Lue keskustelun säännöt.
Etsivä nuorisotyö - onnetonta hyysäystä vai tärkeää toimintaa?
06.05.2018 |
Onko etsivästä nuorisotyöstä on oikeasti jollekin apua, vai onko se vain näiden etsivää nuorisotyötä tekevien itse itsensä työllistämistä ja tarpeelliseksi tekemistä?
Entä, jos henkilöllä on vaikkapa pääomatuloja, joilla elää? Pitääkö siltikin osallistua yhteiskuntaan kouluttautumalla tai menemällä työhön? Vai jättääkö etsivä nuorisotyö rauhaan, jos sanoo, ettei tarvitse mitään etuuksia, haluaa vain elää elämäänsä rauhassa?
Etsivä nuorisotyö on laajennettu jo 29-vuotiaisiin. Onko sen ikäinen vielä oikeasti nuorisoa nykyaikana? Entä tietosuoja? Itse nostaisin metelin, jos omia tietojani olisi jostain luovutettu etsivälle nuorisotyölle, esim. salainen puhelinnumeroni. Jos annan yhteystietoni jollekin, tähdennän aina että ne ovat vain ko. tahon käyttöön, eivät eteenpäin luovutettaviksi.
Saako ihminen siis olla rauhassa, jos haluaa olla rauhassa? Miten sinnikkäästi kintereillä etsivä nuorisotyö eri paikkakunnilla kulkee?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kuppaavat Kelan tukia; ensin 3000 puhtaana käteen, sen jälkeen 800 kuussa.
Kuntoutus raha maksetaan vain niille nuorille, jotka haluavat "palata" takaisin ns, normaaliin elämään. Saada elämänsä järjestykseen ja koulutuksen alkuun tai loppuun.
Miksi ei haluaisi-ilmaista rahaa jaossa? Ne pitää vain etsiä ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen nuori on erilainen. Jokaisen tilanne on erilainen. Ongelma ei ole aina nuoressa. Lastensuojelun palvelut eivät perustu mihinkään järkevään. Ihmistä ei siellä kuulla eikä kuunnella, vaikka perhe itse tietää oman tilanteensa ja parhaan tavan edetä.
Aina löytyy vikoja kun keksitään ja hakemalla haetaan.
Perustelisivat edes ne hienot MIELIPITEENSÄ.
Mutta kas, siellähän ne onkin. Kirjattuna.
Ja aivan jotain muuta mitä todellisuudessa.
Kirjailija-ainesta. 😄
Yäk.
Halusin nuorelle apua mutta sitten sossut iha ite mokasivat homman tehtailemalla sen kuuluisan huostan.
Laittomampi kuin rokko ja rutto.
Luottamus ja kunnioitus ansaitaan. Oli kyseessä mikä vain tai kuka vain.
Ihmiset ei ole kauppatavaraa.
Kiitos ja hyvästi.
Eihän nuo pari ylläolevaa kommenttia edes liity millään tapaa etsivään nuorisotyöhön - ei ole sosiaalityötä tai lastensuojelua, jotka on ihan eri asioita.
NUORISOTYÖSSÄ ei tehdä nuorista (eikä etenkään vanhemmista, joiden kanssa harvemmin on yhteyttä) järjestelmiin mitään sellaisia kirjauksia, joita viranomaiset pääsisivät lukemaan tai jotka jotenkin jäisivät kummittelemaan. Nuorisotyöntekijöillä ei ole minkäänlaista viranomaisvaltaa eivätkä ne tee lausuntoja tms.
Nuorisotyö auttelee nuoria sen mukaan miten nuoret itse haluaa, ja jättää rauhaan jos ei apu kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin n. 10v sitten etsivä nuorisotyön ihan hyödylliseksi. Pahasti koulukiusattuna rämmin lukion läpi joten kuten, koska muita opiskeluvaihtoehtoja käpykylässä ei ollut ja en uskaltanut muuttaa omilleni asumaan vielä yläasteen jälkeen. Sosiaalisten tilanteiden pelkoni oli niin paha, etten uskaltanut edes ruokakauppaan. Työkkäri minut komensi tapaamiseen etsivälle, koska huonojen arvosanojeni takia en ollut päässyt opiskelemaan tai saanut muuta työtä kuin 6kk työharjoittelun.
Etsivä kyseli tietojani ja asioita elämästäni ja se oli sellaista terapiamaista, vaikkei tietenkään oikeaa terapiaa. Itkien sieltä silti usein lähdin kotiin kun vanhoja asioita kaiveltiin. Lopulta mentiin yhdessä ammatinvalintapsykologille ja sitten hain opiskelemaan taas. Pääsinkin, tosin koulu oli sellainen johon kaikki pääsee.
Ennen opiskelemaan lähtöä oli aikaa vielä kevät ja kesä. Sain etsivän kautta ensimmäisen työni vaikka se olikin vain 4kk siivoojana, mutta sai siitä vähän opiskelurahaa kasaan. Diakoniatyö halusi myös antaa etsivän kautta stipendin jollekin, joka on selviytynyt ylös pohjalta ja minut valittiin sen saajaksi.
Lopuksi etsivä olisi halunnut vähän puoliväkisin minut terapiaan, mutta muuton takia se olisi pitänyt aloittaa yhdellä paikkakunnalla ja sitten yrittää jatkaa opiskelupaikkakunnalla. Siitä puolipakottamisesta tulikin ainoa negatiivinen asia, aika varattiin minulta kysymättä, mutta siihen en suostunut ja sen jälkeen en tavannut enää etsivää. Nyt vanhempana kyllä jo tajuan, että se olisi ollut varmaan hyödyllistä, mutta ei sitä silloin teininä arvostanut.
Myös siihen aikaan uutuutta, voimaannuttavaa valokuvausta, tarjottiin, mutta siihen en halunnut. Sen hetkisen itsetuntoni kanssa kaikki kuvat olivat kauhistus.
En tiedä olisinko silloin ilman etsivän apua päässyt ainakaan niin nopeasti eteenpäin elämässäni.
Minä odotan vastausta NUOTTI-valmennuksesta, joka on tosin eri asia kuin etsivä nuorisotyö. Edellä mainittuun voi ilmoittautua kuka vain, oli taustat millaiset tahansa ja kun taas etsivä nuorisotyö tavoittaa nuoren kunnan tai oppilaitoksen tietojen perusteella. Mielestäni molemmilla on hyvät tarkoituksensa, ja toivon saavani itse jotain irti NUOTTI-valmennuksesta liittyen itsetuntoasioihin, kun on kaiken maailman diagnooseja, joista päällimmäisin on laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Haluaisin itse vieroittaa itseni älypuhelimesta, josta tulvivat ilmoitukset Instagramista ja muista sovelluksista ovat minulle kuin huumetta. Jotain joo olen kyennyt tekemään asioille, mutta silti vain tälllaiset mukavuudet vetää minua helposti puoleensa. En ole sen parempi riippuvainen kuin alkoholistit tai narkomaanit. Kun on näitä oppimisvaikeuksia ja neurokirjon häiriöitä, niin on vain helposti ajatellut, että vain parempi katsoa sarjoja ja selata nettiä sekä tehdä kaikkea kivaa, vaikka tiedän, ettei elämä voi olla vain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän näillä riittää aika. Näiden tulisi olla yhteydessä, jos nuori jättää koulutuksen kesken. Tällä hetkellä keskeyttämisprosentti on 25.
Ammattikoulutus on kyllä syvässä alennustilassa. Opetus on täysin kelvotonta. Itse opiskelen myös tällä hetkellä uutta tutkintoa ja kaiken tiedon saa hakea itse. Välillä on viikkokausia ettei ole opetusta/annettu mitään tehtäviä.
Ei näin hallitus. Säästätte väärästä paikasta .
Voitko kertoa mikä ala ja mikä oppilaitos?
Enemmän pitäisi olla kovempi kuri käytössä kuin nykyaikainen opittu avuttomuus ja uhriutuminen, jota ruokitaan helposti ja sitten voidaan vaan hokea että en mä mitään yritä, kun on nämä diagnoosit, päläpälä... Nykyelämä on liian helppoa kelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttäviä päsmäreitä. Ei jätä rauhaan, vaikka sanoo ettei kiinnosta. Silti ahdistelevat sossun ja työkkärin kanssa.
Tämä.
Pieni "jutustelu" johtaa kontaktitulvaan ja kyttäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli peräkammarin poikia, nyt on syrjäytyneitä nuoria. Peräkammarin pojilla oli maalla se yhteisö, joka jotenkin kannatteli ja jopa tarjosi pienimuotoista työtä. Nykyään monelta nuorelta puuttuu se yhteisö ympäriltä.
Meillä on nykyään niin yksilökeskeinen yhteiskunta, jolloin kehoitetaan jokaista pärjäämään omillaan. Ja nykyään töitä on niin vaikeaa saada johtuen vaatimusten koventumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
29 ikävuoteen asti?
Nuoren määritelmä on alle 29-vuotias. Joissakin se voi ulottua vielä 35 ikävuoteen saakka. Suomessa tuntuu olevan hirveä tarve pitkittää nuoruutta. On se ihmiselo niin erikoinen, kun yläasteella niin ihaillaan aikuisia ja halutaan olla niin aikuista mutta 50-vuotiaana pitäisi olla taas 20-vuotias.
Minusta he tekevät hienoa, erittäin tärkeä työtä. Pääsevät nuoren lähelle ja auttavat pääsemään kiinni elämään. Toki siellä joukossa voi olla niitä, jotka tyrkyttävät jotain askartelutyöpajoja, joissa opetellaan käsien pesua ja paikka on kuin lastentarha, vaikkei ne nuorta itseään edes kiinnosta.