Etsivä nuorisotyö - onnetonta hyysäystä vai tärkeää toimintaa?

No eiköhän sillä pyritä tavoittamaan ensisijaisesti niitä, jotka haluavat apua, mutta eivät tiedä kanavia sen saamiseksi. Älä huoli, et vaikuta kuuluvan kohderyhmään.

Millä tavalla koet olevasi syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa?

Elätätkö ap itsesi yhteiskunnan tuilla, pelkällä peruskoulutaustalla?

Lue tuosta pykälästä 10 eteenpäin, niin saat vastauksia: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285#Pidp453364448

Ärsyttäviä päsmäreitä. Ei jätä rauhaan, vaikka sanoo ettei kiinnosta. Silti ahdistelevat sossun ja työkkärin kanssa.

Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)

AP

Aika harvalla parikymppisellä on sellainen omaisuus ettei tarvitse koulutusta tai palkkatyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Lue tuosta pykälästä 10 eteenpäin, niin saat vastauksia: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285#Pidp453364448

Niin, laissahan sanotaan, että etsivä nuorisotyö aloitetaan ensisijaisesti nuoren itsensä aloitteesta, mutta että se "voidaan aloittaa myös muiden viranomaisten luovuttamien tietojen perusteella".

Satun tietämään, että ainakin omassa kotikaupungissani etsivän nuorisotyön yhteydenotot menevät pääasiallisesti niin, että sieltä otetaan yhteyttä nuoreen kolmannen osapuolen luovuttamien tietojen perusteella, ei niin että nuori itse ottaisi yhteyttä. Tällöin, vaikka yhteydenoton jälkeen varsinaiseen yhteistyöhön ryhdyttäisiinkin, niin se ei ole alkanut nuoren itsensä aloitteesta, kuten lain mukaan tulisi ensisijaisesti alkaa. Näen siis homman pitkälti näiden etsivän nuorisotyön työntekijöiden itse itsensä työllistämisenä ja tarpeelliseksi tekemisenä.

Valmiiksi tekeminen nuoren puolesta saattaa olla vahingollisempaa kuin olla sivussa opinnoista tai työelämästä muutaman vuoden. Tiedän omasta kokemuksestani, kun pari vuotta pidin ns. välivuotta omassa nuoruudessani. Kyllä siinä itsellä kasvoi lopulta halu päästä mukaan, ja motivaatio oli korkea. Kun piti ottaa itse selvää opiskelumahdollisuuksista ja pääsykokeista, kasvoi sinnikkyys.

Mielestäni on huonoa kehitystä, että paapotaan ja työnnetään eteenpäin. Oma halu ja sisu ei kehity.

Nuoruuden käsitettä on koko ajan laajennettu. Nykyään nuoria ovat vielä 29-vuotiaat tai joissain yhteyksissä jopa 35-vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttäviä päsmäreitä. Ei jätä rauhaan, vaikka sanoo ettei kiinnosta. Silti ahdistelevat sossun ja työkkärin kanssa.

Jos kiinnostuksen puute on niin suuri, ettet itse pysty hoitamaan opiskelua ja työnhakua, niin tarvitset apua siihen. Ota apua vastaan, vaikkat olisi tottunut apua saamaan aiemmin. Muuten kaduttaa myöhemmin elämässä. Lisäksi, kerro etsivälle tai muulle tukitaholle, miten vaikeita nuo asiat ovat sinulle tällä hetkellä. Välttelemällä ainoastaan syvennät omaa ongelmakierrettäsi.

Riippuu paljon näistä etsivistä nuorisotyöntekijöistä itsestään. Jotkut osaavat ottaa nuoret ihmisinä ja pyrkivät löytämään jokaisen nuoren kanssa oikeasti kiinnostavia ja hänelle soveltuvia jatkopolkuja. Toiset taas haluavat päsmäröidä ja holhota, ja ovat työntämässä kaikki nuoret jonnekin tonttuaskartelupajaan.

Täällä omilla seuduilla etsivä nuorisotyö koskettaa hyvin pitkälti sellaisia nuoria, joihin pätee ainakin yksi seuraavista:

1) ylisukupolvinen syrjäytyminen suvussa eli ei perheessä ja suvussa työssäkäynnin mallia

2) päihdeongelma

3) diagnosoitu mielenterveyden ongelma, nuori ei yleensä sitoudu suositeltuihin toimenpiteisiin

4) traumaattinen tapahtuma/jakso, joka on saanut nuoren poteroon

5) muu addiktio tai epäterve sitoutuminen, joka estää normaalin elämän (esim. pelaa jatkuvasti tai vahtii ettei pientä sisarusta vahingoiteta jos perheessä päihde/mt/hyväksikäyttötaustaa)

Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Täällä omilla seuduilla etsivä nuorisotyö koskettaa hyvin pitkälti sellaisia nuoria, joihin pätee ainakin yksi seuraavista:

1) ylisukupolvinen syrjäytyminen suvussa eli ei perheessä ja suvussa työssäkäynnin mallia

2) päihdeongelma

3) diagnosoitu mielenterveyden ongelma, nuori ei yleensä sitoudu suositeltuihin toimenpiteisiin

4) traumaattinen tapahtuma/jakso, joka on saanut nuoren poteroon

5) muu addiktio tai epäterve sitoutuminen, joka estää normaalin elämän (esim. pelaa jatkuvasti tai vahtii ettei pientä sisarusta vahingoiteta jos perheessä päihde/mt/hyväksikäyttötaustaa)

Eli jokin muu apu tai puuttuminen olisi ensisijaista, ja etsivä nuorisotyö on vain kuin ottaisi buranaa kun tarvitsisi antibioottikuurin?

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Ja jäi vielä pois tärkeä ryhmä eli (diagnosoimattomat) nepsynuoret. Heistä moni alkaa kyllä lääkitä itseään päihteillä tai pelaamalla, jos apua ei tule.

Sehän ei ole nuoren vika, jos nuori sanoo etsivälle nuorisotyölle, ettei kiinnosta uhlata elämäänsä johonkin työntekoon, mutta silti ei jätetä rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttäviä päsmäreitä. Ei jätä rauhaan, vaikka sanoo ettei kiinnosta. Silti ahdistelevat sossun ja työkkärin kanssa.

Jos kiinnostuksen puute on niin suuri, ettet itse pysty hoitamaan opiskelua ja työnhakua, niin tarvitset apua siihen. Ota apua vastaan, vaikkat olisi tottunut apua saamaan aiemmin. Muuten kaduttaa myöhemmin elämässä. Lisäksi, kerro etsivälle tai muulle tukitaholle, miten vaikeita nuo asiat ovat sinulle tällä hetkellä. Välttelemällä ainoastaan syvennät omaa ongelmakierrettäsi.

Olet siis sitä mieltä, että kannettu vesi kaivossa pysyy?

Mitenhän näillä riittää aika. Näiden tulisi olla yhteydessä, jos nuori jättää koulutuksen kesken. Tällä hetkellä keskeyttämisprosentti on 25.

Ammattikoulutus on kyllä syvässä alennustilassa. Opetus on täysin kelvotonta. Itse opiskelen myös tällä hetkellä uutta tutkintoa ja kaiken tiedon saa hakea itse. Välillä on viikkokausia ettei ole opetusta/annettu mitään tehtäviä.

Ei näin hallitus. Säästätte väärästä paikasta .

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle ensimmäiselle kommentoijalle: en ole kohderyhmää, olen keski-ikäinen ja työelämässä :-D Tavoitteena olisi kyllä päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitsisi käydä töissä ;-)

AP

No mikä sinua huolettaa etsivässä nuorisotyössä?

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Täällä omilla seuduilla etsivä nuorisotyö koskettaa hyvin pitkälti sellaisia nuoria, joihin pätee ainakin yksi seuraavista:

1) ylisukupolvinen syrjäytyminen suvussa eli ei perheessä ja suvussa työssäkäynnin mallia

2) päihdeongelma

3) diagnosoitu mielenterveyden ongelma, nuori ei yleensä sitoudu suositeltuihin toimenpiteisiin

4) traumaattinen tapahtuma/jakso, joka on saanut nuoren poteroon

5) muu addiktio tai epäterve sitoutuminen, joka estää normaalin elämän (esim. pelaa jatkuvasti tai vahtii ettei pientä sisarusta vahingoiteta jos perheessä päihde/mt/hyväksikäyttötaustaa)

Ei näitä pitäisi enää ilmaistöihin laittaa, kärsiviä ihmisiä. Koulutusta mieluummin, niin korkealle kuin mahdollista. Sillä tavalla tuosta ahdingosta voisi joskus vapautua.

Kummallinen asenne ap:llä. "Kun minäkin sain elämäni mallilleen nuoruudessani parin välivuoden jälkeen, niin kyllä kaikki muutkin saavat". Sinun muinoisilla valinnoillasi ja onnenpotkuillasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten nuoret nykyään pärjäävät.

Syrjäytymiskehitys on paljon nopeampaa nykyisellään kuin se oli joskus 20 vuotta sitten. Monilla nuorilla se kulkee perintönä vanhempien sukupolvelta, jotka ovat laiminlyöneet lähtökohtien antamisen elämään. Siihen, että lapsi ja nuori vahvistuisi ja kehittyisi pitkäjänteiseksi, yritteliääksi ja jaksaisi uskoa tulevaisuuteen sekä suunnitella sitä, ja siihen. että nuori pystyisi näkemään itsensä onnistuvan opinnoissa, töissä ja niin edelleen.

Tällaiset lapset ja nuoret ovat olleet alttiina vaikutteille ja oppineet sen, että heidän ei kuulu onnistua ja että heidän ei kuulu saada tukea. He ovat oppineet haluamaan epäonnistumista ja jopa näkemään itsetuhoisen elämäntavan tavoiteltavana.  Monet heistä pärjäävät sosiaalisessa ympäristössä ainoastaan kotoa ja ryhmäpaineen kautta opittujen roolien kautta. Ollaan niin kovista ja pelätään ja kammotaan viranomaista, koulua ja vastaavia tahoja kuin ruttoa. Sisimmässä on varmasti paha olla, kun eväitä tehdä omasta elämästä hyvä ei ole annettu.

Kuitenkin, he ovat vielä niin nuoria, että ulkopuolisten tuella suuntaa on mahdollista muuttaa. Miksi et ap soisi heille sitä mahdollisuutta? Varmasti monelle yrittäminen ja luottaminen tarjottuun tukeen on aluksi vaikeaa ja epäonnistumisia voi tulla. Mutta alkuun voi edetä pienillä askelilla. 

En minä tiedä mikä vaivaa aikuisia jotka kannustavat nuoria syrjäytymään ja pitävät etsivää nuorisotyötä jonain "itse itsensä työllistävinä" puuhatäteinä, ovatko he niin p***een kateellisia siitä, että nuorille tarjotaan apua ja vaihtoehtoja sille alamäelläe joka on usein jo pedattu kotioloista alkaen, vai ovatko vain yksinkertaisesti tyhmiä. Ainakaan empatiakykyä heillä ei ole.