itselle.
Kommentit (66)
Aikoinaan autoin lähisukua paljonkin. Nyt autan enää vain harvoja ja valittuja.
Se vastavuoroisuus ei näy toimivan, joten karsin turhat pois.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin, mutta kukaan ei koskaan pyydä apuani.
Ei se olisi pyyteetöntä jos sitä pitää pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan autoin lähisukua paljonkin. Nyt autan enää vain harvoja ja valittuja.
Se vastavuoroisuus ei näy toimivan, joten karsin turhat pois.
Vastavuoroisuus toteutuu harvemmin. Ehkä sen odotuksesta kannattaisi hankkiutua eroon
Olen lopettanut, koska menee hyväksikäytöksi.
Autan kyllä, mutta omassa kaveripiirissä se on ohi. Olin yhdessä vaiheessa joku vtun muuttomies kaikille. Tein sen, koska frendejä pitää jeesaa ja en ikinä suostunut ottamaan mitään korvausta avusta.
Sitten tarttin itse apua omassa muutossani, niin ei ketään tullut. Toisilla oli hautajaisia ja toisilla oli synttäreitä. Silloin mietin, että aika hieno sattuma frendeillä. Puolet ja puolet samat menot.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin hankala. Tällä hetkellä olen niin heikossa kunnossa itse, että pitää jerätä voimia. Sen jälkeen haluan kyllä auttaa. Minulle tärkeää on oma tunne siitä, etten kaipaa avustani kuitosta, vastapalvelusta tai edes vastavuoroisuutta, vaan auttamisen halu on sisäsyntyistä. Tähän joudun käyttämään jonkin verran ajatustyötä, mutta luulen että meistä jokaisesta se löytyy: jopa tarve auttaa.
Ja ei, en ole uskovainen, en edes kuulu kirkkoon.
Jos kerran et ole uskovainen etkä kuulu kirkkoon niin miksi otit asian esille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne jotka kyynistyy ja sanoo "autoin mutten enää laadi laadu" eivät ole koskaan auttaneet ketään pyyteettömästi...
Pyyteetön auttaminen on pyyteetöntä juuri siitä syystä ettei sillä ole vastavuoroista pyydettä :)
Vähän samaa mieltä kuin aiemmin joku tuolla: helponta pyyteetön auttaminen on juurikin ventovieraitten joukossa, vapaaehtoistyössä, vaihtuvassa ihmisjoukossa.
Varsinaisessa merkityksessä ei ole olemassa muuta auttamista kuin pyyteetön. Jos apu ei ole pyyteetön niin kyseessä on silloin vaihtokauppa jossa jotain vaihdetaan johonkin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Asun kaupungin vuokratalossa ja annan lasten vaatteita kurdiperheille ja somppuperheille.
Ottavatko he vastaan käytettyjä vaatteita?
Yritän ainakin. Tämä on myös ainut syy, jolla oikeutan enää olemassaoloni.
Vierailija kirjoitti:
En laskuta työnantajaa ylitöistä. Tulen töihin vartin etuajassa ja olen niin pitkään, että saan työni tehtyä ylimenevästä ajasta välittämättä.
Veronkiertoa.
Tuosta palkattomasta työstä pitäisi maksaa verot ja muut sotumaksut. Et voi tehdä työnantajallesi ilmaista työtä. Verottaja ei hyväksy tätä.
Kyllä autan pyyteettömästi. Tuttuja ja tuntemattomia. Pyrin olemaan ajattelematta asiaa myöhemmin, ettei pyyteettömyyteni vaihdu "kun minä hyvää hyvyyttäni"-asenteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne jotka kyynistyy ja sanoo "autoin mutten enää laadi laadu" eivät ole koskaan auttaneet ketään pyyteettömästi...
Pyyteetön auttaminen on pyyteetöntä juuri siitä syystä ettei sillä ole vastavuoroista pyydettä :)
Vähän samaa mieltä kuin aiemmin joku tuolla: helponta pyyteetön auttaminen on juurikin ventovieraitten joukossa, vapaaehtoistyössä, vaihtuvassa ihmisjoukossa.
Varsinaisessa merkityksessä ei ole olemassa muuta auttamista kuin pyyteetön. Jos apu ei ole pyyteetön niin kyseessä on silloin vaihtokauppa jossa jotain vaihdetaan johonkin toiseen.
Tämä. Hyvin tiivistetty.
Vierailija kirjoitti:
Miksi arvostelu kohdistuu useammin auttajiin kuin niihin, jotka eivät auta ollenkaan millään tavalla? En ymmärrä logiikkaa siinä, että edes pohditaan että onko apu nyt varmasti pyyteetöntä. Miksi sen pitäisi olla?
Ei auttamisessa yleensä ole kyse siitä, että auttaja väittäisi olevansa mikään pyhimys, joten miksi edes verrataan auttajaa pyhimykseen ja yritetään todistella, ettei hän ole sellainen.
Totta, mutta ap. kysyi pyyteettömästä auttamisesta ja siksi sitä tässä nyt pohditaan. Hyvä että pohditaan, näyttää vahvasti siltä ettei kaikkien apua ole viisasta ottaa vastaan.
Autan ainoastaan pyyteettömästi, mutta en silloin tietenkään kuljeskele ympäriinsä auttelemassa ihmisiä. Mutta jos autan, en todellakaan odota palvelusta takaisin. Silloin haluan tehdä hyvää ja auttaa, jos autan. Auttaminen, josta odottaa että toinenkin tekee jotain ei ole auttamista, vaan ainoastaan palvelusten vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin hankala. Tällä hetkellä olen niin heikossa kunnossa itse, että pitää jerätä voimia. Sen jälkeen haluan kyllä auttaa. Minulle tärkeää on oma tunne siitä, etten kaipaa avustani kuitosta, vastapalvelusta tai edes vastavuoroisuutta, vaan auttamisen halu on sisäsyntyistä. Tähän joudun käyttämään jonkin verran ajatustyötä, mutta luulen että meistä jokaisesta se löytyy: jopa tarve auttaa.
Ja ei, en ole uskovainen, en edes kuulu kirkkoon.
Jos kerran et ole uskovainen etkä kuulu kirkkoon niin miksi otit asian esille?
Joskus tuntuu, että uskispiireissä auttaminen on kaikkein vähiten pyyteetöntä. Sitä tehdään koska niin ”pitää” tehdä, on kunnollista tehdä, jopa velvollisuus. Auttamalla ansaitaan hyvän uskovaisen osa. Näistä - ihan ajatuksen tasolla - haluan omassa auttamisessani eroon.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne jotka kyynistyy ja sanoo "autoin mutten enää laadi laadu" eivät ole koskaan auttaneet ketään pyyteettömästi...
Juuri näin. Mutta ovat kuvitelleet sitä itsestään ja keränneet sillä pisteitä omissa silmissään.
En odota vastapalvelusta, mutta autan vain silloin, kun itse haluan. Minäkin olen kokenut tuon, että kaverit alkavat suunnitella ja tehdä asioita luottaen siihen, että minä aina autan. Varsinkin taloudellisesta avusta tulee helposti kierre, jos on kovin avokätinen. On pitänyt opetella sanomaan ei, vaikka toisella on tili sekä jääkaappi tyhjä ja palkkapäivään kaksi viikkoa. Eipä ole kukaan vielä nälkään kuollut, vaikka olenkin kieltäytynyt auttamasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi arvostelu kohdistuu useammin auttajiin kuin niihin, jotka eivät auta ollenkaan millään tavalla? En ymmärrä logiikkaa siinä, että edes pohditaan että onko apu nyt varmasti pyyteetöntä. Miksi sen pitäisi olla?
Ei auttamisessa yleensä ole kyse siitä, että auttaja väittäisi olevansa mikään pyhimys, joten miksi edes verrataan auttajaa pyhimykseen ja yritetään todistella, ettei hän ole sellainen.
Ehkä siksi, että joku apua antanut on ruvennut arvostelemaan, kun toinen ei tehnytkään vastapalvelusta?
Auttaisin, mutta kukaan ei koskaan pyydä apuani.