Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon, että seksuaalinen haluttomuus ja seksittömyys parisuhteessa tarkoittaa aina sitä että suhteesta loppuu myös koskettelu, läheisyys, hellyys ja yhteenkuuluvuus. Tämä ainakin on ongelma, koska ihminen kuten muutkin nisäkkäät tarvitsee koskettelua ja läheisyyttä elääkseen tervettä elämää. Esimerkiksi Romanian lastenkotien kehitysvaurioiset lapset olivat kasvaneet sellaiseksi nimenomaan näiden puutteesta.
Joten, minusta parisuhteen tunnekylmän puoliskon syyllistäminen ei ole kohtuutonta.
Ei tarkoita. Itse en kaipaa paljoakaan seksiä ja onneksi puoliso on samanlainen. Silti meillä päivittäin kosketellaan, suudellaan, paijataan, vitsaillaan, jutellaan kaikesta taivaan ja maan välillä ja tehdään yhdessä asioita. Omat vanhempani ovat jo kohta 80, joten tuskin heillä hurjan vilkas seksielämä enää on ja silti pitävät kädestä, pussaavat ja henkinen yhteenkuuluvuus näkyy selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No esim. henkilö X ei ota enää huomioon kumppaniaan ja tämän tarpeita, tai elämäntilanteessa tapahtuneita muutoksia.
Kumpi on pahempaa ihmiselle, se ettei saa niin paljon kuin haluaa, vai se, että joutuu harrastamaan seksiä vastoin omaa tahtoaan?
Mielestäni jälkimmäinen.
Se miten päädytään varsin yleiseen tilanteeseen, että toinen osapuoli (usein mies) on puutteessa, meni meillä näin:
Minä, jolla on varsin alhainen libido, pystyin kohtuu usein suhteen alussa harrastamaan seksiä. Johtui siitä, että miehellä oli minulle aikaa ja hän oli mukava jne.
Takki miehellä kääntyi kun naimisiin mentiin: ei ollut enää aikaa, vaatimuslista kasvoi kasvamistaan: siivoa yksin, hoida piha yksin, käy kaupassa yksin, pese pyykit, yksin. Mies alkoi käydä vain kääntymässä kotona seksiä nurkuen ja valittaen kaikesta. Hän tappaa sen vähäisenkin halun mitä minulla voisi olla omalla törkeällä käytöksellään.
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon, että seksuaalinen haluttomuus ja seksittömyys parisuhteessa tarkoittaa aina sitä että suhteesta loppuu myös koskettelu, läheisyys, hellyys ja yhteenkuuluvuus. Tämä ainakin on ongelma, koska ihminen kuten muutkin nisäkkäät tarvitsee koskettelua ja läheisyyttä elääkseen tervettä elämää. Esimerkiksi Romanian lastenkotien kehitysvaurioiset lapset olivat kasvaneet sellaiseksi nimenomaan näiden puutteesta.
Joten, minusta parisuhteen tunnekylmän puoliskon syyllistäminen ei ole kohtuutonta.
Ei tarkoita. Meillä on tosi paljon koskettelua, läheisyyttä ja muuta, mutta ei niinkään seksiä. Itselle se ei ole kovin tärkeää, enkä koe että olisimme etääntyneet. Rakkaus (romanttinen) ei vaadi aina seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon, että seksuaalinen haluttomuus ja seksittömyys parisuhteessa tarkoittaa aina sitä että suhteesta loppuu myös koskettelu, läheisyys, hellyys ja yhteenkuuluvuus. Tämä ainakin on ongelma, koska ihminen kuten muutkin nisäkkäät tarvitsee koskettelua ja läheisyyttä elääkseen tervettä elämää. Esimerkiksi Romanian lastenkotien kehitysvaurioiset lapset olivat kasvaneet sellaiseksi nimenomaan näiden puutteesta.
Joten, minusta parisuhteen tunnekylmän puoliskon syyllistäminen ei ole kohtuutonta.
Ei tarkoita. Meillä on tosi paljon koskettelua, läheisyyttä ja muuta, mutta ei niinkään seksiä. Itselle se ei ole kovin tärkeää, enkä koe että olisimme etääntyneet. Rakkaus (romanttinen) ei vaadi aina seksiä.
Mutta tämä on ihan eri asia, jos olette molemmat samoilla linjoilla asiassa. Ei se kuitenkaan ole verrattavissa siihen, että toinen haluaisi seksiä ja toinen ei. Ei minun ainakaan tee mieli koskettaa miestä, jos itsellä on kovat halut ja tiedän, että hän ei niihin aio vastata. Ei siksi, että mies tai läheisyys inhottaisi, vaan päinvastoin. Se tuntuu liian raastavalta olla lähellä kun tahtoisi vielä lähemmäs. Ja kun toiselle ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Niin no, kun tuon viimeisimmän vastauksesi luet, niin varmaan tajuat, että haluttomuutesi ei ole "sairaus" vaan "oire" huonosta ja toimimattomasta parisuhteesta. En usko, että kukaan (siinä Hesarissakaan) oleta, että ketään haluttaa huonossa parisuhteessa. Jostain syystä olet vain nyt päättänyt urhiutua ja tarttua tähän haluttomuuskeskusteluun aivan väärästä päästä, joka ei, kuten itsekin huomaat, ole millään tavalla rakentavaa.[/quote]
Minusta AP tarttui ihan oikeasta päästä keskusteluun, eikä kyse ole uhriutumisesta. Tämähän on ollut hyvinkin rakentava ketju.
Hormonaalisen ehkäisyn lopettamista kannattaa kokeilla, jos se on käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon, että seksuaalinen haluttomuus ja seksittömyys parisuhteessa tarkoittaa aina sitä että suhteesta loppuu myös koskettelu, läheisyys, hellyys ja yhteenkuuluvuus. Tämä ainakin on ongelma, koska ihminen kuten muutkin nisäkkäät tarvitsee koskettelua ja läheisyyttä elääkseen tervettä elämää. Esimerkiksi Romanian lastenkotien kehitysvaurioiset lapset olivat kasvaneet sellaiseksi nimenomaan näiden puutteesta.
Joten, minusta parisuhteen tunnekylmän puoliskon syyllistäminen ei ole kohtuutonta.
Ei tarkoita. Meillä on tosi paljon koskettelua, läheisyyttä ja muuta, mutta ei niinkään seksiä. Itselle se ei ole kovin tärkeää, enkä koe että olisimme etääntyneet. Rakkaus (romanttinen) ei vaadi aina seksiä.
Mutta tämä on ihan eri asia, jos olette molemmat samoilla linjoilla asiassa. Ei se kuitenkaan ole verrattavissa siihen, että toinen haluaisi seksiä ja toinen ei. Ei minun ainakaan tee mieli koskettaa miestä, jos itsellä on kovat halut ja tiedän, että hän ei niihin aio vastata. Ei siksi, että mies tai läheisyys inhottaisi, vaan päinvastoin. Se tuntuu liian raastavalta olla lähellä kun tahtoisi vielä lähemmäs. Ja kun toiselle ei kelpaa.
Mies varmaan haluaisi seksiä enemmän, mutta voi joustaa siinä. Mielestäni asiaa voisi verrata mihin muuhun tahansa ominaisuuteen joka ei ole helposti muutettavissa. Vaikkapa niin, että haluaisin että mies on romanttisempi tai aamuvirkku tai mitälie. Ei voi pakottaa. Parisuhteessa joustetaan aika monissakin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.
No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.
Voitaisiin myös miettiä mistä liiallinen halukkuus johtuu. Kaikista huolestuttavimpia on nämä keissit joiden koko itsetunto riippuu siitä kuinka monta kertaa pääsee pukille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heip,
uskollinen mies ilman viimeiset 4vuotta?milloin sitä sit pitäs saada?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.
No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.
Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.
No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.
Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.
No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää etsiä kompromissi.
Jos halukkaan halut on 2x viikossa ja haluttoman nolla niin 1 kerta on reilu molemmille.
Ihan pelkkää matematiikkaa jos muuten on vaikea tajuta ja hyväksyä.
Minä olen meillä se halukas ja mies taas hoitelisi itsensä runkkaamalla mieluummin mutta hän tietää hyvin että pitää minut tyytyväisenä n 10 päivän välein rakastelemalla. Molemmat tyydymme tähän koska kumpikaan ei joudu olemaan täysin vastoin omia tarpeitaan ja halujaan. Tätä kutsutaan rakkaudeksi ja toisen arvostamiseksi.
Mietin vain, toimiiko tämä matematiikka etenkään silloin, kun kyse on oikeasti tosi isosta haitarista: esim. puoliso ei kirjaimellisesti halua ollenkaan, tai haluaa vaikka muutaman kerran vuodessa, ja toinen haluaisi vaikka kolme kertaa viikossa. Hyödyttääkö se, että haluton suostuu harrastamaan seksiä vaikka muutaman kerran kuukaudessa? Kun sen sijaan, että molemmat olisivat tyytyväisiä, toinen todennäköinen mahdollisuus on, että molemmat ovat tyytymättömiä: haluton ahdistuu entistä enemmän joutuessaan harrastamaan seksiä enemmän kuin oikeasti haluaa, ja ehkä kokee suorituspaineita niinä kertoina, kun seksiä on. Haluava taas kokee edelleenkin, että seksiä on vähän, tai kokee harrastetun seksin olevan nimenomaan kompromissiseksiä sen sijaan, että partneri oikeasti haluaisi harrastaa seksiä.
Tietty mitä pidemmästä ajasta on kyse sitä vaikeampi tuota kompromissia on tehdä. Silti rakastavana puolisona edes yrittäisin tehdä jotain!!
Oikeasti mä olen sitä mieltä että jos toista rakastaa tätä myös haluaa fyysisesti. Minä ainakin haluan että mieheni osoittaa välittämisen myös koskettamalla minua, halaamalla, suutelemalla ja rakastelemalla. Olemme ottaneet toisemme rakastetuiksi, emme kämppiksiksi. Mieluummin elän sitten yksin huolimatta siitä miten kiva tuo mies on sängyn ulkopuolella. Rakkautta ei vaan voi osittaa, sitä joko on kaikilla osa-alueilla tai sitten ei.
En vaan pysty missään tapauksessa hyväksymään pihtaamista. Seuraan mm läheltä ystäväperhettä jossa mies on kohta narun jatkeena ja rouva senkun porskuttaa. Hänen elämässään on kaikki ok: on mies joka tekee kotityöt, hoitaa lasten harrastukset, tuo rahaa kotiin, hemmottelee vaimoaan kaikin tavoin jne jne mutta vaimo ei suostu edes kerran vuodessa raottamaan jalkojaan. Silti toinen kokee velvollisuudekseen pysyä tuossa liitossa lasten takia. Olemme olleet läheisiä ystäviä parikymppisistä lähtien eikä meillä ole salaisuuksia keskenämme, eikä toisaalta tarvitse keksiä juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon, että seksuaalinen haluttomuus ja seksittömyys parisuhteessa tarkoittaa aina sitä että suhteesta loppuu myös koskettelu, läheisyys, hellyys ja yhteenkuuluvuus. Tämä ainakin on ongelma, koska ihminen kuten muutkin nisäkkäät tarvitsee koskettelua ja läheisyyttä elääkseen tervettä elämää. Esimerkiksi Romanian lastenkotien kehitysvaurioiset lapset olivat kasvaneet sellaiseksi nimenomaan näiden puutteesta.
Joten, minusta parisuhteen tunnekylmän puoliskon syyllistäminen ei ole kohtuutonta.
Ei tarkoita. Meillä on tosi paljon koskettelua, läheisyyttä ja muuta, mutta ei niinkään seksiä. Itselle se ei ole kovin tärkeää, enkä koe että olisimme etääntyneet. Rakkaus (romanttinen) ei vaadi aina seksiä.
Mutta tämä on ihan eri asia, jos olette molemmat samoilla linjoilla asiassa. Ei se kuitenkaan ole verrattavissa siihen, että toinen haluaisi seksiä ja toinen ei. Ei minun ainakaan tee mieli koskettaa miestä, jos itsellä on kovat halut ja tiedän, että hän ei niihin aio vastata. Ei siksi, että mies tai läheisyys inhottaisi, vaan päinvastoin. Se tuntuu liian raastavalta olla lähellä kun tahtoisi vielä lähemmäs. Ja kun toiselle ei kelpaa.
Mies varmaan haluaisi seksiä enemmän, mutta voi joustaa siinä. Mielestäni asiaa voisi verrata mihin muuhun tahansa ominaisuuteen joka ei ole helposti muutettavissa. Vaikkapa niin, että haluaisin että mies on romanttisempi tai aamuvirkku tai mitälie. Ei voi pakottaa. Parisuhteessa joustetaan aika monissakin asioissa.
Voisitko vielä vastata MIKSI miehesi täytyy joustaa mutta sinun ei? Mikä tekee sinusta tärkeämmän ja paremman teidän parisuhteessa? Tähän todella haluaisin vastauksen, yhtään pihtaria ei ole vielä tätä pystynyt perustelemaan. Minä minä, mutku minä en halua - se ei ole mikään vastaus.
Romanttisuus ja kukkien tuominen on vähän eri kuin kahden rakastavaisen välinen fyysinen rakkaudenosoitus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.
No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.
Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.
No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.
Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Niin no, kun tuon viimeisimmän vastauksesi luet, niin varmaan tajuat, että haluttomuutesi ei ole "sairaus" vaan "oire" huonosta ja toimimattomasta parisuhteesta. En usko, että kukaan (siinä Hesarissakaan) oleta, että ketään haluttaa huonossa parisuhteessa. Jostain syystä olet vain nyt päättänyt urhiutua ja tarttua tähän haluttomuuskeskusteluun aivan väärästä päästä, joka ei, kuten itsekin huomaat, ole millään tavalla rakentavaa.