Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
En jaksa lukea koko ketjua vaikka luinkin alkuosioita silloin kun tämä luotiin. Kuulun niihin jotka puolustavat haluttomia, joten kommenttini on värittynyt sen mukaan (ehkä). Ensinnäkin olen yhäkin samaa mieltä siitä että haluttomia pidetään vähän niinkuin parisuhteen roistoina ja halukkaat ovat hyviksinä jääneet näiden uhreiksi. Vaikka toki keskustelupalstoilla tämä myös kääntyy niin että halukkaat ovatkin seksiaddiktoituneita pettäjiä. Noh siinä muutama stereotyyppi. Luin netistä muualta erään naisen kommentin että seksuaalisesti halukkaat kokevat ahdistusta seksin puutteesta koska heiltä evätään tapa osoittaa rakkautta heidän tavallaan - eli siis seksillä. Eli tämä selitti paremmin minulle mistä on kyse. Jolloin minun mielestäni tätä voi myös verrata siihen että pariskunnasta toisen tarvitsee päästä suukottelemaan tai halimaan toista, ja osoittamaan "rakkauttaan", vaikka vastapuolelle se (halit ja suutelu) ei ehkä merkitse niin paljoa. Mutta tekijä itse kokee kiintymystä vaikka se ei samalla tapaa välitykään kokijalle. Parhainta olisi että kummatkin tuntisivat samoin, mutta tämä voi olla myös syy miksi sama asia tuntuu erilaiselta kummallekin. Ja nykyään kun seksiä pidetään niin tärkeänä, unohdetaan että se on vain yksi asia monen asian joukossa joilla voi osoittaa kiintymystään ja kokea olonsa rakastetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Minusta tässä on tosi syyllistävä ja myös arvottava sävy, niin kuin yleensäkin keskustellessa siitä, saako seksittömästä suhteesta lähteä: aika monesti haluava leimataan halujensa perässä juoksevaksi, joka on valmis hylkäämään hyvän suhteen, perheen ja kaiken vain hedonististen tarpeiden vuoksi.
Toisin sanoen: osaako "pihtaaja" todella arvostaa sitä, että tulee hylätyksi seksin puutteen vuoksi?Tarkennuksena: en itse arvota seksittömässä suhteessa eläviä syylliseksi ja syyttömäksi, enkä tarjoa ratkaisuksi sitä, että jomman kumman on toimittava halujensa vastaisesti.
Tarkoitin, että pihtaaja arvostaa enemmän miestä, joka sanoo haluavansa mielummin seksiä kuin nykyistä tilannetta, rehellisesti, kuin miestä joka vain pettää.
Minusta kummatkin ovat oikeassa halujensa kanssa, mutta pettäminen on taas väärin. Ei minulle ole merkitystä jos joku kokee seksin kaikken tärkeimmäksi ja on valmis luopumaan muusta. Joku toinen taas kokee työnsä tärkeimmäksi ja voisi erota puolisostaan sen takia. Kuten jos joku haluaa erota sen takia ettei halua enää kuulla pianostamista seksiin, niin sekin on ok. Mutta huijaaminen on huijaamista ja se ei parisuhteeseen kuuluu.
Toiset eivät vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina. Mutta jos nyt joku haluaa laittaa hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi niin laittakoon, mutta ei muita huijamalla.
Se on totta, että ihminen joka jättää perheensä seksin takia on jättänyt sen seksin takia. Joten turhaan sitä on yrittää saada näyttämää joltain muulta tyyllin "puuro paloi kattilanpohjaan" siksi erosin. Vaikka se jonkun mielestä ei niin kivalta kuulostakkaan.
Ahaa, jos joskus haluaisi olla seksuaalisedssa yhteydessä toiseen ihmiseen, onkin jo hedonisti, se ei tietenkään voi olla ihan normaali ja ymmärrettävä asia, ehei... Miten ihminen voi olla oikeassa halujensa suhteen, jos hän kuitenkin on hedonisti? Hänen ilmeisesti pitäisi vain tyytyä ja ajatella, ettei ihan tavallista asiaa voi saada tai sitten vaan olla sellainen hedonisti. Tiedättehän. Hedonisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Minusta tässä on tosi syyllistävä ja myös arvottava sävy, niin kuin yleensäkin keskustellessa siitä, saako seksittömästä suhteesta lähteä: aika monesti haluava leimataan halujensa perässä juoksevaksi, joka on valmis hylkäämään hyvän suhteen, perheen ja kaiken vain hedonististen tarpeiden vuoksi.
Toisin sanoen: osaako "pihtaaja" todella arvostaa sitä, että tulee hylätyksi seksin puutteen vuoksi?Tarkennuksena: en itse arvota seksittömässä suhteessa eläviä syylliseksi ja syyttömäksi, enkä tarjoa ratkaisuksi sitä, että jomman kumman on toimittava halujensa vastaisesti.
Tarkoitin, että pihtaaja arvostaa enemmän miestä, joka sanoo haluavansa mielummin seksiä kuin nykyistä tilannetta, rehellisesti, kuin miestä joka vain pettää.
Minusta kummatkin ovat oikeassa halujensa kanssa, mutta pettäminen on taas väärin. Ei minulle ole merkitystä jos joku kokee seksin kaikken tärkeimmäksi ja on valmis luopumaan muusta. Joku toinen taas kokee työnsä tärkeimmäksi ja voisi erota puolisostaan sen takia. Kuten jos joku haluaa erota sen takia ettei halua enää kuulla pianostamista seksiin, niin sekin on ok. Mutta huijaaminen on huijaamista ja se ei parisuhteeseen kuuluu.
Toiset eivät vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina. Mutta jos nyt joku haluaa laittaa hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi niin laittakoon, mutta ei muita huijamalla.
Se on totta, että ihminen joka jättää perheensä seksin takia on jättänyt sen seksin takia. Joten turhaan sitä on yrittää saada näyttämää joltain muulta tyyllin "puuro paloi kattilanpohjaan" siksi erosin. Vaikka se jonkun mielestä ei niin kivalta kuulostakkaan.
Kommenttisi itse asiassa vahvistaa vain käsitystäni siitä, mitä jo aiemminkin sanoin: haluttomassa suhteessa kärsivä "ei vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina", ja lähteminen haluttomasta suhteesta on "hedonististen halunsa laittamista ykköskriteeriksi", eikä tätä saa näyttämään miltään muulta - tällaisisten ennakkoasenteiden varjossa haluttomassa suhteessa elävän ja siitä kärsivän on itse asiassa aika vaikea lähteä varsinkin, jos suhteessa on lapsia. Vaikka eihän tässä tapauksessa suhteesta lähtevä halua lapsiaan hylätä, vaan yksinkertaisesti lähteä suhteesta, joka ei enää hänelle edusta onnellista parisuhdetta. Toisin sanoen "se kaikki muu" ei välttämättä enää riitä kompensoimaan sitä, mikä suhteesta puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.
Tuskinpa edes olet saanut orgasmia tai sitten olen kokenut ainoastaan teräviä klitorisorgasmeja, jotka voivat olla kaukana taivaallisista. Sinulta on vielä kokematta kokonaisvaltainen emätinorgasmi, joka todellakin ON TAIVAALLINEN, koko mieli räjähtää siinä mielettömäksi nautinnoksi.
Olen saanut orgasmeja. Mutta ei ne mitään taivaallisia ole olleet.
Emätinorgasmi ei ole kaikille naisille muuten mikään itsestäänselvyys. Itse olen saanut sellaisen ehkä kahdesti ja nekin vain yksin. Olo ei ollut taivaallinen, ehkä juuri siksi, että olin yksin. Mutta tähän mennessä seksi on tuntunut enemmän yhdentekevältä kuin mukavalta.
Jos seksi ja orgasmit tuntuvat sinusta yhdentekeviltä, niin oletko ketjussa vain arvostelemassa niitä, jotka seksistä sattuvat nauttimaan?
No ei kai tässä ole kyse arvostelusta, vaan siitä, että kaikille se orgasmi ei ole mikään tajunnanräjäyttävä elämääsuurempi yhtyminen maailmankaikkeuteen, vaan oikeastaan aika neutraali kokemus. Kai sen saa sanoa ilman, että ne jotka niistä nauttivat kokevat itsensä jotenkin uhatuiksi?
Uhatuksi, erikoinen sanavalinta :) Ihmettelin vain, jos ei koe seksiä kiinnostavana eikä jäävänsä myöskään mistään paitsi, osallistumista tähän ketjuun. Uskon, että kuitenkin suurelle osalle se seksi ja orgasmi on aika lailla muuta kuin neutraali kokemus, ja siksi näitä ristiriitoja pariskuntien välille syntyy. Jos ei liioin välitä seksistä, olisi kai ihanteellista, jos kumppani olisi samanhenkinen. Jos taas tietää, että saattaisi olla halukkaampi ja mahdollisesti nauttia enemmän seksistä esim. toisenlaisen partnerin kanssa, on ongelma jo erilainen, kun seksi on "pakotetusti" eikä luontaisesti yhdentekevää.
No sitä minäkin ihmettelen.
Itse en kuulu kumpaankaan ääripäähän, vaan ns. keskiverrosti seksiä harrastavaan kansanosaan. Kuitenkin haluaisin sanoa, että jos ei koe seksiä kiinnostavana eikä koe jäävänsä mistään paitsi, ei voi ikinä ymmärtää sitä puolisoaan, joka kokee seksittömyyden tai hyvin vähäisen seksin ongelmana. Koska tämä seksistä kiinnostumaton on vain tyytyväinen tilanteeseen, hänestä suhde on seksittömänä juuri hyvä.
Joku luetteli tuolla aiemmin haluttomuuden todennäköisimmät syyt. Mikäli ne ovat yksinkertaisesti halujen totaalinen kohtaamattomuus, ei suhde voi ikinä olla tyydyttävä, jos toinen kärsii ja toinen on täysin tyytyväinen, oli tilanne sitten kummin päin tahansa (eli haluton antaa vastentahtoisesti tai halukas on ilman). Silloin ero on varteenotettava vaihtoehto, jolloin kummallakin on vielä mahdollisuus löytää itselleen libidoltaan sopivampi kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Minusta tässä on tosi syyllistävä ja myös arvottava sävy, niin kuin yleensäkin keskustellessa siitä, saako seksittömästä suhteesta lähteä: aika monesti haluava leimataan halujensa perässä juoksevaksi, joka on valmis hylkäämään hyvän suhteen, perheen ja kaiken vain hedonististen tarpeiden vuoksi.
Toisin sanoen: osaako "pihtaaja" todella arvostaa sitä, että tulee hylätyksi seksin puutteen vuoksi?Tarkennuksena: en itse arvota seksittömässä suhteessa eläviä syylliseksi ja syyttömäksi, enkä tarjoa ratkaisuksi sitä, että jomman kumman on toimittava halujensa vastaisesti.
Tarkoitin, että pihtaaja arvostaa enemmän miestä, joka sanoo haluavansa mielummin seksiä kuin nykyistä tilannetta, rehellisesti, kuin miestä joka vain pettää.
Minusta kummatkin ovat oikeassa halujensa kanssa, mutta pettäminen on taas väärin. Ei minulle ole merkitystä jos joku kokee seksin kaikken tärkeimmäksi ja on valmis luopumaan muusta. Joku toinen taas kokee työnsä tärkeimmäksi ja voisi erota puolisostaan sen takia. Kuten jos joku haluaa erota sen takia ettei halua enää kuulla pianostamista seksiin, niin sekin on ok. Mutta huijaaminen on huijaamista ja se ei parisuhteeseen kuuluu.
Toiset eivät vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina. Mutta jos nyt joku haluaa laittaa hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi niin laittakoon, mutta ei muita huijamalla.
Se on totta, että ihminen joka jättää perheensä seksin takia on jättänyt sen seksin takia. Joten turhaan sitä on yrittää saada näyttämää joltain muulta tyyllin "puuro paloi kattilanpohjaan" siksi erosin. Vaikka se jonkun mielestä ei niin kivalta kuulostakkaan.
Kommenttisi itse asiassa vahvistaa vain käsitystäni siitä, mitä jo aiemminkin sanoin: haluttomassa suhteessa kärsivä "ei vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina", ja lähteminen haluttomasta suhteesta on "hedonististen halunsa laittamista ykköskriteeriksi", eikä tätä saa näyttämään miltään muulta - tällaisisten ennakkoasenteiden varjossa haluttomassa suhteessa elävän ja siitä kärsivän on itse asiassa aika vaikea lähteä varsinkin, jos suhteessa on lapsia. Vaikka eihän tässä tapauksessa suhteesta lähtevä halua lapsiaan hylätä, vaan yksinkertaisesti lähteä suhteesta, joka ei enää hänelle edusta onnellista parisuhdetta. Toisin sanoen "se kaikki muu" ei välttämättä enää riitä kompensoimaan sitä, mikä suhteesta puuttuu.
Niin, mitä se "kaikki muu" on, jonka takia siinä suhteessa pitäisi roikkua? Kieltämättä on suuri etu, että lapsilla ja molemmilla vanhemmilla on samat seinät ja jokapäiväinen kasvatuskumppanuus. Ja säästyyhän siinä rahaa, mutta mitä se kaikki muu on? Minä en kelpaa haluttomalle puolisolleni seksuaalisesti, en ole hänelle läheisyyden arvoinen, mutta ei se jää siihen. Koen olevani näkymätön, hän ei panosta minuun, ei iloitse minusta, ei huomaa eikä pidä tärkeinä niitä asioita, jotka tekevät minusta juuri minut, ei huolehdi edes sairaana, ei vaali minua. Tämä ei ole edes arvostuksen puutetta, en kaipaa mitaleita, tämä on jotain muuta. Olen jotenkin muokattava ja kulutettava, voisin olla kuka tahansa.
En ole jotenkin saanut kovin hyvää kuvaa syvästi haluttomista, se johtuu näistä, jotka heittelevät näitä katkeria kommentteja "hedonismista" ja tyytymisestä jne. Mitä se "kaikki muu" ilmeisen syyn eli lasten lisäksi on, minkä tuotte suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.
Tuskinpa edes olet saanut orgasmia tai sitten olen kokenut ainoastaan teräviä klitorisorgasmeja, jotka voivat olla kaukana taivaallisista. Sinulta on vielä kokematta kokonaisvaltainen emätinorgasmi, joka todellakin ON TAIVAALLINEN, koko mieli räjähtää siinä mielettömäksi nautinnoksi.
Olen saanut orgasmeja. Mutta ei ne mitään taivaallisia ole olleet.
Emätinorgasmi ei ole kaikille naisille muuten mikään itsestäänselvyys. Itse olen saanut sellaisen ehkä kahdesti ja nekin vain yksin. Olo ei ollut taivaallinen, ehkä juuri siksi, että olin yksin. Mutta tähän mennessä seksi on tuntunut enemmän yhdentekevältä kuin mukavalta.
Jos seksi ja orgasmit tuntuvat sinusta yhdentekeviltä, niin oletko ketjussa vain arvostelemassa niitä, jotka seksistä sattuvat nauttimaan?
No ei kai tässä ole kyse arvostelusta, vaan siitä, että kaikille se orgasmi ei ole mikään tajunnanräjäyttävä elämääsuurempi yhtyminen maailmankaikkeuteen, vaan oikeastaan aika neutraali kokemus. Kai sen saa sanoa ilman, että ne jotka niistä nauttivat kokevat itsensä jotenkin uhatuiksi?
Uhatuksi, erikoinen sanavalinta :) Ihmettelin vain, jos ei koe seksiä kiinnostavana eikä jäävänsä myöskään mistään paitsi, osallistumista tähän ketjuun. Uskon, että kuitenkin suurelle osalle se seksi ja orgasmi on aika lailla muuta kuin neutraali kokemus, ja siksi näitä ristiriitoja pariskuntien välille syntyy. Jos ei liioin välitä seksistä, olisi kai ihanteellista, jos kumppani olisi samanhenkinen. Jos taas tietää, että saattaisi olla halukkaampi ja mahdollisesti nauttia enemmän seksistä esim. toisenlaisen partnerin kanssa, on ongelma jo erilainen, kun seksi on "pakotetusti" eikä luontaisesti yhdentekevää.
Näh, sanoin vain tuon kommentin siksi, että moni on kommentoinut orgasmin olevan jotain uskomatonta. Hieno juttu. Itselle se on muutaman sekunnin tärisevä tunne kehossa, ei kummempaa. Seksistä pidän, koska kumppanin kanssa on mukavaa olla lähekkäin enkä ymmärrä miksen muka saisi tähän ketjuun kirjoitella. Onko siihenkin joku kriteeristö kuka on oikealla tavalla haluton tai halukas? Eli kelvollinen kirjoittamaan.
Itse en halua enää seksiä, ja olen oikein tyytyväinen tähän seksittömään elämään. Tunnen olevani kuin lapsi jälleen, leikkisä ja vähän hupsu. Puolisoni on tämän seksittömyyden jo hyväksynyt, koska omat ongelmansa on hänelläkin. Seksi on ollut aikaisemmin liitossamme aina nautittavaa, ja säännöllistä. Itse tykkäsin seksissäkin rutiineista ja että kaikki menee saman kaavan mukaan. Sitä tiesi aina mitä saa, se oli osaltaan hyvin kiihoittavaa. Puoliso olisi ehkä halunnut enemmän vaihtelua, sellaista pornofilmi meininkiä, mutta se ei minua kiinnostanut eikä kiinnosta.
Rakkaus ja läheisyys eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka seksi on loppunut. Puolisoni on ainoa toinen ihminen, jonka kanssa olen seksistä nauttinut. Olen kai luonnostaan "vähähaluinen", mutta puolisoni sai minut aikoinaan syttymään. Vieläkin tunnen vetoa häneen, vaikka en seksiä haluakaan. Ajattelen, että rakkaus ja hyvä yhteiselämä, ovat niitä voimia, jotka vieläkin vetävät meitä toisiamme kohti. Hellyys ja kosketukset ovat jokapäiväistä, ja ilman niitä olisi ankeaa.
Olen sanojut puolisolleni, että jos hänenelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin hän saa mennä. Mutta samalla hän menettää minut loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että on pariskunta. Toinen tykkää suklaasta ja haluaa sitä noin kerran viikossa. Joskus useamminkin. Terveysriskejä ei ole.
Toinen ei yhtään piittaa suklaasta ja ei anna toisenkaan syödä suklaata.
Hän myös piilottaa tai heittää roskiin sen, jos löytää kaapista.
Suklaasta ei saa puhua ja jos puhutaan, niin suklaahimoton sanoo, että se on sinun ongelmasi jos tekee suklaata mieli. Ei kiinnosta.
Voithan syödä porkkanoita.Kummalle on helpompaa olla ilman suklaata?
Oletetaan, että toinen ei välitä syödä maksalaatikkoa joka päivä ja toinen haluaa syödä sitä kerran päivässä ja pakottaa toisenkin tekemään niin. Kummalla on helpompaa?
Tässä ollaan asian ytimessä. Se mikä toiselle on suklaata on toiselle maksalaatikkoa. Ja kummallakin on sama ruoka lautasella. Hämmästyttävää!
Voidaan ajatella asiaa myös niin, että toinen pystyy syömään kolme levyä suklaata päivässä. Toinen taas syö mielellään levyn kerran viikossa, mutta sitä isompi määrä ei mene alas, vaan saa aikaan äklön olon. Kumman mukaan on reilumpaa mennä?
Tässä nyt yhä edelleen puhutaan siitä, kuinka toisen mielestä karkkipäivä voisi olla vaikka viikonloppuisin ja toisen mielestä kukaan ei saa syödä suklaata kuin joskus ja jouluna ja silloinkin vain pari palaa,
Ei muuten puhuta.
Pihtariksi muita haukkuvat vaativat omaa tyydytystään toista välikappaleena käyttäen yleensä joka päivä tai vähintäänkin monta kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Minusta tässä on tosi syyllistävä ja myös arvottava sävy, niin kuin yleensäkin keskustellessa siitä, saako seksittömästä suhteesta lähteä: aika monesti haluava leimataan halujensa perässä juoksevaksi, joka on valmis hylkäämään hyvän suhteen, perheen ja kaiken vain hedonististen tarpeiden vuoksi.
Toisin sanoen: osaako "pihtaaja" todella arvostaa sitä, että tulee hylätyksi seksin puutteen vuoksi?Tarkennuksena: en itse arvota seksittömässä suhteessa eläviä syylliseksi ja syyttömäksi, enkä tarjoa ratkaisuksi sitä, että jomman kumman on toimittava halujensa vastaisesti.
Tarkoitin, että pihtaaja arvostaa enemmän miestä, joka sanoo haluavansa mielummin seksiä kuin nykyistä tilannetta, rehellisesti, kuin miestä joka vain pettää.
Minusta kummatkin ovat oikeassa halujensa kanssa, mutta pettäminen on taas väärin. Ei minulle ole merkitystä jos joku kokee seksin kaikken tärkeimmäksi ja on valmis luopumaan muusta. Joku toinen taas kokee työnsä tärkeimmäksi ja voisi erota puolisostaan sen takia. Kuten jos joku haluaa erota sen takia ettei halua enää kuulla pianostamista seksiin, niin sekin on ok. Mutta huijaaminen on huijaamista ja se ei parisuhteeseen kuuluu.
Toiset eivät vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina. Mutta jos nyt joku haluaa laittaa hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi niin laittakoon, mutta ei muita huijamalla.
Se on totta, että ihminen joka jättää perheensä seksin takia on jättänyt sen seksin takia. Joten turhaan sitä on yrittää saada näyttämää joltain muulta tyyllin "puuro paloi kattilanpohjaan" siksi erosin. Vaikka se jonkun mielestä ei niin kivalta kuulostakkaan.Ahaa, jos joskus haluaisi olla seksuaalisedssa yhteydessä toiseen ihmiseen, onkin jo hedonisti, se ei tietenkään voi olla ihan normaali ja ymmärrettävä asia, ehei... Miten ihminen voi olla oikeassa halujensa suhteen, jos hän kuitenkin on hedonisti? Hänen ilmeisesti pitäisi vain tyytyä ja ajatella, ettei ihan tavallista asiaa voi saada tai sitten vaan olla sellainen hedonisti. Tiedättehän. Hedonisti.
En minä niin kirjoittanut. Kirjoitin että minusta ihmisellä on oikeus laittaa kaikki hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi valintoja tehdessään, niin halutessa, mutta sen tehdessään muita ei kuitenkaan kuulu huijata.
Minusta kaikki halukkuden tasot ovat normaaleja. Mutta jokainen määrittelee itse paljonko antaa sen vaikuttaa omaan elämäänsä. Minulle se on ihan ok, jos joku sanoo arvostavansa enemmän omaa seksielämäänsä kuin ydinperhettä. Ja vastaavasti vaikka luopuvansa puolisosta, koska ei enää halua seksiä ja painostusta. Se on valintoja ja jos se noin sanottuna jollekin näyttäytyy seksiaddiktilta, niin en voi sille mitään.
Kyllä ihminen voi ajatella haluavansa paljonkin ihan tavallisia asioita, joita sitten hänen kuitenkin on mahdotonta saada ilman jostain muusta luopumista tai toisen painostamista ja manipulointia. Monet näistä jotka elävät puutteessa ajattelevat kuinka he ainoastaan kärsivät, mutta todella monet naiset ovat myös sitä mieltä, että tuollaisen seksipainostuksen alla oleminen on suurta kärsimystä. Ja jos siihen seksiin pakoitetaan, he mielummin luopuvat muusta kun ryhtyvät seksiin. Ja lopulta kun ovat lähteneet tai tulleet jätetyiksi ovat tyytyväisiä, koska eivät enää kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua enää seksiä, ja olen oikein tyytyväinen tähän seksittömään elämään. Tunnen olevani kuin lapsi jälleen, leikkisä ja vähän hupsu. Puolisoni on tämän seksittömyyden jo hyväksynyt, koska omat ongelmansa on hänelläkin. Seksi on ollut aikaisemmin liitossamme aina nautittavaa, ja säännöllistä. Itse tykkäsin seksissäkin rutiineista ja että kaikki menee saman kaavan mukaan. Sitä tiesi aina mitä saa, se oli osaltaan hyvin kiihoittavaa. Puoliso olisi ehkä halunnut enemmän vaihtelua, sellaista pornofilmi meininkiä, mutta se ei minua kiinnostanut eikä kiinnosta.
Rakkaus ja läheisyys eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka seksi on loppunut. Puolisoni on ainoa toinen ihminen, jonka kanssa olen seksistä nauttinut. Olen kai luonnostaan "vähähaluinen", mutta puolisoni sai minut aikoinaan syttymään. Vieläkin tunnen vetoa häneen, vaikka en seksiä haluakaan. Ajattelen, että rakkaus ja hyvä yhteiselämä, ovat niitä voimia, jotka vieläkin vetävät meitä toisiamme kohti. Hellyys ja kosketukset ovat jokapäiväistä, ja ilman niitä olisi ankeaa.
Olen sanojut puolisolleni, että jos hänenelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin hän saa mennä. Mutta samalla hän menettää minut loppuelämäksi.
Ottamatta nyt kantaa siihen, onko miehesi todellisuudessa tyytyväinen tilanteeseen vai ei, mutta tuollaiset saneluehdot ovat puolisolle aika epäreiluja. Sinä et halua seksiä, puoliso saa luvan tyytyä tilanteeseen, ja jos ei tyydy, hän saa luvan lähteä lätkimään. Tietenkin, jos miehellesi asia on ok, elämä on teillä mallillaan ja hyvä niin. Muussa tilanteessa olisi kenties hyvä muistaa, että teitä on tässä suhteessa kaksi, eikä toisen rooli ole vain tyytyä toisen ehtoihin.
673
Mutta eikö se pitäisi olla niin, että kun itse on tyytyväinen seksittömään suhteeseen niin jos miehelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin miksi uhatata, että "menettää minut loppuelämäksi"?
Miksi kiristys?
Miksi ei salli miehelle sitä, jos kerran itselle asia ei ole tärkeää?
Jos kerran ei ole tärkeästä asiasta kyse, niin miksi se muuttuu niin tärkeäksi kun mies sitä "ei tärkeää asiaa" haluaakin?
Voittehan jatkaa onnellisena yhteiselämäänne, mies saa mitä haluaa joltain muulta ja sinulle tilanne ja elämä ei mitenkään muutu?
Vai onko asia kuitenkaan niin kuin annat ymmärtää eli mies ei ehkä olekaan niin tyytyväinen kuin sinä haluaisit hänen olevan?
Jos mies on tyytyväinen elämäänsä kanssasi, niin mitä väliä sitten on jos joskus hakee seksiä muualta?
Eihän mitään ole teidän elämästänne pois tai vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.
Tuskinpa edes olet saanut orgasmia tai sitten olen kokenut ainoastaan teräviä klitorisorgasmeja, jotka voivat olla kaukana taivaallisista. Sinulta on vielä kokematta kokonaisvaltainen emätinorgasmi, joka todellakin ON TAIVAALLINEN, koko mieli räjähtää siinä mielettömäksi nautinnoksi.
Olen saanut orgasmeja. Mutta ei ne mitään taivaallisia ole olleet.
Emätinorgasmi ei ole kaikille naisille muuten mikään itsestäänselvyys. Itse olen saanut sellaisen ehkä kahdesti ja nekin vain yksin. Olo ei ollut taivaallinen, ehkä juuri siksi, että olin yksin. Mutta tähän mennessä seksi on tuntunut enemmän yhdentekevältä kuin mukavalta.
Jos seksi ja orgasmit tuntuvat sinusta yhdentekeviltä, niin oletko ketjussa vain arvostelemassa niitä, jotka seksistä sattuvat nauttimaan?
En ole se, jolle vastasit, mutta laitan lusikkani tähän soppaan osaltani.
Minä nautin seksistä, mutta vain minulle sopivien ihmisten kanssa ja ne ovat valitettavan harvassa. Suurin osa seksikumppaneistani ei ole erityisemmin säväyttänyt sängyssä ja olen tuolloin ollut varmasti erittäin haluton kumppani. Yhdessa suhteessa aloin painostuksen alla jopa suorastaan inhoamaan seksiä. Onnekseni olen saanut kohdata elämäni aikana myös muutaman minulle täydellisesti sopivan rakastajan, jonka kanssa taivaan aukeavat. Silloinkaan en ole alkuhuuman jälkeen tuntenut tarvetta sekstailla päivittäin tai edes viikoittain. Ruuhkavuosissa jaksaminen on ollut koetuksella.
Olen ollut suhteessa sekä vähemmän haluava että enemmän haluava osapuoli, joten pystyn samaistumaan molempiin näkökantoihin. Sympatiani on silti vähemmän haluavan puolella. Orgasmin saamisella ei siis ole merkitystä tässä asiassa. Sen kyllä saa, kunhan kumppani on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua enää seksiä, ja olen oikein tyytyväinen tähän seksittömään elämään. Tunnen olevani kuin lapsi jälleen, leikkisä ja vähän hupsu. Puolisoni on tämän seksittömyyden jo hyväksynyt, koska omat ongelmansa on hänelläkin. Seksi on ollut aikaisemmin liitossamme aina nautittavaa, ja säännöllistä. Itse tykkäsin seksissäkin rutiineista ja että kaikki menee saman kaavan mukaan. Sitä tiesi aina mitä saa, se oli osaltaan hyvin kiihoittavaa. Puoliso olisi ehkä halunnut enemmän vaihtelua, sellaista pornofilmi meininkiä, mutta se ei minua kiinnostanut eikä kiinnosta.
Rakkaus ja läheisyys eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka seksi on loppunut. Puolisoni on ainoa toinen ihminen, jonka kanssa olen seksistä nauttinut. Olen kai luonnostaan "vähähaluinen", mutta puolisoni sai minut aikoinaan syttymään. Vieläkin tunnen vetoa häneen, vaikka en seksiä haluakaan. Ajattelen, että rakkaus ja hyvä yhteiselämä, ovat niitä voimia, jotka vieläkin vetävät meitä toisiamme kohti. Hellyys ja kosketukset ovat jokapäiväistä, ja ilman niitä olisi ankeaa.
Olen sanojut puolisolleni, että jos hänenelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin hän saa mennä. Mutta samalla hän menettää minut loppuelämäksi.
Ottamatta nyt kantaa siihen, onko miehesi todellisuudessa tyytyväinen tilanteeseen vai ei, mutta tuollaiset saneluehdot ovat puolisolle aika epäreiluja. Sinä et halua seksiä, puoliso saa luvan tyytyä tilanteeseen, ja jos ei tyydy, hän saa luvan lähteä lätkimään. Tietenkin, jos miehellesi asia on ok, elämä on teillä mallillaan ja hyvä niin. Muussa tilanteessa olisi kenties hyvä muistaa, että teitä on tässä suhteessa kaksi, eikä toisen rooli ole vain tyytyä toisen ehtoihin.
Tämähän on realiteetti. En minä ainakaan halua osallistua mihinkään ihmissuhdesotkuihin. En enää tässä iässä. Jos hän haluaa mennä, niin hän menee, hyväksyen myös siitä aiheutuvat seuraamukset. Niin minunkin olisi tehtävä, jos itse haluaisin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua enää seksiä, ja olen oikein tyytyväinen tähän seksittömään elämään. Tunnen olevani kuin lapsi jälleen, leikkisä ja vähän hupsu. Puolisoni on tämän seksittömyyden jo hyväksynyt, koska omat ongelmansa on hänelläkin. Seksi on ollut aikaisemmin liitossamme aina nautittavaa, ja säännöllistä. Itse tykkäsin seksissäkin rutiineista ja että kaikki menee saman kaavan mukaan. Sitä tiesi aina mitä saa, se oli osaltaan hyvin kiihoittavaa. Puoliso olisi ehkä halunnut enemmän vaihtelua, sellaista pornofilmi meininkiä, mutta se ei minua kiinnostanut eikä kiinnosta.
Rakkaus ja läheisyys eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka seksi on loppunut. Puolisoni on ainoa toinen ihminen, jonka kanssa olen seksistä nauttinut. Olen kai luonnostaan "vähähaluinen", mutta puolisoni sai minut aikoinaan syttymään. Vieläkin tunnen vetoa häneen, vaikka en seksiä haluakaan. Ajattelen, että rakkaus ja hyvä yhteiselämä, ovat niitä voimia, jotka vieläkin vetävät meitä toisiamme kohti. Hellyys ja kosketukset ovat jokapäiväistä, ja ilman niitä olisi ankeaa.
Olen sanojut puolisolleni, että jos hänenelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin hän saa mennä. Mutta samalla hän menettää minut loppuelämäksi.
Ottamatta nyt kantaa siihen, onko miehesi todellisuudessa tyytyväinen tilanteeseen vai ei, mutta tuollaiset saneluehdot ovat puolisolle aika epäreiluja. Sinä et halua seksiä, puoliso saa luvan tyytyä tilanteeseen, ja jos ei tyydy, hän saa luvan lähteä lätkimään. Tietenkin, jos miehellesi asia on ok, elämä on teillä mallillaan ja hyvä niin. Muussa tilanteessa olisi kenties hyvä muistaa, että teitä on tässä suhteessa kaksi, eikä toisen rooli ole vain tyytyä toisen ehtoihin.
Tämähän on realiteetti. En minä ainakaan halua osallistua mihinkään ihmissuhdesotkuihin. En enää tässä iässä. Jos hän haluaa mennä, niin hän menee, hyväksyen myös siitä aiheutuvat seuraamukset. Niin minunkin olisi tehtävä, jos itse haluaisin lähteä.
Jos miehesi ottaisi puheeksi joskus sen, ettei ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, miten reagoisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua enää seksiä, ja olen oikein tyytyväinen tähän seksittömään elämään. Tunnen olevani kuin lapsi jälleen, leikkisä ja vähän hupsu. Puolisoni on tämän seksittömyyden jo hyväksynyt, koska omat ongelmansa on hänelläkin. Seksi on ollut aikaisemmin liitossamme aina nautittavaa, ja säännöllistä. Itse tykkäsin seksissäkin rutiineista ja että kaikki menee saman kaavan mukaan. Sitä tiesi aina mitä saa, se oli osaltaan hyvin kiihoittavaa. Puoliso olisi ehkä halunnut enemmän vaihtelua, sellaista pornofilmi meininkiä, mutta se ei minua kiinnostanut eikä kiinnosta.
Rakkaus ja läheisyys eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka seksi on loppunut. Puolisoni on ainoa toinen ihminen, jonka kanssa olen seksistä nauttinut. Olen kai luonnostaan "vähähaluinen", mutta puolisoni sai minut aikoinaan syttymään. Vieläkin tunnen vetoa häneen, vaikka en seksiä haluakaan. Ajattelen, että rakkaus ja hyvä yhteiselämä, ovat niitä voimia, jotka vieläkin vetävät meitä toisiamme kohti. Hellyys ja kosketukset ovat jokapäiväistä, ja ilman niitä olisi ankeaa.
Olen sanojut puolisolleni, että jos hänenelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin hän saa mennä. Mutta samalla hän menettää minut loppuelämäksi.
Ottamatta nyt kantaa siihen, onko miehesi todellisuudessa tyytyväinen tilanteeseen vai ei, mutta tuollaiset saneluehdot ovat puolisolle aika epäreiluja. Sinä et halua seksiä, puoliso saa luvan tyytyä tilanteeseen, ja jos ei tyydy, hän saa luvan lähteä lätkimään. Tietenkin, jos miehellesi asia on ok, elämä on teillä mallillaan ja hyvä niin. Muussa tilanteessa olisi kenties hyvä muistaa, että teitä on tässä suhteessa kaksi, eikä toisen rooli ole vain tyytyä toisen ehtoihin.
Tämähän on realiteetti. En minä ainakaan halua osallistua mihinkään ihmissuhdesotkuihin. En enää tässä iässä. Jos hän haluaa mennä, niin hän menee, hyväksyen myös siitä aiheutuvat seuraamukset. Niin minunkin olisi tehtävä, jos itse haluaisin lähteä.
Jos miehesi ottaisi puheeksi joskus sen, ettei ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, miten reagoisit?
Ajattelisin, että nyt puidaan asia kunnolla, mutta seksiä tuskin alkaisin haluamaan siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ahdistava ketju. Pitää haluta, pitää tyydyttää kumppani, olet outo jos annat väsymyksen mennä ohi seksin, parisuhde on huono jos on taukoja...
Minusta parisuhteeseen kuuluu seksi, kyllä. Mutta siihen kuuluu myös kunnioitus ja tilan antaminen. Jos toinen ei halua, se on ihan sallittua. Eikä sitä mielestäni tarvitse edes ihmeemmin perustella, jos kyse ei ole totaalisesta pidempiaikaisesta haluttomuudesta. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta kuitenkin.
Olet täysin samaa mieltä siis kuin lähes kaikki tämän ketjun kirjoittajat. Mutta silti koet että pitää ahdistua? Kukaan ei ole sanonut että parisuhde on huono jos on taukoja. Tässä on puhuttu nimenomaan siitä että tauot on pysyvästi pitkiä ja jatkuvia. Ja siitä että haluton osapuoli ei edes halua tehdä asialle mitään.
Kyllä monessa kommentissa on ihan juuri käytetty sanoja "hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot".
Ja "parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde".
Myös "seksi virkistää, lievittää stressiä jne" on aika yleinen.
Tai "se joka on muuttunut, on huono".
Ymmärrän, että jokainen kirjoittaa hieman omasta vinkkelistään, jossa voi olla kipeitäkin asioita ja jyrkkiä kantoja, ja "ilman seksiä" on esimerkiksi vahvasti tulkinnanvaraista. Mutta lopulta kyseessä on hyvin herkkä asia, katsoo asiaa haluttoman tai halukkaan näkökulmasta ja siksi ne jyrkät kannat vaan pitäisi osata pistää sivuun, jos siis haluaa vaikkapa omassa suhteessaan olevia ongelmia työstää.
"hyvään parisuhteeseen ei kuulu pitkät seksitauot" tästä lauseesta jätit pois sen, että jatkuvat. Eli vuodesta toiseen on erittäin vähän seksiä, kuiva kausi ei ole se poikkeus vaan sääntö. Seksikerrat on niitä poikkeuksia joita on ehkä kerran kuussa tai kerran vuodessa.
"parisuhde ilman seksiä ei ole parisuhde" Kyllä, tämä pitää 100% paikkansa jos ei ole seksiä ollenkaan. Tämä ei koske niitä joilla on kuiva kausi, joka loppuu aikanaan, viikkojen tai kuukausien päästä. Jos parisuhteessa ei ole odotettavissa koskaan seksiä, parisuhderakkaus on kuolemaan tuomittu, ystävinä voi jatkaa, mutta parisuhde se ei ole.
"seksi virkistää, lievittää stressiä jne" Tämä on tieteellisesti todistettu fakta, ja suurimman osan ihmisistä jotka seksiä harrastaa oma kokemus. Tietenkään seksi ei tee mitään hyvää jos sitä inhoaa, eli inhoaa sitä kumppania kun ei kerran saa orgasmia jne. En ole vielä koskaan kuullut että joku inhoaisi saada orgasmin.
"se joka on muuttunut, on huono" Yleisempi muoto tässä on se, että joka ei ole muuttunut on huono, kohtuuton kun vaatii toiselta rakkauden osoituksia koska itse rakastaa ja haluaa osoittaa rakkauttaan.
No mä en ehkä aivan ymmärrä sitä hehkutusta orgasmista. En nyt voi sanoa inhoavani niitä, mutta ei ne nyt mitenkään taivaallisiltakaan tunnu.
Tuskinpa edes olet saanut orgasmia tai sitten olen kokenut ainoastaan teräviä klitorisorgasmeja, jotka voivat olla kaukana taivaallisista. Sinulta on vielä kokematta kokonaisvaltainen emätinorgasmi, joka todellakin ON TAIVAALLINEN, koko mieli räjähtää siinä mielettömäksi nautinnoksi.
Olen saanut orgasmeja. Mutta ei ne mitään taivaallisia ole olleet.
Emätinorgasmi ei ole kaikille naisille muuten mikään itsestäänselvyys. Itse olen saanut sellaisen ehkä kahdesti ja nekin vain yksin. Olo ei ollut taivaallinen, ehkä juuri siksi, että olin yksin. Mutta tähän mennessä seksi on tuntunut enemmän yhdentekevältä kuin mukavalta.
Jos seksi ja orgasmit tuntuvat sinusta yhdentekeviltä, niin oletko ketjussa vain arvostelemassa niitä, jotka seksistä sattuvat nauttimaan?
En ole arvostellut ketjussa ketään. Esille tuotiin kysymys, että ei kai kukaan inhoa orgasmeja, vastasin vain siihen. Mä en voi sille mitään, että otat arvosteluna sen, että juuri minä en erityisemmin nauti orgasmeista.
En ota arvosteluna sitä ettet nauti orgasmeista, aivan todella kummallinen ajatus, edelleenkin ihan vain ihmettelin siltä pohjalta osallistumistasi haluttomuutta koskevaan keskusteluun. Ei sitäkään nyt kannata ottaa noin vakavasti. Nähdäkseni tässä keskustelussa perätään mielipiteitä ja kokemuksia erityisesti heiltä, jotka kokevat ongelmaksi joko oman tai puolisonsa haluttomuuden tai halujen kohtaamattomuuden, ja kun sinulla tätä ongelmaa ei ole, niin erehdyin ihmettelemään. Ei jatketa jankkaamista tämän pidempään.
Koska tämä keskustelu on mielenkiintoinen. Ja kyllähän se nyt varmasti vaikuttaa parisuhteessa halujen kohtaamiseen, jos toinen ei saa siitä seksistä mitään irti.
Omassa entisessä suhteessa ongelma oli enemmän läheisyyden ja yhteyden puute. Sain kyllä orgasmeja seksin aikana, mutta ei se seksin harrastaminen meitä lähentänyt, eikä se ollut mikään liima, joka olisi pitänyt meidät yhdessä. Siksi haluttomuuteni tai halujeni hiipuminen. Kuvitelmat ja todellisuus siitä, miltä seksi tuntuu, eivät kohdanneet. Mulle tuli olo, että harrastetaan seksiä erikseen yhdessä. Tosi vaikea selittää sitä fiilistä.
Meillä ei ollut lapsia ja lopulta me erottiin. En tiedä, ehkä olen halukkaampi jonkun toisen kanssa. Exässä ei muuten ollut sinänsä vikaa. Että toisaalta ymmärrän, miksi esimerkiksi suhteessa, jossa on lapsia, on vaikea lähteä. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, ja jokaisen pitää tehdä omalla kohdallaan se päätös, kuinka määräävä osa ja millaiseen kompromissiin jokainen pariskunta kohdallaan tässä asiassa päätyy.
En ole lukenut koko ketjua. Daah! Mutta: Onhan se nyt prkekrele jokaisen oma asia, miten paljon haluaa syödä kalaa, kuulla keekkiä, katsoa jetroa, sietää pi**unvonkaamista tai seksuaalista hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
673
Mutta eikö se pitäisi olla niin, että kun itse on tyytyväinen seksittömään suhteeseen niin jos miehelle tulee seksuaalinen tarve mennä jonkun toisen mukaan, niin miksi uhatata, että "menettää minut loppuelämäksi"?
Miksi kiristys?
Miksi ei salli miehelle sitä, jos kerran itselle asia ei ole tärkeää?
Jos kerran ei ole tärkeästä asiasta kyse, niin miksi se muuttuu niin tärkeäksi kun mies sitä "ei tärkeää asiaa" haluaakin?
Voittehan jatkaa onnellisena yhteiselämäänne, mies saa mitä haluaa joltain muulta ja sinulle tilanne ja elämä ei mitenkään muutu?
Vai onko asia kuitenkaan niin kuin annat ymmärtää eli mies ei ehkä olekaan niin tyytyväinen kuin sinä haluaisit hänen olevan?
Jos mies on tyytyväinen elämäänsä kanssasi, niin mitä väliä sitten on jos joskus hakee seksiä muualta?
Eihän mitään ole teidän elämästänne pois tai vähemmän?
Nuohan ovat vain tosiasioita. Tärkeää tai ei, niin pettäminen ja parisuhde ei tämän henkilön antamiin valikoimiin kuuluu. Joko tai. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä? Mies saa hakea muilta niin paljon kuin haluaa, mutta samalla luopuu jostain muusta. Jostain sellaisesta joka on hänelle vähemmän tärkeää. Ihan kuten nainen, hän luopuu mielummin koko miehestä kuin uskollisesta puolisosta.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomille on oma paikka ja se on NUNNALUOSTARI.
Miksei munkkiluostari? No kun eukot ne pihtaa.
Minusta on aivan anteeksiantamatonta naisilta esittää halukasta seurusteluaikana ja sitten kun papin aamen on sanottu, alkaa seksillä kiristäminen ja pihtaus.
Olen itse nainen, että turha tulla ujeltamaan miesnäkökulmaksi.
Reilu peli. Jos muijaa ei seksi kiinnosta, niin miehen on saatava mennä sellaisen naisen luo, jota kiinnostaa. Tai avioero.
Lopputulema kuitenkin, että miehen ei tarvitse puutteessa elää.
Miksi puhut naisista muijina? Mikset puhu samalla tavalla miehistä äijinä?
Ihmiset muuttuvat, jopa papin aamenen jälkeen. Suomessa ihmiset ovat vapaita menemään ja elämään juuri niinkuin haluaa ja jos jotain ärsyttää se meneillä oleva tilanne, niin aina voi itse ottaa siitä vastuun ja muuttaa sen minkä itsensä suhteen voi. Toisten painostaminen johonkin on väärin. Monessa tilanteessa elämässä se on tosiaan joko tai ei. Kaikkea ei voi saada. Mutta ihmisellä pitää olla selkärankaa valita ja kertoa se toiselle. Ei mennä seläntakana ja huijata. Eihän pihtaajakaan seläntakana toimi.
Kyllä pihtaaja osaa arvostaa sitä, että mies rehellisesti myöntää, että haluaa vaihtaa kaiken muun seksiin. Hän päästää kyllä miehen menemään mielummin kuin elää elämänsä painostuksen alla tai harrastaa seksiä vastoin tahtoaan.
Minusta tässä on tosi syyllistävä ja myös arvottava sävy, niin kuin yleensäkin keskustellessa siitä, saako seksittömästä suhteesta lähteä: aika monesti haluava leimataan halujensa perässä juoksevaksi, joka on valmis hylkäämään hyvän suhteen, perheen ja kaiken vain hedonististen tarpeiden vuoksi.
Toisin sanoen: osaako "pihtaaja" todella arvostaa sitä, että tulee hylätyksi seksin puutteen vuoksi?Tarkennuksena: en itse arvota seksittömässä suhteessa eläviä syylliseksi ja syyttömäksi, enkä tarjoa ratkaisuksi sitä, että jomman kumman on toimittava halujensa vastaisesti.
Tarkoitin, että pihtaaja arvostaa enemmän miestä, joka sanoo haluavansa mielummin seksiä kuin nykyistä tilannetta, rehellisesti, kuin miestä joka vain pettää.
Minusta kummatkin ovat oikeassa halujensa kanssa, mutta pettäminen on taas väärin. Ei minulle ole merkitystä jos joku kokee seksin kaikken tärkeimmäksi ja on valmis luopumaan muusta. Joku toinen taas kokee työnsä tärkeimmäksi ja voisi erota puolisostaan sen takia. Kuten jos joku haluaa erota sen takia ettei halua enää kuulla pianostamista seksiin, niin sekin on ok. Mutta huijaaminen on huijaamista ja se ei parisuhteeseen kuuluu.
Toiset eivät vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina. Mutta jos nyt joku haluaa laittaa hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi niin laittakoon, mutta ei muita huijamalla.
Se on totta, että ihminen joka jättää perheensä seksin takia on jättänyt sen seksin takia. Joten turhaan sitä on yrittää saada näyttämää joltain muulta tyyllin "puuro paloi kattilanpohjaan" siksi erosin. Vaikka se jonkun mielestä ei niin kivalta kuulostakkaan.
Kommenttisi itse asiassa vahvistaa vain käsitystäni siitä, mitä jo aiemminkin sanoin: haluttomassa suhteessa kärsivä "ei vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina", ja lähteminen haluttomasta suhteesta on "hedonististen halunsa laittamista ykköskriteeriksi", eikä tätä saa näyttämään miltään muulta - tällaisisten ennakkoasenteiden varjossa haluttomassa suhteessa elävän ja siitä kärsivän on itse asiassa aika vaikea lähteä varsinkin, jos suhteessa on lapsia. Vaikka eihän tässä tapauksessa suhteesta lähtevä halua lapsiaan hylätä, vaan yksinkertaisesti lähteä suhteesta, joka ei enää hänelle edusta onnellista parisuhdetta. Toisin sanoen "se kaikki muu" ei välttämättä enää riitä kompensoimaan sitä, mikä suhteesta puuttuu.
Olis hyvä olla rehellinen itselleen ja sille toiselle, että miksi se parisuhde ei tunnu tyydyttävältä ja miksi siitä haluaa lähteä. Jos se on liian vähän seksiä, se on liian vähän seksiä ja that's it.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitin, että pihtaaja arvostaa enemmän miestä, joka sanoo haluavansa mielummin seksiä kuin nykyistä tilannetta, rehellisesti, kuin miestä joka vain pettää.
Minusta kummatkin ovat oikeassa halujensa kanssa, mutta pettäminen on taas väärin. Ei minulle ole merkitystä jos joku kokee seksin kaikken tärkeimmäksi ja on valmis luopumaan muusta. Joku toinen taas kokee työnsä tärkeimmäksi ja voisi erota puolisostaan sen takia. Kuten jos joku haluaa erota sen takia ettei halua enää kuulla pianostamista seksiin, niin sekin on ok. Mutta huijaaminen on huijaamista ja se ei parisuhteeseen kuuluu.
Toiset eivät vaan halua hyväksyä ettei kaikkea voi saada aina. Mutta jos nyt joku haluaa laittaa hedonistiset halunsa ykköskriteeriksi niin laittakoon, mutta ei muita huijamalla.
Se on totta, että ihminen joka jättää perheensä seksin takia on jättänyt sen seksin takia. Joten turhaan sitä on yrittää saada näyttämää joltain muulta tyyllin "puuro paloi kattilanpohjaan" siksi erosin. Vaikka se jonkun mielestä ei niin kivalta kuulostakkaan.