Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Vierailija kirjoitti:

Ota huomioon, että seksuaalinen haluttomuus ja seksittömyys parisuhteessa tarkoittaa aina sitä että suhteesta loppuu myös koskettelu, läheisyys, hellyys ja yhteenkuuluvuus. Tämä ainakin on ongelma, koska ihminen kuten muutkin nisäkkäät tarvitsee koskettelua ja läheisyyttä elääkseen tervettä elämää. Esimerkiksi Romanian lastenkotien kehitysvaurioiset lapset olivat kasvaneet sellaiseksi nimenomaan näiden puutteesta.

Joten, minusta parisuhteen tunnekylmän puoliskon syyllistäminen ei ole kohtuutonta.

On se kohtuutonta.

Yleensä koskettelu loppuu siksi, että se haluton kokee sen painostamiseksi seksiin. Ei ole pelkkää halailua, vaan toisen mielestä se on aina esileikkiä seksiin. Kohta haluton alkaa välttää kaikkea koskettelua. Seksuaaliterapiassa on yksi hoitoneuvo nimenomaan se, että vaikkapa kuukauteen ei saa edes yrityää tai ehdottaa seksiä, jotta se läheisyys voidaan erottaa seksistä.

Ja olet muuten ihan väärässä tuossa, että kaikki ihmiset tarvitsevat samalla lailla koskettamista. Se on täysin yksilöllistä, miten paljon tarvitsevat ja onko sen edes oltava ihmisen kosketusta! Toisessa ääripäässä on niitä autismikirjolaisia, jotka eivät siedä kosketusta.

Läheisyyttä toki jossakin määrin, mutta se ei välttämättä tarkoita koskettamista. Ja on paljon esimerkiksi introvertteja, joille ylenpalttinen läsnäolo-läheisyyskin (ilman koskettamista) on liian uuvuttavaa.

Sitä paitsi, jos suhde aiemmin on perustunut läheisyyteen, runsaaseen halailuun ja seksiin, muutoksen syyt eivät varmastikaan ole vain siinä haluttomassa. Mikä on luottamuksessa ja henkisessä suhteessa nyrjähtänyt ja miten MOLEMMAT ovat siihen vaikuttaneet?

Ap

Joskus haluttomuuden syy on vain siinä, ettei mies halua käyttää kortsua ja nainen ottaa hormonaalisen ehkäisyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

Seksuaalisuus on normaali asia, mutta se ei tarkoita samaa asia kuin seksi. Tämä näyttää hieman hämäävän keskustelussa. Ihminen voi kokea itsensä seksuaaliseksi olennoksi sekä saada seksuaalista tyydytystä ilman itse aktia. Se on hyvin monipuolinen ja moniulotteinen käsite.

Sinä puhuit aktista, en minä. Väestöliitolta:

"Libido on määritelty seksuaaliseksi vietiksi tai seksuaaliseksi halukkuudeksi. Se on ihmisen halua tavoitella seksuaalista mielihyvää."

Siitä seksuaalisesta halukkuudestahan tässä nyt on kyse, eikö niin?

Puhuit halukkuudesta joten oletin sen tarkoittavan halukkuutta tai haluttomuutta seksiin eli aktiin. En tiedä mihin muuhun viittaisit noilla ja jos niin teit, se ei sitten taida enää liittyä aloitukseen. Minun viestini tarkoitus oli sanoa että seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät automaattisesti johda seksiin tai tarkoita jotain siihen liittyvää.

Seksin puutteesta parisuhteessa ei saisi puhua tai tehdä ongelmaa?

Entä saako läheisyysen puutteesta?

Puhumattomuudesta?

Voisi kuvitella, että löytyy joku jota mykkäkoulu ei haittaa. Silti useimmille puhe on tärkeää. Kuten seksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

Vierailija kirjoitti:

Seksin puutteesta parisuhteessa ei saisi puhua tai tehdä ongelmaa?

Entä saako läheisyysen puutteesta?

Puhumattomuudesta?

Voisi kuvitella, että löytyy joku jota mykkäkoulu ei haittaa. Silti useimmille puhe on tärkeää. Kuten seksikin.

Aloituksen pointti oli se että usein niiden puolella ollaan jotka kärsivät seksinpuutteesta, koska onhan se nyt normaalia harrastaa seksia - mitä enemmän sen parempi. Mutta ne joille sopisi vähemmänkin saa syyllistystä ja pidetään epänormaaleina ja heidän pitäisi vielä popsiä lääkkeitäkin lisätäkseen halukkuuttaan että tämä halukas partneri on tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

Seksuaalisuus on normaali asia, mutta se ei tarkoita samaa asia kuin seksi. Tämä näyttää hieman hämäävän keskustelussa. Ihminen voi kokea itsensä seksuaaliseksi olennoksi sekä saada seksuaalista tyydytystä ilman itse aktia. Se on hyvin monipuolinen ja moniulotteinen käsite.

Sinä puhuit aktista, en minä. Väestöliitolta:

"Libido on määritelty seksuaaliseksi vietiksi tai seksuaaliseksi halukkuudeksi. Se on ihmisen halua tavoitella seksuaalista mielihyvää."

Siitä seksuaalisesta halukkuudestahan tässä nyt on kyse, eikö niin?

Puhuit halukkuudesta joten oletin sen tarkoittavan halukkuutta tai haluttomuutta seksiin eli aktiin. En tiedä mihin muuhun viittaisit noilla ja jos niin teit, se ei sitten taida enää liittyä aloitukseen. Minun viestini tarkoitus oli sanoa että seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät automaattisesti johda seksiin tai tarkoita jotain siihen liittyvää.

Johan se seksuaalinen halukkuus oli edellisessä viestissäni määritelty.

"Se on ihmisen halua tavoitella seksuaalista mielihyvää"

Seksuaalista mielihyvää voi toki saada monesta muustakin asiasta kuin vaginaalisesta penetraatiosta. Seksuaalinen haluttomuus tarkoittaa juuri sitä, että ei halua tavoitella seksuaalista nautintoa eikä niin, että vain itse akti ei kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

Parisuhteen ristiriidoissa hyvin harvoin syy on vain toisessa. Ehkä se X on tunnetasolla tåysin kylmä, äkkipikainen ja arvaamaton, ei osallistu perheen töihin ja velvollisuuksiin, laukeaa alle minuutissa, ei huomioi toista seksin aikana mitenkään, ei arvosta puolisoaan vaan mitätöi joka välissä...

Seksi vaatii tunnetason yhteyttä, ja sen voi tuhota monella tavalla.

Tässä nyt vaan muutamia vaihtoehtoja. Seksin väheneminen harvoin johtuu vain siitä toisesta, kyllä yhtälössä on kaksi tekijää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Seksin puutteesta parisuhteessa ei saisi puhua tai tehdä ongelmaa?

Entä saako läheisyysen puutteesta?

Puhumattomuudesta?

Voisi kuvitella, että löytyy joku jota mykkäkoulu ei haittaa. Silti useimmille puhe on tärkeää. Kuten seksikin.

Ihan siinä missä liiasta seksistä tai siitä, että toinen pyrkii liikaa iholle tai haluaa koko akan jutella, vaikka itse haluaisit kiireisen työpäivän jälkeen vain lukea hiljaa ja rauhassa kirjaa...

Totta kai libidojen kohtaamattomuus on ongelma. Ja siitä pitää voida puhua. Mutta ei niin, että se on vain sen haluttoman vika ja että seksiä PITÄÄ olla enemmän. Entä jos se olisikin niin päin, että sitä saa olla vähemmän?

Kohtaamattomuus siis oli se ongelma, ei vähyys, eikä toki paljouskaan.

Minua siis haittasi - en kyllä voi käsittää, miten edes et tätä ymmärtänyt - keskustelun yksipuolisuus, ei se, että aiheesta keskustellaan. Herranen aika, mitäs minä itsekään muuta teen kuin KESKUSTELEN aiheesta...!

Ap

Hyvä aloitus. Seksin väheneminen suhteessa voi olla myös sitä ettei vähemmän seksistä välittävä enää jaksa pakottaa itseään. Tai pysty pakottamaan koska niin kuin joku kirjoitti pakkoseksi rikkoo ihmistä. Näkökulma pitäisi tasapainottaa niin että yhteiskunta hyväksyy vähän seksiä haluavat tasaveroisina eikä ominaisuutta aina käsitellä oireena tai ongelmana. Näin libidoltaan heikommat löytäisivät toisensa helpommin eikä alunperinkään ajauduttaisi siihen että toinen suhteessa haluaa koko ajan ja toinen yrittää survoa itseään sosiaaliseen pakkonormiin kunnes ei enää jaksa.

Tästäkin ketjusta näkee että halukkaita silitellään päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

Parisuhteen ristiriidoissa hyvin harvoin syy on vain toisessa. Ehkä se X on tunnetasolla tåysin kylmä, äkkipikainen ja arvaamaton, ei osallistu perheen töihin ja velvollisuuksiin, laukeaa alle minuutissa, ei huomioi toista seksin aikana mitenkään, ei arvosta puolisoaan vaan mitätöi joka välissä...

Seksi vaatii tunnetason yhteyttä, ja sen voi tuhota monella tavalla.

Tässä nyt vaan muutamia vaihtoehtoja. Seksin väheneminen harvoin johtuu vain siitä toisesta, kyllä yhtälössä on kaksi tekijää.

Ap

Tai ehkä se haluttomuus ei liity kumppaniin mitenkään. Sinä kuitenkin sanoit, että syy on molemmissa, vaikka ymmärrät ilmeisesti itsekin, että aina se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?

Parisuhteen ristiriidoissa hyvin harvoin syy on vain toisessa. Ehkä se X on tunnetasolla tåysin kylmä, äkkipikainen ja arvaamaton, ei osallistu perheen töihin ja velvollisuuksiin, laukeaa alle minuutissa, ei huomioi toista seksin aikana mitenkään, ei arvosta puolisoaan vaan mitätöi joka välissä...

Seksi vaatii tunnetason yhteyttä, ja sen voi tuhota monella tavalla.

Tässä nyt vaan muutamia vaihtoehtoja. Seksin väheneminen harvoin johtuu vain siitä toisesta, kyllä yhtälössä on kaksi tekijää.

Ap

Eiköhän se ole todennäköisempää, että se Y ihan itse on tunnetasolla tåysin kylmä, äkkipikainen ja arvaamaton, ei osallistu perheen töihin ja velvollisuuksiin, ei huomioi toista mitenkään, ei arvosta puolisoaan vaan mitätöi joka välissä... Niin, eikä halua edes sitä seksiä. Ja lääkäriin ei tietenkään voi mennä hoidattamaan ylä- eikä alapäätä. Mutta jostain syystä ei sitten haluta erotakaan. Yritä nyt siinä halutonta ymmärtää.

Onko käynyt mielessä, että haluttomuus on yksinkertaisesti sitä, että ei ole toisen mielestä haluttava? Ongelma on saattanut kyteä itse asiassa alusta alkaen ja on todella tullut näkyväksi, kun arki on astunut kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua, pitää antaa sen halukkaan hakea tyydytys muualta.

Minulle seksi on elinehto. Miehistäni ei ole ollut siihen siinä määrin kuin haluaisin, enkä sentään enempää tarvitsisi kuin kunnolla kerran vuorokaudessa.

Jostain syystä naisen halu on kummallista ja tabu, mutta "saamaton" mies ajaa ihan ymmärrettävästi (???) naisten päälle autolla. Minä en kuitenkaan tapa, raiskaa tai syyllistä ketään.

Tasan ei käy nallekarkit.

Tässä tulee hyvin ilmi se, kuinka jollekin haluttomuutta on jo se, että haluaa ” vain” muutaman kerran viikossa. Minulle tuo päivittäinen seksi taas kuulostaa täysin utopistiselta ja ahdistavaltakin. Itselle riittää pari kertaa kuussa, enkä koe olevani haluton. Onneksi mies on samoilla linjoilla.

Kun jätin hirmonaalisen ehkäisyn hetkeksi, mullakin nousi tosin halut ihan uusiin svääreihin, mutta en tuntenut olevani silloin normaali tai ajattelevani järkevästi. Oli todella outoa, että seksi vei niin paljon tilaa ajatuksista, ja kun ehkäisy palasi. olo oli helpottunut kun pystyn jälleen keskittymään hiukan tärkeämpiin asioihin. En tiedä sitten että onko se oikeasti se tavoitetilanne, tai jonkun muun normaali. Ilmeisesti.

Yleensä kai haluttomuus kehittyy vähitellen. Kuten ap tuolla aikaisemmin kirjoitti " kyllä yhtälössä on kaksi tekijää"

Elämässä kertyy kaikenlaista painolastia, joka heijastuu suhteeseen ja seksielämään. Jos ne jäävät selvittämättä, niin lopulta vyyhti on jo niin sotkussa, ettei sitä halua tai jaksa selvittää.

Silloin helposti lähtee esim. pettämisen tielle, koska on yksinkertaista uskotella itselle, että kaikki ongelmat johtuvat haluttomasta osapuolesta. Seksi uuden kumppanin kanssa on seksiä ilman aikaisempaa painolastia ja ihana pakotie parisuhteen raskaasta tunnekuormasta.

Tai sitten elämän kiireet vievät ihmistä. Seksi arkipäivästyy, siitä katoaa ilo ja leikki. Lopulta se toinen (herkempi) osapuoli muuttuu haluttomaksi, koska vain ei enää jaksa sitä tylsää, yhtä ja samaa jyystämistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko käynyt mielessä, että haluttomuus on yksinkertaisesti sitä, että ei ole toisen mielestä haluttava? Ongelma on saattanut kyteä itse asiassa alusta alkaen ja on todella tullut näkyväksi, kun arki on astunut kuvioihin.

Miksi vaikkapa kumppanin lihominen vähentäisi itsetyydytystä tai seksuaalisia fantasioita tai pornon katsomista? Seksuaalin en haluttomuus tarkoittaa sitä, että henkilö ei halua/kaipaa seksuaalista nautintoa. Aika harvalla ihmisellä kaikki seksuaalinen nautinto liittyy vain ja ainaostaan kumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kai haluttomuus kehittyy vähitellen. Kuten ap tuolla aikaisemmin kirjoitti " kyllä yhtälössä on kaksi tekijää"

Elämässä kertyy kaikenlaista painolastia, joka heijastuu suhteeseen ja seksielämään. Jos ne jäävät selvittämättä, niin lopulta vyyhti on jo niin sotkussa, ettei sitä halua tai jaksa selvittää.

Silloin helposti lähtee esim. pettämisen tielle, koska on yksinkertaista uskotella itselle, että kaikki ongelmat johtuvat haluttomasta osapuolesta. Seksi uuden kumppanin kanssa on seksiä ilman aikaisempaa painolastia ja ihana pakotie parisuhteen raskaasta tunnekuormasta.

Tai sitten elämän kiireet vievät ihmistä. Seksi arkipäivästyy, siitä katoaa ilo ja leikki. Lopulta se toinen (herkempi) osapuoli muuttuu haluttomaksi, koska vain ei enää jaksa sitä tylsää, yhtä ja samaa jyystämistä.

Miksi siinä yhtälössä on oltava kaksi tekijää ja miksi ne painolastit muka välttämättä liittyvät siihen ei-haluttomaan osapuoleen? Kyllä haluttomalla voi olla kaikenlaista omaa hankalaa, mikä liittyy jokapäiväiseen elämään. Sataa, sukka on vinossa, kaupassa on jonossa hitaita mummoja, mielessä pyörii sukulaisen kuolinpesän selvittelyt... On kylmää tai kuumaa ja aina jotenkin haikeeta ja vaikeeta.

Käytännössä usein haluttomuusongelma lähtee eron mukana haluttoman mukaan, eikä koskaan tule takaisin.

Samaa olen ihmetellyt jo pitkään.

Voisivatko ne seksiä mankuvat joskus myös miettiä, miksi sitä pitää saada juuri toisen ihmisen kanssa? Miksei asiaa voi hoitaa ihan vain itsekseen. Sehän on paljon kätevämpi vaihtoehto ja aina saatavilla.

Eli mitä seksin puutetta valittavalta oikein puuttuu? Tuskin pelkkää fyysistä nautintoa, vaan jotain haluttuna ja arvostettuna olemisen, kelpaamisen kokemustako? Tai sosiaalista statusta, jota näillä saa? Oman sukupuolisen identiteetin vahvistumista - tunnetta, että on onnistunut miehenä/naisena, että seksin saaminen on sen onnistumisen mitta?

Eli jos on itsetunto kunnossa eikä tarvitse muilta tuollaista hyväksyntää, niin tarvitseeko sitten niin pakonomaisesti seksiäkään? Olettaen että silkan fyysisen tarpeen hoitaa masturboimalla.