Etsivä nuorisotyö - onnetonta hyysäystä vai tärkeää toimintaa?

*sosiaaliset pelot eikä pelit tuossa yllä

AP:llä loppuivat argumentit kun etsivät tulivat oikaisemaan hänen väärinkäsityksensä. Hieno yritys sekoittaa etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

AP:llä loppuivat argumentit kun etsivät tulivat oikaisemaan hänen väärinkäsityksensä. Hieno yritys sekoittaa etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa toisiinsa. 

Minä en ole puhunut pajatoiminnasta mitään.

Tarkistan kyllä illalla vielä keskustelun ja vastaan sitten, jos joku nimenomaisesti minulta "argumentteja" kaipaa. Enemmän olin kyllä kyselemässä mielipiteitä, kuten aloituksesta käy ilmi.

AP

Naurettavaa touhua.

Sait vastauksen kysymykseesi. Ihminen saa olla rauhassa etsivältä nuorisotyöltä, jos haluaa olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko etsivästä nuorisotyöstä on oikeasti jollekin apua, vai onko se vain näiden etsivää nuorisotyötä tekevien itse itsensä työllistämistä ja tarpeelliseksi tekemistä?

Entä, jos henkilöllä on vaikkapa pääomatuloja, joilla elää? Pitääkö siltikin osallistua yhteiskuntaan kouluttautumalla tai menemällä työhön? Vai jättääkö etsivä nuorisotyö rauhaan, jos sanoo, ettei tarvitse mitään etuuksia, haluaa vain elää elämäänsä rauhassa?

Etsivä nuorisotyö on laajennettu jo 29-vuotiaisiin. Onko sen ikäinen vielä oikeasti nuorisoa nykyaikana? Entä tietosuoja? Itse nostaisin metelin, jos omia tietojani olisi jostain luovutettu etsivälle nuorisotyölle, esim. salainen puhelinnumeroni. Jos annan yhteystietoni jollekin, tähdennän aina että ne ovat vain ko. tahon käyttöön, eivät eteenpäin luovutettaviksi.

Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?

11 §

Tietojen luovuttaminen etsivälle nuorisotyölle

Tietojen luovuttamisen edellytyksenä etsivää nuorisotyötä varten on nuoren suostumus, jollei tässä laissa tai muualla toisin säädetä.

Nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot on sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, luovutettava nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten seuraavasti:

1) opetuksen järjestäjän on luovutettava tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin;

2) koulutuksen järjestäjän on luovutettava tiedot nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa;

3) puolustusvoimien ja siviilipalveluskeskuksen on luovutettava tiedot nuoresta, joka vapautetaan varusmies- tai siviilipalveluksesta palveluskelpoisuuden puuttumisen takia tai joka keskeyttää palveluksen.

Myös muu kuin edellä tässä pykälässä tarkoitettu viranomainen ja Kansaneläkelaitos voivat salassapitosäännösten estämättä luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot, jos viranomainen tai Kansaneläkelaitos arvioi tehtävässään saamiensa tietojen perusteella ja nuoren tilanne ja tuen tarve kokonaisuudessaan huomioon otettuna nuoren tarvitsevan viipymättä tukea päästäkseen palvelujen ja muun tuen piiriin.

Tässä pykälässä tarkoitettujen tietojen luovuttajan on sopivin tavoin etukäteen ilmoitettava nuorelle ja alaikäisen nuoren huoltajalle, että nuorta koskevia tietoja voidaan 2 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa luovuttaa etsivää nuorisotyötä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko etsivästä nuorisotyöstä on oikeasti jollekin apua, vai onko se vain näiden etsivää nuorisotyötä tekevien itse itsensä työllistämistä ja tarpeelliseksi tekemistä?

Entä, jos henkilöllä on vaikkapa pääomatuloja, joilla elää? Pitääkö siltikin osallistua yhteiskuntaan kouluttautumalla tai menemällä työhön? Vai jättääkö etsivä nuorisotyö rauhaan, jos sanoo, ettei tarvitse mitään etuuksia, haluaa vain elää elämäänsä rauhassa?

Etsivä nuorisotyö on laajennettu jo 29-vuotiaisiin. Onko sen ikäinen vielä oikeasti nuorisoa nykyaikana? Entä tietosuoja? Itse nostaisin metelin, jos omia tietojani olisi jostain luovutettu etsivälle nuorisotyölle, esim. salainen puhelinnumeroni. Jos annan yhteystietoni jollekin, tähdennän aina että ne ovat vain ko. tahon käyttöön, eivät eteenpäin luovutettaviksi.

Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?

11 §

Tietojen luovuttaminen etsivälle nuorisotyölle

Tietojen luovuttamisen edellytyksenä etsivää nuorisotyötä varten on nuoren suostumus, jollei tässä laissa tai muualla toisin säädetä.

Nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot on sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, luovutettava nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten seuraavasti:

1) opetuksen järjestäjän on luovutettava tiedot perusopetuksen päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut perusopetuksen jälkeisiin opintoihin;

2) koulutuksen järjestäjän on luovutettava tiedot nuoresta, joka keskeyttää opinnot ammatillisessa koulutuksessa tai lukiokoulutuksessa;

3) puolustusvoimien ja siviilipalveluskeskuksen on luovutettava tiedot nuoresta, joka vapautetaan varusmies- tai siviilipalveluksesta palveluskelpoisuuden puuttumisen takia tai joka keskeyttää palveluksen.

Myös muu kuin edellä tässä pykälässä tarkoitettu viranomainen ja Kansaneläkelaitos voivat salassapitosäännösten estämättä luovuttaa nuoren kotikunnalle etsivää nuorisotyötä varten nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot, jos viranomainen tai Kansaneläkelaitos arvioi tehtävässään saamiensa tietojen perusteella ja nuoren tilanne ja tuen tarve kokonaisuudessaan huomioon otettuna nuoren tarvitsevan viipymättä tukea päästäkseen palvelujen ja muun tuen piiriin.

Tässä pykälässä tarkoitettujen tietojen luovuttajan on sopivin tavoin etukäteen ilmoitettava nuorelle ja alaikäisen nuoren huoltajalle, että nuorta koskevia tietoja voidaan 2 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa luovuttaa etsivää nuorisotyötä varten.

Ilmeisesti siis nuori eli alle 30-vuotias ei voi välttyä ilmiannolta esimerkiksi koulun keskeyttäessään. Vasta sitten, kun tulee aikuiseksi eli täyttää 30 vuotta saa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)

AP

No mikä sinua huolettaa etsivässä nuorisotyössä?

Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?

(Luki jo aloituksessa.)

AP

Saa olla rauhassa, jos ei nosta mitään tukia. Jos saa työmarkkinatukeatai toimeentulotukea, niin Kela edellyttää nuorelta, että nuosi suostuu etsivän asiakkaaksi. Etsivä nuorityö ei tähön pakota.

t. Etsivä nuorisotyöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)

AP

No mikä sinua huolettaa etsivässä nuorisotyössä?

Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?

(Luki jo aloituksessa.)

AP

Saa olla rauhassa, jos ei nosta mitään tukia. Jos saa työmarkkinatukeatai toimeentulotukea, niin Kela edellyttää nuorelta, että nuosi suostuu etsivän asiakkaaksi. Etsivä nuorityö ei tähön pakota.

t. Etsivä nuorisotyöntekijä

Siihen siis käytännössä pakotetaan, vaikka yritätkin väittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole etsivä nuorisotyöntekijä mutta olen työskennellyt nuorten parissa pitkään. Aina tällaisia aloituksia lukiessa tulee mieleen, että keski-ikäisillä ja keskiluokkaisilla ihmisillä ei taida olla mitään käsitystä siitä, kuinka pielessä jonkun elämä voi olla. Etsivä nuorisotyö ei ainakaan meidän paikkakunnalla pyri ensisijaisesti saamaan nuorta johonkin yleisesti hyväksyttyyn toimintaan kuten opiskelemaan tai töihin. Monella nuorella on perus elämänhallinta aivan hukassa. Pelataan yöt ja nukutaan päivät, ei käydä suihkussa tai syödä, häätö uhkaa (raha)sotkjen takia. Paniikkihäiriön takia ei uskalleta lähteä kotoa. Mt-ongelmia lääkitään alkoholilla. Jos näistä ongelmista kärsivää nuorta lähdetään työntämään opiskeluihin tai töihin niin ei silloin tosiaan ei kannettu vesi laovossa pysy. Ensin pitää hoitaa arki kuntoon

Sosiaaliset pelot kai näissä on ihan perimmäinen syy? Miten nää nuoret tulee toimeen keskenään? Pystyykö heistä muodostamaan vertaistukiryhmiä vai onko sosiaaliset pelit liian pahoja myös näiden kesken? Pystyvätkö ylipäänsä nauttimaan muiden ihmisten seurasta lainkaan?

Tarkkaa vastausta en osaa kysymyksiisi antaa, lääkäri tai psykologi kun en ole. Pelkkää sosiaalisten tilanteiden pelkoa minusta kuitenkaan näiden ongelmien taustalla ei ole vaan kyse voi olla myös itsetunto- ja mielialaongelmista tai masennuksesta. Sitten on myös neuropsykologisia ongelmia, mistä joku jo kirjoittikin. Tähän kategoriaan kuuluu esim. ADHD ja autismin kirjo. Ei kaikki nuorten ongelmat kuitenkaan johdu mt- syistä vaan ongelmat voi olla hyvin monisyisiä. Vertaistukiryhmiäon kyllä olemassa mutta uskoakseni niitä ei ensimmäisenä vaihtoehtona tarjota. Monella nuorella on varmasti jonkinlainen tunne siitä, että haluaisivat olla itselle merkityksellisen yhteisön jäseniä mutta vaikka ne kiusaamiskokemukset ovat jättäneet niin pahan jäljen, että kehenkään ei uskalleta luottaa.

No onhan 29 vielä nuori aikuinen, tänä päivänä moni sen ikäinen vasta opiskelee. Menneinä aikoina kun kaikki tapahtui niin kuin oli "tarkoitettu" (ei haaveiltu välttämättä paremmasta elämästä, ja vaikka haaveiltiinkiin niin haaveiden tasolle se jäi, kuljettiin vanhempien polkuja), opiskelemaan menivät ne joilla oli varaa mutta tänä päivänä kellä tahansa suomalaisella on siihen varaa ja kouluihin pääsy on vaikeutunut, joten opiskelemaan päästään ja halutaankin myöhemmin. Nykyään kun on hyvinvointiyhteiskunta niin ihan huoletta voi parikymppisenä viettää hauskaa elämää ja hankkia koulu ja työpaikka myöhemmin. Ja siis hauskalla elämällä en tarkota automaattisesti mitään ryyppäämistä ja edesvastuuntonta riehumista, vaan vaikka ihan vaan rennosti elämistä.

Ite alotin yliopiston 23-vuotiaana ja tulen valmistumaan hieman ennen kuin täytän 29. Ennen yliopistoa opiskelin kieliä (siis iha itse, en missään koulussa) ja matkustelin. Toki nyt tuntuu hyvältä kun on päämäärä eli valmistuminen, ja on todella hienoa tuntea että ala on täysin mulle tarkoitettu, kaikki on mielekästä, mutta onhan tämä opiskelu yliopistossa todella stressaavaa ja samalla kun pitää töitä tehdä niin meinaa välillä mennä usko (mulla on keskittymisvaikeuksia ja menkatkit ekaa kertaa elämässä muuttuneet epäsäännöllisiksi). Peruskoulussa ja lukiossa olin se kympin tyttö, kirjoituksista kaikki L paitsi äikästä E. En kuitenkaan tuolloin tiennyt mitä haluan tulevaisuudelta joten tein muiden mielestä yllättävän ratkaisun ja vaan lähdin pois. Olen iloinen että mulla oli lukion jälkeen ne neljä ihanaa vuotta, koska jos oisin lähteny suoraan lukiosta tähän niin olisin varmasti todella ahdistunut, nykyinen tuntemus potenssiin sata. Ois saattanu tulla burn out jos olisin jatkanut yliopistoon sillä asenteella että mun täytyy olla kaikessa paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)

AP

No mikä sinua huolettaa etsivässä nuorisotyössä?

Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?

(Luki jo aloituksessa.)

AP

Saa olla rauhassa, jos ei nosta mitään tukia. Jos saa työmarkkinatukeatai toimeentulotukea, niin Kela edellyttää nuorelta, että nuosi suostuu etsivän asiakkaaksi. Etsivä nuorityö ei tähön pakota.

t. Etsivä nuorisotyöntekijä

Siihen siis käytännössä pakotetaan, vaikka yritätkin väittää muuta.

Kyllä, Kela pakottaa, jos nuori nostaa tukia. Pitäisikö mielestäsi nuoren saada elää tukien varassa koko loppu elämä? Kela edellyttää hakeutumista koulutukseen tai työhön ja tässä etsivä auttaa nuorta, jos nuori ei itse tiedä miten toimia.

Ennen oli peräkammarin poikia, nyt on syrjäytyneitä nuoria. Peräkammarin pojilla oli maalla se yhteisö, joka jotenkin kannatteli ja jopa tarjosi pienimuotoista työtä. Nykyään monelta nuorelta puuttuu se yhteisö ympäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)

AP

No mikä sinua huolettaa etsivässä nuorisotyössä?

Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?

(Luki jo aloituksessa.)

AP

Saa olla rauhassa, jos ei nosta mitään tukia. Jos saa työmarkkinatukeatai toimeentulotukea, niin Kela edellyttää nuorelta, että nuosi suostuu etsivän asiakkaaksi. Etsivä nuorityö ei tähön pakota.

t. Etsivä nuorisotyöntekijä

Siihen siis käytännössä pakotetaan, vaikka yritätkin väittää muuta.

Kyllä, Kela pakottaa, jos nuori nostaa tukia. Pitäisikö mielestäsi nuoren saada elää tukien varassa koko loppu elämä? Kela edellyttää hakeutumista koulutukseen tai työhön ja tässä etsivä auttaa nuorta, jos nuori ei itse tiedä miten toimia.

Toisin sanoen näin luodaan virkailijoille ylimääräisiä  suojatyöpaikkoja. Pitää pakottaa kun muuten ei kukaan osallistuisi ja virjailijoilla olisi vähemmän suojatyöpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.

Onko hyviä ehdotuksia?

 Sukupiirissä 2 kpl tällaisia raskaasti syrjäytyneitä, toinen ollut 3v putkeen työttämänä. En näe muuta ratkaisua, kuin selkeästi matalamman sosiaaliturvan.  Muu tuntuu lähinnä ajan haaskaukselta. Ei tällaisille tyypeille ole tarjolla palkkoja tai työtehtäviä, jotka ylittää selkeästi sosiaaliturvan mahdollistaman ansiotason.

 Usein näitä luusereita on vaikeaa saada edes istumaan saman pöydän ääreen, kunnes lupaan hieman käteistä rahaa, palkkioksi läsnäolosta.  Sosiaaliturva tuo heille keinotekoista hinnoitteluvoimaa, joita heidän omat kyvyt eivät kuitenkaan tue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.

Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.

Tuo häiriköintihän on lainvastaista, sillä laki sanoo, että etsivän nuorisotyön tulee perustua nuoren vapaaehtoisuuteen. (Linkki eka sivulla, kiitos lain linkkaajalle.)

Se kierretäänkin siten, että sossu ja työkkäri/kunta pakottaa siihen.

Kyllä nähdäkseni sossunkin toiminnan pitää perustua lakiin. Etsivän nuorisotyön on oltava vapaaehtoista. Koska työpajat tai muu osallistuminen etsivään nuorisotyöhön eivät ole tutkintoon tähtäävää opiskelua, niin en usko että sossu voi leikata toimeentulotukea sillä perusteella, että ei siihen osallistu. Kunhan on hakenut yhteishaussa opiskelupaikkaa tai TE-keskuksen osoittamia työpaikkoja.

Kelaa maksaa toimeentulotuen ja toimeentulotukea voidaan alentaa: (toimeentulotukilaki):

Alennettu perusosa

Perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että:

1) henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta julkisesta työvoimapalvelusta, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai julkista työvoimapalvelua ole voitu tarjota taikka ammatillista koulutusta vailla oleva, täysi-ikäinen alle 25-vuotias on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, että hän ei ole työttömyysturvalain 2 luvun 13 tai 14 §:n perusteella oikeutettu työttömyysetuuteen; (28.12.2012/1004)

...

3) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on kieltäytynyt osallistumasta kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun aktivointisuunnitelman tai työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (1369/2014) tarkoitetun monialaisen työllistymissuunnitelman laatimiseen; (30.12.2014/1373)

4) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on ilman työttömyysturvalain 2 a luvun 13 §:ssä tarkoitettua pätevää syytä kieltäytynyt kuntouttavasta työtoiminnasta taikka keskeyttänyt tai omasta syystään joutunut keskeyttämään kuntouttavan työtoiminnan. (8.6.2012/291)

(30.12.2002/1294)

Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista, yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työ- ja elinkeinoviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Kansaneläkelaitoksen tulee tiedottaa hakijalle kunnan velvollisuudesta laatia suunnitelma ja ohjata tämä kunnan sosiaalitoimen asiakkaaksi suunnitelman laatimista varten. Kansaneläkelaitoksen tulee myös välittömästi toimittaa kunnan sosiaalitoimelle tiedoksi perusosan alentamista koskeva päätös ja ilmoittaa tästä hakijalle. (26.6.2015/815)

Perusosan suuruutta voidaan alentaa 1 momentissa säädettyä enemmän, kuitenkin yhteensä enintään 40 prosenttia:

1) jos henkilön toistuvasta 1 momentissa tarkoitetusta menettelystä on pääteltävissä, ettei hän halua ottaa vastaan työtä tai osallistua julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012), kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tai kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin; tai (28.12.2012/939)

2) jos henkilö sen jälkeen, kun hänen toimeentulotuen perusosaansa on alennettu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, kieltäytyy ilman perusteltua syytä työvoimapoliittisesta toimenpiteestä tai jos hän toiminnallaan aiheuttaa sen, ettei työvoimapoliittista toimenpidettä voida tarjota ja hän tämän lisäksi kieltäytyy ilman perusteltua syytä 2 momentissa tarkoitetusta suunnitelman mukaisesta toimintakykyä edistävästä toiminnasta.

(30.12.2002/1294)

... Alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien.

###

Onhan tuo melkoista hyysäystä tuo systeemi, koska kai se kierros (eli ihmisen houkutteleminen toimenpiteisiin) alkaa taas uudestaan kun alentaminen on kaksi kuukautta kestänyt. Olisi vaan perustuki ja sen päälle saisi vapaaehtoisesti osallistumalla toimenpiteisiin ylempää tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.

Onko hyviä ehdotuksia?

Onko nämä "hyviäkin tuloksia" yksittäisiä tapauksia? Sanamuoto antaa ymmärtää, että on ollut huonoja tuloksia, mutta että hyviäkin on saatu.

Tuolla aiemmin yksi kirjoittaja esitti, että syrjäytymiskehitys on entisestään jyrkentynyt, ja syynä olisi ylisukupolviset mallit ja vanhempien heikko ohjaus (huom! perheyksikön syyllistäminen tehtyjen poliittisten päätösten sijaan, mikä oikeuttaa julkisen vallan entistä vahvemman otteen lapsen ja nuoren kasvatuksesta).

Itse näen asian niin, että aineelllista ja henkistä kurjuutta ja köyhyyttä on aina ollut perheissä, mutta se mikä on lisääntynyt, on nimenomaan julkisen ote lapsesta ja nuoresta sekä hyysäys, vääränlainen tuki ja apu. On varhaiskasvatusta, havainnointia, varhaista tukea, huolta, puuttumista, erityisopettajaa, kuraattoria, opoa, moniammatillista työryhmää, kotoa hakemista ja vaatteiden päälle auttamista, lisää huolipuhetta, vasuja ja hojkseja, tiimipalavereja sun muuta loputtomiin, ja kaiken aikaa 1) palkka juoksee näillä auttajilla ja 2) syrjäytymiskehitys on kuulemma entistä voimakkaampaa.

Miksi? Jatketaanko perheen syyttämistä, vai aletaanko nähdä systeemin osallisuus kehitykseen?

AP

Samaa mieltä! Kyllä meillä käytetään tolkuton resurssi kaikenlaiseen hyysäykseen. Osassa tapauksista oikeasti voisi koittaa perinteistaä koivuniemenherraa kiukuttelevalle muksulle. Koivuniemenherralla tarkoitan sitä, että nyrkki pöytään ja lapselta vaihtoehdot pois. Nämä lapset, erityisesti teinit, alkaa pyörittämään aikuisia ympärillään. On pahoinvointia, ahdistusta yms. Sen sijaan, että lopetettaisiin lässytys, niin sanottaisiinkin, että vaihtoehtoja ei nyt ole ja höpöhöpö. Vanhemmat siihen lähtee ensimmäisenä, että lasta ahdistaa. Sitten pitää koulun, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koko sakin alkaa pyöriä tämän lapsen höpötysten ympärillä. Ja kappas, hetken päästä ongelmat onkin ihan oikeita. Jokainen meistä saa itsensä ahdistuneeksi ja pahoinvoivaksi, kun alkaa hokea sitä itselleen ja saa jäädä sillä verukkeella kaikesta pois.

En kiellä yhtään, ettei oikeasti joillain nuorilla ole paha olo. Mutta yhä enemmän on näitä, jotka vaan alkaa pyörittää järjestelmää. Puhutaan ahdistuksesta, pahoinvoinnista yms. Todellisuus on usein, että koulumenestys ei ole sellainen kuin haluaisi ja ovat laiskoja. Pitäisi saada ilmaiseksi numeroita ja sitten kun ei viitsi mitään tehdä asian eteen, niin aletaan keksiä muita selityksiä sille, että saa erikoisoikeuksia, ei tarvi tulla kouluun yms. Kukaan ei koskaan nosta pöydälle sitä, että nuoren pitää oppia vaan elämään sen kanssa, että alakoulun kympit kääntyy kaseiksi, jos vapaa-aika menee hengatessa kavereiden kanssa. Teoretisoidaan tilannetta, joka on yksinkertainen.

Ihan oikeasti. Kaikkien elämä ei ole sellaista kuin sinun piireissä. Ei kukaan hyvien vanhempien terve lapsi ihan vain huvikseen syrjäydy, kun muut jatkavat elämäänsä. Lähes kaikilla etsivän nuorisotyön asiakkailla on neurologisia, psykiatrisista tms. syistä heikentynyt toimintakyky. Luin vuosia sitten Hesarin jutun jostain tutkimuksesta jossa oli lähdetty ihan kotiin katsomaan pitkäaikaistyöttömiä nuoria. Sieltä löytyi esimerkiksi diagnosoimattomia Aspergereita, jotka eivät olleet koskaan saaneet mitään apua.

"Minun piirini" ovat juuri näitä ongelmalapsia ja -nuoria. Näen sen totuuden päivästä toiseen, kuinka monen kohdalla on kyse vain siitä, että ovat laiskoja, peliaddiktoituneita ja vanhemmat lähtevät pyörimään mukaan, vaikka ainoa oikea keino olisi ottaa ne laitteet pois ja pakottaa muksu liikkeelle. Sen sijaan keksitään vaivoja vaivojen perään, tehdään turhia tutkimuksia ja lauma aikuisia pyörii ympärillä kenenkään uskaltamatta huutaa, että "keisari on alasti" (=lapsi on laiska ja pelaa liikaa, siksi syrjäytyy).

Mietin vaan sitä, että pajat ja sun muut työkokeilut tuntuvat aika lyhytkestoisilta ja tulevaisuuden hyödyn kannalta epävarmoilta ratkaisuilta. En sano etteikö niistäkin voi työllistyä, mutta eikö olisi hyödyllisintä jos joko (ammatti)koulujärjestelmä bruukattais uuteen uskoon. Eli lohkottaisiin koulutus esim. kolmeen osaan.

1) vuosi: ammattiopintoja. Opetettaisiin työ, mitä tehdään. Tässä vaiheessa voisi lopettaa, mutta olisi kuitenkin sitä ammattiosaamista vaikka alan aputehtäviin.

2) vuosi: Teoriaopntoja ja ammattiosaamisen syventämistä.

3) vuosi?

Mietin että onkohan nuo ammattikoulutukset turhan pitkiä, jos siellä ei edes kunnolla opiskella. Olen opiskellut yliopistossa ja jos olisin kunnolla opiskellut olisin varmaan 2-3 vuodessa voinnut tehdä maisterin tutkinnon vrt. 5 vuoteen.

Ja tuosta sitten voisi jatkaa amk:hon jne.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan sitä, että pajat ja sun muut työkokeilut tuntuvat aika lyhytkestoisilta ja tulevaisuuden hyödyn kannalta epävarmoilta ratkaisuilta. En sano etteikö niistäkin voi työllistyä, mutta eikö olisi hyödyllisintä jos joko (ammatti)koulujärjestelmä bruukattais uuteen uskoon. Eli lohkottaisiin koulutus esim. kolmeen osaan.

1) vuosi: ammattiopintoja. Opetettaisiin työ, mitä tehdään. Tässä vaiheessa voisi lopettaa, mutta olisi kuitenkin sitä ammattiosaamista vaikka alan aputehtäviin.

2) vuosi: Teoriaopntoja ja ammattiosaamisen syventämistä.

3) vuosi?

Mietin että onkohan nuo ammattikoulutukset turhan pitkiä, jos siellä ei edes kunnolla opiskella. Olen opiskellut yliopistossa ja jos olisin kunnolla opiskellut olisin varmaan 2-3 vuodessa voinnut tehdä maisterin tutkinnon vrt. 5 vuoteen.

Ja tuosta sitten voisi jatkaa amk:hon jne.

Ja tuet opintoihin paremmat. Nyt voi lusmuilla ja osallistua toimenpiteisiin isommalla rahalla kuin opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä tuloksiakin on saatu. Mutta varmasti myös uusille vielä parempiin tuloksiin johtaville ajatuksille on tilaa.

Onko hyviä ehdotuksia?

Onko nämä "hyviäkin tuloksia" yksittäisiä tapauksia? Sanamuoto antaa ymmärtää, että on ollut huonoja tuloksia, mutta että hyviäkin on saatu.

Tuolla aiemmin yksi kirjoittaja esitti, että syrjäytymiskehitys on entisestään jyrkentynyt, ja syynä olisi ylisukupolviset mallit ja vanhempien heikko ohjaus (huom! perheyksikön syyllistäminen tehtyjen poliittisten päätösten sijaan, mikä oikeuttaa julkisen vallan entistä vahvemman otteen lapsen ja nuoren kasvatuksesta).

Itse näen asian niin, että aineelllista ja henkistä kurjuutta ja köyhyyttä on aina ollut perheissä, mutta se mikä on lisääntynyt, on nimenomaan julkisen ote lapsesta ja nuoresta sekä hyysäys, vääränlainen tuki ja apu. On varhaiskasvatusta, havainnointia, varhaista tukea, huolta, puuttumista, erityisopettajaa, kuraattoria, opoa, moniammatillista työryhmää, kotoa hakemista ja vaatteiden päälle auttamista, lisää huolipuhetta, vasuja ja hojkseja, tiimipalavereja sun muuta loputtomiin, ja kaiken aikaa 1) palkka juoksee näillä auttajilla ja 2) syrjäytymiskehitys on kuulemma entistä voimakkaampaa.

Miksi? Jatketaanko perheen syyttämistä, vai aletaanko nähdä systeemin osallisuus kehitykseen?

AP

Samaa mieltä! Kyllä meillä käytetään tolkuton resurssi kaikenlaiseen hyysäykseen. Osassa tapauksista oikeasti voisi koittaa perinteistaä koivuniemenherraa kiukuttelevalle muksulle. Koivuniemenherralla tarkoitan sitä, että nyrkki pöytään ja lapselta vaihtoehdot pois. Nämä lapset, erityisesti teinit, alkaa pyörittämään aikuisia ympärillään. On pahoinvointia, ahdistusta yms. Sen sijaan, että lopetettaisiin lässytys, niin sanottaisiinkin, että vaihtoehtoja ei nyt ole ja höpöhöpö. Vanhemmat siihen lähtee ensimmäisenä, että lasta ahdistaa. Sitten pitää koulun, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koko sakin alkaa pyöriä tämän lapsen höpötysten ympärillä. Ja kappas, hetken päästä ongelmat onkin ihan oikeita. Jokainen meistä saa itsensä ahdistuneeksi ja pahoinvoivaksi, kun alkaa hokea sitä itselleen ja saa jäädä sillä verukkeella kaikesta pois.

En kiellä yhtään, ettei oikeasti joillain nuorilla ole paha olo. Mutta yhä enemmän on näitä, jotka vaan alkaa pyörittää järjestelmää. Puhutaan ahdistuksesta, pahoinvoinnista yms. Todellisuus on usein, että koulumenestys ei ole sellainen kuin haluaisi ja ovat laiskoja. Pitäisi saada ilmaiseksi numeroita ja sitten kun ei viitsi mitään tehdä asian eteen, niin aletaan keksiä muita selityksiä sille, että saa erikoisoikeuksia, ei tarvi tulla kouluun yms. Kukaan ei koskaan nosta pöydälle sitä, että nuoren pitää oppia vaan elämään sen kanssa, että alakoulun kympit kääntyy kaseiksi, jos vapaa-aika menee hengatessa kavereiden kanssa. Teoretisoidaan tilannetta, joka on yksinkertainen.

Ihan oikeasti. Kaikkien elämä ei ole sellaista kuin sinun piireissä. Ei kukaan hyvien vanhempien terve lapsi ihan vain huvikseen syrjäydy, kun muut jatkavat elämäänsä. Lähes kaikilla etsivän nuorisotyön asiakkailla on neurologisia, psykiatrisista tms. syistä heikentynyt toimintakyky. Luin vuosia sitten Hesarin jutun jostain tutkimuksesta jossa oli lähdetty ihan kotiin katsomaan pitkäaikaistyöttömiä nuoria. Sieltä löytyi esimerkiksi diagnosoimattomia Aspergereita, jotka eivät olleet koskaan saaneet mitään apua.

"Minun piirini" ovat juuri näitä ongelmalapsia ja -nuoria. Näen sen totuuden päivästä toiseen, kuinka monen kohdalla on kyse vain siitä, että ovat laiskoja, peliaddiktoituneita ja vanhemmat lähtevät pyörimään mukaan, vaikka ainoa oikea keino olisi ottaa ne laitteet pois ja pakottaa muksu liikkeelle. Sen sijaan keksitään vaivoja vaivojen perään, tehdään turhia tutkimuksia ja lauma aikuisia pyörii ympärillä kenenkään uskaltamatta huutaa, että "keisari on alasti" (=lapsi on laiska ja pelaa liikaa, siksi syrjäytyy).

Eikö kaikki vanhemmat haluakaan pakottaa lapsiaan töihin porvarin orjaksi?