Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
En halua alleviivata olevani eri mieltä sinänsä aloituksen aiheesta, tai siitä, että haluaisin syyllistää suhteessaan halutonta, tai muuten vähemmän seksiä haluavaa. Mutta haluaisin silti tuoda esiin näkökulman vähäseksisessä suhteessa elävänä naisena. Ehkä siksikin, koska tyypillisesti haluttomuus mielletään nimenomaan siten, että nainen on haluton.
Olemme omassa suhteessamme ajautuneet nimenomaan siihen tilanteeseen, että minä vonkaan, ja toinen turhautuu entisestään, mikä vaikuttaa väistämättä seksielämäämme - eli sitä on entistä vähemmän, ja niinä kertoina, kun sitä on, saattaa suorastaan aistia sen, että sitä harrastetaan pitkin hampain. Meillä toki on paljon koskettelua ilman seksistä vihjailuja, mutta kun tulee torjutuksi sen 90 % ehdotuksista, myönnän, että se vaikuttaa myös näihin viattomiin kosketuksiin. Jos niihin kosketuksiin ei hiivi toivetta sen etenevän edes joskus halausta pidemmälle, yksinkertaisesti ei vain enää halua koskettaa, ei istua vieressä, eikä tulla yhtä aikaa nukkumaan. Ei kyse ole siitä, että haluaisin rangaista puolisoani haluttomuudestaan. Ehkä pikemminkin kyse on itsensä säästelemisestä pettymyksiltä, ja olosuhteiden hiljaisesta hyväksymisestä. Niin, ja valitettavasti tämä neuvo olla vonkaamatta seksiä vaikka kuukauden tarkoittaisi meillä sitä, että seksiä ei harrastettaisi lainkaan, missään tilanteessa.
Ei suhteemme ole koskaan ollut ihan hirveän kiihkeä. Muutokset, mitä on tullut, ovat olleet nimenomaan negatiivisia: lihomiseni johti siihen, ettei seksiä käytännössä ollut lainkaan, mistä jäi aika syvät arvet itsetuntoon. Nyt, kun olen laihtunut, seksiä toki on, mutta edelleen vähän, osa seksikerroista lähinnä kompromisseja. En pääse eroon siitä ajatuksesta, että minä olen siihen syypää, koska olen epäviehättävä. Ja jos syyllisyydestä puhutaan, mitä totta vieköön koen olevani syyllinen ja itse ongelma: minä haluan liikaa, minä ahdistan puolisoani, mutta toisaalta taas olen epäviehättävyydessäni este sille, ettei seksiä tule tämän enempää koskaan olemaankaan. Ja on kieltämättä vaikea edes ottaa puheeksi tätä ongelmaa missään, koska sen kokee niin suurena häpeänä, ettei yksinkertaisesti kelpaa ihmiselle, jota rakastaa niin hirveästi.
Etkö osaa masturboida? Sitä miehillekin ehdotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksin puutteesta parisuhteessa ei saisi puhua tai tehdä ongelmaa?
Entä saako läheisyysen puutteesta?
Puhumattomuudesta?Voisi kuvitella, että löytyy joku jota mykkäkoulu ei haittaa. Silti useimmille puhe on tärkeää. Kuten seksikin.
Ihan siinä missä liiasta seksistä tai siitä, että toinen pyrkii liikaa iholle tai haluaa koko akan jutella, vaikka itse haluaisit kiireisen työpäivän jälkeen vain lukea hiljaa ja rauhassa kirjaa...
Totta kai libidojen kohtaamattomuus on ongelma. Ja siitä pitää voida puhua. Mutta ei niin, että se on vain sen haluttoman vika ja että seksiä PITÄÄ olla enemmän. Entä jos se olisikin niin päin, että sitä saa olla vähemmän?
Kohtaamattomuus siis oli se ongelma, ei vähyys, eikä toki paljouskaan.
Minua siis haittasi - en kyllä voi käsittää, miten edes et tätä ymmärtänyt - keskustelun yksipuolisuus, ei se, että aiheesta keskustellaan. Herranen aika, mitäs minä itsekään muuta teen kuin KESKUSTELEN aiheesta...!
Ap
Tässä nyt pitää ottaa huomioon se, että vähemmän haluavalle vähäinen seksi ei ole mikään ongelma. Ja toista ei pidä pakottaa esimerkiksi seksiin. Jos toinen haluaa kerran päivässä ja toinen kerran kuussa, niin silloin sitä seksiä on todennäköisesti juuri kerran kuussa. Ja silloin toinen on hyvinkin tyytyväinen tilanteeseen ja toinen ei laikaan. Tuollaisessa tilanteessa on erittäin vähän keinoja saada toinen innostumaan edes kerran viikossa.
Eli käytännössä aina se enemmän haluava kärsii tilanteesta, mutta mitenkään väkisin ei pidä missään nimessä suostua seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua alleviivata olevani eri mieltä sinänsä aloituksen aiheesta, tai siitä, että haluaisin syyllistää suhteessaan halutonta, tai muuten vähemmän seksiä haluavaa. Mutta haluaisin silti tuoda esiin näkökulman vähäseksisessä suhteessa elävänä naisena. Ehkä siksikin, koska tyypillisesti haluttomuus mielletään nimenomaan siten, että nainen on haluton.
Olemme omassa suhteessamme ajautuneet nimenomaan siihen tilanteeseen, että minä vonkaan, ja toinen turhautuu entisestään, mikä vaikuttaa väistämättä seksielämäämme - eli sitä on entistä vähemmän, ja niinä kertoina, kun sitä on, saattaa suorastaan aistia sen, että sitä harrastetaan pitkin hampain. Meillä toki on paljon koskettelua ilman seksistä vihjailuja, mutta kun tulee torjutuksi sen 90 % ehdotuksista, myönnän, että se vaikuttaa myös näihin viattomiin kosketuksiin. Jos niihin kosketuksiin ei hiivi toivetta sen etenevän edes joskus halausta pidemmälle, yksinkertaisesti ei vain enää halua koskettaa, ei istua vieressä, eikä tulla yhtä aikaa nukkumaan. Ei kyse ole siitä, että haluaisin rangaista puolisoani haluttomuudestaan. Ehkä pikemminkin kyse on itsensä säästelemisestä pettymyksiltä, ja olosuhteiden hiljaisesta hyväksymisestä. Niin, ja valitettavasti tämä neuvo olla vonkaamatta seksiä vaikka kuukauden tarkoittaisi meillä sitä, että seksiä ei harrastettaisi lainkaan, missään tilanteessa.
Ei suhteemme ole koskaan ollut ihan hirveän kiihkeä. Muutokset, mitä on tullut, ovat olleet nimenomaan negatiivisia: lihomiseni johti siihen, ettei seksiä käytännössä ollut lainkaan, mistä jäi aika syvät arvet itsetuntoon. Nyt, kun olen laihtunut, seksiä toki on, mutta edelleen vähän, osa seksikerroista lähinnä kompromisseja. En pääse eroon siitä ajatuksesta, että minä olen siihen syypää, koska olen epäviehättävä. Ja jos syyllisyydestä puhutaan, mitä totta vieköön koen olevani syyllinen ja itse ongelma: minä haluan liikaa, minä ahdistan puolisoani, mutta toisaalta taas olen epäviehättävyydessäni este sille, ettei seksiä tule tämän enempää koskaan olemaankaan. Ja on kieltämättä vaikea edes ottaa puheeksi tätä ongelmaa missään, koska sen kokee niin suurena häpeänä, ettei yksinkertaisesti kelpaa ihmiselle, jota rakastaa niin hirveästi.
Etkö osaa masturboida? Sitä miehillekin ehdotetaan.
Osaan, ja teenkin sitä. Se ei vain valitettavasti korjaa ongelmaa, vaan oikeastaan lisää niitä: kun seksi korvautuu itse itsensä hoitelemalla, kokee erkaantuvansa puolisostaan vielä enemmän. Ja sanottakoon vielä, että masturbointi ihan masturboimisen ilosta on loistavaa, mutta masturbointi jonkin puutteen täyttämiseksi saa tuntemaan itsensä pidemmän päälle onnettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko kuvitella, että miehiä neuvottaisiin panemaan vaikkei tekisi yhtään mieli? Ei, en minäkään!
Siis miksen voisi kuvitella? Meille terapeutti antoi saman neuvon ohimennen (vaikkei kummankaan haluttomuus ole ongelmamme) ja kyllä se koski molempia ihan yhtälailla. Just eilen illalla minä halusin seksiä ja mies ilmoitti, että on kovin väsynyt, mutta voi maata paikallaan jos minä teen työn. Ei hän vaikuttanut kovin rikkinäiseltä tai loukkaantuneelta.
Niin, miehesi oli VÄSYNYT, ei totaalisen haluton. Tässä keskustelussa on haluttomuudesta nyt kyse. Sitä paitsi on ihan eri asia päästää toinen kehonsa sisään vaikkei yhtään kiinnostaisi kuin miehesi maata paikallaan kun sinä teet työt. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko kuvitella, että miehiä neuvottaisiin panemaan vaikkei tekisi yhtään mieli? Ei, en minäkään!
Siis miksen voisi kuvitella? Meille terapeutti antoi saman neuvon ohimennen (vaikkei kummankaan haluttomuus ole ongelmamme) ja kyllä se koski molempia ihan yhtälailla. Just eilen illalla minä halusin seksiä ja mies ilmoitti, että on kovin väsynyt, mutta voi maata paikallaan jos minä teen työn. Ei hän vaikuttanut kovin rikkinäiseltä tai loukkaantuneelta.
Niin, miehesi oli VÄSYNYT, ei totaalisen haluton. Tässä keskustelussa on haluttomuudesta nyt kyse. Sitä paitsi on ihan eri asia päästää toinen kehonsa sisään vaikkei yhtään kiinnostaisi kuin miehesi maata paikallaan kun sinä teet työt. Ymmärrätkö?
Minä en itse asiassa ymmärrä, mitä tällä ajetaan takaa. Ja olen itse siis se enemmän haluava osapuoli, ja ymmärrän hyvin, että tuollainen tilanne voi olla myös miehelle tosi ikävä. Voisitko täsmentää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko kuvitella, että miehiä neuvottaisiin panemaan vaikkei tekisi yhtään mieli? Ei, en minäkään!
Siis miksen voisi kuvitella? Meille terapeutti antoi saman neuvon ohimennen (vaikkei kummankaan haluttomuus ole ongelmamme) ja kyllä se koski molempia ihan yhtälailla. Just eilen illalla minä halusin seksiä ja mies ilmoitti, että on kovin väsynyt, mutta voi maata paikallaan jos minä teen työn. Ei hän vaikuttanut kovin rikkinäiseltä tai loukkaantuneelta.
Niin, miehesi oli VÄSYNYT, ei totaalisen haluton. Tässä keskustelussa on haluttomuudesta nyt kyse. Sitä paitsi on ihan eri asia päästää toinen kehonsa sisään vaikkei yhtään kiinnostaisi kuin miehesi maata paikallaan kun sinä teet työt. Ymmärrätkö?
Ei, täytyy sanoa etten ymmärrä yhtään.
Minulla ja miehelläni oli seksiä aluksi 3-4 kertaa päivässä. Tuota kesti jonkun aikaa. Sitten se muuttu niin, että joka päivä kerran. Se väheni vähitellen ja niin käy aina. Sitten tuli totaalinen loppu seksille ja sitä kesti noin vuoden verran. Tuli lapsia ja työpaineita, riitaa joka asiasta. Eräs vkloppu soitin äidilleni, että voitko ottaa lapset pariksi päiväksi, koska haluan pelastaa meidän suhteen. Juteltiin asiat halki ja nyt meillä on seksiä 1-2 kertaa viikossa keskimäärin. Saattaa tuossa olla väliviikko ettei ole seksiä.. Toi määrä sopii meille molemmille.
Meidän molempien seksihalut loppui lähes yhtäaikaa silloin. Meillä ei ole riidelty ikinä siitä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt jo pitkään.
Voisivatko ne seksiä mankuvat joskus myös miettiä, miksi sitä pitää saada juuri toisen ihmisen kanssa? Miksei asiaa voi hoitaa ihan vain itsekseen. Sehän on paljon kätevämpi vaihtoehto ja aina saatavilla.
Eli mitä seksin puutetta valittavalta oikein puuttuu? Tuskin pelkkää fyysistä nautintoa, vaan jotain haluttuna ja arvostettuna olemisen, kelpaamisen kokemustako? Tai sosiaalista statusta, jota näillä saa? Oman sukupuolisen identiteetin vahvistumista - tunnetta, että on onnistunut miehenä/naisena, että seksin saaminen on sen onnistumisen mitta?
Eli jos on itsetunto kunnossa eikä tarvitse muilta tuollaista hyväksyntää, niin tarvitseeko sitten niin pakonomaisesti seksiäkään? Olettaen että silkan fyysisen tarpeen hoitaa masturboimalla.
Onko se aivan mahdoton ajatus, että ihmisenä vain kaipaa toisen ihmisen kosketusta ja myös rakastelua itselleen rakkaimman kanssa? En halua väittää, että haluttomuus olisi automaattisesti "vika", mutta ei pliis tehdä haluamisestakaan sellaista. Tai en oikeasti koe, että olisin vääränlainen siksi, että haluan harrastaa seksiä minulle tärkeän ihmisen kanssa.
Ei masturbointi tätä ongelmaa korjaa. Se toki saa kanavoitua akuuteimmat halut, mutta se ei paikkaa sitä, minkä menettää toisen ihmisen kosketuksessa. Pahimmillani olen saanut itseni itkemään kesken kaiken, kun se saa tuntemaan olon entistäkin hylätymmäksi. Ei masturbointi, henkilökohtainen fantasiointi tai pornon kulutus yksinkertaisesti tuo konkreettista, toisen ihmisen kosketusta ja kosketuksen aikana muodostuvaa tunneyhteyttä.
Eli vastaus kysymykseesi: saan seksistä minulle läheisen ihmisen kanssa fyysisen nautinnon lisäksi tunneyhteyden, ja koen tämän ihmisen kanssa suurta luottamusta ja kiintymystä: täytyyhän pohjalla olla juuri nämä asiat, että voi kaikkine piirteineen olla täydellisen alaston toisen edessä niin henkisesti kuin fyysisestikin. En väitä, etteikö seksittömässä suhteessakin voisi kokea näitä asioita, mutta itselleni seksi merkitsee paljon, ja se erottaa tämän suhteen muista minulle tärkeistä ja antoisista ihmissuhteista.
Minua kiinnostaisi tietää, miten sinä näet seksin roolin parisuhteessa.
Ei, ajatus ei ole täysin mahdoton. Minähän nimenomaan kyselen, mitä muuta kuin pelkkää fyysisen tarpeen tyydytystä seksistä saan, ja olen valmis kuuntelemaan vastauksia.
Eikä minulla ole yleisteoriaa seksin roolista parisuhteessa. Sehän vaihtelee ihmisestä toiseen. Tietysti olisi ihanteellista, että parisuhteeseen keskenään päätyisivät ihmiset, joiden käsitykset seksin roolista suhteessa vastaisivat toisiaan.
Sinulla on tuollainen kokemus seksin roolista omassa parisuhteessasi (tai unelmiesi parisuhteessa), mutta likikään kaikki eivät ilmeisesti koe samoin. Ja itse asiassa masturbaatiokuvauksesi kertoo samasta mistä itsekin puhuin: seksinhalu parisuhteessa voi olla hyväksynnän (=hylätyksi tulemisen vastakohta) hakua.
Itse taas olen toisen kanssa harrastettavan seksin aikana joskus kokenut itseni hyvinkin yksinäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksin puutteesta parisuhteessa ei saisi puhua tai tehdä ongelmaa?
Entä saako läheisyysen puutteesta?
Puhumattomuudesta?Voisi kuvitella, että löytyy joku jota mykkäkoulu ei haittaa. Silti useimmille puhe on tärkeää. Kuten seksikin.
Ihan siinä missä liiasta seksistä tai siitä, että toinen pyrkii liikaa iholle tai haluaa koko akan jutella, vaikka itse haluaisit kiireisen työpäivän jälkeen vain lukea hiljaa ja rauhassa kirjaa...
Totta kai libidojen kohtaamattomuus on ongelma. Ja siitä pitää voida puhua. Mutta ei niin, että se on vain sen haluttoman vika ja että seksiä PITÄÄ olla enemmän. Entä jos se olisikin niin päin, että sitä saa olla vähemmän?
Kohtaamattomuus siis oli se ongelma, ei vähyys, eikä toki paljouskaan.
Minua siis haittasi - en kyllä voi käsittää, miten edes et tätä ymmärtänyt - keskustelun yksipuolisuus, ei se, että aiheesta keskustellaan. Herranen aika, mitäs minä itsekään muuta teen kuin KESKUSTELEN aiheesta...!
Ap
Tässä nyt pitää ottaa huomioon se, että vähemmän haluavalle vähäinen seksi ei ole mikään ongelma. Ja toista ei pidä pakottaa esimerkiksi seksiin. Jos toinen haluaa kerran päivässä ja toinen kerran kuussa, niin silloin sitä seksiä on todennäköisesti juuri kerran kuussa. Ja silloin toinen on hyvinkin tyytyväinen tilanteeseen ja toinen ei laikaan. Tuollaisessa tilanteessa on erittäin vähän keinoja saada toinen innostumaan edes kerran viikossa.
Eli käytännössä aina se enemmän haluava kärsii tilanteesta, mutta mitenkään väkisin ei pidä missään nimessä suostua seksiin.
Tämä ajatus, ettei vähemmän haluavalle seksin puute ole mikään ongelma, on absoluuttisen väärä tulkinta. Tottakai se on ongelma, koska siitä tuntee syyllisyyttä. Haluaisi haluta, mutta on joku mielessä ja kropassa pistää vastaan. Näkee ja kokee toisen halun, kärsii, kun ei siihen kykene vastaamaan. On kaiken aikaa ahdistunut, ja se ahdistus vain syvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Maailma on tällä hetkellä melkoisen yliseksualisoitunut.
Ja silti kaikkien tutkimusten mukaan seksiä on paljon vähemmän kuin mitä on ollut viime vuosituhannen puolella.
Minä väitän että nämä vaateet määristä, haluista, haluttomuudesta, normeista sekä siitä miten makuukamarissa kannattaisi käydä läpi koko Kama Sutra on tehnyt siitä enemmänkin yhden työn lisää kuin tavan rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt jo pitkään.
Voisivatko ne seksiä mankuvat joskus myös miettiä, miksi sitä pitää saada juuri toisen ihmisen kanssa? Miksei asiaa voi hoitaa ihan vain itsekseen. Sehän on paljon kätevämpi vaihtoehto ja aina saatavilla.
Eli mitä seksin puutetta valittavalta oikein puuttuu? Tuskin pelkkää fyysistä nautintoa, vaan jotain haluttuna ja arvostettuna olemisen, kelpaamisen kokemustako? Tai sosiaalista statusta, jota näillä saa? Oman sukupuolisen identiteetin vahvistumista - tunnetta, että on onnistunut miehenä/naisena, että seksin saaminen on sen onnistumisen mitta?
Eli jos on itsetunto kunnossa eikä tarvitse muilta tuollaista hyväksyntää, niin tarvitseeko sitten niin pakonomaisesti seksiäkään? Olettaen että silkan fyysisen tarpeen hoitaa masturboimalla.
Onko se aivan mahdoton ajatus, että ihmisenä vain kaipaa toisen ihmisen kosketusta ja myös rakastelua itselleen rakkaimman kanssa? En halua väittää, että haluttomuus olisi automaattisesti "vika", mutta ei pliis tehdä haluamisestakaan sellaista. Tai en oikeasti koe, että olisin vääränlainen siksi, että haluan harrastaa seksiä minulle tärkeän ihmisen kanssa.
Ei masturbointi tätä ongelmaa korjaa. Se toki saa kanavoitua akuuteimmat halut, mutta se ei paikkaa sitä, minkä menettää toisen ihmisen kosketuksessa. Pahimmillani olen saanut itseni itkemään kesken kaiken, kun se saa tuntemaan olon entistäkin hylätymmäksi. Ei masturbointi, henkilökohtainen fantasiointi tai pornon kulutus yksinkertaisesti tuo konkreettista, toisen ihmisen kosketusta ja kosketuksen aikana muodostuvaa tunneyhteyttä.
Eli vastaus kysymykseesi: saan seksistä minulle läheisen ihmisen kanssa fyysisen nautinnon lisäksi tunneyhteyden, ja koen tämän ihmisen kanssa suurta luottamusta ja kiintymystä: täytyyhän pohjalla olla juuri nämä asiat, että voi kaikkine piirteineen olla täydellisen alaston toisen edessä niin henkisesti kuin fyysisestikin. En väitä, etteikö seksittömässä suhteessakin voisi kokea näitä asioita, mutta itselleni seksi merkitsee paljon, ja se erottaa tämän suhteen muista minulle tärkeistä ja antoisista ihmissuhteista.
Minua kiinnostaisi tietää, miten sinä näet seksin roolin parisuhteessa.
Ei, ajatus ei ole täysin mahdoton. Minähän nimenomaan kyselen, mitä muuta kuin pelkkää fyysisen tarpeen tyydytystä seksistä saan, ja olen valmis kuuntelemaan vastauksia.
Eikä minulla ole yleisteoriaa seksin roolista parisuhteessa. Sehän vaihtelee ihmisestä toiseen. Tietysti olisi ihanteellista, että parisuhteeseen keskenään päätyisivät ihmiset, joiden käsitykset seksin roolista suhteessa vastaisivat toisiaan.
Sinulla on tuollainen kokemus seksin roolista omassa parisuhteessasi (tai unelmiesi parisuhteessa), mutta likikään kaikki eivät ilmeisesti koe samoin. Ja itse asiassa masturbaatiokuvauksesi kertoo samasta mistä itsekin puhuin: seksinhalu parisuhteessa voi olla hyväksynnän (=hylätyksi tulemisen vastakohta) hakua.
Itse taas olen toisen kanssa harrastettavan seksin aikana joskus kokenut itseni hyvinkin yksinäiseksi.
Minusta tällaisten yhtäläisyysviivojen tekeminen on vähän mutkien oikomista suoraksi, joten olisin niiden kanssa varovainen. Eihän haluttomuuttakaan voi automaattisesti tulkita niin, että haluton ihminen häpeäisi itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
...
No jos halut ovat samalla tasolla, niin eihän tilanteessa ole mitään ongelmaa.
Vika on hieman väärä sana tässä yhteydessä, mutta eihän sitä halutonta haittaa jos seksiä ei ole. Ongelmallinen tilanne on sille, joka joutuu olemaan puutteessa jatkuvasti. Tässä kohtaa toki kannattaisi vakavasti harkita eroa.
Halutonta ei haittaa jos seksiä ei ole? Ei kyl pidä paikkaansa. On erittäin ahdistavaa olla vastuussa puolison elämän pilaamisesta tältä osin. Työviikon jälkeen haluaisin lauantai-iltana ja sunnuntai-aamuna vain nukkua ja rentoutua mutta alan säpsähdellä jo aamuyöstä heräämään ja odottamaan milloin se käsi tulee sieltä.
Onko kukaan onnistunut löytämään tähän mitään ratkaisua? Elän haluttomassa suhteessa, ja tiedostan todellakin, ettei tilanne meistä kummallekaan ole helppo. En minä halua, että kumppanini "joutuu" harrastamaan seksiä kanssani, enkä toisaalta itse halua elää seksittömässä suhteessa. Nykyinen tilanne on ihan dead-end, ero tuntuu aivan kauhealta vaihtoehdolta, eikä meistä kumpikaan varmasti halua paikata tätä hakemalla seksiä muualta. Mikä neuvoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Maailma on tällä hetkellä melkoisen yliseksualisoitunut.
Ja silti kaikkien tutkimusten mukaan seksiä on paljon vähemmän kuin mitä on ollut viime vuosituhannen puolella.
Minä väitän että nämä vaateet määristä, haluista, haluttomuudesta, normeista sekä siitä miten makuukamarissa kannattaisi käydä läpi koko Kama Sutra on tehnyt siitä enemmänkin yhden työn lisää kuin tavan rentoutua.
Tai sitten arjesta on yksinkertaisesti tullut niin hektistä, epävarmaa ja toisaalta uuvuttavaa, ettei seksille enää ole tilaa. Esim. Japani, jossa koko elämä omistetaan työlle, ja jossa sinänsä pornonkulutus on ihan uskomatonta, mutta taas parisuhdeseksi ihan pohjamudissa.
Tämä ei ole mikään seksiin liittyvä ilmiö, vaan aivan kaikkeen. On olemassa kansallisia suosituksia ja toimintamalleja, joita kannustetaan lähtien huonelämpötilasta vauvan hoitoon ja liikunnan määrään. Jotkut kaipaavat opastusta ja selkeitä ohjeita, miten toimia. Jos kykenet tekemään itse omat päätöksesi, tee itse omat päätöksesi.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan onnistunut löytämään tähän mitään ratkaisua? Elän haluttomassa suhteessa, ja tiedostan todellakin, ettei tilanne meistä kummallekaan ole helppo. En minä halua, että kumppanini "joutuu" harrastamaan seksiä kanssani, enkä toisaalta itse halua elää seksittömässä suhteessa. Nykyinen tilanne on ihan dead-end, ero tuntuu aivan kauhealta vaihtoehdolta, eikä meistä kumpikaan varmasti halua paikata tätä hakemalla seksiä muualta. Mikä neuvoksi?
Onko joku onnistunut löytämään ratkaisun? Siis muun kuin eroamisen tai muualta hakemisen.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan onnistunut löytämään tähän mitään ratkaisua? Elän haluttomassa suhteessa, ja tiedostan todellakin, ettei tilanne meistä kummallekaan ole helppo. En minä halua, että kumppanini "joutuu" harrastamaan seksiä kanssani, enkä toisaalta itse halua elää seksittömässä suhteessa. Nykyinen tilanne on ihan dead-end, ero tuntuu aivan kauhealta vaihtoehdolta, eikä meistä kumpikaan varmasti halua paikata tätä hakemalla seksiä muualta. Mikä neuvoksi?
Tämä on ns. miljoonan taalan kysymys ja tähän kun keksisi jonkun toimivan ratkaisun, niin olisi hetkessä miljonääri.
Keskustelu on oikeastaan ainoa keino. Joko ihan pariskunnan kesken tai sitten pariterapiassa tai onhan niitä erilaisia parisuhde leirejä yms. Väittäisin, että siellä haluttomuuden taustalla on jotain, mistä voidaan keskutella (ei siis syyttävästi) yrittäen saada tilanne jollain tavalla muuttumaan. Vaikeaa se on varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan onnistunut löytämään tähän mitään ratkaisua? Elän haluttomassa suhteessa, ja tiedostan todellakin, ettei tilanne meistä kummallekaan ole helppo. En minä halua, että kumppanini "joutuu" harrastamaan seksiä kanssani, enkä toisaalta itse halua elää seksittömässä suhteessa. Nykyinen tilanne on ihan dead-end, ero tuntuu aivan kauhealta vaihtoehdolta, eikä meistä kumpikaan varmasti halua paikata tätä hakemalla seksiä muualta. Mikä neuvoksi?
Me kokeilimme sellaista että joka ilta harjoitimme viisi minuuttia kosketusta ja hellyyttä. Istuimme vierekkäin sohvalla tms. ja yritämme lähentyä. Kaksi iltaa meni hyvin ja ehdin jo ilahtua että ehkä tää tästä. Sitten kävi niin että tarkoitukseni oli olla työmatkalla yön yli mutta pääsinkin kotiin samana iltana yllättäen. Pitkä tarina miksi en muistanut ilmoittaa miehelleni, mutta kun tulin kotiin, hän oli jo nukkumassa. Pujahdin sänkyyn ja tökkäsin käteni peiton alla limaiseen, nesteeksi muuttunutta spermaa valuvaan fleshlightiin ja anustappiin. KAIKKI viimeiset seksihaluni loppuivat siihen. Fleshlightissa tai anustapissa ei ole mitään vikaa mutta en vaan pystynyt enää jatkamaan niitä läheisyysharjoituksia. Parempaa onnea jos joku muu kokeilee.
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää etsiä kompromissi.
Jos halukkaan halut on 2x viikossa ja haluttoman nolla niin 1 kerta on reilu molemmille.
Ihan pelkkää matematiikkaa jos muuten on vaikea tajuta ja hyväksyä.
Minä olen meillä se halukas ja mies taas hoitelisi itsensä runkkaamalla mieluummin mutta hän tietää hyvin että pitää minut tyytyväisenä n 10 päivän välein rakastelemalla. Molemmat tyydymme tähän koska kumpikaan ei joudu olemaan täysin vastoin omia tarpeitaan ja halujaan. Tätä kutsutaan rakkaudeksi ja toisen arvostamiseksi.
Olen eri mieltä. Ensinnäkin ei ole kovin hyvä lähtökohta, jos parisuhteen seksi määritellään keskiarvon mukaan. Itse ajattelin aikasemmin noin, mutta kun ymmärsin, että tilanne on väkinäinen vaimolle ja hän suostui seksiin ihan vain kompromissin vuoksi, niin lopetin sellaisen touhun heti. No nykyään meidän vuotiuisen seksimäärän voi laskea yhden käden sormissa. Ja usein miten kieltäydyn niistä vaimon erittäin harvinaisista ehdotuksista, koska seksin jälkeen on kohta jälleen tympeä olo, kun tietää seuraavan kerran olevan mahdollisesti parin kuukauden päästä.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen ymmärtänyt, että tilanne voi olla ongelma nimenomaan myös haluttoman kannalta. Tai usein seksuaaliterapeuttien haastatteluissa jne. esiin nousee toistuvasti fraasi, että haluton "haluaisi haluta".