Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)

Joko mies on soitellut perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tekstistä tuli kyllä tyypillinen Salkkareiden katsoja mieleen, oli vähän typerää. Ja vuodatusta, uskottavuuskerroin oli aika heikko.

Se, että livistää kuin sokeritoukka vessan lattialla valojen syttyessä selvittämättä asioita kumppanin kanssa kertoo kehittymättömästä luonteesta ja mikäpä siinä, ei niitä omia tunteita voi paeta kuitenkaan. Tunteellinen siili itkeskelee piikkiensä alla.

Toivottavasti ap ei ala nyt stalkkaamaan entistä avopuolisoa.

Pettäminen ja ero, näitä tapahtuu lähes kaikille ihmisille joskus niin miksi siitä pitää tehdä draamaa, eikö vain voi todeta että oho, näin kävi ja jatketaan eri suuntiin.

Ristiriitainen viesti. Ensin pitää selvittää asioita ja sitten lopussa kuitenkin kelpaa että todetaan oho ja lähdetään eri suuntiin. Aikamoinen tuuliviiri olet.

Tai sitten sinulla on rajallinen ymmärrys. Et ole ehkä joutunut petetyksi? Tai sinulla ei ole kokemusta parisuhteesta? Selvittäminen voi olla lyhyempi kuin jahkaaminen ja vatvominen. Ihan vaikka odottaa, että mies tulee kotiin. Kertoo, että kuulin sinun pettäneen, onko sinulla siihen mitään sanottavaa. Ja tässä on avain, olen lähdössä.

Jep. Voisikin kysyä, mitkä on niiden ihmisten motiivit ja kipupisteet, jotka haukkuvat ap:ta? Ymmärrän, jos ap:n toimintapaa ei itse pidä parhaana mahdollisena, mutta miksi pyrkiä lyttäämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun ensimmäinen reaktio olisi soittaa sukulaiset, ystävät ja poliisi, jos puoliso olisi kadonnut yhtäkkiä. En pidä kovin kypsänä ratkaisuna vaikka en pettämistä hyväksykään. Aikuinen osaa kohdata asiat ja kertoa suoraan tietävänsä pettämisestä sekä suhteen päättyneen. Se on toki vaikeaa, vaikeampaa kuin kadota ja pestä kätensä, mutta aikuisuus on muutenkin vaikeaa.

Millainen toope pitää olla että alkaa sukulaisilta, ystäviltä ja poliisilta kysellä mitä on tapahtunut kun puoliso on tavaroidensa kanssa kadonnut asunnosta.

No minä olisin tällainen toope ja menisin kyllä paniikkiin. Mieti nyt, puoliso katoaa tavaroineen sanomatta mitään ja ilman mitään etukäteisvaroitusta! Ihanko voisit itse istahtaa tyynesti alas ja todeta että jaaha, näin kävi? Puoliso sai tarpeekseen ja lähti. En usko hetkeäkään. Jos puoliso ei vastaa puhelimeen niin tottakai selvittäisin hänen läheisiltään mitä on tapahtunut.

Odotin innolla ap:ta raportoimaan miehen peräänsoitteluista, mutta näköjään tämä mies päätyi tänne av:lle. :) 

Mies päätti pettää. Ei kertonut.

Ap päätti lähteä. Ei kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun ensimmäinen reaktio olisi soittaa sukulaiset, ystävät ja poliisi, jos puoliso olisi kadonnut yhtäkkiä. En pidä kovin kypsänä ratkaisuna vaikka en pettämistä hyväksykään. Aikuinen osaa kohdata asiat ja kertoa suoraan tietävänsä pettämisestä sekä suhteen päättyneen. Se on toki vaikeaa, vaikeampaa kuin kadota ja pestä kätensä, mutta aikuisuus on muutenkin vaikeaa.

Millainen toope pitää olla että alkaa sukulaisilta, ystäviltä ja poliisilta kysellä mitä on tapahtunut kun puoliso on tavaroidensa kanssa kadonnut asunnosta.

No minä olisin tällainen toope ja menisin kyllä paniikkiin. Mieti nyt, puoliso katoaa tavaroineen sanomatta mitään ja ilman mitään etukäteisvaroitusta! Ihanko voisit itse istahtaa tyynesti alas ja todeta että jaaha, näin kävi? Puoliso sai tarpeekseen ja lähti. En usko hetkeäkään. Jos puoliso ei vastaa puhelimeen niin tottakai selvittäisin hänen läheisiltään mitä on tapahtunut.

Saisko ihan mielenkiinnosta joitain skenaarioita? Kidnapattu tavaroineen? Tullut hulluksi, myynyt omaisuuden ja karannut Nepaliin? Jotain sattunut ja poliisit takavarikoineet tavarat ilmoittamatta? Ufot? Mitä muuta, mikä ei olisi oma tietoinen valinta jättää toinen?

Veikkaan että 90% tämän palstan mummoista olisi hoitanut asian huutamalla ensin pää punaisena ja sen jälkeen itsesääli itkuissaan odottanut miestä ajelemaan anteeksiantoa. Ehkä kostopettäminen ja sen jälkeen "anteeksi antaminen". Eli heidän omin sanoin aikuismaisesti ongelman kohdaten 😂.

Iso peukku ap:lle, hyvin toimittu!

Hitto, sä, ap, olet hyvä! Sitäpaitsi todella aikuinen, pärjäät omillasi ja kannat vastuusi.

Toivottavasti tulet jossakin vaiheessa kertomaan, onko miehestäsi, tai siis exästäsi kuulunut mitään.

Ei muuta kuin kannat kattoon ja juhlat itsellesi ja vaikka itseksesi pystyyn, neito!

Voi kamala, mies on pettänyt. Kyllä on murheet pienet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.

Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.

Ap

Kuten sanoin, teidän yhteinen ongelma takana.

 

Ongelmia tai  ei, pettäjä on aina itse vastuussa omasta pettämisestään. Turha vierittää osavastuuta petetylle.

Toki. Suhteesta he ovat silti yhdessä vastuussa ja AP itse sanoi että kumpikaan ei tehnyt mitään arjen parantamiseksi. Mies valitsi pettämisen ratkaisuksi ja AP lapsellisen tavan reagoida.

Jaa, vai pettäminen onkin ratkaisu? Aika erikoinen johtopäätös. Sitä pitää sitten vaan nöyränä hyväksyä koska MIES teki sellaisen "hyvän" ratkaisun?

Se oli miehen ratkaisu tässä tilanteessa, kyllä. Oikea ratkaisu? Ei, mutta hänen ratkaisunsa ja jos AP päättää lähteä niin se tulee silloin hyväksyä. Mutta AP ei itse ole yrittänyt parantaa arkea miehen kanssa ja mies on selkeästi tarvinnut muuta. Kumpikaan ei ole tuonut arkeen tarvittavia asioita.

No mistäpä ap sitten yleensä olisi voinut tietää että miehen arjessa ei ole kaikki ok ym skeidaa, kun mies ei kerta itse ole asiaa ottanut esille. On vaan syöksynyt kyselemättä ja selittelemättä vieraisiin.

Vai olisko ap:n sun mielestä pitänyt opetella lukemaan ajatukset, vai leikkiä jotain piilo-ongelmien esille nyhtäjää, vai kenties tehdä suhteelle neljännesvuositarkastuksia? 😂

Ootko siis sitä mieltä että ap:n miehellä ei ollut vastuuta ITSE AVATA ENSIN sitä naamavärkkiään ja ottaa esille ongelmia, ennenkuin meni pettämään?

Et kai. Järjen kun otat käteen ja vähän tuumaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun ensimmäinen reaktio olisi soittaa sukulaiset, ystävät ja poliisi, jos puoliso olisi kadonnut yhtäkkiä. En pidä kovin kypsänä ratkaisuna vaikka en pettämistä hyväksykään. Aikuinen osaa kohdata asiat ja kertoa suoraan tietävänsä pettämisestä sekä suhteen päättyneen. Se on toki vaikeaa, vaikeampaa kuin kadota ja pestä kätensä, mutta aikuisuus on muutenkin vaikeaa.

Millainen toope pitää olla että alkaa sukulaisilta, ystäviltä ja poliisilta kysellä mitä on tapahtunut kun puoliso on tavaroidensa kanssa kadonnut asunnosta.

No minä olisin tällainen toope ja menisin kyllä paniikkiin. Mieti nyt, puoliso katoaa tavaroineen sanomatta mitään ja ilman mitään etukäteisvaroitusta! Ihanko voisit itse istahtaa tyynesti alas ja todeta että jaaha, näin kävi? Puoliso sai tarpeekseen ja lähti. En usko hetkeäkään. Jos puoliso ei vastaa puhelimeen niin tottakai selvittäisin hänen läheisiltään mitä on tapahtunut.

Juuri tämä on se, mitä moni ei tunnu tajuavan.

Ap ei ole tehnyt väärin pitäessään tiedon omanaan. Ap ei ole tehnyt väärin valmistellessaan lähtönsä etukäteen. Mutta siinä ap teki väärin, ettei viitsinyt lähtiessään edes heippaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.

Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.

Ap

Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.

Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?

Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.

Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.

Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D

Ap

Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?

Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.

Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).

Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.

Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.

Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.

Ap

Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.

Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.

Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.

Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)

Olkoot muut sitten tyylittömiä jos se on vetoavaa, minä olen sellainen kuin olen eikä minun pidä muuksi muuttua :) Olen kohdellut miestäni hyvin suhteessa. Jos jotain niin olen konfliktin kammoinen (sen nyt varmaan näkee jo aloituksesta), mutta en tätä ennen myöskään kieltäytynyt selvittämästä asioita loppuun saakka. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia, ja minä olen tehnyt parhaani suhteessa ja jos se ei ole riittänyt, niin olkoon sitten.

Ap

"Minä olen sellainen kuin olen ja ei minun muuksi tarvitse muuttua" tarkoittaa ettei sinun mielestäsi tarvitse oppia mitään kokemuksistasi eikä kehittyä ihmisenä. Mikään ei ota niin aivoon kuin urheilija, joka sanoo tekevänsä parhaansa ja katsotaan mihin se riittää. Sehän on ihan eri asia kuin voitontahto tai tahto yleensä. Silloin takaraivoon on jo hiipinyt tietoisuus epäonnistumisesta ja lähtöviivalla on luovuttaja, ei taistelija. Pelko epäonnistumisesta on vahvempi kuin tahto onnistua. Kysymys on pelosta tai rohkeudesta. Siksi sinä petettynä luikit karkuun keskustelua kuin kysyisit etkö sinä ollut tarpeeksi hyvä, rakas. No ihan sama.

Minun mielestäni laiska, tyhmä ja saamaton asenne, joten kyllästyin kommentoimaan sinulle, en jaksa typeriä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.

Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.

Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.

Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.

Tein ite saman joulukuun 2 päivä. Sain tietää kuvan kera, että tyttöystävä petti  pikkujouluissa. Mun yks frendi on samassa firmassa duunissa, kun exä. Mulla oli asiat kyl sillai etten ollut vielä kirjoilla hänen kämpässään, joten riitti että otti omat kamat ja häipy ilman ylimääräistä säätöä. Vuokrasin enon yksiön itelleni samantien. Laitoin kaikki estot päälle joka paikasta mistä voi laittaa. Enkä ole sanonu mitään miks olen häipynyt. Saa miettiä ellei ole tajunnu. Kovasti on mun systeriltä ja mutsilta tivannu että mitähän helvttiä. Kärsikööt, ei paljoa kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä? 

En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.

Ap

Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?

No voi jumankauta jos on ukko niin tyhmä ettei mene jakeluun miksi nainen on jättänyt niin olkoot!

Mistä se vois sen tietää, kun ei ole mielestään narahtanut pettämisestä?

Ap tuntuu itseriittoiselta. Hänhän kertoi, että he olivat eläneet melko paljon erillään, vai miten se meni? Siksi hän suoriutuui erosta ulkonaisesti tyylikkäästi yhtäkään pahaa sanaa sanomatta. Olen varma siitä, että hän selviää elämästä yksinkin.

Mutta kyllä mua ihmetyttää, miten noinkin pitkästä suhteesta voi luopua olankohautuksella. Olisin voinut jatkaa, mutta kun se loppui, niin ihan sama.

Miten sitoutuneita puolisot olivat yhteiseen elämäänsä? Miten lähellä toista ollaan, kun petetään pikkujouluissa ja toinen pakkaa kamansa ja muuttoauton perävalot vaan näkyy? Eikä mitään sanottavaa ole.

Kostonahan se toimii sikäli, että mies on pettänyt, ja tietää kyllä itse sen. Mutta pahus vieköön, kun hän EI tiedä, mistä vaimo sen sai tietää. Tämähän se on, mikä palstamiehiä raivostuttaa. Se ettei mies saa luultavasti ikinä tietää, miten jäi kiinni.

Mutta kun pöly joskus on laskeutunut, ehkä keskustelu olisi ap.llekin hyödyksi.

Mä en voisi elää noin "asiallisessa" parisuhteessa. En todellakaan väitä olevani siksi parempi, mutta en myöskään huonompi. En pettäisi, eikä mua ole petetty. Mun pitkä avioliitto kuoli muihin ristiriitoihin. Se nyt ei kuulu tähän.

Ajan takaa vain sitä, että ap.lläkin on vahvuudestaan huolimatta heikkouksia.

Se, millaisen puolison ottaa, kertoo ihmisestä todella paljon. Se mihin suhde päättyy ja miksi, sisältää arvokasta tietoa ja oppia tulevien suhteiden kannalta.

Sääli, jos häivytään omille teille sanomatta mitään. Enää koskaan.

Minulle tulee pari asiaa mieleen.

Mies on pettänyt 4 kk sitten, mitä jos ei osaa yhdistää lähtöön?

Mitä jos mies esim hotellihuoneeseen mennessään on sanonut "ei hitto, mä rakastan mun vaimoa mielettömästi enkä halua pilata sitä." Ja lähtenyt pois.

Muuten kyllä ihan "hauskasti" tehty aplta, tsemppiä sinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.

Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.

Ap

Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.

Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?

Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.

Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.

Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D

Ap

Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?

Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.

Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).

Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.

Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.

Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.

Ap

Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.

Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.

Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.

Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)

Olkoot muut sitten tyylittömiä jos se on vetoavaa, minä olen sellainen kuin olen eikä minun pidä muuksi muuttua :) Olen kohdellut miestäni hyvin suhteessa. Jos jotain niin olen konfliktin kammoinen (sen nyt varmaan näkee jo aloituksesta), mutta en tätä ennen myöskään kieltäytynyt selvittämästä asioita loppuun saakka. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia, ja minä olen tehnyt parhaani suhteessa ja jos se ei ole riittänyt, niin olkoon sitten.

Ap

"Minä olen sellainen kuin olen ja ei minun muuksi tarvitse muuttua" tarkoittaa ettei sinun mielestäsi tarvitse oppia mitään kokemuksistasi eikä kehittyä ihmisenä. Mikään ei ota niin aivoon kuin urheilija, joka sanoo tekevänsä parhaansa ja katsotaan mihin se riittää. Sehän on ihan eri asia kuin voitontahto tai tahto yleensä. Silloin takaraivoon on jo hiipinyt tietoisuus epäonnistumisesta ja lähtöviivalla on luovuttaja, ei taistelija. Pelko epäonnistumisesta on vahvempi kuin tahto onnistua. Kysymys on pelosta tai rohkeudesta. Siksi sinä petettynä luikit karkuun keskustelua kuin kysyisit etkö sinä ollut tarpeeksi hyvä, rakas. No ihan sama.

Minun mielestäni laiska, tyhmä ja saamaton asenne, joten kyllästyin kommentoimaan sinulle, en jaksa typeriä ihmisiä.

Kyse oli kyllä ihan siitä, että vastasin edelliselle kommentoijalle jonka mukaan joskus voi olla kivaa ja vetoavaa olla niin tyylitön että pettää puolisoaan pikkujouluissa. Minä en ole tuota mieltä, ja SIINÄ en tule muuksi muuttumaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun ensimmäinen reaktio olisi soittaa sukulaiset, ystävät ja poliisi, jos puoliso olisi kadonnut yhtäkkiä. En pidä kovin kypsänä ratkaisuna vaikka en pettämistä hyväksykään. Aikuinen osaa kohdata asiat ja kertoa suoraan tietävänsä pettämisestä sekä suhteen päättyneen. Se on toki vaikeaa, vaikeampaa kuin kadota ja pestä kätensä, mutta aikuisuus on muutenkin vaikeaa.

Millainen toope pitää olla että alkaa sukulaisilta, ystäviltä ja poliisilta kysellä mitä on tapahtunut kun puoliso on tavaroidensa kanssa kadonnut asunnosta.

No minä olisin tällainen toope ja menisin kyllä paniikkiin. Mieti nyt, puoliso katoaa tavaroineen sanomatta mitään ja ilman mitään etukäteisvaroitusta! Ihanko voisit itse istahtaa tyynesti alas ja todeta että jaaha, näin kävi? Puoliso sai tarpeekseen ja lähti. En usko hetkeäkään. Jos puoliso ei vastaa puhelimeen niin tottakai selvittäisin hänen läheisiltään mitä on tapahtunut.

Saisko ihan mielenkiinnosta joitain skenaarioita? Kidnapattu tavaroineen? Tullut hulluksi, myynyt omaisuuden ja karannut Nepaliin? Jotain sattunut ja poliisit takavarikoineet tavarat ilmoittamatta? Ufot? Mitä muuta, mikä ei olisi oma tietoinen valinta jättää toinen?

Kai sitä nyt muutenkin haluaa tietää, mitä on tapahtunut? 

Aika moni kommenteista on ap:n itsensä kirjoittamia, esimerkkinä kommentti 192.

Trollolloooo yrittää lietsoa sotaa puolesta ja toisesta. Hölmöt lähtee tunteella mukaan kuka on oikeassa petetty vai pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun ensimmäinen reaktio olisi soittaa sukulaiset, ystävät ja poliisi, jos puoliso olisi kadonnut yhtäkkiä. En pidä kovin kypsänä ratkaisuna vaikka en pettämistä hyväksykään. Aikuinen osaa kohdata asiat ja kertoa suoraan tietävänsä pettämisestä sekä suhteen päättyneen. Se on toki vaikeaa, vaikeampaa kuin kadota ja pestä kätensä, mutta aikuisuus on muutenkin vaikeaa.

Millainen toope pitää olla että alkaa sukulaisilta, ystäviltä ja poliisilta kysellä mitä on tapahtunut kun puoliso on tavaroidensa kanssa kadonnut asunnosta.

No minä olisin tällainen toope ja menisin kyllä paniikkiin. Mieti nyt, puoliso katoaa tavaroineen sanomatta mitään ja ilman mitään etukäteisvaroitusta! Ihanko voisit itse istahtaa tyynesti alas ja todeta että jaaha, näin kävi? Puoliso sai tarpeekseen ja lähti. En usko hetkeäkään. Jos puoliso ei vastaa puhelimeen niin tottakai selvittäisin hänen läheisiltään mitä on tapahtunut.

Juuri tämä on se, mitä moni ei tunnu tajuavan.

Ap ei ole tehnyt väärin pitäessään tiedon omanaan. Ap ei ole tehnyt väärin valmistellessaan lähtönsä etukäteen. Mutta siinä ap teki väärin, ettei viitsinyt lähtiessään edes heippaa sanoa.

Mies teki väärin, kun ei viitsinyt lähtiessään pettämään ilmoittaa "heippa, lähen nyt naisiin", jolloin homma olisi selvä ja mahdolliset seuraukset eivät tulisi siten yllätyksenä. Mieshän on valehdellessaan ottanut riskin, ja nyt riski valitettavasti onnettomien sattumuksien seurauksena realisoituu, kyynel.