Omituisimpia itse kokemiasi nettikirppistapauksia?

Vierailija kirjoitti:

MHR kirjoitti:

En tiedä outo mutta vitutti koko tapaus.

Löysin tori.fistä kolme Sims3 lisäosaa jotka olin halunnut pitkään. Otin yhteyttä myyjään ja varasin nämä 3 peliä. Sovittiin että haen perjantaina ja ilmoitin että en pääsekään silloin(koska kuljen julkisilla ja silloin oli julkisen liikenteen lakko) ja sovittiin että seiraavan viikon maanantaina käyn ostamassa. Ja viikonloppuna myyjä ilmoittaa että kaksi VARAAMISTANI peleistä on mennyt. En sitten ostanut häneltä mitään. Korpeaa vieläkin että myydään jo varattu tavara...

Ymmärrän myyjää todella hyvin.

Jos ostaja haluaa pitkän varausajan niin silloin tuote maksetaan myyjän tilille etukäteen, nouto voi tapahtua sitten paljonkin myöhemmin. Mutta pelkällä "varaan tän" -ilmoituksella en varaa mitään.

Minä taas en ymmärrä, koska tässä oli todella selkeä syy (julkisen liikenteen lakko), jolle ihminen ei itse voi mitään ja minkä myyjäkin pystyy helposti tarkastamaan oikeaksi eikä perjantain hakupäivän muuttuminen maanantaille ole erityisen pitkä varausaika. 

Myyjä olisi myös voinut silloin hakuajan muuttuessa toimia juuri noin eli ilmoittaa, että ei varaa noin pitkälle ilman varausmaksua tms., jolloin ostajalla olisi ollut mahdollisuus näyttää onko hän oikeasti ostamassa maksamalla jotain etukäteen. Nyt myyjä ei antanut ostajalle mitään mahdollisuutta, vaan myi vain eteenpäin, vaikka ostajan päässä kauppa oli lukkoon lyöty. 

Kaikki ostajat ei ole hupihuutajia ja vaikka myyjä saakin myydä kenelle haluaa, niin mielestäni on ikävää, jos asenne on se, ettei edes ilmoiteta etukäteen, että jos et pääse nyt perjantaina, niin en varaa, vaan myyn viikonlopun aikana muualle, jos tulee ostajia. Tällöin ostaja voisi edes varautua, ettei maanantaina välttämättä olekaan ostettavaa. Hyvän käytöksen perusteita mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on sattunut useamman kerran, että ostaja tulee hakemaan euron tai parin tavaraa. Ollaan sovittu aika sähköpostitse, ja osoite on tiedossa. Sitten tulee viesti, että hän on tulossa sovittuna aikana, onko ok? No on. Sitten tulee viesti, että on ruuhkassa ja myöhästyy muutaman minuutin, haittaako? Ei haittaa. Siellä letkassa jumittaessa sit keksii kysyä, että olihan se hinta euron? Oli, oli. Seuraavassa viestissä ostaja ihmettelee kun navigaattori ei löydä pientä katuamme: "Olen nyt Kustaankujalla, onko Lötönpolku tässä lähellä vai olenko ajanut ohi?" - Olet, aikoja sitten. Yritän neuvoa tien. - Asiakas on sitten vihdoinkin lähellä kotiamme, mutta pyörii neuvottomana lähikaupan parkkipaikalla ja viestittää taas. Soitan takaisin ja sanon tuovani tavaran sinne. Puhelinmaksuihin on tässä vaiheessa kulunut puolet hinnasta...

Minä asun oikeastikin vähän hassussa paikassa ja ymmärrän, että tänne ei ole ihan suoraviivaista tulla, jos ei ole ikinä ennen käynyt, mutta ihmettelen silti miten monesti olen joutunut yrittämään selventää sitä, miten tänne pääsee. Ihan vain karttasovelluksen tai navigaattorin avaamalla se homma selkenee kuitenkin hyvin helposti ja nopeasti ilman, että minä yritän ajokortittomana selittää miten tänne autolla pääsee paikasta x. En kuule tiedä, kun pyörä- ja kävelyreitit menevät ihan eri kautta. Nykyään olen antanut kuvakaappauksen asuinalueeni kartasta ja nuolilla ohjeet lähimmältä isolta tieltä ja siltikin joudun säätämään. Lähinnä ihmetyttää siis se, että ei olla valmiita käyttämään yhtään omaa vaivaa siihen, että otettaisiin selvää miten pääsee tavaransa hakemaan. Itse katson tarkkaan kartasta miten jonnekin pääsee, kun lähden jotain hakemaan, ja hyvin harvoin olen joutunut kysymään lisäohjeita, vaikka en edes ole mikään taitava suunnistaja.

Tähän liittyen meidän taloyhtiössä on kaksi parkkipaikkaa ja kerran yksi ostaja oli ajanut sinne kauemmalle parkkipaikalle ja kyseli sieltä tylysti, että missä oot, kun minä odottelin sillä omalla parkkipaikallani. Ei tässä mitään, mutta meidän talojen seinissä on kissankokoisilla kirjaimilla talon kirjain ja asuntojen numerot, joita ei voi olla huomaamatta parkkipaikalta. Jos minä asun alkupään kirjaimessa ja hän on parkkipaikalla, jonka viereisessä talossa on loppupään kirjain, niin kuvittelisi, että saattaisi ruveta miettimään, että onko kuitenkaan itse oikeassa paikassa. Varsinkin, kun päästäkseen sinne toiselle parkkipaikalle täytyy itse asiassa ajaa tavallaan vähäsen harhaan. No, minä kävelin sitten pihojen läpi toiselle puolelle talorykelmää ja kaupat tehtiin, ei ollut hirveän iso vaiva enkä jäänyt miettimään pahalla, mutta vähän hämmensi se syyttävä asenne, kun itse on väärässä paikassa. Ihan voisi myös hyvässä hengessä hoitaa näitä juttuja.

Minä en ymmärrä ostajia joiden ainoa viesti on "olisin kiinnostunut". Ei mitään muuta. Ei ehdotusta tai kysymystä milloin voisi tulla ostamaan. Jos vastaan eivät koskaan enää laita viestiä (kymmenen vuoden kokemuksella 100% varmuudella näin käy). Kiinnostus kesti tasan sen yhden viestin verran. En enää koskaan vastaa näihin viesteihin vaan pistän estoille. Sama jos kerrankin tekee oharit. Toista aikaa on turha sopia, tekee uudet oharit. Sama varaajien kanssa, kauppoja ei koskaan tule.  Myös halukkaat ostajat joille olen tilinumeroni antanut, ei maksa eikä vastaa viesteihin moneen päivään, päätyvät estoille.  Tietysti ilmoitan ennen sitä että kaupat peruttu, ei kannata maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Yritin ostaa jotakin lipastoa torista muutama vuosi sitten. Laitoin viestiä ilta-aikaan, että ostan lipsaston, voin hakea vaikka heti aamusta myyjälle sopivaan aikaan Myyjä vastasi, että huominen ei sovi kun ei ile kotona ja kävisikö ylihuominen. Vastasin, että käy sekin. Hetken kuluttua tuli viesti, ilmoitti että huomenna kello 12 käy. Ihmettelin, mutta vastasin ok ja tulevanj hakemaan. Kello 10 aamulla tuli viesti, että joku oli jo hakenut lipaston ja perään kuittaus "nopeat syö hitaat, ehkä opit tästä jotakin". :DD

Ei hele... Ainakin näistä oppii, että jotkut nyt vaan on hulluja! 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Kaikki myyjät, joiden mielestä vaate on hyväkuntoinen vaikka siinä on reikiä, pesussa lähtemättömiä tahroja, printti murentunut lähestulkoon pois, järkyttävä haju ym. Jostain kumman syystä en kovin mielelläni osta nettikirpputoreilta enää vaatteita, enkä muuten tavallisiltakaan. Niin järkyttävää lumppua tulee vastaan.

Mutta ehkä pitäisi vain ymmärtää ihmisten erilaisuutta. Jollekin maailman virttynein riepu on vielä ihan priimaa ja sellaisena se myös myydään. Ehkä se on sitä saituutta tai optimismia, jos on varttunut äärimmäisen köyhissä oloissa.

Olen itse ollut töissä hyväntekeväisyyskirpparilla, ja niin paljon kuin arvostinkin kaikkia ihania lahjoittajia, niin joukossa oli kyllä sellaista kamaa, että ei sitä pystynyt ulkopuolinen hyvällä tahdollakaan näkemään myyntikuntoisena. 

Isojen tavaroiden kohdalla voi varmaan osittain olla kyseessä myös kierrätysmaksujen välttely, vaikka meidän kunnassa kyllä saa viedä aika paljon kaikkea ihan ilmaiseksi, ja toki osa myös huijaa itse myydessään. Usein näissä tällaisissa tapauksissa on kuitenkin kyse siitä, että tavaran tunnearvo on entiselle omistajalle niin iso, että tavaraa ja sen kuntoa ei vain näe kunnolla. Siksi virttynyt ja nukkainen tavismerkkinen t-paita maksaa jonkun kirpparipöydässä 10 euroa tai se kuskataan hyväntekeväisyyteen, koska eihän sitä rakasta tavaraa voi nyt roskiinkaan heittää, kun se on palvellut niin hyvin. On selkeästi palvellut hyvin ja olisi arvokasta päästää se kärsimyksistään kunnialla. Ymmärrän kyllä, että voi olla helpompi antaa jonkun muun tehdä se, mutta ei se ihan reilua ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myin naisten farkkuja ja mainitsin että kerran päällä käyneet, eivät istuneet. Joku mies alkoi ensin kyselemään että mistä kohtaa ei istunut ja että sopiiko hänen päällensä. Vastasin että tuskin kun olen 150cm nainen, että minkä mittaiselle pitäisi mennä? Mainitsi että hän on 185cm/110kg ja kysyi, että haluanko tarkempia mittoja. Tähän en vastannut muuta kuin että "Otatko housut vai myynkö seuraavalle, kysyntää on" Sen jälkeen sain viestejä, joissa kyseltiin mm. onko housuja pidetty ilman alushousuja ja kuukautisten aikaan ja onko ulostetahroja ynnä muita häiriintyneitä kyselyjä. Tämän jälkeen hankin prepaid-numeron nettikirppiksiä varten.

Kenellä muka on ulostetahroja farkuissa? Ällöttävä tyyppi.

Valitettavasti olen ollut työharjoittelussa ompelimossa, johon miesasiakas toi korjattavaksi housut, joissa oli ulostetahra. Nössöt pomoni eivät kehdanneet jättää housuja korjaamatta ja vaatia miestä pesemään housut asiallisesti ennen niiden takaisin tuomista ja minä yhtä nössö harjoittelija sitten ompelin housujen haarasaumaa yrittäen olla osumatta tahraan. Desinfioin kaiken olemassa olevan sen jälkeen ja päätin, että rajansa kaikella ja pakko opetella jämäkkyyttä, vaikkei se tule luonnostaan. Päätin myös olla koskaan perustamatta korjausompelimoa ja hakeuduin jatkokoulutukseen, jotta saisin enemmän vaihtoehtoja uralleni kuin jaskaisten housujen paikkaamista.

Vierailija kirjoitti:

En oikein tajua tuota "jobbari"-juttua. Jos joku ostaa sulta tavaran, se on silloin sen ihmisen omaisuutta ja hän saa myydä sen jos haluaa. Jos hän pyytää isompaa hintaa kuin sinä, se varmaan harmittaa, mutta kannattaa sitten laittaa tarpeeksi iso hinta myydessä ettei tarvitse kärvistellä että olisin saanut enemmän.

Jos joku tienaa rahansa sillä että myy tavaraa eteenpäin kirppiksillä, niin sehän on ihan rehellistä toimintaa. Eri asia jos myisi varastettua.

Uskoisin, että ainakaan kaikkia ei harmita se itse eteenpäin myyminen, vaan se, kun osa näistä eteenpäin myyjistä valehtelee ostotilanteessa. 

Itse myyn kaiken halvalla, koska haluan niistä nopeasti eroon ja olen tyytyväinen hinta-ajanhukka-suhteeseen, joten saamani summa on juuri sopiva minulle. Ei ärsytä, jos joku saa siitä tuotteesta sitten enemmän. 

Silti kyllä minuakin loppujen lopuksi harmittaisi, jos olisi itkua vääntäen kerrottu, miten ei ole edes ruokaan varaa ja miten ihanaa, kun nyt löytyi halvalla tämä ja tuo, ja sitten se tavara olisi heti myynnissä jossain. Se vale ja manipulointi veetuttaisi, ei se, mitä tavaralle tapahtuu. Veetuttaisi sitä enemmän, jos olisi tuolla tarinallaan tiristänyt alennusta. Ehkä tämän kokeneena sitten koko ryhmä ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli aika absurdi fiilis, kun halusin ostaa setin tietynlaisia vaatteita. Kirjoitin selkeät väritoiveet ja esimerkkikuviakin oli monta. Ja kirjoitin myös, mitä en halua, jottei kukaan tuhlaisi omaa ja minun aikaani turhaan. Sainkin päivän aikana paljon tarjouksia, mutta yhdessäkään ei ollut toivomiani värejä vaan niitä, joita nimenomaisesti olin halunnut välttää. En tiedä, mitä vastaisin näille ihmisille. "Ei kiitos, luitko ilmoitustani ollenkaan?"

Minäkin olen todennut omasta kokemuksesta että suurin osa ihmisistä ei kuuntele/lue tai ymmärrä kuulemaansa/lukemaansa, joten ei kannata koskaan kertoa MITÄ EI HALUA. Sen varmasti saat mitä et halua. Ihmiset on yksinkertaisia. Oma äitini oli ulkomailla lomalla ystäviensä kanssa ja soitteli että mitä lapsenlapselle vois ostaa. Erehdyin sitten kertomaan painokkaasti että ei ainakaan "sitä eikä tätä". No juuri ne hän sitten toi ja käyttämättä jäi. Silmät kirkkaina väitti että niitä olin pyytänyt :D

Tiedoksi muillekin: olen lukenut, että aivot eivät ymmärrä sanaa ei. Jos siis ilmoittaa, että missään nimessä ei ainakaan vihreää sohvaa, niin sitä sitten hyvin todennäköisesti tarjotaan. Kuulostaa oudolta, koska ei-sana on kuitenkin meillä kielessä jatkuvassa käytössä ja kyllä sen käyttö onnistuu, mutta ilmeisesti näissä tilanteissa aivoihin jää helposti muistiin vain se sana vihreä, koska ei-sana ei rekisteröidy.

Ostin torin kautta retrotietokoneen ja sovin että haen sen paikan päältä. Myyjän aikataulut eivät sopineet omieni kanssa yhteen mutta tämän naisystävä kuulemma oli kotona.

Menin noutamaan konetta ja maksoin käteisellä. Kun saavuin asunnolle oli nainen pelkässä kylpytakissa ja pyysi sisään hoitamaan kaupat. 

Sanoi että saan koneen puoleen hintaan jos suostun harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Tottakai tällainen tarjous pitää hyväksyä.

Sain kunnon rietastelua ja ostamani tietokoneen.